Just being b****y me.

// Avoin peli, Amandalle seuraa.//

Nuori neiti Aycock oli ärtynyt. Hänellä oli tänään valmennus myöhemmin ja häntä ärsytti, että vanhemmat olivat tuoneet hänet tallille suoraan koulusta. Tai siis äiti oli. Perjantai-illalle olisi ollut muutakin tekemistä kuin tallilla kuppaaminen ilta kahdeksaan asti. Kuulemma olisi aikaa olla Montin kanssa ja ratsastaa kunnolla. Pyh!

Tummatukkainen tyttö oli linnoittautunut oleskelutilaan syömään Subwaysta hakemaansa paahtopaistipatonkia. Lisänä hänellä oli limsapullo ja sellainen iso suklaakeksi. Samalla tuo näpräsi keskittyneenä puhelintaan, miltei hehkuen ulospäin tietynlaista teinityttöjen "pysy kaukana"-asennetta. Tosin kaukana pysyminen oli Amandan kohdalla kaunisteltua, hän usein käski kaikkien painua juuri sinne minne aurinko ei paistaisi ikinä. Hän naureskeli itsekseen joillekin jutuille tai tyhmille ihmisille netissä syödessään. Montilla ratsastus ei tänäänkään olisi kiinnostanut, mutta sunnuntaina olisi estekilpailut ja tänään pitäisi ratsastaa (ja mennä siihen pirun valmennukseen) jotta sunnuntaina he voisivat mennä voittamaan metrin luokan kevyesti. Hän luotti ruskeaan ponioriin, se ei koskaan hävinnyt. Hyvä on, joskus. Tyhmä poni. Koska Amandassahan ei ollut mitään vikaa. Paitsi aika paljonkin...

//Tamaya tulee ainakin seuraan//

Tamaya oli käynyt aamusta salilla ja sieltä mennyt suoraan shoppailemaan. Henrik oli tipauttanut hänen tililleen viikkorahaa ja sehän oli hurahtanut sitten suoraan vaatekauppojen kassaan. Tyttö oli ostanut uudet, mustat ratsastushousut, jotka oli pukenut heti tallille päälleen. Sen lisäksi mukaan oli tarttunut uudet korkkarit (oikei, kahdet...) ja muutamat farkut sekä kasa meikkejä. Siinähän ne rahat sitten olivat menneetkin, kun oli vielä käynyt ruokakaupassa ja hakenut kissoille ruokaa (kallista sellaista). Henrik saisi loppuviikosta laittaa lisää rahaa. Autokin pitäisi tankata, mittari alkoi näyttää punaista, mutta autolla oli pakko mennä tallille, kun ulkona tihutti vettä.

Tumma tukka hulmuten Tamaya pöllähti tallin oleskelutilaan laukku olallaan. Hänellä oli päällään uudet ratsastushousunsa, mustat saappaat ja tummanpunainen, melko tyköistuva neule. Nuori nainen vilkaisi oleskelutilassa istuvaa tyttöä.
"Moi"
Hän tervehti kummemmin ajattelematta, olihan se kohteliasta tervehtiä. Tamaya istui penkille ja alkoi kaivaa laukustaan ponnaria, jolla saisi laineiksi käännetyt hiuksensa kuriin tulevaa ratsastusta ajatellen.
"Kurja sää pihalla"
Tamaya huomautti ohimennen.

Amanda mulkaisi oleskelutilaan saapuvaa tyttöä pahasti. Mitä tuokin oli niin pirteä ja iloinen? Tyttö mulkaisi tulijaa pahasti, vielä pahemmin sitten kun tuo kehtasi moikata hänelle. Ei häntä kiinnostanut oikeasti se millainen sää oli ulkona, puhumattakaan siitä että hermo menisi aivan juuri. Ei hän kaivannut ketään ylipirteää muka kilttiä ihmistä tähän ärsyttämään häntä! Argh!

"Mo."
Amanda tuhahti tyytymättömästi, ei hän nyt ihan osannut olla sanomatta mitään, kuin kuitenkin oli kasvatettu käyttäytymään. Hän huokaisi raskaasti ja pyöritteli silmiään. Hän otti haukun leivästään eikä vastannut mitään tuon tytön päivittelyihin säästä. Ei hän jaksanut jutella sellaisesta turhanpäiväisestä.

Tamaya vilkaisi tyttöä hämmentyneenä. Mikäs tuota vaivasi? Oliko hiekkaa väärässä paikassa vai mikä mätti? Kumma maa tämä Englanti, kun ei tervehtiäkään saanut ilman, että toinen alkaisi hautoa vähintään murhasuunnitelmaa... Päätään pudistaen Tamaya alkoi vääntää lettiä hiuksiinsa ja vilkaisi uudestaan teinitytön suuntaan. Tuo oli varmasti nuorempi kuin hän. Teini-ikäkö vaivasi vai mikä oli hätänä?

"Sisällä tosin tuntuu olevan vielä kylmempää, kuin ulkona. Pudottiko poni satulasta vai mikä noin vetää naaman kurttuun?"
Tamaya tokaisi hieman ilkeämpään sävyyn.

Hiekka, ananakset ja herneet. Kaikki mahdollinen. Melonitkin vielä kaupan päälle. Hän voihkaisi raskaasti pyöritellen samalla silmiään. Häntä ärsytti ja todella paljon ja kaikki. Miten hän aisi tuon pirtsakan ja inhottavan ihmisen pois? Hän huokaisi raskaasti ja pyöritteli silmiään.

"No ei pudottanut, mä sentään osaan ratsastaa, enkä putoile satulasta."
Hän ärähti Tamayalle. Se oli totta ettei hän juuri koskaan pudonnut, mutta siihen oman osansa teki myös se, ettei Monti todellakaan tehnyt mitään pahoja temppuja. Se oli kiltti oripoika, joka kuunteli ratsastajan apuja hyvin sekä teki aina parhaansa. Ei hän siis ainakaan lentelisi alas hevosen selästä, todellakaan. Oli saanut hyvän ponin, jolle alkoi olla hieman liian iso. Vanhemmat tuputtivat hevosta, mutta Amandaa ei olisi kiinnostanut enää ollenkaan.

[ Anteeksi, tungen törkeästi tähän väliin, mutta minä myös! ]

Colin Reese

Pyyhi pölyt, kuuraa, tiskaa, laita ruokaa, korjaa tähteet… Mitäpä ei tallityöläinen joutunut tekemään. Colin oli hoitanut päivän askareitaan varsin mallikkaasti säästä huolimatta, niin kuin tehdä täytyi, ja jopa tallautunut ansiokkaasti muuan ylipainoisen hoidokkinsa jaloissa, mutta yhden homman hän oli jo tyystin unohtanut – ja nyt oli kiire! Hän harppoi portaat ylös kolme kerrallaan (mikä oli varsin normaali tahti hänen koivilleen) ja pamahti oleskeluhuoneessa vallitsevaan, astetta viileämpään mikroilmastoon, joka oli muodostumassa kahden naishenkilön välille. Hän kurtisti kaksikolle kulmiaan ja tajusi jopa nyökätä tervehdyksen harppoessaan imurin kanssa peremmälle synkkänä kuin itse noutaja. Oli nimittäin hänen vuoronsa huolehtia oleskeluhuoneen siisteydestä. Sen unohtaminen oli melkeinpä hengenvaarallista, kun otti huomioon heidän hallintovastaavansa neuroottisen suhtautumisen siisteyteen. Huone oli siis saatava kuntoon ennen kuin Effie päättäisi tulla tauolle. Niin paljon kuin Colin pitikin Effien härnäämisestä, hän ei halunnut suututtaa esimiestään – etenkin kun Effie vastasi suuttuessaan viittä harmaakarhua ja puolentusinaa kissaa.
”Sori. Tässä ei mene kauaa”, mies totesi ykskantaan yrittäen olla huomioimatta kireän tuntuista ilmapiiriä, joka tuntui olevan lähtöisin sohvalla mököttävästä teinistä, ja tuikkasi pistokkeen seinään. Olisi tietenkin ollut optimaalista, jos oleskeluhuone olisi ollut tyhjillään, mutta menköön.

//Tervetuloa vaan! :D//

Tamaya väänsi ranskanletin hiuksiinsa. Tuon mutrunaaman asenne alkoi vähitellen ottaa häntä todella pahasti päähän. Mikä se kuvitteli olevansa?
"No, poniratsastajalla tuskin on huoltakaan putoamisesta. Metrin korkeudesta putoaminen tuskin kovin paljon sattuukaan"
Hän tuhahti takaisin. Tamaya inhosi tuollaista nirppanokkailua.

Oven avautuessa Tamaya käänsi katseensa ja hätkähti. Mistä tuokin ilmestys tänne pöllähti? Pelottavan näköinen tyyppi vaikka tyttö olikin ehtinyt nähdä kaikenlaista tallaajaa Kuubassa asuessaan.
"Joo, anna palaa vaan.."
Tamaya sanoi ja mietti pitäisikö livistää ennen kuin mies alkaisi riehua imurinsa kanssa. Kai tuo luotettava oli, kun oli tallilla töissä? Ulkonäöstään huolimatta.

Amanda mulkaisi huoneeseen tullutta työntekijää, etenkin kun tu avasi suunsa ja iski imurin seinään. Se Tamayan kommentti sai hänet palamaan halusta hirttää tuo!
"... No joillakin on varaa poneihin jotka ei pudottele ratsastajiaan."
Hän sihahti tuolle eukolle. Kuka tuo luuli olevansa (kysymys taisi olla enemmänkin siitä kuka hän kuvitteli olevansa)?

Ja mikä nisti tuo mies oli? Amanda nousi ja mulkoil tuota pahasti. Hän luuli että vanhempansa maksoivat laadukkaasta tallipaikasta, eikä entisten linnakundien lepokodille.
"Mitenhän sinullekin on työpaikka täältä irronnut?"
Tyttö tokaisi sen enempiä ajattelemattaa, katsellen Colinia halveksuen.

Colin oli tottunut kuulemaan hevosenomistajien välisiä kärhämiä ja saamaan näiltä osakseen juuri sellaisia katseita, kuin tälläkin kertaa, joten ei jaksanut tehdä vallitsevasta ilmapiiristä sen suurempaa numeroa. Hän vain hoitaisi hommansa ja lähtisi pois, niin huomaamattomasti kuin pystyi. Valitettavasti sohvalla murjottanut teini ei antanut hänelle sitä iloa.
Kuullessaan töykeään sävyyn töksäytetyn kysymyksen Colin suoristautui hitaasti ja käänsi katseensa tyttöön tuijottaen tätä vaiti. Hän pohti hetken, mitä vastaisi, ja onnistui samalla näyttämään siltä, että suunnitteli tunkevansa imurinputken alas tämän kurkusta. Hän oli usein miettinyt tismalleen samaa kysymystä, mutta sitä harvemmin lauottiin hänelle suoraan päin naamaa. Tallin väki kun oli yleensä niin perin juurin hienoa, että hoiti asiat (siis valitukset) hienovaraisesti selän takana. Näköjään teinit toivat virkistävän poikkeuksen tähänkin sääntöön.
”Säkenöivällä hymylläni ja hurmaavalla persoonallani”, mies vastasi ykskantaan (säkenöimättä) ja vilkaisi syrjäkarein hiuksensa letittänyttä naista. Mahtoikohan tälläkin olla jotain hampaankolossaan? Colin ei olisi halunnut käydä väittelemään kenenkään kanssa, mutta tunsi vastuun tallin imagosta painavan harteitaan. Niinpä hän lisäsi vielä varmuuden vuoksi: ”Fairchildit eivät palkkaa ketään heppoisin perustein.” ennen kuin painoi imurin käyntiin jalallaan. Se oli tökeröä, mutta hän ei ollut siellä kuunnellakseen alaikäisen angstia.

"Ja jotkut osaa ratsastaa niin, että voi ratsastaa hevosella, joka tekee muutakin, kuin laahustaa eteenpäin kuin huumattuna"
Tamaya näpäytti takaisin. Puheen kiihtyessä espanjalainen korostus puheessa kuului entistä selkeämmin.

Tamaya tuijotti teiniä halveksivasti, kun tuo kävi nyt puolestaan sisään tulleen miehen kimppuun. Työntekijän kommentille hän ei voinut olla nauramatta.
"Vähän tuntuu, että täältä saa hevoselleen paikan samoilla avuilla. Tosin siihen riittävät selvästi ne heppoisetkin perusteet"
Hän huomautti miehelle ja loi samalla merkitsevän ilmeen teinin suuntaan. Mitä ihmettä mokoma koppava ipana edes teki täällä, jos elämä oli noin kamalaa?

Amanda kohotti kulmaansa. Hän kiehui vain sisäänpäin, antaen itsestään todella kylmän ja välinpitämättömän kuvan.
"Anteeksi vain mutta sinulla taitaa olla kokemusta. Eikös siellä sinun kotimaassasi sellaista harrasteta?"
Kesällä oli ollut joku eteläinen skandaali, ei Amanda tiennyt minkä maan ratsastajilla, mutta jotaki tummahipiäisempää porukkaa. Tyttö ei olisi se joka lähtisi täältä ensin, sen hän päätti.

"No sinä olet varmaan käyttänyt kaikista halvinta perustetta."
Amanda heitti paikaltaan, mulkaisten sitten sen imurin kanssa heiluvaa yksilöä.
"Kuvitteletko olevasi hauska?"