o. NO CAT LIKE THATIkä: 11 (2007), Irlanti.
Omistaja: Charles Edgerly.
Rotu: Irish Sport Horse.
Väri: Papurikkokuvioinen ruunikonkimo (dapple rose gray), neljä sukkaa, turpapilkku.
Säkäkorkeus: 170cm.
Käyttö: Aktiivinen kenttäratsu kansainvälisellä tasolla; Advanced, CCI3.
Tallipaikka: Täysihoito; ori tarhataan yksin ja on saman työntekijän vastuulla kuin miehen muut hevoset. Zoe Winter on hevosten yksityisesti palkattu hoitaja, ja Bex Hale Edgerlyn kilparatsastaja.
i: Russian Roulette xx
e: My Beloved Monster
HISTORIA JA NYKYISYYS.Irlannissa syntynyt ja Alankomaiden väreissä edelliset vuodet näyttävästi kilpaillut No Cat Like That, tai Duffy, vaihtoi omistajaa tammikuussa 2015 pitkällisten neuvotteluiden ja useamman koeratsastuksen jälkeen. Nuori ori sijoittui kolmanneksi vuoden 2013 FEI:n 6-vuotiaiden mestaruuskisoissa, ja voitti 2014 7-vuotiaiden mestaruuden. Menestys ja hevosesta säteilevä karisma kiinnittivät Charles Edgerlyn huomion, ja Paddy Bluelle seuraajaa etsinyt kenttäratsastaja löysi hakemansa. Nuori irlantilainen saapui Englantiin helmikuussa 2015, ja yhteistyön hankaluudet saivat miehen kyseenalaistamaan ostoksensa järkevyyttä. Kestävä ratkaisu löytyi kesällä 2016, kun Charles keskittyi poliittiseen uraansa ja palkkasi Bex Halen kilparatsastajakseen.
KÄSITTELY.Yleisesti käsiteltynäDuffya on siunattu aimo annoksella huumorintajua sekä jokseenkin paksulla kallolla. Hyväntuulinen ja utelias nuori ori jaksaa testata rajojaan yhä uudelleen ja uudelleen eikä ole lainkaan tavatonta, että se tyrkkii ihmisiä ja vaikkakin leikkisästi, turhan rajusti sekä kävelee ihmisen tilaan ja eteen taluttaessa. Se on ihmisille ystävällinen, mutta dominoiva ja ottaa johtajan paikan aina saadessaan siihen mahdollisuuden sekä käyttää häpeilemättä hyödykseen arkuutta ja epävarmuutta. Paksukalloisella hevosella on myös paksu nahka eikä se pahastu kovistakaan otteista tai turhautumisesta.
Yleisesti käsiteltynä Duffy pitää ihmisen varpaillaan, mutta ei aggressiivisuuden tai fyysisen vaaran takia, sillä ori ei pure, potki tai rynni päälle. Utelias hevonen onkin suhteellisen miellyttävä hoitaa, vaikka se kyllästyy herkästi ja heittäytyy kärsimättömäksi tai kehittää aivan omaa ohjelmaa, esimerkiksi syömällä kaiken mihin ulottuu tai saattamalla itsensä jumiin mitä omituisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin. Eläinlääkärin, kengittäjän ja fysioterapeutin käsittelyt sujuvat suhteellisen vaivattomasti, ja jo nuorella iällä kokenut kisahevonen on vaivaton lastata; se on myös hyvin asiallinen matkustaja lyhyemmillä matkoilla hevosseuran viihdyttämänä.
Irlantilainen on kuitenkin varsinainen Houdini, mikä on syy ihmisen valppauden tarpeeseen. Duffy on mestari luikahtamaan karsinasta ihmisen kääntäessä selkänsä, avaamaan vetosolmut tai nakertamaan itsensä irti. Sen yleisin karkumatka tapahtuu kuitenkin tarhasta, sillä ori ei kunnioita aitoja - varsinkaan sähköpaimenta - ja Duffy on hypännyt useaan kertaan aidan yli tai pamauttanut siitä läpi kyllästyttyään - mikä on osasyy tallin oritarhojen uusiin, metallisiin, sähköistettyihin aitoihin, jotka pitelevät jopa Duffya. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Esiintymistä ja huomiota rakastava hevonen hakee tempuillaan juuri sitä: se haluaa ihailijoita tai tuskastuneita hoitajia juoksemaan peräänsä. Saatuaan pörhistellä aikansa ympäri tallipihaa tai naapurintädin puutarhaa, hevonen kuitenkin kyllästyy karkumatkaan ja saapuu ihmisten taputeltavaksi vailla katumuksen häivää.
Se on onneksi vaivaton haettava tarhasta, ja tulee usein vastaankin hakijaansa. Duffy tarhataan yksin, sillä hevosen huumorintaju ei aina ole lajitoverien mieleen; se ei kunnioita toisten hevosten tilaa eikä usko pahaakaan sanomista helposti. Omistaja ei halua uuden hevosen päätyvän jalkapuoleksi, joten oma tarha on turvallisin vaihtoehto. Yksi hevosen tavoista koetella rajojaan on punkea taluttajaa päin, tämän edelle tai keksiä kiskoa haluamaansa suuntaan, mutta tarpeeksi tosissaan olevan ihmisen kanssa Duffykin osaa käyttäytyä.
RatsastettavuusKisakentillä selväksi tullut karisma ilmenee Duffyn tavasta liikkua näkyvällä riemulla, esiintyä pienellekin yleisölle ja eloisasta pilkkeestä sen silmissä. Ratsastettavuudessa on kuitenkin parantamisen varaa, sillä Duffy tuntuu välillä olevan täysin kuuro kovakouraisillekaan avuille, erityisesti istunnalle ja pohkeille. Ronskiin ratsastukseen tottunut ori touhottaa joskus niin, ettei muista kuunnella, ja välillä haluaa vain pitää oman päänsä: on tavallista, että se pitkittää ravia puoli kierrosta liian pitkään ja puskee kääntäviä apuja päin ulos voltilta tai ohi esteestä. Orilla on kolme erinomaista, näyttävää askellajia ja yleensä se on asenteeltaan halukas, motivoitunut kouluratsu, joka pyrkii miellyttämään ja esiintymään edukseen. Se kuitenkin tylsistyy todella nopeasti, jos siltä ei vaadita tarpeeksi, vaaditaan liikaa tai vaaditaan samaa asiaa liian kauan, ja Duffy kehittää mielellään omaa ohjelmaa. Sen suosikkiohjelmanumero on nähdä hirmuisia mörköjä. Oikein motivoituna ori pyrkii kuuntelemaan ratsastajaa, ja se kantaa itsensä halukkaasti ja on suhteellisen helppo koota; Duffy nauttii erityisesti lisätyistä askellajeista, joissa esiintyy tosissaan. Koulutustasoltaan ori on Advanced, ja hevosella on potentiaalia korkeammallekin.
Esteet motivoivat Duffya joskus vähän liikaakin, ja se nauttii hyppäämisestä. Orilla on hyvä, huolellinen hyppytekniikka, jossa se vetää jalat huolellisesti alleen ja varoo koskemasta puomeihin; sillä on nopea laukka, ketteryyttä, vaikuttavaa ponnistusvoimaa ja säädeltävä askelpituus, mutta hevosen ohjauksessa ja hallinnassa esteradalla on joskus toivomisen varaa. Duffy harvemmin vie ja pukittaakin vain tosissaan innostuessaan, mutta se saattaa kehitellä omia ratoja tai puskea läpi ratsastajan avuista ja toheltaa innostuksissaan niin, että esimerkiksi sarjaesteet tai tiukat lähestymiset tulevat sille yllätyksenä. Se on kieltoherkkä erikoisilla esteillä, ja irlantilainen tarvitsee ratsastajan tukea lähestymisessä, ponnistuskohdassa sekä sarjaesteiden välillä kokoamisessa, sillä sen itseluottamus omaan taitoonsa on hieman turhan vankkaa.
Kisatilanteissa Duffy tuntuu esiintyvän ja toheltavan kaksinkertaisesti lämmittelykentällä sekä ennen ja jälkeen suorituksensa. Orilla on ehdottomasti punainen nauha hännässä, jotta muut pitävät siihen etäisyyttä. Omistajan suureksi helpotukseksi hevonen jättää ylimääräisen pelleilyn kisasuorituksen ajaksi, sillä sen voitotahto on vähintään yhtä vahva kuin ratsastajan.
Kentällä lahjakkaan, mutta omistajaansa turhauttavan hevosen käytös saa aivan toiset mittasuhteet maastoillessa. Duffyn kokemus maastoilusta rajoittuu lähinnä maastoesteratoihin, ja ori on päättänyt, ettei se halua lähteä maastoon. Paksunahkainen ja kovasuinen hevonen osaa heittäytyä täysin kuuroksi ja välinpitämätömäksi kovakouraisillekin avuille, jos vain haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Se oikuttelee ja haraa vastaan ja huonoina päivinä kieltäytyy lähtemästä tallipihalta; se pyörii ympyrää tai jumiutuu paikalleen, ja raippaa saadessaan pukittaa joskus protestiksi. Tavallisin temppu Duffyn varastossa on kuitenkin päättää kesken lenkin, että nyt on aika palata kotiin, ja ori vain punkee tiensä takaisin tallille ratsastajan apujen läpi, pää kenossa ja käynninsekaisessa ravissa, lisäten vauhtia sitä mukaa mitä enemmän ratsastaja vastustelee.
Hevosseura helpottaa maastoon lähtemistä, mutta korvat hörössä maastoon lähtenyt hevonen usein muuttaa silti mielensä ensimmäisen vartin aikana ja änkeää takaisin tallille. Se saattaa myös jumiutua paikallaan kesken lenkin tai päättää, ettei jatka enää tiettyyn suuntaan, ja hetkeä myöhemmin, ettei toiseenkaan; joskus se päättää, ettei se osaa hypätä ojien yli ja joskus, ettei se halua ohittaa postilaatikkoja, ja joskus traktorit, autot tai narsissit ovat maailman pelottavin asia. Duffy ei ole liikennevarma ja sen vähäisen maastoilukokemuksen takia on joskus vaikea erotella, mikä pelottaa hevosta oikeasti ja mikä on vain esittämistä.
Maastoesteet motivoivat hevosta enemmän, mutta se on niillä varsin kieltoherkkä ja epävarma. Erityisesti omituiset erikoisesteet hirvittävät sitä eikä se hyppää mielellään veteen, alamäkeen tai tuntemattomaan.
kuva © kirke kuva © kirke