Ihastuttava, vihastuttava

// Avoin peli, tuokaa Bexille seuraa ettei sen tarvitse yksinään riekkua :> //

Sadesäät eivät ottaneet väistyäkseen. Hän ei ollut päässyt hyppäämään pariin viikkoon ollenkaan, mikä herätti hilpeyttä äidissä ja turhautumista tyttäressä. Bex oli lopulta päättänyt lastata poninsa traileriin, hypätä ratin taakse ja ajaa Rosings Parkiin, jonka maneesi tarjoaisi mahdollisuuden siihen, mihin sateen pehmentämä kotikenttä ei taipunut. Hän voisi rakentaa massiivisen esteradan kaikkine haasteineen ja nauttia ruunivoikon Bubblesin tarjoamasta kyydistä. Se olisi upeaa. Kirkkaanpunaiset hiukset eivät jääneet ainoaksi väriläikäksi sateisen päivän harmauteen, sillä Bexillä oli päällään kirkkaanpunainen kevyttoppaliivi ja tummanharmaat ratsastushousut. Hän purki hevosen nopeasti trailerista, sillä vaikka juuri nyt vain tihutti, ei koskaan voinut tietää, milloinka taivas päättäisi revetä heidän niskaansa. Lyhyt nainen ei halunnut todistaa moista luonnonilmiötä ulkoakäsin, joten hoputti iloisen ruunansa tallikäytävän puolelle.

He asettuivat tyytyväisesti yhteen pesukarsinan kolmesta väliköstä. Bubbles nyökytteli siropiirteistä päätään, jossa oli selkeästi näkyvissä arabiveren vaikutus ja hörisi innoissaan sen minkä muulta puuhastelultaan kerkesi. Poniristeytys yritti napsia ohutta loimeaan, jonka Bex oli heittänyt ruunan selkään matkan ajaksi. Nainen komensi hevostaan tiukasti ennen kuin riisui loimen huokaisten helpotuksesta - se oli yhtenä kappaleena. Se ei ollut lainkaan itsestäänselvyys ruunan kanssa, sillä Bubbles nautti varusteidensa tuhoamisesta tavattoman paljon, tai ainakin sitä mieltä Bex oli, sillä hänen pankkitilinsä näytti aina hälyyttävästi nollaa, kun hän oli paikannut poniruunan tuhoja.
"Taidatkin tietää, mitä tänään on ohjelmassa", hän myhäili ponilleen, joka kurkotteli päällään käytävän puolelle korvat hörössä. Punatukkainen nainen oli varma, että innokas poni nauttisi tavattomasti estetreenistä. Hän ainakin nauttisi. Ei maastoilussa mitään vikaa ollut, mutta hän halusi päästä hyppäämään, mieluummin ennen seuraavaa esteviikonloppua. Bex tiesi, ettei tehoviikonloppuihin osallistuminen koskaan mennyt hukkaan, mutta olisi kivempi osata edes jotain, kun nousisi valmentajan silmien edessä ruunivoikon ponin selkään ja lähtisi esteradalle.

// Lucas rymyää paikalle... :> //

Tänään Lucas olisi kiittänyt itseään, jos olisi kehdannut pyytää jonkun toisen noutamaan hänen hevosensa tarhasta, mutta tässä sitä nyt oltiin ylivirkeän ruunan kanssa, joka katujyrän lailla rymisteli hänen perässään tallin ovista sisälle ja kolautteli takamuksellaan karsinoiden seiniä. Pari melko tehotonta yritystä ojentaa hevosta eivät auttaneet, kun musta hannoverilainen keksi saada lisää virtaa pesukarsinassa oleskelevasta Lucasille vieraasta ponista ja unohtaa miten päin riimunnarussa kuului kulkea.
"Oho. Anteeksi", mies pahoitteli sähellystä ponin kanssa pyörivälle punatukkaiselle naiselle, kun Dublin tepasteli aavistuksen liian läheltä ohi yrittäen kiskoa taluttajansa päättäväisesti väärään karsinaan.
Kun mies sai hevosensa jonkinlaiseen kuriin ja kolistellen raahattua sen omaan karsinaansa hän uskalsi pälyillä tarkemmin hauskannäköistä kaksikkoa, joita he eivät onneksi olleet onnistuneet keilaamaan kumoon. Pitiköhän tässä vaiheessa sanoa jotain vai antaa noiden touhuta rauhassa? Lucas ei osannut päättää, joten päätyi aina välillä katselemaan naista epävarmana, vaikka yritti pitää haparoivan huomionsa läsipäisessä hevosessaan. Hän ja Dublin eivät olleet majailleet Rosings Parkissa vielä mainittavan kauan, joten ei kai ollut ihme, että suurin osa ihmisistä ja hevosista näytti vierailta. Pisamakasvoinen mies kiinnitti ruunan vetosolmulla karsinaan, jotta se pysyisi hetken aloillaan ja riisui ohuen ruskean loimen karsinan ovessa olevalle telineelle, jonka jälkeen ryhtyi kiireettä harjaamaan hevosen pölyistä karvapeitettä siistiksi.

// Jee! //

Bex kohotti katseensa kolistellen saapuvaan kaksikkoon. Innokas musta hevonen muistutti häntä etäisesti niistä päivistä, kun Solo tajusi päiväruuan odottavan jo valmiina karsinassa ja kiskoi lyhyttä naista armotta perässään kolistellen siinä sivussa vähän kaikkea. Nainen hymyili leveästi Lucasille ja heilautti kättään kuin huitaisten pahoittelut pois luotaan. Mitäpä pienistä, sattuihan noita.
"Eipä mitään", hän vakuutti tarttuen kuitenkin varmuuden vuoksi Bubblesin riimuun. Ruuna luimi ohikulkevalle Dublinille ja potkaisi kipakasti toisella takajalallaan seinää kohden, mutta omistajan tiukka ote riimusta piteli ponin aloillaan, eikä Bubbles yrittänyt haastaa riitaa ohikulkevan puoliverisen kanssa.

Hän harjasi ripeästi siron ponin selän ja kyljet, varmisti, ettei mitään jäänyt ponin ulottuville ja siirtyi käytävän puolelle penkomaan laukkuaan. Bubbles yritti kovin teroittaa pieniä hampaitaan pesupaikan kiinnikkeisiin, mutta metalli ei taipuisi ruunan hampaissa, joten Bex ei huolehtinut turhia. Hän vilkaisi vielä kerran olkansa yli ponia, ennen kuin harppoi käytävää eteenpäin, pysähtyen Dublinin karsinan kohdalla.
"Viitsisitkö mitenkään vilkuilla vähän tuon pirpanan perään? Jos se yrittää jotain typerää tai sählää tai jotain, rääkäise Bubbles niin kiukkuisesti kuin vain pystyt, niin se lopettaa. Ehkä", Bex naurahti viimeisen sanansa. Reipasta tahtia jutteleva nainen ei jälleen kerran ymmärtänyt hidastaa puhetahtiaan pyytäessään palvelusta Lucasilta, vaan antoi sanojen virrata huuliltaan pysäyttämättömänä, jatkuvana virtana.
"Käyn hakemassa varusteet trailerista, ihan sekunti menee. Toi pösilö vaan tykkää käyttää ne hetket hyödyksi kun käännän sille selkäni, joten ois jees, jos joku komentaa sitä, jos se alkaa kuvittelemaan itsestään liikoja. Onnistuisko? Oisin tosi kiitollinen", Bex naurahti jälleen. Ehkä hän oppisi joskus päättämään lauseensa muuhun kuin nauruun, mutta se päivä ei ollut vielä tullut vastaan.

Lucas harjaili hevosensa parhaan kykynsä mukaan puhtaaksi ja puhdisti mutaiset kaviot, joutuen muutaman kerran komentamaan, kun ruuna keksi parhaaksi yrittää tuhota karsinan rakenteita. Mies ei antanut hevosen häiriköimisen pilata omaa mielialaansa. Kai se rauhoittuisi, kunhan pääsisi liikkumaan.
Hän pysähtyi rapsuttamaan hevosen sateen jäljiltä kosteaa kaulaa, kunnes kuuli naisen äänen käytävältä. Puhuiko tuo hänelle? Lucas vilkaisi ympärilleen etsien katseellaan muita, joille punapää olisi voinut jutella, minkä vuoksi häneltä kesti hetki päästä tilanteen tasalle. Lähistöllä ei ollut muita, mutta naisen sanat olivat menneet ohi kovaa ja korkealta. Jotain piti rääkyä jollekin. Onneksi tuo kuitenkin jatkoi kertomustaan ja Lucas sai napattua tärkeimmät kohdat tietoisuuteensa. Itsestään liikoja kuvitteleva poni kaipasi vahtijaa, kai. Luoja, että nainen puhui nopeaan tahtiin.
"Joo, onnistuu", Lucas vastasi ritarillisesti ja hymyili hieman hämillään naisen varsin räiskyvälle läsnäololle. Hän siirtyi käytävän puolelle käydäkseen hakemassa Dublinin varusteet ja vilkaisi ponin suuntaan. Ties mikä monsteri siitä kuoriutuisi heti, kun omistaja katoaisi paikalta.
"Emmeköhän me sekunnin verran pärjää, joten ei huolta", Lucas ilmoitti tyypillisen rauhalliseen tyyliinsä.

"Loistavaa, kiitti paljon", Bex vastasi saatuaan kaipaamansa suostumuksen. Hän suuntasi yhden tiukan katseen olkansa yli poniin ennen kuin kiisi ripein askelin tallikäytävän päätyovista ulos ja trailerille. Hän nappasi satulan ja suitset auton takapenkiltä käsivarsilleen. Ehkä hänen pitäisi ostaa suurempi laukku, johon voisi heittää satulan näitä matkoja varten. Edestakaisin ravaaminen ei kuulunut hänen lempivaiheisiinsa, mutta onneksi tällä kertaa Bubblesilla oli lapsenvahti. Poni ei voisi tehdä mitään kovin pahaa, vaikka omistaja olikin hetkeksi kadonnut näköpiiristä. Bex kääntyi kannoillaan, lukitsi auton ovet satulaa käsivarrella tasapainotellen ja palasi talliin vauhdikkain askelin. Bubbles hörisi viattomana nähdessään omistajansa palaavan, mutta viattomuudelta vei paljon pohjaa se, että kiinnitysketju oli ruunan suussa. No, ainakin Bubbles oli yhä paikoillaan pesukarsinassa, eikä järsinyt tietään vapauteen. Sitä päivää odotellessa.

"Väistä", nainen komensi kipakasti kun Bubbles tunki pientä turpaansa hänen syliinsä sen sijaan että olisi tehnyt tilaa satulalle, jota Bex yritti saada ujutettua ponin pään ohitse. Bubbles pärskähti ja painoi korvat luimuun, kun nainen livahti lavan kohdalle ja nosti satulan huopineen päivineen ponin siroon selkään. Bubbles pullisteli parhaan kykynsä mukaan, kun satulavyö painui vatsaa vasten, joten huokaisten Bex jäi kutittelemaan ponin kainaloita ja vatsaa.
"Onko toi sun hevonen?" Punapää kysäisi kuuluvasti ja nyökkäsi mustan puoliverisen suuntaan. Kai tässä voisi hyvin kuulumisiakin vaihdella, kun kerran joutuisi vääntämään kättä ponin kanssa satulavyöstä.

// Köh, anteeksi jäätymiseni :> Jos tässä sais aikaseks taas kirjotella jotain välillä : D

Lucas jäi kolmistaan vilkkaan ponin ja lähes yhtä vilkkaan Dublinin kanssa. Poni nakersi pesukarsinassaan kaikkea minkä suuhunsa löysi ja näytti ilkkuvan vieraalle ihmiselle, joka sitä oli jätetty vahtimaan. Kun se alkoi kerätä vettä myllyynsä ja saada lisää tehoa tuhopuuhiinsa Lucas kielsi sitä parhaan kykynsä mukaan napakasti saaden osakseen katseen, joka kertoi ettei peliä ollut vielä pelattu. Ainakin se keskeytti heilumisensa hetkeksi. Suurempi elikko karsinassa potkaisi pari kertaa karsinan seinää, mutta muuten tilanne näytti taas kohtuullisen rauhalliselta. Punapää palasi onneksi melko pian ja otti ponin haltuunsa, joten Lucas sai tilaisuuden hakea Dublinin varusteet kaikessa rauhassa.

Mies palasi pian satuloimaan hevostaan, joka oli syventynyt hamuamaan huulillaan karsinan kaltereita eikä välittänyt omistajansa puuhista. Uusi tuttavuus kuului puhuttelevan Lucasia uudestaan ja mies nosti katseensa satulasta, jonka vyötä kiinnitti parhaillaan paikoilleen.
"Joo", hän vastasi tahattoman yllättyneeltä kuulostaen ja keskittymisen herpaannuttua jätti satulan asettelun kesken. Jopa Lucas tiesi, että pelkkä "Joo" oli typerä vastaus, joten hän jatkoi: "Dublin on ollut mulla hieman alle vuoden."
Kun Dublin ilmoitti olemassaolostaan yrittämällä haukata sen jaloissa roikkuvaa satulavyötä muisti Lucas jälleen mitä oli ollut tekemässä, siirsi satulan oikeaan kohtaan, suoristi satulahuovan ja laittoi vyön löysästi kiinni.
"Onko tuo sun?" hän yritti kömpelösti pitää keskustelua yllä viitaten sanoillaan riiviöponiin.

// Eipä mitään :> //

Rasittava pieni poni käytti jälleen kerran kaikkia lihaksiaan vastustaakseen satulavyötä, mitä Bex ei voinut käsittää. Kukapa olisikaan pitänyt siitä, että ympärille kiristettiin jotain, mutta eikö poni ollut jo kaikkien näiden vuosien aikana oppinut, ettei tappelu auttanut lainkaan? Ei selkeästikään, kun edelleen sitä jatkoi. Nainen huokaisi hiljaa ja tönäisi kyynärpäällään vatsaa, joka oli täynnä ilmaa. Poni pärskähti loukkaantuneena ja potkaisi kaviollaan vatsansa alle - ja unohti siinä samalla, että oli tarkoitus olla hengittämättä. Bex käytti tilanteen hyödykseen ja kiskaisi vyön kiinni asti ja jopa parilla reiällä ylikin. Hän virnisti voittoisasti ponilleen. Siitäs sai. Hän kiristäisi vyötä lisää maneesissa, mutta tämä riitti juuri nyt.
"Hauska nimi", hän totesi toisen mainitessa ratsunsa nimen. Dublin. Todennäköisesti olisi pitänyt keskittyä johonkin olennaisempaan, kuten vaikka siihen, miten Lucas oli kertonut omistaneensa hevosen vajaan vuoden päivät, mutta no, kukapa ihmismielen saloja olisi selville saanut.

"On, valitettavasti", Bex naurahti ja taputti kermansävyistä kaulaa. Vaalea ruunivoikko oli katseita kääntävä ilmestys, joskin valitettavan usein katseet kääntyivät heidän puoleensa hänen kiroamisensa tähden. Kai Bubbleskin olisi voinut herättää huomiota hauskalla värillään, mutta yleensä se oli juuri ponin kipakka luonne ja hänen komentelunsa, joka sai ihmiset suuntaamaan huomionsa heihin.
"Se on entisen ponini poika, mutta valitettavasti kaukana isänsä tai edes emänsä luonteesta", hän mutisi mulkaisten poniaan, joka luimi varsin vakuuttavasti ja yritti vältellä jo valmiiksi kuolaimia, jotka saisi seuraavaksi suuhunsa. Bex aukaisi suitsien ristitykset ja valmistautui henkisesti vääntämään seuraavaksi kättä tästä asiasta. Bubbles ei tänään ollut yhteistyökykyinen, ei sitten millään mittapuulla arvioituna. Sen hän oli tosin tiennyt jo kotoa lähdettäessä, kun poni oli pomppinut pitkin trailerin ramppia ja ollut kerrassaan rasittava.
"Onneksi se ei ole ihan näin kamala selästä käsin", hän hymähti tarttuessaan napakasti ponin päästä kiinni, kun pieni ratsu yritti ensin karata suitsia päätään nostamalla ja sen jälkeen syödä hänen reitensä, kun päännosto estettiin. Bex käänsi rauhallisesti päätä kauemmas itsestään ennenkö edes harkitsi kuolainten tarjoamista. Tänään hänen ratsastushousuihinsa ei tulisi reikää. "Ainakaan silloin, kun saa eteensä esteitä."

Lucas kuunteli naisen selostusta hämillään. Toinen näytti taistelevan poninsa kanssa varsin tottuneesti, mutta mikähän sai ponin käyttäytymään noin? Ei Lucas olisi noin kiukkuista ponia halunnut katsella päivästä toiseen. Dublinin hölmöt leikit riittivät hänelle mainiosti.
"Ainakin se on hauskan värinen", mies kehui mietteliäs sävy äänessään, vaikka tuskin olikaan ainoa, joka väriin oli huomionsa kiinnittänyt.
Musta hannover oli jo tyypilliseen tapaansa keksinyt mielestään hulvattoman leikin ja kopautteli nyt etukaviollaan karsinan metallilistaa silmin nähden tyytyväisenä aiheuttamiinsa koviin metallisiin kilahduksiin. Lucas kielsi hevostaan ja tökkäsi sen kauemmas karsinan seinämästä.
"Onko se sitten estekäytössä?" mies reagoi pienellä viiveellä, kun nainen kertoi poninsa käyttäytyvän parhaiten kun se sai hypätä esteitä. Kai. Hän ei ollut aivan varma, oliko taaskaan kuunnellut kovin tarkasti.
Lucas pujotti suitset Dublinin päähän ja esti ruunaa kahmaisemasta heinänkorsia suuhunsa karsinan lattialta kiinnitellessään solkia. Jostain syystä heinän syöminen oli sen mielestä aina paras idea heti, kun sai puhtaat kuolaimet suuhunsa.

"Sitä se on", Bex naurahti saatuaan kuolaimet Bubblesin suuhun ja suitset turvallisesti korvien taakse. Hän sulki soljet reippain ottein ennenkö ponipiru onnistuisi riisumaan suitset häseltämällä ja hän joutuisi aloittamaan alusta. Nainen kumartui kiinnittämään suojat ruunan siroihin jalkoihin välittämättä siitä, miten poni steppasi puolelta toiselle ja nosteli jalkojaan jatkuvasti. Bubbles oli innoissaan päästyään jälleen Rosings Parkin hälinään, mutta kuten yleensäkin, purki innostustaan väärillä tavoilla.
"Se on kenttäponi", hän korjasi hyväntuulisesti. "Joten se on vähän kaikenlaisessa käytössä. Tänään tultiin tänne hyppäämään, kun kotona estetarpeita on vähän turhan vähän kunnon treeniin", Bex kertoi pirteästi kumarrellessaan jalkojen parissa. Hän sai mustasta hännästä kasvoilleen useaan kertaan kiinnittäessään takajalkoihin suojia. Pitäisiköhän sitoa ponin häntään punainen nauha? Hän vilkaisi kerran Bubblesin ilmettä ja tottuneesti näpersi pienen letin punaisen rusetin kera ponin mustaan häntään. Eipähän kukaan voisi sanoa ettei hän ollut varoittanut ponin kuvatuksen pahoista tavoista.
"Entäs te? Hyppäättekö vai?" Hän kysäisi vilkaisten kelloaan. Tallityöntekijät olivat puhuneet maneesissa olevan estevalmennuksen päättyvän näillä minuuteilla, joten siellä olisi valmiita esteitä odottamassa heitä. Mikä helpotus kun ei joutunut itse raahaamaan puomeja. Lisäksi oli luksusta kun suuren maneesin toinen pää jäi täysin vapaaksi kaikista puomeista, joten siellä saattoi hyvin lämmitellä ilman että Bubbles keräisi liikaa kierroksia esteiden lomassa pujottelusta. Bex veti kypärän päähänsä ja tarkisti, että nahkahanskat löytyivät taskusta. Hän ei tosiaankaan hankkisi hiertymiä tällä kertaa.

"Ai, mistä kuljette tänne?" Lucas kysyi pujottaessaan suojia Dublinin jalkoihin.
Hän ei viitsinyt myöntää, ettei ollut tehnyt tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä he tänään harjoittelisivat. Se yrmy ratsuttaja, joka taisi havitella Dublinia kanssaan kisoihin oli tehnyt selväksi, ettei luottanut Lucasin kykyihin pitää hevosensa koulutustasoa yllä. Ei Cain ollut sitä suoraan sanonut, mutta Lucas ei ollut niin tyhmä, ettei sitä olisi tajunnut. Allison oli vastikään käyttänyt Dublinin kouluvalmennuksessa ja eilen oli niin ikään ollut koulutreeni. Eikö tänään voisi jumppailla esteillä?
"Joo, voitaisiin laittaa tämäkin kouluhevonen välillä vähän hyppäämään", mies totesi.
Muutama ratsukko näytti jo tulleen maneesista tallin puolelle kolistelemaan, joten ehkä maneesiin voisi jo huoletta mennä. Lucas poimi kypäränsä käytävän puolelta ja painoi sen päähänsä. Hän keräsi Dublinin ohjat sen kaulalta käteensä. Kun tumma puoliverinen oli talutettu heidän ohi karsinaansa ja reitti oli selvä hän lähti mustan ratsunsa kanssa kohti maneesia.

"Greenridgen ratsastuskoulusta. Se on tuossa muutaman kilometrin päässä oleva pieni ränsistynyt talli", hän virnisti. Bex saattoi tuntea äitinsä polttavan katseen niskassaan vaikka Ava ei ollut lähelläkään. Kuulemma hän ei saanut vitsailla Greenridgestä, sillä kaikki eivät tajunneet hänen vitsailevan, kun hän kuvaili tallia ränsistyneeksi ja pieneksi. Greenridge oli varsin hyvässä kunnossa ottaen huomioon sen, miten talli oli täynnä pieniä ratsastuskoululaisia.
"Hyvähän se on välillä hypyttää kouluratsujakin", Bex vastasi nyökäten. Hän oli hypännyt Roguella kolmen pystyn sarjoja viime viikolla äitinsä vastustuksesta huolimatta. Kouluhevosille teki aina hyvää päästä verryttelemään esteille, sanoivat muut mitä tahansa.
Bex tarttui tiukasti ohjiin ennenkö lähti liikkeelle poninsa kanssa, jonka korvat kääntyilivät vauhdikkaasti ponimaisen pään päällä. Nainen talutti reippaasti poninsa tyhjentyvään maneesiin, josta estevalmennuksessa olleet ratsukot poistuivat tasaisena virtana. Hän heilautti kättään tutuille ratsastajille tervehdykseksi ennenkö käänsi poninsa keskelle suurta maneesia. Nainen kiristi vyön näppärästi ennenkö heilautti itsensä selkään vauhdilla - ja siitä huolimatta Bubbles ehti lähteä liikkeelle puolessa välissä selkäännousua. Bex pidätti pientä ratsuaan samalla kun suoristautui satulassa, ja laittoi ensitöikseen ruunivoikon ponin peruuttamaan monta metriä. Bubbles kaarsi kaulaansa, luimi korviaan ja kalusi kiukkuisena kuolainta mutta perutti tappelematta. Nainen taputti uhitteluun kaartuvaa kaulaa, haki jalustimet jalkaansa ja sääti ne reiällä pidemmiksi. Hänellä oli fiilis että tänään ylimääräisestä tuesta pohkeilla olisi tarvetta. Bubbles lähti kiertämään maneesin esteistä vapaassa päädyssä muutaman metrin uran sisäpuolella, mutta siitä huolimatta poni näytti aina valmiilta potkaisemaan, kun joku ujuttautui seinän ja poniratsukon välistä vauhdikkaammassa askellajissa. Bex piti poninsa ruodussa, sillä hän ei kaivannut uusia vihollisia kilpahevosten omistajista.

Lucas olisi mieluusti kysellyt enemmänkin Greenridgen ratsastuskoulusta, mutta ei ehtinyt reagoida ennen kuin he jo siirtyivät maneesiin. No, ehkä joskus. Dublin seurasi miehen vanavedessä pitkin, rennoin askelin ja katseli rauhallisena ympärillä hyöriviä ratsukoita huolimatta siitä, että ne tunkivat välillä hieman liian lähelle. Lucasi silitti tyytyväisenä mallikelpoisesta käytöksestä ruunan kaulaa pysäyttäessään sen syrjemmäs muiden ratsastuskuvioista. Hän tarkisti vyön kireyden, nakkasi ohjat ruunan kaulalle ja heilautti itsensä selkään. Dublin siirsi painoa puolelta toiselle kuin lähteäkseen liikkeelle ennen aikojaan, mutta jäikin hankaamaan turpaa etujalkoihinsa. Bubbles sen sijaan vaikutti yhä yhtä vastahakoiselta kuin tallin puolellakin.
Mies keräsi ohjia hieman lyhyemmälle, jotta he eivät vahingossa maleksisi muiden ratsukoiden tielle ja pyysi Dublinin käyntiin uran sisäpuolelle. Hänen teki mieli pahoitella jo valmiiksi jokaiselle, jonka tielle he mahdollisesti olisivat voineet joutua. Lucas ei varmaan koskaan tottuisi näin suureen ja vilkkaaseen kilpatalliin.
Muutaman kierroksen käveltyään hän haki hevostaan tuntumalle ja herätteli sen raviin. Dublinin suuret ja ilmavat raviaskeleet tuntuivat tavallista hankalammin hallittavilta ja valtavassakin maneesissa tila tuntui loppuvan kesken. Lucas oli ikävän tietoinen siitä, että ravi ympyröillä oli etupainoista ja ruuna pyrki jatkuvasti oikaisemaan mutkat suoriksi ja kiihdyttämään vauhtia. Lisäksi se ylimielinen Brinton näytti ilmestyneen myös maneesiin jonkin ratsutettavan hevosensa kanssa. Toivottavasti hän keskittyisi työhönsä eikä vahtaisi häntä ja Dublinia. Lucas yritti keskittyä hevoseensa ja saada sitä ratsastettua aktiivisemmaksi ennen kuin he lähtisivät esteille kompuroimaan.

Bubbles oli kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen keskittyessään kiukuttelemaan muille ratsukoille. Hän huokaisi kannustaessaan jääräpäisen poninsa raviin ja laittoi ratsulleen vähintään yhtä kovin vastaan, kuin mitä ruuna hänelle. Punapään nenille ei hypitty ilman seurauksia, piste. Bubbles pääsi tekemään lukuisia pysähdyksiä ja peruutuksia, kun sähelsi omiaan, mikä ei tehnyt mitään poniruunan mielialan parantamiseksi. No, ainakin hänellä oli enemmän kontrollia, kun hän siirtyi uralle ja nosti laukan. Bubbles pukitti railakkaasti muutamaan kertaan selkäänsä pyöristäen, mutta moiseen tottunut ratsastaja näytti lähinnä miettivän ratsastustietään ratsun sekoilun sijaan. Hän käänsi hevosen ympyrälle, jonka vaihtoi kahdeksikoksi, ratsastaen ensin risteyskohdan ravissa, jotta saattoi koettaa laukannostoja molempiin suuntiin. Bubbles pärskyi ja painoi raskaana kädelle, kun halusi mennä lujempaa ja kaartaa jo esteille, mutta hän piteli kuumuvaa ratsuaan ruodussa silloinkin, kun yksi kentän ratsukoista erehtyi niin lähelle, että Bubbles rääkäisi raivoissaan ja oli haukata palan ratsastajan saappaasta.

Hän lämmitteli poniruunaansa vielä muutamilla siirtymisillä sekä volteilla, ennenkö tuli siihen tulokseen, että pippurinen poni oli riittävän kuulolla lämmittelyhyppyjä varten. Mitä kauemmin hän veivaisi kentällä koulua, sitä kuumemmaksi ja raskaammaksi ratsastettavaksi Bubbles kävisi, eikä hän aikonut lähteä hyppäämään ponilla, jos se olisi jo valmiiksi niin pahasti ylikierroksilla, ettei kuuntelisi mitään. Bex nousi jalustimille muutamaan kertaan niiden pituutta pohtien ja tasapainoaan etsien ruunan ravissa, ennenkö istui alas ja pidätti ponin käyntiin. Ehkä hän kuitenkin lyhentäisi niitä sen reiän verran, jolla oli aluksi pidentänyt. Olisi ikävää heilahtaa hypyssä tasapainosta vain sen takia, että jalustin oli pidempi kuin mihin hän oli tottunut.

Hyppytreeni sujui varsin mallikkaasti, kunhan poni malttoi muutaman vauhdikkaamman hypyn jälkeen kuunnella ratsastajaansa. Bex taputti tyytyväisenä ratsunsa kevyesti hionnutta kaulaa ja hymyili Lucasin suuntaan. Hänen täytyisi ottaa suunta kotia kohden, mutta sitä ennen lienisi sopivaa käydä kävelemässä maastossa, sillä se rauhoittaisi varmasti ponia, joka kalusi kuolainta kuin yrittäen syödä sen poikki.
"Me käydään vähän ulkona kävelemässä, vaikka taidetaankin kastua. Oli kiva tavata! Toivottavasti nähdään vielä", nainen toivotti hilpeästi ennenkö aukaisi maneesin oven ja kevyttä tihkusadetta uhmaten kannusti ponin ulkoilmaan. Bubbles luimi korviaan vihmovalle sateelle, mutta tyytyi kohtaloonsa ja unohti nopeasti koko jutun, kun pääsi ravailemaan rennosti ratsastuspoluille. Kaiken kaikkiaan reissu oli ollut ehdottomasti kaiken arvoista, siitä Bex oli varma. Täytyisi ajaa useammin trailerin kera Rosingsiin treenaamaan.

[Kiitokset pelistä!]