[P] Ensimmäinen sivu uudessa kirjassa

//Tintin Isla Powers ja sivuhahmo Hamish Fairchild jota ohjasi Kirke. Pikaviestinpeli, työhaastattelu.//

KIRKE
Taloudenhoitajan löytäminen oli ollut yhtä painajaista. Hamish Fairchild laski, että tämä oli kolmaskymmenes työhaastattelu viimeisen puolen vuoden aikana: ilmeisesti keskellä Northumberlandin maaseutua sijaitseva, rapistunut kartanonjättiläinen ei loppujen lopuksi ollut kutsuvin työpaikka. Edellinen taloudenhoitaja oli lähtenyt kahden kuukauden jälkeen ja antanut syyksi, että oli alkanut puhua maalauksille. Hakijoista ei silti ollut ollut pulaa. Ehkä mies oli vain liian vaativa, mutta hän ei halunnut jättää tytärtään kenen tahansa seuraan: vieroitusoireista kärsivät, levottomasti kartanon antiikkia kyttäävät nuoret miehet, aivan omissa maailmoissaan pyörivät isoäidit ja näkymättömiä seuralaisia huitovat hakijat eivät herättäneet isässä luottamusta. Hän tiesi, että Noreen oli jo 17 ja oli aina ollut pelottavan kypsä ikäisekseen: tytär ei tarvinnut lapsenvahtia, mutta hän ei halunnut jättää lastaan yksin suureen, tyhjään kartanoon enää yhdeksikään päiväksi, jos sitä vain saattoi välttää. Corinne oli valmentamassa Hollannissa, ja hänen - mies vilkaisi kelloaan - olisi teknisesti pitänyt olla luennoimassa Durhamissa tänään.

Hän oli sopinut tapaavansa hakijan iltapäivällä Slaleyn pubissa, kotoisassa Fox and Houndissa. Idyllinen pikkukylä antaisi pehmeämmän laskun työpaikkaan kuin ylhäisessä yksinäisyydessään seisova Rosings Park, jota hänen serkkunsa tallille palkattu tytär oli kuvaillut kuin Ruususen linnaksi: omassa, lumotussa ulottuvuudessaan nukkuvaksi. Nuorelle työnhakijalle se ei välttämättä ollut toivottu ominaisuus. Tummanpunaiseen, laadukkaaseen neulepaitaan pukeutunut, pitkä ja leveäharteinen mies vilkaisi tummapuisen, lämpimän pubin sisällä hetkellä vähäistä asiakaskuntaa: kaksi uneliasta, keski-ikäistä vakioasiakasta puolittaisessa koomassa tuoppi kourassa. Hetkinen, oliko toinen Maggien aviomies? Hamish pohti, että pub ei välttämättä ollut ollut yhtään sen parempi valinta.

TINTTI
Isla katsoi itseään levettomana peilistä. Hän näytti täydellisen valmiilta työhaastatteluun. Lyhyt tukka oli aseteltu mukavan pöyhkeästi, mutta ei suureksi pehkoksi. Lähes aina niin huonokuntoiset kynnet nainen oli lakannut läpinäkyvällä hoitavalla kynsilakalla. Korvissa oli vain pienet valkoiset helmet ja kasvoilla vain niukasti meikkiä peittämässä ihon virheitä ja korostamassa miltei näkymättömiä kulmakarvoja ja ripsiä. Islan luonnostaan punaiset huulet eivät kaivanneet väriä osakseen.

Vaatteet olivat olleet se suurin ongelma. Nainen oli päätynyt yksinkertaiseen valintaan. Islalla oli päällään tavalliset siniset farkut ja valkea kauluksellinen t-paita, jonka helma oli työnnetty housuihin. Kaulassa oli väriä antamassa yksi ohut oranssi huivi. Hän oli valmis. Isla silitti pikaisesti molempia kissojaan ja nappasi turkoosin kangastakkinsa olalleen. Käteen eksyi vielä jo hieman elämää nähnyt tekonahkainen laukku.

Hengästyneenä Isla pysähtyi bubin eteen. Nainen ei omistanut autoa, vaan kulki kaikkialle pyörällä. Ajokortin hän oli perintörahoistaan joskus hankkinut, mutta muutamaan kuukauteen ei nainen ollut auton rattiin istunut. Isla lukitsi pyöränsä ja asteli bubiin. Naisella meni hetki tottua nunin hämärään, mutta pian hän tunnisti pöydässä istuvan henkilön. Hänen haastattelijansa. Isla käveli Hamishin luo ja ojensi kättään.
“Isla Powers!”

KIRKE
Nuoren naisen täytyi olla hakija. Hamish nousi kohteliaasti seisomaan, kätteli Islaksi esittäytynyttä naista varmalla otteella ja viittasi tätä sitten lämpimästi istumaan alas.
"Hamish Fairchild. Haluaisitko jotakin juotavaa?" hän tiedusteli ensimmäiseksi, ennen kuin aloittaisi varsinaisen työhaastattelun. Mies soi naiselle hymyn, joka viuhkoitti punaruskeiden silmien kulmat naururypyillä.

TINTTI
Islan sydän pomppi rinnassa ja naisen suu kuivui. Hän oli ollut jo hetken työttömänä ja säästöt hupesivat. Ellei hän saisi työpaikkaa, voisi Lady joutua myyntiin. Nopeasti nainen kuitenkin ravisti moiset ikävät ajatukset pois päästään. Piti kuulostaa positiiviselta ja mukavalta.
"Kyllä kiitos, ihan vain sooda vettä. En ole hirveä alkoholin ystävä."
Isla naurahti istuutuessaan.

KIRKE
Hamish haki tulijalle lasillisen tilattua vettä ja itselleen kupin teetä. Kuppi oli vanha ja lautasessa oli särö, mutta kuumaa, englantilaista teetä tuskin oli voitu pilata. Hän hämmensi voimakkaasti tuoksuvaa, höyryävää kupillista hetken kiireettömällä rauhalla antaen Islalle aikaa asettua. Työhaastattelut olivat jännittäviä tilanteita, mutta häntä ei ollut syytä pelätä. Miehen suupieli kohosi lämpimään, yksityiseen hymyyn, kun hän ajatteli vaimoaan, joka tuntui saavan raavaimmatkin miehet tutisemaan.
"Kertoisitko minulle jotain itsestäsi, Isla", hän pyysi ja katsoi naista silmiin.

TINTTI
Hamish haki molempien tilaukset tiskiltä, ja sillä aikaa Isla hengitti muutaman kerran syvään. Nainen muistutti itseään kaikesta siitä, mitä oli työhaastatteluista lukenut. Niinpä mihen tullessa takaisin oli hänen huulillaan hymy, vaikka siitä näkikin kuinka naista jännitti. Kun Hamish oli istuutunut, ensimmäinen kysymys pääsi ilmoille. Isla räpytteli muutaman kerran silmiään pohtiessaan, vaikka olikin kyseiseen kysymykseen päättänyt aikaisemmin jo vastauksen. Nainen päätti jättää kaiken menneisyyteensa liittyvän hämärän peittoon, ellei siitä erikseen kysyttäisi.
"Olen positiivinen ja huolellinen persoona. Löydän aina kaikista ihmisistä jotakin hyvää ja kun aloitan jonkin tehtävän, teen sen sitten kunnolla. Järjestelmällisenä persoonana hoidan annetut tehtävät mielestäni parhaimmassa järjestyksessä. Osaan tehdä ruokaa sillä olin muutaman vuoden kokkikoulussa. Ömm.. En ole hyvä tiimipelaaja, mutta sopeutuvaisena kykenisin helposti yhteistyöhön jonkun kanssa."

KIRKE
Mies hymyili lempeästi huvittuneena. Isla taisi tiedostaa hyvin selvästi olevansa työhaastattelussa.
"Mukava kuulla", hän naurahti, "entä mistä olet kotoisin? Onko sinulla harrastuksia?"

TINTTI
"Newcastlesta. Harrastan ratsastamista, kiipeilyä ja vaellusta."
Isla siemaisi hieman soodavedestään, sillä kuiva suu oli kovasti saamassa äänen karkaamaan.

KIRKE
"Vaeltamiseen täällä pitäisi riittää maisemaa", Hamish vastasi hivuttaen syrjäistä, nummistaan kuuluisaa maaseutua hieman houkuttavammaksi, "ja meillä on maillamme talli. Onko sinulla omaa hevosta?"

TINTTI
"Niin riittää. Se on yksi monista syistä miksi haen teille töihin." Islakin naurahti hieman. "Joo, Lady of the Fountain, ihan vain Lady. Pelastin sen muutama vuosi sitten sirkuksen pakkohuutokaupasta. Risteytysponi mutta superkiltti."

KIRKE
Mies nyökkäili osoittaen elekielellään kuuntelevansa naista.
"Sille olisi varmasti mahdollista järjestää tallipaikka, mikäli sellaista toivoisit", hän sanoi ja siemaisi sitten teetään. Se oli aavistuksen vetistä. Sääli. Hän laski kupin pöydälle ja katseli naista sitten hetken tutkivasti.
"Miksi haluaisit meille töihin?"

TINTTI
Isla hymyili iloisena miehen toteamukseen Ladyn tallipaikasta. Rosings Park oli hintava paikka, maailmankuulu ja arvostettu. Sirkuspellen hevonen ei ehkä asiakkaiden mielestä ollut toivottu lisä, mutta hyvä ettei omistaja jakanut ainakaan näkyvästi samaa mielipidettä. Seuraavaankin kysymykseen nainen oli pohtinut vastausta, keksimättä kuitenkaan aivan täydellistä. Suurin syy työnhakuun oli se, että hän tarvitsi töitä enemmän kuin mitään.
"Nautin kotitöiden tekemisestä ja mikäs sen parempaa jos siitä vielä maksetaan. Tallinne lähellä olisi loistavat maastot vapaa-aikaa ajtellen."
Islan silmät tuikkivat huvittuneesti.

KIRKE'
Hamish antoi Islalle tilaa kertoa, mitä valitsi, ennen kuin jatkoi.
"Haemme taloudenhoitajaa, joka huolehtisi kartanosta, neljästä koirastamme ja pitäisi seuraa tyttärellemme. Tarjoamme luonnollisesti majoituksen ja ylläpidon sekä oman auton käytön", hän kertoi ja katseli naisen kasvoja lukeakseen tämän reaktioita.
"Minä ja vaimoni matkustamme paljon, joten etsin jotakuta, joka voi pitää seuraa tyttärellemme, Noreenille ja huolehtia, että hän saa syödäkseen. Noreen on jo 17-vuotias eikä tarvitse lapsenvahtia, mutta en halua hänen joutuvan olemaan yksin niin pitkiä aikoja."

TINTTI
"Niinhän siinä työpaikkailmoituksessa taisi lukea."
Isla naurahti ja nyökkäsi. Oma auto, ylläpito ja majoitus taas eivät olleet lukeneet, mutta sekin olisi mahtavaa.
"Teilläpäs onkin sitten kunhnon työntekijän luontoisedut."
Nainen hymyili leveästi ja suorastaan epäuskoisesti.
"Kartanon perussiivous ja ruuanlaitto onnistuvat helposti. Ehkä tyttärenne viihtyisi seurassani, eihän meillä ole montaa vuotta ikäeroa."

KIRKE
Hamish nyökkäsi puolittain hymyillen. Työsuhde-edut olivat välttämättömiä, kun työntekijöiltä vaadittiin  noin 60 tunnin työviikkoja tai asumista keskellä ei-mitään.
"Pidätkö koirista tai oletko ollut niiden kanssa tekemisissä?"

TINTTI
"Koirissa ei ole mitään vikaa, mutta en kyllä ole koiria oikeastaan koskaan hoitanut. Ehkä muutamia viikkoja kun ystävä ollut matkoilla."
Isla pohdiskeli toivoen, ettei koiratietämättömyys estäisi työpaikan saamista.
"Mutta luulisin pärjääväni. Enkä ainakaan pelkää koiria."

KIRKE
Mies näytti ymmärtävän. Ketään ei velvoitettaisi pitämään heidän lemmikeistään, mutta hän toivoi, että ne saisivat osakseen lempeää kohtelua.
"Muut työntekijämme ovat hyvin kiintyneitä koiriimme ja käyttävät niitä usein lenkillä, joten taloudenhoitajan ei tarvitse kuin ruokkia ne ja laskea ovesta ulos. Meillä oli neljä koiraa, irlanninsusikoira, Angus, kaksi saksanpaimenkoiraa, Higgins ja Nemo, sekä bordercollie, Foxy." Hän piti tauon juodessaan muutaman kulauksen teetä, jonka mauttomuutta ei hienotunteisena ilmaissut.
"Taloudenhoitajalle on varattu käyttöön oma henkilöauto. Toiveissa on, että hän vie ja hakee Noreenia tarvittaessa."

TINTTI
Isla tajusi rentoutuneensa jossakin vaiheessa. Laukkaava sydän oli rauhoittunut ja kasvoilla oli pieni aito hymy. Hamish ei ollut niin pelottava nyt, kun muutaman sanan nainen oli päässyt vaihtamaan.
"Tottakai. Ei tuota ongelmaa. Ajokortti kyllä löytyy vaikka tällä hetkellä en omistakaan autoa."
Nainen vastasi.
"Tehtäviin kuuluu siis koirien hoitaminen, ruuanlaitto, talon perus puhtaanapito ja tyttärenne kyydittäminen tarvittaessa. Sekä kaikkea muuta eteen tulevaa. Kuulostaa oikein mahtavalta."

KIRKE
Hamish hymyili melkein anteeksipyytävästi.
"Muun muassa. Työtehtäviä on valitettavasti vaikeaa listata kokonaisuudessaan työsopimukseen, sillä etsimme jotakuta auttamaan perheemme arjessa ja joustamaan tarvittaessa. Mekin pyrimme joustamaan ja tarjoamaan esimerkiksi vapaapäiviä aina tarvittaessa." Hän piti jälleen tauon, jotta Isla saattoi sulatella kuulemaansa.
"Onko sinulla jotakin, mitä haluaisit tietää tai kysymyksiä mielessäsi?"

TINTTI
"No, eihän siellä keskellä ei mitään ole muuta tekemistä kuin tehdä töitä."
Isla naurahti hymyillen leveästi.
"Ei kai tässä silleen kysyttävää ole. Mikäli minut valitaan ottaisin Ladyn tosiaan tallillenne ja kaksi kissaani mukaani. Mikäli onnistuu."
Nainen ei eroaisi kissoistaan mutta sitä hänen ei kannattanut työhaastattelussa sanoa.

KIRKE
Mies nyökkäsi varmistuksena siihen, että lemmikit voisi tuoda mukana. Kissat kannattaisi ehkä totuttaa varovasti perheen muihin eläimiin, neljään koiraan ja Noreenin frettiin, tai pitää eristettynä. Hän oli hieman huolissaan, ettei Islalla ollut kysyttävää: jäisivätkö tärkeät asiat käsittelemättä ja olisivat ongelmia myöhemmin?
"Hyvä on. Voimme neuvotella reilun kuukausipalkan myöhemmin. Etsimme taloudenhoitajaa enemmän perheenjäseneksi kuin työntekijäksi, jolloin hän saisi asua ja elää talossa kuin kotonaan, kohtuuden rajoissa."

TINTTI
Islan mielessä kuhisi oikein kunnolla. Nainen pohti jo miten Lady viihtyisi tallilla, mitä asiakkaat pitäisivät hänen hevosestaan ja miten Willou ja Mila tottuisivat koiriin. Mila oli koiria nähnyt mutt Willou ei. Molemmat olivat sisäkissoja, mutta ehkä perhe suostuisi pitämään ovet ja ikkunat kiinni.
"Tarkoittaako tuo sitten, että minut on valittu?"
Nainen kysyi hieman jännittyneenä.

KIRKE
Hamish hymyili naisen jännitykselle.
"Voimme ainakin kokeilla sitä. Kaikki työntekijämme aloittavat kuukauden koeajalla."

TINTTI
Islan kasvot sulivat erittäin leveään hymyyn ja silmät tuikkivat aurinkoisesti.
"Mahtavaa! En tuota pettymystä. Menneisyydessäni on hieman.. kyseenalaisia asioita, mutta olen kasvanut niistä ajoista. En ole enää sellainen törppö vaan vastuuntuntoinen ja järkevä. Oikeastaan toivoinkin että haluaisitte minut töihin sillä pyysin poliiseilta jo rikosrekisterini..."
Nainen hiljeni hetkeksi ja kaivoi laukkuaan, läikyttäen miltei soodavettä pöydälle.
"Hupsis. Anteeksi."
Isla otti laukustaan kirjekuoren ja ojensi sen miehelle.
"Se on yhtä tyhjä kuin syntyessäni."
Aivan vielä nainen ei antanut itsensä innostua.

KIRKE
Mies kohotti kulmiaan, ja otti kuoren vastaan. Hän tutki sisältöä kiireettä, nyökkäsi hyväksyvästi ja ojensi sen sitten takaisin. Kyseenalainen menneisyys ei ollut lupaavin sanavalinta, mutta hänellä ei ollut varaa olla tinkimättä alkuperäisistä vaatimuksistaan. Isla vaikutti mukavalta ja motivoituneelta saamaan sekä pitämään työnsä. Hamish ojensi kätensä pöydän yli.
"Tervetuloa Rosings Parkiin."

TINTTI
Isla tiesi tasn tarkkaan kirjekuoren vain kertovan, ettei häntä ollut syytetty mistään tai tuomittu mistään, mutta silti nainen odotti jännittyneenä, äskeisen iloisen hymyn sulaessa kasvoilta hitaasti. Miehen ojentaessa kätensä ja toteavan, että hän sai paikan, Islan kasvot suorastaan räjähtivät hymyyn.
"Mahtavaa mahtavaa!"
Nainen sanoi samalla kun kätteli pomoaan.