[Y] Juostaan murheet pois

Maanantai 25. syyskuuta – Aamupäivä

”Darcy! Ratsasta täysillä tai mene alkeiskurssille! Se hyppää kuin halvaantunut lehmä.”
Kuinkahan väärin olisi jalkautua mustan saksalaisorin selästä ja iskeä sen omistajaa, sekä tämän valmennuksen vetäjää kolmannen kerran turpaan? Miltein tuntui siltä että Artemis nojasi asemaansa valmentajana – useiden silmäparien todistaessa ei oikein voinut antaa tuolle turpaan, vaikka nyt ennen hieman vino nenä näyttikin häiritsevän suoralta. Olikohan se siis sittenkin ollut Artemikselle palvelus?
Helvetti.

Mies haki paremman asennon Besserwisserin selässä, kokeillen annettua tehtävää uudelleen. Hän yritti keskittyä, mutta entisen kollegan naama ei ainakaan auttanut miestä sillä hetkellä. Lopulta Brian antoi periksi, heilauttaen kättään ja käveli ulos maneesista. Artemis läksyttäisi hänet tästä luovuttamisesta kyllä, mutta se olisi sen hetken murhe. Nyt varhain harmaantunut irlantilaismies kaipasi omaa rauhaa. Sitä löysi sentään ratsain helposti, kun livahti kenenkään huomaamatta maastoon.
”Mennäänkö tänään lujaa? Juostaan murheet pois.”
Vichy pärskähti, pudistellen itseään ratsastajansa sanojen jälkeen. Brian nauroi pehmeästi, miltein surumieliseen sävyyn. Ohjat hän keräsi yhteen käteen, kaivaen puhelimen taskustaan. Kaksi viikkoa, eikä mitään. Hetken hän pyöritteli Applen valmistamaa puhelinta ratsastushankojen peittämissa sormissaan, kunnes työnsi sen takaisin takkinsa taskuun ja turvasi vetoketjulla. Ei ollut hänen asiansa ottaa yhteyttä Keikoon sen jälkeen. Nainen oli reaktiollaan tehnyt selväksi, että hän ei voisi olla vähempää mieluinen henkilö tuon silmissä.

Sopivan polun auetessa eteen Brian nosti laukan, antaen suuren estehevosen venyttää laukkaansa pitkäksi. Artemis olisi pyörtynyt, mutta hän ei välittänyt. Huomenna paremmalla onnella uudelleen, kun päässä ei pyörisi tiukka keskustelu O'Connorin kanssa ja Keikon sanat hieman ennen kuin nainen jätti hänet hotellihuoneeseen yksin. Miten hän edes kaipasi naista näin? Sen oli pitänyt olla viatonta (no ei kovin) hauskaa, ei mitenkään sitovaa ja vain väliaikaista. Väliaikaisesta, satunnaisesta tapailusta oli tullut melko säännöllistä ja Brian oli huomannut odottavansa tapaamisia, eikä vain fyysisen puolen vuoksi.

Mies havahtui hidastamaan vasta kun sai huippukunnossa olevan estehevosen hidastumaan. Brian vilkuili ympärilleen satulassa, etsien tuttua merkkiä siitä missä he olivat. Hän tiesi kyllä, mutta miten he olivat jo siellä? Oliko hän tosiaan vajonnut niin syvälle ajatuksiinsa, että oli antanut Vichyn laukata useamman kilometrin?
Käsi laskeutui taputtamaan hionnutta kaulaa, miehen ohjatessa hevosen takaisin tallin suuntaan. Samalla hän kaivoi puhelinta taskustaan, kirjoittaen vain yhden sanan.
Anteeksi,
Ei, ei hän lähettäisi sellaista. Kun puhelin ilmoitti viestin lähteneen, kasvot valahtivat valkoisiksi. Se oli pitänyt pyyhkiä, ei lähettää! Tämän takia siis ratsastajilla ei ollut suhteita, koska kaikki meni pieleen hevosen selästä hoidettuna.

Brian kohautti kevyesti olkiaan, työnsi sen yhteistyökyvyttömän paholaisen kapistuksen taskuunsa ja ravasi kohti tallia. Tänään voisi olla hyvä idea lähteä Newcastlen yöelämään, hakemaan unohdusta. Kaupungin yö oli ennenkin tarjonnut sitä, alkoholin ja seuran muodossa, eikä mies uskonut sen pettävän nytkään. Joku olisi voinut kuvitella ettei mies välittänyt, mutta hän välitti. Ennen kaikkea tämä kokemus oli muistuttanut häntä siitä, että menneisyys seurasi häntä edelleen, eikä hän välttämättä voisi saada enää muuta kuin ne irtonaiset yöt baarista noukittujen naisten kanssa. Olihan se kuulostanut avioeron jälkeen mukavalta, mutta erostakin oli aikaa ja se ei kuulostanut enää ollenkaan niin hyvältä.