[Y] You fooled me with your kisses

Sunnuntai 17. syyskuuta 2017 - 22.39

Hyvää syntymäpäivää!
Irlannista asti bittiavaruuden halki matkannut tekstiviesti kuulosti lähinnä hyvin henkilökohtaiselta vittuilulta, kun otti huomioon missä mies istui. Yksin, baarissa, viskipaukku edessään. Siitä oli hyvä syntymäpäivä kaukana, mutta ei vain huvittanut kertoa sairaalle äidille erosta. Naisella oli elinaikaa viikkoja, sydän oli pettämässä, eikä vanha nainen ollut kovin korkealla luovutusjonossa, kiitos ikänsä. Joten hän oli jättänyt kertomatta, kuten kuka tahansa äidistään välittävä poika olisi tehnyt. Myöskään Deirdrelle ei oltu sanottu mitään, Aidenkin oli jätetty pimentoon tiedolta. Hän kertoisi kun olisi tekemisissä sisarustensa kanssa, mutta nyt voima ei riittänyt kertomaan kenellekään erosta. Kyllä nuo saisivat kuulla kun töräisivät mieheen. Olemus kun ei jättänyt mitään arvailun varaan, jokin oli perustavalaatuisen huonosti irlantilaisvalmentajan elämässä.

Ilmeisesti hän ei näyttänyt tarpeeksi luotaantyöntävältä, kun suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva nainen asteli miehen luokse, kysyen henkosia sähkösavukkeesta. Yleensä laitteestaan tarkka Artemis ojensi sen naiselle, vastoin kaikkia tapojaan.
"Kiitos. Saanko tarjota kiitokseksi juoman?"
Naisen varsin avokätinen kiitos sai miehen hymähtämään vaisusti. Se pieni, kasvava alkoholismin peikko kuitenkin otti tarjotun juoman vastaan, joten pian edessä oli jälleen uusi viskilasi, jälleen täynnä irlantilaisvalmisteista elämän vettä.
"Olet yksin?"
Miksi Artemis edes kysyi sellaista? Hän oli juuri eronnut ja silti hän huomasi naisen olevan ihan siedettävän näköinen. Joku muu olisi todennut tuon jakavan yhtäläisyyksiä miehen entisen naisystävän kanssa, mutta hän kieltäytyi huomaamasta yhteneväisyyksiä.

Alkoholi oli todistettavasti hauskaa ainetta ja se ei pettänyt nytkään. Keskustelu tuntui luistavan, joskin Artemis huomasi aika ajoin vertaavansa naista Veronicaan ja sai huomata tuon olevan selkeästi teräväkielistä entistään sivistymättömämpi. Kaikki tiesivät, myös mies itse, että hän ei vihannut mitään muuta niin paljon kuin sivistymättömiä ihmisiä.
Silti hän huomasi lähtevänsä naisen kanssa yhdessä baarista. Se ei milloinkaan ollut Artemiksen tarkoitus, mutta niin siinä vain kävi. Ei omaan kotiinsa, luojan kiitos. Koirat olivat saaneet mennä yöksi Alanin luo, siitähän miehelle palkkaa maksettiin että tuo avusti hänen arkensa kanssa. Hyvä on, siihen tuskin kuului avustettavan eronjälkeisten, alkoholinhuuruisten iltojen mahdollistaminen, mutta siihen Artemis oli veeodnnut. Ja ylityökorvaukseen, jonka Alan saisi kahta koiraa vahdittuaan.
Saavuttuaan tämäniltaisen virheen luokse, mies otti vielä yhden shotin. Sen jälkeen kaikki oli melko sumuista. Aamuyöllä herääminen vieraasta sängystä oli hyvin outo kokemus hänelle - vaatteet olivat sentään päällä, joten siitä saattoi päätellä ettei mitään oikeasti typerää tullut tehtyä.

Aamuyön hiljaisuus tuntui pahimman laatuiselta walk of shamelta, kun mies astui Newcastlessa sijaitsevan kerrostalon rappukäytävästä kirpeän sateiseen ulkoilmaan. Ajatusten lipuessa takaisin eroon ja sen lohduttomuuteen, mieleen tunki väkisinkin erään laulun sanat. Nyt kun mies oli edes tutustunut musiikkiin, jossa oli sanoja, jos oopperoita ei laskettu.