Olisipa housut

Flintin muutettua Aileenin perheelle, oli äiti että isä jankanneet alusta saakka että tulisi Aileenin kysellä lähimmältä tallilta mahdollisista valmennuksista, jotta saataisiin Flint kisakuntoon ja tyttö maailmalle keräilemään kultamitaleita ja ruusukkeita, vaikka tuo vanhempien päähän pinttynyt unelma ei ole ihan yhtä helppo toteuttaa kun he luulevat. Ja jankkauksen lopputulos oli se, että eräänä päivänä Aileenin isä kampesi tytön karsinoita puunaamasta ja heitti tyttärensä ränsistyneellä autolla Rosings Parkin pihaan. Olihan hieno hevonen välttämättä saatava arvostetulle tallille, kunnon ihmisten koulittavaksi.
''Tulen parin tunnin päästä hakemaan, soitan sitten.'', isä mumisi autosta ja jatkoi matkaansa auton pakoputken äänekkäästi poksahdellen, kunnes katosi näkyvistä. Punapäinen tytöntyllerö jäi seisomaan hetkeksi paikalleen kerätäkseen rohkeutta, uudet asiat jännittivät aina hieman ja erityisesti ihmisiin tutustuminen tuntui välillä avaruustieteeltä. Tyttö manasi isän spontaania toimintaa, mahdollisuuksia vaatteiden vaihtamiseen ei oltu annettu ja täten Aileen oli pukeutunut suttuiseen villapaitaan, karvaisiin ratsastushousuihin ja kokoa liian isoihin ratsastussaappaisiin. ''Olisinpa laittanut edes paremmat housut aamulla jalkaan..'', mietti Aileen ääneen huomatessaan housuissaan paistavat reiät polvien kohdalla. Hiuksistakin törrötti parit heinänkorret, mutta ne onneksi sai nypättyä pois ja hiukset kiinnitettyä uudelleen pään päälle löysälle nutturalle. Lopulta Aileen kääntyi kohti tallia, katsellen varovaisesti ympärilleen lähestyessään rakennusta, josta uskoi todennäköisemmin löytävän ihmisiä. Tallin ovella hän koputti ensin hellästi oveen, sillä eihän sitä koskaan tiedä millaiset käytöstavat täytyy omata tälläisellä tallilla, kaikki vaikutti niin kovin hienolta verrattuna kotipihassa sijaitsevaan kämäiseen kivinavetasta rempattuun talliin. Kun vastausta ei kuulunut, avasi hän hitaasti oven auki ja astui talliin sisään. Talli tuoksui miellyttävän puhtaalta, mutta ilmassa leijaili silti ominainen hevosentuoksu johon tyttö olikin tottunut. Hän rentoutui ja katseli ympärilleen, mistäköhän täällä löytäisi kahdella jalalla kulkevaa juttuseuraa?

[Oliver saapuu häseltämään :>]

Oliver oli jopa ollut ajoissa sinä päivänä töissä, mistä kiitos kuului kokonaan autolle, joka oli vastoin tapojaan käynnistynyt ensimmäisellä yrittämällä. Se oli kuitenkin johtanut omituiseen tilanteeseen päivän mittaan, kun mies oli huomannut, että hänellä oli ylimääräistä aikaa. Hän oli jopa ehtinyt lakaista tallikäytävän, mitä ei yleensä ehtinyt tehdä missään välissä päivää, eikä työpäivä ollut vielä edes ohitse. Järkyttävää kerrassaan. Ehkä hänen pitäisi yrittää ehtiä ajoissa tallille hieman useammin.
Pitkä mies pörrötti vaaleita hiuksiaan ja nyppäsi yhden heinänkorren hiuksistaan. Tuggy oli säheltänyt heiniensä kanssa, joten rehellisesti sanottuna hän ei enää yllättyisi, vaikka löytäisi heiniä ties mistä. Mies pyyhki pölyt käsistään sinisiin farkkuihin, jotka olivat jo haalistuneet käytössä. No, ei kai tallille tarvinnut parhaimpiinsa pukeutua, kun kerran koko päivän siivosi, käsitteli hevosia ja siivosi hieman lisää. Pitkä ja lihaksikas mies, jonka kasvoilla koreili pieni hymynpoikanen, jaksoi jopa keskittyä tallin yleiseen siisteyteen niin paljon että nappasi epämääräiselle kasalle rytätyn loimen, viikkasi sen siististi ja asetteli loimitangolle karsinan oveen. Noin. Nyt kukaan ei voisi väittää, etteikö hän olisi tehnyt oman osansa.

Oliver havahtui tallin oven aukeamiseen ja kääntyi yllättyneenä katsomaan sinnepäin. Kukas tähän aikaan saapuisi ja vielä niin, että koputti oveen ensin? Nopean vilkaisun pohjalta hän päätteli, ettei tuntenut tätä neitokaista. Omistikohan tuo jonkun muun hevosen tallista? Vai ehkä oli tullut valmennukseen? Pitäisikö hänen mennä kyselemään vai odottaa, että tyttö tulisi hänen luokseen? Vaikeita valintoja.
"Hei", mies päätti tervehtiä tuttu asiakaspalvelijan hymy huulille kohoten. Siniset silmät tuikkivat uteliaina. "Voinko auttaa jotenkin?" Hän uteli pääteltyään, että se olisi paras kysymys, oli toinen sitten tallin vakioasiakas tai täysin uusi kasvo. Ainakaan hän ei heti paljastaisi sitä, ettei tunnistanut toista.

Aileen säpsähti kuultuaan juuri sieltä suunnasta minne ei katsonut tulevan äänen, ja kääntyi nopeasti ryhdikkäästi miestä kohti. Häntä iloisesti tervehtinyt pitkä mies vaikutti mukavalta, ja nopean silmäilyn jälkeen tyttö uskalsikin vastata uteluihin suhteellisen asiallisella tervehdyksellä.
''Moi, joo tota, juu.. Va-valmennuksista vaan olisin udellut.. Tiedätkö niistä jotain? En ole täällä ennen käynyt..'', Aileen sai viimein väänneltyä suustaan ulos. Hän alkoi samantien käydä läpi sanavalintojaan ja toki heti sanomisen jälkeen keksi parempiakin lause-ehdotuksia kuin se mitä suustaan juuri pulpautti.
''Niin siis, toinen hevosistani on viimeksi entisellä omistajallaan kunnolla treenannut, se osaa kyllä juttuja mutta tarvisin vähän apua joidenkin asioiden kanssa..'' Vähän oli aliarviointia, Flint toki suostui liikkumaan Aileen selässään, mutta kevyttä tyttöä oli yllättävän helppoa lähteä viemään eikä peräänannossa kulkeminenkaan sujunut kuin leikki. Ehkä kuitenkin oli oikea valinta tulla tältä tallilta apua kysymään. Luulisi näin ison paikan omaavan edes yhden pätevän valmentajan.

Oliver nojasi kevyesti karsinan oveen, ehkä näyttääkseen pienemmältä kuin oli, tai sitten vain tavan vuoksi. Niin tai näin, mies kuunteli kiinnostuneena, mitä aavistuksen säikyltä vaikuttanut tyttö sai sanottua hänelle. Valmennuksia? Öh. Missä oli Effie, kun hallintovastaavaa eniten tarvittiin? Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö maaninen punapää olisi osannut kertoa ulkomuistista tallin jokaisen valmennusryhmän kaikkine aikatauluineen, osallistujineen ja seuraavine viikottaisine ohjelmineen. Hänellä ei ollut moista muistia. Hän muisti tasan, että täällä järjestettiin valmennuksia. Se tosin ei tainnut auttaa Aileenia, kun toinen oli niitä osannut tulla täältä kyselemäänkin.
"Tiedän kyllä valmennuksista. Olen Oliver, tallityöntekijä", hän esittäytyi lyhyesti ja hymyili rohkaisevasti. Hän toivoi, ettei Aileen alkaisi tarkentaa hevosensa osaamista sen enempää, sillä kaikenmoiset kirjainsotkut, joista muut puhuivat koululuokkien tasoina, menivät häneltä auttamatta ohi.

"Tervetuloa siis Rosings Parkiin, kun tämä on kerran uusi paikka", mies jutusteli rennosti lähinnä saadakseen enemmän aikaa miettiä, miten lähestyisi Aileenin toivomia vastauksia. Oliver vilkaisi olkansa yli, mutta tallikäytävällä ei näkynyt muuta liikettä. Ei sitten. Hän yrittäisi keksiä jotakin, mikä kuulostaisi mahdollisimman edustavalta.
"Minkälaisista valmennuksista olette kiinnostuneet?" Oliver kysäisi rento hymy edelleen huulillaan, vaikka aivot raksuttivat. Kysymys oli turhankin riskaapeli, sillä hän oli varma, että saisi vastaukseksi juuri niitä pelkäämiään kirjainlitanioita. "Haluatteko hypätä esteitä vai ratsastaa koulua?" Hän muotoili nopeasti uudestaan. Ehkä jälkimmäiseen kysymykseen saisi vastauksen, jonka päälle hänkin ymmärtäisi jotakin.

Aileen katseli niska mutkalla ylös, pitkän miehen nojaillessa ovea vasten, vaivihkaa paidastaan hevosenkarvoja pyyhkäisten, ja veti kädet puuskaan peittääkseen suttuisen paitansa.
''Tarkoitus olisi päästä tosiaan harjoittelemaan kunnolla kumpaakin, sekä hyppäämistä että esteitä.. Hevoseni on kuitenkin aika hyvin koulutettu, itsestäni en tosin tiedä..'', tyttö vastasi hieman arasti ja vilkuili ympärilleen. Hän puristi kätensä tiukemmin myttyyn, pusertaakseen hieman reippautta itseensä ettei jäisi lukkoon. Miesten kanssa keskustelu tuntui välillä hieman vaikealta, varsinkin kun Oliver oli hälle tuntematon tapaus ja Aileen ei osannut lukea miehen liikkeiden perusteella mitä tuo hänestä mietti. Pitäisikö näin hienon tallin työntekijä häntä kenties suttuisena landepaukkuna? Aileen nielaisi typerät ajatukset alas kurkustaan. ''Ööh.. Onko valmentaja paikalla? Tai osaatko sanoa tarkemmin valmennuksista?'', uteli tyttö silmäillen pitkän miehen vaaleaa tukkaa.

Oliver nyökkäili toisen puheen tahtiin samalla kun yritti huomaamattomasti vilkuilla ympärilleen muiden työntekijöiden varalta. Hän tiesi, ettei osaisi kertoa valmennuksista riittävästi, joten parempi etsiä joku, joka tietäisi, tai hän saisi pian kuulla kunniansa hallintovastaavan toimesta. Miehen hymy ei hyytynyt siitäkään huolimatta, että aika alkoi olla lopussa. Aileen tarjosi loistavan pakotien kysymällä valmentajista. Sen verran hän osasi sanoa.
"Kyllä, valmentajat ovat paikalla. Täällä on valmentajina kaksi koulupainotteista, kaksi estepainotteista, yksi kenttäpainotteinen sekä luonnollisen hevosmiestaidon ammattilainen. He pitävät valmennuksia milloin missäkin, mutta ilmoitustaululta löytyy valmennusten aikataulut, mistä näkee myös sen, missä kukakin valmentaja on", Oliver selitti. Hän joutui kerrasta toiseen lunttaamaan valmentajien nimiä kyseisestä listasta, joten hän tunsi sen kuin omat taskunsa. "Voin näyttää", mies lupasi ja lähti kävelemään pääkäytävää kohden. Miehen helpotus oli suunnaton, kun hän huomasi hiljaisen mutta avuliaan tytön poistuvan varustehuoneesta.

"Lucy hei!" Mies huikkasi nopeasti tytölle, joka kiepahti ympäri kuin säikähtäneenä. "Voisitko kertoa enemmän valmennuksista?" Oliver kysyi niskaansa hieraisten. Oli noloa, kun ei tiennyt enempää, mutta... Hän ei ollut ehtinyt keskittyä moisten oppimiseen, kun oli ollut niin paljon muutakin tekemistä. Lucy nyökkäsi ja suuntasi ujon hymyn Aileenille tasapainotellen hevosen varusteita tottuneesti sylissään.
"Valmennukset varataan tallin nettisivuilla olevan järjestelmän kautta. Ryhmiä on kaiken tasoisia ja kokoisia, joten löydät varmasti nettisivujen kuvausten perusteella ryhmät, joihin haluaisit osallistua. Jokaisella valmentajalla on oma tyylinsä, joten kannattaa käydä avoimin mielin vähän jokaisen valmennuksissa, kunnes löydät suosikkisi. Monet valmentajat myös joustavat aikatauluistaan pyydettäessä, joten kaikki on oikeastaan sovittavissa. Mikäli haluat suunnitella valmennusta etukäteen, kannattaa kääntyä suoraan valmentajan puoleen. Heidät tavoittaa joko puhelimitse tai sähköpostitse, mikäli heitä ei satu tallilla näkemään", Lucy kertoi yhteen soittoon kaiken, mitä mieleen juolahti. Oliver seisoi hymy huulillaan ja nyökytteli työkaverin puheen tahdissa. Niinpä niin. Kyllä hän tämän vielä oppisi!
"Onko sinulla mielessäsi kysymyksiä? Vastaan mielelläni", Lucy vakuutti vielä sillä oli varma, että oli jälleen kerran jättänyt jotain oleellista kertomatta. Ei hänellä niin kiire Ivoryn luokse ollut, etteikö hän voisi muutamaan kysymykseen vastata.