Ratsastusfantasiaa?

William ei ollut vielä täysin tottunut uuteen rytmiinsä, joka sisälsi päivittäisin tallille lähtemisen kun hänen rakas kullannuppunsa tuli kotiin koulusta. Tänäänkin mies oli nöyrästi ajanut tallille, odottanut kun lapsi laittoi ponin valmiiksi ja tullut sitten tuon kanssa maneesiin. Maneesissa tyttö oli innoissaan laittanut jotain puomeja tai vastaavia itselleen valmiiksi ja kavunnut sitten ponin selkään, siinä missä isä oli hinautunut laiskasti katsomon puolelle. William istuutui alas ja laski viereensä vihon johon oli aikeissa kirjoittaa muistiinpanoja jos sellainen olotila tulisi. Kyllähän tämäkin aika kannatti käyttää hyväksi kirjoittamista ajatellen, kun eihän hän kumminkaan ymmärtäisi mitään mitä tyttö ponin kanssa puuhasi. Syliinsä mies nosti miniläppärin ja avasi sen, aikeinaan jatkaa tekeillä olevaa novelliansa. Koneen avautuessa herra nosti kasvoilleen lukulasit, vilkaisten aina välillä niiden ylitse että olihan Ellie vielä selässä. Siellä se tyttö näytti touhuavan valkoisen poninsa kanssa. Maneesiin oli kyllä näemmä tullut toinenkin ratsukko, joku mies ruskean hevosen kanssa. Will seuraili hetken uuden ratsukon alkuverryttelyä, ennen kun alkoi naputella tekstiään eteenpäin.

Montaakaan minuuttia mies ei jaksanut tätä uusinta luomustaan jatkaa, ennen kuin kirjoittamisesta ei oikein tullut enää mitään. William huokaisi turhautuneena ja nosti katseensa takaisin ratsastajiin. Vauhtia ainakin oli tullut taas lisää. Huomio väkisinkin kiinnittyi miesratsastajan tiukkiin housuihin, eikä Will voinut muuta kuin kovasti koittaa uskotella itselleen, että tämä oli ihan puhtaasti inspiraation hakemista varten. Ratsastuksesta tuli kyllä mieleen monta tuhmaa vitsiä, joille mies hymähti huvittuneena itsekseen. Ihme kyllä tästä saikin pientä inspiraatiota, mutta ei työn alla olevan kirjan jatkamiseen. William painoi läppärinsä näytön alas ja nosti muistivihkonsa sen päälle. Kynän esille kaivamisessa ei mennyt aikaakaan, eikä herra kummempia odotellut ennen kuin alkoi vimmatusti kirjoittaa. "Mitenhän juuri ratsastaneen miehen tuoksua kuvaillaan...." Mies mutisi itsekseen kirjoittaessaan muistiinpanojaan.

Raylla oli vapaa hetki ja hän oli luvannut käyttää sen videoimalla Miyaton estetreenin Coran kanssa, kun tuo oli niin ujosti ja kauniisti pyytänyt. Niinpä lyhyehkö mies asteli maneesin avoimeen katsomoon, huomaten maneesissa olevan ponin. Se sai hymyn leviämään kasvoille ja tuli ikävä Montilla ratsastusta. Onneksi viikko viikolta poniorin tila parani, edes hieman.

Hän asetti kameran jalustaansa ja istahti sen taakse. Näin hän voisi liikutella sitä istualtaan, jalat huusivat lepohetkeä nyt. Hän oli käynyt taluttamassa Moneypennyä maastossa, melkoisen reippaasti, kiitos hieman tuulisen päivän. Tamma oli ollut alkumatkasta melkoinen säpikäinen. Huomenna pitäisi taas tulla aamulla aikaisin töihin ja jatka ratsutusharjoituksia täysiverisen kanssa.
"Hei, taidat olla uusi tallilla? Onko hän kenties tyttäresi?" Raiden nyt näki reiluksi keskustella lähettyvillä istuvan miehen kanssa, vaikka tuo kirjoittikin. Ehkä sanoisi jos mies häiritsi. Ehkä.

William havahtui ajatuksistaan vasta toisen avatessa suunsa - tuo paikalle saapumista hän ei ollut noteerannut mitenkään. Tummatukkainen katseli pienikokoisempaa miestä hetken aavistuksen hämmentyneenä, ennen kun tajusi vastatakin. "Juu, olen." Mies varmisti toisen epäilyn todeksi, hymyillen pienesti. "Ja on. Ellie." Ylpeys suorastaan paistoi miehestä. "Poni on...." William hiljeni hetkeksi, koittaen muistaa mitä lempinimeä hänen tyttärensä oli kimosta ponistaan tällä kertaa vakiintunut käyttämään. "Mussukka." Poni-isi lopulta lausahti sattumanvaraisen hellittelynimen, kun ei nyt mitenkään onnistunut kaivamaan aivoistaan mitään parempaakaan. Tomuksi sitä taidettiin yleisesti ottaen kutsua, mutta hänen rakas Elliensä ei kyllä moista nimeä käyttänyt. Siistiin kaupunkiasuun pukeutunut mies kirjoitti vielä nopeasti pari sanaa vihkoonsa, jottei kirjotteilla ollut lause jäisi kesken.

"Olen William." Tummatukka päätti esitellä itsensäkin. Kaiketi se asiallista oli, kun tässä nyt kuitenkin oli jo sekä tytär että poni esitelty? "Onko sinulla lapsia?" Ihan asiallinen kysymys, toinen vaikutti sen ikäiseltä että voisi ollakin.

Raiden ei vielä laittanut kameraa päälle, Miyato vasta verrytteli tammaansa maneesissa. Cora liikkui kauniisti ja kantoi itseään hyvin. Mukava katsella sellaista, tyttö poneineen oli myös hyvin suloinen.
"Haha, ihana kutsumanimi."
Mies naurahti hellästi, muistaen miten itsekin murutteli ja pallomussutteli Olafiansa mennen tullen perin miehekkäästi. Se oli toki hieman eri asia, tämä mies ei näyttänyt hevosihmiseltä vaan viattomalta vanhemmalta joka raahautu Rosings Parkiin lapsensa mukana.

"Raiden Wonchester, Rosings Parkin ratsuttaja."
Hän vastasi esittelyyn. Lyhyt ex-jockey vilkaisi toista. Huomasiko iän jo noin selvästi? Hänelle iskisi kohta ikäkriisi.
"Poika, puolitoistavuotias. Benjamin."
Pojan ajatteleminen sai hymyilemään. Tänään hän oli luvannut tehdä pannukakkuja ja voi sitä pienen lapsen riemua, kun iltapalaksi saisi pari pannaria. Mieli teki pyytää Alexkin syömään pannareita ja vaikka yöksi. Ehkei kuitenkaan, pitäisi antaa asioille aikaa hyvin menneiden treffien jälkeen.
"Kuinka vanha Ellie on?"

Williamin ilme selvästi kirtastui toisen kertoessa lapsestaan. Jotai potentiaalista keskustelunaihetta löytyi näemmä täältäkin. "Yhdeksän." Mies vastasi kysymykseen selvästi ylpeänä. "Ponin kanssa on takana yhteistyötä jo vuosi, mutta se on vasta nyt vähän aikaa sitten ostettu omaksi." Tummatukka selitti iloisesti hymyillen. "Valmentajan mukaan parilla on mennyt oikein hyvin." Itsehän hän ei asiasta ymmärtänyt muuta kuin sen verran, että jotain höpöhöpöruusukkeita oli seinälle ehtinyt jo ilmestyä. Rosings Parkin valmentajilta ei oltu vielä tuomiota ehditty saada, mutta ainakin entinen oli suhtautunut varsin positiivisesti parin yhteistyöhön.

Pienen hetken William ehti jo pitää suunsa kiinni, ennen kun aivoissa alkoi taas raksuttaa. Katse viipyi Raidenissa jonkin aikaa, ennen kuin mies avasi suunsa: "Onkos ratsuttajat nyt sitten niitä, jotka ratsastaa?" Ainakin tummatukan itsestään mielestä kysymys oli täysin normaali ja looginen.

Raiden yritti olla pärskähtämättä kun kuuli sen viimeisen kysymyksen. Hän kyllä ymmärsi, ettei kaikki tienneet hevosista paljoa, vaikka lapset kävivätkin tallilla ja touhusivat hevosten kanssa. Silti sitä oletti ihmisten tajuavan edes jotakin ja kysymys siitä olivatko ratsuttajat niitä jotka ratsastivat, aiheuttivat lyhyessä miehessä hyvin, hyvin suurta hilpeyttä, jonka Ray sitten parhaan taitonsa mukaan peitti.

"Koulutamme ja liikutamme, kyllä. Kaikki työntekijät taitavat ratsastaa, paria poikkeusta lukuunottamatta. Meidän ratsuttajien vastuulle jäävät hermorauniot, nuoret ja muun prijektihevoset."
Hän vastasi kysymykseen mahdollisimman tarkasti.

William oli jo varsin tottunut siihen että hänen kysymyksiinsä suhtauduttiin aina joko hilpeydellä tai epäuskolla. Herra itse tosin ei ymmärtänyt, mitä omituista oli olla näin tietämätön. Kyllähän kaikki aloittivat joskus sieltä nollasta, eikö niin?

Hetken aikaa brunette pohti saamaansa vastausta, koittaen ymmärtää mitä se käytännössä tarkoitti. "Eli siis.." Mies aloitti edelleen hyvin harkiten. "Te ratsastatte." Aika villi johtopäätös, vaikka hän itse sanoikin. "Niinku.. oikeesti." William vahvisti päätelmiään. "Minkälaisia hevosia pitäisi ratsastaa?" 'Ratsuttaa' olisi tietenkin se oikea termi, mutta eihän hän sitä osannut käyttää. Kysymyksellään mies koitti ehkä hakea ammattilaisen mielipidettä siihen, tarvitsisiko hänen kullannupunsa pieni hevoseläin jotain moista kanssa.

Raiden ei lähtenyt sen enempää kommentoimaan miehen huvittavan suloista tietämättömyyttä. Ei se ollut hänen asiansa ja tuon tytär täällä oli valmennuksessa, ei mies itse. Ja ilmeisesti tuo kyseli ammattilaisten mielipiteitä melko paljon, kun häntäkin sillä lailla haastatteli.
"Vähän kaikenlaisia. Keskeneräisiä nuoria hevosia, uudelleen koulutettavia tai hevosia, joita asiakkaat haluavat meidän vievän koulutukseltaan eteenpäin."
Itse Raiden tuntui erikoistuneen poneihin ja hermoheikkoon täysiveritammaan. Se ei tosin häntä haitannut lainkaan, oli mahtavaa työskennellä tumman tamman kanssa ja nähdä edistys.

William kuunteli tarkkaavaisesti miehen antamaa vastausta, saaden siitä taas vain lisää pohdittavaa itselleen. Kulmat painuivat aavistuksen kurttuun miehen selvästi keskittyessä pohtimaan asiaa tosissaan. "Eli pitäisikö osaavia, kilttejä hevosia kanssa joskus.. ratsuttaa?" Oikean sanan hakeminen jostain syystä taas kesti, vaikka aiheesta koko ajan tässä keskusteltiin. "Niin kun nyt esimerkiksi tuota?" Mies viittasi kentällä jotain epämääräistä touhuavan poniratsukon suuntaan. Puuhailu näytti poni-isin silmään vähintäänkin typerältä, vaikka todellisuudessa kyseessä oli ihan vain vähän sinne päin ratsastettu takaosakäännös.