[P] Do me a favour

Torstai 5. maaliskuuta

Artemis oli päässyt Williami kyydissä tallille, mies oli halunnut tulla katsomaan tyttärensä valmennusta. Hän olisi halunnut ajaa paikalle omalla autolla, mutta se neuroottinen mies ei päästänyt häntä auton rattiin, kun pelkäsi hänen pyörtyvän rattiin. Hyvin laihaksi riutunut mies asteli nikotiinipastillia imeskellen pitkin tallin käytävää, etsien erästä työntekijää. Hook ei voisi seisoa koko hänen pakotettua sairaslomaansa - vaikka hän aikoi ratsastaa kerran viikossa - mutta silti. Nähdessään etsimänsä kasvot, mies lähti astelemaan kohti naista.

Zoe pyöri Paddyn tyhjällä karsinalla, kuten niin usein työpäiviensä aikana. Hän toi loimitangolle uuden, puhtaan loimen odottamaan aamutallia ja viikkasi sen siististi roikkumaan tangolle. Ruuna oli ulkona nauttimassa raikkaasta ilmasta, joten hän ei voinut rapsutella ihanaa papurikonkimoa sen enempää. Se ei kuitenkaan estänyt naista uhraamasta loputtomiin aikaa ruunan varusteille, sillä kaiken pitäisi olla täydellistä upealle hevoselle. Hän vilkaisi kelloaan. Ehkä hän voisi ratsastaa Mian myöhemmin ja käydä tässä välissä kartanolla. Nainen kääntyi katsomaan tallikäytävälle, jota pitkin harppoi varsin riutuneen oloinen estevalmentaja.
"Päivää, herra Cavanaugh", ratsuttaja tervehti kalpeaa miestä. Valmentajaa ei ollut muutamaan päivään näkynyt, tai ehkä hän oli vain ollut väärään aikaan liikkeellä. Hyvä kuitenkin, että mies oli nyt täällä. Niin mukavaa kuin Lucyn epätoivon seuraaminen olikin, ei hän toivonut Hookin loukkaavan itseään kerätessään liikaa energiaa.

Cavanaughta ei ollut tosiaan näkynyt puoleentoista viikkoon. Syyt olivat kaikille avoimia, edes Effie ei osaisi kertoa sen enempää. Nainenkin tiesi vain sen, että valmentaja oli sairaalassa.
"Päivää, Winter. Sinua etsinkin." Hän nielaisi sen pastillin, mikään ei ollut raivostuttavampaa kuin joku, joka puhui purkka tai pastilli suussa.
"Sain käsityksen että olet joskus ratsastanut Meykenhoekia."

Zoe peitti tottuneesti yllätyksen kasvoiltaan. Hän vain nyökkäsi valmentajan sanoille, odottaen selitystä. Miksi häntä etsittiin? Ei hän ollut tietääkseen tehnyt mitään, mikä kiinnittäisi valmentajan huomion. Ah, Meykenhoek. Niinpä tietenkin.
"Olette oikeassa", hän vastasi itsevarmalla tavallaan. "Ratsastin sitä viime kesänä monta kertaa viikossa."

Artemis yskäisi hiljaa. Mies tosiaan näytti siltä, ettei tuosta nyt olisi hevosen selkään, etenkään Hookin kaltaisen pomppukoneen, joka pelkäsi kaikkea ja kaikkia potentiaalisina murhaajina.
"Ratsastaisitko sitä puolestani? Maksan tietenkin suoraan sinulle, en tallille, koska joutuisit tekemään sen omalla ajallasi. Käsittääkseni Edgerly on tyytyväinen työhösi Paddy Bluen kanssa, joten uskoisin että voisin luottaa sen käsiisi."

Zoe kuunteli keskeyttämättä valmentajan puheenvuoron. Hän halusi suostua epäröimättä, sillä Hookin ratsastaminen oli kerrassaan mukavaa, mutta herra Edgerlyn mainitseminen sai hänet vaihtamaan painoa jalalta toiselle. Hän ei ollut lainkaan varma siitä, että herra Edgerly oli tyytyväinen hänen työhönsä. Tokihan mies oli vakuuttanut niin sen jälkeen, kun hän oli löytänyt Paddyn, mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että hän oli myös hevosen alunperin hukannut.
"Totta kai, herra Cavanaugh", nainen vastasi hetken pohdittuaan. Rahaa ei voinut olla liikaa, varsinkin, kun Miaan upposi seteli jos toinenkin. "Oletan, että teillä on tarkka liikutusohjelma ruunallenne?"

"On. Meykenhoek on seissyt puolitoista viikkoa, joten sen selkään ei ole heti mitään asiaa. Kuinka tämä kestää, sitä en vielä tarkalleen, enintään kuukauden toivottavasti. Haluaisin myös tietää, haluaisitko mahdollisesti hoitaa nuoren hevosen juoksuttamisen sillä aikaa? Weltuntergang saapuu Lontoosta tänne viikkoa ennen kuin pääsen takaisin selkään, mutta nuorta oria ei voi seisottaa viikkoa kotiutumassa." Artemis huokaisi syvään. Hän ei antaisi kenen tahansa juoksuttaa Zejaksi haukuttua hevosta. Jos kiinnitti huomiota, huomasi ettei hän puhunut hevosista oikein lempinimillä.
"Weltuntergang on sponsorini omistama ja sen käsittelyn olisi oltava ehdottoman moitteetonta ja virheetöntä. En haluaisi selitellä miksi nuori ori meni pilalle kuukaudessa sen siirryttyä minulle."

"Täysin ymmärrettävää", Zoe vastasi, vaikkei ollutkaan samaa mieltä. Ei ollut hänen asiansa kysellä, miksi Artemis oli ottanut yhteyttä talliin vasta nyt eikä viikko sitten. Hän juoksuttaisi Hookia tänään vapaana kentällä ja katselisi vähän, kuinka täynnä energiaa kilpahevonen oikeastaan olikaan.
"Se on myös totta", hän totesi kuullessaan nuoren hevosen seisottamisesta. "Juoksutan mielelläni", hän lupasi ajatellen lähinnä sitä, miten mukavalta moinen bonus näyttäisi tilillä. Hän voisi vihdoin ostaa valmennuksia Mialle, jotta saisi tamman todella käyttämään kaikkea potentiaaliaan ennen myynnin aloittamista.
"Olen tottunut käsittelemään nuoria hevosia. Weltuntergangin juoksuttaminen hoituu kyllä." Oli omituista, miten hän löysi itsevarmuutta kun tehtävänä oli käsitellä lähes tuntemattomia hevosia, mutta vilkaistessaankin Paddyn suuntaan, hän tunsi olonsa typeräksi aloittelijaksi, joka ei osannut mitään.

Se johtui lähinnä siitä, että neljä päivää sitten mies oli saanut tabletin tallille, sitä ennen vain sairaalasta oli laitettu tänne sähköpostia, että valmentaja oli siellä. Ei hän ollut ehtinyt tai saada hoitaa asioita siellä ollessaan. Se oli todella helvettiä ihmiselle, joka halusi aina olla kontrollissa kaikesta.
"Ratsastaisit viisi päivää viikossa, käyn itse kerran viikossa. Jos tulee ongelmia, oletan että otat heti yhteyttä, milloin tahansa. Olen sairaslomalla, joten en tee mitään erikoista."

Zoe nyökkäsi ymmärtäneensä ohjeet. Viisi päivää viikossa, hoituisi kyllä. Se tarkoittaisi vähemmän aikaa Mialle, mutta kyllä hän ehtisi. Pitkiä päiviä jaksaisi tehdä kuukauden päivät, kun kerran järjestely ei sen pidempään missään tapauksessa kestäisi.
"Ymmärrän. Mitä toivoisitte Meykenhoekin liikutukselta?" Hän kysäisi käyttäen ruunan koko nimeä, kun kerran sitä valmentajakin tuntui suosivan. Nainen suorastaan toivoi, että vastaus olisi sileätyöskentelyä tai korkeintaan kavaletteja, sillä suuret esteet eivät tosiaankaan kuuluneet hänen suosikkeihinsa.

"Kunnon ylläpitoa. Minä hyppään sillä kerran viikossa. Voit hypätä toisen haluat, mutta voit käyttää sen myös irtohypyttämiseen. Neljä kertaa viikossa sileällä. Saat käydä kerran maastossa, jos haluat. Lähetän tarkemmat ohjeet sinulle vaikka sähköpostiin." Ei Zoe saisi todellakaan edes itse keksiä, mitä tekisi milloinkin, vaan Artemiksella oli päässään tarkka ohjelma liikkeistä joita harjoiteltaisiin ja.. Miltei kaikesta.

"Selvä. Tarkkailen sähköpostiani", nainen vastasi. Tarkka ohjelma sopisi hänelle hyvin, sillä se säästäisi hänet siltä vaivalta, että hän ensin testaisi kaiken läpi ja miettisi, millaista treeniä Hook eniten tarvitsisi. Nyt hän voisi vain seurata ohjeita vailla huolta siitä, mihin keskittyä. Maastoon hänellä ei sen suurempaa hinkua ollut, sillä siellä tuli käytyä ihan riittämiin Paddyn ja muiden liikutettavien kanssa. Sitä paitsi maastossa oli karmaisevia kuskeja ja…
"Minä viikonpäivänä haluatte käydä itse, vai ilmoitatteko joka viikko erikseen?"

Hookin treeni oli täysin miehen itsensä vastuulla ja niin hän halusi sen pitääkin. Kun jokin menisi pieleen, hän voisi syyttää vain itseään ja kysyä sitten. Muussa tapauksessa hän halusi pärjätä itse.
"Perjantaisin. Ai niin, olen käynyt vakituisesti keskiviikkoisin O'Connorin yksityisvalmennuksessa. Saat hyödyntää sen halutessasi, eikä sinun tarvitse maksaa siitä. Meykenhoek tarvitsee sitä."

Selvä, perjantaisin hän käyttäisi koko päivän Paddyyn ja Miaan. Tarjous käydä valmennuksissa sai naisen yllättymään, mutta ilme katosi kasvoilta nopeasti. Ei hän kieltäytyisi mahdollisuudesta mennä valmennukseen, ei koskaan.
"Vien Meykenhoekin valmennukseen", hän vakuutti nyökäten. Hän oppisi enemmän, hevonen oppisi enemmän… Hänen pitäisi olla aivan sekaisin, jos hän kieltäytyisi moisesta tarjouksesta. Mahdollisuus valmentautua Paddylla oli aina yksi hänen kuukautensa kohokohdista.
"Haluatteko nähdä hevosenne?" Nainen kysäisi vilkaisten ympärilleen. Missäköhän Lucy oli? Toista olisi niin mukava juoksuttaa hakemaan säikkyä ruunaa.

Artemis olisi täällä kuitenkin jumissa hetken, joten eiköhän hän voisi katsoa Hookia ja hieroa sen pääpiirteittän läpi, kartoittaakseen mahdollisen hieronnan tarpeen pitkän seisomisen jälkeen.
"Haluaisin." Vilkaisu ruunan karsinalle kertoi sen olevan tyhjänä.

Zoe nyökkäsi ja lähti pääkäytävän suuntaan. Hän näki Ivoryn seisovan karsinassaan, joten Lucy oli jossakin lähettyvillä. Nainen viittasi tallityöntekijän luokseen nähdessään ujon tytön astelevan ulos varustehuoneesta harjapakin kanssa.
"Hae Meykenhoek sisään herra Cavanaughta varten", Zoe sanoi tallityöntekijälle, joka vain nyökkäsi ja kiepahti kannoillaan hakeakseen säikyn ruunan sisään.
"Voin juoksuttaa hevostanne illemmalla vapaana kentällä, kun tallilla hiljenee, niin Meykenhoek saa purkaa energiaansa."

Artemis kohotti hieman kulmaa sille että vailla mitään tekemistä oleva Zoe juoksutti Lucyn hakemaan ruunan. Hän ei itse harrastanut moista, ainakaan jos näki toisella olevan tekemistä.
"Kiitos. Se on luultavasti täynnä energiaa ja lihaksistaan jumissa, varaan sille muutaman ylimääräisen hieronnan."

Zoella oli omasta mielestään vähintään yhtä paljon tekemistä kuin Lucylla, joka vain puuhaili vuokrahevosensa parissa. Hook oli tytön vastuuhevonen, joten Lucyn työtä oli juosta hakemaan ruunaa sisään tarvittaessa.
"Selvä. Huolehdin, että Collins on tietoinen ajoista, jolloin hieroja saapuu", Zoe vakuutti. Hän voisi liikuttaa Hookia maksusta, mutta hän ei alkaisi uudelleen tallityöntekijäksi. Se oli Lucyn työtä.

"Hyvä, liitän ne samaan sähkäpostiin. Joudut nyt olemaan vastuussa siitä, mutta pidän huolta siitä että se on vaivasi arvoista." Ei Artemista haittaisi maksaa itseään kipeäksi siitä, että joku todella pitäisi Hookista ja myöhemmin Zejastakin huolta. Lucyn kaltaisen ihmisen käsiin ei niitä laskisi kuin ehkä matkaksi tarhalta talliin ja toisinpäin.

"Selvä, herra Cavanaugh", Zoe vastasi. Jos hänellä ei olisi ollut hevosta, olisi hän voinut kokea olonsa rikkaaksi, mutta Mia söi suuren lohkon palkasta. Onneksi oli herra Edgerly, jonka avokätiset korvaukset Paddyn hoitamisesta takasivat sen, ettei hän joutuisi olemaan nälissään. Oli myös mukava, että hän sai asua Fairchildien kartanossa ilmaiseksi. Sekin helpotti elämää. Kavioiden epätasainen kopina tallikäytävällä sai naisen kääntämään katseensa oven suuntaan. Hook tempoi riimunnaruaan ja tanssahteli ilmeisesti omakeksimässä askellajissaan Lucyn rinnalla, joka piteli kaksin käsin kiinni narusta kasvot kalpeina. Tytön housujen polvet olivat kuraiset, sillä Hook oli nykäissyt hänet kumoon. Lucy ojensi hermoilevan hevosen riimunnarua Artemista kohden kuin äänettömänä kysymyksenä, haluaisiko valmentaja hevosensa käytävälle, vai voisiko hän sujauttaa ruunan karsinaan ja kadota nopeasti paikalta.

Artemis otti narusta kiinni vakavan ilmeen kera. Vihreiden silmien terävä katse tutkaili ruunan eleitä, toisen käden noustessa silittelemään hevosen kaulaa. Oli ollut virhe alistua siihen, ettei hän saisi stressata itseään työasioilla sairaalasta. Hook siitä kärsi kaikista eniten. Artemis talutti itse edelleen tanssahtelevan ja poukkivan ruunan karsinaan, ollen kuin ei edes huomaisi hevosen pelleilyä vierellään.
"Helvetti soikoon, olet aivan hirveässä kunnossa.."

Lucyn helpotus oli käsinkosketeltavaa, kun tyttö pääsi eroon Hookin narusta. Hän nappasi Ivoryn karsinasta ja talutti ruunan tammakäytävän puoleisiin pesukarsinoihin. Zoe tuhahti hiljaa. Oli siinäkin työntekijä, kun livisti paikalta heti vain ja ainoastaan koska pelkäsi hoitohevostaan tai tuon omistajaa. Ehkä molempia.
"Haen Meykenhoekin harjat teille, herra Cavanaugh", Zoe totesi ja suuntasi varustehuoneelle noutamaan harjapakkia. Valmentaja vaikutti siltä, että halusi käydä itse hevosensa läpi, vaikka siitä olikin tallin puolesta pidetty huolta. Nainen palasi harjapakin kera vain hetkeä myöhemmin. Oli helppo löytää varusteet, kun ne olivat oikeilla paikoillaan.

Artemis oli hyvin neuroottinen ja poti nyt syyllisyyttä sekä isänsä kuolemasta ja siitä ettei ollut käynyt Irlannissa katsomassa perhettään vielä kun saattoi. Hän huokaisi syvään ja otti harjapakin vastaan ja alkoi harjata pärskyvää hevosta. Voi Hook.
"Se pitää kengittääkin taas, tainnut riehuessa polkea kengän osittain irti. Voi perkele." Harva kuuli koskaan Artemista niin ärtyneenä. Miksi hän oli suostunut jäämään sinne sairaalaan ja siihen kaikkeen? Helvetin pakkohoitomeininki.

Zoe seurasi valmentajan puuhia hevosen parissa tarkoin silmin. Hän halusi nähdä, millainen Cavanaugh oli hevosten käsittelijänä. Ratsastaa tuo osasi, se oli jo käynyt selväksi, ja mitä ilmeisemmin valmentamisessakaan ei ollut valittamista. Puheet kengittämisestä saivat Zoen irrottamaan katseensa hevosesta ja kääntämään sen omistajan puoleen.
"Brock Avery on erittäin taitava työssään", nainen kertoi muistellen parrakkaan kengittäjän puuhia Mian parissa. "Hän kengitti aiemmin ilman kenkiä eläneen tammani vaivattomasti ja tarkasti." Brockin työn jälki oli vastannut Zoen odotuksia ja suurimmalta osin ylittänytkin ne. Kengittäjä todella osasi hommansa.

Artemis vilkaisinnaista ja näytti edes osin hyväksyvältä. Hän olisi seonnut jos Hookin arvokas kavio lohkeaisi huonosti kiinnitetyn kengän ja taitamattoman kengittäjän takia. Hevosen sairasloma tästä vielä puuttuisi. Hän avitti pihdeillä ruunan kengän irti, huokaisten sitten.  
"Koetan saada hänet huomiseksi, Meykenhoekia ei tarhaan ennen kuin sillä on taas kaikki neljä kenkää."

"Selvä. Haluatteko että juoksutan Hookia tänään vai odotanko, että ruuna saa kengät jalkaansa?" Zoe kysäisi kokiessaan sen parhaaksi lähestymistavaksi. Toisille se oli yksi ja sama, mutta toiset taas halusivat kääriä hevosensa kuplamuoviin ja teljetä karsinaan, kunnes joka jalassa olisi samanlainen kenkä. Hän ei tiennyt, kumpaan ryhmään Cavanaugh kuului, joten helpommalla pääsi kun kysyi.

"Voit juoksuttaa, mutta ei tarhaan aamulla tai enää tänään." Pakko se olisi juoksuttaa tai hevonen repisi itsensä karsinassa riekaleiksi.

"Välitän tiedon tarhauksen muutoksesta eteenpäin", Zoe vakuutti. Hän vilkaisi rannekelloaan. Ei onneksi ollut kiirettä mihinkään. Se hyvä puoli ratsuttamisessa oli, ettei ollut minuutilleen kellotettua päivää, kuten tallityöntekijänä oli ollut. Se oli ollut hermoja raastavaa.

"Kiitos." Hän totesi ja alkoi käsin käydä lihaksia läpi. Jumissa.
"Infoa Collinsia hierontapäivistä. Niinä päivinä kun hieroja käy, voit vain kävelyttää sen." Mies käsitteli säikkyä hevosta varmasti ja hötkyilemättä itse.

"Selvä, herra Cavanaugh. Pidän huolta hevosestanne", hän vakuutti. No, kai se oli tottakin. Hän pitäisi huolta Hookin liikutuksesta ja välittäisi muut tiedot eteenpäin hevosen hoitajalle. Olihan sekin huolenpitoa.
"Tarvitsetteko minua vielä johonkin?" Zoe tiedusteli varsin kohteliaalla äänensävyllä, ainakin ollakseen oma itsensä. Hän ei halunnut häiritä toisen hierontahetkeä, mikäli Artemis haluaisi mieluummin keskittyä täydellä teholla hevoseensa.

Artemis tunnusteli ruunan selkää mietteliään näköisenä. Hän pudisti päätään.
"Jos näet Collinsia, sano että haluan nähdä hänet ennen kuin lähden."

"Selvä", Zoe totesi. Hän lähti harppomaan pääkäytävää pitkin tammasiiven puolelle, sillä tiesi löytävänsä Lucyn sieltä. Hän oli oikeassa: hiljainen tyttö harjasi rauhallisesti papurikonkimon ruunan selkää.
"Cavanaughlla on asiaa", Zoe kommentoi kulkiessaan Lucyn ohi Mian karsinalle. Hän nappasi loimitangolle jääneen riimunnarun mukaansa ja suuntasi hakemaan nuorta tammaansa voimatta mitään lievälle huvittuneisuudelle, kun vilkaisi kalpeaksi valahtaneen tytön kasvoja. Lucy irrotti Ivoryn pesukarsinasta ja talutti puhtaaksi harjatun ruunan takaisin omaan karsinaansa. Ivory odottaisi siellä rauhallisempana kuin pesukarsinassa, tai ainakin niin hän toivoi.
"Ymmärsin, että teillä oli asiaa, herra Cavanaugh", tyttö ilmoitti pysähtyessään käytävälle Hookin karsinan eteen. Hän ei vahingossakaan menisi sen lähemmäs valmentajaa ja hevosta, jos vain saisi mahdollisuuden muuhun.

Mustatukkainen mies miltei huokaisi ääneen kun näki Lucyn.
"Korjaan Meykenhoekin rehumääriä sopivammiksi, se on nyt Winterin ratsastettavana enintään kuukauden. Haluan että sen kanssa ei tule virheitä. Ja sitä ei viedä ulos ennen kuin toinen etunen on kengitetty uudelleen. Winter ilmoittaa sinulle ajat jolloin hieroja saapuu, eikä sitä viedä niiden jälkeen enää ulos. Ja jos mahdollista, yritä pysyä pystyssä. Haluaisin tietää että hevostani taluttava tyttö pystyy edes pitämään narusta kiinni."

Lucy kuunteli valmentajan lukuisia ohjeita väri kasvoilta hitaasti kadoten. Zoe ratsastaisi Hookia kuukauden? Hänen pitäisi jakaa vastuuhevosensa Helvetin Hyl- Zoen kanssa kuukauden ajan? Siitä ei tulisi mitään. Saisikohan hän lääkäristä sairaslomatodistuksen kuukaudeksi, jos vetoaisi lamaannuttavaan kauhuun?
"En päästä Hookia karkuun", tyttö vakuutti laimeasti. Sen takia hänkin oli tänään kaatunut. Jos hän olisi vain päästänyt ruunan narusta irti ja luottanut siihen, että kaistapäinen hevonen säntäisi karsinaansa, olisi hän päässyt paljon vähemmällä.
"Pidän huolen siitä, että Hook on valmiina hierontojaan varten."

Miksi tuon ihmisen piti aina näyttää niin valtavan ahdistuneelta ja kauhistuneelta? Miestä itseäänkin alkoi miltei ahdistaa.
"Yritä vain pitää se hengissä. Käyn itse perjantaisin ratsastamassa sen. Jätän sinulle ohjeet miten kasata esteet."

"Kyllä, herra Cavanaugh", Lucy vakuutti ja peruutti puoli askelta. Hän vain halusi Ivoryn selkään. Kaikki oli paremmin, kun alla oli rakas ratsu, joka kantaisi hänet minne tahansa. Hän ei uskaltaisi maastoon, ei näin pimeällä, mutta kentälläkin pyörimisessä oli hohtonsa.

Artemis huokaisi raskaasti.
"Ei minulla muuta, mutta illalla tarkista kolmesti että se saa oikeita rehuja oikean määrän." Lucy tuskin uskaltaisi tehdä virheitä Meykenhoekin janssa.

Ei, Lucy ei uskaltanut tehdä virheitä. Hän teki työnsä tarkasti ja huolellisesti, mikä taisikin olla ainoa syy, miksi hän sai jatkaa sitä kuukaudesta toiseen.
"Tarkistan", hän vakuutti. "Mukavaa päivänjatkoa, herra Cavanaugh", tyttö toivotti ennen kuin livisti Ivoryn karsinaan. Vaikka hevoset olivatkin vierekkäisissä karsinoissa, tarjosi papurikonkimon ruunan läheisyys silti lohtua ja turvaa. Ihan kuin Artemis olisi ollut kokonaan toisessa päässä tallia, koska nyt hänellä oli Ivory rinnallaan. Ruuna pitäisi hänestä huolta, kuten hän piti siitä.