[Y] Take me to the rodeo

Torstai 5. maaliskuuta - klo 10:13

"Nyt!" Punapäinen valmentaja ärähti ja napautti hevosen lautasta. Minx väisti niskojaan nakellen sivuun ja tanssi taluttajansa ympärillä riuhtoen mustia nahkaohjia, joista Caitlin piteli tiukasti kiinni. Punaruunikko luimi ja tanssahteli pää korkealla, eikä rauhoittunut hetkeksikään. Tamma oli yrittänyt purra häntä neljä kertaa viimeisen kuudenkymmenen sekunnin aikana ja potkaissut kahdesti hänen suuntaansa. Sellainen käytös ei yksinkertaisesti sopinut. He olivat itäkentällä, jossa ei onneksi ollut ketään muuta. Se hyvä puoli aamuaikaisissa ratsastuksissa oli, ettei muita ollut paikalla. Hän oli lupautunut työskentelemään Minxin kanssa, vaan alku ei ollut vaikuttanut lainkaan lupaavalta. Viimeksi he olivat keskittyneet työstämään siirtymisiä, kun hän oli yrittänyt herkistää hevosta ja tutustua siihen paremmin. Minx oli pysähtynyt omasta tahdostaan jokaiseen kulmaan pomppimaan pystyyn ja testannut häntä uudestaan ja uudestaan. Lopulta tamma oli hetken kulkenut kuten tasoisensa kouluratsu, mutta sen jälkeen treeni oli pitänyt lopettaa, kun kello oli varkain edennyt liian pitkälle.

Tänään tamma oli tavallistakin huonommalla tuulella: hän oli välttänyt täpärästi hampaat varustaessaan hevosta ja valppaudesta huolimatta tamma oli onnistunut polkaisemaan hänen jalkapöytäänsä vyötä kiristettäessä. Caitlin oli kironnut varsin uskottavasti saksaksi ennen kuin oli ryhdistäytynyt ja pitänyt hevosen kurissa ja nuhteessa loppuajan. Nyt viileä, joskin kevättä lupaileva sää ja reipas tuuli oli saanut hevosen riekkumaan uudestaan. Hän talutti tammaa uudemman kerran ympyrällä, pysäytti ja ponnisti selkään. Hevonen kiukutteli edelleen, mutta tällä kertaa hän välttyi hampailta. Hän haki jalustimet jalkaansa ja kannusti Minxin liikkeelle. Estesatula tuntui kummalliselta kouluratsastajasta, mutta hän etsi tasapainonsa lyhyillä jalustimilla ja siirsi hevosen raviin. Hän aikoi testata jokaisen askellajin kentällä ennen kuin veisi hevosen maastoon, johon päivän lenkki suuntautui. Onneksi ulkona oli jo valoisaa.

Hevonen laukkasi päätään viskoen eikä ollut asettua, mutta hän vaati kärsivällisesti työskentelyä, kunnes takaosakin seurasi mukana laukassa. Hän hidasti käyntiin ja suuntasi kentälle toivoen tosiaan, ettei päätyisi kävelemään kotiin maastosta. Tänään hän oli vastoin tapojaan kiskonut kypärän päähänsä, sillä toivoi hyppäävänsä muutaman helpon maastoesteen. Morland oli vakuuttanut, että Minx rakasti maastoesteitä, vaikka kentällä puomit saivatkin kyytiä.
"Mikä sinulla oikein on", nainen pohdiskeli hevosen kulkiessa energisesti tietä pitkin. Liikaa energiaa ainakin, jos hevosen innokkaasta tahdista saattoi mitään päätellä. Sääli, ettei tamma käyttänyt sitä mihinkään fiksuun, vaan roikkui mieluummin ohjalla ja potki taakseen. Hän ratsasti hevosta kärsivällisesti mutta jämäkästi, sillä hänen kanssaan tällainen pelleily ei käynyt laatuun. Hän halusi hevosen toimivan hyvin, ei kiukuttelevan kaikesta. Nainen toivoi ratsastavansa tamman rennoksi, ei suinkaan entistä vihaisemmaksi.

Ratsukko päätyi useammin kuin kerran mittelemään keskenään matkalla maastoesteradalle. Minx, joka yleensä oli varsin mukava ja maastovarma ratsu, päätti tänään pelätä tuulessa lentävää muovipussia, punaisia postilaatikoita, rauhallisesti ohittavaa autoa ja kaatunutta puunrunkoa. Caitlin ei voinut kuin tuhahdella tamman sähellykselle. Oli tämäkin. Kenttäratsu, joka päätti tänään pelätä kaikkea, mitä maastosta löytyi. Hevonen oli saanut aivan liian vähän liikuntaa viimeaikoina. Omistajan kertomuksen mukaan hevonen maastoili muutaman kerran viikossa tallin työntekijöiden toimesta ja loput liikutukset olivat miehen itsensä vastuulla, joka ei vain ollut hetkeen tehnyt mitään rauhallista köpöttelyä kummempaa. Tamman ruokintaa ei kuitenkaan ollut muutettu sitten Espanjan kisojen, joten oliko se ihmekään, jos punaruunikko oli kerännyt ylimääräistä virtaa, jota nyt purki kiukuttelemalla kaikille kaikesta.

Maastoesteradan häämöttäessä edessä, hän harkitsi hetken kääntävänsä Minxin toiselle polulle, mutta hevosen luimusta höröön kääntyvät korvat saivat hänet toisiin ajatuksiin. Ehkä maastoesteistä tosiaan olisi apua. Hän halusi tuntea, millainen tamma oli hypätessään mielellään, sillä mitä hän oli kentällä nähnyt, ei tamma tosiaankaan sitä tehnyt siellä.
"Älä heitä minua jorpakkoon", hän naurahti hevoselle ennen kuin nosti laukan ja ohjasi hevosen kohti tukkiestettä. Minx viskoi päätään pyytäessään lisää ohjaa, mihin Caitlin reagoi antamalla nahkaisen ohjan liukua otteessaan pidemmäksi. Hän luotti kiukkupussiin, vaikka äkäinen hevonenhan se oli. Ei Minx häntä heittäisi selästään nyt, kun sai tehdä jotakin mitä halusi. Tamma ponnisti varmasti ja liiteli esteen yli vaivattomasti. Hän hymyili ja antoi tamman nelistää lähemmäs seuraavaa estettä. Hän pidätteli ja kokosi laukkaa lähestymisessä, antoi hevosen etsiä parhaan hyppykohdan ja myötäsi rennosti mukana. Mikä siinä olikin, ettei tamma toiminut näin kentällä? Täällä hevonen oli puhdasta riemua ja energiaa, jota käytti oikeaan tarkoitukseen ja työskenteli ratsastajan kanssa ainaisen tappelun sijaan.

He hyppäsivät vain lyhyen pätkän radasta, mutta se riitti hänelle. Caitlin oli varma, että vastaus kiukutteluun kentällä löytyisi täältä. Hän hymyilikin tyytyväisenä kääntäessään Minxin takaisin tallille johtavalle tielle. Hän ratkaisisi punaruunikon tamman käytöksen syyt ennemmin tai myöhemmin. Nyt hänellä oli edes hieman luottoa siihen, vaikka aluksi kaikki olikin vaikuttanut jähmeältä. Onneksi hän pääsisi tämän jälkeen ratsastamaan Remonaa, joka yrittäisi parhaansa miellyttääkseen häntä, silloin ainakin kun muistaisi hänen olemassaolonsa.

Sunnuntai 8. maaliskuuta, klo 18:47

Hän oli lämmitellyt Minxiä huolella puomi- ja kavalettityöskentelyllä. Tamma oli ollut vastahakoinen, mutta ylittänyt kyllä kirkkaanväriset puomit laittamatta niitä pieniksi säpäleiksi. Hän ei ollut lainkaan varma siitä, kantaisiko sama tuuri heitä vielä esteilläkin, mutta hän oli valmis yrittämään. Kenties olisi ollut parempi antaa estevalmentajan hoitaa tämä osio, vaan Caitlin uskoi keksineensä edes muutaman syyn, miksi Minx oli niin kamala. Hän aikoi testata teoriaansa tänään, ja ehkä hän voisi ensi viikolla soittaa omistajan paikalle lopullista varmistamista varten.
Caitlin vilkaisi Lucya, joka oli kiltisti rakentanut hänen toiveidensa mukaan muutaman esteen pohjoiskentälle, joka oli muutoin tyhjänä. Tallityöntekijä oli jäänyt notkumaan kentän laidalle, lähinnä kai katsellakseen, mitä hän aikoi tehdä Minxin kanssa esteillä. Nainen hymyili ohittaessaan ujon tytön ja nosti pyörivän laukan hevosella, jonka kanssa oli tehnyt perusteellisen lämmittelyn kentällä ja maastossa.

Hän ohjasi Minxin kohti ensimmäistä estettä, antaen ohjan liukua pidemmäksi, kuten oli tehnyt maastossakin. Tamma nosti päätään korvat luimussa ja olisi varmasti kieltänyt pienelle ristikolle, ellei hän olisi liimannut pohkeitaan hevosen kylkeen. Minx hyppäsi esteen jännittyneenä ja viskoi päätään heti laskeutumisen jälkeen koettaen kiihdyttää vauhtiaan. Nainen käänsi ratsunsa suurelle ympyrälle ja pudotti ravista käyntiin ja lopulta kokonaan paikoilleen. Hän hyppäsi alas selästä, katsellen hevosen varusteita hetken pää kallellaan. Muutamaa sekuntia myöhemmin hän teki päätöksensä ja aukaisi martingaalin pikalukot satulavyöstä ja satulasta. Hän pujotti renkaat pois ohjista ja nosti nahkaisen remmikokonaisuuden aidalle. Caitlin heilautti itsensä takaisin tanssahtelevan tamman satulaan ja siirsi hevosen kummempia kyselemättä raville. Hän pyöri pitkään kahdeksikkoa kahden esteen ympäri ohjat pitkinä ja kevennys raskaana, samalla kun taivutti tammaa suorastaan liikaakin jokaisessa kaarteessa. Hevonen rentoutui ja laski päätään, työskennellen koko selällään kaula pyöreänä. Hän taputti hevosen kaulaa ja istui satulaan nostaakseen laukan.

Uusi yritys esteillä toi tutun jännityksen hevosen liikkeisiin, mutta muutaman hypyn jälkeen Minx tuntui tajuavan, ettei kukaan tai mikään kiskonut ohjia, vaikka tamma nostikin päätään. Caitlin hyppäsi pitkällä, suorastaan löysällä ohjalla, luottaen täysin siihen, että 140 sentin ratoja selvittävä hevonen pääsisi tuskin 50cm ristikoiden yli ilman ohjan tukea. Hän ratsasti lähinnä istunnallaan ja pohkeillaan, eikä käyttänyt ohjaa kuin johtamiseen ja satunnaisiin pidätteisiin. Minx rentoutui hitaasti, mikä toi laukkaan samaa pyörivyyttä, jota hän oli tuntenut maastossa ja onnistuneina koulutreeneinä. Hän taputti hevosen kaulaa ja hidasti jälleen käynnille ajatukset laukaten. Päässä raksutti, kun hän yritti keksiä, mitä vielä voisi tehdä tamman eteen. Pelkkä martingaalin poistaminen ei ratkaisisi kaikkia ongelmia, eikä se olisi kuin väliaikainen ratkaisu, mikäli ratsastaja aiheutti hevosen kiukuttelun. Hänen pitäisi pyytää Morland paikalle ja valmentaa ratsukkoa sileällä sekä esteillä, vaikka se ei hänen vahvuuksiinsa kuulunutkaan. Kyllä hän ainakin voisi sen verran tehdä, että seuraisi sivusta ratsukon estetreenejä.

Hän nosti vielä kerran laukan ja ohjasi Minxin esteille. Tamman korvat kääntyivät hetkeksi höröön, kun hevonen lähestyi esteitä. Caitlin naurahti ääneen huomatessaan vedon, joka tammalla oli esteitä kohti. Tämän takia hevonen oli saanut jäädä omistajalleen ja siitä toivottiin suuria. Minx todella tiesi, mistä ja miten hypätä, silloin kun vain halusi. Hän pysäytti tamman tasajaloin Lucyn eteen ja hymyili tytölle. Hän ei tiennyt, miksi tyttö roikkui enää tallilla, kun työpäivä oli jo ohi, mutta hän ei valittanut.
"Viitsisitkö nostaa tuota viimeistä pystyä metrin korkeuteen? Ja tee kahdesta muusta 80 senttisiä pystyjä", valmentaja sanoi hymyillen. Lucy nyökkäsi ymmärtäneensä ja suuntasi toteuttamaan tehtävää sillä aikaa kun Caitlin ravasi Minxin kanssa jälleen kahdeksikkoa, tosin välillä pohkeenväistöä mukaan sotkien.

Valmentaja käänsi punaruunikon kohotetuille esteille, pitäen tällä kertaa ohjia aavistuksen enemmän tuntumalla. Hän epäili, että tallin estevalmentajilla olisi ollut sanansa sanottavanaan hänen tuntumastaan, mutta hän ei aikonut lyhentää ohjia enää yhtään. Tamma oli hypännyt tähänkin asti hyvin pitkällä kaulalla, joten ei ollut mitään järkeä muuttaa tilannetta nyt. Minx höristi korviaan ja venytti askeltaan lähestyessään ensimmäistä estettä. Caitlin istui hiljaa kyydissä, myötäsi hypyssä ja säilytti tasapainonsa kiittäen tosin kaikkia siitä, miten tasainen tamman hyppy oli. Hän ei ollut esteratsastaja, mutta kyllä hänkin tämän verran osasi. Nainen ohjasi hevosen seuraavalle pystylle ja antoi hevosen tehdä työnsä. Muutamaa hyppyä myöhemmin hän uskaltautui kääntämään tamman metrin esteelle, mikä sai Minxin nostamaan päätään hieman korkeammalle, vaan jälleen kerran hevonen laski päätään itsekseen, kun este lähestyi. Minx venytti viimeisiä askeliaan ja liiteli vaivattomasti esteen yli. Hän taputti kevyesti hionnutta kaulaa valmistautuen loppuverryttelyyn. Hän oli löytänyt ainakin väliaikaisen ratkaisun tamman kiukutteluun. Se oli jo hyvä alku.

Torstai 12. maaliskuuta - klo 8:23

Hän nousi maneesissa punaruunikon tamman selkään ja lyhensi jalustimia. He olivat käyttäneet pari viime päivää työskentelyyn sileällä, joten tänään oli esteiden vuoro. Jos kaikki sujuisi hyvin, hän soittaisi Morlandin paikalle huomiseksi katsomaan, miten hän ratsasti tammaa. Minx kulki rennoin askelin, vaikka maneesissa oli pystyssä kymmenen esteen rata, joka vei suuren tilan massiivisesta maneesista. Korkein este hipoi 140cm korkeutta, minkä ajatteleminenkin sai Caitlinin pudistelemaan päätään. Kaikkeen hänkin suostui.

Nainen lämmitteli hevosta huolellisesti käynnissä ja työsti kouluratsastajalle ominaisella tarkkuudella kaikkea askelteen tahdista muotoon, jolla tamma itseään kantoi. Hän oli riisunut hevoselta kaiken ylimääräisen ja ratsasti lähes pitkällä ohjalla. Kuolainkin oli joutanut vaihtoon. Minx ei järsinyt suoraa kumikuolainta yhtä paljoa kuin kolmipalaa, jolla hevosta oli aiemmin ratsastettu, mihin Caitlin oli tyytyväinen. Hän taivutti tamman voltille, pysäytti lähes heti palattuaan uralle ja otti kymmenen askeleen peruutuksen. Ollessaan tyytyväinen siihen, miten kuulolla herkkä hevonen oli, hän nosti laukan. Minx pärskähti ja pyysi lisää ohjaa painamalla turpaansa alemmas. Caitlin antoi nahkaohjien liukua otteessaan hevosen valuessa rennoksi ja tyytyväiseksi kolmitahtisessa askellajissaan, jossa oli yllättävän mukava istua. Hän antoi hevosen laukata suuri askel hiekkaa ilmaan lennättäen muutaman kierroksen maneesin ympäri ennen kuin istui syvälle satulaan ja alkoi kerätä ohjia hieman lyhyemmäksi nostaen samalla tamman päätä ylemmäs. Hän työsti hevosta kahdeksikolla, kunnes Minx taipui tasaisesti ja reagoi pieneenkin painonvaihtoon. Hieno tamma.

Hän ohjasi hevosen ensimmäiselle esteelle, joka oli jätetty lämmittelytarkoituksessa 60 sentin korkeuteen. Minx luimisti korviaan ylittäessään esteen, mutta Caitlin vain istui rentona selässä eikä reagoinut tammaan mitenkään. Hän toi hevosen muutaman kerran esteelle lähinnä hakien tuntumaa siihen, miltä tamma tänään tuntui. Toissapäivänä Minx oli kiukutellut koulutreenissä niin pahasti, ettei hän ollut uskonut koskaan ratsastaneensa niin kiukkuista hevosta. Tänään moista raivoa ei kuitenkaan näkynyt, sillä Minx ylitti esteen kerta toisensa jälkeen pehmeämmin. Caitlin taputti tamman kaulaa.

Hän käveli hetken arvioiden esteitä, jotka oli pyytänyt tallityöntekijöitä kokoamaan. Hän voisi hypätä samat myöhemmin Remonalla, kunhan laskisi korkeuksia reippaasti. Hän ei ollut esteratsastaja, joten hän ei pyytäisi kouluratsulta korkeita hyppyjä. Muutama matala, helppo hyppy tuomaan heille molemmille itsevarmuutta ja vaihtelua kouluratsastukseen ja maastoiluun, jota he olivat harrastaneet aurinkoisina päivinä tuntikausia kerralla. Minx vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä, mistä Caitlin oli tyytyväinen, sillä 120 senttiset esteet eivät tosiaankaan olleet hänen suosikkejaan. Hän luotti hevosen kantavan heidät esteiden yli, kunhan hän vain ratsastaisi tamman siististi lähestymiseen.
"Katsotaan, miten pärjäämme", nainen mumisi hyväntuulisesti hevoselle ja pörrötti mustaa harjaa, joka roikkui pidempänä molemmin puolin lihaksikasta kaulaa. Morland ei ollut selkeästikään nyppinyt harjaa viimeaikoina ratsumittaan, vaan antanut sen kasvaa pitkäksi kisataukoa ajatellen.

Caitlin nosti pyörivän laukan tammalla, joka oli saanut surullisenkuuluisan maineen puomien tuhoajana ja kieltäjänä. He lähestyivät ensimmäistä pystyä rauhallisessa laukassa. Minx pärskähti ja viskasi päätään, mutta ohjien ote ei kiristynyt. Tamma laski päänsä alemmas, valmistautui ponnistamaan ja liiteli moniväristen puomien yli vaivattomasti. Caitlin käänsi tamman kohti kahden esteen sarjaa. Pysty hoitui helposti ja kahta askelta myöhemmin Minx liiteli myös okserin yli vilkaisemattakaan kahdesti puomien rivejä. Valmentaja taputti tamman kaulaa ja käänsi hevosen laajalla kaarella kohti muuria. Minx höristi korviaan ja kiihdytti vauhtiaan. Caitlin ei pidätellyt hevosta, vaikka todella toivoikin, etteivät he päätyisi painelemaan esteen läpi. Ehei, Minx tiesi paremmin: tamma ponnisti täydellisestä kohdasta niin voimakkaasti, että ratsastaja jäi jälkeen ja joutui turvautumaan mustan harjan tukeen, ettei nykäisisi ohjista.

Caitlin ei jatkanut rataa loppuun, vaan hidasti raville Minxin kaulaa taputellen. Hänen pitäisi saada hakkaava sydämensä tasaamaan tahtinsa, ennen kuin hän putoaisi selästä pelkästä huimaamisesta. Esteratsastuksen jännitys ei tosiaankaan sopinut hänelle. Minx pärskyi ravatessaan puhdasta tyytyväisyyttä hehkuen. Valmentaja vilkaisi kumitutteja, jotka oli viritellyt tammalle tätä päivää varten. Hän ei tiennyt, rauhoittivatko ne tammaa entisestään vai oliko tämä vain tuuria, mutta ainakaan vielä hevonen ei ollut kiukutellut tiukoissa käännöksissä, kun hän oli lähtenyt ohjaamaan hevosta heti laskeutumisessa. Ehkä tästä tulisi vielä jotakin.

Hengiteltyään hetken syvään, hän lähti uudestaan radalle hevosen kanssa. He laukkasivat hallitusti, joskin aavistuksen pitkällä askeleella esteeltä toiselle, ylittivät ne vaivatta ja jatkoivat matkaa seuraaville. Minx ei ajautunut kertaakaan ongelmiin esteillä, vaikka hän ei ollutkaan tarjoamassa niin paljoa tukea kuin estevalmentajat olisivat varmasti toivoneet. Tamma ei tarkkaan ottaen hipaissutkaan puomeja liidellessään esteiden yli kuin pysäyttämätön luonnonvoima, jota fysiikan lait eivät rajoittaneet. 140 senttinen este ylittyi niin suurella ilmavaralla, että hetken Caitlin pelkäsi, ettei tamma koskaan laskeutuisi maahan. Kaviot pöllyttivät hiukkaa käännöksissä, ponnistuksissa ja laskeutumisissa, eikä hän voinut kuin nauttia kyydistä, jonka punaruunikko hänelle antoi. Minx tuntui lukitsevan katseensa esteeseen heti kun hän käänsi tamman estettä kohti, eikä mikään mahti maailmassa olisi saanut Minxiä lähtemään muualle. Hevonen ei kieltänyt kertaakaan, ei pudottanut puomeja eikä kiukutellut lainkaan. Tamma oli suorastaan täydellinen.

Hyväntuulisena hän lähti maastoon ravailemaan loppuverryttelyt. Tämän jälkeen kelpaisi soittaa herra Morland paikalle katsomaan tammaansa, joka oli ollut raivotar kaikessa hillitsemättömässä energiassaan, mutta joka nyt tuntui keskittyvän vihdoin siihen, mihin hän halusikin tamman keskittyvän - työskentelystä nauttimiseen. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Minx ollut nauttinut hyppäämisestä. Tamman olemus oli suorastaan hehkunut ylpeyttä, kun punaruunikko oli liidellyt esteeltä toiselle.

Lauantai 15. maaliskuuta - klo 9:07

Teddy oli saapunut pyynnöstä tallille ratsastusvarusteet mukanaan katsomaan, miten valmentaja oli työskennellyt Minxin kanssa viimeisen parin viikon aikana. Hän oli ollut vaikuttunut. Caitlin oli noussut Minxin selkään kahdeksalta, lämmitellyt tamman ja hypännyt juuri hänen silmiensä edessä puhtaan radan reippaasti yli metrin esteillä ilman, että Minx oli kertaakaan painanut korviaan luimuun. Tamma oli hirnunut ja taistellut pidätteitä vastaan, kun rata oli ollut ohi, mitä hän ei ollut nähnyt hevosensa tekevän ikuisuuteen. Maastoesteillä toki, erityisesti jos hän katkaisi hyppäämisen kesken. Teddy huomasi käsiensä tärisevän aavistuksen, kun hän asteli maneesin hiekalla paikoillaan seisovaa hevosta kohti. Caitlin oli hypännyt alas ja käskenyt hänet selkään nyt kun hän oli nähnyt, miten hyvin tamma osasi. Entä jos hän ei osaisi?

Caitlin seurasi omistajaa tarkkaavaisesti, kun Teddy nousi tammansa selkään. Minx heilautti korviaan ja kuunteli omistajaansa vaihtaen painoaan jalalta toiselle. Hevonen näytti miettivän, mitä siltä nyt odotettiin.
"Anna ohjien olla pitkällä tuntumalla", Caitlin huomautti, kun Teddy kokosi ohjia käsiinsä. Mies nyökkäsi huulet tiukkana viivana ja antoi ohjien liukua hieman pidemmiksi. "Istu hiljaa hypyissä. Anna Minxin tehdä omat valintansa, äläkä missään nimessä kerää ohjaa lyhyeksi, vaikka se tekisi mitä", valmentaja vannoitti ennen kuin lähetti omistajan hevosineen samalle radalle. Minxin olemus muuttui heti, kun Teddy siirsi tamman laukkaan. Musta häntä viuhtoi kiukkuisena, korvat painuivat luimuun ja takaset nousivat turhan usein yhtä aikaa ilmaan. Caitlin pudisti päätään pienesti ja korotti ääntään.
"Ohjat löysäksi, Morland!" Hän sivalsi huomatessaan, miten mies keräsi ohjia lyhyemmäksi sitä mukaa mitä enemmän tamma kiukutteli. Teddy nielaisi, antoi ohjien liukua otteestaan ja hengitti syvään. Minx lopetti potkimisen, mutta häntä piiskasi edelleen ilmaa kuin propelli, joka sinkoaisi tamman pian taivaan tuuliin.

Caitlin seurasi, kuinka Teddy ohjasi Minxiä esteeltä toiselle. Hän näki hetkessä, mikä Minxiä ärsytti ja miksi - hän oli itse tehnyt samat virheet aluksi, ennen kuin oli kokenut suuren älynväläyksensä maastoesteillä. Hän heilautti kättään saadakseen ratsukon huomion ja pyysi Teddyn luokseen. Mies näytti lyödyltä vilkaistessaan taakseen radalle, jonka kolmesta hypätystä esteestä kahden ylin puomi lojui hiekassa.
"Keräät ohjat liian lyhyeksi. Ajattele maastoesterataa. Siellä annat Minxin hypätä pitkällä kaulalla, eikö totta? Luotat siihen, että se hidastaa pyynnöstäsi nelistä lyhyeen harjoituslaukkaan ennen estettä, vaikka ohjat ovat pidemmät. Luota samaan nyttenkin. Ei se vie sinua esteen läpi, mutta jättää sinut kyllä ylittämään esteen yksinäsi, jos pitelet ohjia noin tiukasti", Caitlin läksytti varsin pehmeällä äänensävyllä. Teddy nyökkäili nieleskellen. Mies oli aivan varma, ettei vain osannut ratsastaa tammaansa. Caitlin, joka oli kouluratsastaja, oli saanut Minxin ylittämään esteet helposti, vaan nyt hän, olympiaedustaja estejoukkueesta, ei päässyt esteiden yli ilman putoilevia puomeja.

Hän päätti noudattaa valmentajan ohjeita. Hän antoi ohjien liukua pidemmiksi ja kietoi nyrkkinsä mustien jouhien sekaan, jotta hakisi niistä ennemmin tukea kuin ohjista. Mies kannusti tamman laukkaan ja ohjasi esteille. Ensimmäisen kolmen esteen aikana, jotka Caitlin oli nostanut takaisin alkuperäiseen korkeuteensa, Minx viuhtoi hännällään ja viskoi päätään, mutta sen jälkeen tamma alkoi rauhoittua. Hän saattoi nähdä hevosen höristävän korviaan lähestymisissä ja tunsi, miten jännitys suli pois suurista lihaksista. Minx liiteli suorastaan tyytyväisenä viimeisen esteen yli ja pärskähti kuin kertoen, miten upea tamma se oli. Caitlin hymyili ylpeänä ja taputti innoissaan käsiään ratsukolle, joka laukkasi suurta ympyrää. Sekä hevonen että ratsastaja näyttivät tavattoman tyytyväisiltä. Hänen työnsä oli tehty. Nyt Morlandin pitäisi vain käydä valmennuksissa, ja kesään mennessä tuo kaksikko olisi pysäyttämätön kenttäkilpailuissa.