[Y] The future is here and now

Marraskuu 2017

Evelyn katsoi hiljaa pihatossa tarhaavaa ruunaa, joka oli saanut upeasti lihaa luidensa päälle. Tai tässä kohtaa enemmänkin rasvaa, sillä lihasta ruuna ei ollut paljoa ehtinyt kasvattamaan. Nyt tilanne joutaisi muuttumaan, kun ara-appaloosa oli vihdoin saanut rasvaa ja vatsaa itselleen. Hän oli seurannut Smoothien taivalta lämmöllä ja iloinnut aina, kun pieni kirjava ruuna oli ottanut askeleen eteenpäin. Hevonen oli jo lähestulkoon vaivatta käsiteltävissä, mitä nyt säikkyi ja säpsyi välillä turhasta, mutta noin muutoin. Hevonen ei uhitellut tai käyttäytynyt huonosti, se vain oli arka ja pelokas ja vaati rohkaisua monissa sellaisissa tilanteissa, joissa hyvin siedättyneet ja koko elämänsä ihmisten rakkauden keskellä eläneet hevoset eivät silmäänsäkään räpäyttäneet. Smoothie räpäytti, mutta hevonen luotti yhä enenevissä määrin käsittelijöihinsä. Nainen kävi hakemassa pienen ara-appaloosan sisään jutellen mukavia kirjavalle, laajahuopaiselle mustalle hevoselle.
”Tänään juostaan vähän liinassa”, hän kertoi hevoselle, jonka päähän puki riimun sijaan sidepull-suitset. Ruuna oli tottunut niihin hyvin, eikä karsastanut samaan tapaan kuin kuolaimia, jotka eivät meinanneet istua yläpurennasta kärsivän pikkuhepan suuhun lainkaan. Joten sidepullit saivat ajaa suitsien virkaa, kun nainen suuntasi liina deltaan kiinnitettynä pyörötarhaan juoksuttamaan hevostaan.

Smoothie liikkui siivosti, totteli äänikomentoja ja tanssahteli kauniisti liinan päässä. Ei sillä ollut kilparatsujen liikkeitä tai sulavuutta, ei tasapainoa, joka kieli vuosien työnteosta ratsastajan kanssa, mutta sillä oli luontaista kykyä kantaa itseään ryhdikkäänä ja tehdä töitä tasapainossa, mikä oli Evelynin mielestä melkein tärkeämpää. Ei hän ollut hevosen selkään nousemassa, vaan tahtoi vain, että ruuna kasvattaisi hieman lihastakin. Ettei kehittyisi enempää ongelmia huonojen jalkojen asennon tai ryhdin tähden. Hän ei kaivannut Smoothien elämään enää pienintäkään ongelmaa. Hevosella oli ollut niitä aivan riittämiin koko elämän edestä. Ja parin muunkin nelijalkaisen elämän edestä. Hän taputti hevosen kaulaa Smoothien tullessa kutsusta luokse ja vaihtoi suuntaa. Pieni hevonen ravasi ja laukkasi äänikomennoin, eikä karsastanut pidätteitä tai kehotusta liikku reippaammin. Tällaisina hetkinä Evelyn oli varma, että hevosta oli työstetty aiemminkin. Se oli tottunut juoksemaan liinassa jo ennen hänellekin tuloaan. Mutta vaikka nainen oli miten selvittänyt hän ei ollut löytänyt Smoothien alkuperää eikä edes edellistä omistajaa. Olisi luullut, että joku netissä olisi tiennyt. Että jossakin olisi ollut pieni jälki siitä, mistä Smoothie oli tullut. Vaan ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Papereita oli toivoton alkaa jahdata, mutta hän toivoi, että joku muistaisi edes nähneensä hevosen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei kai niin montaa laajahuopaista, mustaa yläpurentaista ara-appaloosaa ollutkaan, etteivätkö ihmset muistaisi sellaisen nähneensä? Ilmeisesti oli. Tai sitten kukaan ei ollut koskaan kiinnittänyt Smoothieen mitään huomiota.

Hän oli luovuttanut jahtinsa kanssa. Menneisyydellä ei ollut väliä, vain tulevaisuudella oli. Smoothie oli nyt täällä, hänen kanssaan, turvassa ja hyvässä hoidossa, eikä mikään voisi viedä sitä pois hevoselta. Hevosella olisi kissanpäivät edessään. Pelkkää lepoa ja elämästä nauttimista Raidenin muiden hevosten keskellä. Huonomminkin olisi voinut olla, ehdottomasti. Joten nainen vain päätti olla tyytyväinen siihen, mitä tiesi Smoothiesta. Sen, että ruuna oli kiltti, mukava ja hyvätapainen, luotti hitaasti mutta luottaessaan oli oikein herttainen pieni pilkkuponi. Että Smoothie ei koskaan tehnyt pahaa muille tarhatovereilleen tai käsittelijöilleen, ja että ruuna söi hyvällä ruokahalulla mitä tahansa, vaikka vatsa menisikin sekaisin.

Hän oli harkinnut jossakin välissä, että pyytäisi Raidenia ratsuttamaan ruunan. Ihan vain, jotta hevonen voisi saada mielekästä tekemistä päiviinsä, mutta nainen oli luopunut ideasta. Hän ei aikonut ratsastaa, ei enää koskaan, joten miksi omistaa edes hevonen, jota saattoi ratsastaa? Hän ei ollut noussut hevosen selkään sitten Lionheartin lopetuksen, eikä aikonut muuttaa tilannetta nytkään. Smoothie oli seurahevonen muille pihaton asukkaille, siinä kaikki. Smoothie oli jo tehnyt tarpeeksi töitä koko elämänsä edestä. Hän vaihtoi jälleen suuntaa hevosta lämpimästi kehuen ja pohti hetken, mitä voisi vielä tehdä Smoothien eteen. Hän voisi pitää hevosen kiireisenä opettamalla sille temppuja. Ajatuskin vihlaisi. Ei ehkä samoja temppuja kuin Lionheartille, hänen elämänsä hevoselle, jonka hän oli joutunut lopettamaan. Mutta muita temppuja. Jotakin, mikä antaisi Smoothielle puuhaa ja ihmisille mahdollisuuksia työskennellä sen kanssa, vaikka selkään ei olisikaan asiaa. Hevonenkin voisi pitää siitä. Pientä aivojumppaa arjen keskelle. Ei huono idea. Nainen onnitteli itseään katsoessaan hevosensa iloista ravailua liinan päässä. Hevonen todella nautti elämästään täällä, ja se oli tärkeintä. Tähän hän oli pyrkinyt, kun oli Smoothien pelastanut eläinsuojalta.