Maltti on valttia

[Avoin peli, tulkaapa seuraksi :> Uusi tuttavuus Zoe siis liikkeellä]

Päivä oli ollut pilvinen, mutta sateelta oli vältytty, mikä kelpasi Zoelle mainiosti. Olihan tallilla hieno maneesi, jonne pääsisi sadetta pakoon, mutta kyllä kentällä ratsastaminen oli mukavampaa. Itsevarma nainen oli nopeasti varustanut uuden vastuuhevosensa Hookin, jonka kanssa työstäisi tänään koulua. Kello oli hiukan yli neljä, kun mustiin ratsastushousuihin ja Rosings Parkin viininpunaiseen työntekijöiden takkiin pukeutunut pitkä nainen talutti ruunikon ruunan ulos karsinasta. Hevonen oli muutamaa säpsähdystä lukuunottamatta käyttäytynyt moitteettomasti, eikä nytkään tanssahdellut talutettaessa vaan kulki siivosti Zoen perässä.
Maanantai olisi voinut alkaa huonomminkin, se Zoen oli myönnettävä, kun hän tottuneesti sääti jalustimet kentälle päästyään. Hän oli tehnyt aamutallin tyytyväisenä, nauttien aikaisesta noususta hevosten pariin. Oli helppo lähteä töihin, kun rakasti töitään. Niin päivätalli kuin karsinoiden siivous oli hoitunut rutiinilla, ja nyt oli vihdoin aika nousta Hookin selkään. Zoe oli vakuuttunut, että pärjäisi ilman neuvoja tästä eteenpäin. Tallityöt olivat samoja kaikkialla, vaikka hevoset ja omistajat vaihtuivatkin.

Zoe nousi Hookin selkään ja tarkisti vielä kertaalleen satulavyön kireyden ja jalustimien pituuden. Hevosen korvat kääntyilivät, kun se tarkkaili ympäristöään. Hän kannusti pehmein avuin Hookin uralle ja piti huolen siitä, ettei hevonen ehtinyt keskittyä liikaa ympäristöönsä. Kuuleman mukaan ruuna oli säikky ja tarkkaili kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa pitkään ja hartaasti. Zoe keräsi ohjat kevyelle tuntumalle ja alkoi vaatia ratsultaan parempaa työskentelyä. Hän huomasi nopeasti, että Hook oli lahjakas hevonen, jolla oli korkea koulutustaso. Ruuna reagoi istuntaan herkästi ja vaati vain kevyitä apuja niin kulmissa kuin volteillakin. Se oli varsin mukavaa vaihtelua Zoelle, joka oli tottunut käsittelemään juuri satulan selkäänsä saaneita nuoria hevosia, joiden taidot rajoittuivat ymmärrykseen siitä, että pohje tarkoitti lujempaa vauhtia ja ohjan kiristäminen hidastamista. Taas yksi hyvä syy sille, miksi oli kannattanut vaihtaa työpaikkaa.

Cara oli tuonut hevosensa Clooneyn tallille vasta muutama päivä sitten. Tänään olisi ensimmäinen kerta, kun hän nousisi sen selkään uudessa paikassa. Nainen toivoi, että kimo ruuna oli ehtinyt totutella maiseman vaihdokseen ja uusiin hevosiin jo tarpeeksi. Hän oli saapunut tallille vähän aikaa sitten, pyörällä. Miksi ei liikkuisi aina kun siihen oli mahdollisuus, sillä säätiedotus oli luvannut sadetta, mutta tänään se oli ollut väärässä - onneksi. Cara rapsutteli hevostaan hetken, ennen kuin haki sen kalliit, juuri puhdistetut varusteet satulahuoneesta. Oli mennyt hetki totutella pienen laukkasatulan sijasta tähän estesatulaan. Nainen harjasi ruunaa nopein vedoin ja puhdisti vielä kaviot. Clooney käyttäytyi rauhallisesti, ja höristi korviaan aina kun joku kulki sen karsinan ohi. Satulointiin ei mennyt kauaa aikaa ja kohta ruuna oli pinteleitä vaille valmis. Cara vain ei muistanut mihin oli ne laittanut. Olisivatko ne voineet jäädä kotiin, tai jäädä muuttokuormasta Irlantiin? Pienen etsimisen jälkeen ne kuitenkin löytyivät Clooneyn muiden tavaroiden seasta satulahuoneesta. Kun vihreät pintelit oli saatu ruunan jalkoihin, Cara haki kypäränsä.

Ulkona tuuli hieman, ja Clooney oli varuillaan. Se oli selvästi innoissaan tästä uudesta paikasta, ja innostuisi vielä enemmän kun näkisi tallin upean maastoesteradan. Nyt ei kuitenkaan ollut vielä sen aika, ja Cara päätti testata hevostaan kentällä. Hän näki siellä yhden ratsukon ja jäi hetkeksi seuraamaan heidän menoaan. Hevonen oli aika kookas, ja liikkui kauniisti. Joskus Cara toivoi että hänenkin hevosensa käyttäytyisi sileällä kunnolla ja siitä olisi kouluradoille. Mutta toisaalta, eivät koulukiemurat olleet Caraa varten, hän halusi enemmän vauhtia. Clooney tönäisi naista hiljaa turvallaan, kuin merkiksi siitä ettei nyt ollut aikaa jäädä seisoskelemaan. Cara siis talutti hevosen kentän portille.
"Hei, häiritsenkö jos tulen liikuttamaan Clooneyn tänne?" Nainen kysyi ratsastavalta naiselta hymyillen varovasti. Vaatteista päätellen tämä oli tallityöntekijä. Cara ei ollut vielä tutustunut oikein kehenkään, ja päätti että asiaan täytyi tehdä muutos. Ehkä pitäisi suhtautua vieraisiin ihmisiin positiivisemmin, ja yrittää hankkia tallilta edes muutama tuttava. Hän nimittäin tulisi viettämään täällä paljon, paljon aikaa.

Zoe keskittyi työstämään hevosta käynnissä, vaatien Hookilta täydellisen pyöreitä voltteja hienolla taivutuksella, syviä kulmia asetuksineen ja muutaman askeleen pohkeenväistöä uralta pois ja takaisin. Hevonen työskenteli hyvin, mutta heilutteli silloin tällöin korviaan tai kohotti nopeasti päätään ottaen sivuaskelia, kun näki jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Kärsivällinen ratsastaja korjasi nopeasti ja sai hevosen takaisin kuulolle. Hook liikkui jännittyneesti ja lyhyellä askeleella, mille syykin selvisi, kun lyhyt nainen aukaisi suunsa kentän portilla. Zoe käänsi Hookin kohti toista ratsukkoa ja pysäytti ruunan.
"Ette tietenkään, tulkaa vain kentälle", Zoe vastasi ystävällisesti ja pyysi Hookia peruuttamaan, jotta ruuna ei ehtisi keskittyä niin paljoa saapuvaan ratsukkoon. Hevosen korvat kääntyilivät puolelta toiselle, kun Hook koetti keksiä, kuuntelisiko ratsastajaa vai uutta tulokasta. Lopulta ratsastaja voitti, kun Zoe pyysi hevosta jälleen eteenpäin ja vaati heti ensimmäisistä askelista kunnollista takaosan käyttöä. Muutamaa volttia, pysäytystä ja peruutusta myöhemmin Hook liikkui jälleen hyvässä muodossa ja kantoi itsensä kauniisti.

"Olen Zoe Winter, tallityöntekijä. Te taidatte olla Cara Ríagán?" Zoe esittäytyi ja varmisti samalla epäilyksensä naisen henkilöllisyydestä vilkaistessaan toista ratsukkoa kohden. Zoe oli opetellut hevosien ja omistajien nimiä ulkoa, jotta olisi valmistautunut kaikkeen, mitä töissä voisi tulla vastaan. Hook sai jatkuvasti pieniä tehtäviä ratsastajalta, jotta ei pääsisi nukahtamaan tai keskittymään muuhun. Zoe kannusti hevosen raviin ja käänsi suurelle pääty-ympyrälle. Hook liikkui irtonaisella, lennokkaalla askeleella, mutta Zoe vaati hevoselta yhä enemmän. Kun hevonen kerran osasi, niin oli turha päästää sitä yhtä helpolla kuin aloittelevia ratsuja. Hitaasti Hook alkoi astua yhä paremmin takaosallaan vatsansa alle ja kaarsi kaulaansa, kun ratsastaja pyysi voltteja, asetuksia ja muutaman askeleen pohkeenväistöjä verryttelyä varten.

Vaikka nainen vastasi Caran kysymykseen kieltävästi, Carasta tuntui että he todellakin olisivat tiellä. Naisen ratsu nimittäin liikkui hienosti ja näytti olevan hyvin kuulolla. Toisaalta, ei Clooneyltä voisi ihmeitä odottaakaan. Se oli luultavasti koulutustasoltaan hyvin, hyvin paljon vaatimattomampi kuin toinen ruuna. Ei siis ollut mitään syytä nolostua, Cara tyynnytteli itseään. Hän tiesi olevansa taitava ratsastaja, mutta sileällä työskentely ei ollut hänen vahvinta alaansa. Paitsi jos sileällä tarkoitettiin jotain muuta kuin kouluratsastusta, kuten laukkarataa. Mutta nyt Caran ja Clooneyn olisi totuttava tähän. Nainen kokosi itsensä, hän ei halunnut että hermostuneisuus näkyisi, tai että se tarttuisi Clooneyhin. Hän puristi ohjia tiukemmin ja talutti hevosensa keskemmälle kenttää.

"Juu olen, hauska tutustua." Cara vastasi pirteästi. "Ratsastan tänään Clooneytä ensimmäisen kerran Rosings parkissa, joten taidamme ottaa aivan rauhassa", vaalea hiuksinen nainen selitti. Clooney käänteli päätään uteliaana. Se halusi seurata toisen hevosen liikkeitä, mutta malttoi silti pysyä paikallaan. Ainakin sen aikaa, että Cara sai satulavyön kiristettyä ja laskettua jalustimet. Hän oli ollut ainakin tähän asti ainut joka ratsasti kimolla, joten jalustimet olivat aina sopivan pituiset. Paitsi tietysti jos hypättiin. Cara kiipesi selkään ja korjasi asentoaan satulassa. Hänen täytyi kiinnittää erityisesti istuntaan huomiota. Vaikka nainen istui ihan rennosti satulassa, oli lihasmuistissa vielä jockeyuran tavat muistissa.
Cara antoi pohkeita ja ruuna lähti innokkaasti kävelemään kohti uraa. Se liikkui yllättävän rennosti, mutta nopein askelin. Nainen antoi sen kävellä hetken pitkin ohjin ja katsella ympärilleen.

"Ilo on minun puolellani", Zoe vastasi kohteliaasti hymyillen. Cara vaikutti oikein pirteältä ja mukavalta tuttavuudelta, ja komea kimo ruuna oli ehdottomasti ilo silmälle.
"Minä olen ensimmäistä kertaa Hookin selässä, joten me vasta tutustumme toisiimme", Zoe lausahti rauhallisella äänellään ja hidasti hevosen käyntiin. Ruuna totteli kuuliaisesti ja muutaman askeleen jälkeen Zoe pyysi jälleen ravia. He jatkoivat siirtymisiä hetken, kun Zoe todella halusi hevosen hereille ja kuulolle, sekä työskentelemään kunnolla takaosallaan. Ainakaan Hook ei ollut aivan toivoton kouluratsu, vaikka estepainotteinen taisi ollakin. Ruunikko ravasi lennokkain askelin ja Zoe istui harjoitusravissa tottuneesti, joutumatta hapuilemaan tasapainoaan lainkaan. Niin tuppasi käymään, kun ratsasti työkseen.

Zoe seurasi toisen ratsukon menoa aina kun vain ehti, sillä oli utelias näkemään, millainen ratsastaja Cara oli. Hän kuitenkin tiesi, ettei hevosen selässä sopinut matkustaa, joten vaati jatkuvasti Hookilta kaikkea pientä tekemistä. Ruuna pyöritteli välillä korviaan, mutta jatkuvat, pehmeät ja herkät avut saivat hevosen mielenkiinnon pysymään työskentelyssä pihalla juoksentelevien koirien sijaan.
Pitkä nainen hidasti Hookin käyntiin ja koetti pohkeenväistöä uralla siten, että otti hevosen etupään uran sisäpuolelle. Avut menivät läpi ja Hook kulki kauniisti väistäen koko pitkän sivun, koettamattakaan puskea sisemmäs kentälle. Zoe kiitti taputtamalla ratsunsa kaulaa ja vilkaisi toista ratsukkoa.
"Kuinka kauan te olette tehneet yhdessä töitä?" Zoe kysyi mielenkiinnosta. Hän halusi mielellään tietää enemmänkin niin hevosesta kuin omistajasta, sillä tietoa ei koskaan voinut olla liikaa. Sitä paitsi, hevosten omistajiin tutustui helpoiten, kun kyseli heidän hevosistaan, sen Zoe oli vuosien varrella oppinut.

Naisen sanat rauhoittivat Caraa. Muutenkin kaikki joiden kanssa hän oli tallila vaihtanut sanan tai pari, vaikuttivat ystävällisiltä. Ehkä Rosings park olisikin paikka jossa hän viihtyisi! Cara oli tottunut siihen että ihmiset olivat vieläkin ennakkoluuloisempia kuin hän, ja halusivat tietää vain kuinka menestynyt tai kallis hevonen oli ollut. Tai ainakin tuollaisia olivat olleet hänen äitinsä tuttavat jotka olivat vierailleet Ríagáneiden tallilla. Zoen ja Hookin yhteistyö pelasi niin mutkattomasti, ettei Cara olisi heti arvannut olevan kyse ensimmäisestä kerrasta tuon hevosen selässä. Naisen täytyi olla siis hyvä ratsastaja. Vaaleaverikkö seurasi toista ratsukkoa sivusilmällä samalla kun keräsi ohjat käteensä. Hän antoi kevyesti pohkeita ja ruuna siirtyi lennokkaaseen raviin. Se kulki innokkaasti eteenpäin ja Cara käänsi sen voltille. Hän teki paljon voltteja ja asetuksia saadakseen hevosen myötäämään paremmin. Clooney pureskeli kuolaimia ja totteli nöyrästi. Valitettavasti sää oli hieman tuulinen ja varsinkin nurkissa ruuna muka säikkyi kaikkea pientä. Cara rauhoitteli sitä, mutta jatkoi harjoituksia sen suuremmin piittaamatta. Hän oli tottunut kimon temppuiluun, joka saattoi mennä vielä pahemmaksi Clooneyn tylsistyessä koulukiemuroihin.

Cara siirsi ratsunsa käyntiin ja mietti hetken vastausta toiselle naiselle. Hän olisi voinut puhua vaikka kuinka paljon, mutta ehkä olisi parempi hieman tiivistää vastausta.
"Clooney on perheeni tallin kasvatti. Aluksi treenasin sitä yhden toisen jockeyn kanssa, mutta loppuajan sillä on ratsastanut vain minä. Ehkä olisi parempi päästää joskus joku muu satulaan niin se saisi vähän monipuolisempaa treeniä", nainen naurahti hiljaa, joku muu saisi takoa kouluratsastusta ruunan päähän, hänen mielenkiintonsa ei siihen välttämättä riittäisi, ainakaan tällä hetkellä. "Se on nyt nelivuotias, mutta laukkahevosiahan aletaan kouluttaa todella nuorena", Cara voisi puhua itselleen rakkaasta aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta olisi varmasti kohteliasta kysyä välillä jotain toiseltakin.
"Oletko työskennellyt kauan täällä? En olisi millään arvannut että tuo on ensimmäinen kerta tuon hevosen selässä! Kenen se muuten on?"

Hook säpsähteli aina, kun Clooney keksi jotakin säikyttävää, mutta Zoe korjasi hevosta kärsivällisesti, vaatien aina uudestaan ja uudestaan samaa tehtävää, kunnes hevonen suoriutui siitä hyvin. Lopulta Hook keskittyi enemmän ratsastajaansa eikä enää vilkuillut kimoa ruunaa jatkuvasti, vaikkakin heilautti korvaansa aina silloin tällöin toisen ratsukon suuntaan. Zoe vaati hevoselta uudelleen pohkeenväistöä, mutta nyökkäili osoitukseksi siitä, että kuunteli Caran vastauksen.
"Se näyttää liikkuvan hyvin nuoreksi hevoseksi laukkataustalla", Zoe vastasi ja pysäytti Hookin voidakseen katsoa toista hevosta hetken pidempään. Neljän sekunnin seisomisen jälkeen hän pyysi hevosta peruuttamaan neljä askelta, ja siirtyi muutaman käyntiaskeleen kautta raviin.
"Olette tehneet hyvää työtä sen kanssa, neiti Ríagán", Zoe kehaisi hyväksyvästi ravatessaan ympyrällä. "On kuitenkin totta, että joskus on hyvä antaa muidenkin työskennellä hevosen kanssa, jotta se oppii monenlaiseen treeniin." Hook kaarsi jälleen kaulaansa ja polki kunnolla alleen, kun Zoe suoristi hevosen uralle. Hän pyysi hevoselta pidempää ja lyhyempää ravia, pakottaen Hookin todella keskittymään omaan suoritukseensa mörköjen keksimisen sijaan.

"Aloitin vasta Rosings Parkissa", Zoe vastasi hänelle suunnattuun kysymykseen. "Hookin omistaa Philippa Hartford, mutta sitä liikutetaan tallin puolesta muutaman kerran viikossa", nainen jatkoi. Siihen hänen tietonsa Hookin omistajasta jäivätkin, joten ehkä oli ihan hyvä, että heillä oli muutakin keskusteltavaa.
"Olen työskennellyt vuosia ratsuttajana, joten ehkä se selittää, miksi mekin löysimme yhteisen sävelen nopeasti", Zoe kertoi ja taputti Hookin kaulaa kiitokseksi, kun ruuna oli kuuliaisesti koonnut itsensä erittäin lyhyeen raviin. Zoe nosti laukan pääty-ympyrällä ja työsti hetken hevosen askelta, ennen kuin oli tyytyväinen rullaavaan, tasaiseen ja irtonaiseen laukkaan, jota Hook esitteli kaula kaarella. Hieno hevonen ruuna oli, se Zoen oli myönnettävä. Edes auton oven sulkemisesta kuulunut yllättävä kolahdus ei saanut Hookia kuin heilauttamaan korvaansa ja ottamaan yhden pidemmän askeleen eteenpäin aiempien sivuaskelien sijaan, kun ruuna keskittyi ratsastajansa antamiin apuihin.

"Kiitos", Nainen vastasi Zoen kehuun. "Clooney on todella nopea oppimaan, eikä siitä oikein ollut laukkahevoseksi... Vaikka vauhtia siltä kyllä löytyy! Etenkin jos lähdetään maastoesteille. Kuulin että täällä on tosi hyvät mahdollisuudet trenata maastoesteitä, joko olet käynyt kokeilemassa?" Cara yritti piilotella innostuneisuuttaan. Hän ei malttanut hevosensa tavoin odottaa että pääsisi pitkästä aikaa radalle. Hänen vain täytyi löytää joku joka voisi ensin esitellä hänelle paikkoja. Cara työskenteli ruunan kanssa vielä hetken ravissa, ennen kuin siirtyi käyntiin. Ratsukko teki lyhyitä pätkiä pohkeenväistöä, joista Clooney ei oikein pitänyt. Vaikka paikalla seisoessaan se kyllä mielellään steppasi paikoillaan, ottaen lukuisia sivuaskelia. Vaikka tämä ei kuulunut sen lempipuuhiin, se suoriutui tehtävästä puhtaasti muutaman harjoituskerran jälkeen. Nainen taputti Clooneyn kaulaa ja jäi hetkeksi kävelemään toiseen päätyyn. Hän mietti kuinka laukkaisi hevosensa kanssa, sillä saattoi olla muutaman päivän seisomisen jälkeen vähän turhan paljon energiaa. Vaikka ei vauhti Caraa haitannut, mutta meno saattoi näyttää siltä että nainen ei hallitsisi hevostaan.

"Ai! Siinä tapauksessa en ole ainut uusi tulokas. Onko sinulla monta hevosta liikutettavana? Ajattelin että jos täällä on mahdollisuus saada joku muukin liikuttamaan sitä edes joskus, täytyy se kai käyttää", Nainen selitti, hän ei ollut aivan varma kuinka kimo ruuna reagoisi uuteen ratsastajaan selässään, mutta jos joku sinne täytyi päästää, olisi Zoe siihen hyvä vaihtoehto, nainen näytti osaavan asiansa. Toisin kuin Hook, Cloney reagoi yllättävään kolahdukseen hypähtämällä nopeasti eteenpäin. Cara lyhensi ohjia ja katseli ympärilleen, paikantaen metelin lähdettä.
"Ratsuttajan työ on varmasti monipuolista, pääset testaamaan useita hevosia", Cara pohti ääneen.

"Olen kuullut, että maastoesterata on kattava ja laadukas, joten olen varma, että löydätte sieltä mieleisiänne esteitä Clooneyn kanssa", Zoe vastasi rauhallisesti. "Itse en ole vielä päässyt sitä kokeilemaan, mutta ehkä jossakin välissä", nainen jatkoi. Hän keskittyi omaan ratsastukseensa, mutta vilkuili silti toista ratsukkoa aina kun vain saattoi. Se oli taito, joka oli kehittynyt äärimmilleen silloin, kun samalla kentällä liikkui monia nuoria, kokemattomia hevosia. Silloin oli pakko tietää jatkuvasti, missä muut menivät ja pysytellä valppaana, koska nuoret saattoivat keksiä mitä tahansa säikkymisen arvoista ihan yllättäen.

"Ette toki, neiti Ríagán. Toivon, että te ja Clooney kotiudutte tallille nopeasti", Zoe vastasi epäillen, että hänen työnkuvaansa kuului asiakkaiden hyvinvoinnin toivominen. "Minä liikutan tällä hetkellä kahta hevosta. Rosings Park tarjoaa asiakkailleen mahdollisuutta heidän hevostensa liikuttamiseen tallin työntekijöiden toimesta sovittuina aikoina, sovitulla tavalla. Monet liikutuksemme ovat maastoratsastuksia tai kouluratsastusta", Zoe kertoi, koettaen tiivistää tallin tarjoaman tallipaikkavaihtoehdon mahdollisimman lyhyeen ja edustavaan muotoon. Ainakin nainen yritti tehdä työnsä ja antaa Rosings Parkista ammattimaisen kuvan asiakkaille. Se oli jo jotain.
"Se on, siinä olette oikeassa", nainen vastasi. "Minä keskityin lähinnä kouluttamaan nuoria hevosia, jotka kantoivat ensimmäistä kertaa ihmistä selässään, tai entisiä laukkaratsuja, joista toivottiin kilpahevosia esteille", Zoe kertoi suunnaten pienen hymyn Caralle. "Siksi olenkin tosissani kun sanon, että Clooney liikkuu erittäin hyvin entiseksi laukkaratsuksi."

Cara nyökkäsi naiselle pienen hymyn kera. Sen enempään hän ei juuri tällä hetkellä voinut keskittyä, sillä kaikki huomio täytyi kohdistaa Clooneyhin. Nainen piti ohjat tiukalla ja yritti keksiä ruunalle kaikenlaista muuta tekemistä kuin ympäristöstä lähtevän melun huomioiminen. Hetken päästä Clooney rauhoittui hieman, ja myötäsi niskasta. Se kulki yhä tarmokkaasti eteenpäin, mutta käänteli korviaan ratsastajaa kohti ja kuunteli apuja. Cara rauhoitteli hevosta ennen kuin teki muutaman puolipidätteen ja antoi laukka-avut. Ruuna vastasi apuihin salamana, ja nosti laukan pienen pukin kera. Nainen käänsi kimon pienelle laukkaympyrälle, ettei vauhti kiihtyisi liian hurjaksi. Puolipidätteitä sai tehdä aikamoisen määrän, ettei ruuna ryöstänyt kiitolaukkaan. Se heilautti päätään ylöspäin, ja koetti saada lisää ohjaa. Cara istui syvemmälle satulaan eikä antanut tuumaakaan periksi. Kun muutama kierros oli mennyt ruunan mittapuulla rauhallisesti, Cara siirsi ratsunsa käyntiin.

"Sanokaan vain Cara, en välitä oikein muodollisuuksista", nainen kehotti ystävällisesti. Hänkin osasi hoitaa asiakaspalvelun kohteliaasti, mutta turhat muodollisuudet tuntuivat jotenkin nin jäykiltä. Cara oli kyllä tutustunut Rosings Parkin tarjoamiin tallipaikka vaihtoehtoihin ja palveluihin, mutta hän oli ajatellut hoitavansa Clooneyn liikutuksen itse, vaikka ei se rahasta ollut kiinni. Hänellä vain oli niin paljon vapaa-aikaa, sillä tarjoilijan hommia hän teki lähinnä jos joku hänen ystävänsä pubin työntekijöistä oli sairaana tai ilta oli tavallista kiireisempi.
"Ehtisitkö siis liikuttaa vielä yhtä hevosta, kerran pari viikossa? Clooney hioisi kouluratsastustaitojaan mielellään jonkun muun kanssa." Nainen kysäisi toiveikkaana. Zoe alkoi vaikuttaa entistä lupaavammalta siihen hommaan, ja hän saisi muutaman vapaaillan jolloin voisi käydä auttamassa ystäväänsä tämän hevosen kanssa. Cara ei ollut totunut kehuihin, paitsi kilpailuvoiton jälkeen joten ne hämmensivät häntä hieman. "Kiitos", taas. Oli ainut mitä hän sai sanottua, hymyn lisäksi.

Caran keskittyessä omaan hevoseensa keskusteluun syntyi tauko ja Zoe saattoi vaatia Hookilta parempaa suoritusta. Hän siirtyi raviin, kokosi Hookin lennokasta askelta hieman ja alkoi työstämään avotaivutusta, joka oli aluksi aavistuksen kankea. Ilmeisesti koulutreeni oli jäänyt väliin useampanakin kertana ja hevonen oli hieman ruosteessa, joten Zoe hidasti käyntiin ja jatkoi avotaivutuksen työstämistä siinä. Muutaman yrityksen jälkeen Hook onnistui esittämään hyväksyttävää avotaivutusta ja Zoe palkitsi hevosen taputuksilla. Hän vaihtoi suuntaa, tehden avotaivutuksia myös tähän kierrokseen käynnissä. Hook taipui jo paremmin ja lukuunottamatta yllättävää säpsähdystä lähes täysin syyttä suotta, suoriutui annetusta tehtävästä mallikkaasti.

"Tämä selvä, Cara", Zoe vastasi ja suuntasi jälleen pienen hymyn toiselle ratsukolle. Naisen perusilme oli yleensä niin vakava, että pienet hymyt tuntuivat paljon suuremmilta kuin ne olivatkaan. Hän joutui hetken miettimään tarjousta, lähinnä siksi, että ei tiennyt, miten saattaisi kohteliaasti vihjata Caralle, että asiasta kannattaisi keskustella tallimestarin kanssa samalla kun kuitenkin suostuisi siihen. Elämästä tuli hankalaa, kun koetti pelata kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
"Ehdin varmasti", Zoe vastasi. "Suosittelisin, että keskustelet asiasta myös tallimestarimme Kamir Loganin kanssa, jotta hän on tietoinen toiveestasi. Me pyrimme täyttämään kaikki asiakkaidemme toiveet. Lucy Collins on vastuussa Clooneyn hoidosta, mutta minä voin kyllä liikuttaa sitä, jos niin toivot. Kyllä minulla aikaa on", hän sanoi, joutuen valitsemaan sanansa varovaisesti. Hän todella halusi päästä upean kimon ruunan selkään, sillä mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun näki hevosen kehittyvän. Eihän Hookin kaltaisissa taitureissa mitään vikaa ollut, mutta ratsuttajan puoli Zoessa nautti keskeneräisistä projekteista, joita saattoi työstää kohti korkeampaa taitotasoa.

Nainen vaihtoi suuntaa täyskaarron kautta. Ratsukko treenasi vielä pohkeenväistöä toiseen suuntaan. Tämä suunta vain oli hieman vaikeampi Clooneylle, ja apuihin piti kiinnittää enemmän huomiota, kuin äsken. Cara avasi hieman mustan takkinsa vetoketjua. Vaikka sää ei ollut erityisen lämmin, naisen alkoi tulla kuuma. Toisaalta hän piti siitä että hevosen selässä ei voinut matkustaa hetkeäkään ja siihen Clooney tarjosi sopivasti haastetta. Mutta taas toisaalta, ainakin yleensä vauhdikkaat maastolenkit olivat enemmän Caran mieleen. Vaikka olihan niissäkin omat haasteensa.

Ikänsä laukkahevosilla ratsastanut Cara seurasi kuitenkin aina välillä sivusilmällä Hookia. Ruuna liikkui kadehdittavan kauniisti, ja salaa nainen toivoi pääsevänsä vielä joskus koittamaan korkeasti koulutettua kouluhevosta. Ehkä hänen pitäisi ottaa tallilla muutama kouluvalmennus, koskaan ei voisi olla liian hyvä ja valvovan silmän alla ratsastaminen tekisi Clooneyllekkin hyvää.
Cara kyllä tiesi, että näin suurella ja asiakaspalveluun keskittyneellä tallilla oli varmasti paljon sääntöjä ja erilaisia käytäntöjä.
"Tottakai, juttelen asiasta kun törmään häneen. Ajattelinkin että täällä eivät asiat hoidu välttämättä niin yksinkertaisesti..." nainen naurahti hiljaa. Hän olisi voinut jatkaa lausetta vielä, mutta Clooney päätti ettei ollut aikaa rupatella. Se huomasi jotain "erittäin" pelottavaa kentän ulkopuolella ja koska Cara oli antanut vähän pidemmät ohjat huolimattomuuksissaan, ruuna loikkasi uralta sen sisäpuolelle. Ratsastaja horjahti satulassa ja tarttui kimon harjaan. Vaikka yleensä Cara oli varuillaan satulassa, oli keskittyminen herpaantunut hetkeksi. Eloisten laukkahevosten selässä näin ei saisi ikinä käydä, nainen moitti itseään ajatuksissa, no tällä kertaa hän voisi antaa virheen anteeksi itselleen... Harjaantuneen tasapainon aniosta Cara kuitenkin pysyi satulassa. Hän korjasi asentoaan ja keräsi ohjat käsiinsä kasvoillaan keskittynyt, avistuksen tuima ilme. Clooney vain katseli ympärilleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut, se palasi kävelemään rennosti uralle.

Clooneyn loikka sai Hookin säikkymään. Lajitoveri oli varmasti nähnyt jotakin aivan kamalaa ja nyt se hirviö tulisi syömään hänetkin! Hook loikkasi sivulle ja kääntyi lähes paikallaan ympäri rynnäten kohti kentän toista päätä. Zoe istui syvälle satulaan ja säilytti tasapainonsa hevosen sivuloikista ja tiukoista käännöksistä huolimatta. Hän oli tottunut tällaiseen käytökseen nuorilta hevosilta, mutta ilmeisesti Hook oli taipuvainen säikkymään kaikkea siinä missä nuoremmatkin. Jokainen hevonen oli oma persoonansa. Nainen teki pidätteitä ja sai hevosen hidastamaan takaisin lyhyeen, hermostuneeseen raviin. Ruunan korvat kieppuivat joka suuntaan ja se kulki pää korkealla koettaessaan nähdä seuraavan mörön, joka saattaisi uhata sitä.
"Rauha, poika", Zoe jutteli hevoselle matalalla äänellä samalla kun vaati kuuliaisuutta asetusten ja pidätteiden kautta. Hevonen pärskyi ja tepasteli sivusuuntaan, mutta hidasti käyntiin. Ruuna työnsi takaosaansa jatkuvasti uran sisäpuolelle kulkiessaan lyhyellä, terävällä askeleella. Zoe korjasi kärsivällisesti, kunnes Hook tuntui kuuntelevan paremmin. Muutaman voltin jälkeen ruuna rentoutui ja liikkui jälleen pidemmällä askeleella, jättäen turhat sivuaskeleet pois. Korvien kääntely kieli kuitenkin siitä, ettei hevonen edelleenkään ollut täysin kuulolla, vaan odotti vain seuraavaa säikähtämisen aihetta.

"Nehän suorastaan keksivät mörköjä toistensa viihdykkeeksi", Zoe lausahti rennosti saatuaan Hookin paremmin kuulolle. Hevonen myötäsi jo niskasta, vaikka ei syvään muotoon vielä taipunutkaan. Sellaista se hevosten kanssa oli. Ne säikkyivät milloin mitäkin, ja pahimmillaan aivan kaikkea. Onneksi edes Hook ei ollut niin paha, vaikka ei varmasti kuulunutkaan maastoilijoiden suosikkiratsuihin.
"Säikkyykö Clooney yleensä paljon?" Nainen uteli pyytäessään hevoselta jyrkkää pohkeenväistöä pois uralta ja takaisin. Hook joutui keskittymään enemmän jalkoihinsa kuin ympäristön kyttäämiseen, joten sinällään harjoitus ajoi asiansa ja hevonen joutui työskentelemään kunnolla. Hook pärskähti palatessaan takaisin uralle ja kaarsi kaulaansa muutaman syvään ratsastetun kulman jälkeen yhä paremmin. Nähtävästi hevonen oli säikky, mutta osasi myös rauhoittua, kun sitä vaadittiin.

Hienoa, kuriton Clooney onnistui sekoittamaan toisenkin ratsukon harjotukset, Cara ajatteli harmissaan. Vaikka kimo ruuna oli jo ihan rauhassa, Hook oli selvästi ottanut mörön vähän vakavammin. Nainen vilkaisi heidän suuntaansa, onneksi Zoe osasi hommansa. Hevonen oli nopeasti kurissa vaikka olikin vähän jännittynyt. Clooney otti muutaman sivuaskeleen ja Cara alkoi keksiä sille muuta tekemistä temppuilun sijasta. Pohkeenväistön oli parempi onnistua tähänkin suuntaa, ja ehkä hevonen vaistosi ratsastajan olevan tosissaan. Tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa, nyt tehttävä onnistui jo ihan kiitettävästi.

"Voi, se on Clooneyn kanssa arkipäivää, Hook parka!" Nainen naurahti. "Tämän vuoksi epäilin hieman että olisimme haitaksi. No, eipä ainakaan tule aivan tylsää. Odotan vain päivää, kun se yllättää minut niin että lennän selästä..." Oikeastaan se ei .olisi eka kerta. Mutta ensimmäinen pitkään aikaan. Cara muisteli niitä kertoja, kun ruuna oli siinä onnistunutkin. Nuorempana se oli vielä paljon vaikeampi tapaus. Toisaalta Caralla oli riittänyt intoa kivuta aina vain takaisin selkään ja takoa pelisäännöt nuoren hevosen päähän. Nykyään hänestä tuntui, ettei harrastuksella ollut oikein mitään tavoitteita. Hän kaipasi niitä selviytyäkseen vaikeuksista. Laukkaurheilu oli ollut naisen intohimo, vaikka hän ei enää uskaltaisi sen pariin palata - ainakaan vielä. Cara huokaisi raskaasti.

"Jos sille ei keksi kaikenlaista virikettä, se keksii ne sitten itse ja kiinnittää huomiota turhan paljon ympäristöön. Kunnolla se säikkyy onneksi aika harvoin. Tai tarkoitan, että lähtisi laukkaamaan päättömästi karkuun." Cara vastasi toiselle ratsastajalle. Osasi Clooney toki olla kunnolla, kun pääsi tekemään mistä piti paljon. Hän ei muistanut koska hevonen olisi säikkynyt maastoesteillä. Vähän turhan paljon innostunumista ei tosin lasketa.
"Taidamme laukata vielä toiseen suuntaan, ja sitten tämä totuttelu taitaa olla tässä tältä päivältä... Paitsi että voisimme lähteä vielä maastoon kävelemään, en jaksa odottaa että pääsen tutustumaan tilan lukuisiin maastoreitteihin!"

Zoe vain pudisti päätään, kun toinen puhui haittana olemisesta.
"Ei teistä ole haittaa. Epäilen, että yksinään se säikkyisi vieläkin enemmän", Zoe vakuutti varmalla äänellään. Ei hän oikeasti tuntenut Hookia tarpeeksi hyvin tietääkseen varmasti, mutta parempi vaikka vähän liioitella kuin antaa toisen potea huonoa omatuntoa siitä, että Hook säpsyi kaikkea. Hevonen tuntui yhä aavistuksen jännittyneeltä liikkeissään, mutta ainakin se kuunteli ratsastajaansa eikä aktiivisesti keskittynyt etsimään mörköjä ympäristöstään.
"Se on hyvä. Pieni säikkyminen on helposti korjattavissa, mutta hevoset, jotka lähtevät täyteen vauhtiin oli säpsähdyksen syy mikä tahansa... No, niiden kanssa joutuukin jo tekemään enemmän töitä", Zoe vastasi, kun toinen kertoi Clooneyn tavoista. Monet hevoset keksivät mielellään säikkymisen aiheita silloin, jos ratsastaja päästi ne liian helpolla. Jos hevoselta osasi vaatia kunnolla töitä, ei niille jäänyt aikaa keksiä mörköjä jokaisen puskan taakse.

"Minä en valitettavasti viitsi lähteä tuntemattomalla hevosella maastoon, mutta toivottavasti te nautitte tutkimusretkestänne", Zoe vastasi pahoitteleva sävy äänessään ja siirtyi selkeästi uran sisäpuolelle, jotta toinen ratsukko voisi vapaasti laukata uralla. Hän pyysi ruunikolta läsipäältä avotaivutusta, mikä vaati keskittymistä ja kokoamista. Hevonen taipui kauniisti, kunhan malttoi keskittyä, minkä vuoksi ratsastaja kehuikin hevosta vuolaasti. Hook oli säikkymistä lukuunottamatta oikein hieno hevonen. Kunhan se pääsisi eroon turhasta säpsymisestä, se voisi varmasti hurmata tuomarit koulukentillä ja lentää maaliin maastoesteradalta.

Cara naurahti helpottuneesti. "Hienoa, yritämmekin vältellä jalkoihin joutumista." Hän kuuntelin Zoen jutun loppuun, ennen kuin pysäytti ratsunsa uralle.
"Totta, kotitallillanikin oli yksi täysiverinen joka säikkyi mitä olemattomampia asioita. Vieraaseen maastoon sen kanssa lähteminen oli aika riski. Onneksi Clooney ei ole samaa sorttia." Cara pyysi hevostaan peruuttamaan. Clooney pakitti nopeasti, ja pysähtyi taas pyynnöstä. Se reagoi helposti apuihin, kun sen sai vain keskittymään. Ja olihan se herkkä muutenkin, laukkauransa alussa se ei ollut juossut kunnolla jos ratsastajalla oli edes raippa mukana. Tai no, ei juokseminen siltä ollut muutenkaan onnistunut, tarpeeksi hyvin.

"Ainiin, unohdin että olet ensimmäistä kertaa tuon hevosen selässä... Mutta olisi mukava lähteä kanssasi maastoon joku toinen kerta. En uskalla vielä yksin lähteä kovin kauas harhailemaan", Zoe vaikutti tutustumisen arvoiselta, nainen oli hyvin ystävällinen. Toivottavasti se ei johtunut vain siitä että Cara oli asiakkaan asemassa. Hän ei ollut vielä ehtinyt tutustua oikein keneenkään, ja nainen kaipasi ystäviä. Vaikka hän oli aika huono tutustumaan lähemmin vieraisiin ihmisiin, hän oli päättänyt aloittaa Rosings Parkissa alusta ja koittaa muuttaa tapojaan. Ainoat joiden kanssa hän saattoi viettää aikaa, oli Slayleyssä sijaitsevan pubin omistajatar, ja vanha tuttu New Castlessa.

Cara korjasi istuntaansa ja valmisteli laukannoston hyvin. Clooney aavisti mitä oli tulossa, ja yritti nostaa laukan itsekseen. Paljon puolipidätteitä ja muutama terävä jarrutus. Ruuna malttoi vielä hetken, ja Cara antoi laukka-avut. Ruuna laukkasi eteenpäin uralla ja kiihdytti vauhtiaan. Sen askeleet olivat todella matkaa voittavia, ja nainen ei hirveästi viitsinyt pidätellä sitä. Clooney saisi päästellä vähän höyryjä muutaman päivän seisoskelun jälkeen. Hän kuitenkin huolehti, ettei vauhti kiihtynyt vaarallisen lujaksi ja käänsi hevosensa suurelle ympyrälle.

Zoe kuunteli mielenkiinnolla, kun Cara kertoi kotitallinsa täysiverisestä. Nainen oli selkeästi ollut paljon tekemisissä hevosten kanssa, ja kun otti huomioon puheet Clooneyn menneisyydestä ja Caran ulkonäöstä, Zoe uskoi osuvansa oikeaan, kun arveli Caran olevan jockey. Ehkä hänen pitäisi selvitellä asiaa enemmän jossakin välissä.
"Joku toinen kerta lähden mukaan ehdottomasti. Mikäli haluat seuraa maastoosi juuri nyt, olen varma, että tallilta kyselemällä löydät kyllä jonkun, joka haluaa lähteä maastoon. Jos en aivan väärin katsonut, vietiin muutamaa hevosta juuri sisälle, joten ehkä joku heidän ratsastajistaan innostuu maastolenkistä", Zoe vastasi ystävällisesti, vaikka olikin harmissaan, kun ei itse voinut lähteä. Joku toinen kerta sitten. Asiakaspalvelija hänessä kuitenkin pakottautui tarjoamaan muuta seuraa, sillä muisti lukeneensa, että heidän työhönsä kuului varmistaa se, että asiakkailla oli kaikki, mitä he halusivat. Jos Cara halusi maastoseuraa, hän löytäisi jonkun, joka sitä tarjoaisi, piste.

Hook tuntui rentoutuvan eikä välittänyt laukkaavasta lajitoveristaan. Zoe päätti, että tähän voisi olla hyvä lopettaa, sillä ruuna oli toiminut hyvin ja olisi parempi päättää treeni hyvään kokemukseen. Hän ravasi muutaman kierroksen rennosti, ratsastaen hevosta eteen-alas, jotta Hook voisi venyttää kaulaansa. Ruuna ei tuntunut enää tarkkailevan ympäristöään niin tarkkaavaisesti, joten Zoe uskalsi antaa hevoselle hieman pidempää ohjaa, säilyttäen kuitenkin tasaisen tuntuman ratsunsa suuhun. Hän hidasti käyntiin ja taputti hevosen kaulaa kiitokseksi hienosta työskentelystä. Hook oli ollut kerrassaan loistava ratsu.

"Se olisi mukavaa." Nainen totesi vilpittömästi hymyillen, hidastettuaan hevosensa ravin.
"Emmeköhän me sinne vielä ehdi, ajattelin viipyä Rosings Parkissa vielä hyvän aikaa. Talli on juuri sopiva meille, eikä Irlantiin palaaminen ole vielä ainakaan ajankohtaista," Cara innostui selittämään tapansa mukaan. Jos hän avasi suunsa, ei puheesta yleensä meinannut tulla loppua. Hän kuitenkin yritti vähän rajoittaa turhanpäiväistä pälätystä, Zoella oli varmasti töitä tehtävänä eikä loputtomiin aikaa kuunnella hänen höpötyksiään. Clooney ravasi päädyssä lennokkain askelin. Se olisi varmasti vielä laukannut vaikka kuinka kauan, mutta se sai vähän rauhoittua ennen maastoon lähtöä. Hevonen kulki nätisti, ja kaartoi kaulaansa. Se yritti kiihdyttää askeliaan, mutta Cara hidasti kevennystään ja teki paljon puolipidätteitä. Kun ruuna malttoi vähän hidastaa ja laski turpaansa alaspäin, nainen siirsi sen käyntiin.

Cara mietti vastaustaan hetken ennen kuin avasi suunsa. "Kiitos vain, mutta ei tarvitse nähdä sen takia vaivaa. Emmeköhän me pärjää," Nainen hymyili taas, kylläpäs hän oli tänään hymyillyt ja ollut hyvällä tuulella. Mutta hän ei halunnut että Zoe olisi käsittänyt hänen sanansa väärin. Lausahduksen ei ollut tarkoitus olla mitenkään epäkohtelias.
"Mutta me varmasti törmäämme vielä tallilla, taidan kuluttaa siellä kaiken liikenevän vapaa-ajan, ja sitä riittää! Hook on muuten upea hevonen, yhteistyönne pelaa hyvin", Cara nyökkäsi pienesti hevosen suuntaan.

"Siinä tapauksessa lähdemme maastoon jonakin toisena päivänä", Zoe vastasi ja soi pienen hymyn Caralle. "Toivon, että viihdytte tallilla vielä pitkään", hän vielä lisäsi eikä tällä kertaa sanonut sitä ainoastaan asiakaspalvelijan velvoitteesta. Hän todella tarkoitti sanojaan, sillä Cara oli varsin mukava ja varmasti kokenut hevosihminen, jolla riittäisi tarinoita kerrottavaksi. Zoe oli tyytyväinen, sillä oli mahtava saada muutakin seuraa kuin työkaverit, jotka olivat... noh, työkavereita.
"Ei siitä ole vaivaa", Zoe vakuutti nopeasti. "Mutta mikäli haluat mennä yksin, olet vapaa niin tekemään. Maastot ovat upeat täälläpäin, ja niitä riittää niin kauas kuin vain jaksaa ratsastaa", Zoe jatkoi hyväntuulisesti. Vaikka hän ei nauttinutkaan maastoratsastuksesta niin paljon kuin monet muut, koska koki sen lähinnä laiskana matkustamisena, oli hänkin joutunut myöntämään, että Rosings Parkin maastot tekivät siitä sen arvoista. Luonto oli kaunis ja nummia jatkui silmänkantamattomiin.

"Varmasti törmäämme. Minä olen täällä töissä päivästä toiseen, joten jos jonakin päivänä kaipaat maastoseuraa, tule vain nykäisemään hihasta", Zoe vastasi tyytyväisenä. Ainoa asia, mikä häntä esti lähtemästä maastoon juuri nyt oli se, että hevonen alla oli tuntematon ja mitä ilmeisemmin säikky. Paras pelata varman päälle eikä teloa hienoa hevosta heti kättelyssä.
"Kiitos. Välitän kehusi neiti Hartfordille, sillä olet oikeassa Hookista. Se on upea hevonen", Zoe sanoi ja käänsi kävelevän Hookin kaartoon, taputti ruunan kaulaa ja laskeutui sulavasti selästä. Vuosien kokemus oli tuonut liikkeisiin vaivattomuutta, eikä Zoe joutunut hapuilemaan mitään nostaessaan jalustimet ylös ja löysätessään satulavyötä.

//Kiitos peliseurasta, mukavaa että Cara pääsi jo tutustumaan muihin ihmisiin! :-) //

"Siitä ei tarvitse murehtia, en ole pitkään aikaan edes vieraillut näin kotoisalla tallilla", Cara ei kehunut Rosings Parkia turhaan. Eikä hänellä ollut edes tapana kehua mitään turhaan. Idyllinen talliympäristö viehätti häntä, ja upeat maastomahdollisuudet... Enempää hän ei olisi voinut toivoa. Myös se, että tallilla oli niin paljon hevosia ja ihmisiä oli mukavaa. Hän oli laukkaradoilla ja -talleilla tottunut siihen että joka paikassa pyöri paljon ihmisiä, ja se tuntui kotoisalta.
"Ehdimme varmaan Clooneyn kanssa käydä jokaisen maastoreitin läpi! Mutta täytyy kai malttaa vielä hetki ennen kuin lähdemme maastoesteille", Nainen virnisti hieman. Ehkä olisi vielä hyvä ratsastaa ruunaa sileällä ja käydä tutustumassa maastomahdollisuuksiin ennen kuin suuntasi esteille. Eihän heillä ollut mikään kiire.

Clooney käveli ympyrällä, vieläkin reippaasti. Cara ei antanut hevoselle vielä lisää ohjaa, koska muuten se olisi varmaan alkanut taas säikkyä omiaan. Tai ainakin nyt sen saisi nopeammin kuriin.
"Voit olla varma että sen teen. Vaikka maastossa on mukavaa yksinkin, ei seura ole pahitteeksi", Nainen selitti hyväntuulisena. Hän taputti hevostaan kaulalle ja vilkuili portin kohdalla hieman ympärilleen. Clooney olisi halunnut jo portista pihalle, mutta Cara pidätteli sitä vielä hieman.
"Kiitos seurasta", hän sanoi vielä hymyillen Zoelle, ennen kuin lähti kävelemään ratsunsa kanssa tallipihan poikki. Minkähän maastoreitin he tutkisivat ensimmäisenä?

[Kiitokset itsellesi! :> ]

Zoe nyökkäsi tyytyväisesti, kun toinen vakuutti viihtyvänsä Rosings Parkissa. Hyvä niin, sillä talli kaipasi aina asiakkaita ja kun asiakkaat vielä pysyivät tyytyväisinä, niin kaikki oli hyvin. Toisen into lähteä maastoon sai Zoen hymyilemään pienesti. Jotkut ne sitten jaksoivat käydä maastossa jatkuvasti. Hän oli aina rakastanut enemmän tarkkaa ja vaativaa kenttätyöskentelyä. Jokainen tyylillään, tietenkin.
"Ehditte varmasti", Zoe vakuutti huvittuneena ja taputti Hookin kaulaa. Hevonen oli ollut oikein mukava tuttavuus, jonka selkään hän nousisi ilolla jatkossakin. Caraankin oli ollut ilo tutustua. Mistäpä sitä tietäisi, vaikka toisesta voisi jopa saada ystävän. Ei sillä, että Zoe ystäviä kaipasi, hän pärjäsi vallan hyvin omillaankin. Niin kauan kuin oli hevosia ympärillä, oli tummatukkainen nainen tyytyväinen.
"Kiitos itsellesi", nainen vastasi ja katsoi poistuvan ratsukon perään lähinnä varmistaakseen, ettei Clooney keksisi mitään säikyttävää heti alkuun. Hän piti Hookin ohjista tiukasti kiinni siltä varalta, että hevonen keksisi jonkin mörön lyhyellä matkalla talliin. Onneksi niin ei käynyt, vaan ratsu seurasi kiltisti taluttajansa perässä. Hieno hevonen, kerta kaikkiaan.