[P] Smelling like the smoke of the cigarette.

Sunnuntai 8.2.2015

Artemis oli Williamin luona. Mies oli lähtenyt viemään tytärtä jonkun tuon likan ystävän luokse. Hetken Artemis oli osannut istua kiltisti polttamassa sähkösavukettaan, mutta oli sitten lähtenyt kuljeksimaan pitkin omakotitaloa. Ja sen ainoan suljetun huoneen ovi oli pakko avata. Hän tunnisti Williamin miniläppärin pöydällä ja huomasi hyllyssä olevan kirjoja. Barbara joku... Mitähän ne olivat? Kalpeat sormet hamusivat hyllystä yhden käsiin ja Artemis lukaisi keskeltä muutaman sivun. Herran jumala. Hän vilkaisi pöydälle, siinä lojui selvä koevedos. K-kirjoittiko William näitä? Artemis hapusi sen A4-papereista koostuvan kierrevihon käteensä, lukien osittain korjauksien värittämää tekstiä. Mistä tämä kertoi? Ei helvetti, hän tarvitsi tupakkaa. Luettuaan tarpeeksi hän livahti olohuoneeseen, jättäen työhuoneessa kaiken niin kuin se oli ollutkin.

William oli joutunut viipymään hurjalla retkellään pidempään kun mitä oli ollut tarkoitus. Kyse ei tosin ollut kuin minuuteista, mutta pienikin viivyttely tuntui kuolettavalta kun tiesi mitä kotona odotti. Lopulta tytär oli kuitenkin saatu asiallisesti hyvästeltyä ja tuo oli muistanut kerätä kaikki tavaransa mukaan autosta - jopa puhelimen ja avaimet.

Kotiovelle asti päästyään William huokaisi raskaasti. Pitäisi pystyä unohtamaan isijutut hetkeksi, hän halusi keskittyä vapaa-aikaansa ja Artemikseen. Mies avasi oven ja astui sisään, vetäen samalla tietenkin oven kiinni perässään. Kengät potkaistiin laiskasti jalasta ja avaimet aseteltiin niille tarkoitettuun naulaan. William malttoi vieläpä ottaa takkinsakin asiallisesti pois ennen kuin asteli pidemmälle asuntoon. "Ehditkö kyllästyä?" Tuo tiedusteli päästyään näköetäisyydelle Artemiksesta.

Päässä pyöri miljoona kysymystä, kurkkua kuristi ja nestekin loppuisi kohta vaniljan tuoksua asuntoon levittävästä savukkeesta. Ei helvetti. Vihreät silmät vilkaisivat toista säikähtäneinä. Hän haki vihjeitä Williamin olemuksesta.
"...Eehen, ollenkaan." Olisikin ehtinyt. Hänelä oli ollut liikaakin viihdykettä.

William kohotti pienesti kulmaansa Artemiksen aavistuksen oudolle käytökselle. Noh, ehkä tuo osaisi sanoa jos jokin oli hätänä. Tai siis ei tietenkään osannut. Kyseessä oli Artemis, eikä tavallinen kansalainen. "Hyvä." Brunette tyytyi totemaan hymyillen. "Mentäiskö makkarin puolelle?" Nuorempi tiedusteli hymyillen. Jos tässä aloiteltaisiin, niin tähän myös jäätäisiin nyt kun hänen luonaan oltiin.

Jep, Artemis ei todellakaan avautuisi elämänsä mullistaneesta tekstipätkästä helpolla. Hän huomasi toisen suunpielensä nousevan kiusaantuneeseen, vinoon virneeseen.
"... Mennään vaan." Hän vastasi helposti, laittaen sähkötupakan jakkutakkinsa taskuun samalla kun nousi ylös sohvalta. Helvetti, ota nyt Williamista selvää!

Sen kummempia ajattelematta William suuntasi makuuhuoneeseen. Artemis oli tänään omituinen. Tosin koska se mies nyt ei ollut? Joka päivä tuntui olevan erilainen tuon kanssa. Makuuhuoneen puolelle päästyään William veti kravattinsa pois ja heitti sen tyynesti sängylle, alkaen sitten napittaa paitaansa auki. Katse hakeutui varsin tottuneesti seuraamaan pidemmän miehen tekemisiä.

Artemis seurasi toista makuuhuoneeseen, viikaten siellä siististi vaatteitaan pinoon yhdelle tuolille. Hän ei osannut riisua vaatteita hujan hajan minne sattuu. Katsellessaan Williamin puolialastonta kehoa, hän ei voinut olla ajattelematta sitä kirjaa. Saatana.

Siinä ei ollut mitään uutta, että Artemis pyrki siisteyteen. Tokihan Williamkin arvosti sitä että asunnossa oli siistiä, mutta ajatus seksistä tuntui jotenkin paremmalta, kun kaikkea ei tarvinnut koko ajan järjestää, vaan vaatteet saattoi jättää vähän sikin sokin. Paita tiputettiin lattialle ja pienen hetken seuralaistaan katseltuaan, siirtyi William kosketusetäisyydelle tuosta. Mies nosti kättään ja kosketti pehmeästi toisen laihaa kylkeä.

Artemis värähti toisen tullessa lähietäisyydelle. Häntä ahdisti, pelotti suorastaan katsoa Williamia silmiin. Se oli... Sekopäistä. Kaikki pyöri päässä. Häntä pelotti. Oliko Williamilla liikaa tunteita? Mitä hän tunsi? Mitä se kirja oli tarkoittanut, pohjautuiko se todellsiuuteen? Pakko sen oli. Mustatukanen tuntui kevyesti lamaantuneen.

Okei, Artemis ei todellakaan ollut oma itsensä. William kurtisti kevyesti kulmiaan, olematta ihan varma mitä tehdä. "Ootko sää ihan ok?" Mies päätyi tiedustelemaan, olematta mitenkään varma siitä kuinka hyvä idea se oli, kun kyseessä kuitenkin oli Artemis.

Se seuraava vain purskahti suusta ulos oksennuksen tavoin.
"Miten paljon kirjasi pohjautuvat todellisuuteen?" Siinä oli kaikki mitä hän osasi sanoa tai tehdä, vaikka oli puolialastomana siinä Williamin edessä.

William jäätyi täysin, näyttäen hetken suorastaan järkyttyneeltä. Kirjat? Tuo viittasi niihin homoeroottisiin, eikö viitannutkin? Miten hitossa Artemis oli saanut tietää niistä? Ymmärrys levisi hämmästyttävän pian miehen mieleen. "...sää kävit mun työhuoneessa." William totesi.

Artemis nielaisi hiljaa. Ehkä hän oli saattanut. Tosin mennessään hän ei tiennyt sen olevan Williamin työhuone. Joten... Teknisesti hän ei ollut rikkonut talon sääntöjä.
"... Vahingossa."

Nuorempi nosti kätensä haromaan hiuksiaan ja huokaisi ehkä jopa hieman kärsivänä. Helvetin hienoa, mitenhän hän tämänkin taas selittäisi.. Paljonkohan Artemis oli edes nähnyt? "Normaalisti ei yhtään." Mies vastasi pidemmän esittämään kysymykseen, pitäen sitten pienen tauon. "Nyt työn alla oleva sit taas aika paljon." William jatkoi.

Artemis näytti hetken... Ahdistuneelta. Tai siis, häntä ahdistikin. Eniten se, että hän ei ollut se mies johon tuli kiintyä. Artemis tiedosti oman kamaluutensa, eikä aikonut työstää sitä kenenkään takia. Hän ei enää joutuisi koskaan satutetuksi.
"... Mitä tämä on sinulle?"

"..täh?" William ei keksinyt parempaakaan sanottavaa, vaikka uskoi ymmärtävänsä oikein hyvin mitä Artemis tarkoitti. Ei tässä kai oikein ollut mitään mistä erehtyä, eihän?

"Mitä... Tämä on sinulle?" Artemis toisti sen, vaikka se olikin hankalaa. Paniikki todella nosti päätään. "Mitä haluat tästä? Materiaalia kirjaasi? Kokeilun erilaisiin kohtauksiin?"

"No en." William vastasi napakasti. "Mää kirjotan tästä koska tässä on mistä kirjottaa, mutta en tee tätä saadakseni materiaalia." Mies piti äänensä hyvin vakavana. Tokihan heidän ensimmäinen tapaamisensa oli ollut kenttätyötä tehdessä, mutta sitä hän ei tähän hätään myöntäisi. Sen jälkeen tulleilla jutuilla kun ei ollut oikein mitään tekoa kirjan kirjoittamisen kanssa.


"... Et vastannut silti mitä tämä on sulle." Artemis unohti kirjakielen aina kiihtyessään ja panikoituessaan. Huomasi miten neuroosit nostivat päätään hänen ajatuksissaan.

William puri huultaan, koittaen kuumeisesti miettiä jotain vastattavaa. Ei helvetti. Ei hänellä ollut pienintäkään ajatusta siitä mitä tämä hänelle oli. "No en tiä." Brunette tuhahti ja nappasi sitten Artemista käsivarresta kiinni, siirtyen tuo mukanaan sängyn viereen. "Mitä sillä on sulle väliä?"

Ei tiennyt? Entä se helvetin antaumuksella kirjoitettu rakastelukohtaus jossa.... Hahmot myönsivät..  Sen? Ei saatana, oliko se jokin Williamin toive hänestä?
".... Mulla on oikeus tietää."

Mikä helvetin oikeus.. Williamia ihan tosissaan turhautti kysymykset. Tosin lähinnä ehkä siksi, kun ei osannut niihin vastata. Tokihan hän osaisi tuosta vain kertoa mitä hahmot hänen kirjassaan ajattelivat ja tunsivat, mutta.. ei hän ollut kertaakaan tosissaan jäänyt pohtimaan mitä itse ajatteli. Rintakehää puristi ja hengittäminen tuntui työläältä. Kun vastausta ei edlleenkään saatu aikaiseksi, tyytyi brunette tönäisemään Artemista, aikeenaan kaataa tuo selälleen sängylle, jotta voisi kiivetä tuon ylle.

Siihen ei paljon vaadittu että hujoppi kaatui sängylle istumaan. Tuo katsoi Williamia terävästi ja hyvin pahasti.
"Mitä salaat? Emme ole parisuhteessa mutta miksi silti salaat asioita?" Lieni sanomattakin selvää että kontrollifriikki Artemis halusi tietää aina kaiken.

Bruneten kasvoilla oleili tiukka ilme tuon vastatessa Artemiksen katseeseen omallaan. "Miten niin salaan?" Mies vastasi kysymykseen kysymyksellä. Ei hän kokenut salaavansa yhtään mitään. Toki hän oli jättänyt kertomatta kirjansa kirjoittamisesta ja siitä että oli ottanut siihen paljon vaikutteita heistä, mutta.. ei hän mitään salaillut. Eihän? William kapusi hajareisin Artemiksen syliin, asettaen kätensä tuon harteille voidakseen työntää tuon alas asti.

Artemis ei painunut selälleen niin helposti kuin yleensä.
"... Asioita. Asioita jotka vaikuttaa siihen mitä ajattelen tästä. Siihen mitä tästä pitäisi ajatella. Et vieläkään vastannut!"

Nuoremman olemus oli selvästi varsin turhautunut. "Mitä hittoa mun pitäis vastata?" Ei hän ollut valmistautunut tällaiseen keskusteluun, ei lainkaan.

"Se mitä sä haluat! Mä haluan vain tietää! Haluan että mulla on... Langat käsissä. Kaikesta." Artemiksen jälleen laihtunut rintäkehä kohoili aavistuksen kiivaammin.
"Et myönnä, pitäisikö ajatella että valehtelet etten ole lelu? Vai.. Etkö halua myöntää että toivot sellaista hellää seksiä niin kuin siinä kirjassa?"

Vatsassa muljahti ikävästi Artemiksen puhuessa. Ei apua. Hän ei ihan oikeasti tainnut päästä tästä pois puhumatta? Ei helvetti. Tietenkin hän halusi hellyyttä ja huomion osoituksia ja vaikka mitä. "Okei." William tuhahti. "Haluan harrastaa nimenomaan sun kanssa hellää, pitkäkestoista seksiä." Hyi kun tuntui pahalta sanoa tuo.

Ei. Ei. Miten sen sanoisi toisella tapaa? Ei vitussa. Artemis ei ikinä osaisi antsutua niin että se olisi mahdollista, kun mies ei halunnut edes näyttää kasvojaan.
"... Kai tiedät että sellanen kuuluu suhteisiin joissa on muutakin kuin seksiä?"

Artemiksen ottaessa tässä kohtaa taas puheeksi kaksikon välit, Williamia ihan oikeasti sattui. Tuntui pahalta. Mie antoi käsiensä valahtaa alas toisen harteilta ja katse jäi Artemiksen kasvoille. ".... Tiedän." Brunette päätyi lopulta vastaamaan. Mieli olisi tehnyt jatkaa, että eikö tämä voinut olla jotain enemmän, mutta.. Ei hän halunnut sellaista kysyä. Ei nyt.

"Enkä harrasta kumpiakaan." Niin suhteita joissa oli hellää seksiä tai tunteita. Sekään ei varmasti ollut yllätys hänen kohdallaan.

"Mmhm." Sen kummempaa kommenttia ei nuoremmasta irti enää saanut. Ei hän osannut enää sanoa tähän mitään. Artemis oli alusta asti tehnyt oman kantansa hyvin selväksi ja hän itse taas oli ollut seksisuhteen kanssa ihan ok koko ajan. Tai niin hän oli ainakin kuvitellut. Mutta mitä enemmän asiaa tässä mietti, sitä enemmän hän halusi ihan vain.. rakastella. Ei naida.

"En mitään." William vastasi olkiaan kohauttaen. Hän oli myöntänyt että halusi harrastaa toisen kanssa hellää seksiä. Se ei ollut vielä kauhean iso juttu, eihän? Tässä mitään oikeita tunteita oltu kuitenkaan myönnetty. Oliko hänellä sellaisia? Hitostako hän tiesi. "Voitaisko me nyt vaan naida?" Sitä vartenhan täällä oltiin. Ja sillä voisi ehkä siirtää tätä keskustelua johonkin tuonnemmas.

Ei,ei voitu. Artemiksen neuroosit ja pelot olivat valloillaan miehen mielessä. Päänsä muistutti lähinnä ahdistavien ajatusten villiä länttä.
"Miksi edes haluat mua?"

No ei sitten, saatana. Artemiksen sanattomasta kieltäytymisestä huolimatta William alkoi taas kevyesti hyväillä tuon ylävartaloa. Mies ei ollut ihan varma missä katseensa pitää. "Miten niin?" William puolustautui taas kerran esittämällä kysymyksen vastaamisen sijaan.


Se toisen kysymysten esittely alkoi todella kaihertaa. Miksi?
"... Vastaa. Miksi et vastaa mihinkään? Vai yritätkö vain keksiä miten saat ärsytettyä mahdollisimman paljon vai kenties miten voit sanoa löytäneesi täydellisen naisen, ettei mulle ole tarvetta"

Williamin kasvoilta suorastaan paistoi se, kuinka tuo ei ymmärtänyt miten helvetissä Artemis oli saanut aikaan tuon päätelmän. Juurihan he olivat puhuneet siitä oliko hänellä tunteita tuota kohtaan ja nyt tuo jo epäili että hän meinasi lempata miehen jonkun muijan takia? "Ei mulla ketään muuta ole." William totesi tiukasti. Ehkä olisi ollut ihan hyvä jatkaa kertomalla se, ettei hän vain osannut sanoa mitään näin yllättäen. "Haluan sua, koska mää nyt vaan satun tykkään susta." Hetkinen, mitä? Omat ajatukset menivät tässä kohtaa pahasti solmuun, kun mies ei ollut itsekään lainkaan varma mitä tarkalleen tarkoitti.

Artemiksen rauhallisuudesta putosi pohja Williamin sanojem myötä. Hän ei halunnut jatkaa tätä kesustelua ja vilkaisi taulua makuuhuoneen seinällä.
"Tuo taulu on vino."

Artemis oli selvästikin kuullut tarpeeksi, tai ehkä liikaakin, kun vaihtoi aihetta noin. Williamia tämä tiedottomuus taas musersi aika raskaasti. Hän oli juuri sanonut jotain mitä ei todellakaan olisi pitänyt, eikä nyt sitten yhtään tiennyt mitä Artemis oikeasti ajatteli asiasta. Tuskinpa olisi auttanut vaikka mustatukkainen jotain olisi sanonutkin, tuon rehellisyys sanojen kanssa kun ei aina ollut kovinkaan ihailtavaa. "Okei. Korjaan sen myöhemmin." Brunette lupasi. Nyt hän ei todellakaan nousisi pois seuralaisensa sylistä, muutenhan tässä kävisi niin että herra Cavanaugh varmastikin luikkisi karkuun. William painautui Artemista vasten ja suukotti kevyesti tuon kaulan sivua. Voitaisiinko nyt, niin ei tarvitsisi ajatella enempää..

Artemis sulki vähän silmiään. Kun hän ahdistui ja panikoi, alkoi pikku asioista valitus.
"Se häiritsee. Ja miten voit jättää vaatteesi lattiallet noin?"

Kädet hyväilivät vanhemman miehen ylävartaloa vähän vaativammin ja William alkoi asetella määrätietoisempia suukkoja tuon kaulan ja hartian alueelle. "Älä kato niitä." Brunette mumisi Artemiksen ihoa vasten. Tokihan se vähän vaikeutti 'epäkohtien' huomioimatta jättämistä, kun valot olivat päällä ja ne näkyivät selvästi.

Ehkä siihen oli syynsä,  miksi Artemis aina sammutti valot tullessaan makuuhuoneeseen toisen kanssa.
"Valot on päällä. Ja mattoskin on vinossa."Koskahan Wiliam hermostuisi...

"Niin on." Mies tyytyi vastaamaan, jatkaen vain tekemisiään. Hän halusi ajaa ylimääräiset ajatukset pois mielestään keskittymällä pitämään seuralaistaan hyvänä, mutta tuo teki tästä kyllä nyt aavistuksen vaikeaa.
"Ja toi taulu on oikeasti vinossa." Artemis nurisi toiselle epäolennaisuuksista oikein urakalla.

Artemis alkoi kyllä oikeasti käydä hermoille tässä kohtaa. William painoi tuon sänkyä vasten käyttäen huomattavan paljon enemmän voimaa kuin mitä aiemmilla yrityksillään oli käyttänyt. "Lopeta." Mies komensi kulmat kurtussa, ennen kun painautui taas suukottelemaan allaan olevaa äkäpussia, tällä kertaa solisluun tienoille.

Artemis ei ollut kuuluisa siitä että kuuntelisi ketään, jos häntä käskettäisiin tekemään jotakin. Silmät painuivat hetkeksi kiinni kun William suuteli solisluiden seutua.
"... Sammuta nyt edes ne valot."

Mieli olisi tehnyt pyöritellä turhautuneesti silmiä, mutta mies tyytyi jatkamaan suukottelua ja ottamaan Artemista kevyesti ranteista, ohjaten tuon kädet tuon pään 'yläpuolelle'. William nosti itseään hieman ylemmäs ja sekunnin, pari katseli Artemiksen ei-niin-ilahtuneita kasvoja, koittaen päättää mitä hän tässä nyt tekisi. Ei, hän ei laittaisi valoja pois. Mies painautui alemmas suutelemaan mustatukkaista huulille, ihan rehellisesti vain kiinnittääkseen tuon huomion hetkeksi tähän. Sillä välin toinen käsi hapuili hollille aiemmin sängylle heitetun kravatin, jonka William sitten ripeästi kietaisi ehkä vähän turhankin tottunein elein seuralaisensa ranteiden ympärille. Samalla hän kuiskasi vastauksensa valojen sammuttamista koskien Artemiksen huulia vasten; "En."

Vanhempi mies nyki kevyesti käsiään niiden ollesss Williamin otteessa. Häntä oli suhteellisen helppo harhauttas nyt. Artemis viemässä kättä toisen hiuksiin, kun ne eivät irronneetkaan sängyn päädystä.
"... William mitä helvettiä?"

Tuohon kysymykseen hänellä ei ollut minkäänlaista vastausta tarjota. Niinpä mies pysytteli hiljaa ja suukotti vielä pikaisesti Artemiksen huulia, ennen kuin jäi tulkitsematon ilme kasvoillaan katselemaan tuota. Mitähän hän ihan oikeasti oli tässä nyt tekemässä taas? Mies nousi istumaan Artemiksen reisien päälle ja alkoi kaikessa rauhassa avata tuon housuja.

Artemis nyki käsiään kevyesti, mutta se kravatti piti. Voi vittu. Hänellä ei ollut kontrollia - Artemiksen kohdalla sen vieminen oli sama kuin tikkarin lapselta.
"L... William,hei... Mitä sinä..." Epävarmuutta ja nautinoa äänessä samaan aikaan. Harvinaista.

William piti suunsa tiukasti kiinni, peläten että jännitys ja epävarmuus kuuluisivat äänestä läpi. Oli helpompaa näyttää siltä että tiesi mitä teki ja oli itsevarma, kun ei sanonut mitään. Mies nosti hetkeksi itseään hieman ylemmäs ja nyki Artemiksen avattuja housuja hieman alemmas, saaden näin enemmän tilaa tehdä mitä halusi. Sormenpäät hakeutuivat sivelemään alla olevan miehen paljasta alavatsaa ja katse siirtyi taas tuon kasvoille. William kiusoitteli kevyellä kosketuksella toisen haarovälin lähistöllä, muttei missään kohtaa käynyt itse asiaan.
--- tästä välistä puuttuu asioita ----
Tässä kohtaa helpointa olisi varmastikin juosta lujaa karkuun ja jättää Artemis sidottuna sänkyyn, mutta niin ei oikein voisi tehdä. Hyvin haluttomana William kurottautui nyhtämään mustatukkaisen kädet vapaaksi, avaten heti perään tuon hiljaisena pitäneen remeleen hihnat. Alaselkää tuntui jomottavan ikävästi, mutta se saattoi tässä kohtaa olla pienin hänen huolistaan.

Artemis odotti vapauttaan todella ja sen saadessaan mies nousi käsiensä varaan, tuijottaen Williamia äärimmäisen pahasti.
"... Anna olla helvetin viimeinen kerta." Hän sihahti toiselle, kallistellen päätään niskoja naksautellen.

William ei kehdannut edes katsoa Artemista silmiin, vaan istui hieman vaivalloisesti, syliinsä tuijottaen. Huulilta pääsi epämääräinen ynähdys, josta ei varmastikaan voisi päätellä minkäänlaista vastausta tai mitään. Ei ollut mitenkään yllättävää, että äkäpussin reaktio oli tuota luokkaa.

Artemis ei kuitenkaan karannut sängystä heti tai muuta, vaan tyynesti veti takkinsa taskusta   sähkötupakkansa ja poltti sitä. Eli hän ei voinut vihata sitä koko sydämestään tai kokenut tulleensa raiskatuksi.

William istui hiljaa paikoillaan. Seksin jälkeen kuului olla hyvä olo, ei syyllinen. Tai epävarma. Hänen olonsa oli epämääräinen sekoitus noita kahta. Hän olisi halunnut edes tiedustella siitä oliko ollut ihan toivoton, mutta sellaista ei kysytty edes normaaleilta seksikumppaneilta, saati sitten Artemikselta. Koko keskustelu tunteistakin tuntui siltä kuin olisi jäänyt täysin kesken.

Lopulta brunette päätyi liikkumaan sen verran, että ryömi peiton alle. Ei jumalauta. Hän oli ihan oikeasti sanonut tykkäävänsä Artemiksesta. Hän oli sitonut tuon sänkyynsä ja laittanut tuolle suukapulan. Ja mitään kysymättä tehnyt jotain itselleen uutta ja vierasta. Mitähän helvettiä hänen päässään oli oikein liikkunut?

Artemis odotti jotakin. Mitä tahansa, jotakin. Jos sitä ei pian kuuluisi, hän kyllä pukisi päällensä ja lähtisi menemään. Mutta vielä hetken hän antoi Williamin pohtia, polttaen samalla tupakkaansa kaikessa rauhassa.

William oli epämiellyttävän pitkään hiljaa paikoillaan, ennen kuin oli kerännyt ajatuksiaan sen verran kasaan, että osaisi taas sanoa jotain. Pakkohan tämä oli läpi puhua. "Se mitä sanoin..." Mies aloitti jotenkin kovin vaikeasti. "Haittaako se sua?" Pahimmillaanhan Artemis saattaisi haluta pistää poikki sen takia.

Tummatukkainen mies ei tiennyt halusiko kuulla tuon. Hän ei ollut se mies jonka kanssa seurusteltaisiin ja oltaisiin sillä lailla. Artemis ei ollut mies josta kannatti välittäää, eikä hän halunnut kenenkään kiinnostuvan itsestään. Mies vain huokaisi syvään.
"... Se ei ole viisasta."

Rintakehää puristi ikävästi ja William joutui puremaan huultaan. Hän oli myöntänyt että omasi jonkinlaisia tunteita toista kohtaan, mutta tuo ei antanut tuon parempaa kommenttia. "Et vastannu mun kysymykseen." William sanoi niin tiukasti kuin pystyi, vaikka ääni vähän tuntuikin takertuvan kurkkuun.

Mies huokaisi syväan, sanomatta mitään. Mitä siihen saattaisi sanoa? Hän huokaisi uudelleen, edellistä raskaammin.
"Sanoin että se ei ole viisasta."

Hänen mielestään tuo ei ollut vastaus sitten lainkaan. Piti vastata joko kyllä tai ei. Tosin sen tuskin pitäisi yllättää, että Artemiksesta ei taas meinannut saada selvää. Voi kunpa nyt voisi vain hautautua peittoihin ja leikkiä että mitään tästä tämänpäiväisestä ei olisi tapahtunut.... "No anteeksi etten ole viisas." William tuhahti ja kampesi itsensä hyvin vaivalloisesti takaisin istumaan. Katse hakeutui tiukasti Artemikseen. "Haittaako sua, että mulla on.. noh, tunteita? Sua kohtaan?" Ääni oli milteipä epätoivoinen. Hän kaipasi vastausta ihan tosissaan.

Haittasiko se? Jaa-a, ei mies tiennyt haittaisiko se vai ei. Olisi ahdistavaa jos toinen haluaisi enemmän. Artemis ei ollut ihastuvaa tyyppiä, saatika parisuhdeihminen ja hän ei tiennyt miten osaisi olla aloillaan tai edes miettiä sellaista.
"... Päätä itse haittaako se."

William kurtisti kulmiaan. Toinen oli taas täysin käsittämätön. "Miten mää voisin muka päättää sun puolesta haittaako sua?" Mitähän hänen pitäisi tästä nyt ajatella?

Artemis huokaisi jälleen ja veti savua syvälle henkeensä, puhaltaen vaniljantuoksuista savua suustaan renkaina ulos.
"Haittaako se sinua? Alatko kaivata jotakin enemmän, olettamaan että minullakin olisi ylipäätään tunteet?" Todellisuudessahan Artemis oli tunteellinen ihminen.

Sydäntä kylmäsi toisen sanat. Olo oli jotenkin todella torjuttu. "Eli sulla ei oo mitään tunteiden tapasta mua kohtaan?" William vastasi kysymyksiin omallaan. Äänensä herra pyrki pitämään neutraalina, mutta tietenkin siitä tässä kohtaa kuului läpi tietynlainen musertuneisuus.

"... Vaikutanko sinusta siltä että tuntisin mitään ketään kohtaan?" Artemis kysyi hyvinkin kylmästi. Näin ajoi Williamia pois luotaan. Olisi liian helppoa kiintyä kun tiesi tuon tunteista.

Juttu oli siis täysin yksipuolinen. William ei ollut aiemmin millään tapaa edes ajatellut tunteitaan, mutta kun tänään ne olivat puheeksi tulleet niin oli oikeasti aika tukahduttavaa kuulla jotain tuollaista. Noh, hän osaisi elää asian kanssa. Johan hän oli muutaman vuoden elänyt rakastamalla ihmistä jonka oli menettänyt, ei kai se nyt pahempaa voisi enää siitä olla, että oli kiintynyt ihmiseen jota ei voisi tämän enempää saada? Artemiksen viimeisimpään kysymykseen William päätti jättää kokonaan vastaamatta. "Ei mua haittaa. Oon ihan tyytyväinen meidän väleihin nykysellään." William sai sanottua aavistuksen väkinäisesti. Tietenkin hän halusi Artemikselta enemmän nyt kun oli asiaa joutunut ajattelemaan. Mutta parempi pitää se mitä oli nyt kuin menettää kaikki.

Williamin äänensävy kertoi kaiken Jos Artemis olisi ollut niin kylmä ja kamala kuin väitti, hän olisi itsekkäistä syistä jäänyt siihen. Ei hänestä olisi satuttamaan toista seksin takia, kun tiesi että saisi sitä koska William piti hänestä niin.
"... Ehkä ei ole järkeä jatkaa tätä."

William jäätyi täysin Artemiksen sanojen myötä. Hyvin nopeasti paniikki alkoi levitä kropassa, saaden hengityksen kiihtymään hieman. Eijeijei. Ei näin. Tämän ei todellakaan pitänyt mennä näin. Ei hän halunnut tulla lempatuksi tuosta vain. William puri huultaan turhankin kovaa, päätellen suuhun leviävästä veren mausta. Mieli olisi tehnyt suorastaan kerjätä Artemista jäämään, mutta hän ei saanut sanotuksi hetkeen yhtään mitään. "...älä sano noin." Mies mumisi varsin todellisuudesta irtaantuvaan sävyyn. Kyllähän hänen pitäisi ymmärtää jos toinen halusi pistää poikki suhteen jonka pitäisi olla pelkkää seksiä, kun William oli mennyt rikkomaan kirjoittamattomia sääntöjä useammallakin kuin vain yhdellä tapaa. Mutta ei, ei hän voinut.

Artemis nousi ja alkoi pukeutua. Ei hänestä olisi tähän ja jos William vielä sanoisi jotakin, hän räjähtäisi asiasta toisen naamalle. Vihreäsilmäinen oli kuin ei olisi kuullut, pukiessaan päällensä.

William painoi tiukasti silmänsä kiinni ja keskittyi ajattelemaan mitä tahansa muuta kuin tätä tilannetta. Hänet ihan oikeasti lempattiin tuosta vain. Ei jumalauta. Vittu. Ahdisti ja oksetti. Miten tämmöisestä saattoikin tulla näin paska olo? Kysehän oli kuitenkin vain seksisuhteen päättymisestä.

Artemis vilkaisi toista olkansa yli. William ei vastustellut tai sanonut mitään. Eli ilmeisesti se oli ollut vain puhetta?
"Oli virhe edes sekaantua minuun." Hän totesi hiljaa, napittaen samalla kauluspaitaansa.

William puri huultaan. "Mua ei kaduta." Mies tyytyi toteamaan. Äänestä kuului läpi ihan puhdas tuska, mutta hän tarkoitti sanojaan silti. Tokihan juuri nyt kadutti se että tämä oli päässyt tähän, mutta.. Ei häntä kaduttanut Artemikseen tutustuminen.

"Kaduttaa vielä joskus. Tai kaduttaisi." Hän veti bleiserin päällensä. Hyvä on, viimeinen tilaisuus. Kohta hän menisi pois. Eikä palaisi. Hän ihan oikeasti kävelisi pois.

Brunette kaipasi toisen kosketusta jo nyt. Ja vaikka se noloa olikin, mieli olisi tehnyt suorastaan itkeä. "...anteeksi kun pilasin tän ihastumalla suhun." Hän ei pystynyt katsomaan Artemista. Hän oli sanottavansa sanonut. Tokihan hän olisi halunnut estää toista lähtemästä, mutta jos tuo tosissaan halusi lähteä niin hän ei enää voisi vaikuttaa asiaan. Aiemmin toisen 'pakottaminen' asioihin oli ollut täysin eri asia, kun kyseessä oli ollut vain seksiä. Tähän ei oikein voisi pakottaa.

Ehkä tämäkin olisi selvinnyt tiukalla halauksella, suudelmalla ehkä. Pienellä vakuuttelulla ettei William halunnut satuttaa.
"... Pilaisin sen kuitenkin itse. Parempi että löydät jonkun joka osaa arvostaa sinua aina." Eikä vain joskus harvoin, kun sattui olemaan hyvällä tuulella.

William koitti nieleskellä Artemiksen sanojen myötä kasvanutta pahaa oloaan pois. Tokihan hän oli jonkin verran lukenut siitä kuinka erotilanteissa käytettiin syynä sitä, että toinen löytäisi jonkun paremman. Vittu mitä paskaa sellaiset jutut olivat. "..ei mulle kelpaa vaan joku." Brunette mumisi lähinnä itsekseen. Nyt hän jopa pystyi itselleen myöntämään, että halusi Artemiksen. Kaikessa hankaluudessaankin mies oli onnistunut valtaamaan aika ison paikan hänen elämästään. Ja nytkö hänen pitäisi ajatella positiivisesti, että löytyisi joku parempi? Kun hänet jätettiin? Ei se noin mennyt.

Artemis laski sähkötupakan toisen yöpöydälle.
"Se on nyt sinulle vain joku, mutta joskus todellinen ihminen." Sitten olikin hyvä suunnata eteiseen, laittamaan kenkiä jalkaan. Silmiä poltteli. Ei, hän ei itkenyt. Ehei, ei. Artemis, kerää itsesi.

William ei enää sanonut mitään, vaan keskittyi pitämään itsensä ainakin vähän sinne päin kasassa. Oli oikeastaan hyvinkin ironista, että heidän ehkä pisin oikea keskustelunsa oli tullut tässä yhteydessä. Hänelle Artemis oli se todellinen ihminen, josta hän olisi halunnut pitää kiinni. Mutta tunteita ei ihan oikeasti voinut pakottaa.

Mies veti kenkiä jalkaansa nopeasti, lähtien ovesta vähin äänin. Autossaan hän tunsi pari kyyneltä poskellaan. Näin olisi parempi. William ei voisi saada häneltä sellaista rakkautta tai välittämistä kuin kuka tahansa ansaitsi. Hän oli ruma, inhottava, raskas ihminen.