Englannissa, vihdoin!

// Avoin peli, tulkaas joku näyttään paikkoja  //

Auto kääntyi tallipihalle suuri traileri perässään, ja Isabella astui ulos. Ensimmäiseksi hän tottakai tarkisti, että Phantomilla on kaikki hyvin.
"Hej, gubben, hur gick resan?", Isabella tervehti hevostaan ruotsiksi. Vaikka hän puhuukin hyvää englantia, hevoselleen ja perheelleen hän puhuu ruotsia. Phantom hörisi ilahtuneena, ja heilutteli päätään malttamattomana. Isabella naurahti sen kiireisyydelle.
"Ingen fara, Phantom", hän rauhoitteli hevostaan. Phantomia kutsutaan joskus myös lyhyellä nimellään Pat, mutta Isabella kuitenkin kutsuu sitä mielummin sen oikealla nimellään, tai sitten gubbeniksi (gubben=ukko).

Isabella irroitti ensin Phantomin, kiersi sitten taakse ja aukaisi takaluukun ja takapuomin ja käski Phantomia peruuttamaan. Phantom tuli lastausramppia pitkin sievästi, ja Isabella odotti rampin vieressä kunnes Phantom oli hänen kohdallaan, ja otti sitten riimunnarusta kiinni. Hän lastaa Phantomin aina näin, sillä lähes aina hän kuljettaa Phantomia yksin, eikä hänellä silloin ole ketään auttamassa.

Ulos päästyään Phantom nosteli jalkojaan, sillä jalat olivat jäykistyneet pitkästä seisomisesta. Phantom tutkaili ympäristöään valppaana. Se taisi olla aivan yhtä innostunut uudesta paikasta kuin Isabellakin. Isabellan oli vaikea uskoa, että hän oli vihdoin täällä, Rosings Parkissa! Tästä hän oli jo pitkään haaveillut, pääsystä Rosings Parkin kaltaiseen korkeatasoiseen talliin. Isabella oli iloinen, että Phantom oli tottunut matkustaja, joka ei stressannut kuljetustilanteissa, sillä matka oli ollut hyvin raskas.

Pihalla ei näkynyt ketään. Isabella mietti hetken, pitäisikö hänen odottaa, josko joku tulisi kertomaan minne voisi viedä tavaransa, mutta kun ketään ei näkynyt, hän lähti taluttamaan Phantomia talliin päin. Kaipa siellä olisi joku?

// Minä ja Oliver tullaan! :> //

Oliver kirosi varsin sopimattomasti ääneen, kun vilkaisi kelloaan ja tajusi olevansa myöhässä. Paljon. Hänen olisi pitänyt olla vastaanottamassa tallin uusinta asiakasta ja asukasta, mutta sen sijaan hän seisoi Tuggyn karsinassa ja yritti tapella orin paksua harjaa siistille letille pian saapuvaa omistajaa varten. Saamari. Mies jätti puuhansa kesken toivoen kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei Madison Clifton saapuisi sillä aikaa. Olisipa harmaan nutturansa liian tiukalle kiskoneen naisen auto hajonnut matkalla tai tweed-puku hukkunut pesulassa. Ihan mitä tahansa, jotta vanha korppikotka ei saapuisi tallille ajallaan, sillä hän ei tosiaankaan ollut aikataulussa. Mies karisteli pahimmat heinänkorret vaatteistaan, yritti loihtia kasvoilleen leveän ja aidon hymyn, ja marssi auringonpaisteeseen. Onneksi kevät oli saapumassa.

"Tervetuloa Rosings Parkiin", Oliver lausahti harppoessaan vaalea tukka joka suuntaan hapsottaen tervehtimään uutta tulokasta tallipihalle. Tuggy oli hamunnut hiuksia pehmeällä turvallaan niin suurella innolla, ettei Oliver ihmettelisi, vaikka joutuisi käyttämään sisarensa hoitoaineen loppuun ennen kuin takut aukeaisivat.
"Pahoittelut, etten ollut heti teitä vastassa. Oli pieniä aikataulullisia ongelmia", hän totesi asiakaspalvelijan olemus pintaan puskien. Harteikas mies vilkaisi Phantomia kallistaen pienesti päätään. Hän oli aivan varma, että oli kuullut sekä hevosen että omistajan nimet tallin hallintovastaavan suusta, vaan hänellä ei ollut enää pienintäkään muistikuvaa kummastakaan.
"Olen Oliver Gray, Rosings Parkin tallityöntekijä. Tai yksi heistä", hän naurahti ajatellen suuren kilpatallin arjen pyörittämistä. Yksi tallityöntekijä ei sitä saisi sujumaan, ei sitten mitenkään. "Toivottavasti matkanne sujui hyvin." Kai toiset olivat kaukaa tulleet. Tai sitten eivät. No, hän oli jo aukaissut suunsa, eikä sanottuja sanoja saanut enää takaisin.

Isabella asteli talliin päin rapsutellen samalla Phantomin kaulaa. Häntä vastaan tuli vaaleatukkainen mies. Isabella oletti hänen olevan tallityöntekijä. Hänen olettamuksensa osui oikeaan, kun Oliver tuli hänen luokseen toivottaen hänet tervetulleksi Rosings Parkiin.

"Ei se mitään", Isabella vastasi hymyillen Oliverille, kun tämä pahoitteli myöhästymistään.
"Minä olen Isabella Ericson ja tässä on hevoseni Phantom. Tulimme tänne juuri äsken, kuten varmaan tiesit", Isabella esitteli itsensä ja hevosensa. Hän katsahti Phantomia ja se sai hänen sydämensä pompahtamaan ilosta. Hän oli täällä, Rosings Parkissa, ja vielä näin upean hevosen kanssa.
"Joo, matkamme sujui oikein hyvin, vaikka olikin aika pitkä. Tulemme siis tänne Ruotsista", Isabella selitti.

Isabella toivoi, että hänen englantinsa ei kuullostaisi Oliverin korvissa hassulta, sillä vaikka Isabella puhuikin hyvää englantia, siinä pysyi aina selvä ruotsalainen aksentti.

"Mihin karsinaan voin viedä Phantomin?", Isabella kysyi Oliverilta, "Ja voisitko myös näyttää minne voin purkaa tavarani?" Isabella kysyi kohteliaalla sävyllä.

//Sori ku tässä kesti näin kauan :Z //

// Eipä mitään :> //

Oliver nyökkäili tytön puheille, yrittäen painaa asioita mieleensä, kuten sen, miten toinen oli esittäytynyt Isabellaksi, tai siis neiti Ericsoniksi hänelle. Phantom, se tuntui sopivan helpolta nimeltä hevoselle, joten hän muistaisi sen kaikkien niiden kirjainhirviöiden seassa, joiden kanssa oli jo luovuttanut. Ei hänen tarvinnut tietää, mikä hevosten oikea nimi oli, kunhan hän muisti kutsumanimen oikein.
"Hyvä, että kaikki sujui hyvin. Phantom näyttää oikein komealta hevoselta", hän totesi. Kuukaudet tallin palkkalistoilla olivat opettaneet, että hevosten kehuminen kannatti aina, vaikka hän ei ymmärtänytkään hevosten rakenteista sen enempää. Niin kauan kuin eläimellä oli pää, häntä, neljä jalkaa ja kyky liikkua kompuroimatta, hän koki velvollisuudekseen sanoa eläimen olevan upea.

"Minä voin näyttää teille tietä, neiti Ericson", mies vastasi tuttu asiakaspalvelijan pehmeä hymy huulille eksyen. Hän viittoi avointa ovea kohden ja lähti harppomaan käytävälle, joka oli lähes tyhjä. Karsinoissa ei ollut montaa hevosta, sillä suurin osa nautti kokopäivätarhauksen riemuista, eikä ollut tällä hetkellä lähdössä liikkeelle ratsastajineen. Hän liu'utti auki Phantomin uuden karsinan oven. Hän oli aamuaikaisella puunannut karsinaa puhtaaksi ja täyttänyt sen tuoreilla, puhtailla puruilla, jotta Phantomilla olisi parhaat mahdolliset oltavat alusta asti.
"Voin toki kantaa tavaranne varustehuoneelle, mikäli haluatte viettää aikaa hevosenne kanssa", mies vakuutteli epäillen, että moinen tarjous kuului hänen työtehtäviinsä. Isabellaa ja Phantomia varten oli tehty tilaa varustehuoneen kaappeihin, satulatelineisiin ja lokerikkoihin, jotta uuden asukkaan varusteet mahtuisivat helposti muiden joukkoon. Hän vain toivoi muistavansa, mille paikoille varusteet oli tarkoitus laittaa. Effie vetelisi häntä pitkin korvia, jos hän tunkisi varusteet väärille paikoille ja näyttäisi siten väärän tavan uudelle asiakkaallekin. Hänen pitäisi tosiaankin tsempata. Ehkä olisi pitänyt kerrata tallin tavat ennen kuin oli syöksynyt vastaanottamaan Isabellaa.

Isabella hymyili ylpeänä, kun Oliver kehui Phantomia upeaksi. Kyllähän se aika lihaksikas ja hyvärakenteinen olikin. Isabella lähti seuraamaan Oliveria talliin päin. Tallissa oli aika hiljaista tähän aikaan päivästä. Oliver aukaisi karsinan oven, ja Isabella talutti Phantomin sisälle karsinaan. Karsina oli erittäin tilava ja siisti. Isabella uskoi että Phantom tulisi viihtymään täällä hyvin.

Oliver tarjoutui viemään Isabellan varusteet paikoilleen. Isabellan mielestä tarjous kuullosti hieman oudolta, sillä aikaisemmin hän oli joutunut tekemään kaiken itse karsinanpuhdistusta myöten. Hän ei ollut tottunut tällaisiin ylellisyyksiin.
"Kiitos ystävällisestä tarjouksesta, mutta voin kyllä viedä tavarat itsekin, jos vain kerrot minne voin laittaa ne", Isabella sanoi mahdollisimman kohteliaasti, "En halua vaivata sinua liikaa, näytät aika kiireiseltä".

Isabella alkoi ottamaan Phantomilta loimea ja kuljetussuojia pois, samalla kun puhui Oliverin kanssa. Hän katseli huvittuneena Phantomia, joka tutki ihmeissään uutta, suurta karsinaansa.
"Snart får du vila", Isabella vakuutti väsyneen näköiselle Phantomille. Vasta hetken päästä hän tajusi sanoneensa sen ääneen.
"Oi, anteeksi", Isabella sanoi Oliverille nolostuneena, "Juttelen useasti hevoselleni ruotsia". Isabellaa alkoi vähän hävettää. Kuinka noloa alkaa yhtäkkiä toisen ihmisen seurassa höpöttelemään hevoselleen ruotsia. Isabella toivoi, ettei Oliver pitäisi häntä ihan pöhkönä.

Rosings Parkissa oli ylellisyyksiä tarjolla vaikka kuinka paljon, ja valitettavasti silti löytyi omistajia, joille se ei ollut tarpeeksi. Kuten rouva Clifton, joka saapuisi hetkellä millä hyvänsä päivittelemään kovaan ääneen sitä, miten Tuggyn harja ei ollut tasaisilla nypyköillä siististi letitettynä. Oliver tukahdutti huokauksen. Hän keksisi kyllä jotakin.
"Selvä, näytän mielelläni oikean paikan", hän vastasi nyökytellen. Varustehuoneesta vasta paikkoja löytyikin, tosin monet olivat niin täynnä, ettei niistä voinut erehtyä. Vaan yli sadan hevosen kilpatallilla varustehuoneellakin oli kokoa, hänen huonoksi onnekseen. Onneksi hän löysi edes omien vastuuhevostensa varusteet, vaikka muutoin tunsikin olevansa vähintäänkin eksyksissä satuloiden seassa.
"Tämä on minun työtäni siinä missä hevosten ruokkiminen ja tarhojen huoltaminen, joten älkää huoliko", mies koki tarpeelliseksi vakuuttaa, kun Isabella huolehti hänen työajoistaan. Olisivatpa kaikki hevosenomistajat yhtä huomaavaisia kuin ruotsalaisnainen.

Vieras kieli sai Oliverin hetkeksi hämmennyksiin. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, mitä kieltä toinen puhui, ellei sitten Isabella ollut oppinut aiemman asuinpaikkansa kieltä. Toisen pikainen pahottelu sai miehen pudistelemaan päätään pieni hymy huulillaan.
"Puhukaa mitä kieltä tahdotte hevosellenne", hän vakuutti nyökytellen. Toispuoleinen virne välähti hetken kasvoilla. "Kunhan puhutte minulle englantia, sillä minä en valitettavasti ymmärrä ruotsia", hän lisäsi naurahtaen. Hän ei tiennyt, ymmärtäisikö kukaan tallilla ruotsia, ei kun hetkinen, sen hassunhauskan pikkuorin omistaja taisi olla Ruotsista kotoisin, mikäli hän ei aivan väärin muistanut.
"Mikäli haluatte nähdä varustehuoneen, se löytyy täältäpäin", mies käänsi puheen takaisin työasioihin kun Phantom näytti päässeen eroon kuljetusvarusteistaan ja viittasi tallin poikittaista pääkäytävää kohden. Sen varrelta löytyi kaikki mahdollinen. Hän todella, todella toivoi, ettei Isabella alkaisi kysellä mitään liian vaikeita, sillä hänestä ei olisi kertomaan solariumin terveysvaikutuksista hevosen lihaksistolle tai kävelykoneen käytön pitkäaikaisvaikutuksista jänteiden terveyteen. Ehkä hän voisi suunnata vaikeat kysymyksen jollekulle toiselle. Ajatus Isabellan lähettämisestä Zoen riesoiksi sai miehen hymyn levenemään. Se ei tosin olisi oikein Isabellaa kohtaan, sillä Isabella vaikutti perin mukavalta. Ehkä hän mieluummin esittelisi tallin itse, niin Zoe ei voisi tartuttaa ylimielisyyttään täyspäiseen hevosenomistajaan.

Oliver suostui näyttämään oikean paikan varusteille, ja kertoi myös, että tämä oli vain hänen työtään. Kyllä Isabella sen tiesikin, mutta ei silti halunnut vaivata toista liikaa.
"Ymmärrän, mutta uskon päiviesi olevan ihan tarpeeksi raskaita ilmankin, että minä alan ruikuttamaan täydellistä palvelua", Isabella naurahti.
"Olen tottunut tekemään itse tallityöni, joten minusta tuntuu oudolta jopa se, että joku edes puhdistaa karsinan puolestani", Isabella jatkoi. Hän oli tullut pieneltä ruotsalaiselta tallilta, jossa aivan kaikki oli pitänyt tehdä itse.

Isabella huomasi, että Oliver oli hämmästynyt kun Isabella alkoi höpisä ruotsia. Onneksi Oliver kuitenkin näytti ymmärtävän, ja Isabellan hetkellinen nolostus muuttui pieneksi hymyksi. Oliver sanoi, että kunhan Isabella hänelle puhuisi englantia niin se riittäisi.
"Kyllä minä sinulle yritän muistaa englantia puhua", Isabella vakuutteli virnistäen.

Kun Isabella oli saanut Phantomilta varusteet pois, hän sulki karsinan oven ja heitti loimen ja kuljetussuojat suureen laukkuun, jonka oli jättänyt karsinan oven eteen. Siinä oli myös kaikki muut Phantomin varusteet satulaa ja suitsia lukuun ottamatta. Satulan ja suitset hän hakisi myöhemmin autosta. Sitten hän nappasi melkoisen painavankin laukun olalleen ja lähti seuraamaan Oliveria, joka lupasi näyttää varustehuoneen Isabellalle.

Oliver naurahti matalasti naisen sanoille. Niinpä. Hänen päivissään oli ihan riittämiin ohjelmaa, vaikka Isabella ei ylimääräistä järjestäisikään, siitä hän oli aivan samaa mieltä. Madison Clifton järjesti riittämiin ohjelmaa kymmenelle ihmiselle, mistä puheen ollen hänen pitikin etsiä joku, joka voisi auttaa Tuggyn kanssa loppuun asti tai vaihtoehtoisesti pitää huolta Isabellasta.
"Eiköhän siihen totu", hän nyökytteli vaikka hiljaa mielessään toivoikin, ettei Isabellasta kuoriutuisi seuraavaa Cliftonia tai Thorpea, joka ainakin Lucyn puheiden perusteella oli myös yksi maanvaiva. Mies virnisti vastaukseksi naisen vakuutteluihin ja nyökkäsi. Hyvä niin. Hänelle tuotti ihan riittämiin ongelmia pysyä kärryillä englanninkielisissä ratsastustermistöissä puhumattakaan, jos kieli vaihdettaisiin ruotsiin.

"Lucy hei", Oliver henkäisi helpottuneena nähdessään vaaleaverikön notkumassa papurikonkimon ruunan karsinalla. Ujo tyttö kääntyi ympäri pieni hymy huulillaan, joka tosin hyytyi kun hän tajusi, ettei Oliver ollutkaan yksin. "Voisitko letittää Tuggyn harjan loppuun? Clifton on täällä ihan juuri ja no", mies katkaisi lauseensa kesken harteitaan kohauttaen. Tyttö nyökytteli päätään.
"Totta kai, Oliver. Tervetuloa Rosings Parkiin, neiti", Lucy käänsi huomionsa lyhyeksi hetkeksi Isabellan puoleen. Ujo tyttö oli rohkaistunut paljon tehtyään lähes vuoden ympäri töitä Rosings Parkissa, mutta edelleenkään Lucy ei kokenut oloaan mukavaksi tilanteissa, joissa joutui hieromaan tuttavuutta tallin asiakkaiden kanssa. Oliver ei yllättynyt lainkaan, kun tyttö nyökkäsi hyvästiksi kadoten sen jälkeen suuren työhevosen karsinaan.

"Varustehuone on tässä", Oliver hymyili viitatessaan avointa ovea kohden. Hän astahti edeltä valaistuun, järjestelmällisesti sisustettuun huoneeseen ja vilkaisi varusteiden paikkoja. Huoneen järjestys ei ollut kärsinyt lainkaan, vaikka tarkka hallintovastaava olikin viettänyt enemmän aikaa opintojen kuin tallitöiden parissa.
"Saatte oman kaappinne, jonka lukon numerokoodin voitte vaihtaa haluamaksenne. Tämä kaappi on teitä varten", hän esitteli kaapin, jonne monet varastoivat kaikenlaisia tekstiilisiä varusteitaan aina satulahuovista loimiin ja suojiin. "Hevosenne harjat voitte puolestaan laittaa tähän lokerikkoon", mies naurahti ja viittasi kohti matalia, penkkeinäkin toimivia lokerikoita, joissa oli kaikenkirjavia harjapakkeja. Hän ei ymmärtänyt, miten yksi hevonen saattoi tarvita niin paljon varusteita, kuin mitä monilla tallin asukkailla oli. Hän hieraisi niskaansa. Mitäköhän hän oli unohtanut?
"Ja öh... Mitäköhän vielä", hän pohti ääneen, vilkuillen ympärilleen varustehuoneessa. Jotakin puuttui, aivan varmasti. Kun katse osui satulatelineiden siisteihin riviin, hän nyökkäsi tomerasti. Aivan.
"Ja satulan sekä suitset voitte laittaa tähän", hän totesi ja näytti tyhjää paikkaa.

Isabella huomasi Oliverin tervehtivän jotain tyttöä joka seisoskeli tallissa. Isabella pohti hetken, kuka tämä voisi olla. Hän oli ilmeisesti nimeltään Lucy, tai ainakin niin Isabella kuuli Oliverin sanovan. Tyttö näytti aika ujolta. Hän tervehti Isabellaa kohteliaasti ja toivotti tämän tervetulleeksi Rosings Parkiin.
"Kiitos paljon, tämä vaikuttaa erittäin viihtyisältä paikalta", Isabella vastasi yhtä kohteliaasti. Enempää hän ei kerennyt sanoa kun Lucy oli jo rientänyt pois paikalta. Isabella ihmetteli tätä hetken, mutta havahtui sitten siihen, kun Oliver esitteli varustehuoneen.

Isabella astui Oliverin perässä suureen varustehuoneeseen. Siellä oli valtavasti varusteita ja tavaroita. Oliver osoitti erästä tyhjää kaappia, ja kertoi sen olevan Isabellalle.
"Selvä", Isabella nyökkäsi ja tutkiskeli hieman kaappia. Se oli tilava, sinne mahtuisi aivan varmasti kaikki Phantomin varusteet, joita ei loppujen lopuksi kovin paljoa ollutkaan. Sitten Oliver näytti lokerikkoa, jonne hevosen harjat laitettaisiin. Isabella katseli lokerikkojen rivistöä, jotka olivat täynnä kaiken maailman harjoja ja varusteita. Hän ihmetteli, kun Oliver yhtäkkiä piti tauon ja pohti, mitä vielä puuttui. Isabella oli juuri sanomassa, että satulan ja suitsien paikat ovat vielä näyttämättä, kun Oliver juuri taisi huomata sen itsekin ja esitteli satulatelineet seinillä. Isabella ajatteli, että Oliver ei varmaan tiedä hevosista kovinkaan paljoa kun noin itsestäänselviä asioita häneltä jäi huomaamatta. Tai sitten hän oli vain hajamielinen. Isabella ymmärsi häntä, ei varmaan ole helppoa muistaa kaikkia hevosia ja niiden varusteita, sekä tehdä tallitöitä ja palvella kaikkia asiakkaita. Oliver oli kuitenkin erittäin mukava ja kohtelias, eikä ainakaan päälleppäin näyttänyt siltä että hän olisi yhtään stressaantunut. Mutta niin kai tallityöntekijöiden kuuluukin asiakkaille olla.
"Selvä, kiitos. Minä varmaan voisin tästä jo alkaa purkamaan tavaroitani", sanoi Isabella kun Oliver lopetti esittelyn. Hän kumartui kohti laukkuaan samalla kun jatkoi, "Ellei sinulla ole enää mitään erityistä esiteltävää, jota minun pitäisi tietää Rosings Parkista?"

Oliver odotteli rauhassa, että Isabella sai tutkia ympäristöään ja miettiä, miten haluaisi asetella hevosensa tavarat. Hän tarjoutuisi ehdottomasti auttamaan, kuuluihan se hänen työhönsä, vaikka tähän astikin Isabella oli mieluummin hoitanut asiat itse. Hän muisti hevosenomistajat, jotka olivat viittoneet suljettua traileria kohti ja odottaneet, että hän purkaisi tuntemattoman hevosen trailerista tietämättä yhtään, mitä ratsulta odottaa.
"Totta kai voitte", mies vastasi nyökäten. "Voin myös tehdä sen puolestanne, mikäli haluatte mieluummin viettää aikaa hevosenne kanssa tai kierrellä ympäri tallia", hän muistutti kohteliaasti. Effie hirttäisi hänet, jos hän ei tarjoutuisi auttamaan omistajaa. Sille oli syynsä, miksi kaikki tallityöntekijät eivät ottaneet uusia asiakkaita vastaan. Sawyer kuului ehdottomasti siihen joukkoon, sillä entistä sotilasta ei päästetty säikyttelemään uusia asiakkaita jämäkällä, eleettömällä olemuksellaan ja olemattomilla sosiaalisilla taidoillaan.

"Voin toki esitellä tallin teille paremminkin", Oliver tarjoutui asiakaspalvelijan kohtelias hymy huulille kohoten. Hän oli tehnyt koko elämänsä töitä erilaisissa asiakaspalveluammateissa, joten moinen kohtelias hymy tuntui olevan erottamaton osa vahvoja kasvoja. Parransänki pitäisi ajaa tänään pois, hän totesi tuntiessaan karhean sängen kämmenselällään, kun pyyhkäisi poskeaan.
"Ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, mitä teillä saattaa olla mielessänne, neiti Ericson", hän lisäsi tajuttuaan, ettei ollut vielä sanonut sitä. Oliver toivoi, etteivät kysymykset olisi kovinkaan vaikeita, tai hän joutuisi äkkiä etsimään jonkun kokeneemman ja pätevämmän työntekijän vastailemaan niihin. Hänen tietonsa rajoittuivat käytännön tasolle: Papillonin kavioita ja hampaita kannatti varoa, Tuggy unohti taluttajansa nähdessään tammoja, Blake tervehti aina korvat luimussa ja Rhatan ei suostunut astumaan vesilätäkköön, vaikka toinen vaihtoehto olisi kävellä helvetin tulien läpi. Ne tuskin olivat vastauksia, jotka Isabellaa kiinnostaisivat.

Kun Isabella oli tutkiskellut kaappiaan pienen hetken ja katsellut muutenkin ympärilleen, hän nyökkäsi Oliverille.
"Ei teidän tarvitse", Isabella sanoi Oliverin tarjoutuessa auttamaan. "Muutenkin haluan asetella tavarani itse, jotta tiedän missä ne ovat", hän jatkoi. Isabella katseli kaappiaan ja pohti jo, miten asettelisi satulahuovat ja riimut.

Isabella havahtui siihen, kun Oliver tarjoutui esittelemään tallia paremmin, mikäili Isabella niin haluaisi. Isabella mietiskeli tarjousta. Hänellä olisi paljon asioita tehtävänä, mutta toisaalta hän ei kyllä tuntenut tallia vielä ollenkaan.
"Kiitos tarjouksesta, se olisi mukavaa, mutta taidan kuitenkin jäädä järjestelemään tavaroitani", Isabella päätyi sanomaan hieman ujosti hymyillen. Hän viittasi purkamattomiin laukkuihin. Satulat ja suitsetkin olivat vielä autossa.

"Tuota... kun minulla on kaksi satulaa, koulu- ja estesatula, niin minne voin laittaa sen toisen?" Isabella kysyi, kun huomasi että Oliverin näyttämällä tyhjällä paikalla oli vain yksi satulateline. Kysymys oli sinänsä aika typerä, mutta Isabella ei halunnut tehdä asioita väärin, joten kysyi kuitenkin.
"Niin, ja onko muuten maneesilla tai solariumilla mitään erillisiä 'käyttövuoroja', vai saako niitä käyttää milloin haluaa?" Isabella kysyi samalla. Hän mietti vielä, mitä muuta hänen pitäisi tietää, mutta muuta kysyttävää ei juuri nyt tullut mieleen. Noh, kyllähän hän aina voisi jälkeenpäinkin joltakin kysyä, jos jokin asia jäisi epäselväksi. Odotellessaan Oliverin vastausta Isabella aukaisi suuren laukkunsa, jossa oli Phantomin varusteet, ja alkoi lappamaan niitä kaappiin. Hän huomasi pinteleiden auenneen, joten aloitti käärimällä mariininsiniset pintelit takaisin rullalle.

Oliver nyökkäsi. Selvä homma. Hänelle vähemmän töitä ja enemmän aikaa hoitaa kaikkia muita juttuja, jotka edelleen odottivat hoitamistaan. Hänen puolestaan Isabella saisi aivan vapaasti järjestellä tavaroitaan vaikka huomiseen asti. Se ei olisi häneltä pois. Mies hymyili ja nyökkäili toisen kieltäytyessä esittelykierroksesta. Ihan ymmärrettävää. Isabella ehtisi kyllä tutustua talliin, vaikka hän ei toista kierrättäisikään ympäriinsä - ja oikeastaan olisi parempi, jos joku muu hoitaisi sen osuuden, sillä hän ei osannut kertoa mitään kovin upeaa solariumista, kävelykoneesta tai maastoista.
"Voit laittaa sen hetkeksi tähän", Oliver totesi ja näytti muutaman rivin sivummalla olevaa tyhjää satulatelinettä. "Teemme huomiseen mennessä tilaa toisellekin satulallenne edellisen ylä- tai alapuolelle, samoin kuin kiinnitämme telineisiin hevosenne nimen, jotta kukaan ei erehdy käyttämään teille varattuja satulatelineitä", mies selitti nopeasti. Tilaa tehtäisiin heti kun muu asiakaskunta olisi poistunut tallilta, sillä siinä vierähtäisi helposti tovi jos toinenkin, kun joutuisi järkeilemään, miten satuloita voisi siirrellä mahdollisimman vähän ja silti saada jokaisen hevosen satulat allekkain.

"Ei, ne ovat vapaassa käytössä pitkin päivää", mies vastasi yrittäen turhaan muistella, miten valmennusten aikataulut tarkalleen ottaen menivät. "Mikäli maneesi on varattu valmennuksia tai yksityiskäyttöä varten, siitä ilmoitetaan ilmoitustaululla pääkäytävän varrella. Solariumiin voitte viedä hevosenne aina kun yksi laitteista on vapaana. Mikäli kaipaatte apua solariumin käyttöön, kysykää tallin henkilökunnalta. He opastavat mielellään solariumin käytössä", hän selvensi sulkien itsensä tyylikkäästi henkilökunnan ulkopuolelle. Häneltä ei kannattanut kysellä käyttöohjeita solariumiin, sillä hän tarvitsi poikkeuksetta ohjekirjaa, jotta ymmärsi laitteen käytöstä yhtään mitään.

Isabella kääri ensimmäisen pintelin sutjakasti rullalle ja tarttui seuraavaan Oliverin näyttäessä tyhjän paikan satulalle. Isabella nyökkäsi ja tutkaili satulatelinettä. Oliver jatkoi selitystään, ja kertoi että huomiseen mennessä satulalle raivattaisiin tilaa ja telineisiin laitettaisiin nimikyltti. Hyvä niin, sillä satulahuoneessa oli valtavasti satuloita.
"Selvä" Isabella nyökkäsi kääriessään jo neljättä pinteliä.

Solarium ja maneesi olivat kuulemma vapaassa käytössä pitkin päivää, kunhan vain muistaisi katsoa, ettei maneesissa ole varausta sillä hetkellä. Tallin henkilökunnalta sai kuulemma ohjeita solariumin käyttöön. Isabella ihmetteli hiukan, eikö Oliver juuri äsken esitellyt itsensä henkilökunnaksi. Mutta ei sen nyt niin väliä, kyllähän Isabella joltain muultakin kysyä, jos Oliver ei siihen jotain syystä ryhtynyt.

"Juu, kiitos paljon avusta, nyt taidan jäädä tänne järjestelemään tavarani kaappiin, jos sopii?" Isabella sanoi kohteliaasti ja kaivoi laukustaan esiin pinon satulahuopia, ja asetteli niitä kaappiin. Kouluhuovat erikseen ja estehuovat erikseen. Suurin osa huovista oli sinisiä, kuten lähes kaikki Isabellan hevosvarusteet.

Oliver nyökkäsi ymmärtäneensä. Hän oli kiitollinen siitä, ettei toinen esittänyt vaikeita kysymyksiä - niistä hän sai tarpeekseen Madison Cliftonin kanssa. Mies vaihtoi painoa jalalta toiselle vaivaantuneena samalla kun yritti muistella, oliko jättänyt jotakin oleellista sanomatta. Hän oli kertonut varusteiden paikat, selittänyt nopeasti tallin muut sisätilat, kertonut maneesin ja solariumin käytöstä ja näyttänyt hevosen karsinan. Ei kai hän mitään kovin tähdellistä ollut voinut unohtaa.
"Totta kai sopii. Mikäli koskaan kaipaat esittelykierrosta tai mitä tahansa muutakaan, kysy vain joltakulta työntekijältä", hän vakuutti vielä, ennen kuin astahti kohti varustehuoneen ovea. Mies väisti tummatukkaista naista, joka astui sisään suomatta vilkaisuakaan Oliverille. Zoe ei tosiaankaan ystävystynyt tallityöntekijöiden kanssa helpolla siitä huolimatta, että oli aikanaan ollut yksi heistä.

"Tervetuloa Rosings Parkiin minunkin puolestani", nainen totesi huomatessaan Isabellan purkamat varusteet. Mustatukkainen nainen siirsi poninhäntänsä toiselle olalle ja nyökkäsi pienesti. "Olen Zoe Winter, yksi tallin ratsuttajista. Toivottavasti viihdytte tallilla pitkään", Zoe jatkoi kohteliaalla äänensävyllä, suupielet vain lievästi ylöspäin kääntyneinä. Hän harvoin hymyili leveästi, varsinkaan silloin, kun oli tuntemattomien seurassa. Nainen marssi tottuneesti satulatelineiden peittämän seinän ääreen ja nappasi mustan estesatulan käsiinsä. Olisi hyvä puhdistaa satula huolella nyt, niin se selviäisi matkasta Atlantin toiselle puolen paremmin. Se oli sentään Paddy Bluen satula, joten sen oli oltava täydellisessä kunnossa ruunaa varten.
"Nauttikaa päivästänne", hän toivotti ennenkö poistui varustehuoneesta hyväntuulisena. Paddyn satula kaipasi puhdistusta, mutta hän voisi tehdä sen yläkerrassa, josta voisi samalla seurata maneesin elämää. Ties vaikka hän pääsisi todistamaan seuraavan nuoren lahjakkuuden taitoja - tai sitten sitä, miten toistaitoinen ratsastaja päätyisi pää edellä seinään. Kumpi tahansa kelpaisi piristämään päivää.