[Y] Blood, tears and gold

Perjantaina 5. kesäkuuta - Little Downham

Haukotus karkasi huulilta puolityhjästä kahvitermoksesta huolimatta. Musta Mitsubishi liukui vaivattomasti asfalttipäällysteistä tietä eteenpäin kahden hevosen traileri perässään. Neliveto selvisi talven liukkaista keleistä ja syksyn mutavellistä mutkaisilla hiekkateillä trailerin kanssa, joten sen oli parasta selvitä tästäkin, vaikka kuljettaja nuokkuikin ratin takana. Satunnaisesti trailerista kuuluvat kolahdukset ja seinien läpi kantautuvat hirnahdukset kertoivat matkustajankin olevan yhä neljällä jalalla ja tajuissaan.
Punapää kurkotti kääntämään radion äänenvoimakkuutta ylöspäin, vaikka vilkaisikin peilistä aavistuksen syyllisesti takapenkille. Skye Warren nukkui sikeästi radiosta huolimatta. Juuri ja juuri täysi-ikäinen, sinisen raidan muutoin mustaan tukkaansa värjännyt energiapommi oli nukahtanut lähes tunti sitten ilmeisesti jännityksen ja aikaisen herätyksen yhdistelmän uuvuttamana. Bex pudisteli pienesti päätään ja käänsi katseensa takaisin tiehen taustapeilistä. He olisivat pian perillä Little Downhamissa, jossa Bubbles pääsisi huomenna koettelemaan voimiaan kenttäkilpailujen merkeissä. Hän olisi halunnut matkustaa päälle nelituntisen matkan jo torstaina, mutta häntä oli tarvittu tallilla tähän asti. Greenridge ei pyörinyt omalla painollaan yhtenäkään päivänä, ja kaikista vähiten kesällä, kun kaikki paikat olivat täynnä leiriläisiä, joiden kanssa sai helpolla hukattua jokaisen liikenevän tunnin.

Bex hörppäsi termospullosta kitkerää, haaleaa kahvia, ja irvisti. Kahvin täytyi olla kuumaa, mitä tämä ei enää parhaalla tahdollakaan ollut. Ehkä olisi aika ostaa uusi termospullo, sillä tämäkin oli joskus aikanaan pitänyt juoman lämpimänä koko päivän. Nyt oli toisin. Punapää hieraisi kasvojaan, alkoi jarruttaa jo kaukaa ennen risteystä ja kääntyi pienemmälle tielle, joka mutkitteli halki maalaismaiseman. Aurinko alkoi heräillä aikaiseen aamuun. He olivat lähteneet Greenridgestä ennen aamukahta, joten pikainen vilkaisu kojelaudalla loistavaan digitaaliseen kelloon kertoi aamukuuden lähestyvän vauhdikkaasti. Matkaakaan ei ollut enää paljoa jäljellä - onneksi. Bubbles oli parhaimmillaankin siedettävä matkustaja, mutta tänä yönä poni ei ollut ollut sitäkään. Hän oli kuullut moottoritiellä hevosen huudon ja vilkaissut tabletilta videokuvaa, jota trailerin sisällä oleva kamera välitti. Bubbles oli potkinut pitkin yötä trailerin seiniä, heitellyt heiniään sinne tänne ja kuvakulmasta päätellen onnistunut järsimään jollakin ihmeellisellä tavalla loimensa etuosaa. Edes nuokkuva, juuri ja juuri jaloillaan pysyvä Hashtag ei ollut saanut ponia rauhoittumaan.

Skye havahtui takapenkillä, kun traileriyhdistelmä nytkähti pysähdyksiin liikennevaloihin. Tyttö suoristautui salamannopeasti puolimakaavasta asennostaan, hieraisi kasvojaan kämmenselkäänsä ja katseli hetken pöllämystyneenä ympärilleen.
"Kauanko mä nukuin?" Hän kysyi unesta karhealla äänellä. Skye teki parhaansa näyttääkseen siltä, ettei ollut aivan pihalla paikasta, maasta ja vuosituhannesta, mutta epäonnistui valtavan koomisesti, mikä sai taustapeilistä näytelmää seuraavan Bexin naurahtamaan.
"Ehkä tunnin", punapää lausahti hekotuksensa lomasta ja virnisti peilin kautta, kun näki Skyen ilmeen venähtävän.
"Sori! Mun piti pitää sulle seuraa", tyttö pahoitteli nopeasti näyttäen hetken siltä, että halusi lyödä päänsä etupenkin selkänojaan useita kertoja.
"Tarvitsit unta. Bubbles tarjoaa puuhaa ja lyhyitä yöunia, joten on parempi, että sait nukuttua nyt", Bex lohdutti painaessaan kaasua, kun valot vaihtuivat vihreiksi. Auto nytkähti pehmeästi liikkeelle painava traileri vanavedessään. "Ollaan ihan just perillä, ehdit hyvin päästä takaisin oikealle vuosituhannelle ennenkö pääset purkamaan noita kahta sankaria", Bex kiusasi ja kurkotti kohti tablettia, ojentaen laitteen takapenkillä matkustavalle Skyelle. Tyttö tuijotti hetken kuvaa ja huokaisi sitten kuuluvasti.
"Mitä luulet, kauanko trailerin siivoamisessa menee?" Bex nauroi ääneen Skyen toivottomuutta uhkuvalle äänensävylle.
"Se näyttää pahemmalta kuin on", punapää lohdutti, mutta myönsi hetkeä myöhemmin, "mutta ei sitä ihan muutamassa minuutissa laiteta kuntoon."
"Niin arvelinkin", Skye huokaisi. No, ainakaan päivä ei kävisi tylsäksi.

Bex ohjasi auton pienelle hiekkatielle, jota reunustivat koivut molemmin puolin. Vihertävät puut valkoisine runkoineen saivat pienen tallin, jonka pihapiiriin he saapuivat vain hetkeä myöhemmin, näyttämään suoraan satukirjasta kaivetulta. Bex tiesi totuuden olevan toinen - hän oli käynyt täällä ennenkin, eikä tämä paikka ollut Greenridgeä kummoisempi. Toisaalta pienen tallin ei tarvinnut panostaa ratsastusmahdollisuuksiin, kun vain muutaman kilometrin päässä oli yksi alueen hienoimmista kilpakeskuksista monipuolisine maastoesteratoineen. Nainen astahti ulos autosta venytellen raukeasti mustasta autosta tukea hakien. Neljän tunnin istuminen ratin takana oli puuduttanut takapuolen ja jalat lähes tunnottomiksi, minkä vuoksi polvet tuntuivat pettävän alta pelkästä seisomisesta. Pienen ravistelun myötä tunto kuitenkin palasi, ainakin sen verran, että Bex saattoi siirtyä auttamaan rampin kanssa, jota Skye oli laskemassa. Yhdessä kaksikko purki tottuneesti kaksi matkalaistaan. Hashtagin ei ollut ollut tarkoitus lähteä mukaan, mutta torstai-iltana he olivat päätyneet siihen ratkaisuun. Nuorta ruunaa ei tarvittu tallilla, sille tekisi hyvää nähdä vähän uutta ympäristöä ja tottua pidempään matkustamiseen, ja no, he olivat saaneet sille pihattopaikan samalla vaivalla kuin Bubbles oli saanut karsinansa. Jotakin hyötyä siitäkin oli, kun tunsi tallinomistajan tyttären.

Pitkän matkan tehnyt kaksikko talutti hevoset suoraan pieneen pyöreään hiekkatarhaan, jota Bex oli ennenkin käyttänyt samassa tarkoituksessa. He palasivat purkamaan trailerista ne varusteet, joita tarvitsivat tallilla ja veivät ne sisälle tallirakennukseen. Hevoset kolistelivat karsinoissaan kärsimättöminä, mikä nauratti Bexiä. Ilmeisesti Greenridge ei ollut ainoa paikka, jossa osattiin vaatia aamupalaa heti, kun joku erehtyi liikkumaan tallikäytävällä.
"Saatte sapuskanne ihan kohta", puoliksi unessa huudettu kommentti sai muutaman hevosen hiljenemään, mutta kärsimättömimmät jatkoivat hirnumista ja etusella kuopimista. Pyöreä, keski-iän vuosia sitten ohittanut mies taapersi näkyviin kottikärryjen kanssa jähmettyen hetkeksi nähdessään nuoret naiset. Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin tunnistaminen levisi pyöreille kasvoille.
"Halen likkahan se siinä!" Mies jyrähti laskien kottikärryt kolauksen kera alas ja harppoi halaamaan lyhyttä ja varsin heiveröistä naisihmistä. "Tehän ehditte jo ajoissa tänne, aattelin jotenkin että tulisitte vasta kymmenen maissa", mies selitteli paiskaten kunnolla kättä Skyen kanssa.
"Ei, me lähdettiin jo yöllä ajamaan, niin Bubbles saa levätä vähän pidempään ja ehdin tehdä treeninkin sen kanssa tänään", Bex hymähti huvittuneena. "Laitettiin ne pyöröön ja vietiin varusteita muiden sekaan", nainen vielä tiedotti, vaikka mies näyttikin siltä, ettei muistaisi kymmenen minuutin päästä sanaakaan hänen jutuistaan.

Bex ajoi trailerin kunnolla parkkiin Skyen toimiessa viittojana ulkopuolella, ennenkö he suuntasivat noutamaan omia hevosiaan antaakseen niille aamukaurat. Hashtag upotti päänsä Skyen kannattelemaan tynnyriin niin suurella innolla, että oli vähällä pudottaa koko punaisen ämpärin hoitajansa käsistä. Bubbles söi rauhallisemmin ja muisti muutamaan kertaan potkaista vatsansa alle ihan vain kertoakseen, ettei arvostanut ulkona ruokailua, sinisestä ämpäristä puhumattakaan. Bex ei edes välittänyt ponin kiukuttelusta, vaikka noteerasikin sen - kiukuttelu oli Bubblesin tapauksessa hyvä merkki. Se tarkoitti, ettei poni ollut uupunut matkasta tai jännittänyt uutta ympäristöä. Näissä kisoissa heillä ei olisi kotikenttäetua, mikä Rosings Parkissa oli muutamaa viikkoa aiemmin ollut (eipä sekään ollut heitä auttanut), mutta ainakin Bubbles oli kaikin tavoin valmis kilpailusuoritukseensa.
He veivät hevoset suurempaan nurmitarhaan, jonka tallinomistaja oli heidän käyttöönsä antanut, ennenkö kävivät trailerin siivoamisen kimppuun. Bubbles oli onnistunut sotkemaan heiniä joka puolelle ja ilmeisesti ottanut tavoitteekseen peittää niin paljon pintaa kuolaansa kuin mahdollista, sillä kaikki, mihin poni oli yltänyt, oli vaahdon ja kuolan peitossa. Bex ja Skye naureskelivat milloin millekin siivotessaan traileria, mikä teki yleensä niin tylsästä ja puuduttavasta työstä siedettävää ja paikoitellen jopa mukavaa. Bex otti mielellään tallin vanhempia hoitajia ja aktiivisia ratsastajia mukaansa kisamatkoille, sillä apukäsille oli aina käyttöä. Hän halusi tehdä kokemuksesta mahdollisimman mukavan myös Skyelle, sillä hän ei halunnut käyttää ilmaista orjatyövoimaa omaksi edukseen ilman mitään vastinetta. Sen takia Hashtag oli lähtenyt mukaan - Skye saisi itsekin ratsastaa, eikä joutuisi vain katsomaan sivusta, kun hän kiipeäisi selkään.

Trailerin puhdistuksen jälkeen naiset suuntasivat tallirakennukseen laittamaan yösijaansa kuntoon. Suurin osa tallin omista hevosista vietti kesäänsä laitumilla, joten tallirakennuksessa oli useampi tyhjä karsina. He valitsivat karsinarivistön päädyssä olevan tyhjän karsinan, noutivat makuupussit ja makuualustat autosta ja laittoivat tilan valmiiksi iltaa varten. Jos vanhat merkit pitivät paikkansa, väsyttäisi iltaan mennessä niin paljon, että valmiina odottava peti olisi suurin piirtein maallinen vastine taivaalle. Hetken neuvonpidon jälkeen molemmat laittoivat kännykköihinsä herätykset kahdeksitoista. He ehtisivät helposti nukkua nelisen tuntia, mikä paikkaisi mukavasti yön univelkoja. Ainakin niin Bex toivoi pujahtaessaan tallin mukavassa viileydessä ohueen makuupussiinsa. Hän tarvitsisi unta, jos haluaisi selvitä tämän päivän iltaan asti räjähtämättä ponilleen, Skyelle tai puusta maailman menoa seuraavalle oravalle.

Kännyköiden lähes yhtäaikaa päälle pärähtävä herätys sai molemmat matkalaiset säpsähtämään ja tavoittelemaan huutavia laitteita. Bex oli nukkunut sikeästi hevosten ja tallielämän äänistä häiriintymättä, sillä hän oli tottunut moiseen. Skyellä ei ollut ollut yhtä hyvä tuuri, sillä nuorempi nainen oli heräillyt vähintään kerran tunnissa kolahduksiin, hirnahduksiin ja muihin yllättäviin ääniin. Silti molemmat tunsivat olonsa edes hieman virkeimmiksi.
"Mikä on loppupäivän ohjelma?" Skye uteli potkiessaan makuupussia mytyksi jalkoihinsa. Bex venytteli ja haukotteli rauhkeasti istualtaan punaiset hiukset joka suuntaan harottaen. Nainen maiskautti muutaman kerran huuliaan ennenkö vastasi tytölle.
"Seuraavaksi haetaan ruokaa", hän ilmoitti äänessään unen tuomaa karheutta. "Joten paras laittaa hiukset kiinni ja hypätä autoon", nainen jatkoi pyrkien jaloilleen. Hän kaivoi kassistaan hiusharjan käydäkseen punaisen pehkonsa kimppuun. Skye vaihtoi paitansa ennen kuin pikaisen harjauksen jälkeen alkoi letittää mustaa tukkaansa. Bex naksautti niskansa, suoristi paitansa ja kiskoi tennarit jalkaansa miettien jo ruokapaikkoja, joita täältä löytyi. Salaattibaari ei kuulostanut hullummalta vaihtoehdolta lämpimänä kesäpäivänä, mutta voisi olla hyvä olla jokin vaihtoehtoinenkin ratkaisu, mikäli Skye ei kelpuuttaisi salaatteja.

Kaksikko suuntasi hyväntuulisena ja huomattavan paljon virkeämpinä autolle, jonka perästä irrottivat trailerin. Bex istui ratin taakse hymyillen Skyelle leveästi.
"Mitä haluat syödä?" Hän uteli käynnistäessään moottorin ja kiinnittäessään turvavyönsä. Skye kohautti harteitaan.
"Kaikki käy", tyttö vakuutti selkänsä penkillä suoristaen. Bex naurahti.
"Salaattibaariin siis. Siellä on ehkä koko kaupungin parhaat salaatit, aina tuoreita, rapeita ja kerrassaan herkullisia", nainen vakuutti auton lähtiessä pehmeästi nykäisten liikkeelle. Trailerin puuttuessa perästä neliveto liikkui välillä turhankin reippaasti kurvien ja risteysten halki, mutta hiljaisilla teillä ei ollut vastaantulijoita valittamaan suoriksi vedetyistä mutkista. Skye kyseli loppupäivän ohjelmaa uudemman kerran, mutta Bexillä ei ollut valmiita vastauksia. Hänellä oli ainoastaan ideoita sekä aiemmin hyväksi todettuja ratkaisuja.
"Kunhan saadaan syötyä, palataan tallille ja lähdetään hevosilla maastoon. Käydään kiertelemässä kisapaikalla niin Bubbles pääsee toivonmukaan oikeaan vireeseen eikä huomenna käytä energiaansa innostumalla tyhjästä", nainen lopulta päätti ohjelman suhteen. "Kun palataan sieltä, annetaan niille ruuat ja jätetään nauttimaan auringosta ulos. Sen jälkeen voimme ajaa kisapaikalle ja käydä kävelemässä maastoradan kerran tai kahdesti, ihan siitä riippuen, miltä rata vaikuttaa", Bex jatkoi pohdiskellen, mitä muuta ohjelmaa hänellä vielä oli suunniteltuna. "Illalla ratsastan verryttelevän koulutreenin Bubblesilla ja otan pari hyppyä nähdäkseni, onko se ihan vetreä ja hyppää puhtaasti. Sinä voit ratsastaa Hashtagia sillä aikaa miten haluat."
"Kiireinen päivä siis edessä", Skye naurahti kuunneltuaan koko selityksen. Bexin naurahdus sai tytön kohottamaan kulmaansa.
"Varsin rento, jos tarkkoja ollaan. Greenridgessä arki on helposti hektisempää", Bex selitti huvittuneisuuttaan. Skyelle tämä oli ensimmäinen reissu hänen kanssaan apukätenä, joten ehkä luetellut ohjelmat kuulostivat pidemmiltä kuin mitä ne totuuden nimissä olivat, tai sitten hän oli vain niin tottunut hoitamaan neljää asiaa yhtä aikaa kotopuolessa, että yksi päivä, kun saattoi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, tuntui tavattoman rennolta ja helpolta.

He asettuivat ikkunan viereiseen pöytään noudettuaan avoimelta lounaslinjastolta salaattinsa, jonka kimppuun Bex hyökkäsi kuin ei olisi nähnyt ruokaa vuoteen. Huomenna hän söisi maltillisemmin, joten tänään oli parempi tankata senkin edestä. He juttelivat niiitä näitä ruokailunsa lomassa, Skye esitti hyviä kysymyksiä kenttäkilpailuista ja siitä, mihin Bex halusi keskittyä huomenna kaikista eniten, ja Bex vuorostaan tiedusteli, mitä Skye haluaisi tehdä. Heidän aikataulunsa oli varsin tiukka, sillä huominen menisi kilpailuissa ja mikäli Bubbles vain olisi riittävän hyvässä kunnossa, lähtisivät he jo ennen yötä ajamaan takaisinpäin, jotta hän olisi sunnuntaina auttamassa kotona uuden leirin valmistelua. Hänellä ei ollut aikaa näyttää kaupunkia Skyelle tai jäädä fiilistelemään sunnuntain kilpaluokkia. Onneksi se ei tuntunut haittaavan tyttöä, joka oli riemuissaan siitä, että oli päässyt mukaan. Hän olisi mielellään ottanut Skyen jo aiemmin seurakseen, mutta Ava oli ollut ehdoton siinä, ettei hän ottaisi alle 18-vuotiasta ainoaksi hoitajaksi mukaansa. Kahden tuominen oli aina tuntunut turhalta, kun hevosia ei ollut kuin yksi, joten hän oli valinnut vanhempia hoitajia mukaansa. Skye oli kuitenkin täyttänyt alkuvuodesta 18, joten hän oli kysynyt tyttöä mukaansa heti, kun oli saanut kilpailuaikataulunsa kohdilleen. Sasha oli yleensä kiertänyt hänen mukanaan koko kesän, joko Felinen kanssa tai ilman, mutta nyt Sasha ei ollut päässyt paikalle.

Bex maksoi salaatit kortillaan, sillä se oli vähintä, mitä hän saattoi tehdä Skyen lähdettyä ilman palkkiota hänen mukaansa. Ehkä hän voisi ujuttaa tytölle ylimääräisen maastolenkin jollekin kesäviikonlopulle kaksin hänen kanssaan kiitokseksi tästä vaivasta, jota tyttö näki, mutta tässä tilanteessa ruokien maksaminen oli ainoa oikea ratkaisu. He palasivat autolle ja kääntyivät takaisin pientä tallia kohden vatsat täynnä ja hymyt huulillaan. Tämän voimilla jaksaisi pitkälle iltaan, ennenkö nälkä yllättäisi, sillä molemmat olivat syöneet salaattibuffetin tarjoiluja ähkyyn saakka.
Hevoset antoivat vaivatta kiinni tarhasta, mutta Bubbles järjesti jälleen ylimääräistä ohjelmaa harjailun aikana käyttäytyessään kerrassaan surkeasti. Huonot tallitavat, joita poni oli kerännyt kenties kiukutteluaan, kenties heidän virheestään, olivat jälleen pinnassa, kun poniruuna tanssahteli sinne tänne ja koetti näykkiä häntä joka tilanteessa. Bex oikaisi ponia kovaan ääneen useampaan kertaan, ennenkö Bubbles lopulta asettui ja antoi periksi. Punapää pyöräytti silmiään poistuessaan karsinasta vaihtamaan vaatteitaan. Hän ei aikonut viedä varusteita ponin lähellekään ennenkö olisi itse valmis nousemaan selkään. Hän kiskoi laivastonsiniset ratsastushousut jalkaansa ja vaihtoi valkoiseen pikeepaitaan, jonka ylle veti tummansinisen, ohuen ratsastustakin, jonka selässä oli suuri Greenridgen logo. Hän varusti poniruunan nopeasti, sillä Skye oli odottanut hyvätapaisen Hashtagin kanssa jo aivan riittämiin. He nousivat selkään tallin hiekkaisella etupihalla ja lähtivät Bubblesin lyhyen mutta sitäkin vauhdikkaamman käyntiaskeleen johdattelemana kohti kilpailukeskusta.

Bubbles kiihdytteli raviin jokaisen tilaisuuden ilmentyessä, mutta niskojaan nakellen hidasti käyntiin, kun hän pidätti selkeämmin. Hashtag kulki innoissaan poniruunan rinnalla, kun he seurailivat leveää ratsastusreittiä, joka suuntasi suoraan kilpakeskuksen maille. Heitä vastaan tuli toinen toistaan kiiltäväkarvaisempia, lihaksikkaampia ja jännittyneempiä kilpahevosia, joista osa oli hien ja vaahdon kirjomaa kilpasuoritusten jäljiltä, kun osa taas vasta lämmitteli. Suurin osa oli upeita täysiverisiä, joiden jalot päät ja älykkäät silmät kertoivat rohkeudesta ja vauhdista, jolla hevoset liikkuivat paikasta toiseen. Olisipa hänelläkin oma täysiverinen, Bex unelmoi Skyen ihastellessa hevosia. Bubbles kaarsi kaulaansa ja luimi korviaan aina, kun joku ohitti heidät, eikä millään olisi pysytellyt käynnissä, kun ympärillä ravattiin ja laukattiin. Kilpailualueella tilanne onneksi rauhoittui, sillä siellä lähinnä kulki hevosia talutettuina. Hän ei laskeutunut poninsa selästä, eikä niin toiminut Skyekaan, kun he luovivat tietään kilpailualueen nurmikenttien halki kohti suurta hiekkakenttää, joka toimi esteosion näyttämönä. Bubbles pärskyi ja järsi kuolainta into tummista silmistä loistaen, kun kilparatsukko siirtyi esteeltä toiseelle yleisön kannustamana ja puomeihin koskematta. Bex vilkaisi Skyeta, joka seurasi silmät loistaen kilpa-alueen elämää.
"Tämä on vielä pieni kilpailu", hän naurahti tytön ihailulle. "Sinun täytyy mennä Rosings Parkiin seuraamaan kansainvälisiä luokkia. Niissä vasta riittää menoa ja melskettä", Bex selitti hyväntuulisesti kääntäessään poninsa kauemmas kentästä. He lähtivät kiertelemään kisa-alueen laitamia pitkin, pujottelivat trailerien lomassa ja ravasivat karkuun muutamaa räksyttävää koiraa, jotka saivat Bubblesin heittelemään takajalkojaan ilmaan. Bubbles tuntui rauhallisemmalta, kun he lopulta lähtivät takaisin tallia kohden rauhallisessa ravissa. Poni oli nähnyt kilpapaikan etukäteen, päässyt hetkeksi keskelle sähköistä ilmapiiriä ja toivon mukaan käyttäytyisi huomenna, eikä löisi jarruja pohjaan tai sekoilisi innostuneena.

Kaksikko hoiti hevoset huolella maastolenkin päätteeksi, antoivat siinä sivussa ruuat ja jatkoivat harjailua, kunnes kupit olivat tyhjänä. He veivät hevoset aurinkoon ja nauroivat, kun Hashtag piehtaroi tuskin neljän metrin päässä portista lähes heti irti päästyään. Ulkoilemaan jäävät hevoset näyttivät tyytyväisiltä, joten ratsastajat suuntasivat vaihtamaan mukavampiin vaatteisiin, joilla lähteä maastoesteradalle. Bex otti puhelimensa mukaan, sillä hän ei enää viime syksyn jälkeen ollut suostunut lähtemään yhdellekään radalle ilman kenttäratsastajia varten luodun ohjelmiston turvaa. He ajoivat kisa-alueelle, jättivät auton muiden luokse parkkiin ja lähtivät kävelemään maastoesterataa, joka oli useammaltakin esteeltä tuttu naiselle. Hän merkitsi kaikki huomionsa puhelimensa appiin, otti kuvia esteistä ja laski askelia, merkitsi minuuttimerkkejä ja painoi asioita mieleensä niin pohjasta kuin teistä, joita täytyisi ratsastaa. Hän selitti toimintaansa Skyelle, sillä se auttoi häntäkin muistaman, mitä hän oli kulloinkin laittanut ylös. Paikoitellen pehmeä pohja lupaili huonokuntoisempia pätkiä seuraavalle päivälle, mikäli yöllä sataisi pisarankaan vertaa vettä, mutta onneksi ne olivat kaikki esteiden jälkeen, joten lähestymisien kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Muutama este näytti siltä, että hän joutuisi niillä ongelmiin Bubblesin kanssa, vaikka poni olikin rohkeimmasta päästä maastoesteradoilla. Poni hyppäsi vauhdilla, eikä suinkaan aina malttanut kuunnella pidätteitä, joten heti radan neljänneksi esteeksi sijoitettu kahden kulman linja lupaili ongelmia. Hänen pitäisi saada pidätteet läpi kaarteessa, jotta lähestyminen ensimmäiselle sujuisi, ja siitä edelleen toiselle.

Muutoin rata näytti varsin siedettävältä, joskin kolmen esteen yhdistelmä puolivälissä sai naisen jälleen epäilemään, miten Bubbles käyttäytyisi. Suuren tukin jälkeen oleva kapea tarkkuuseste kaarteessa ennen leveää pöytää ei tosiaankaan kuulunut hänen suosikkiyhdistelmiinsä. Bubbles lähtisi tukilla hyppyyn voimalla ja vauhdilla, eikä todellakaan malttaisi kuunnella häntä. Jos he jollakin ihmeellä selviäisivät tarkkuusesteen yli siedettävällä lähestymisellä, hän oli varma, ettei saisi ponia suoristettua pöytää varten. Bex käveli linjan neljään kertaan muodostaessaan strategiaansa - hänen olisi hypättävä tukki aavistuksen viistoon, vaikka se vaatisikin ponilta enemmän, jotta hän saisi viisi laukka-askelta tasaisesti kaartaen tarkkuusesteelle, ylittäisi sen ilman kieltoa tai ohijuoksua ja saisi vielä ponin käännettyä suoraksi pöydälle. Hänen olisi pidätettävä Bubblesia voimakkaasti jo kauan ennen tukkia sekä lähestyttävä rauhallisessa, hillityssä laukassa pidempi aika, jotta poni todella olisi kuulolla. Se tarkoittaisi sitä, että hänen olisi kirittävä aikaa kiinni nelipätkillä sekä hypättävä muutama yksittäinen, selkeä este lujemmassa vauhdissa, jotta hän saisi jälleen sallitusta ajasta kiinni. Olisipa Bubbles ollut kymmenen senttiä isompi ja omannut pidemmän laukka-askeleen, niin he eivät olisi aina joutuneet laskemaan aikavirheitä niin tarkasti.

Hän tiesi radan päätyttyä, etteivät he selviäisi ilman aikavirheitä, ellei hän ratsastaisi poniaan aivan loppuun. Huokaisten Bex totesi saman asian minkä oli tiennyt jo viime syksynä: hänen poninsa riitti intermediaten luokkiin, mutta siitä ylöspäin, edes puolikkaan portaan verran, vaati ponilta jo liikaa. He olivat ottaneet aikavirheitä intermediatessakin, yleensä reilulla kädellä, mutta puhtaat esteradat ja huippupistein ratsastetut koulusuoritukset olivat pitäneet heidät johdossa. Mikäli he huomenna ratsastaisivat kaksi ensimmäistä osaa täydellisyyttä hipovalla tarkkuudella, voisi hän harkita ponilta kaiken pyytämistä maastoesteradalla, mutta jos aiemmissa osioissa menisi mikään pieleen, hän lähtisi maastoesteille hakemaan kokemusta ja hyvää mieltä, ei ruusuketta.
He palasivat tallille lähes kahta tuntia myöhemmin, sillä olivat jääneet katselemaan kouluosiota, jota osa ratsasti jo tänään huomisia luokkia varten. Hevoset näyttivät hyvältä, ne näyttivät suurilta, voimakkailta ja kestäviltä ratsuilta täynnä palavaa voitontahtoa ja kaiken varjoonsa jättävää rohkeutta, mutta yksikään niistä ei ollut Bubbles, jolla oli kaikki, mitä hyvältä kenttäratsulta odotettiin - paitsi kokoa. Bex lohdutti itseään ajattelemalla toista ponimitoissa juuri ja juuri ollutta täysiveriristeytystä, joka oli kilpaillut kansainvälisesti neljän tähden radoilla. Bubblesilla oli vielä mahdollisuudet nousta Iso-Britannian huipulle, kunhan poni tämän kesän aikana tottuisi pidempiin, vaativampiin ja nopeampiin maastoesteratoihin. Ehkä ensi vuonna he pääsisivät loistamaan advancedin radoilla.

He varustivat hevoset koulutreeniä varten, jonka siirtyivät ratsastamaan tallin pienelle hiekkakentälle. Bubbles liikkui puhtaasti ja tasapainoisesti eikä tuntunut jäykältä tai haluttomalta, mikä rohkaisi Bexin mieltä. Poni oli valmis luokkaansa, tai ainakin niin valmis kuin oli mahdollista. Bubbles teki kaiken, mitä hän pyysi tarkalleen silloin, kun hän sitä pyysi, eikä lisännyt omia kuvioitaan verryttelyn aikana. Poni myös hyppäsi kentälle kootun pystyn molemmista suunnista notkeasti ja halukkaasti, mihin oli hyvä päättää päivän työnteko. Ratsukot palasivat talliin, laittoivat hevoset yöpuulle ja suuntasivat tarkistamaan varusteita, jotka kilpailuja varten oli pesty ja kiillotettu. He letittivät yhdessä Bubblesin harjan ja hännän, vaikka poni ei toimenpidettä suuremmin arvostanutkaan. Kellon hiipiessä lähemmäs iltakahdeksaa, ottivat he suunnan pientä pizzeriaa kohden, josta tilasivat iltapalaksi erittäin juustoiset pizzat. He palasivat tallille syömään iltapalaansa, sillä pieni pizzapaikka oli täpötäynnä väkeä, eikä pöytätilaa ollut.
Karsinassa istuskellessaan ja pizzasliceja syödessään he ehtivät käydä läpi huomisen aikatauluja ja suunnitelmia. Heillä oli edessään aikainen herätys, sillä Bubbles lähti ensimmäisessä sektiossa ja vielä suhteellisen alkupäässä. Arvioiduksi ajaksi kouluosuuden aloittamiseen oli laitettu 8:32, eli hän haluaisi olla jo seitsemältä kilpapaikalla ponin kanssa. Pizzat syötyään he vilkaisivat tallia, jossa hevoset rouskuttivat iltakaurojaan, ennenkö kävivät makuulle alustoilleen tyhjässä karsinassa. Aikainen herätys ja edellisen yön vajaiksi jääneet unet päiväunista huolimatta kannustivat naisia lopettamaan keskenään juttelemisen jo ennen kymmentä, vaikka tälläkin kerralla juttua olisi riittänyt aamuyön tunneille saakka.

Lauantaina 6. kesäkuuta - seuraava päivä

Kuudelta soiva herätyskello oli tuttu ääni Bexille, mutta suorastaan julma Skyelle, joka oli tottunut nousemaan aikaisintaan kahdeksalta kouluaan varten. Siitä huolimatta he kävivät empimättä toimeen - Bubbles sai kevyen aamupalansa, Hashtag tavanomaisen annoksensa ja varusteet siirtyivät traileriin. He kiillottivat Bubblesin jo tallilla, jotta kisapaikalla ei välttämättä tarvitsisi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Poni talutettiin mustassa Greenridgen logoa kantavassa upeassa kilpaloimessa ylös trailerin ramppia näyttäen jokaista karvaansa myöten täydelliseltä kilpahevoselta. Ruunivoikko poni matkusti lyhyen matkan kilpapaikalle kunnolla, eikä yrittänytkään syödä taluttajaansa, kun he purkivat ponin trailerista ja veivät lähes suorinta tietä eläinlääkärin tarkastukseen. Bex kävi hakemassa toimistosta kilpanumeronsa, vaihtoi valkoisiin ratsastushousuihin ja mustaan takkiin miettien koulurataa mielessään läpi. Skye laittoi Bubblesin kuntoon, toivotti onnea roikkuessaan satulan toisella puolen painona ja lähetti ratsukon lämmittelemään luokkaansa varten. Bex hengitti syvään ratsastaessaan sisään kiireiselle kentälle. Tästä se lähtisi.

Hän lämmitteli tavanomaisten rutiinien kera poninsa, joka osoitti kerrankin kypsyyttä jättäessään muiden potkimisen vähemmälle. Ruuna kantoi itseään ryhdikkäänä ja liikkui energisin, elastisin liikkein kootussa ravissa, taipuen notkeasti molempien pohkeiden ympärille. Ylpeä ratsastaja taputti hevosen kaulaa viimeisen suorituksen jäljiltä ja antoi ponin venyttää kaulansa pitkäksi, kun he siirtyivät kävelemään kentän keskiosaan pidemmällä ohjalla. Poniruuna piti korvansa valppaasti hörössä ja seurasi ympäröivää sekamelskaa, muttei kerännyt siitä kierroksia. Kerrankin niin päin. Kun heidän vuoronsa siirtyä kilpakentän laidalle odottamaan koitti, Bex viittoi Skyen luokseen riisumaan Bubblesin suojat. Tyttö toivotti onnea katsellessaan neljä suojaa sylissään ponin ja ratsastajan perään. Skye siirtyi portin laidalle, kun ruunivoikko poni kantoi ratsastajansa energisessä ravissa kiertämään koulurataa ympäri.
Bex keskitti kaiken tahdonvoimansa viestimään Bubblesille, mitä ponilta kulloinkin odotettiin. Hän tiesi, ettei hänellä ollut varaa pieneenkään virheeseen poninsa kanssa, sillä tässä luokassa pärjääminen vaatisi heiltä kaiken, mitä heillä vain oli tarjota. Nainen keräsi ohjat käsiinsä kunnolla, valmisteli aloituksen ja ratsasti suoran ponin pysähdykseen ja tervehdykseen. Energinen ratsu tuntui hyvältä alla, sillä Bubbles tiesi yhtä hyvin kuin ratsastajansakin, kuinka paljon tässä oli pelissä. Poni liikkui pehmeän rytmikkäästi, esitteli parhaita puoliaan ja hurmasi yleisön vallattomalla karismallaan, jota säteili jokaisen pienen askeleensa myötä. Poni laittoi parastaan ratsastajansa pyynnöstä, eikä Bex antanut minkään häiritä omaa rautaista keskittymistään. He pystyisivät tähän, he osaisivat ja pärjäisivät. Laukkatyöskentelystä kierroksia keräävä poni ei lähtenyt käsistä kun he siirtyivät takaisin raviin, eikä rikkonut uudestaan laukalle, vaan pysähtyi tasajaloin lopputervehdykseen. Bex taputti ponin kaulaa laskiessaan ohjat pitkäksi ja kävellessään ulos kentältä. Hän vilkaisi ruudulle välähtäviä pisteitä - 82,09! Punapää hyppäsi ratsunsa selästä heti kentän ulkopuolella ja halasi pienen ponin kaulaa Skyen riemuitessa ympärillä. Hän oli toivonut 75% pisteitä lähtiessään radalle, mutta nyt saadut pisteet olivat reilusti tavoitteiden yli. Heillä oli mahdollisuus sijoittumiseen, nainen tajusi taluttaessaan hyväntuulista, omasta suorituksestaan selvästi ylpeää ponia kohti traileria, jotta he saattoivat vaihtaa varusteet ja valmistautua kävelemällä esteosioon.

Bex päätti säästellä poninsa voimia mahdollisimman paljon, joten käveli osioiden väliin jäävän ajan maasta käsin ponisa rinnalla. Hän lähti lämmittelyyn vasta viimeisillä mahdollisilla hetkillä, eikä tehnyt paljoa muuta kuin muutaman pohkeenväistön, laukanvaihdon ja kolme hyppyä. Hän ei halunnut kuluttaa yhtään enempää energiaa kuin oli aivan välttämätöntä, sillä he tarvitsivat kaiken mahdollisen voiman, rohkeuden ja ylimääräisen energian maastoesteille. Bubbles heitteli päätään, kun he laukkasivat esteradalle, viskasi muutaman pukin kun hän pidätteli voidakseen näyttää esteet ja loikki sivusuuntaan, kun yleisö innostui taputtamaan sen hetken pistetilastojen kärjessä olevalle poniratsukolle. Bex pidätti ronskisti poniaan ja vaati peruutusta, sillä tiesi kokemuksesta, ettei Bubblesin kanssa kannattanut lähteä hyppäämään, jos poni oli vallattomalla päällä. Hyvä kun poni kuunteli silloinkaan, kun todella oli kuulolla.
Kellon sointi ilmoitti ajan vähentymisestä, joten Bex nosti pyörivän laukan tervehdittyään tuomareita ja lähti ylittämään lähtölinjaa. Ponin tasainen, lyhytaskelinen laukka kiidätti heitä esteeltä toiselle terävin, vauhdikkain käännöksin ja tiukoin tein, mutta puomit pysyivät ylhäällä. Hän yritti pidätellä poniaan ja ratsastaa pidempiä teitä, mutta mitä laajemman kaarteen hän ratsulleen antoi, sitä lujempaa poni yritti karata esteelle, joten Bex piti tiet lyhyinä ja otteensa ohjista vakaana ja teräksisenä. Bubbles hyppäsi viimeisen sarjaesteen puhtaasti, nakkeli niskojaan ja pukitti, kun Bex antoi pidempää ohjaa. Hän katseli taakseen esteitä vain todetakseen saman, minkä oli tuntenut selästäkin käsin - Bubbles oli jättänyt kaikki esteet koskemattomiksi. Puhdas rata ilman aikavirheitä vain vakiinnutti heidän johtoasemaansa, josta Bex oli valmis pitämään kynsin ja hampain kiinni nyt kun oli ensimmäistä kertaa advanced intermediaten radoilla siihen kyennyt.

Skye saapui jälleen onnittelemaan ratsukkoa hienosta radasta. Nuori tyttö kertoi innoissaan, kuinka toivoi osaavansa ratsastaa jonakin päivänä yhtä hyvin kuin Bex oli tänään ratsastanut kenkkuilevaa poniaan. Punapää nauroi Skyen ylistykselle ja huomautti, että suorituksissa oli edelleen paljon korjattavaa. Esteradoilla Bubblesin vauhti ja tiukat käännökset olisivat pudottaneet puomeja, mutta matalammat kenttäradat antoivat enemmän armoa rataesteidenkin osalla. He riisuivat innokkaan ponin varusteista, juottivat sille vettä ja pesivät märällä sienellä hikiset kyljet ja selän. Bex kylmäsi ponin jalkoja pitkän tovin ja tunnusteli ne huolellisesti. Hän ei lähtisi maastoesteille, jos tuntisi olonsa lainkaan epävarmaksi ponin kestosta. Heillä oli aikaa ennen maasto-osuutta, sillä väliin oli laskettu parin tunnin hengähdys- ja ruokatauko osallistujille. Siitä huolimatta aikaa ei ollut ylimääräistä, minkä Bex tunsi jatkuvasti takaraivossaan. Hän olisi mieluummin antanut Bubblesin levätä päivän tai vaikka viisi, ennenkö lähtisi tälle radalle, mutta moista vaihtoehtoa ei ollut. Niinpä nainen kaivoi kännykän esille ja selasi maastoesterataa appin kautta. Hän tarkisti askelvälit, jotka oli merkinnyt ylös, katsoi esteistä otetut kuvat ja muisteli merkintöjä, joita oli tehnyt maastosta. Hän painoi minuuttimerkit jälleen mieleensä, jotta osaisi ratsastaa oikeassa tahdissa radan läpi, ja tarkisti vaikeimmaksi merkkaamansa paikat vielä kertaalleen. Hän oli varustautunut koetukseen niin hyvin kuin vain saattoi, nainen muistutti itselleen vilkaistessaan trailerin kylkeen kiinnitettyä ruunaa, joka järsi heinää verkostaan ja näytti tyytyväiseltä, kun Skye avasi harjan ja hännän lettejä.

He varustivat Bubblesin ajan hiivittyä salakavalasti eteenpäin. Bex tarkisti niin rintaremmit, satulavyön kuin ohjat ponin aiheuttamien tuhojen varalta, sekä kiinnitti kaularemmin tukevasti. Hän epäili tarvitsevansa sen suomaa turvaa ja tukea jossakin välissä rataa, kun Bubbles painaisi liikaa kädelle, joten mikään ei saisi häntä luopumaan kaularemmistä. Se oli pelastanut hänet ennenkin epäonnistuneissa hypyissä.
"Bubbles näyttää valmiilta koetukseen", Skye huomautti hyväntuulisesti, kun poni viskoi päätään kuin kertoen olevansa samaa mieltä. Bex nyökkäsi. Poni todella oli valmis lähtemään maastoesteradalle punaiseen verhottuna. Nainen kiinnitti turvaliivinsä toivoen jälleen kerran, ettei tulisi tarvitsemaan sitä, kun heilautti itsensä satulaan. Skye ilmoitti suuntaavansa vesiesteiden luokse, jonne monet katsojat kerääntyivät, sillä pienelle alueelle oli sijoitettu kahdeksan hyppyä. Bubbles tanssahteli eläinlääkärin tarkastukseen ja läpäistyään sen, suoraan ensimmäiseen osioon.

Bex tunnusteli poniaan koko matkan etsien yhtäkin epäpuhdasta askelta tai muuta merkkiä siitä, ettei Bubbles ollut kunnossa. Ponin hörössä olevat korvat ja raskaasti kädelle painava etunoja tosin kertoi kaikkea muuta - pieni ratsu oli täynnä energiaa, eikä millään olisi malttanut kuunnella pidätteitä. Hän taisteli poninsa kanssa koko matkan ja oli suorastaan kiitollinen, kun pääsi kymmenen minuutin boksiin odottamaan lähtöä maastoesteille. Energinen, vallaton poniruuna oli vaativa pideltävä, kun he kiersivät boksia ympäri eläinlääkärin kuunneltua jälleen kerran hengitys- ja sydänäänet sekä mitattua sykkeen. Bex käynnisti GoPro-kypäräkameransa, kun äänimerkki kertoi lähtöön olevan kaksi minuuttia. Hän halusi suorituksensa videolle voidakseen arvioida sitä jälkikäteen. Hän oppisi tästäkin radasta taas jotakin, siitä nainen oli aivan varma.
Bubbles ponnisti voimakkaasti neliin, kun hän antoi merkin toisella kädellä kaularemmistä kiinni pitäen. Poni kiihdytti täyteen vauhtiin vain muutaman loikan tuntuisella matkalla korvat luimussa ja palava voitontahto silmissään. Ratsun kevyt, tasainen neliaskel lennätti heidät ensimmäiselle esteelle vauhdikkaasti, ja Bex huomasi jälleen kerran olevansa eri puolella poninsa kanssa. Bubbles halusi juosta lujaa ja hypätä täydestä vauhdista, kun taas hän halusi hidastaa ja lähestyä estettä rauhallisemmin. Poni nakkeli niskojaan ja otti muutaman sivuloikan, kun hän pidätti voimalla, minkä takia he päätyivät hyppäämään tukkia läheltä toista lippua. Bubbles pärskähti kun hän antoi ponin kiihdyttää esteiden välillä jälleen reippaaseen neliin. Tästä tulisi pitkä ja vaivalloinen rata, jos poni jatkaisi samalla mallilla.

Hänen etukäteen murehtimansa kahden kulman linja hoitui ilman ongelmia, vaikkakin poni piti yllä kovempaa tahtia kuin mitä hän olisi toivonut. Siitä huolimatta he osuivat minuuttimerkilleen vain muutamaa sekuntia liian aikaisin, mistä nainen oli oikeastaan kiitollinen. Puolivälissä rataa he jäisivät kuitenkin jälkeen, joten ehkä nyt olisi parempi kiriä sen minkä saattoi. Bubbles suoritti hypyt rohkeasti ja epäröimättä, lähestyen vesiesteitä korvat hörössä. Poni ylitti tukin, laskeutui notkeasti veteen, hyppäsi sinne sijoitetun tarkkuusesteen epäröimättä ja loikkasi ylös vedestä ja siitä suoraan bouncena trakehnerhaudan. He valitsivat lyhyemmän tien kaarteessa, ylittivät tukkiesteen ja palasivat takaisin samaan vesialtaaseen kuin missä olivat jo aiemmin laukanneet. Poni hyppäsi ylös vedestä, otti kaksi ripeää laukka-askelta ja ylitti kulman ja sitä seuraavan haudan ilman ongelmia. Yleisön kannustuksista lisää voimaa saava poni kiihdytti tahtiaan nelistäessään metsän laitaa pitkin seuraavalle esteelle. Bex antoi ponin hypätä risuesteen vauhdista, mutta alkoi lähes heti laskeutumisen jälkeen pidätellä nelistävää ratsuaan, sillä seuraavana koittava kolmen esteen yhdistelmä oli hänen eniten huolehtimansa koko radalta.
Bubbles ei halunnut kuunnella pidätteitä, mutta siihen hän oli osannut varautua. Mitä hän ei ollut ottanut huomioon, oli ollut se, miten poni osasi myös karata pohkeiden välistä liiallisen hidastelun seurauksena. Ruunivoikko seilasi laidasta laitaan laukatessaan pidätteitä vastaan kun he lähestyivät suurta tukkia. Bex suoristi ponin voimakkain avuin ja lähetti ylittämään tukkia viistosti, kuten oli alunperin suunnitellutkin. Bubbles ei kuitenkaan ollut riittämiin kuulolla kulmaa lähestyttäessä, vaan päätyi kaatumaan ulkokaarteeseen pohjetta vastaan - ja ohittamaan kulman kokonaan. Bex huokaisi pidättäessään hevosta ronskein ottein, käänsi ympäri ja lähti suorastaan rautaisella otteella hevostaan pidellen uuteen yritykseen tukilta. Tällä kertaa Bubbles oli kuulolla, ja kolmen esteen yhdistelmä hoitui juuri kuten nainen oli sen etukäteen suunnitellutkin.

Poni alkoi väsyä loppurataa kohden, kuten Bex oli epäillytkin, ja ylitti yhä useammin esteet kuuluvasti kolautellen. Onneksi he olivat rasvanneet ponin jalat huolellisesti ennen radalle lähtöä. Bubbles nelisti maalia kohden väsynein askelein ja raskaasti hengittäen, mutta kieltäytyen pudottamasta laukalle, vaikka Bex yrittikin poniaan hidastella. Heillä oli jo yksi kielto radalta, joten mikään, mitä he tekisivät, ei saisi heitä enää nostettua mukaan parhaiden joukkoon. Hän laskeutui selästä heti maalilinjan jäätyä taakse, riisui kävelevän hevosen selästä satulan ja viittoi maalilinjalle saapuneen Skyen kaatamaan kylmää vettä ponin ylle. He jäivät seisomaan huoltoalueelle muiden ratsukoiden sekaan pesten hikistä ponia ja kylmätessään jalkoja. Eläinlääkäri saapui kuuntelemaan hengityksen ja ottamaan sykkeen, sekä tarkisti askellajit. Poni läpäisi tarkastuksen väsymyksestään huolimatta. Bex huuhtoi märkää, kermansävyistä karvaa viileällä vedellä ja suurella sienellä Bubblesin tasatessa edelleen hengitystään päätään roikottaen. Poni näytti siltä, että oli tehnyt kaikkensa, mikä oli varmasti totta. Sarjalta otettu kielto harmitti muutoin niin hyvin sujuneen kilpailun jäljiltä, mutta sille ei voinut mitään. Bubblesilla oli ollut liikaa vauhtia ja liikaa intoa, eikä hän ollut saanut poniaan kuriin ennen linjaa. Hänen olisi pitänyt hidastaa jo aiemmalle esteelle, mutta se taas olisi tuonut enemmän aikavirheitä, eikä heillä ollut totuuden nimissä varaa niihinkään.

He palasivat trailerille, vilkaisivat tulostauluja ja totesivat, että voisivat yhtä hyvin palata tallille, sillä heitä ei tarvittaisi palkintojenjaossa. Bubbles pääsi lepäämään karsinaansa, saaden eteensä raikasta vettä ja herkullista ruokaa, kun he kävivät varusteiden kimppuun. He puhdistivat veden ja hien kastelemat nahkavarusteet huolella (hänellä ei ollut varaa uusiin, jos vanhat hajoaisivat huonon hoidon seurauksena) ja pakkasivat kaiken mahdollisen traileriin. Hashtag laidunsi tyytyväisenä tarhassa, eikä kukaan kiirehtinyt hakemaan ruunaa, sillä Bex halusi antaa Bubblesille edes hetken lepoa ennen matkan tuomaa rasitusta. He pakkasivat omat tavaransa autoon, kävivät hyvästelemässä tallin omistajan, joka parhaillaan juoksutti yhtä tallin nuorista lupauksista, ja päättivät Bubblesin tarkastettuaan, että olisi sopiva hetki lastata hevoset. Ennen viittä he olivat jo trailerissa ja matkalla kotiin, joskis pysähtyivät McDonaldsin kohdalle nappaamaan autokaistalta syötävää mukaansa. Trailerikameran kuvaa tabletilta seuraava Skye vakuutti hevosten olevan kunnossa, kun he liittyivät moottoritielle muun liikenteen sekaan. Bex vilkuili kuvaa silloin tällöin vain nähdäkseen Bubblesin järsimässä heiniään tai nuokkumassa toista takastaan lepuuttaen, mutta poniruunalla ei siitä huolimatta tuntunut olevan pienintäkään ongelmaa tasapainossa pysymisen kanssa. Hyvä niin. Hän halusi kotiin, ja näin aikaisin liikkeellepääsy tarkoitti, että hän pääsisi ajoissa nukkumaan. Huomenna olisi jälleen uusi päivä ratsastuskoulun arjessa, sillä aamulla odottaisi parikymmentä nälkäistä turpaa ruokiaan ja illasta saapuisi leiriläisiä seuraavaa viikkoa varten. Tekeminen ei loppuisi kesken.

Keskiviikko 1. heinäkuuta 2015, klo 16:24 - Esteleiri II

”Pidätä Pradaa!” Bex huuteli kentän aidalla istuessaan. Hän ohjasi A-ryhmän ratsastusta, sillä Ava oli tuntenut olonsa hieman heikoksi. Bex oli lähettänyt äitinsä lepäämään ja ottanut opetuksen omille harteilleen. Kyllä hän osasi ratsukoita esteradalla hypyttää, kun oli pitänyt päivällä teoriaa esteradan ratsastamisesta. ”Käännä se voltille, se on edelleen liian vahva edestä eikä malta kuunnella sinua”, hän huikkasi hypätessään alas aidalta. Punainen ratsuponi painoi vauhdikkaasti esteeltä toiselle eikä ollut pudottanut kertaakaan, mutta hän ei halunnut rohkaista vauhdikasta, hurjapäistä menoa. Ei, kun poni ei ollut heidän omansa eikä ratsastaja vuosikausia tunneilla käynyt tuttava.
”Anna Bondille enemmän ohjaa”, hän puolestaan käänsi huomionsa mustaa ruunaa ratsastavaan tyttöön, jonka kasvoilla oli keskittynyt ilme. Musta ruuna oli loistokas hyppääjä, sillä hevonen ei kuumunut, ei painanut kädelle eikä epäröinyt ylittää esteitä kuin rautainen ammattilainen - mutta hevonen hyppäsi ilmavasti ja parhaimmillaankin nykäisevästi, eikä hän halunnut ratsastajan jäävän jälkeen ja roikkuvan ohjassa. Nämä kuusi ratsukkoa olivat tämän leirin kokeneempi porukka, mikä näkyi selvänä erona radalla, jota aiempi ryhmäkin oli hypännyt. Aiemmat B-ryhmän ratsastajat olivat pudottaneet esteitä jatkuvasti, mutta nyt hän oli joutunut nostamaan puomeja maasta vain kahteen otteeseen.

”Selvä, ottakaa käynti. Seuraavaksi hypätään ratana”, Bex ilmoitti kun jokainen ratsukko oli päässyt vielä kertaalleen testaamaan ristikkosarjaa. Hän hölkkäsi yksittäisen ristikon luokse. ”Aloitetaan tästä ravilla, jatketaan laukassa tänne”, nainen selitti juosten itse rataa, jonka laittaisi ratsukot seuraavaksi hyppäämään. ”Johtakaa jo pystyn päällä kohti lävistäjää, jotta saatte hevoset suoraksi ennen ristikkosarjaa”, hän ohjeisti kääntyessään ohjeidensa mukaan kohti kahta ristikkoa, jotka oli sijoitettu kentän lävistäjälle. ”Ottakaa raville ja tehkää päätyyn raviympyrä. Jos hevosenne tuntuu kovin vauhdikkaalta, ottakaa käynnille asti, ja jos taas laiskalta, tehkää muutama laukannosto napakasti. Jatkakaa täältä vesimatolle ja sieltä palatkaa vielä kerran ristikkosarjalle.” Hän veti syvään henkeä juostuaan radan loppuun. Luoja hän oli päästänyt itsensä rapakuntoon, jos tämä pieni urheilusuoritus sai hänet hengästymään kevyesti. Pitäisi aloittaa skeittaus ja lenkkeily uudestaan.
”Riddler ensimmäisenä, voitte aloittaa. Muut, pysykää poissa tieltä ja ratsastakaa käyntiä ja ravia sekä lukuisia siirtymisiä, käännöksiä ja pysähdyksiä omaan tahtiinne”, hän ohjeisti loppuja. Riddleriä ratsastava tyttö oli ehdottomasti leirin kokenein ratsastaja, joka suorastaan loisti kirjavan paholaisen kanssa. Ruunivoikonkirjava ruuna käänsi korvat höröön heti kun tajusi pääsevänsä radalle. Bex seurasi ratsukon menoa, korjasi ratsastajaa ja antoi ohjeita, kun Riddler keräsi kierroksia. He ratsastivat kaksi käyntiympyrää päätyyn ennenkö nostivat uuden pyörivät laukan ja lähtivät vesimaton kautta uudemman kerran ristikkosarjalle.
”Hyvä, hienoa, taputa sitä kovasti, se teki hyvää työtä. Sitten Prada”, hän rohkaisi ratsastajaa ennenkö lähetti seuraavan liikkeelle. Yksi kerrallaan hevoset pääsivät kuljettamaan pieniä ratsastajiaan esteiden sekaan; Prada ylitti jokaisen vauhdikkaasti ja korvat luimussa räiskyessään voitontahtoa, Bond taas rauhassa ja yhden pudottaen, kun lähestyi ristilaukassa. Cee loikki ketterästi kuin vuorikauris, eikä hipaissutkaan puomeja, mistä pieni ratsastaja oli tavattoman ylpeä. Silly hyppäsi kovaa ja korkealta, mutta ratsastaja vain nauroi mukaillessaan hevosen valtavia loikkia. Chaos laukkasi lyhyttä, tikittävää laukkaansa, jäi hetkeksi tuijottelemaan vesimattoa mutta kolmannella yrityksellä loikkasi sen yli ja kantoi ratsastajan turvallisesti maalilinjan yli.

Bex muutti hieman rataa ennenkö laittoi ratsukot uudestaan liikkeelle vaatien tällä kertaa yhä huolellisempaa hallintaa. Ratsastajat tekivät hyväntuulisesti mitä hän pyysi, mikä oli tärkeintä - he olivat täällä pitämässä hauskaa, kun kaiken muun jätti huomiotta. Hevoset nauttivat, ratsastajat nauttivat ja jos rehellisiä oltiin, hänkin nautti, vaikka vetikin pölyävää hiekkaa kitusiinsa niin että yski vedet silmissä. Hän alkoi purkaa esteitä kun jokainen oli saanut hypätä radan kahdesti, mutta ei jättänyt loppuverryttelyä aivan ratsastajien oman harkinnan varaan. Hän keksi tekemistä ratsastajille ja tarkkaili, että nuo myös hoitivat hommat kuten hän oli pyytänyt. Hän oli varsin tyytyväinen näihin leiriläisiin. Joukossa ei ollut ollut yhtäkään onnettomuusmagneettia, liioittelijaa tai varjoja pelkäävää. Nämä olivat reippaita, eri ikäisiä hevostyttöjä ja -poikia, jotka nauttivat puuhastelusta niin tallissa kuin kentälläkin. Hän oli päässyt vähällä tämän viikon, kun Olivia oli ollut apuna hoitamassa tallin arkea ja leiriläiset pitäneet itse huolta hevostensa harjaamisesta, varustamisesta ja tarhaamisesta. Se oli luksusta se.

Hän huikkasi purkkapäiselle teinitytölle pyyntönsä, että Olivia katselisi edes hieman ratsukoiden perään, kun hevoset lähtivät jonossa talliin. Hän jäi purkamaan viimeiset esteet ennenkö seurasi perässä. Tallipiha oli täynnä iloista juttelua, kun leiriläiset olivat sitoneet kaikki kuusi ratsuaan tallin pihan hoitopuomeihin ja parhaillaan pyyhkivät kosteilla sienillä hevosten selkiä ja kylkiä, jotka olivat hionneet satulan alta. Bex kiersi hevosten lomassa kumihanska ja arnicapullo käsissään levittämässä yrttipohjaista linimenttiä hevosten jalkoihin vammojen ennaltaehkäisynä. Hän ei aina ymmärtänyt äitinsä nipotusta tallin hoidosta, mutta hevosten jalkojen kylmäyksestä he olivat molemmat samaa mieltä. Se, että hän käyttäisi muutaman hetken päivästään kylmäykseen oli ehdottomasti sen arvoista, että ratsut voisivat tehdä pitkän ja hyvän uran heillä rakastettuina tuntihevosina. Hitaasti hevosten ratsastajat lähtivät yksi kerrallaan taluttamaan ratsuja tarhoille. Bex odotti, kunnes viimeinenkin hevonen (Riddler) oli päässyt tarhaansa, ennenkö lähti leiriläisten letkan perässä kohti kotitaloa, jolla lämmin, maittava päivällinen odotti.

Päivällisen jälkeen leiriläiset puuhasivat hetken keskenään, vaeltelivat pihamaalla, pomppivat trampoliinilla ja kävivät katselemassa tarhoissa laiduntavia hevosia, ennenkö Bex keräsi kaikki yhteen. Hän oli luvannut päivällä liian pitkäksi venyneen teorian ohessa, että vastailisi kaikkiin hevoskysymyksiin illemmalla. Nyt ei ollut muutakaan tekemistä, joten he kiipesivät tallin vilpoisalle heinävintille ja istuivat heinien peittämälle lattialle. Bex kiskoi yhden paaleista keskemmälle ja istahti sen päälle, katsellen risti-istunnassa olevia leiriläisiä hymy huulillaan. Lasten silmät olivat täynnä intoa ja heti kun hän antoi luvan, nousi useampi käsi ilmaan. Kysymyksiä sateli niin hevosten ruokinnasta, kilparatsujen klippaamisesta kuin varusteiden hoidosta sellaiseen tahtiin, ettei hän ollut pysyä perässä. Aina kun hän vastasi yhteen kysymykseen, keksivät varhaisteinit kolme uutta kysymystä. Hän viihdytti lapsia aikansa vastailemalla puhtaasti teorian tasolla, ennenkö vei koko tusinan leiriläisiä alas varustehuoneeseen ja esitteli kaikki erilaiset varusteet, joita heiltä löytyi. Sen jälkeen kierros jatkui rehuvarastoon, jossa he pääsivät ihmettelemään eri ruokia, niiden annostelua ja lopulta myös jakamaan Bexin valvovan silmän alla leirihoitohevostensa aamupalat.

He palasivat yhdessä iltapalalle, jolla lapset kertoivat innoisaan Avalle kaikkea, mitä olivat päivän aikana oppineet. Bex hymyili tyytyväisenä mussuttaessaan leipäänsä ja virnuili, kun hänen äitinsä vilkuili häntä vuoroin täynnä ylpeyttä ja epäluuloa. Hän ei ollut opettanut mitään typerää lapsille, vaan kertonut hevosenhoidon perusteet. Leiriläiset lähtivät yläkertaan valmistautumaan yömaastoon yhä täynnä samaa tuikkivaa intoa, jota olivat osoittaneet koko viikon ajan.
”En tule koskaan ymmärtämään, miten saat opetettua lapsille noin paljon hevosenhoidosta ilman, että lapset kertaakaan valittavat tylsyyttään. Sinun olisi pitänyt alkaa opettajaksi ala-asteelle”, Ava hymähti latoessaan lautasia tiskikoneeseen. Bex virnisti.
”Salaisuus on siinä, että nämä lapset ovat täynnä intoa ja uteliaisuutta. He rakastavat ratsastamista, tämä viikko on heidän kesänsä kohokohta ja he suorastaan imevät itseensä jokaisen sanani. Ei minun tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, kun he ovat niin vastaanottavaisia”, hän naurahti. ”Ja no, ehkä myös vähän siinä, ettei minun keskittymiskykyni riitä opetustilanteisiin, ellei niihin liity laulua ja leikkiä ja puuhaa käsille, joten vein lapset räpeltämään varusteita ja maistelemaan rehuja.”
”Voisitko olla syöttämättä kauroja leiriläisille?” Ava huokaisi. ”Jonkun äiti soittaa kuitenkin kauhuissaan, että eikö täällä ole muuta syöty kuin hevosten heiniä ja jyviä.” Bex naurahti. Niinpä niin. Lapset eivät osanneet tunnetusti pitää mitään omana tietonaan.

”Joko suunnittelit ylihuomisen kisaradan?” Bex vaihtoi aihetta välttyäkseen saarnalta. Ava pudisti päätään.
”Ajattelin, että sinä voisit tehdä sen, kun näit, miten he pärjäsivät esteradalla nyt tunnilla.” Bex nyökkäsi pirteästi. Sen hän tekisi mielellään. Leirikisoihin oli nastaa suunnitella ohjelmaa. Ehkä hän voisi etsiä huomisaamuna Olivian käsiinsä heti, kun sopiva rako tarjoutuisi leiriläisten ratsastustuntien lomassa ja suunnitella yhdessä teinin kanssa radan estekisoja varten. Hän tosin ujuttaisi mukaan myös jotain temppuilua, koska kuka tahansa pääsi hyppäämään esteitä niin halutessaan. Ehkä joukkoon voisi laittaa ainakin pujottelua, puomikujan ja harjan kuljetuksen.
”Jos on ideoita leikeiksi leikkitunnille, niin kerro toki. Alan jo olla kyllästynyt juontamaan aina samoja juttuja”, Ava ilmoitti napatessaan tiskikoneen päälle. Kodinkone piippasi ennenkö tuttu kohina täytti keittiön, kun tiskikone kiskoi vettä sisuksiinsa.
”Maa meri laiva nyt ainakin on ihan välttämätön, vaikka olisit miten tylsistynyt siihen”, Bex protestoi. Se oli loistava leikki, kun opetti ratsastajille siirtymisten merkitystä. Onneksi hänen äitinsä katsoi ratsastajien perään, eikä sallinut päätöntä potkimista ja suusta repimistä edes leikin nimissä. ”Talli paloi sopisi myös loistavasti tälle porukalle”, hän pohdiskeli. Ava nyökytteli. He syventyivät heittelemään leikkejä puolin ja toisin (ja Ava käytti veto-oikeutta useammankin kerran, kun Bexin ehdotukset kuulostivat liian vauhdikkailta, päättömiltä tai kaoottisilta), kunnes vilkaisu kelloon paljasti, että oli aika lähteä valmistautumaan yömaastoa varten. Ava lähti vaihtamaan ratsastusvaatteita ja Bex puolestaan suuntasi tarkistamaan, että tallilla oli kaikki valmiina, jotta ratsastajat voisivat saapua, varustella hevosensa vauhdikkaasti ja lähteä sitten yhtenä suurena joukkona kohti maastoja. He käyttivät hyödykseen ne kerrat, jolloin ratsastusporukat olivat niin samantasoiset, että koko joukon saattoi viedä kerralla maastoon. Se säästi heidän aikaansa ja hevosten jalkoja. Kaikki voittivat. Nainen painoi listan ratsuista ja ratsastajista tallin ilmoitustaululle nastalla kiinni, kuuli kaukaa saapuvien leiriläisten innokkaat äänet ja siirtyi sivummalle välttyäkseen tönimiseltä ja tungokselta, joka listan luokse muotoutui hetkessä. Kaikki olivat odottaneet yömaastoa kuin kuuta nousevaa koko päivän, tai joidenkin tapauksessa koko kesän.

Lauantai 4. heinäkuuta 2015, iltapäivä - Maastokurssi II

Bex nautti tuulesta kasvoillaan, kun johti pitkää maastoletkaa nummien halki vauhdikkaassa laukassa. Musta täysiverinen oli täynnä intoa, kun he laukkasivat loivaan ylämäkeen, mutta kuunteli pidätteitä. Hän seisoi rennosti jalustimilla vilkuillen silloin tällöin olkansa yli taakseen. Perää pitävä Lilo ei antaisi kenenkään kadota, joten hän saattoi keskittyä nauttimaan hyvästä säästä ja loistavasta, pidemmästä maastolenkistä, jota oli saanut kunnian vetää. Päiväkurssilaiset olivat olleet innoissaan mahdollisuudesta tehdä kolmen tunnin yhtäjaksoinen lenkki, joten tässä he olivat, jo toista tuntia satulassa. He olivat pitäneet puolen tunnin tauon mukavalla joentörmällä, jossa ratsastajat olivat uittaneet varpaitaan ja hakeneet viilennystä viskomalla vettä kasvoilleen, mutta nyt matka oli jälleen jatkunut.
”Ravi!” Bex huusi kuuluvasti olkansa yli ennen kuin alkoi edes pidätellä mustaa tammaa, joka nakkeli hetken niskojaan vastustellessaan pidätteitä. Silly rauhoittui kuitenkin nopeasti ja hidasti tahtiaan, mikä salli hänen istua kunnolla alas satulaan. Tamma hidasti vauhdikkaalle raville, ja hän pidätti jälleen, kunnes sai tahdin rennoksi ja rauhalliseksi. Ponienkin täytyisi pysyä mukana. Viimeisenä kulkevat ponit laukkasivat kunnes saavuttivat letkan hännän ja hidastivat sitten raviin muiden mukana. Kun letka oli jälleen kasassa, kehotti Bex kaikkia siirtämään ratsunsa käyntiin. Silly pärskähteli onnessaan ja ravisteli päätään korvat hörössä. Hän taputti mustaa, kevyesti hionnutta kaulaa ja hymyili. Tämä se vasta oli elämää!

Päiväkurssilaisten letka liikkui eteenpäin kaikessa rauhassa rennossa käynnissä. Letkan puolivälissä kulkeva Riddler päätti suorittaa yhden pahamaineisista sivuloikistaan, mutta moiseen varautunut ratsastaja pysyi selässä hakien turvaa kaulanarusta, jonka Bex oli sitonut ruunan kirjavalle kaulalle ennen lähtöä. Hän pyöräytti silmiään ruunan sähläykselle ja keskittyi jälleen reittiin, jota he ratsastivat. Päiväkurssilaiset juttelivat keskenään ratsuistaan, maisemista ja ties mistä muusta; suurin osa oli lähistöltä kotoisin, mutta muutama yöpyi heidän luonaan. Hevosista riitti kuitenkin puhuttavaa vaikka kuinka pitkiksi ajoiksi. Lähinnä aikuisista koostuva maastoletka taittoi matkaansa vuoroin käynnissä ja ravissa. He kahlasivat purojen yli, hyppäsivät muutaman matalan kiviaidan ja laukkasivat silloin, kun se sopi maastoon eikä vaatinut liikoja hevosilta. He kiipeilivät nummien kumpareiden harjoille ja laskeutuivat takaisin niiden pohjille, ja kaiken kaikkiaan nauttivat olostaan. Bex jutteli mukavia vuorotellen eri kurssilaisten kanssa, tiedusteli mielipiteitä hevosista ja kalasteli tietoa siitä, mitä kurssilaiset vielä toivoivat viikonlopultaan. Paljoa tietoa ei kuitenkaan herunut, sillä kaikki olivat perin tyytyväisiä ja vannoivat vain odottavansa innolla, mitä sunnuntaina tapahtuisi.

Silly johti letkaa reippaasti ja lennokkaasti, mutta varsin asiallisesti, mistä sopi kiittää sekä hevosen aktiivista liikutusta viime aikoina että Bexin kylmänä pysyvää pääkoppaa ja luontaista rentoutta satulassa. Mikään ei hätkäyttänyt punapäätä, tai ainakin siltä se suurimman osan ajasta tuntui. Siihen luottaen Sillykin suostui astelemaan kopisevan puusillan yli vain kahden sivuaskeleen siivittämänä. Hän taputti mustaa, kauniisti kaartuvaa kaulaa, joka oli kehittänyt voimaa ja lihaksistoa viimeisten kuukausien aikana. Rimpula, huonolla liikutuksella ja jatkuvasti ylikierroksilla käynyt tamma alkoi löytää paitsi piilottelevia ratsunkykyjään, myös hyvää kuntoaan ja rauhallista, oppimaan altista mielentilaa. Hevonen oli fiksu ja kiltti, eikä koskaan tarkoittanut pahaa, mistä hän oli tavattoman kiitollinen: sen lisäksi Silly oppi nopeasti, mikäli tamman kanssa vain säilytti kärsivällisen mielen. Se oli toinen asia, mistä hän nautti.
”Olet hieno tyttö, Sillysein”, hän jutusteli ratsulle kun he kääntyivät tutulle polulle, joka vei takaisin tallille. He kulkivat rauhallista käyntiä, joskin viimeisenä tuleva Cee sai ottaa aina silloin tällöin muutaman raviaskeleen pysyäkseen tahdissa mukana. Silly venytti kaulaansa sieraimet suurina ja pärskähteli onnessaan. Hän antoi ohjan liukua pidemmäksi sallien tamman venyttää kaulaansa. Silly ei tuntunut vielä väsähtäneen, mikä oli omiaan puhumaan harppauksin kasvaneen kunnon puolesta. Bex mietti vain hetken, kun tyhjä ratsastuskenttä oli heidän edessään. Hän johdatti letkan tallin pihaan, jossa Ava odotteli valmiina vastaanottamaan päiväkurssilaisia hevosineen. Aurinkoinen nainen hymyili leveästi tervehtiessään ratsukoita, mutta Bex ei uhrannut ajatustakaan äidilleen. Sen sijaan nainen kannusti mustan tamman Lilon rinnalle ja vilkaisi Oliviaa.
”Voinko ratsastaa Sillyä hetken kentällä?” Nainen kysäisi silitellen mustaa karvaa ja oikoessaan harjaa, joka hapsotti maastolenkin jäljiltä molemmilla puolilla kaulaa. Saatuaan myöntyvän vastauksen, Bex lähti tyhjälle kentälle mustan täysiverisen kanssa.

Nyt, kun Silly ei ollut täynnä väreilevää, hallitsematonta energiaa, jaksoi tamma keskittyä heti alusta asti siihen, mitä hän pyysi. Hän vaati huolellisia taivutuksia kulmissa ja volteilla, tasaista, aktiivista käyntiä ja tarkkoja, pienin avuin annettuja pysähdyksiä. Silly pärskyi tehdessään töitä kaikella keskittymiskyvyllä, jota nuorella tammalla vain oli. Hän siirtyi nopeasti tehtävästä toiseen, mutta ei antanut hevosen oikoa yhdessäkään suorituksessa. Tarkat, vaativat avut menivät helpolla perille ja toivat tammasta esiin sen puolen, jota hän toivoi Oliviankin alkavan löytää aivan itsekseen. Hevonen kaarsi kaulaansa ja polki aktiivisesti takaosallaan läpi etuosakäännöksen, jota hän ratsasti rennolla mielellä. Sillyn kiertäessä jokaisessa kentän kulmassa takaosallaan etuosaa ympäri, oli hän tyytyväinen tamman rentouteen. Hevosen takaosa tuntui irtonaisemmalta harjoituksen jälkeen, ja kaiken kaikkiaan ratsu oli oikein mukava työstettävä. Hän siirsi Sillyn raviin jatkaen erilaisilla kiemuraurilla temponvaihteluita mukaan ottaen, kunnes hän saattoi jälleen tuntea tamman keskittyvän itseensä säheltämisen sijaan. Hän hidasti käynnille ja antoi pitkät ohjat tarjotakseen muutaman minuutin tauon ennen laukkatyöskentelyä. Hän ei aikonut pyöriä kentällä kauaa, puoli tuntia oli aivan maksimi, joten hän käytti jokaisen minuutin huolella hyödykseen vaatiessaan jatkuvasti mitä erilaisempia asioita tammalta. Hän ratsasti pidättävät ja kääntävät avut tyylipuhtaasti läpi, eikä antanut hevosen vältellä taivuttavia apujakaan. Vastalaukat olivat edelleen hieman tasapainottomia ja helpolla rytminsä hukkaavia, mutta tamma yritti parhaansa ja se riitti hänelle. Loppuun hän otti onnistuneen laukkatyöskentelyn pääty-ympyröiden kokoamisen ja pitkän sivun lisäyksen muodoissa. Hän taputti tamman kaulaa hidastaessaan raville ja työstäessään muutaman askeleen pohkeenväistöjä ja suuria, laajoja kaaria loppuverryttelyn merkeissä. Pudottaessaan käynnille tamma tuntui selkään oikein hyvältä. Se tuntui hevoselta, jolle voisi opettaa yhtä ja toista.

Hän lähti takaisin talliin mustan ratsun kanssa hoitaen hevosen huolellisesti treenin päätteeksi. Silly oli tehnyt hienosti töitä tänään, kun oli vetänyt kolme tuntia maastoletkaa halki kumpuilevien nummien, varjoisten metsien ja avarien niittyjen, ja vielä sen jälkeen jaksanut keskittyä pikaiseen koulutyöskentelyyn. Täysiverinen oli oikein mukava ratsu, sen Bex myönsi jälleen kerran hoitaessaan tammaa kuntoon. Hän heitti pestyn hevosen selkään vaaleanpunaisen loimen ja talutti väsyneesti päätään roikottavan tamman karsinaan. Päivä oli ollut pitkä, mutta huomenna Silly pääsisi hänen puolestaan vähemmällä. Luoja yksin tiesi, mitä Olivia oli tamman pään menoksi suunnitellut.