Remona

t. Remona

Ikä: 14 (2004), Saksa.
Omistaja: David King.
Rotu: Trakehner.
Väri: Ruunikko, pyrstötähti ja vuohissukat takajaloissa.
Säkäkorkeus: 169cm.
Käyttö: Aktiivinen kouluratsu; Grand Prix.
Tallipaikka: Täysihoito.

i: Adamello II
e: Favia

Historia ja nykyisyys.
Arvostetusta, saksalaisesta siittolasta saapunut Remona on malliesimerkki siniverisestä trakehnerista, ja tammalla oli hintalappukin kohdallaan, kun Elizabeth Hamilton sai sen vuonna 2010. Ratsukko kilpaili aktiivisesti yhdessäoloaikansa, viimeiset kaksi vuottaan erittäin aktiivisesti ja Intermediaire-tasolle nousten. Hevosen ainutlaatuinen karisma kouluradalla lupaili sen nousua aina kouluratsastuksen huipulle saakka. Toisin kuitenkin kävi, sillä Elizabeth Hamilton sai surmansa syyskuussa 2014, ja ratsastajansa kanssa tanssinut hevonen jäi yhtäkkiä ilman ratsastajaa. Typertynyt aviomies jätti hevosen hoidon Rosings Parkin vastuulle, sillä ei voinut tehdä Lizzien hevosta koskevia päätöksiä. Remona valmentautui aikansa Davidin toisen vaimon kanssa, mutta eron jälkeen on siirtynyt uudelle ratsastajalle.

Käsittely.
Remona tuntee omistajansa. Tammalla oli tapana odottaa portilla illalla, kun Lizzie tuli hakemaan sitä ja tähytä korvat hörössä käytävää naisen askelia kuulostellen. Sitä se tekee edelleen, päivä toisensa jälkeen, tuijottaa intensiivisesti ovelle ja odottaa ihmistään tietämättä, ettei tämä ole tulossa enää koskaan. Se on hyvätapainen, mutta poissaoleva ja etäinen kuin ei olisi aivan läsnä. Omistajansa poismenon jälkeen hevonen muuttui haluttomaksi ja apeaksi, mutta se on hiljalleen hyväksynyt ihmisekseen myös uusia ratsastajia.

Hevonen kiintyy hitaasti ihmisiin, mutta sen rakkaus on syvää. Se kunnioittaa ihmisen tilaa ja on varsin miellyttävä käsitellä, vaikka hellyyttä kaipaa vain hyväksymiltään ihmisiltä. Tamma antaa ongelmitta kiinni tarhasta, vaikka tuleekin vastaan vain tuttuja hoitajia, ja kulkee taluttaessa reippaasti, mutta ei kävele päälle ja odottaa vuoroaan oviaukoissa. Sillä on taipumusta pyöriä karsinassaan, etenkin ruoka-aikaan se näyttää heittelevän jos jonkinmoista piruettia ja äityy varsin puheliaaksi, mutta se väistää kuuliaisesti ihmistä. Se on oikea mallioppilas jalkojen nostamisessa ja ylhäällä pitämisessä, ja siksi kengittäjien ikuinen lempilapsi. Remona osoittaa mieltään lähinnä satulavyön kiristämisestä tai muusta inhottavasta toimenpiteestä. Eläinlääkäreille se on kohtelias siihen saakka, että jotakin inhottavaa tapahtuu. Tamma vetäytyy nimittäin kuoreensa, kun siihen sattuu tai se on muuten kipeä, ja suhtautuu lähestymiseen hyvinkin ärhäkästi; se saattaa esimerkiksi yrittää suojella kipeää jalkaa potkimalla kipakasti. Se on asiallinen matkustaja hevosseurassa, mutta lastaussillan kiipeäminen ahdistaa sitä, ja tamma joko rykäisee autoon yhdellä loikalla (joku vannoisi, että silmät kiinni) tai loikkaa viime hetkellä alas sillalta.


Ratsastus.
Kouluratsuna tunnetuksi tullut Remona on ihastuttanut hyväntuulisella karismallaan: tamma näyttää todella rakastavan esiintymistä joka solullaan. Se näytti antavan kouluradalla kaikkensa Lizzien tähden ja väreilevän elämisen riemua katsomoon saakka. Sillä on trakhenerille ominaisen kauniit askellajit; erityisesti Remonan ravi ja passage ovat kehuttuja, sillä tamma näyttää tanssivan korkein, joustavin ja vaivattomin liikkein. Näyttävyydessä ei ole aina täysin vaivatonta istua, mutta tamma tuntuu yrittävän estää ratsastajaa hötkymästä ja heittelehtimästä pehmentämällä askeliaan. Onneksi keinuvassa, pyörivässä laukassa voi istua ilman suurempaa vatsalihastyötä. Hevonen on hyvin osaava sileällä, ja ihmisen kanssa työskentelystä nauttiva tamma voidaan viedä vielä eteenpäin koulutuksessa; tammalla voisi olla potentiaalia edetä nykyiseltä Intermediaire-tasolta Grand Prix'hin saakka. Sillä on hyvin pehmeä suu, ja se on kevyt kädelle; sitä on ratsastettu pääasiassa istunnalla, ja tamma kuuntelee halukkaasti painoapuja. Parhaimmillaan hevonen tekee pienetkin harjoitukset täydellä sydämellä, mutta huonoina päivinä sen on vaikea keskittyä ja muistaa parin sekunnin jälkeen, mitä siltä oli pyydetty; se saattaa jäädä tuijottelemaan tuulisella säällä rajusti liikkuvaa kasvillisuutta tai lepattavaa pressua, mutta harvemmin hermostuu muutamaa sivuaskelta enempää. Vieraan ratsastajan kanssa yhteisen sävelen löytyminen vie aikaa, sillä Remona mukautuu omaan ihmiseensä.

Remona nauttii selvästi pienistä esteistä ja radoista, joilla sen itsevarmuus kasvaa. Se hyppää hyvällä tekniikalla, vaikka saattaakin kieltää ilman ratsastajan tukea, ja nostelee arvokkaasti jalkojaan yli esteiden. Epätavalliset tai vieraat esteet sekä vesihaudat saavat hevosen varautuneeksi, ja se tarvitsee hetken totutella uusiin asioihin, ennen kuin kuvittelee hyppäävänsä niiden yli. Tamma pitää myös pienistä maastoesteistä, kuten puunrungoista, kapeista puroista, ojista ja matalista aidoista, mutta sen itsevarmuus katoaa esteiden ylittäessä metriä maastossa tai kentällä tai näyttäessä kauhistuttavilta. Se on myös vastahakoinen tekemään hyppyjä tuntemattomaan, vaan haluaa nähdä mitä esteen takana odottaa.
Hevonen on muuten maastossa aavistuksen epävarma, mutta rauhallisen ja varman ratsastajan kanssa ei sekään turhaan hermoile; se on hyvin herkkä ratsastajan jännitykselle ja mielenliikkeille. Tamma on suhteellisen liikennevarma, mutta harvinaisen äänekkäät tai omituisen näköiset traktorit ja rekat pelottavat sitä. Parhaiten se pärjää maastovarmojen hevosten seurassa, sillä se seuraa mielellään esimerkkiä ja kulkee muiden perässä. Silloille sitä ei ole kuitenkaan saada parhaankaan kaverin perässä, sillä ne sitä hirvittävät ihan tosissaan: tamma säikkyy tilanteita, joissa sen alla on pudotus, jopa niinkin pieni kuin trailerin lastaussillalla. Remona ei myöskään mielellään mene veteen ja jos saa päättää, jää joen toiselle puolelle itkemään, kun kaverit jatkavat matkaa. Se on viety kahdesti merenrannalle, ja tamma osallistuu ihastuneena rantalaukkaan, mutta välttelee vettä sinnikkäästi jääden tuijottamaan sitä sieraimet suurina ja loikkien aalloista pois rajuinkin hypyin.