Ovatko nämä treffit?

//Hatsiubat tervetuloa :3 //

Lance oli pyöritellyt saamaansa käyntikorttia käsissään viikonpäivät ja ollut tietoinen tulevista työvuoroistaan, mutta silti hän oli muutaman päivän empinyt vielä Carrielle soittoa. Hän ei halunnut vaikuttaa turhan päälle käyvältä soittamalla liian aikaisin, mutta lopulta oli ottanut kännykänsä kauniiseen kätöteensä ja kilauttanut naiselle. He olivat päässeet sopimukseen lauantai iltapäivästä, jolloin Carria tulisi Rosings Parkin talleille ottamaan pari kuvaa May Daystä. Hän oli vielä kehoittanut naista soittamaan hänelle, kunhan oli päässyt tallin pihamaalle, hän tulisi vastaan.

Tällä hetkellä mies harjaili ruunan vaalea karvaa puhtaaksi, täytyihän kuvattavan olla hyvässä kuisissa. Samaa saattoi myös sano miehestä itsestään. Hän oli laittanut ylleen parhaimmat vaaleat farkkunsa mustan v-aukoisen t-paidan, jonka päällä oli taas nahkatakki. Jalkaan oli lähtenyt rennot mustat tennarit. Lance oli sanonut itselleen asunsa olevan ihan vain kuvia varten, jos hän nyt parissa vaikka poseeraisi Mayn kanssa, mutta partavedelle hän ei kyllä keksinyt yhtä hyvää valhetta.

"Etkö voisi pyöriä kuivemmassa hiekassa, harjasi on taas ihan takussa ja mudassa." Lance valitteli ruunalle joka vain rouskutti heiniä syöttöverkostaan.

Carrie oli pakannut kuvausvälineet autoonsa, hankkinut hoitajan tytöille ja ajanut studiopäivän päätteeksi Rosings Parkiin, niin että olisi vielä valoisaa. Hän pysähtyi parkkipaikalle ja katseli hetken auton ikkunasta. Isoveli oli kiusannut häntä siitä asti kun oli nähnyt hänen antavan käyntikorttinsa. Carrie pudisteli päätään ja nousi autosta, laittaen viestiä Lancelle saapumisestaan. Samalla hän alkoi purkaa kameraa ja jalustaa autosta.

Kännykkä kilahti merkkinä viestistä ja vilkaistessaan viestä Lance tunsi jostain syystä jännittyvänsä. "No niin mennään." Hän tokaisi toverilleen käyden nappaamassa karsinan ulkopuolelta riimun, jonka puki Mayn ylle ja lähti taluttamaan tuota ulos karsinasta.
Mies vielä kerran haroi hiuksiaan siistiin kuosiin ennen kuin näkikin Carrien parkkipaikalla autonsa luona. "Hei!" Mies huikkasi jäädessään ruunan kanssa pihamaan reunamalle ja nosti kättäänkin tervehdykseksi naiselle. "Anteeksi vielä, kun joudut tekemään töitä viikonloppuna." Hän pahoitteli jo varmaan kolmannen kerran huonoa aikataulua, jonka hänen työnsä oli heille pakottanut.

Carrie heitti juuri kameralaukkua olalleen kun kuuli tutun äänen tervehtivän.
"Hei! Ei se mitään, en olisi suostunut jos se ei kävisi."
Hän teki muutenkin viikonloppuisin usein miljöökuvauksia, kun ei ihmisille sopinut yllättäen arkena keskellä päivää.
"Työni on intohimoni, joten tuntuu etten olisi päivääkään elämässäni tehnyt töitä."

"Aaah ihan kateeksi käy." Lance vastasi Carrien kehuskellessa kuinka piti työstään niinkin paljon ettei se tuntunut työltä lainkaan.
Hänellekin kelpaisi moinen työ, ratsupoliisin ura kun ei ollut hänen unelmiensa listalla ensimmäisenä.
"Ajattelin, jos ottaisimme pari kuvaa tässä pihamaalla ja myös laitumella?" Lance ehdotti. "Mutta jos sinulla on hyviä kuvaideoita näin ammattilaisena, kokeillaan toki niitäkin."

Carrie vilkaisi ympärilleen, sinisten silmien haravoidessa ideoita kuvauspaikoiksi.
"Se on oikein hyvä. Ruskaisia puita vasten se näyttäisi oikein hyvältä."
Nainen maalaili kuvaa mieleensä.
"Joten, valitse vain ensimmäinen kohta ja katsotaan."

"Selvä." Lance tokaisi joutuen hetken miettimään mitä he valitsisivat taustalle tallipihalta, hän ei ollut jostain syystä miettinyt asiaa tämän pidemmälle.
"Jos vaikka menisimme tuohon tallin edustalle?" Mies ehdotti. Rosesings Parkin rakennukset osasivat olla hyvin siistin ja huolitellun näköisiä, joten se voisi toimia ihan kelvollisena taustana.
Lance lähtikin taluttamaan Maytä takaisin tallia kohti kunhan Carrie oli päässyt tavaroineen parkkipaikalta. "Jos vaikka pari poseeraus kuvaa ja pari lähikuvaa Mayn päästä?" Mies pohdiskeli.

Carrie otti kävellessään testikuvia, hakien kameran asetuksia kuntoon päivän valaistusta ajatellen.
"Se on oikein hyvä."
Nainen myönsi hymyillen, seuraten kaksikon perässä. Hän kallisti kevyesti päätään.
"Katsotaan mitä May haluaa meille tarjota."
Nainen kävi seisomaan polviensa varaan, naksutellen kieltä hevoselle. Hän piti kuvissaan siitä että ne eivät näyttäneet poseeratuilta ja halusi tavoitella eläimen kanssa. Kuinka hyvin se toimi, siitä ei ollut tietoa vielä.

Talutettuaan Mayn tallin edustalle mietti Lance hetken riisuakko riimun vai jättää se ruunan päälle. Lopulta hän päätti riisua sen.
"Paikka May." Mies käskytti hevosta kuin koiraa, jolle oli opetettu käskyn tarkoitus poliiratsun tarpeisiin. Ruuna ei liikahtanut paikaltaan, vaikka mies otti askelia taakseen ollakseen itse pois kuvasta.
Carrien naksutellessa käänsi ruuna katseensa naiseen korvat höröllä ihmetellen.

Carrie jotenkin epäili etteivät kaikki hevoset tosiaan olisi näin helppoja kuvattavia. May oli suorastaan ihanteellinen malli kun höristeli korviaan eikä liikkumista kun hän nousi ylös ja kiertali hevosen ympärillä kuvakulmia vaihdellen.
"Olen joskus kuvitellut että veljeni hevoset ovat pomminvarmoja, mutta May on kyllä aivan omaa luokkaansa."

Lance katseli sivusta Carrien työskentelyä ja kuinka May seurasi naista katseellaan, kun tuo pyöri ruunan ympärillä outo vempain kädessään.
"May oli poliisiratsu luokkansa parhaimmistoa, jos kengityksen inhoamista ei lasketa mukaan." Mies kertoi ollen varsin ylpeä ratsustaan. "Sano milloin minä voisin astua myös kuvaan."

Carrie otti vielä pari kuvaa, hymyillen pehmeästi.
"Kun haluat. May poseeraa oikein hienosti ja siitä saa kauniita kuvia."
Hän kallisti kevyesti päätään, suoristautuen jaloillensa.
"Anna sen touhuta päänsä kanssa mitä se haluaa. Jos se vaikka hamuaa kasvojasi huulellaan, anna tehdä. Niin saa parhaat ja aidoimmat kuvat."

Lance asteli ruunan vierelle samalla, kun Carrie antoi neuvoa kuinka antaa Mayn tehdä mitä halusi.
Mies pian tajusi ettei oikein tiennyt itse miten olla, ei hän mikään malli ollut ja hetken hän etsi käsilleen asentoa. "Miten minun pitäisi olla?" Lance kysyi vaihdellen käsiään puuskasta lanteillensa ja takaisin puuskaan.
May käänsi ihmettelynsä miehen puoleen ja päätti hipelöidä huulillaan isäntänsä vaaleita hiuksia. "Hei minä kerrankin laitoin ne hyvään kuosiin. Ei pääni ole tehty heinästä."