Toinen kohtaaminen

Rosaly ja Zac, kiitos

"Mamá, me tengo que ir ahora"
Tamaya puhui puhelimeen samalla, kun hyöri pitkin asuntonsa olohuonetta. Päällään tytöllä oli sillä hetkellä vain matalavyötäröiset, mustat farkut ja punaiset, mustalla pitsillä somistellut rintaliivit. Hän piti puhelinsa olkapään varassa korvallaan ja mallaili peilin edessä kahta paitaa osaamatta päättää kumman laittaisi päälleen. Asiaan ei auttanut linjan toisessa päässä oleva Nuria, joka oli vaihteeksi ihan liian kiinnostunut siitä, kenen kanssa Tamaya oli menossa ja mihin. Tytöllä ei kuitenkaan ollut aiettakaan kertoa äidilleen, että hän oli menossa Zacin kanssa ulos, siitähän se riemu vasta olisikin revennyt. Tamaya ei olisi koskaan päässyt lähtemään.

Päästyään vihdoin Nuriasta eroon Tamaya heitti toisen vaihtoehtopaidoistaan sivuun ja kiskoi päälleen toisen tultuaan siihen tulokseen, että se oli parempi. Toinen oli ehkä vähän turhan tyrkky. Tamaya odotti Zacin tapaamista innolla, mutta hän ei silti halunnut näyttää liian panostaneelta. Tamaya pyörähti ympäri kokovartalopeilin edessä ja mallasi asuaan. Punainen puolipitkähihainen paita oli tyköistuva ja siinä oli v:n muotoinen kaula-aukko, joka paljasti hieman rintojen väliin jäävää vakoa, muttei kuitenkaan niin paljon, että olisi ollut mauton. Tamaya oli jättänyt hiuksensa tällä kertaa suoriksi ja poikkeuksellisesti myöskin auki. Hän kiskoi mustat, korkeakorkoiset nilkkurit jalkaansa ja lyhyen, mustan villakangastakin päälleen. Ulkona oli perinteinen Englantilainen ilma: synkkää ja sumuista. Onneksi Zac tuskin oli ajatellut, että he olisivat ulkona kovin paljon, vaikkeivät he olleetkaan sopineet vielä kovin tarkasti mitä tekisivät. Tamaya nappasi laukun mukaansa ja kipitti ulos ovesta, suunnaten kulkunsa ostoskeskukseen, jossa he olivat sopineet tapaavansa.

Zac nyppi mustia hiuksiaan sormenpäillä sekaiseksi pehkoksi ja nyökkäsi peilikuvalleen hyväksyvästi niiden asettuessa sopivasti pörröön. Mies vilkaisi rannekelloaan ja hengähti syvään sen näyttäessä jo ties mitä. Tamayan kanssa sovittu tapaaminen läheni kiireen vilkkaa eikä hän antaisi hyvää kuvaa itsestään mikäli myöhästyisi. Zac oli onnistunut saamaan illan vapaaksi ja juossut lounaskattaukselta suoraan suihkun kautta valmistautumaan. Kiireisesti nuorukainen liu'utti vaatekaappinsa oven auki ja valikoi paljaiden sääriensä peitoksi kulutetut farkut, jotka kapenevasta mallistaan huolimatta olivat sopivan väljät ja mukavat päällä. Hän harvoin pukeutui denim- housuihin, mutta näistä yksilöistä piti ja oli käynyt edellisellä shoppailukerrallaan hakemassa muutaman parin lisää samaa mallia.

Nopeasti Zac verhosi paljaan ylävartalonsa rentoon vaaleansiniseen kauluspaitaan ja heitti ylleen kevyen parkatakin. Eteisessä hän solmi jalkoihinsa valkoiset tennarit, tarkisti nopeasti että kaikki tarvittava oli mukana ja paineli ulos asunnostaan. Hän hyppäsi autonsa rattiin ja käänsi keulan kohti ostaria.

Onnekseen mies löysi parkkipaikalta tyhjän ruudun, johon peruutti Volkkarinsa ja sammutti moottorin. Zac kiitteli hiljaa mielessään, että lompakon pohjalta löytyi muutama kolikko parkkimaksua varten. Hän lukitsi vielä nopeasti Jettansa ovet, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja asteli rennosti sisään ostoskeskuksen liukuovista. Zac pyöritteli päätään tarkastellen käytävillä lipuvia ihmisiä, yrittäen löytää katseellaan Tamayaa.

Tamaya havaitsi ostarille saavuttuaan olevansa hieman etuajassa. Tyttö vilkaisi puhelintaan, johon ei ollut tullut viestejä tai puheluita. Ilmeisesti Zac siis ainakin aikoi tulla eikä ilmoittaa viime hetkellä, että jättäisikin tulematta paikalle. Tai sitten mies jättäisi tulematta ilmoittamatta, mutta sitä Tamaya ei uskonut. He olivat kuitenkin jutelleet ensimmäisen tapaamisensa jälkeen puhelimessa ja viesteillä ja ainakin Zac oli vaikuttanut rehelliseltä ja luotettavalta tyypiltä.

Kuluttaakseen aikaa Tamaya etsiytyi lähellä ulko-ovia olevaan pieneen, alusasuja myyvään kauppaan. Siellä tyttö unohtui hetkeksi hypistelemään kaiken maailman pitsihärpäkkeitä ja joutui lopulta melkein juoksemaan ulos tajuttuaan, että kello kulki koko ajan ja Zac varmaan jo odotti häntä. Tultuaan takaisin aulaan Tamayan ei tarvinnutkaan kauaa katsella ympärilleen, kun hän havaitsi tutun hahmon ja lähti tuota kohti työntäen samalla äskeisen kaupan pikkupussia laukkuunsa. Eihän sieltä ollut voinut lähteä ostamatta mitään!

"Zac! Hei! Anteeksi, ethän joutunut odottamaan kauaa? Mä tulin vähän etuajassa ja päätin tappaa vähän aikaa ja sitten se ajan kulu jotenkin unohtui"
Tamaya sanoi päästessään Zacin luo ja hymyili miehelle iloisesti, tuntien tosin edelleen pientä jännitystä vatsassaan. Toinen oli komeampi, kuin hän oli muistellut tuon olevan.

Hetken etiskeltyään Zac kuuli takaansa tutun äänen huutavan nimeänsä ja pyörähti ympäri nähdäkseen eteensä tupsahtaneen Tamayan.
- En toki, täytyy myöntää että mä saavuin itse paikalle just äsken ja vähän myöhässä. Tulin suihkun kautta töistä ja meinas tulla vähän kiire, mies naurahti hyväntuulisesti, pistäen merkille tytön huolitellun olemuksen.

Zac veti kätensä nopeasti tuulessa yhä enemmän pörröttyneiden hiustensa läpi ja laski sen rennosti takaisin takkinsa taskuun. Mies ei ollut ehtinyt suunnittelemaan heidän tapaamistaan tarkemmin, sillä lounaalla oli ollut yllätyksellisen kiire sinne saapuneen kokousporukan vuoksi. Zac ei muutenkaan tiennyt kummemmin mitä kaikkea Newcastlessa saattoi tehdä naispuolisen seuralaisen kanssa, sillä oli viettänyt aikaansa lähinnä töissä, kuntosalilla ja baareissa. Nämä olivat miehen ensimmäiset niin sanotut treffit pitkiin, pitkiin aikoihin.

- Mitä sä haluaisit tehdä? mies kysäisi Tamayalta, kääntäen hieman päätään sivulle tarkastellessaan tuon kasvoja.
Tyttö näytti erilaiselta hiukset suorina, ne saivat tuon kasvot näyttämään hieman pyöreämmiltä kuin viime tapaamisella niiden ollessa sähäkän kiharat. Kauniilta Tamaya näytti kuitenkin, kampauksesta riippumatta.
- Mulla on koko päivä aikaa, joten ehditään vaikka mitä, Zac naurahti pilkettä silmäkulmassaan, vilkaisten nopeasti ympärilleen ruuhkaisessa ostoskeskuksessa.

Tamayan olemus oli aina huoliteltu, vaikka hän oli kyllä tänään valinnut vähän normaalia enemmän vaatteitaan. Sitä hän ei kuitenkaan missään nimessä aikonut myöntää Zacille.
"No hyvä, ettet joutunut odottelemaan"
Tyttö hymyili ja sipaisi nopeasti hiuksiaan. Miksi häntä jännitt? Johan he olivat tavanneet toisensa aiemminkin ja silloin oli sujunut hyvin... Tosin, myös Tamayan kohdalla edellisista treffeistä oli aikaa. Vai olivatko nämä treffit? Hmm...

Zacin kysymys sai Tamayan hieman mietteliääksi. Se vika harvoissa treffeissä oli, ettei ihan heti keksinyt mitä olisi voinut tehdä. Tyttö jäi hetkeksi pohtimaan asiaa ja huomasi samalla miehen katselevan kasvojaan. Hän oli pohtinut hiusten kihartamista, mutta päättänyt lopulta jättää ne auki, vaikka se toikin kasvojen pyöreyden selvemmin esiin. Mutta eipä hänen kasvojensa pyöreydelle oikein mitään voinut, se oli geneettistä eikä vain kadonnut, vaikka hän olisi tehnyt mitä.
"Kuulostaa lupaavalta, mullakin on koko päivä aikaa. Tuota... Mentäiskö ensin ihan vain vaikka kahville ja mietitään sitten, mitä muuta tekemistä keksitään? Täällä on yks tosi kiva kahvila, mistä saa hyviä kuppikakkuja"
Tamaya ehdotti ja naurahti sitten, katsoen Zacia hieman kujeellinen hymy huulillaan.
"Ei siis niiin, että mä olisin niitä usein syönyt, mutta joskus oon saattanut maistaa"

Zac hymyili tytölle ja nyökkäili hyväksyvästi tuon ehdotukselle. Miestä nauratti tuon viimeinen kommentti ja hän purskahtikin hyväntuuliseen nauruun.
- Vaikka toi oiskin vale niin ei se päällepäin näy että vedät kilokaupalla kuppikakkuja, Zac virnisti tönäisten tyttöä hellästi.

Hän katsahti jälleen nopeasti ympärilleen ja levitti sitten kätensä sivuilleen jääden tuijottamaan kysyvästi Tamayaan.
- Ei muuta ku näytä tietä, kahvi kyllä tekis terää ku en kerenny töistä tullessa edes kupillista juomaan, Zac totesi, huomaten jo orastavan päänsäryn tekevän tuloaan kofeiininpuutteen vuoksi.

Tamaya nauroi Zacin tönäistessä häntä ja puhuessa kuppikakuista.
"No en mä nyt kilokaupalla sentään"
Hän kikatti. Pitihän hänelläkin jokin heikkous olla ja toisaalta mies oli oikeassa: hänen kropassaan tämä pahe ei näkynyt juurikaan mitenkään. Tyttö kuitenkin liikkui niin paljon, että ylimääräiset kalorit kuluivat helposti pois.

"Tännepäin, hyvät vieraat. Olen matkaoppaanne ostoskeskuksen ihmeellisessä maailmassa tänään"
Tamaya virnisti ja lähti suuntaamaan hyväntuulisesti oikeaan suuntaan. Kahvi maistuisi kyllä hänellekin, vaikka hän olikin juonut jo tänään parikin kupillista. Missähän vaiheessa se alkaisi näkyä?
"Miten sun päivä on mennyt? Oliko töissä kiirettä?"

Zac naurahti Tamayan matkaopas- imitaatiolle ja puisteli päätään huvittuneena, lähtien seuraamaan tuota kuuliaisesti läpi ostoskeskuksen. Hän vilkuili hajamielisenä liikkeiden näyteikkunoita, havahtuen ajatuksistaan tytön kysymykseen.
- Järkyttävä kiirus. Meille pamahti kesken lounaan joku kokousporukka ja siinä saikin sitte ihan tosissaan vääntää pihvejä kaupungin pohatoille, Zac murahti, koittaen samalla paikantaa katseellaan Tamayan kehumaa kahvilaa.
Hän ei kuitenkaan löytänyt sellaista, joten päätti luottaa siihen, että tyttö johdattaisi heidät perille.
- Mites sun päivä, ootko saanu mitään aikaseksi? mies kysyi naurahtaen rennosti.

Zac vilkaisi vierellään kävelevää, häntä itseään lähes parikymmentä senttiä lyhyempää tyttöä, joka reippaasti tarpoi eteenpäin ostoskeskuksen käytävää. Samalla hän pohti, oliko seuralaisensa mahtanut kertoa heidän tapaamisestaan ystävilleen tai perheelleen. Zac itse oli saanut töissä kuulla koko päivän hänen tulevista treffeistään, vaikkei hän osannut itsekään sanoa laskettiinko tapaaminen treffeiksi. Työtoverit eivät jättäisi häntä huomenna hetkeksikään rauhaan, mikäli hän ei paljastaisi mitä oli puuhannut naispuolisen ihmisen kanssa päivän. Se kun oli melko harvassa.

Tamayakin katseli heidän kulkiessaan näyteikkunoita ja huomasi useammankin vaatteen mallinukkejen päällä, joita olisi yksin ollessaan rynnännyt saman tien kokeilemaan. Jotenkin kuitenkin tuntui, ettei Zac olisi arvostanut ensitreffejä, joiden pääpointti olisi ollut kaupoissa pyöriminen. Piti siis vain painaa mieleen missä kaupoissa kivoja vaatteita oli.
"Monenko pohatan pihvit onnistuit polttamaan?"
Tamaya kiusoitteli kevyesti Zacia, vaikka uskoikin, ettei tuo varmaan pihvejä polttanut. Ainakin hän epäili, että mies osasi tehdä ruokaa eikä vain kehunut itseään.

"Eeeeei, mä kuule heräsin puol tuntia ennen tänne lähtöä"
Tamaya totesi täydellisellä pokerinaamalla, mutta naurahti sitten ja pudisti kevyesti päätään.
"No ei kai, sain mä siivottua ennen lähtöä, vaikka äiti yritti kovasti sabotoida sitä puuhaa. Sillä on ollut mulle tänään taas kauheesti asiaa"
Tyttö kertoi. Nuria oli soittanut hänelle kolmesti eikä tuolla ollut missään vaiheessa ollut mitään oikeasti järkevää asiaa. Äidille Tamaya ei ollut tästä tapaamisesta kertonut, mutta toki hän oli parin ystävänsä kanssa puinut sitä, olivatko nämä treffit ja mitä Zac ajatteli tästä tapaamisesta ja hänestä yleensä. Eikös se kuulunut asiaan? Ja varmasti hänen puhelimensa soisi illalla ahkerasti, kun ystävät tahtoisivat tietää, miten tapaaminen oli mennyt.

Kahvila tuli näkyviin ja Tamaya hymyili Zacille mennessään sisään sen ovesta.
"Joko sä olet käynyt kokeilemassa sitä sun kaverin hevosta?"
Hän kysyi suunnatessaan kohti kassaa, jonka vieressä vitriinissä oli jos jonkinlaisia kuppikakkuja ja muffinsseja.

- Meillä on sellanen leikkimielinen käytäntö, että jos jotain poltat niin joudut sen itse maksamaan. Eipä tullut kovin kalliiksi mulle pohattojen illallinen, Zac naurahti vastaukseksi tytön kysymykseen.
Mies kuunteli rauhassa Tamayan kertoillessa päivästään ja nyökkäsi.
- Äidit on välillä sellasia. Munkin kotipuolesta saatetaan soitella kesken työpäivän ja sitten on puhelin täynnä viestejä että olenko mä enää edes hengissä kun en vastaa, Zac hymähti astellessaan Tamayan perässä sisään kahvilaan.

- En ole vielä ehtinyt, mutta ensi viikonlopulle me sovittiin aika, kun Amy lähtee käymään Nykissä eikä itse kerkeä ratsastamaan, Zac kertoi, tuntien pienen innostuksen sisällään pelkästä ajatuksesta päästä osaavan hevosen selkään pitkästä aikaa.
Amy oli kertonut hieman lisää Pepperistä ja Zacista tuntui, että hän tulisi hyvin toimeen hevosen kanssa. Tosin mitään ei voinut sanoa varmaksi, saattaisihan heidän ensitapaamisensa päättyä myös totaalisen katastrofiin, mikäli yhteistä säveltä ei löytyisi. Mies oli kuitenkin luottavaisilla mielin.
- Mites sulla on sujunut heppahommat, onko yhtään kilpailuja kalenterissa että pääsen hurraamaan? Zac kysäisi tarkastellen samalla kahvilan tarjontaa.

"Okei, tolle systeemillä on ihan hyvä olla polttamatta mitään kalliita pihvejä korpuksi. Ei olis kiva joutua makselemaan niitä"
Tamaya naurahti. Varmaan toisaalta hyvä systeemi, ainakin häntä moinen olisi motivoinut kummasti keskittymään enemmän töihinsä, vaikka tuskin ravintolaan kokiksi kukaan tumpelo muutenkaan hakeutui.
"Kaikki äidit samanlaisia. Mä en edes kertonut sun tapaamisesta äidille, muuten mä en olisi vieläkään täällä, kun se kyselisi kuka sä olet ja missä me ollaan tavattu ja mitäs nyt on menossa"
Tyttö sanoi ja vilkaisi Zacia hymyillen, tosin hieman pohtivasti. Siihen viimeiseen kysymykseen hän ei tosiaan olisi osannut sanoa mitään. Mitäs oli meneillään? Treffit vai ihan vain kaveripohjalta tapaaminen?

Zacin kertoessa tulevansa seuraavana viikonloppuna ratsastamaan Tamaya hymyili.
"Mä lupaan ilmestyä kentän laidalle katsomaan miten se sujuu. Toivottavasti teillä synkkaa sen hevosen kanssa"
Hän sanoi ja tilasi välissä myyjältä valkosuklaa-vadelmamuffinsin sekä latten.
"Ens kuussa on semmoiset pienehköt kilpailut. Sinne sä voit tulla, mulla on odotukset aika korkealla, kun katselin osallistujalistaa"

Zac virnuili Tamayan kertoessa, ettei ollut maininnut heidän tapaamisestaan äidilleen. Viimeinen kysymys sai myös hänet miettimään, miltä pohjalta he olivat tapaamisensa järjestäneet. Tamaya kiehtoi Zacia oudon paljon, mutta mies ei kuitenkaan tiennyt tohtiko kutsua näitä treffeiksi, sillä usein hänen kiinnostuksensa tahtoi lopahtaa asioiden mennessä liian vakaviksi. Mies kuitenkin päätti kutsua tapaamista sillä nimityksellä senkin uhalla, ettei Tamaya olisi samaa mieltä.

- No, mä uskallan veikata että mun äiti saisi vähintään sydänkohtauksen jos kertoisin olevani tytön kanssa treffeillä, Zac hymähti ja vilkaisi sivusilmällä seuralaiseensa nähdäkseen tuon reaktion.
Hän tilasi itsellensä samaan syssyyn mustan kahvin ja herkullisen näköisen palasen juustokakkua.
- Laita samaan laskuun, mies vielä kiirehti sanomaan tarjoilijalle ja kaivoi lompakkonsa esiin.

- Mulle tulee pian suorituspaineita jos sä tuut kentän laidalle nojailemaan, Zac irvisti Tamayalle ja katseli tuota hymyillen, - Mäkin kyllä toivon että ollaan samalla aaltopituudella. Olis ihan unelmien täyttymys saada sellanen ratsastettava joka osaa oikeasti muutakin kuin löntystää ja hölköttää eteenpäin, saisi vähän verestellä vanhoja taitoja, mies jatkoi vielä ojentaessaan tarjoilijattarelle seteliä maksuksi.

- Missä päin ne kilpailut järkätään? Mähän voin lähteä sinne sun henkilökohtaiseksi orjaksi kautta hevosenhoitajaksi kautta kannustusjoukoiksi, Zac naurahti puoliksi vitsaillen.
Hän ei ollut käynyt aikoihin katselemassa ratsastuskilpailuja ja sitä tunnelmaa hänellä alkoi olla jo hieman ikävä. Olisi mahtavaa päästä pitkästä aikaa ihailemaan ratsukoita ja heidän suorituksiaan sekä hienoksi laitettuja tiluksia. Zac nappasi kahvikupin ja juustokakkulautasen tiskiltä ja kääntyi silmäilemään kahvilaa.
- Sä saat tällä kertaa päättää mihin istutaan, Zac naurahti ja jäi odottamaan Tamayaa.

Tamaya oli oppinut, ettei Nurialle kannattanut mainita mitään treffejä, muuten ei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Kyllä hän Zacista kertoisi, jos heidän välillään tämän tapaamisen jälkeenkin vielä tapahtuisi jotain. Mitä sitä muutenkaan tällaisesta ”epävirallisesta” tapaamisesta turhaan puhumaan, Nuria olisi vain hyppinyt koko illan kotona ympyrää ja jälkeenpäin kysellyt millainen ”vävykokelas” oli ollut. Edellisen kerran, kun Tamaya oli kertonut tapailevansa jotakuta, oli Nuria ollut jo melkein häitä järjestämässä. Toivoton romantikko, joka eli pilvilinnoissa...

Zacin sanat saivat Tamayan nauramaan ja hänen huulilleen jäi iloisesti yllättynyt hymy, kun toinen oli käyttänyt sanaa ”treffeillä”. Ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että tästä tapaamisesta käytettäisiin sitä nimitystä, pikemminkin se oli vain ilahduttavaa.
”Miehiäkö se sitten olettaa sun treffailevan?”
Tyttö kiusoitteli hellästi ja vilkaisi Zacia, kun tuo ilmoitti, että heidän ostoksensa voisi laittaa samaan laskuun. Miehen pisteet nousivat jälleen hieman lisää.
”Vau, herrasmiesmäistä. Kiitos”
Tamaya hymyili ja otti muffininsa. Latten hän saisi pöytään hetken päästä.

”Ei mua tarvi jännittää. Mä oon vaan utelias näkemään miten sä ratsastat”
Tamaya vastasi Zacin irvistykseen.
”Mäkin toivon, että teillä menee hyvin sen hevosen kanssa. Voidaan mennä sitten joskus sinne maastoon yhdessä, kuten oli puhe”
Tyttö lisäsi ja silmäili ympärilleen salissa, etsien mukavaa ja rauhallista paikkaa.

”Ne on parin tunnin ajomatkan päässä Rosings Parkista, en just nyt muista sen paikan nimeä. Ja tervetuloa vaan, mä tarvitsenkin jonkun, joka pitää huolta Mascarponesta, kun mä stressaan ja pyörin ympyrää”
Tamaya virnisti. Vaikka kisat olivatkin vain sellaiset pienehköt, enemmänkin vain ”harjoituskilpailut”, hän todennäköisesti silti jännittäisi ennen vuoroaan.
”Mennään tuonne”
Tamaya sanoi ja käveli salin perällä olevan pöytään, istuen pehmeällä tuolille.

Zac naurahti Tamayan heitolle ja puisteli päätään.
- Mä nyt vaan en ole oikein, no, sellaista treffailutyyppiä, mies hymähti raapaisten päätään hieman kiusaantuneena.
Hän ei halunnut antaa Tamayalle kuvaa, että oli kamala pelimies ja juoksi vain yhden asian perässä, sillä mies todella viihtyi tuon seurassa.

Mies seurasi tyttöä kahvilan läpi ja nyökytteli tuon höpötyksille.
- Tuskin sun niitä kilpailuja kamalasti tarvitsee jännittää, mä luulen että selviydytte niistä hienosti. Varsinkin jos otat mukaan tällaisen ammattitaitoisen mentaalivalmentajan, Zac hymyili, istahtaessaan Tamayaa vastapäätä mukavaan perällä sijaitsevaan pöytään.

Zac hörppäsi kahviaan ja otti sitten mukavan, rennon asennon tuolilla.
- Onkos sulla jo uudeksi vuodeksi suunnitelmia? Jotkut isot kemut, kenties? Zac kysäisi kiinnostuneena, harmitellen samalla sitä, että joutui itse viettämään juhlapäivän töissä.
Tosin, eihän hän siellä koko yötä joutuisi raatamaan, mutta varmasti heillä menisi lähemmäs puoltayötä, ennen kuin ravintola saataisiin siivottua ruokailijoiden jäljiltä.

"Oon otettu, että lähit kuitenkin mun kanssa ulos"
Tamaya hymyili Zacille. Ei hän olettanut, että toinen mikään pelimies oli, eikä toisaalta tyttö itsekään kovin paljon treffeillä juossut.
"En mäkään oo pitkään aikaan käynyt kenenkään kanssa tälleen missään. Äiti hokee jatkuvasti, että mun pitäisi muuttaa takaisin Lontooseen, koska siellä on enemmän poikia"
Hän lisäsi päätään pudistellen. Nuria tuntui olettavan, että tytär jäisi tällä menolla tyystin naimattomaksi. Ihan kuin hänellä olisi ollut mikään kiire asian suhteen, näin huomassa 19 vuoden iässä.

"Mä jännitän vähän aina, vaikka tiedän, ettei välttämättä olis mitään syytä. Mutta ehkä mun tosiaan pitäs ottaa henkilökohtainen valmentaja ja kannustaja mukaan"
Tamaya naurahti ja katseli Zacia. Jos tuo tosiaan tahtoisi tulla, niin hän olisi kyllä enemmän kuin mielissään. Ja vähän otettukin kyllä. Tyttö sai lattensa ja siemaisi siitä, hymyillen tyytyväisesti. Täällä oli hyvät kahvit.
"Yksi mun ystävä kutsui mut juhliin enköhän mä sinne mene. Tosin kovin myöhään ei saa mennä, mun pitää kyetä seuraavana päivänä ratsastamaan. Valmentaja ei arvosta, jos meen ihan kuolleena Mascarponen selkään heilumaan. Entä sä? Et suinkaan joudu olee töissä?"