Single? Depends on who's asking

[Drunken Jan & Kevin :D]

Miranda oli käynyt Cindyn kanssa maastolenkillä. Hän oli laittanut ensimmäistä kertaa mustan tammansa selkään mahtavan vaaleanpunaisen satulan, jonka oli sille ostanut. Seuraavana täytyisi varmastikin ostaa vaaleanpunaiset suitset, sillä hevonen näytti vaaleanpunaisessa aivan mahdottoman suloiselta. Jalkoihin hän oli käärinyt samalla ostokerralla hankitut vaaleanpunaiset pintelit ja ne olivat nyt loskasta kastuneet mutteivät kuitenkaan liian likaiset, mitä Miranda oli pelännyt. Mukaan oli tarttunut myös toiset pintelit, huopia ja valkoiset hienot kisasuojat. Hän aikoisi varjella niitä vaikka olikin varma tamman romuttavan ne vielä joku päivä. Tamma oli niin huoleton esteillä.

Miranda itse ratsasti tänään rennoissa varusteissa, tuhkanharmaissa collegehousuissa, tummansinisissä matalissa kumisaappaissa, mustassa toppaliivissä ja violetissa istuvassa pitkähihaisessa paidassa. Ulkona ei mukamas ollut kylmä mutta pieni vilu viipyi naisen käsivarsissa heidän saapuessa takaisin talliin. Cindy oli käyttäytynyt todella hyvin maastossa vaikkei mitään jänskättävää ollutkaan ilmestynyt heidän eteensä. Se oli kuunnellut lintuja, omien kavioidensa rapinaa sulaneessa hiekassa ja autojen menoa kauempana. Cindy ei ollut kuitenkaan vertynyt maastossakaan. Tamma oli tuntunut ihmeen jäykältä jo maanantaina, tänään oli torstai. Hän oli jumpannut tammaa parhaansa mukaan mutta suurempia muutoksia ei ollut näkynyt. Niimpä hän oli soittanut Rosings Parkin uudelle hevoshierojalle, Kevin Donahuelle.

Miranda vei varusteet paikoilleen ja toi Cindyn harjattavaksi käytävälle, jossa Kevinin olisi varmasti paras tarkastaa tamma. He olivat sopineet ajaksi kello 16:00 ja kello oli viisitoista minuuttia vaille. Nainen päätti harjattuaan Cindyn laskea sen selkään tummanvioletin fleeceloimen lämmikkeeksi. Hän ottaisi sen sitten ajallaan pois. Miranda oli tuonut käytävälle jakkaran varustehuoneesta ja istuutui koruttomalle puupenkille Cindyn viereen. Hän oli ylpeä tammasta, sillä se ei pelännyt enää hieman kolisevaa istuinta vaan katseli kiinnostuneena matalemmalle tasolle siirtynyttä omistajaansa. Miranda laski kyynärpäänsä polvilleen ja nojasi käsiinsä. Cindy rupesi hamuamaan hänen aina niin pöyheitä hiuksiaan, jotka olivat tänään sotkuisella nutturalla ratsastuksen jäljiltä.

Kevin oli keikkatyönsä vuoksi tottunut ilmestymään paikalle aina vähän etuajassa siltä varalta, että päätyisikin eksymään tai oikean henkilön löytäminen olisi jostain syystä hankalaa. Myöhästyminen oli noloa. Tosin ei ollut häneltä ehkä kovinkaan tyypillistä jättää näinkään täpärälle paikalle ilmestymistä, mutta herra oletti ettei tässä olisi mitään ongelmaa. Paikka oli iso ja järjestelmällinen, eikä tuntitalli tai muu vastaava paljon ylimääräistä populaa sisältävä paikka. Ei pitäisi olla siis mikään mahdoton tehtävä löytää oikeaa henkilöä. Hänet oli soitettu paikalle jäykän hevosen vuoksi - sehän se yleisin syy kutsua fysioterapeutti paikalle oli.

Mies pysäköi autonsa, nappasi mukaansa 'elintärkeitä' asioita sisältävän olkalaukkunsa ja lähti reippain askelin kohti tallia. Ovesta sisään päästyään mies hidasti askeliaan, hän ei halunnut säikytellä mahdollisesti tallissa olevia hevosia. Pisamakasvoinen mies eteni tallissa pidemmälle, haeskellen katseellaan odottavan näköisiä ihmisiä. Tähän ei kauaakaan mennyt, sillä mies paikansi aika helposti käytävällä seisovan hevosen, jonka vierellä istuskeli nainen. Tämä sai miehen hymyn vain leviämään - ai että, ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan keski-ikäisen tädin löpinöitä, vaan saattaisi päästä nauttimaan vähän paremmasta seurasta. Kevin asteli varsin itsevarmasti parin luo, pysähtyen sitten. "Miranda Kirk?" Blondi varmisti kysyvään sävyyn

Miranda hihitti leveästi hymyillen miehen saapuessa, sillä Cindy oli saanut otteen nutturaa pitelevästä ponnarista ja ruvennut nyhtämään sitä irti. Lopulta hän oli joutunut hätistämään tamman pois kimpustaan ja tuloksena oli vain sotkuisat ja kuolaiset hiukset ja valahtanut hiusväkerrelmä. Kevin Donahue saapui heidän eteensä ja oli täysin erilainen, mitä Miranda olisi voinut kuvitella. Nuorempi, hauskemman ja mukavemman näköinen vaaleahiuksinen mies. Nainen nousi jakkaraltaan ja sävelsi hiuksensa takaisin nutturalle. "Kyllä", hän vastasi ja hymyili takaisin blondille. "Ja tässä on Cindy, säheltäjätyttöni", Miranda esitteli korvat tötteröllä katselevan mustahipiän. Tummat silmät tapittivat saapunutta hevoshierojaa ja Miranda toivoi, että tamma osaisi olla eikä aiheuttaisi kohtausta käytävällä. Naapurin hevoset eivät tykkäisi mutta nainen ei myöskään haluaisi, että hevoselleen sattuisi jotain tai että Kevin saisi huonon ensivaikutelman tammasta.

Miranda tönäisi puujakkaran sivummalle ja risti kätensä rintojensa alapuolelle. Toivottavasti tämä Kevin Donahue olisi hyvä työssään.

Kevin kiinnitti huomionsa hevoseen naisen esitellessä tuon. Ihan heti ei paranisi alkaa kiinnittää turhaa huomiota kaksijalkaiseen asiakkaaseen, sillä saisi aikaan aika huonon ensivaikutelman itsestään. "Kerrotko vähän tarkemmin Cindystä? Ja itsestäsi kanssa. Minkälaista treeniä teette ja miltä se on nyt tuntunut." Mies vähän ohjeisti, saadakseen tarvitsemansa tiedot. Tokihan hän pystyisi käymään hevosen läpi ja hoitamaan sen, mutta ei antamaan vinkkiä siihen mistä mahdolliset vaivat johtuivat tai mitä treeniohjelmaan olisi ehkä syytä lisätä tai mitä siitä vähentää tilanteen parantamiseksi. Ei hän varsinaisesti ratsastuksesta juuri mitään ymmärtänyt, mutta sen verran mies oli lukenut, että tiesi mitkä liikkeet vaikuttivat mihinkin lihaksiin.

Vaaleahiuksinen mies siirtyi mahdollisimman vähäeleisesti tamman viereen, antaen sen hetken nuuskia kättään ennen kun alkoi pehmeästi sivellä tuon kaulaa. Sileän karvan peittämä lihaksikas kaula tuntui mukavalta kättä vasten ja joka kerta vähän parempaa hevosta käsitellessä tuli kyllä vähän ikävä sitä oman hevosen pitämistä.

Hän osaisi kyllä selittää Kevinille Cindystä, mutta että itsestään?
"Cindy on viis ja puolivuotias holsteintamma ja tuli minulle laidunlomalta huonokuntoisena", Miranda selitti tottuneesti. Häneltä oltiin aiemminkin kysytty sympaattisen tamman alkuperää. "Olemme nyt muutamat kuukaudet treenanneet aika tiukkaan tahtiin ja kehittäneet sille lihaksia. Se on toiminut todella vetreästi ja hyvin tähän asti mutta on ollut tämän viikon alusta lähtien todella jähmeä." Puhuessaan tammansa vaivoista Miranda huomasi, kuinka huolestuneeseen sävyyn hän puhui ja kuinka häntä huoletti toisen puolesta. Hevoset olivat kuitenkin miten milloinkin jumissa, joten nainen ei uskaltanut säikähtää asiaa sen suuremmin. "Olemme siirtyneet viime viikkojen aikana askeleiden kokoamiseen, joten mietin, että se on ehkä joutunut rasittamaan erilaisia lihaksia ja kipeytynyt siitä?" Miranda aprikoi. Hän olisi saanut tietää, jos jumiutuminen olisi johtunut esimerkiksi tarhassa kaatumisesta, eli se ei voinut olla syynä.

Miranda katsoi vierestä, kun Cindy hyväksyi Kevinin kosketuksen ja hän huokaisi tyytyväisenä. Hänen teki mieli mennä tamman vierelle tueksi ja turvaksi, kun Kevin kävi läpi hevosen vartaloa muttei uskaltanut. Tamman pitäisi pärjätä omillaan ja näytti pysyvän rauhallisena.

"Juu, aika todennäköistä että uusi, rankempi rutiini olis syynä jäykkyyksiin." Mies puheli edetessään kaulalta lavan kautta hevosen selälle ja kyljelle. "Käyn tän nyt vaan nopeesti pintapuolisesti läpi, sitten vasta alan kunnolla työstää." Kevin selitti tekemisiään, onnistuen jopa vaikuttamaan ammattimaiselta tässä välissä. Hierontaan vierähtäisi helposti tunti jos joitakin jumeja olisi, joten eiköhän hän ehtisi tässä vielä suuntaamaan vilkaisun jos toisenkin tuon naisen muotoihin. "Mites satula, sopiiko se hyvin?" Tämä oli lähinnä rutiinikysymys. Harvemmin Cindyn kaltaisilla oikein treenatuilla ja hoidetuilla hevosilla oli isompia ongelmia varusteista johtuen - epäsopiviin varusteisiin puututtiin yleensä ajoissa.

"Tää kyllä ihan jo näin kopeloituna tuntuis siltä, että pientä jumia löytyy just niistä kokoavaa työtä tekevistä lihaksista." Blondi mainitsi päästyään lautastakin läpi. Mies siirtyi kaikessa rauhassa hevosen toiselle puolelle ja aloitti saman siltä puolen. "Ainakin näin pikasesti kopeloituna siltä toiselta puolen löyty sieltä niskan, kaulan ja selän lihaksista vähän sanomista." Tuo jatkoi, tunnustellen hevosen kaulan toista puolta. "Ja täällä tuntuis olevan sitä samaa." Kädet etenivät taas hevosen lavalle ja siitä sitten selälle. "Mut hyvä vaan jos on vaan tästä kiinni. Tämmöset on tosi normaaleja ja saadaan yleensä yhellä tai kahella hoitokerralla hyviksi." No nyt se katse alkoi jo vähän eksyä naisen suuntaan. "Ratsastatko tällä aina itse, vai liikuttaako tätä muutkin?" Pisamakasvoinen mies kysyi hymyillen, pitäen omana tietonaan kaikki mielikuvansa edessään olevan naisen ratsastaessa hölskyvästä etumuksesta.

"On hyvät satulat kyllä", Miranda tokaisi lyhyesti. Ne oli sovitettu ammattilaisen kanssa ja todettu oikein hyviksi. Cindyn selkään oli ollut helppo löytää hyvät satulat.

Miranda oli hirmuisen helpottunut, kun vaaleatukkainen fysioterapeuttimiekkonen kertoi jumien olevan mitä varmimmin kovan treenin peruja. Miranda katsoi tarkkaan, miten Kevin käsitteli Cindyä ja totesi hetken "kopeloinnin", kuten mies työskentelyään huvittavasti kuvaili, jälkeen, ettei mies ollut työssään toivoton. Cindyä jännitti selvästi uusi, mukamas pelottava miekkonen mutta se pysyi kuitenkin paikallaan niin kauan kuin Miranda oli paikalla.

Hän tulikin nyt karsinaseinämältä nojailemasta tammansa viereen ja rapsutti sitä korvantaustasta. Tamma hörähti ja laski turpansa vasten vasempaa kättä, jonka nainen oli ojentanut. "Olet niin urhea", Miranda kuiskasi tammalle.
"Niin on hyvä, ettei ollut vakavempaa vaikken niin halunnut uskoakaan", Miranda vastasi Kevinille. "Ja olen ollut ainoa, joka sitä ratsastaa. Se jännittää uusia ihmisiä eikä ole ollut mulla muutenkaan vielä niin kauaa, että vapaaehtoisia muita ratsastajia olisi ilmestynyt." Jos olisikin ilmestynyt Miranda olisi aika vastahakoisesti antanut heidän ratsastaa Cindyä. Ei vielä, hän ajatteli ja rapsutti tamman valkeaa otsapyörrettä.

Kevin sai pikaisen alkukatsauksensa tehtyä loppuun ja siirtyi takaisin tamman kaulan viereen. "Ratsastatko Cindyn siis päivittäin?" Mies vielä varmisti samalla kun tunnusteli tamman pään ja kaulan liittymää. Eihän hän tiedolla mitään varsinaisesti tehnyt, mutta juttelu oli mukavaa. Katse tutkaili Mirandaa vähän päästä varpaisiin. Oli varsin harmi, ettei nainen ollut pukeutunut niin tiukasti kuin ratsastajat usein olivat. Oikeasti, sääli. Tosin meni tuo silti ehdottomasti innokkaiden puskaratsastajatätien ylitse. Kyseisten tätien hevosissakin kun aina oli olevineen vaikka mitä mahdollista vikaa, yleensä vain väärästä liikunnasta tai epäsopivista varusteista johtuvia pikkujuttuja tosin.

Vaaleahiuksinen mies eteni kaikessa rauhassa kaulan lihaksiin, tunnustellen ja hieroen niitä. "Nää lähtee oikein kivasti aukeen ihan jo tällä, ainakin tästä kohtaa siis." Mies lausahti tyytyväisenä. Hevosetkin alkoivat yleensä tässä kohtaa rentoutua kun päästiin oikeasti hommiin.

"Lähes", Miranda tokaisi kohauttaen olkapäitään. "Fiiliksen mukaan tiukempaa treeniä ja joskus taas maastoilua. Sillä on yleensä yksi täysi vapaapäivä viikossa." Totuuden nimissä ehkäpä kaksi, sillä Mirandaa pelotti, että hän rasittaisi tammaa liikaa. Hän oli tosin tainnut tehdä sen jo vahingossa. Cindyllä oli pelottavan hyvä työmoraali ja se oli niin kuuliainen, että teki yleensä liikakin.

Miranda nojaili taas karsinan seinään ja piti käsiään toppaliivin taskuissa. Hän katseli blondin taitavaa työskentelyä ja koetti pohtia järkeviä tulevaisuudensuunnitelmia hänelle ja Cindylle. Koska tamma oli ainoa, jonka kanssa hän edes pystyi suunnittelemaan minkäänlaista tulevaisuutta - huokaisu. Cindy varoi Keviniä yhä ja nosti päätään epäluuloisena tämän säätäessä kaulan lihasten kanssa. Mieshän saattaisi purra tai tehdä jotain kamalaa. Miranda ei ymmärtänyt sen suurempia hevoshieronnasta, kunhan osasi jumpata muutamia tärkeimpiä osa-alueita.
"No hyvä", Miranda totesi lämpimän hymyn kera. Toinen taisi osata työnsä, sillä Cindystä näki sen rentoutuvan. Tamman pää laskeutui ja silmät menivät puoliksi kiinni. Tamman hyvä olo sai hymyn pysymään Mirandan huulilla.
"Cindystä huomaa selvästi, mitä mieltä se on", hän sanoi ja naurahti.

Kevin naurahti pehmeästi naisen kommentoidessa hevosen mielipiteestä tähän. "Joo, niin huomaa." Mies hymyili leveästi. "Useimmat onneksi lämpenee hieronnalle ihan hyvin. Jotkut tosi kipeet tai arat tapaukset on tietty vähän loikkivaisia, mutta tämä neiti tuntuu ihan pitävän." Mies puheli siirtyessään pidemmälle kaulalla. Työnsä ohessa Kevin kuumeisesti pohti, millaisella flirtillä lähestyä tätä naista. Tässä tilanteessa olisi aika maineen tappavaa, jos olisi liian tehokasta. Tokihan hän "vapaa-ajallaan" voisi flirtata paljon avoimemminkin, mutta työtä tehdessä piti olla.. noh, varovainen. "Käytät varmaan aika paljon aikaa tallilla?" Vaaleatukkainen nuori mies päätyi tiedustelemaan. "Kulkeeko mies koskaan mukana?" Keviniksi varsin hienovaraisesti tiedusteltu sitä, oliko Miranda edes sinkku. Tai kiinnostunut ylipäänsä miehistä. Ei noista naisista nykyään koskaan tietänyt....

"Kyllä täällä tulee oltua, nuoren hevosen omistaminen vaatii aikaa", Miranda vastasi miehelle. Aika paljoltikin, eikä useimmiten ei ollut parempaakaan tekemistä kuin puuhailla mustan tamman kanssa.

Blondin seuraava kysymys sai Mirandan tummat kulmat kohoamaan ja huvittuneen naurahduksen pääsemään suusta. Tällaista keskustelua hän ei ollut käynyt selvin päin vähään aikaan. "Ei kulje, ei", hän sanoi huvittuneesti hymyillen ja katseli toista. Ei ollut kulkenut moniin vuosiin.
"Entä itse?" tuo kysyi takaisin yhä hymyillen tajuamatta itsekään miksi kysyi moista.

"Ymmärrän." Kevin vastasi nyökäten. Noh, todellisuudessa hän ei kovinkaan hyvin ymmärtänyt. Ainoa hevonen jonka kanssa mies oli itse aktiivisesti tehnyt töitä, oli ollut jo vähän vanhempi ja valmis kisahevonen. Mutta hän ainakin tavallaan osasi kuvitella asian.

Blondi virnisti pienesti Mirandan suhtautuessa hänen kysymykseensä varsin hilpeästi. Eihän tuo toki mitään varmuutta mistään antanut, mutta ainakaan naisella ei sitten ollut takertuvaa miestä, joka vahtisi tuon joka liikettä. Vähän voisi siis ehkä heitellä levottomampaakin juttua tänään. "Kuljen talleilla vaan työasioissa, oon tässä nyt vuoden ollut hevosettomana." Mies selitti hymyillen, vaikka entisen kisakaverin ajatteleminenkin tuotti ikävää puristusta rintakehään. "Ja vaikka se mukavaa voisi ollakin, niin ketään ei ikinä kulje mukana." Ei talleilla eikä pitkäkestoisesti myöskään sosiaalisessa elämässä. Kevinin jutut kun tuppasivat olemaan ehkä huolestuttavankin lyhytkestoisia.

Mies siirtyi kaulalta lavalle, keskittyen taas ihan pienen hetken tarkemmin lihasten paineluun kun oli uusi kohta käsittelyssä. Tämän jälkeen katse kääntyi taas Mirandaan ja Kevin mittaili neitiä nyt jo sen verran selväeleisesti, että tuo saattaisi hyvinkin keksiä miehen potentiaalisen kiinnostuksen. Tosin Kevinhän tietenkin kiinnostui vähän kaikista, mutta sitä ei ollut sopivaa mainita. "Millasesta kahvista tykkäät? Tai tykkäätkö ylipäätään?" Tuskinpa jäi kovinkaan epäselväksi, että herra saattaisi neitiä pyytää kahville ennen lähtöään.

"Ompa harmi", Miranda kommentoi miehen vuotta ilman hevosta. Hän ei varmastikaan pystyisi, oli nytkin tauotta ollut hevosten parissa 20 vuotta. Pitkä aika niin nuorelle naiselle mutta hevoset olivat olleet poistumaton osa hänen elämäänsä jo nuoresta likasta lähtien. Cindyn omistaminen oli vain uusi sivu tarinaan, mutta toivottavasti yksi se parhaimmista tarinoista.

Kun Kevin kertoi olevansa sinkku itsekin Miranda hymyili hänelle takaisin. Toisen mittaileva katse tuli huomattua ja Miranda vastasi siihen. Olihan Kevin ihan hurmaava, ainakin osoitti huomiota ihan eri tavalla kuin muut miehet pitkään aikaan. Kahvikysymys onnistui silti yllättämään pastellipään. "Pidän kyllä, aika monet menevät. Cappuccino on listaykkösenä", hän vastasi. Katse harhaili hetkeksi Cindyyn, joka seisoi rentoutuen ja pää roikkuen.
"Ihana huomata, että tamma osaa käyttäytyä vieraiden kanssa", hän totesi.