[Y] Onnennumero

Maanantai, 30. kesäkuuta, aikainen aamu

Evelyn oli jo muutamaa päivää aiemmin varoittanut, että Nimbuksen varsominen oli lähellä. Hän oli käynyt katsomassa tammaa niin usein kuin kehtasi, sekä kertonut tärkeimmät merkit Paulukselle, joka ei todennäköisesti päästäisi Nimbusta helpolla silmistään. Niinpä, kun hänen puhelimensa soi puoli neljältä yöllä, hän tiesi heti, mistä oli kyse. Hän pukeutui nopeasti, pesi kasvonsa kylmällä vedellä ja siirtyi alakertaan uninen ja hämmentynyt koira perässään. Fuego ei ymmärtänyt, miksi omistaja oli liikkeellä keskellä yötä. Nyt kuului vielä nukkua!
Nainen nappasi työlaukun mukaansa, sujautti kotiavaimet ja kännykän taskuunsa ja astui ulos ovesta. Fuego sai lähteä tämän kerran mukaan. Koira juoksi polkupyörän rinnalla, kun Evelyn polki tuttua reittiä tallia kohden. Hän jätti polkupyörän nojaamaan heinäladon seinään astellessaan reippain askelin kesäyössä tallia kohden. Hämärä oli väistymässä aamuauringon tieltä. Yhdellä kädenheilautuksella hän lähetti punertavan koiransa ruunalaitumen suuntaan. Portilla seisova Lionheart hirnui kuuluvasti tervehdykseksi joko omistajalleen tai parhaalle nelijalkaiselle koirakaverilleen. Fuego säntäsi vauhdilla hevosen luokse. Se pysyisi poissa pahanteosta.

Nainen vaihtoi muutaman sanan Pauluksen kanssa ennen kuin suuntasi Nimbuksen tilavalle karsinalle. Tamma makasi kyljellään ja hengitti raskaasti. Hän seurasi hetken rauhallisena, nyökäten hermostuneemmalle seuralleen.
"Kaikki näyttää oikein hyvältä", hän vakuutti astumatta edelleenkään karsinaan. Hän asettui istumaan käytävälle haukotellen raukeasti. Hän oli herännyt kesken hyvän unen ja vaikka kesäyössä polkeminen olikin herätellyt hänet, lämpimässä tallissa istuskelu sai raukeuden palaamaan. Pauluksesta säteilevä hermostuneisuus kuitenkin sai hänet ryhdistäytymään. Vaikka hänelle varsomiset olivatkin arkipäivää, eivät ne olleet sitä Paulukselle. Toinen oli varmaan etsinyt netistä kaikki mahdolliset tavat, miten varsominen voisi mennä pieleen, eikä nuokkuva eläinlääkäri varmasti herättäisi luottamusta.

Evelyn kävi vilkaisemassa Nimbusta aina silloin tällöin, mutta ei halunnut häiritä tammaa liikaa, ettei se hermostuisi. Kaikki vaikutti hyvältä. Nimbus oli kokenut synnyttäjä, ja hevoset olivat yleisesti ottaen erittäin loistavia synnyttäjiä, joten hän ei ollut huolissaan. Tamman alkaessa ponnistaa, hän aukaisi karsinanoven hiljaa. Nimbus ei tuntunut edes huomaavan häntä. Evelyn antoi luonnon pitää huolta omistaan. Oli turha mennä väliin, kun kaikki sujui suorastaan oppikirjamaisesti aina tamman tasaisista ponnisteluista varsan oikeaan asentoon.
Hän auttoi sen verran Nimbusta, että rikkoi varsaa suojaavan kalvon selvittäen samalla, oliko uusin lisäys ori vai tamma. Nimbus hoiti loput varsansa huolenpidosta ja hän saattoi vain jäädä odottamaan, että varsa nousisi jaloilleen. Varsa nosti raskasta päätään ja käänteli korviaan valppaana, selkeästi tietoisena ympäristöstään. Punertava pikkuinen aukoi suutaan ja käänteli hitaasti päätään.
"Se on tamma", Evelyn ilmoitti perääntyessään makaavan varsan ja jaloilleen pyrkivän tamman karsinasta. Kärpäskimo Nimbus hoiti pienokaistaan hienosti. Hän viittoi Pauluksen rinnalleen katsomaan tammaa ja varsaa leveä hymy huulillaan. Nimbus piti hyvää huolta pienokaisestaan, tönien pehmeästi päällään varsaa yrittäessään saada pienokaista nousemaan jaloilleen. Varttia myöhemmin varsa alkoi jo saada pitkiä, honteloita jalkojaan alleen ja punnertamaan pientä kroppaa niiden varaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta oppien varsa siirteli jalkojaan. Pieni hevosenalku kaatuili, kompuroi ja väsyi, mutta emän rohkaisemana yritti uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta seisoi neljällä jalalla yltä päältä puruissa mutta selkeästi tyytyväisenä suoritukseensa.

Varsa hakeutui haparoivin askelin Nimbuksen vatsan alle juomaan vasta-aineita sisältävää ternimaitoa hyvällä ruokahalulla. Pienen hevosenalun patukkamainen häntä heilahteli kun varsa innostui imemään maitoa oikein reilusti. Evelyn jäi odottamaan, että Nimbuskin olisi varmasti kunnossa. Varsan levätessä hän livahti karsinaan kuuntelemaan pienen prinsessan sydänäänet. Kaikki oli kunnossa. Hän rapsutti Nimbuksen poskea ja jätti emän pitämään huolta pienokaisestaan. Hän odotti tallikäytävällä pitkään, kunnes oli vakuuttunut siitä, että kaikki oli kunnossa emänkin kohdalla. Silloin hän nyökkäsi paikallaolijoille, onnitteli kauniista, terveestä varsasta ja asteli ulos aurinkoiseen kesäpäivään. Fuego löytyi laitumelta. Hän kutsui koiran mukaansa, taputti hevosensa kaulaa ja lähti polkemaan pyörällä kotiin. Hän nukkuisi kunnon päiväunet.