Something There

//Riisi ja MiumiuMiyato//

Torstai, 2. heinäkuuta, alkuilta

Dannie ei muistanut, milloin olisi viimeksi ollut näin hermostunut. Hän oli sopinut tapaamisen Miyaton kanssa kiinalaiseen ravintolaan ja hermoillut asiaa koko päivän. Mikä oli naurettavaa, hän oli sentään aikuinen mies ja Miyatokin oli jo tuttu. Ainakin tavallaan. Ei tuon tapaamisen olisi luullut näin jännittävää olevan.
Ja siitä huolimatta Danno oli koko päivän aiheuttanut itselleen harmaita hiuksia. Vuoroin miettimällä, mitä laittaisi päälleen ja vuoroin tuhahtelemalla itselleen, että asian pohtiminen oli typerää. Hänhän pukeutui lähes aina samoin, väri vain vaihtui.
Niinpä Danno oli tänäänkin pukenut päälleen suorat mustat housut sekä tumman violetin kauluspaidan. Paita oli vaihtunut kolmesti. Hiusten laittamiseen ei sentään ollut mennyt niin paljon aikaa. Tito oli seurannut isäntänsä touhuja lähinnä ihmeissään.
Nyt Danno seisoi ravintolan edessä ja odotti Miyatoa. Hän oli tullut vähän etuajassa, ettei vain myöhästyisi.

Miyato oli hermoillut miltein yhtä paljon koko päivän. Työt oli nopeasti lusittu, mutta valmistautuminen vei ikuisuuden. Hän laittoi lopulta laivastonsinisen kauluspaidan farkkuje  kanssa ja lähti. Muuten hän ei koskaan pääsisi ravintolalle asti.
Hän kuitenkin ehti ja jopa ajoissa! Hän heilautti kättään kauempaa, kävellen reippaasti tuon luo. 
"Hei! Sori, lapset ja ponit oli vähän vaikeita tänään."

Danno oli saanut kerättyä itsensä siinä seistessään. Miyaton tullessa näkyviin hän hymyili ja vilkutti takaisin.
"Ei se mitään, en ole itsekään ollut tässä vielä pitkään", hän vakuutti.
"Näytät hyvältä", Danno kehui katsahdettuaan Miyatoa päästä jalkoihin. Tuo todella näytti hyvältä. Dannie avasi ravintolan oven ja päästi Miyaton edellään sisään. Paikka oli viihtyisä ja juuri sopiva ensimmäisille treffeille. Ei liian hieno, muttei liian tylsäkään.

Miyato hymyili hieman leveämmin. Kehut olivat aina tervetulleita, nykyään tällaiset jopa harvinaisia. Treffit olivat ihana tapa nostattaa mielialaa. 
"Kiitos. Sinäkin näytät."
Nuorempi astui edeltä ravintolaan. Sekin näytti hyvältä - Dannolla oli siis hyvä maku.

Hymyillen Danno saattoi Miyaton sisälle ja siellä vapaaseen pöytään. Tässä kiinalaisessa oli ehdottomasti kaupungin paras seisovapöytä, vaihtoehtoja riitti. Myös kasvis- ja kalaruokia, Danno kun ei syönyt punaista lihaa eikä juuri kanaakaan.
"Minä käyn maksamassa. Sinä voit mennä ottamaan ruokaa jo", Dannie sanoi riisuttuaan takkinsa naulaan. Sitten hän pysähtyi ja katsoi Miyatoa hieman epäröiden.
"Vai tahdotko maksaa oman ruokasi?", mies kysyi. Vanhan aikaisesti hän ajatteli, että miehen kuului maksaa ensitreffeillä, vaikka muuten kannattikin tasa-arvoa asian suhteen. Mutta, kun he olivat molemmat miehiä ja Miyato oli ollut se, joka pyysi alunperin ulos...

Miyatoa ei haitannut mennä treffeille paikkaan, jossa oli noutopöytä. Hän ei ollut niin hieno ihminen ja tällainen oli ihan mukava yllätys. Hän kuitenkin piti aasialaisesta ruoasta, kansallisuuteen katsomatta. 
Hän hymyili Dannolle pehmeästi. 
"Ei sen ole väliä, miten haluat. Voin maksaa omat, molemmat, miten vain. Minä pyysinkin teitä ulos."

"No, jos minä nyt kuitenkin maksan, kun olin tässä jo menossa", Danno naurahti. Hän käveli tiskille ja maksoi kaksi noutopöytää. Miksi hän stressasi niin paljon? Toki edellisista treffeistä kenenkään kanssa oli jo aikaa, mutta ei tämä nyt näin uutta ollut. Edelliset treffikumppanit olivat kyllä olleet naisia, mutta ei kai sukupuolella niin paljon väliä ollut.
Maksettuaan Danno meni ottamaan ruokaa. Siinä oli aina tulla valinnanvaikeus, kun vaihtoehtoja oli niin paljon. Lopulta Danno hipsi pöytään täyden lautasen kanssa.

Miyato istui alas melko hillitysti täytetyn lautasen kanssa. Siinä oli kyllä paljon sellaista, mitä moni ei siitä noutopöydästä ottaisi. Marinoitua, savustettua tofua, ankeriasta... Sellaista ei saanut joka päivä ja hän oikeasti piti niistä. Hän otti puikot käteensä ja dippasi pienessä astiassa olevaan soijakastikkeeseen paistettua ankeriasta. 
Olisi ehkä pitänyt kiittää tai tuoda ilmi jotenkin ettei Dannon olisi tarvinnut maksaa, mutta ehkä sen voisi antaa jo olla. 
"Kerro itsestäsi jotain? Tiedät minusta enemmän kuin minä sinusta."

Danno oli myös ottanut tofua, mutta ankerias oli saanut jäädä. Mustekalaa sen sijaan oli kahtakin laatua. Ja paljon muuta. Dannolla oli aika suuri ruokahalu, vaikka hän pyrki syömään kevyesti.
Dannie ei voinut olla nauramatta, kun Miyato istui pöytään ja pyysi häntä kertomaan itsestään.
"Niin, mitähän kaikkea oikeastaan tiedät minusta?", hän kysyi. Hehän nyt olivat puhuneet aina Miyatosta, yllätys yllätys.
"Olen 39-vuotias. Asun pääasiassa kaksin Titon kanssa, mutta viikonloppuisin ja joskus muinakin aikoina luonani asuvat myös tyttäreni Roxie ja Rita. Roxy on 11 ja Rita 9", Danno kertoi. Lapset tuli aina mainittua ensimmäisenä.
"Harrastan Titon kanssa lenkkeilyä, käyn kuntosalilla ja joskus nyrkkeilen. Olen kasvissyöjä, joka tosin syö kalaa ja olen turhan perso herkuille"

Lapsia? Vau. Aiemmin Miyato olisi voinut säikähtää sitä, mutta nykyään hän teki jo töitä lasten ja esiteinien kanssa. Se ei ollut enää niin pelottavaa, mitä lapset olisivat aiemmin hänelle olleet. 
"Olii pitänyt arvata, että sinulla on lapsia." 
Nuorempi naurahti pehmeästi. Matthewista puhuttaessa tuo oli aina suhtautunut niin lempeästi juttuihin hänen kummipojastaan. 
"Kasvissyöjä? Vau. En pystyisi. Eihän se haittaa?"

Danno olisi voinut olettaa, että Miyato olisi jo arvannut asian. Hän hymyili tuolle lämpimästi.
"Minä pidän lapsista. Pelottaa jo ajatuskin, että parin vuoden päästä olen tyttöjeni mielestä ihan nolo", hän myönsi naurahtaen. Roxy näytti jo nyt teiniytymisen merkkejä, onneksi sentään vielä melko lieviä.
"Ei haittaa. Minullekin tämä on enemmän terveydellinen kuin vakaumuksellinen asia", Danno vakuutti. Hän oli jo vuosia saanut etenkin punaisesta lihasta vatsavaivoja, jostain tuntemattomasta syystä. Eikä toisaalta erityisemmin pitänyt maustakaan.
"Eli ei tarvitse pelätä, en aio alkaa pitää saarnaa liharuokien eettisyydestä tai muusta"

Miyato hynähti. Danno vaikutti hyvältä isältä ja mies joka kohteli hyvin sekä lapsia että koiraa, ei voinut olla huonoa miesmateriaalia. 
"Ai, no hyvä. En ole sellainen joka ei pärjää ilman lihaa, mutta kunnon pihvi joskus..." 
Amerikkalaisuus yritti päästä pintaan. 
"Se on hyvä. Mmmm... Kerro viisi asiaa mitä haluaisit itsellesi viidessä vuodessa?"

Dannie hymyili. Ehkä hän oli vähän omituinen, mutta kunnon pihvit eivät olleet koskaan sytyttäneet häntä. Jokin siinä vain oli, mikä ei sopinut.
Kysymystä Danno joutui pohtimaan vähän aikaa. Hän söi mustekalalonkeron välissä ja mietti, kohauttaen olkapäitään.
"Nyt on pakko myöntää, etten osaa sanoa. Minulla on jo lähes kaikki, mitä voisin haluta", mies sanoi. Hänellä oli mieluinen työ, mukava koti, lapset... Parisuhde olisi toki voinut olla mukava lisä.
"Joskus olen kyllä vähän yksinäinen"

Miyato nauroi toisen vastaukselle. Ihanaa. Sellaiset ihmiset olivat pelottavia, jotka osasivat vastata siihen tyypilliseen psykologien kysymykseen. 
"Ei hätää, pidän ihmisistä jotka eivät luettele viittä asiaa kuin apteekin hyllyltä." 
Se kertoi ihmisen olevan tyytyväinen elämäänsä nyt ja ei asettanut paineita hänelle mukautua niihin oletuksiin.

"Sehän on hyvä kuulla. Oletin jo, että mokasin tämän jotenkin", Danno naurahti. Hän söi palan sushia ja katsoi Miyatoon.
"Entä sinä? Mitä haluat tulevaisuudeltasi?", hän kysyi.

"Ei, et tosiaan."
Miyato jäi miettimään. Hän suoristautui hieman. Tätä oli niin monesti kysytty häneltä.
"Haluaisin olla hyvä valmentaja. Ehkä opiskella joskus vielä jotain, en tiedä mitä. Haluan vain olla onnellinen. Se on kamala vastaus, mutta haluaisin vain mukavan , hyvän elämän."

Totta, jopa Danno oli tainnut kysyä asiaa Miyatolta joskus heidän ensimmäisellä tapaamisellaan. Tai ainakin jotain hyvin saman suuntaista, jos nyt ei juurikin tätä. Hän oli kyllä utelias kuulemaan, oliko Miyaton vastaus muuttunut.
"Minusta vastauksessa ei ole mitään vikaa. Onnellisuuden ja hyvän elämän tavoittelussa ei ole mitään pahaa", Danno sanoi hymyillen. Sitähän kaikki loppujen lopuksi tavoittelivat. Onnea ja rauhaa.

Miyato tosiaan halusi vain olla onnellinen ja elää näköistään elämää. Enemmämn kuin mitään muuta.
"Se on vain kovin yleispätevä vastaus."

"Yleispätevässä ei ole mitään vikaa. Minustakin on hieman karmivaa, jos joku pystyy luettelemaan viisi asiaa yhdeltä istumalta", Danno myönsi. Siitä tuli tunne, että henkilö ei ollut tyytyväinen elämäänsä. Ja paine sopeutua toisen toiveisiin.

"Ai? En ole ajatellut sitä noin. Vaikka onhan se psykologisestikin vähän karmivaa. Ja se on karmivaa että minä alan ajatella tätä psykologisesti."
Hän naurahti ja haukkasi palan kevätrullasta.
"Ihanaa että suostuit ulos."

Danno nauroi.
"Onhan sekin ehkä hieman karmivaa, jos alkaa ajatella treffejä psykologisesti", hän myönsi. Mies työnsi sushin suuhunsa ja pureskeli sen ennen kuin pystyi vastaamaan.
"Olen onnellinen, että kysyit. En välttämättä olisi itse saanut suutani auki", hän sanoi. Danno olisi todennäköisesti pohtinut turhan pitkään, kuinka epäsopivaa olisi pyytää asiakasta ulos. Suostumista tuon ehdotukseen hän ei kuitenkaan ollut joutunut miettimään juuri ollenkaan.

"Eikö olekin?"
Hän nauroi pehmeästi ja pyöräytti kevyesti silmiään. Ei, hän ei tosiaan haluaisi alkaa ajattelemaan liikaa.
"Sinäkö mietit sitä myös? Minä mietin jonkun aikaa olisiko se sopivaa kun olen asiakkaasi."

"Mietin kyllä, mutta asiakkaan kanssa... treffeillä käyminen on sääntöjen vastaista, joten en kehdannut sanoa mitään", Danno kertoi. Lisäksi hän oli hieman jänistänyt. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi käynyt treffeillä ja silloinkin naisen kanssa.
"Lisäksi, jos olen rehellinen, en ole ollut treffeillä miehen kanssa ennen, joten kynnys oli melko korkea", vanhempi myönsi. Siis oikeilla treffeillä.

Miyato naurahti ja puraisi huultaan. Niinhän se tosiaan oli. Sääntöjen vastaista.
"Mmm, se kyllä on. Mitä... pitäisikö minun siirtyä jollekulle toiselle?"
Nuorempi kohotti katseensa hämmentyneesä. Aasialaispiirteiset silmät räpsähtivät hämmentyneitä.
"...Ikinä? Miehen kanssa ulkona?"
Se oli odottamatonta.

"Se hieman riippuu, ei varmaan ainakaan ihan vielä", Danno pohti. Jos heistä tulisi jotain enemmän, Miyaton täytyisi kyllä mennä jollekin toiselle. Ehkä yhdet treffit eivät vielä olisi niin vakava asia, että sen takia täytyisi vaihtaa tukihenkilöä.
Danno vastasi Miyaton katseeseen ja kohautti olkapäitään.
"Olin pitkään lasteni äidin kanssa ja eron jälkeen... no, ei ole tullut sellaista tilannetta vastaan", hän kertoi. Kerta se toki oli ensimmäinenkin ja eikö hyvää kannattanut odottaa? Miyato vaikutti ainakin vielä oikein hyvältä.