[Y] New day 'til the dawn

”Ptruu, soo, rauha”, kuului hätääntyneen naisen ääni hevoskuljetusautosta. Rosings Parkissa kesä oli parhaimmillaan ja helle oli suorastaan läkähdyttää kuumassa autossa tunteja istuneen Katerinan. Hän oli vihdoin viimein saanut tuotua uutuuttaan kiiltelevän lipizzalaisorinsa Englantiin. Vastahan hän itsekin oli muuttanut kaksi viikkoa aiemmin, joten todellisuudessa ei olisi ollut edes mahdollista tuoda hevosta aiemmin.

Hän yritti pidellä kiinni narun päässä riehuvasta Alekseista, kun pienikokoinen hevonen hypähteli ja asteli sivuttain halutessaan ulos autosta. Kun se oli irrotettu autosta ja ovi aukesi, se peruutti voimalla lastaussiltaa pitkin alas ja oli kompastua omiin jalkoihinsa. Naista riepoteltiin kunnolla, kun voimakas ori kiskaisi tuon perässään eikä antanut armoa. Se oli juuri seissyt kauan kuumassa autossa ja halusi ulos. Energiaa oli ehkä liiaksikin, sillä se oli lentänyt vain 24 tuntia aiemmin Sloveniasta. Lontoossa sen oli annettu levätä vuokratussa karsinassa yön yli, sillä matkustamiseen tottumaton ori oli ollut väsynyt ja hikinen lennon jälkeen. Nyt viimein he olivat kuitenkin päässeet perille Aleksein uudelle kotitallille Slaleyhin.

Hiestä laikukas, mauttomasti vanhalla ruskealla loimella ja likaisen punaisille suojilla varustettu kimo hypähteli matalasti takajaloilleen. Se tuntui unohtaneen kaikki käyttäytymissäännöt kotiin ja jo nyt Katerina katui hevosen ostoa. Miten hän ikinä selviäisi sellaisen sekopään kanssa. Hevonen hirnui ja hörähteli onnessaan uusista hajuista ja sen hetkisestä vapaudestaan. Se oli varsin äänekäs, ja uusi omistaja saattoi vain toivoa, että se olisi sellainen aina.

Kuljetusauto oli vuokrattu, kuten oli kuskikin. Isokokoinen mies kuitenkin tunsi hevoset kuin omat taskunsa ja tarjoutui kysymättä tarttumaan riimunnaruun. Nainen todellakin otti tarjouksen vastaan ja perääntyi muutaman askeleen. Hevonenhan oli hullu. Hän pudisteli olemattomia pölyhiukkasia vaatteistaan ja huomasi jo nyt, että oli yltä päältä valkoisessa karvassa. Hienoa. Hän katsoi, kuinka autonkuljettajana pätevä David Wales taltutti vain energisen hevosen hetkessä rauhallisella ja päättäväisellä käytöksellään. Selvä, ori ei pitänyt Katista, hän tiesi sen. Mies piteli riimunnarua löyhästi käsissään ja sen päässä tanssahteleva ori pysyi lähestulkoon jo paikallaan. Kuljettaja katsoi kysyvästi Katerinaa.
”Voit viedä sen karsinaan. Se on kuudes oikealla”, hän ohjeisti osoittaen orikäytävän päässä olevaa tallinovea. Nainen oli hankkinut kaikki varusteet uusina tulevalle kouluratsulleen, joten kuljetusautosta löytyi vain matkaa varten varattu ylimääräinen loimi, suojat ja riimu. Hän nappasi kulahtaneet, slovenialaisten käytössä olleet varusteet harkiten hetken, että jättäisi ne autoon.

Karsinan ovessa luki tyylikkäästi hevosen koko nimi, hirviömäinen 48 Neapolitano Thais IV, sekä kutsumanimi Aleksei. Katerina oli omin luvin vaihtanut slovenialaisen Aleksejn skandinaavisesti Alekseiksi. Nimi oli kaunis ja mitä sitä vaihtamaan, mutta lopun j-kirjaimesta hän oli halunnut eroon. Sillä hetkellä hän halusi koko hevosesta eroon.
”Kiitos, David”, Katerina nyökkäsi, kun hevonen oli kuljetusvarusteineen karsinassa ja pyöri sitä hyrrän lailla ympäri. Hän katseli peuramaiset silmät kauhusta levällään levotonta oriaan. Hänen teki mieli laittaa se saman tien takaisin Sloveniaan, vaan palautusoikeutta ei ollut. Sitä paitsi hän tarvitsi hevosen, siitä oli aivan liian kauan, kun hän oli viimeksi ratsastanut.

Kuljettaja ja kuljetusauto olivat lähteneet. Katerina hylkäsi hevosen vanhat varusteet satulahuoneen nurkkaan, ehkä ne kelpaisivat jollekin. Hän jäi katselemaan kimoa, alati hörähtelevää lipizzaa hyvän matkan päästä. Kalterit olivat onneksi heidän välissään, mutta pitäisi kai sitä jossakin välissä uskaltaa sisällekin. Hevonen pysähtyi ja katseli korvat hörössä karsinastaan ulos. Se oli erittäin kiinnostunut kaikesta uudessa ympäristössä. Katerina katseli lähinnä onnettomana ympärilleen tallissa. Missä oli ystävällinen ja rohkea tallityöntekijä, kun sellaista kaivattiin? Hän ei hevoseen koskisi, vaan sen loimi ja suojat olisi hyvä riisua, sillä oli todella helle. Ilmastoitu talli antoi kuitenkin pakopaikan kuumuudelta. Katerina astui askeleen lähemmäs ja tarkkaili Alekseita varovaisen kiinnostuneena. Hänen entinen tammansa Philadelphia ei ollut koskaan käyttäytynyt niin hurjasti. Oli kai aika tottua erilaiseen hevoseen.