Pikaviestinpeli, jossa Zoe ja Riitasoinnun Janice lähtevät maastolenkille keväisenä päivänä. Lenkin jälkeen Zoe törmää Rayhyn eikä voi jättää tilaisuutta miehen hermoille käymisestä käyttämättä.
-----
Tiistai 17. maaliskuutaJanice satuloi tallilla Pobya maastoa varten. Hän ei ollut aikoihin käynyt ja yritti nyt keksiä jonkun, joka voisi tulla hieman näyttämään reittejä. Ettei eksyisi.
Lämmin kevätaurinko häikäisi paistaessaan kirkkaansiniseltä taivaalta, mikä oli omiaan synnyttämään hyväntuulisuutta tallin työntekijöissä. Jopa Zoe, joka harvoin vaikutti tyytyväiseltä yhtään mihinkään, oli suorastaan iloinen. Tässä säässä kelpasi taittaa tuntien maastoratsastuksia. Hän olikin jo kyllästynyt ainaiseen sateeseen, harmauteen ja kylmään, jäätävään viimaan, joka tuntui pureutuvan luuytimiin asti ja kotiutuvan sinne vuosiksi.
"Hyvää päivää, neiti Lowsley", nainen tervehti ohittaessaan mustan täysiveriruunan ja vaaleatukkaisen omistajan. Hän harvoin tervehti hevosten omistajia, mutta Janice oli ehdottomasti siedettävimmästä päästä, eivätkä toisen hevoset olleet hänen riesanaan. Niinpä naiselle saattoi hyvinkin suoda tervehdyksen tänä aurinkoisena päivänä, joka tuntui huutavan kevättä jokaiselle, joka vain suostui kuuntelemaan.
Janice säpsähti hieman, harvemmin kukaan tervehti häntä.
"Ai, hei. Sano Janice." Vaikka ei hän tiennyt kuuluiko pokkurointi tapaan ohjeistaa työntekijät. Mutta hän ei vain osannut olla paikassa jossa neiditeltiin.
"Ei sinulla sattuisi olemaan aikaa pienelle maastolle? Tarvitsisin jonkun näyttämään hieman reittejä."
Zoe oli melko varma, että Janice oli pyytänyt samaa aiemminkin, mutta vanhoista tavoista oli vaikea oppia eroon.
"Selvä", hän nyökkäsi yrittäen tällä kertaa painaa asian mieleensä. Ehkä hän ensi kerralla muistaisi tervehtiä etunimellä. Ainakin hän voisi yrittää. Nainen vilkaisi mustaa täysiveristä arvioivasti. Hän ei tiennyt Janicesta paljoa ratsastajana, mutta oli ymmärtänyt, että Poby oli täysipäinen hevonen. Sekään ei ollut itsestäänselvää tallilla, jossa olisi kuvitellut asuvan vain hienoja kilpahevosia.
"Totta kai on", hän vakuutti. "Millainen Poby on maastossa? Jotta tiedän, kuka voisi sopia sen seuraksi", hän selitti kysymystään heti perään, ettei vain antaisi kuvaa, jossa epäili hevosen täysijärkisyyttä tai ratsastajan kykyjä hillitä ratsuaan.
Nainen laittoi suojia hevosen jalkoihin ja vilkaisi mustaa täysiveristä.
"Kuten muutenkin, peloton ja hyvin hanskassa. Aika rauhallinen ja tällä ei ole edes kilpaviettiä." Niin surkea laukkuri hevonen oli ollut.
Zoe nyökkäsi ajatukset raksuttaen. Peloton ja hallittava hevonen kuulosti täydelliseltä parilta hänen tammalleen, joka pelkäsi vähän kaikkea. Olisi aivan toinen tarina, mitä mieltä Janice moisesta olisi, mutta hän voisi ainakin ehdottaa sitä.
"Luuletko, että Poby säilyttäisi rauhallisuutensa, vaikka maastokaverina olisi varsin vihreä ja kokematon nuori tamma?" Duffya hän ei suostuisi ottamaan tuntemattoman hevosen kaveriksi ja Paddyn kanssa ohjelma oli niin tarkkaa, ettei hän halunnut kuvitellakaan, miten pahasti sotkisi kaiken jos lähtisi täysin suunnittelemattomalle maastolenkille.
Janice suoristautui hevosen jaloista ja taputti sen kaulaa.
"Kyllä, kotona Pobya on käytetty nuorten seurana paljonkin." Hevonen piti hyvin päänsä vaikka ympärillä muut olisivat hermoilleet, ainakin ratsastaja selässään.
"Hyvä. Palaan pian", hän vakuutti, nappasi Mian riimunnarun mukaansa ja suuntasi noutamaan nuorta tammaa ulkoilemasta. Kaunis angloarabi ravasi häntä vastaan portille, mikä sai sydämen jättämään yhden lyönnin välistä. Hänen ihana, höpsö tammansa, jota hän oli vaalinut kuin kukkaa kämmenellään. Hänen pitäisi myydä ratsu pian. Olisi ollut paras myydä se ennen lähtöä Yhdysvaltoihin, vaan hän ei ollut kyennyt kirjoittamaan myynti-ilmoitusta tai ottamaan kuvia puunatusta hevosesta. Hän tekisi sen heti kun palaisi, niin hän oli itseään vannottanut. Hän talutti hevosen sisään melkein Pobyn karsinaa vastapäätä, harjasi pikaisesti puhtaana pysyneen selän ja kiinnitti suojat tamman jalkoihin. Hän nosti kauniin, vaaleaa nahkaa olevan estepainotteisen yleissatulan hevosen selkään ja kiristi vyön jutellen samalla tammalleen. Mia oli nopeasti varustettuna, sillä hän oli vastikään harjannut hevosta pitkään puomien ääressä ulkona, joten hevonen ei tarvinnut pitkää puunaamista.
"Minkälaista lenkkiä toivoisit?" Hän kysäisi kiinnittäessään suitsien nauhoja. Tamma katseli korvat hörössä tallikäytävän puolelle, vaan ei hyvätapaisena pikkuhevosena häslännyt omiaan.
Musta ruuna näytti nukkuvan pystyyn. Poby oli rauhallinen ja rento hevonen,jolla ei tosiaan ollut usein täysiverisille ominaiseen tapaan kova kiire. Hän rapsutteli ruunaa hellästi ja odotteli että Zoe olisi valmis.
"Ihan millainen teille sopii. Jos käydään pidemmällä niin voidaan mennä vähän rauhallisemmin."
Zoe nyökkäsi ja pohti jo reittejä, joille he voisivat lähteä. Mahdollisimman kauas autoista, sillä hän ei halunnut enää ikinä joutua samaan tilanteeseen kuin Paddyn kanssa, varsinkaan kun alla olisi kokematon hevonen, joka hyppäisi kuuhun siinä missä Paddy oli säilyttänyt edes osan järjestään. Hän lähti taluttamaan hevostaan tallipihalle, nousi punarautiaan selkään helpolla ponnistuksella ja lyhensi koulutreenistä pitkiksi jääneitä jalustimia muutamalla reiällä.
"Jos pidämme maaston tasaisena, Mia jaksaa pidempään", hän totesi. "Mikäli seuraamme polkua maastoesteitä kohti, voimme lähteä mukavalle, erittäin rauhalliselle vanhalle autotielle, joka mutkittelee vuoroin peltojen ja vuoroin metsikön halki", hän pohdiskeli käyden läpi muistojaan tiestä. Hän oli törmännyt siellä autoihin kolme kertaa, ja ratsasti lenkin vähintään kolmesti viikossa. Puolelta vuodelta kolme autoa ei ollut paha tulos, joten todennäköisesti Miakaan ei joutuisi tilanteeseen, jossa tamma hermoilisi turhia. Hän kannusti hevosen käyntiin ja ohjasi kohti tarhojen ohi menevää hiekkatietä. Hevonen käänteli korviaan. Se ei ollut vieläkään tottunut ratsastamiseen kentän ulkopuolella, mutta ainakaan tamma ei jännittänyt enää pelkkää tallipihasta poistumista.
Janice seurasi parivaljakkoa ulos. Se kuulosti hyvältä.
"Se käy, Pobyllakaan ei ole huippukuntoa" Nainen vastasi naurahtaen ja nousi täysiverisen selkään. Ruuna steppasi hieman, seuraten sitten kaikessa rauhassa tammaa. Sillä ei ollut mikään kiire.
Zoe kääntyi suomaan pienen hymyn tammansa selästä perästä seuraavalle ruunalle ratsastajineen. Mia ei tosiaankaan pysyisi kilpahevosten vauhdissa, kuten he olivat todenneet useampaan otteeseen Mayben kanssa totuttaessaan tammaa maastoilemiseen.
"Varmasti pysytte tahdissamme helposti", hän vain totesi taputtaen hevosensa kaulaa, kun Mia ohitti oritarhojen rivistöt jäämättä katselemaan laiduntavia hevosia. Kentällä pyörivät ratsukotkaan eivät saaneet tamman huomiota, sillä Mia keskittyi kuuntelemaan ratsastajaansa astellessaan tyytyväisenä kohti ruohikkoista polkua.
Ruunaa ei hetkauttanut mikään. Se käänteli korviaan laiskana. Nähdessään kentällä entisen kihlattunsa hyppäämässä kuumalta vaikuttavalla arabilla, Janice alkoi väkisinkin tirskua. Tuo oli sen Alexin hevonen. Hah.
Zoe ei tiennyt, mikä Janicea niin kovin huvitti, mutta pieni uteliaisuus nosti päätään. Hän jätti Rayn ja Gabinon täysin huomiotta (eihän mies edes saisi arabia käyttäytymään edukseen esteillä), mutta Janicen huvittuneisuus sai hänet kiinnostumaan takana tulevasta ratsukosta.
"Hyvä, jos tallielämä tarjoaa huvituksenaihetta", Zoe totesi huvittuneisuutta äänessään ja vilkaisi taakseen ratsukkoa. Janice oli ennenkin puhunut niin perin viihdyttävästi Raysta, että ehkä hän saisi kuulla lisää jotakin lokaa miehen menneisyydestä.
Janice keräsi hieman itseään. Nainen ei voinut ottaa miestää mitenkään vakavissaan.
"Tarjoaahan se. Paljonkin" Kun kenttä ei ollut enää mukana, nainen uskalsi naurahdella avoimemmin.
"Etenkin ihmisten väliset suhteet."
Siitä Zoe oli aivan samaa mieltä. Vaikka hän olikin aina tehnyt parhaansa pysytelläkseen juorujen ulkopuolella, oli hänkin kuullut milloin mitäkin supatusta. Valmentaja ja eläinlääkäri eivät tosiaan edes olleet yrittäneet piilotella omaa yhteiseloaan, joten siitä ei ollut kauaa jaksettu supista, ja Bean ja Pauluksen sotkuista hän oli pysytellyt kaukana ihan vain senkin takia, ettei halunnut nähdä Paulusta yhtään sen enempää kuin oli pakko.
"Niissä riittääkin ruodittavaa", hän totesi ajatellen kaikkia niitä juoruja, joita kuuli kulkiessaan päivittäin tallin käytävillä. Viikonloppuisin valmennettavat tuntuivat keskittyvän enemmän juoruamiseen kuin hevosiinsa, mikä oli hänestä täysin käsittämätöntä. Nainen ohjasi hevosen metsään sulkeltavalle polulle, surren vain hetken sitä, miten lämpimät auringonsäteet eivät yltäneet samaan tapaan puiden keskelle.
"Niin, etenkin kun sotkeudutaan työtoveriin." Janice vastasi hieman vihjaavasti, antaen ymmärtää että yksinhuoltajaisällä oli juttua työtoverin kanssa.
"Mutta koska Tobias on Tobias, hänelle ei sekään riitä, vaan pitää laittaa vielä erikoisemmaksi"
Zoe pudisteli päätään. Työkaverien kesken sekoilua hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt. Hän ei nähnyt mitään mahdollisuutta, miten sellainen voisi päättyä hyvin.
"Se ei koskaan ole hyvä idea", nainen totesi miettien lievällä mielenkiinnolla, kuka tämä Rayn salaperäinen työkaverirakastaja voisi olla. Janice puhui aivan varmasti pienestä mieskääpiöstä, joten Zoe kävi läpi mielessään tallin naisia. Maybe ja Lucy olivat jo ikänsä puolesta poisluettavia (sitä paitsi, hän halusi uskoa että saisi kuulla Maybelta, jos toinen löytäisi prinssin elämäänsä) eikä vastikään eronnut Beakaan vaikuttanut todennäköiseltä. Effie oli kiireinen opintojensa kanssa, joten naista ei paljoa tallilla näkynyt. Caitlin oli huippuvalmentaja, joten naisen oli pakko olla täysin Rayn tason yläpuolella. Sawyer? Sepä vasta olisikin näkemisen arvoista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä, sillä hän asui naisen kanssa ja tiesi tarkalleen, ettei Sawyer huidellut omilla teillään. Vaihtoehdoksi tuntui jäävän lähinnä Jimena, mikä oli surullista, sillä hän oli lähes pitänyt tallityöntekijästä.
"Erikoisemmaksi?" Zoe kysäisi kummissaan. Mitä ihmettä Janice oikein tarkoitti? Miten työkaverin kanssa seurustelusta voisi tehdä erikoisempaa? Ellei sitten seurustellut pomon kanssa, mutta tässä tilanteessa se oli… mahdotonta. Niin.
Janice naurahti.
"Ei hänellä naista ole. Vaan mies." Hän sanoi sen miltein voitonriemuisena.
Zoe oli kiitollinen, että katseli eteenpäin, sillä oli aivan varma, että olisi muutoin pudonnut Mian satulasta. Tamma pysähtyi ratsastajan tasapainon horjahtaessa (hän oli suorastaan ylpeä siitä, miten hyvin Mia oli oppinut reagoimaan siihen) ja hän suoristi itsensä satulaan. Nainen kannusti ratsunsa jälleen käyntiin ja vilkaisi kulma koholla olkansa yli Janicea.
"Ihme kun hän pystyy vielä ratsastamaan", nainen mumisi yrittäen olla nauramatta ääneen ajatukselle Raysta miehen kanssa. Ehkä Ray pukeutui mekkoihin kotonaan. Sopisi lyhyelle miehelle hyvin.
Janice pärskähti. Hän tiesi että Zoe ottaisi asiaan kuuluvalla halveksuvalla huumorilla.
"Todellakin. Tiesin että hän on joskus nuorena kokeillut mutta kuvittelin sen olevan vain kokeilu... Nyt tuntuu kuin olisin tuhlannut vuosia hinttariin."
"En ihmettele", hän naurahti. Kai tuossa kohtaa jo saikin tuntea olonsa siksi, että oli tuhlannut elämäänsä toisen kanssa. Vai että Ray oli löytänyt miehet, kun ei ollut naisten kanssa onnistanut.
"Kaipa hän kyllästyi omaan käteensä", Zoe naurahti hiljaa. Hän ei ymmärtänyt, miten enää nykypäivänä kukaan nainen lähtisi Rayn kanssa edes kahville. Toki silloin, kun toinen oli ollut huippujockey, tilanne oli ollut eri, mutta nykyään mies oli pieni, säälittävä yksinhuoltajaisä, joka ei edes osannut ratsastaa hevosia, joita hänen oli tarkoitus kouluttaa eteenpäin.
Janice koki sellaista tyydytystä kun Zoe oli samaa mieltä Raidenin surkeudesta ja pätemättömyydestä.
"Kai siihenkin joskus kyllästyy." Nainen mutisi virnuillen. Miten mies olikaan repsahtanut niin.
"En ymmärrä miten kukaan miespuolinen työntekijä edes huoli tuollaisen."
"Säälistä varmaan", Zoe vastasi miettien jo vauhdilla päässään, kuka kyseinen mies voisi olla. Eiköhän sekin kävisi selväksi ennemmin tai myöhemmin, nyt kun hän tiesi mitä katsella. Kunpa mies jättäisi Rayn nopeasti, sillä Rayn säälittävän surkeuden seuraaminen olisi hupaisaa.
"Tai ehkä se erehtyi pitämään häntä jonakuna oikeasti merkittävänä henkilönä."
"... Eikai Rosings Parkissa ole ketään niin typerää?" Hän ei halunnut sitä toista miestä tuoda ilmi, kun tavoitteena oli kuitenkin vain pilata Raidenin elämä. Vaikka mitäs tuijottelivat kahvihuoneessa hellästi toisiaa silmiin..
"Et uskoisi", hän totesi hymähtäen. Hänen mielestään talli oli täynnä toinen toistaan typerämpiä ihmisiä, joten oliko se ihmekään, jos hänen mielestään myös typeriä miehiä riitti jonoksi asti, niin työntekijöiden kuin asiakkaiden puolella.
".. Hyvä on, älä kerro. En halua masentua." Janice naurahti vaisusti.
"Miten Mian kanssa sujuu?"
"Hyvin", Zoe vastasi, kuten teki aina. "Se kehittyy hyvää tahtia, oppii paljon uutta ja sen kunto on kohonnut kiitettävästi." Se oli vuosisadan aliarviointi, sillä hän oli ratsastanut varsin raskaan laukkatyöskentelyyn painottuneen koulutreenin pari päivää aiemmin, eikä tamma ollut valunut painamaan kädelle yli tunnin ratsastuksenkaan jälkeen. Mia oli kehittynyt huimasti. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö tammasta olisi jo koulukentille. Hän ei vain ollut halukas lähtemään sinne.
"Se on hieno nuori hevonen."
"No hyvä. Ainakin joku täällä osaa hoitaa työnsä. Kuulin vähän huhua että se sekopää Moneypenny olisi myynnissä. Harmi, toivoin että se ehtisi polkea erään jalkoihinsa." Siitä hän olisi todella pitänyt. Ray olisi ansainnut sen.
Zoe nyökkäsi. Hän oli kuullut saman huhun ja ollut iloinen. Raylla ei olisi rahaa (tai aikaa) hevoselle, joten Moneypenny päätyisi muuttamaan jonkun toisen nimiin. Se varmasti myös tarkoittaisi, että tamma lähtisi Rosings Parkista, sillä harva haluaisi maksaa useita satasia siitä, että hermoheikko hevonen vietti aikaansa hienolla tallilla, kun halvemmallakin pääsisi. Hänkin olisi vienyt Mian muualle, ellei olisi saanut tallipaikkaa niin halpaan hintaan.
"Kyllähän se vielä voi ehtiä", Zoe totesi. Kaikki oli mahdollista. "Tai ehkä tallin toinen sekopää voi ottaa Rayn tallomisen tavoitteekseen."
"Se olisi ihan mukavaa. Ehkä sitten hänkin saisi potkut kun ei ole pätevä työhönsä. Hänhän on itseoppinut ja vain hevosenhoitajaksi opiskellut.." Raiden vielä vihaisi entistä tyttöystäväänsä, jos joskus saisi tietää tuon puhuneen Zoelle.
"Ja sen huomaa", Zoe totesi ylimielisyyttä äänessään. Hän ei nähnyt entisessä jockeyssa mitään, minkä vuoksi laskisi miehen Mian selkään. Maybekin oli parempi valinta nuorelle tammalle. Itse asiassa, jos aivan rehellisiä oltiin, Maybe pärjäsi herttaisen tamman kanssa upeasti.
"Ravataanko?" Hän kysäisi polun leventyessä tieksi, jolla kaksi ratsukkoa taittaisi matkaa helposti rinta rinnan.
Janice mietti jos olisi alkanut valmentautua nyt kun alkoi olla vähän enemmä kuivilla, vaikka lipsahtelikin silloin tällöin.
"Ravataan vain." Hän kannusti kevyin pohkein ruunansa raviin, keventäen askeleen tahdissa. Pobyn ravi oli sanalla sanoen hirveää.