Cain Brinton

Nimi: Cain Martin Brinton
Ikä: 29 (Englanti, 25.10.1988)
Sukupuoli: Mies
Asuminen: Asuu yksinkertaisesti, mutta tyylikkäästi sisustetussa kaksiossa hieman Newcastlen keskustan ulkopuolella ja ajelee metallinhohtoisella tummansinisellä Toyota Corollalla.
Perhe: Ei tiedä isästään mitään, eikä ole nähnyt äitiään yli kahteenkymmeneen vuoteen, mutta ei ole erityisemmin kiinnostunutkaan tapaamaan heitä. Laskee perheekseen adoptiovanhempansa Caroline Morrisin ja tämän aviomiehen Thomas Morrisin.
Ammatti: Ratsuttaja Rosings Parkissa.
Harrastukset ja ratsastus: Cainilla ei ole koskaan ollut omaa hevosta, mutta hän on ollut hevosten kanssa tekemisissä 6-vuotiaasta saakka ja ratsastusharrastus onkin ollut yksi harvoista pysyvistä asioista hänen elämässään. On tehnyt työtä tasokkaiden hevosten parissa useilla eri kilpatalleilla ja kilpaillut esteratsastuksessa, vaikka taitaa myös kouluratsastuksen kiitettävästi. Hän on taitava, huolellinen ratsastaja ja monen yllätykseksi äärimmäisen kärsivällinen hevosten kanssa. Hän osaa lukea hevosta ja pyrkii aina toimimaan kunkin hevosen luonteen ja herkkyyden vaatimalla tavalla, mutta tarpeeksi varmoin ottein tehdäkseen arvojärjestyksen selväksi. Ratsastuksen lisäksi aikaa kuluu kitaran soittamiseen ja Cain yrittää myös epätoivoisesti hakea kauan kadoksissa ollutta säännöllisyyttä elämäänsä käymällä kuntosalilla, mutta se harrastus unohtuu toisinaan kuukaudeksi tai pariksi.

Ulkomuoto: Cain on pituudeltaan 177 senttimetriä ja vartaloltaan miehekkään jäntevä. Iho on vaaleaa, mutta helposti ruskettuvaa ja sitä koristaa useat arvet. Käsivarret on tatuoitu lähes täyteen monenlaista mustavalkoista kuvaa chicano tyylillä ja tatuointia löytyy myös kaulasta ja kyljestä. Mustanruskeat hiukset on ajettu sivuilta lyhyeksi ja jätetty päältä hiukan pidemmäksi, ja ne on lähes aina muotoiltu tilanteen mukaan joko siististi taakse tai sivulle tai huolettomasti painovoimaa uhmaavalla tavalla. Silmät ovat meripihkaan taittavan ruskeat ja niitä reunustaa tummat silmäripset. Cainilla on selkeät kasvonpiirteet, melko korkea otsa, kulmikkaat leukaperät, tuuheat ruskeat kulmakarvat ja kapeahkot huulet. Leuassa on usein parransänkeä ja kertaalleen murtunut sopusuhtainen nenä on aavistuksen verran kyömy. Cainilla on luonnostaan hyvä ryhti, mutta hän välttää mieluusti pitkiä katsekontakteja jopa puhuessaan. Miehen perusilme on tylsistyneen vakava. Hän hymyilee hyvin harvoin, mutta niin sattuessa hymy on valloittavalla tavalla aito, välitön ja usein hieman häkeltynyt. Mies kommunikoi tavallisesti lyhyillä yksinkertaisilla lauseilla ja hänellä on matala, hieman käheä puheääni. Hän on tottunut huolehtimaan ulkonäöstään. Vaatekaapista löytyy vaatetta moneen lähtöön, pääasia on, että ne sopivat kantajalleen. Istuvat t-paidat ja nahkatakit kuuluvat tavallisimpaan tyyliin, mutta kauluspaidat ja siistit neuleetkaan eivät ole vieraita asioita Cainille. Vapaa-ajalla jalassa on kulutetut rennot farkut, tallilla mustat tai ruskeat ratsastushousut.


Menneisyys: Cain syntyi manchesterilaisen yksinhuoltajaäidin ainoaksi lapseksi vailla yhtenäistä tietoa isästä tai ainoastakaan tervejärkisestä sukulaisesta ja oppi jo 3-vuotiaana kantamaan vastuuta sekä itsestään että masentuneesta äidistään. Pian hänet otettiin huostaan äidin huumesotkujen vuoksi. Vaatimattoman elintason ja kaltoinkohtelun vuoksi poika oli pahasti aliravittu, sairas ja haluton yhteistyöhön. Cainin oli mahdotonta solmia kaverisuhteita äkkipikaisuutensa vuoksi ja häntä paheksuttiin jatkuvasti väkivaltaisen käytöksen, vastahakoisuuden ja sulkeutuneisuuden takia, mikä auttoi vain vahvistamaan ongelmaa. Pojan 6-vuotissyntymäpäivien aikoihin paikallinen maineikas ratsastusvalmentaja ja entinen kilparatsastaja Caroline Morris adoptoi Cainin ja otti hänet asumaan Oldhamissa sijaitsevalle kilparatsuja kasvattavalle tilalleen. Cain oli alusta asti kiinnostunut hevosista, ja se tuntuikin pitkään olevan pojan ainoa kiinnostuksen kohde, joten hänen tutustuttaminen hevosiin ja ratsastukseen kävi nopeasti. Hän kiersi Carolinen mukana seuraamassa valmennuksia, opetteli itsekin ratsastamaan ja alkoi valmentautua 12-vuotiaana aluksi kouluratsastuksen saralla ja myöhemmin myös esteillä. Samoihin aikoihin hän alkoi myös kiinnostua kilpailemisesta ja päätti Carolinen kannustamana osallistua ensin satunnaisiin pikkukisoihin ja iän ja kokemuksen myötä vaativampiin luokkiin.
Cain sai suoritettua pakolliset opintonsa keskinkertaisesti. Hän oli hyvin älykäs ja nopea oppimaan, mutta ei kokenut tarpeelliseksi yrittää pärjätä. Hyväksyntää kaipaava Cain huomasi nopeasti saavansa kavereita käyttäytymällä mahdollisimman huonosti. Hän poltti tupakkaa, lintsaili ja käytti aikansa pyörimällä kavereidensa kanssa ulkona ja kävi koulussa vain sen verran, ettei poissaoloista tullut suurta numeroa. Teini-ikäisenä hän hankkiutui seuraan, jossa alkoholi, muut päihteet ja väkivalta olivat arkipäivää ja kaupan seinien ja roskapönttöjen tuhriminen hauskinta mahdollista viihdettä.
Missään vaiheessa Cain ei jättänyt ratsastusta, ja perusopintojensa jälkeen hän hakeutui opiskelemaan hevosenhoitajaksi ja ratsuttajaksi. Koulun ohella ja valmistumisensa jälkeen nuori mies teki töitä Caroline Morrisille liikuttaen naisen hevosia, kilpaillen kenttäratsastuksessa ja ratsuttaen nuoria hevosia. Hän pääsi työkokemuksensa ansiosta lopulta myös suuremmille englantilaisille kilpatalleille työskentelemään. Kokonaan hän ei kuitenkaan Morrisien hevostilaa hylännyt, sillä hän kilpaili yhä silloin tällöin heidän puoliveriruuna Ocean Breezen kanssa CSI2** tasolla. Vuoden 2014 syksyllä Cain muutti Newcastleen tartuttuaan Rosings Parkista saamaansa työtarjoukseen ratsuttajana.
Cainilla on ollut muutamia tyttöystäviä ja useampia sekavia yhden illan juttuja, mutta mies uskoo olevansa kykenemätön sitoutumaan. Hän on myös kärsinyt vuosien ajan päihdeongelmasta, joka on laantunut viime aikoina satunnaisiin ylilyönteihin alkoholin kanssa. Miehen kaveripiiriin kuuluu lähinnä entisiä työkavereita sekä muutama päihteiden väärinkäyttäjä, joita hän ei mielellään esittele kenellekään tai myönnä tuntevansa, sillä ei halua huonojen tapojensa ja surkean seuransa vaarantavan hänen nykyistä kunnollista elämäänsä ja työpaikkaansa. Cain pyrkii välttämään ylimääräisiä sosiaalisia suhteita, mutta hän on silti päätynyt viime aikoina tutustumaan Rosings Parkissa työskentelevään Abigail Murphyyn paremmin kuin olisi välttämätöntä.

Luonnekuvaus: Cain on varautunut muita ihmisiä kohtaan, eikä paljasta itsestään juuri mitään tuntemattomille ja tutuillekin vain hyvin harkitusti. Ennakkoluuloisuus ja vainoharhaisuus karsivat suuren osan miehen ihmissuhteista pois ennen kuin ne kunnolla alkavatkaan, sillä hän on tottunut epäilemään muiden tarkoitusperiä. Toisaalta hän on hyvä huomaamaan ympärillä vallitsevan ilmapiirin ja muiden ihmisten tunnetilat, mutta ei koe suurta tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen ja inhoaa huomion keskipisteenä olemista. Monet pitävät Cainia hivenen ylimielisenä, mikä ei ole ihan tuulesta temmattu väite. Hän on älykäs, tarkkaavainen ja huomaa sellaisiakin asioita, joihin muut eivät välttämättä kiinnitä huomiota, eikä epäile huomauttaa epäkohdista. Toisinaan hän turhautuu muiden tekemistä virheistä, sillä järjestelmällisen miehen on vaikea ymmärtää, miksi muut välillä ajattelevat ja toimivat niin epäloogisella tavalla.
Hän on karkeasta ulkokuorestaan huolimatta aavistuksen epävarma itsestään ja heittäytyy helposti puolustuskannalle tuntiessaan olonsa uhatuksi. Erityisesti kritiikki ja kuittailu koettelevat miehen hermoja. Cain rakastaa mustaa huumoria, jonka kykenee kyllä kohdistamaan myös itseensä, mutta ei erityisemmin halua joutua muiden leikkimielisenkään ivan kohteeksi. Suorasanaisuutensa vuoksi hän ajautuu helposti erilaisiin selkkauksiin, ja pinttynyt tapa turvautua väkivaltaan ei ota lähteäkseen, vaikka Cain tiedostaa ongelman. Mukavaksi kokemassaan seurassa, naisten läheisyydessä ja työnantajien, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa toimiessaan hän kyllä pyrkii hillitsemään käytöstään ja aina hetkellisesti vaikuttaakin kykenevän luontevaan kanssakäymiseen. Myönteisten tunteiden ilmaisu on vaikeaa hänen ympärilleen kasvattamansa kivikovan suojamuurin takaa ja väkisin lausutut teennäiset kohteliaisuudet eivät sovi suuhun.
Cain vaatii itseltään paljon ja haluaa aina hoitaa työnsä huolellisesti alusta loppuun täysin virheettömästi, mieluiten ilman häiriötekijöitä. Epäonnistumisen pelko on vahva, ja se lienee osasyynä siihen, miksi mies on viihtynyt koko ikänsä saman ammatin parissa. Ratsastus ja hevosten käsittely ovat ainoita asioita, jotka hän tietää osaavansa hyvin.