Man to man

[Pelin sisältö saattaa olla graafista ja herkempien mieliä järkyttävää :--))))]

Kuka tahansa samalle käytävälle sattunut olisi varmasti saanut kunnian kuunnella Theon jokseenkin epävireistä hyräilyä joka kantautui Näckenin karsinasta tämän touhutessa poninsa kimpussa. Eläinparka oli alistunut kohtaloonsa ja nuokkui lähes unisen näköisenä paikallaan bruneten nuorukaisen esittäessä harjauksen lomassa mitä epämääräisimpiä tanssikuvioiden alkeita. Kavioita putsatessa lanteet keikkuivat kuin musiikin tahtiin, jouhia setviessään saattoi samalla lähestulkoon stepata paikallaan. Tummatukkainen nuorukainen oli varsin innostunut aamupäivänsä ohjelmasta, jopa siinä määrin että aina kipaistessaan karsinan oviaukossa odottavalle harjapakille välineistöään vaihtamaan tämä myös vilkuili odottavaisesti oven suuntaan. Eihän kello vielä aivan puoltapäivää ollut, ja puhelimessa itsensä Keviniksi esitellyt mies oli lupaillut saapuvansa kahdentoista kieppeillä mukanaan kaikki tarvittava välineistö.
Valjakkoajosta Theo ei tiennyt hölkäsen pöläystä, laji oli oikeastaan tuttu vain nimeltä. Muutaman päivän takainen internetin ihmemaassa harhailu oli kuitenkin johtanut pojan katselemaan varsin reipastahtisia videoita valjakkoajokilpailuiden maraton-osuuksilta, ja kiinnostus oli luonnollisesti herännyt heti. Tällä touhulla oli selvästi tarjota hänelle vauhtia ja vaarallisia tilanteita, väliäkö sillä että harjoittelu pitäisi aloittaa alkeista. Helpoksi asian oli tehnyt se että Näcken oli ajokoulutettu ponin kasvattajan toimesta ennen tämän myyntiä, ja vaikka edellisestä kärryttelykerrasta olikin tästä hyvästä ainakin vuosi tai pari oli Theo ehdottoman varma siitä että touhu sujuisi varmasti, olihan keltainen poninpyörylä lähestulkoon maailman sallivaisin eliömuoto mitä uusiin ja epäilyttäviin asioihin tuli. Omia ajovarusteitakaan ei luonnollisesti löytynyt, mutta sitä vartenhan uusi valmentaja oli, lainaamaan välineistöä ja kertomaan miten sitä käytettiin.

Kas noin, poni oli päästä häntään kiillotettu ja kello vain muutamaa minuuttia vaille kahdentoista. Sopiva hetki pyyhkiä suurimmat roskat vaatteista ja kokeilla käsin että pystyyn pöyhitty hiuskuontalo oli vielä asemissaan. Tummansiniseen collegeliiviin jäi muutama pölyinen viiru eivätkä ruskeat ratsastushousutkaan näyttäneet juuri pesukoneesta tulleilta kiitos vaalean poniruunan massiivisen karvanlähdön, mutta paljon pahemminkin olisi voinut mennä. Kurkistettuaan käytävälle vielä kertaalleen sinisilmäinen nuorukainen päätti käyttää aikansa turhanpäiväiseen temputteluun, ja niin Näcken sai herätä päiväuniltaan poimimaan eteensä tiputettua kumisukaa takaisin omistajansa käteen kerta toisensa perään herkkupalojen toivossa.

Kevin oli totta kai suostunut valmentamaan, moisia tiedusteluja ei tällä alueella mitenkään mahdottoman paljoa tullut. Laji oli lähellä sydäntä miehelle joka ei hevosen selässä ollut eläessään käynyt, joten oli mukava päästä toteuttamaan itseään edes valmentamisen muodossa. Se tosin hivenen hiivutti miehen intoa, että valmennettava oli poika. Ja vieläpä pikkuteini. Kiinnostus itse valmennettavaan ei ollut kummoinen, joten yleensä varsin ajoissa paikalle ilmestyvä miekkonen lompsi talliin sisään vasta tasan kahdeltatoista. Harjoituskärryt olivat pick-upin lavalla vielä tiukkaan sidottuina, mutta kiitettävän painavia cob-koon valjaita mies kantoi mukanaa. Niiden pitäisi olla sopivat lihavalle kylmäveriponille, joka aisojen väliin oli kuulemma tarkoitus tänään valjastaa.

Aikaisemmin hienoa, kokenutta puoliveristä ajanut mies ei juurikaan lämmennyt ajatukselle lyllertävästä ihramassasta, mutta valjakkoa kai sekin silti olisi. Ehkä. Tavallaan. Mies asteli pitkin tallia, koittaen paikantaa valmennettaviansa. Se ei lopulta ollut kovinkaan vaikeaa, sillä useiden puoli- ja täysiveriratsujen seasta keltainen lyllyvä kasa pisti silmään kuin nainen miespainotteisella nakurannalla. "Oottekos te nyt missä mallissa?" Mies kysyi asiallisesti hymyillen päästyään karsinan ovelle. Hänen hartioillaan roikkuvat Idealin harjoitusvaljaat varmastikin olisivat tarpeeksi selkeä vinkki, jotta toinen tajuaisi kuka hän nyt oli.

Normaali ihminen olisi ehkä hieman hävennyt antamaansa ensivaikutelmaa mikäli olisi jäänyt kiinni samasta tilanteesta kuin Theo, kyykkimästä karsinan lattialta kumisuka suussaan yrittäessään demonstroida ponilleen temppua jota tässä haettiin takaa. Tämä hömelö nuorukainen kuitenkin vain suoristi selkänsä ja hymyili säteilevästi, välittämättä pätkän vertaa siitä että hänen seuraansa juuri liittynyt häntä päätä pidempi mies ei hehkunut aivan samantasoista intoa kuin hän. Vähät siitä, jos rehellisiä oltiin niin nuorukainen ei ollut niinkään kiinnostunut siitä varsinaisesta valmennuspuolesta, vaan lähinnä varusteiden lainaan saamisesta. Ei kai se nyt kovin vaikeaa voinut olla, ohjaa kuten ratsastaessakin ja suhise kuin viimeistä päivää jotta pieni poninpullero kipittää horisonttiin niin lujaa kuin karvaisista tappijaloista lähtee.
"Terve. Mä olen Theo ja tää on Näcken", poika totesi hyväntuulisesti, tökäten poniaan sormella turpaan kuin osoittaakseen mistä 'tästä' oli kyse. Ikäänkuin erehtymisen mahdollisuus olisi ollut suurikin.
"Valmiina ollaan, vehkeet vaan niskaan ja ulos." Tapa jolla tummatukkainen nuorukainen tapitti toista vaaleansiniset silmät levällään ja tohelo hymy huulillaan kertoi varsin selvästi siitä että tämän mielikuvissa Kevin vain valjastaisi hänen poninsa tuossa tuokiossa ja hänen osuudekseen jäisi vain kiivetä vaunuihin ja huristaa tiehensä. Kukapa olisi osannut odottaa että Kevinin tilitietoja maksua varten soitellessaan hänen äitinsä oli erikseen painottanut että maksaisi mielellään vaikka tuplaten mikäli valmentaja onnistuisi opettamaankin hänen umpipölvästille jälkikasvulleen jotakin pelkän päättömän kaahailun sijaan. Valjastaminen nyt vähintäänkin laskettiin perustaidoksi jonka sietäisi olla jokaisen ohjiin mielivän hallussa, siitä ei ollut kysettäkään.

"Kevin." Mies esittäytyi nyt varmuuden vuoksi, vaikka olettikin että pojalle oli ainakin mainittu hänen nimensä aiemmin. Ihan jo ilman kehotustakin Kevin mielellään käytti aikaa ihan perusasioihin. Tokihän hän itsekin hevosiin tutustuessaan oli ollut vain sitä mieltä että jos johonkin suuntaan lujaa, mutta aikuistuessa ajatusmallit helposti muuttuivat. Mies ei kuitenkaan ennen nuorukaisen sanoja kuultuaan ollut ihan sisäistänyt kuinka tehokas tuo oikeastaan olikaan, vaikka äiti kovasti oli koittanut varoitella. "Joo, kuulostaa tosi hyvältä." Mies sanoi leveästi hymyillen ja laski tavarat lattialle, avaten sitten karsinan ovea vähän paremmin. "Ole hyvä." Kevin viittasi kohti valjaskasaa, tekemättä elettäkään että aikoisi pukea ponin. Hän uskoi oppimiseen tekemisen kautta. Ja Theo oli juuri ansainnut itselleen mahdollisuuden tehdä kaiken ihan itse ilman mitään apua. Blondi aikoi vain nojailla seinään ja katsoa kun poika touhuaa. Hän näyttäisi oikean tavan valjastaa sitten kun tuo teinipentele olisi joutunut vähän käyttämään aivojaan. "Käytetään sit sen omia suitsia, otetaan niistä vaan ohjat irti."

Theo ei ollut sitä tyyppiä joka luovutti helposti tälläisen haasteen edessä, ei missään nimessä. Toki poika puhahti tuskastuneena kun asiat eivät tehneetkään itse itseään, mutta tarttui sitten sen kummempia miettimättä toimeen. Tietysti tämä loi vielä Kevinille juuri sellaisen säteilevän teinipojan edustushymyn joka teki varsin selväksi että hänen puolestaan Kevin olisi saanut suksia kuuseen. Eipä siinä sitten muuta kuin ensimmäiset kyseenalaisen näköiset remmivempeleet käsiin ja arpomaan.
Lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen, sisältäen muiden jännittävien visioiden ohella ylösalaisin paikalleen pujotetun rintaremmin ja suoraan kuolaimiin kiinnitetyt ohjat ilman mitään ylimääräisiä kiertoteitä epäilyttävien metallilenkkien lävitse. Erikoista touhua. Kuolaimet suussa ja häntäremmi hännässä, eikös siinä ollut jo pari äärimmäisen oleellista osaa oikein?
".... Ei tainnut mennä ihan nappiin", nuorukainen arvioi työnsä jälkeä päivänselvää naurua äänessään. Näcken möllötti paikoillaan kuin patsas, täysin kohtaloonsa alistuneena, huolimatta nurinkurin puetuista varusteistaan. Kultainen ponieläin, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Tummatukkainen miehenalku näytti edelleen suorastaan rasittavan pirteältä kääntyessään takaisin uuden valmentajansa puoleen, kohottaen kulmaansa kuin kysyen alistuisiko tuo nyt mahdollisesti neuvomaan häntä. Eipä sillä, hänen kunniansa ei kärsisi siitä että hän jatkaisi omin päin räpeltämistä, mutta Kevin tahtoi todennäköisesti kotimatkalle vielä tämän vuorokauden puolella, eikä sellainen onnistuisi mikäli tämä valmennuksen irvikuva ei koskaan pääsisi ponin varustusta pidemmälle.
"Näcks on aika vakuuttavan näköinen ajoponi. Valjaat hoikistaa sitä."

Kevin seuraili oppilaansa työskentelyä vähintäänkin huvittuneena, tekemättä missään kohtaa pienintäkään elettä auttaakseen tuota. Lopulta nuorikko oli kuitenkin omasta mielestään valmis ja lausahti jotain, mistä mies olisi varsin mielellään esittänyt eriävän mielipiteensä. Mielipide ei kuitenkaan ollut asiakkaan kuullen sopivaa sanottavaa, joten mies tyytyi vain siirtymään karvakasan viereen. "Tota.. joo. Mää otan nää nopsaan pois, niin katotaan sit yhessä sellanen vähän oikeaoppisempi tapa pistää nää." Sen sanottuaan Kevin käytti vajaat puoli minuuttia hevosen riisumiseen. Suitset hän jätti sille kuitenkin päähän, niiden laittamista ei nyt tarvinnut erikseen opettaa.

"Valjastuksen kanssa edetään edestä taakse." Mies aloitti hyvin opettavaiseen sävyyn. "Ensimmäisenä laitetaan suitset, jotka sillä nyt päässä jo on. Sitten rintaremmi." Kevin nosti kasasta esille paksun rintaremmin, aikeenaan selittää siitä vähän tarkemmin. Aikeeksi moinen kuitenkin jäi, kun karsinan ohitse kipitti viimeisiä teinivuosiaan viettävä tyttönen. Ratsastushousut plus toppi yhdistettynä ripeään kävelyyn tuottivat varsin huomiota herättävän kokonaisuuden, eikä mies meinannut heti saada silmiään irti. Tuollaista kurvitarta olisi hieno päästä katsomaan ratsastamassa, siinä sitä hölskymistä näkisi varmasti vielä enemmän kuin tässä! Ajatukset olivat juuri etenemässä toiveisiin siitä, että tyttö ei toivottavasti käyttänyt peittävää turvaliiviä ratsastaessaan, kun Kevin havahtui takaisin todellisuuteen. "Niin siis. Tää kuuluu laittaa aina ylösalaisin, koska hevosen pää kapenee alas. Näin tän saa sujuvasti pujotettua paikoilleen. Sit kun tää on paikoillaan, tää käännetään oikein päin, näin." Mies selitti sanojaan demonstroiden siinä samalla.

Jos totta puhuttiin, Kevinin hyväntahtoinen infoisku rintaremmeistä meni Theolta ohitse niin kovaa ja korkealta että vihellys vain kuului. Eikä missään tapauksessa vähiten siksi että tämä oli nojautunut ulos karsinan ovesta huulet aavistuksen raollaan ja lautasiksi levinneet hailakansiniset silmät liimautuneina kauemmas keikkuvaan takapuoleen. Herrajestas mikä neitokainen, oikein poskia punoitti ja rinnassa tykytti. Ikäänkuin jonkinsorttinen kaksimielisten ajatusten jumala olisi kuullut pojan ajatukset ja päättänyt kerrankin vastata tämän rukouksiin tyttö pysähtyi kaivamaan puhelinta taskustaan vain tiputtaakseen sen myötä lattialle mitä ilmeisimmin huulirasvapuikon ja muutaman pikku kolikon. Tummatukkainen nuorukainen listasi päivän yhdeksi elämänsä parhaista nautiskellessaan näkymistä tytön kumarrellessa ensin rahojensa perässä takapuoli hemaisevasti pystyssä ja kääntyessä sitten ympäri kumartumaan huulirasvansa perään, suoden mitä anteliaimman näköalan suoraan sisään toppinsa kaula-aukosta. Sensuellin pitsin sijaan paidan alta vilahtavat urheilurintaliivit toki laskivat pisteitä hieman, mutta kokonaisuus oli kuitenkin kerrassaan mallikas.

Vasta tytön suoristuttua ja suunnattua nurkan ympäri seuraavalle käytävälle Theo sai aikaiseksi liu'uttaa katseensa hitaasti ja poissaolevasti takaisin Keviniin, räpäyttäen silmiään muutamaan kertaan ennenkuin todellisuus palasi rymisten. Niin juu, poni ja jippiaijee täysiä kärryttely!
"Niin siis, rintaliivit puettiin aina ensin ja ylösalaisin. Joo." Jaahas, teinipojan keskittymiskyky huipussaan.

Kevin meinasi jo jatkaa seuraavaan puettavaan osaan, ennen kuin tajusi mitä poika oli sanonut. Hetken aikaa blondi vain tuijotti opetettavaansa tyhmästi, ennen kuin tajusi että tuon huomio oli karannut samaan kohteeseen. "Ne oli sportit, eikö ollukki?" Mies tiedusteli, vähän vastausta peläten. Tokihan pitsit, etenkin toppauksettomat joista näkyi osittain läpi, olivat miesten mieleen. Sporttiliivit saattoivat pilata jopa paidattomat poseeraukset, niistä ei vaan saanut eroottisia sitten mitenkään. Rintaliivit, ja naiset ylipäätään, olivat kyllä sellainen aihe, joka sai miehen täysin unohtamaan että tuon pikkuteinin olisi tarkoitus olla tässä ikään kuin asiakkaana. "Talli on kyllä paska paikka koittaa löytää oikeesti eroottisia kaula-aukkoja." Kevin huokaisi. "Mut ratsastushousut on kyllä loistava keksintö, jotain hyvää tässäkin." Ratsastajapimut tuntuivat muutenkin olevan hyvässä kunnossa ja kivan näköisiäkin.

Kysymys sporttiliiveistä sai Theon vain nyökyttelemään päätään lähes uneliaan näköisenä, mitä selvimmin unohtuneena jälleen maitorauhasten maagiseen maailmaan. Ne samat pitsiliivit käväisivät hänenkin päässään, puhumattakaan sellaisista pikkuruisista naruviritelmistä joita internetistä löysi oikein valikoiduilla hakusanoilla puettuna mitä uhkeimpien näyttelijättärien päälle. Ai että, ihanainen aikuisten naisten maailma.
"Tissejä on helpompi katsella koulussa ja kaupungilla, siellä tytöt käyttää parempia paitoja", tämä myötäili alahuultaan mutristaen, ähertäen samalla lähes mietteliään näköisenä Näckenin rintaremmin paikalleen, jopa oikein päin. Kas näin, jonkinlaista edistystä oli juuri todistettavasti tapahtunut. Toisen miehen kommentti ratsastushousuista sai nuorukaisen vilkaisemaan arvostelevasti omia koipiaan. Ratsastushousujen viehätys piili ehdottomasti siinä miltä ne näyttivät tyttöjen päällä, eivät niinkään miesten. Olivathan ne toki kätevä ja käyttökelpoinen vaatekappale, ei siinä mitään.
"Mä taidan kumminkin tykätä enemmän tisseistä kun pepuista. Tai siis, tytöt on kuumia ratsastushousuissa, muttakun mä käytän sellasia itsekin... Se on vähän häiritsevää. Ei superlyhyet minihameetkaan enää siinä kohtaa kummemmin sytyttäisi jos joutuisin ite pitään sellasta." Johan meni syvälliseksi. Valjastus ei edennyt mihinkään suuntaan, Näcken nuokkui jälleen tietoisuuden rajamailla ja Theon ajatuksen pyörivät erittäin vahvasti vastakkaisessa sukupuolessa.

Kevin seurasi sivusta kuinka pikkuteini onnistui asettelemaan ensimmäisen osan ainakin vähän sinne päin oikein hevoselleen. Hyvähyvä, hienoa työtä ja niin päin pois. "Niinpä." Mies kuittasi toisen sanat, ollen erittäin samaa mieltä niistä. Kyllähän aina välillä joku nuori, huomiota kaipaava nainen tallillakin oli varsin säädyttömissä vaatteissa. Moinen ei kuitenkaan ollut päivittäistä herkkua, harvemmin edes viikottaista.

"Minä en oo kertaakaan ratsastushousuja koivissani pitäny, joten vaikee ajatella asiaa tolta kantilta." Mies kommentoi hajamielisesti ja nosti käsiinsä kasasta silan, ojentaen sen sitten pojalle. "Toi seuraavana, se sulla oli sentään mahavöitä lukuunottamatta oikein äsken." Pikainen palautuminen työn pariin, ennen kuin Kevin jatkoi pohdintojaan naisista. "Jos pitäis valita tissit vai peppu, niin sit kyl ehkä peppu." Herra totesi hetken asiaa pohdittuaan. "Mut ensisijaisesti hyvä kokonaisuus, tiiäks." Kevin selitti. "Ei hervottomissa hinkeissä mitään kivaa oo, jos ei oo lanteita ja takamusta tasapainottamaan. Pahimmillaan vaan näyttää jätkältä jolla on hervottomat silarit." Ja sitähän nyt ei tarvinnut edes mainita, että moinen ajatus oli vähintäänkin etova. Kuka tahansa ohikulkija saattaisi pitää tätä tilannetta aika vääränä - aikuinen mies keskustelemassa naisten ihanuuksista noin nuoren pojan kanssa. Kevin itse ei kuitenkaan nähnyt tilanteessa mitään ongelmaa. He vain pohtivat arkipäiväisiä (ainakin heidän itsensä näkökulmasta) asioita.

Näcken reagoi mahavyön kiinni vääntämiseen kärsivällä huokauksella, mutta Theo ei ehtinyt keskustella toimenpiteen masentavuudesta poninsa kanssa nopeaa rapsutusta enempää ennenkuin keskittyi toisen sanoihin. Niin joo, kokonaisuus ja sen tasapainoisuus oli tietysti tärkeitä, mutta olihan niitäkin monia erilaisia vaihtoehtoja.
"Näyttää kivalta jos on isot tissit ja kunnon kurvit muutenkin", poika myötäili näpertäessään häntäremmiä uudemman kerran paikoilleen. Siinä sivussa jouhista löytyi vielä yksi takku, jonka tämä näppärin sormin selvitti ennenkuin siirtyi seuraavaan solkeen.
"Mutta mä oon ite tälläinen kääpiö, niin olis vähän erikoista olla sellasen likan kanssa joka olis mua tosi selvästi isompi. Tai siis että naaman hautaaminen kunnon rintoihin on tietty upea ajatus, mutta mitä jos se tyttö on niinkuin mun päällä sängyssä ja en saa henkeä. Tai vehkeet nyrjähtää. Luin et niin voi käydä." Olisihan se äärimmäisen traagista. Ei sillä että Theo olisi vielä kovinkaan kokenut naistenkaataja, kokemusta oli lähinnä pussailusta ja yhdestä armeliaasta lukiolaistytöstä, koulukaverin isosiskosta joka oli poikien keskustelun kuultuaan ollut oikea pyhimysten pyhimys ja tarjonnut jokaiselle pojista - veljeään lukuun ottamatta toki - mahdollisuuden puristaa rintojaan ihan kokemuksen vuoksi vain. Siunattu neito.
"Tai siis että mäkin tykkään kyllä että se tyttö on niinkuin sopusuhtainen, hoikka ja sievä ja käteen sopivat tissit, sellaiset pyöreät ja söpöt. Ja järkevä määrä lanteita ja hyvä peppu. Mutta sellainen niinkuin.... pieni. Sellainen tuhma ja sopivan muodokas keijukaistyttö. Vähän niinkuin Peter Panin Helinä ihmisten maailmassa. Pieni ja sievä ja vähän ehkä tuittupäinen." Voi kyllä, siinä neitokainen tämän nuoren casanovan makuun.

Kevin oli niin upottautunut keskusteluun, ettei tajunnu sen vääryyttä. Eihän noin nuoren kanssa saisi moisia puhua. Vaaleatukkainen miekkonen kohautti kyseenalaistavasti kulmiaan Theon mainitessa vehkeen nyrjähtämisen. Hän ei kuitenkaan puuttunut asiaan, ainakaan ihan vielä. "Ihme maku sullakin. Kyllä naisessa pitää olla mitä puristaa." Blondi totesi oman kantansa. "Siis kyllähän sitä sänkyyn menee kenen vaan kanssa." Kevin sanoi pohtivaan sävyyn, jatkaen sitten: "Eihän sitä mitään suohirviöitä haluais välttämättä kellistää, mutta niillä voi olla ihan törkeitä juttuja opetettavaksi. Ei taidot ulkonäköä katso." Ja aina välillä tuntui, että kuumat kimmat pääsivät helpommalla eivätkä vaivautuneet opettelemaan kunnollisia skillejä, koska petiseuraa riitti muutoinkin.

"Jokos sää oot saanu tyttöystävältäs?" Pitihän tuossa iässä nyt sellainen olla. Kevin itse ainakin oli tuon ikäisenä ehtinyt tekemään vaikka mitä - tosin hänen elämänarvonsa siinä kohtaa olivat olleet muutenkin aika kyseenalaiset. Seurustelua hän ei oikein taitanut, mutta naisten liehittelyn kyllä. Kovinkaan moni ei tosin aina ihan lämmennyt hänen yli-innokkaalle flirtilleen.

Vanhemman miehen kysymys sai Theon ilmeen muuttumaan vähintäänkin nyreäksi, ellei suorastaan aavistuksen nolostuneeksi ja punaposkiseksi tämän piiloutuessa erittäin tehokkaan oloisena Näckenin kaulan toiselle puolelle näpertämään tuon harjajouhia ikäänkuin olisi löytänyt erityisen tärkeää ja kiinnostavaa tekemistä sensijaan että olisi vain näennäisesti mittaillut poninsa punkkarikampausta ja esittänyt pohtivansa joko kohta olisi taas parturoinnin aika.
".... Ei mulla just nyt ole. Se jätti mut vähän aikaa sitten", tämä lopulta myönsi hampaitaan kiristellen, piilotellen edelleen tehokkaasti häpeästä kuumottavia kasvojaan poninsa takana.
"Meidän luokalle tuli uus vaihtari, sellanen helvetin pitkä koripallojätkä jolla on aivojenkin tilalla vaan steroidipumpattuja muskeleita. Elsie alko olla sen kanssa, sano että sitä häiritti kun mun kanssa seukatessa se ei voinut pitää korkkareita koska se olis sillon ollut mua pidempi ja että se olis ollut noloa mutta että ilman korkoja sen sääret ei näytä hyvältä", poika lopulta leväytti koko tarinansa julki, luoden Keviniin suorastaan haastavan katseen Näckenin harjajouhien lomasta. Naurappa jos uskallat, tinttaan nokkaan tai ainakin potkaisen sääreen niin että tuntuu! Sitä Theo ei viitsinyt edes mainita että Elsie ei ollut päästänyt häntä pöksyihinsä muutamista yrityksistä huolimatta. Eikä ollut kukaan muukaan. Eikä tällä hetkellä ollut edes uutta tyttöystävää yrityksen alla, ei oikeastaan edes ketään tiettyä kiikarissa. Pitäisi petrata ja pian.

Eihän hän tietenkään nauraisi moiselle! Kyse oli vakavasta asiasta. Kevinin kasvoilla oli varsin ymmärtäväinen ilme nourukaisen kertoessa raskasta tarinaansa. "Naiset osaa olla niin kovin pinnallisia." Mies hokaisi dramaattisesti. Itseään hän ei pinnallisena pitänyt - tokihan hän katseli erityisen paljon kauniiden ja muodokkaiden perään, mutta ihan yhtä lailla hän sänkyynsä kaataisi vähän vähemmänkin sievän naisen. "Tossa iässä on vähän sitä ongelmaa, kun tytöt on jo ehtiny kasvaa, mut harmittavan monella jätkällä on pyrähdys vasta tulossa. Mikä sun pituusennuste on?" Vakavia aiheita vakavasti otettavana.

Theo rentoutui huomattavasti toisen asiallisen reaktion myötä, sallien huokailevan ja nuokkuvan poninsa palata takaisin aamuheiniensä viimeisten rippeiden pariin kun ei enää tarvinnut tämän palveluita näköesteenä.
"Isä oli ihan normaalin pitunen, jotain 180 tai vähän yli. Eikä äitin puolellakaan miehet oo mitään ihan tappeja, lyhyimmätkin kumminki ainaki 175 ja jotkut yli 190 kans", tämä luetteli päätään kallistellen, vilkaisten sitten Keviniä arvioivasti. Toinen oli ihan hyvän mittainen, ei ainakaan yhtään lyhyt. Hänkin olisi ihan tyytyväinen tuon pituisena, ja oikeastaan muutenkin näköisenä. Toinen puhui siihen malliin että naisseuraa riitti, joten väkisinkin tuo epämääräinen vaalea kuontalo teki tehtävänsä. Pitäisiköhän hänenkin blondata? Siniset silmät löytyivät jo omasta takaa, mutta pisamia ei saisi purkista toisin kuin hiusvärin. Hankalaa.
"Kyllä musta siis varmaan pitäisi tulla normaalipituinen. Nyt mä olen tälläinen kotitontun kokoinen eikä se oikein sytytä tyttöjä, ja mun kaverit on jo pidempiä. Enkä mä haluis iskeä mitään kymmenenvuotiaita että ne olis mua lyhyempiä, tai siis että... mä haluisin jonkun söpön tyttökaverin joka tajuis juttuja, vaikka kuusitoista- tai seitsemäntoistavuotiaan, sellaisen coolin." Juupa juu, unelmoi vaan. Jos hankkisi suuren puoliverisen kilparatsun ja kisaisi tosissaan niin sitten löytyisi kyllä leidejä kainaloon, mutta milläpä ajalla niitä riiaisi jos pitäisi treenata kaiken aikaa? Näcks oli muutenkin paljon enemmän hänen makuunsa, hupsu pyöreä lyllerö.

"Mut tiedätkö, sun kuuluu nauttia tosta pituudesta kun vielä voit." Kevin lausahti hilpeästi. "Mieti nyt. Vähän esität surkeaa jollekkin muijalle, mielellään rintavalle." Mies aloitti hurjan selityksensä. "Joillakin naisilla on todella äidillinen taipumus halata, kun joku on surullinen, etenkin jos itkee." Jokohan toinen tajusi, mihin tässä oltiin menossa? "Voit siis huoletta olla vähän lysyssä, koska elämä on kamalaa ja vaikka ponilla karva vinossa. Pystyt hautaamaan naamasi rintoihin tuosta vain, ilman että tarvii yhtään vikitellä muijaa." Eihän moinen tietenkään kovinkaan monen kanssa toiminut, mutta pikkuteinillä oli paljon paremmat mahdollisuudet kuin aikuisella.

"Sitä paitsi." Mies selosti varsin opettavaiseen sävyyn. "Jotkut lämpenee tosi hyvin sellaselle hienovaraiselle 'hei, mun pituusennustus on näin ja näin paljon ja aion valmistua sieltä ja sieltä ja saada työn josta tienää tämän ja tämän verran, haluaisitko tutustua paremmin' -juttuun." Blondi nyökkäili omille sanoilleen. "Mut täytyy olla tosi hienovarainen, tai vaikuttaa vaan ylimieliseltä mulkulta." Ja sehän ei kävisi päinsä sitten alkuunkaan.

Theon kasvoille häilyi vähintäänkin epäileväinen ilme ensialkuun, ja vasta koettuaan valaistuksen siitä mitä vanhempi mies ajoi takaa poika päätyi nyökyttelemään ymmärryksen merkiksi. Ei kyllä kuulostanut ihan siltä mitä hän elämältään kaipasi, mutta ihan kelvolliselta lohdutuspalkinnolta silti. Kevinin puheet herättivät silti mielikuvan lähinnä muhkeapovisesta täti-ihmisestä joka lämpenisi surkealle pikku linnunpoikaselle, ajatus joka sai tämän nuorukaisen tuntemaan olonsa lähinnä vaikeaksi. Tokihan hän haaveili aavistuksen vanhemmasta tyttöystävästä kuin mitä itse oli, mutta ei nyt kovin monella vuodella kuitenkaan.
"En mä ihan tiedä. Ei siinä oikein ole hohtoa että hukkuu jonkun tädin hinkkeihin ja sitten pitäisi vaan möllöttää ja hytistä siinä kun se kanaemoilee minkä ehtii. Tai siis että... ei mulla mitään tissejä vastaan ole, mutta ei se ole kivaa jos niissä pitää vaan oleilla. Mä haluan kanssa puristella. Ja riisua. Se ei oikein toimi silleen itkeväisesti." Vielä olkien kohautus päälle, sellainen joka antoi ymmärtää että tummatukkainen nuorukainen oli kovinkin kokenut rintojen kourija. Saihan sitä aina toivoa, vaikka hänen tapauksessaan moiset romanttiset onnistumiset häämöttivät todennäköisesti vielä kaukana tulevaisuudessa. Toivottavasti kuitenkin edes siellä, sillä elämä olisi aivan liian epäreilua mikäli Theo jäisi ikuisesti polvenkorkuiseksi.
"Ja mä haluaisin tytön joka on mua lyhyempi."

"Ajattelet ihan liian kapeesti." Kevin pyöräytti silmiään. Herranjumala, olivatko nuoret nykyään noin toivottoman siveitä? Vastaus tuohon olisi ehkä ollut se, että Kevin itse oli ollut keskivertoa tehokkaampi ja tasottomampi kakara. "Sun mielialahan tietty kohenee välittömästi sellaisesta läheisyydestä, ja kyseessä tietenkin joku nuori vaaleaverikkö, ja sun kädet automattisesti menee sen ympärille nääääin." Mies demonstroi kietoen kätensä mielikuvitusnaisen ympärille. "Ja sitten sä.." Herra hiljeni hetkeksi. Niin. Kuinkas vanha hänen asiakkaansa tässä taas olikaan? No, ihan sama. "Kouraset tyynesti takamuksesta." Kevin nyökkäsi varsin tyytyväisenä itseensä. "Se on hei varsin tyydyttävää." Hän vielä lisäsi, poika kun tuntui olevan huomattavan paljon keskittyneempi tissien kuin pyllyjen miettimiseen. Kevin ei varmastikaan ollut paras malliesimerkki tämmöisistä, hänen nuoruutensa kun oli tosiaan ollut hyvinkin paljolti alkoholin värittämää örvellystä - sekä hänen itsensä että silloisten kumppaneiden osalta.

"Ja kyllä sä vielä ittees lyhyemmän leidinkin löydät, ei hätää." Viimeistään sitten kun pituuskasvu olisi päätöksessään, tuossa mitassa ei hirveästi lupauksia ollut. "Jos ei muuta, niin sit kääpiömuija." Voi kyllä, se voisi olla suorastaan mielenkiintoista.. Ehkä tuo pitäisi lisätä hänen ikiomaan lusikkalistaansa.