Fancy suspenders

Aihe: Fancy suspenders Su Maalis 11, 2018 8:59 pm

//William & Aloïs Baudry//

William pysähtyi äkisti tajutessaan, että tämä taisi olla se. Vilkaisu näyteikkunaan paljasti, että tämä tosiaan oli juuri se paikka, josta oli kuullut suosituksia ja kehuja. Toisaalta, how hard could it be, se oli vain ompelua, mutta pakko sitä kai testata edes kerran elämässään. Mittatilauspukua siis. Ja mikäs siinä, hänellä oli ollut takanaan useampi hyvä ja ennen kaikkea tuottoisa tanssipäivä, William oli jopa siirtänyt osan rahoista tililleen, ja nyt oli tarvetta hyvälle puvulle. Hyville vaatteille nyt oli miehen mielestä aina tarvetta, mutta nyt hän oli saanut hääkutsuja. Yllättävän monta, ottaen huomioon sen, että oikeastaan kaikissa niistä hän tunsi vain alastoman sulhasen. Yllättävää oli myös se, että hän oli oikeasti saanut kutsut, mutta useimmille tulevista vaimoista hän taisi olla Brad from work. Ilmeisesti tosi läheinen työkaveri, kun kerta häihinkin kutsuttiin, vaikkei tyypillä ollut hajuakaan missä oli vaimon mielestä töissä.

Nyt ei kyllä ollut oikea aika pohtia Williamin nähtävästi erittäin laajaa uravalikoimaa, vaan hänellä oli puku ostettavana. Joku sellainen, että hän näytti se päällä vain niin helvetin hyvältä, että aiheuttaisi liikennevahinkoja tai jotain. Ja henkselit. Williamin tavoitteena oli aiheuttaa pari peltikolaria. Oven päälle viritetty kello kilahti nuoren miehen astuessa sisälle räätälinliikkeeseen. Paikka näytti ensisilmäyksellä autiolta ja hän pysähtyi keskelle tilaa katsellen ympärilleen. Hän mietti huhuilevansa jotakuta, mutta päätti toisin kuullessaan askelia. Ehkä sieltä oli joku tulossa.

Aihe: Vs: Fancy suspenders Ke Maalis 14, 2018 7:29 pm

The Horseman tunnetaan hyvin eksklusiivisena liikkeenä; se palvelee vain rikkaimpia, tunnetuimpia ja tärkeimpiä ihmisiä joilla on varaa maksaa räätäleiden upeasta käsityöstä. Luontaisesti, kapea asiakaskunta tarkoittaa myös hiljaisia päiviä sillä suurin osa asiakkaista tuppaa varaamaan ajan viikkoja etukäteen. Sen takia myöskään kaikki kolme räätäliä eivät ole paikalla samanaikaisesti muutakuin niin sanottuun sesonkiaikaan joka sijoittuu Royal Ascotia edeltävien viikkojen ja kuukausien paikkeille. Silloin Aloïs voi jopa myöntää etteivät hänen kädentaitonsa riitä enää kun asiakkaiden vaatimukset vain kovenevat ja kovenevat. Juuri siksi hän onkin sopinut viettävänsä suurimman osan niinsanotusta "off season" ajasta liikkeessä ja sitten kun sesonki alkaa pääsevät hänen kaksi parastaan töihin. Niin bisneksen imago pysyy hyvänä.

Usvainen aamupäivä oli kulunut rauhallisissa merkeissä. Aloïs oli saanut aikaiseksi järjestellä suurimman osan kaupan takahuoneessa olevista kangaskasoista ja oli samalla saanut nostatettua hirveän määrän pölyä ilmaan. Hento auringonvalo paistoi sameiden ikkunoiden läpi huonosti valaistuun huoneeseen. Se heijastui kaikista ilmaan nousseista pölyhiukkasista ja hetkellisesti näytti siltä että huoneessa olisi satanut lunta. Miehen nenää kutitti, ja hänen silmäripsiinsä tarttui muutama ärsyttävä pölyhiukkanen. Aloïs aivasti juuri kun liikkeen etuosassa oleva kello kilahti.

"Jaha, tevetuloa," tummatukka tervehti eksyneen näköistä miestä. "Voinko olla herralle avuksi?" Hän käveli suuren mahonkisen kassapöydän taakse ja hymyili. Brunette näytti olevan hieman – tai ehkä vähän enemmänkin – pihalla siitä, että miten räätälissä toimitaan. Eihän se mitään haitannut, mutta Aloïs harvoin koki moista. Joten, ehkä hänelle voi antaa anteeksi pienen huvittuneisuuden.

Aihe: Vs: Fancy suspenders La Maalis 17, 2018 6:34 pm

Herra? William ei ollut ollut herra sitten... noh, ikinä. Kaikkea muuta kyllä, mutta ei herra. William haroi hiuksiaan, joita ei ollut vaivautunut laittamaan kampaukselle, ja kiinnitti sitten kunnolla huomiota takahuoneesta tulleeseen mieheen.
"Öh... Joo. Tarvitsisin puvun?" häntä vähän hävetti oma tietämättömyytensä, mutta toisaalta, mitä saattoi olettaa? Ei hän varmasti ollut täällä ihan perusasiakas, tämä vaikutti sen verran hienolta paikalta, että suurin osa asiakkaista varmaan ei työskennellyt mäkkärissä. Tai stripannut, sen puoleen. Varmaan aika moni räätälin asiakkaista oli kuitenkin edes jonkun kollegan asiakkaita, mutta se ei ehkä ollut soveliasta sanoa.

Nuori mies yritti parhaansa mukaan selostaa minkälaista pukua oli ajatellut ja toivoi hartaasti, ettei vaikuttaisi aivan tietämättömältä. Se ei sopinut hänen itsevarmaan asenteeseensa, eikä siihen kuvaan, jonka eteen hän oli tehnyt niin kovasti töitä. Itsevarmaa asennetta ei kyllä parantanut yhtään se, että hänen katseensa eksyi hävettävän usein räätälimiehen hiuksiin. Kiharat? Yes please. William ei voinut itselleen mitään, ihmisten ulkonäön analysointi tuli hänelle luonnostaan. Varsinkin silloin, kun sai analysoida vain hyviä puolia.

William lopetti höpinänsä puvuista ja henkseleistä ja toivoi, että toinen ymmärtäisi ottaa ohjat. Sehän se ekspertti tässä asiassa oli. Williamin tietämys vaatteista kun jäi siihen, mikä näytti kivalta ja miten saada vaatteet pois.

Aihe: Vs: Fancy suspenders Ma Huhti 09, 2018 8:12 pm

Takahuoneen mahonkilattiaa vasten kuului kynsien rapinaa, sitten tuli hetkellinen hiljaisuus, haukotus ja lisää rapinaa. Nelly, joka viihtyi usein miehen mukana töissä tuli kiinnostuneena katselemaan uutta, yllättävää, asiakasta. Se ei lähestynyt, kallisteli vaan kulta-valkoista päätään suuren pöydän takaa. Koira ei ollut kovinkaan ujo, ja sen häntä hakkasi innokkaasti lattiaa mutta se oli koulutettu pitämään kohteliaan etäisyyden asiakkaisiin. Niin kuin Aloïs oli koulutettu olemaan kohtelias asiakkaitaan kohtaan. Se vaati välillä vielä vähän harjoitusta, mutta nyt nuori mies osasi pitää suunsa supussa, vaikka olikin yllättynyt että tällainen miekkonen tuli kyselemään häneltä pukua. Mies ei näyttänyt miltään Jenkki trust fund babyltä joka tulee ostamaan puvun vaikuttaakseen tärkeältä edes jonkun elämässä kun äitiä ja isukkia ei kiinnosta. Itseasiassa, mies ei näyttänyt siltä että hänen pitäisi olla ostamassa pukua tällaisesta liikkeestä ja oli hyvin lähellä ettei Aloïs kysäissyt että onhan nuorella herralla varaa ostaa pukua näinkin hienosta liikkeestä. Mutta, kuten jo sanottu, hänet oltiin koulutettu paremmin. Asiakkaille virnuileminen ei ollut hyvää bisnekselle. Niin hänelle oltiin sanottu.

Joten, Aloïs piti suunsa kiinni, hymyili mahdollisimman ystävällisesti ja nyökytti. Miehellä ei tainnut olla kovinkaan paljoa käsitystä siitä, että miten räätälin liikkeessä toimittiin.
“No, millaista kangasta olit miettinyt? Meiltä löytyy muutamaa erilaista jotka voisivat sopia tähän vuodenaikaan, ja kesäänkin, miksei. Mitatkin täytyy ottaa, ja sitten löytää sopivat kengät. Mihin käyttötarkoitukseen puku tulikaan, vai haluatko jotain monikäyttöistä?” Aloïs kysyi nojatessaan vasten suurta puista kassapöytää jonka takaa Nellykin kurkki.

Aihe: Vs: Fancy suspenders Pe Huhti 13, 2018 12:59 pm

"Holy hell..!" Vaalea koiranpää ilmestyi näkyviin jotenkin niin yllättäen miehen ollessa keskittynyt muihin asioihin (myyjämiehen hiuksiin ja ääneen ja laskelmoimaan voisiko hyötyä tästä jotenkin), että William oli keikahtaa selälleen ottaessaan nopean askeleen taaksepäin. Koira. Will henkäisi syvään ja rohkaistui sitten palaamaan pöydän ääreen vähän pakotettu rento virne naamallaan. Se oli vain koira. Iso koira. Koira joka puree. Koira. Ja nyt oli muutakin mietittävää kuin joku typerä koira. Se oli sitä paitsi ihan nätin näköinen koira, ainakin mitä siitä näkyi pöydän takaa, ei mikään kamala vesikauhuinen karvaturjake joka räksytti maailmalle suunnitelmansa murhata Williamin. Kunhan se pysyisi vain pöydän toisella puolella ongelmaa ei olisi.

Kuitenkin koiran läsnäolo hermostutti häntä sen verran, että myyjän kysyessä puvun käyttötarkoitusta William vahingossa sanoi huvittuuneen mietteensä ääneen.
"Fender..." kun se oli ilmoilla, ei auttanut muu kuin sanoa koko juttu.
"I wanna look so good I cause a few fender benders", hän myönsi sheepish (lol unohdin sanan) virne naamallaan. "Ja virallisesti siis aika monikäyttöinen puku, sellainen, että sillä voi crash a few weddings mutta myös muihin tilaisuuksiin?"
William toivoi, että hänen selityksistään saisi selvää. Ja että myyjämies arvosti pientä huumoria, vaikkei hän kyllä hirvittävästi näyttänytkään siltä. Tyyppi vaikutti enemmän lukutoukalta joka selitti taidehistoriasta liian pitkiä ja liian tylsiä miniluentoja. Tai sellaiselta, joka kävisi museossa huvikseen. Ainoa kerta, jolloin William oli käynyt museossa vapaaehtoisesti oli silloin, kun siellä oli ollut penistaiteeseen ja alastomiin miehiin painottunut näyttely. Häntä voisi siis kutsua ihan kulttuurin harrastajaksi.

Kankaista William ei tiennyt yhtään sen enempää kuin museoistakaan. Sen hän sanoi myyjällekin:
"Joku mitä voi käyttää kesälläkin, enempää en tiedä, you've gotta show me."
Jos hän vaivihkaa iski silmää, niin William syyttäisi siitä miehen hiuksia tai sitten koiran läsnäoloa mikäli joutuisi selittämään itsensä. Rakkihan oli valtava!