[Y] Tivolissa

Joseksella oli kerrankin sopivaan aikaan sekä rahaa, että vapaapäivä. Usein rahat menivät hetkessä ja vapaapäivinäkään ei tullut lähdettyä pois Rosings Parkin alueelta. Nyt mies oli kuitenkin löytänyt lehdestä ilmoituksen, joka oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Hexhamissa oli tivoli viikonlopun yli. Mia oli innostunut isän ehdotuksesta ja kysellyt koko viikon, että joko nyt oli lauantai, entä nyt, no entäs tänään? Joses oli tuntunut itsensä vähän aikaa maailman parhaaksi isäksi voidessaan vihdoin aamiaisella kertoa Mialle, että nyt oli lauantai ja tänään mentäisiin vihdoin tivoliin. Tyttö tahtoi välttämättä laittaa vaaleanpunaisen mekon päälleen ja Joses suostui siihen lopulta. Hän laittoi Mialle saparotkin ja katseli hymyillen vaaleiden saparoiden hyppimistä, kun Mia hyppi vähän ajan päästä autolle. Päivä oli lämmin, mutta Joses oli kuitenkin varannut takin mukaan sekä itselleen, että Mialle. Hän laittoi tytön istumaan turvaistuimeen ja lähti ajamaan. Koko ajomatka menikin sitten siihen, että mies kuunteli taukoamatonta "koska ollaan perillä?" - kyselyä. Joskus Joses toivoi, ettei Mia olisi koskaan oppinut puhumaan, vaikka toruikin sitten itseään moisista ajatuksista.

Mia hyppi turvaistuimessa ja osoitteli ulkona näkemiään asioita, luetellen niitä ääneen. Joses hymyili kärsivällisesti tyttärelleen. Puheripuli menisi varmaan aikanaan ohi... Hassua, hän oli kuvitellut, että tämän vaiheen olisi kuulunut mennä ohi jo tähän ikään mennessä. Disney-kappaleita sisältävä CD sai Mian unohtamaan höpötyksen ja tyttö alkoi vuorostaan iloisesti lauleskella osaamiaan pätkiä. Prinsessa Ruusunen oli tällä hetkellä Mian suosikki, mutta levyllä ei valitettavasti ollut sen kappaletta. Onneksi muutkin vaihtoehdot tuntuivat kelpaavan oikein hyvin ja matka taittui mukavasti.

Tivolissa oli väkeä, kuten kauniilla ja aurinkoisella ilmalla saattoi arvata. Mia hyppi innosta kuin pieni kenguru eikä olisi millään malttanut pitää Josesta kädestä tai pysyä paikallaan sen aikaa, kun hän maksoi heitä sisälle. Tivolialueella kaikui musiikki ja värejä oli niin paljon, että Joseksesta tuntui, kuin he olisivat pudonneet keskelle sateenkaarta. Tai sellaisen räjähdystä.
"Isi, isi, nalle!"
Mia innostui ja veti Josesta kohti narunvetoa, josta olisi pääpalkintona voittanut tyttöä itseään puolta suuremman, pörröisen nallekarhun.
"Kulta, et jaksaisi edes kantaa tuollaista"
Joses huomautti naurahtaen. Mia katsoi häntä suuret, tummansiniset silmät pyytävinä.
"Nalle"
Tyttö sanoi vaativalla äänellä. Joses pyöräytti silmiään ja kaivoi lompakon taskustaan. Ilmeisesti kaikki palkinnot olivat jonkin kokoisia nalleja, joten ainakaan Mian toive ei aivan jäisi toteutumatta. Siihen Joses uskoi melkoisen vahvasti, ettei näistä peleistä todellisuudessa voinut voittaa sitä suurinta nallea.

"No niin ja nyt valitaan yksi naru... Ei, kun yksi naru, älä niistä kaikista vedä, höpsö!"
Joses nauroi ja auttoi Miaa valikoimaan yhden narun nipusta. Tyttö selvästi ajatteli, että vetämällä kaikista saisi itselleen kokonaisen nallearmeijan. Tämä naru toi Mialle keskikokoisen (Joseksen mielestä jopa yllättävän ison) nallen, jolla oli valkoinen turkki ja mustat nappisilmät. Lasten tavoin Miakaan ei jaksanut murjottaa valtavan pehmon menetystä, vaan hali onnessaan palkintoaan ja alkoi heti pohtia sille nimeä. Joses ohjasi tytärtään eteenpäin tutkimaan, mitä muuta mukavaa väriviidakosta löytyisi. Pitäisi muistaa vahtia, että nalle tulisi mukaan joka laitteesta, ettei tulisi porua...