Alan Clawhauser

Nimi:
Alan Wolverton Clawhauser
Kutsumanimi:
Alan
Ikä:
27, syntynyt 9.3.1991

Sukupuoli:
Mies
Seksuaalisuus:
Homo
Siviilisääty:
Sinkku

Perhe:
Adoptiovanhemmat Jonathan ja Mary Clawhauser, synnyinvanhemmistaan ei tiedä mitään

Ammatti:
Artemis Cavanaughin henkilökohtainen avustaja (eli sihteeri, jolla on hieno titteli)

Asuminen:
Pienehkö kolmio Hexhamissa (toinen makuuhuoneista eläinhuoneena)

Harrastukset:
Kuntosali, koripallo

Lemmikit:
Kaksi Atheris squamigera myrkkykäärmettä (Zuri ja Ushari), brasilian sateenkaariboa (Ona) sekä kuningaspyton (Bupu)

Ulkonäkö:
Alan on 190cm pitkä. Rakenteeltaan hän on hoikka, muttei mikään rimpula, vaan vartalo on lähinnä kiinteää lihasta. Alanilla on leveät hartiat, kapea lantio ja vahvat käsivarret sekä pitkät jalat. Hän onkin ulkonäöllisesti koripalloilijan prototyyppi, pitkä, mutta kuitenkin ketterä ja sulava liikkeissään.
Koska Alan on syntyjään afrikkalainen, hänen ihonsa on tumma, kutakuinkin maitosuklaan värinen. Syvänruskeat silmät ovat pienehköt ja hieman silmäkulmista alaspäinkääntyneet, mikä saa ne näyttämään aina joko surumielisiltä tai väsyneiltä. Vaikutelmaa korostaa, että silmien alla on aina pussit, vaikka Alan nukkuisi kuinka hyvin yönsä.
Alanin pää on muodoltaan soikea, joskin pieni parransänki tuo nykyisin esiin leukaperien ja leuan muodon ja tekee kasvoista miehekkäämmät. Nenä on kapea, suora ja jopa melko siro, huulet ohuehkot ja symmetriset. Silmien surullista ilmettä tasapainottamaan Alanille on suotu hymykuopat kumpaankin poskeen.
Hiukset ovat luonnostaan karheat ja hyvin, hyvin kiharat. Mies pitääkin ne leikattuna muutaman sentin pituisiksi, koska pidempinä hiukset muodostaisivat todennäköisesti afron, jota Alan ei todellakaan itselleen halua. Väriltään hiukset, kuten muutkin miehen kehosta löytyvät karvat, ovat mustat.
Alanin yläselkään on tatuoitu roomalaisen Janus-jumalan ajatusta mukaileva kuva. Tatuoinnissa on kaksikasvoinen mies, jonka toiset kasvot ovat kauniit ja viattomat, toiset rumat ja turmeltuneet. Kuva on Alanin itsensä piirtämä ja tarkoitettu symboloimaan hänen menneisyyttään. Selän lisäki Alanin oikea käsi alkaa olla kokonaan tatuoitu. Ranteesta kyynärpään kohdalle asti on tatuoitu koristeellinen kompassi ja yksityiskohtainen, vanhanaikainen kartta. Kyynärpään kohdalla kartta häipyy vähitellen ja muuttuu myrskyäväksi mereksi. Merestä nousevat portaat, joita pitkin pieni poika kiipeää kohti murenevaa kelloa, joka on suunnilleen olkapään korkeudella.

Menneisyys:
Alan syntyi jossain päin Afrikkaa, mutta hänet adoptoitiin jo vuoden vanhana Englantiin. Muita lapsia perheessä ei ollut eikä tullutkaan. Alan sai hyvät lähtökohdat elämään, perheellä oli rahaa ja ainoana lapsena hän sai vanhempiensa jakamattoman huomion. Tosin kaiken hyvän mukana tulivat myös odotukset ja paineet. Onnekseen poika oli ahkera ja älykäs. Hän pärjäsi hyvin koulussa ja osoittautui jo lapsena lahjakkaaksi myös urheilussa, etenkin koripallossa, jota Alan alkoi harrastaa 7 vuotiaana. Vanhemmilla oli suuret suunnitelmat ja odotukset pojan tulevaisuuden varalle.

14 vuotiaana Alan liittyi eräälle keskustelupalstalle internetissä ja tutustui sitä kautta Nickiin. Nick kertoi olevansa 18-vuotias ja asuvansa Alanin tavoin Lontoossa. Kaksikko piti tiiviisti yhteyttä keskustelupalstan välityksellä ja jonkun ajan päästä siirtyi lähettelemään tekstiviestejä. Nuori ja kokematon Alan ihastui nopeasti ja suostui heti, kun Nick ehdotti tapaamista. Vanhemmilleen hän toki väitti menevänsä ulos kavereiden kanssa. Hämmennys oli melkoinen, kun sovitussa paikassa odottikin selvästi 18-vuotiasta vanhempi mies. Naiivina ja viesteissä syntyneeseen mielikuvaan ihastuneena Alan kuitenkin jäi ja antoi Nickin selittää. Tuo kertoi olevansa todellisuudessa 24, mutta vähentäneensä iästään muutaman vuoden, jotta Alanin olisi helpompi tutustua tuohon. Kuten todennäköisesti voi arvata, Nick oli taitava puhumaan ja sai Alanin epäilykset helposti purettua. Tapaaminen sujuikin ihan mukavasti ja Alan palasi myöhemmin kotiin vaaleanpunaiset lasit tiukasti silmillään.

Alan alkoi viettää yhä enemmän aikaa Nickin kanssa, vaikka vanhemmilleen hän toki sanoi olevansa milloin kenenkin ystävänsä luona. Vanhemmat eivät osanneet epäillä mitään, olihan poika aina ollut hyväkäytöksinen, luotettava ja kiltti eikä antanut mitään aihetta epäillä sanojaan. Ja jälkeenpäin ajatellen myöskään aika, jonka Alan kulki Nickin kanssa, ei ollut pitkä. Sitä kesti pari kuukautta. Aluksi suhde oli enemmän kaverillinen, mutta vähitellen, pienin askelin, Nick alkoi viedä sitä fyysisempään suuntaan. Alan täytti 15 vuotta, minkä jälkeen Nick alkoi osoittaa todellista luonnettaan ja painostaa Alania sänkyyn kanssaan. Poika ei kokenut olevansa valmis ja sanoi sen, mutta vanhempi jatkoi painostusta, suostuttelua ja syyttelyä. Lopulta Alan ahdistui ja meni Nickin luo tarkoituksenaan ilmoittaa, että tahtoi lopettaa yhteydenpidon. Nick ei asiaa sulattanut ja kävi kiinni Alaniin. Kohtaaminen päättyi pahoinpitelyyn sekä raiskaukseen.

Tapahtuneen jälkeen Alan palasi kotiin ja koko vyyhti levisi käsiin. Vanhemmilta ei oikein voinut enää salata totuutta eivätkä pojan voimat olisi siihen riittäneetkään. Alanin loistava tulevaisuus valui hetkessä viemäriin, hän ei kyennyt menemään kouluun ja sulkeutui itseensä. Hän vietti lopulta lähes vuoden psykiatrisella osastolla, puolet ajasta kommunikoimatta juuri ollenkaan kenenkään kanssa, nähden painajaisia ja yrittäen kerran itsemurhaa. Laitoksesta päästyään Alan sai vähitellen jollain tavalla kiinni elämästä, mutta ei koskaan palautunut entiselleen. Perhe muutti Lontoosta Newcastleen, Alanin isän synnyinkaupunkiin, pakoon tapahtunutta ja sen jättämiä painajaisia. Alan kävi koulun loppuun, muttei enää suoriutunut siitä samanlaisilla arvosanoilla ja menestyksellä, kuin ennen. Sama jatkui lukiossa, Alan oli jäänyt auttamattomasti jälkeen eikä enää jaksanut suoriutua kuin välttävästi. Hänestä ei myöskään tullut vanhempien toivomaa juristia tai lääkäriä, vaan hän valmistui aikanaan fysioterapeutiksi. Valmistumisen jälkeen Alan on tehnyt oman alansa töiden lisäksi erinäisiä muita töitä, kuten toiminut avustajana ja valmentajana. Vuoden 2017 tammikuussa hänestä tuli  Artemis Cavanaughin henkilökohtainen avustaja

Luonne:
Kuten voi olettaa, menneisyys jätti jälkensä Alaniin ja teki kiltistä, herkästä pojasta vähemmän kiltin ja herkän. Aikuisiällä mies on saanut kuulla olevansa tunnevammainen, k**ipää, sydämetön, tunteeton, narsisti ja ties mitä muuta. Kivaksi, rakastavaksi tai rakastettavaksi häntä ei ole kummemmin kehuttu.
Syytöksissä on toki perääkin, vaikka monet ovat vahvasti liioiteltuja. Alan ei ole ihmisenä sieltä helpoimmasta päästä. Hän on erittäin huono ilmaisemaan omia tunteitaan tai ymmärtämään muiden tunteita. Tunteeton Alan ei ole, mutta hän on tunkenut omat ”pehmeät” tunteensa mielessään lukkojen taakse eikä osaa tai halua tuoda niitä esiin, ettei enää satuttaisi itseään uudestaan. Tämä on vaikeuttanut ihmissuhteiden luomista ja esimerkiksi kunnollisen parisuhteen aikaansaaminen on todella vaikeaa. Nickin jälkeen Alan on ”seurustellut” kahdesti. Kumpikin suhde on päättynyt parissa kuukaudessa eriäviin näkemyksiin säännöistä, omasta tilasta tai vain yleisesti kaikesta mahdollisesta. Koska Alan tukahduttaa omat tunteensa, hänen on vaikeaa myöskään ottaa niitä vastaan keneltäkään. Omituista kyllä, Alan ymmärtää kuitenkin flirttailun ja seksuaalisen vetovoiman ja jopa nauttii niistä. Kukat, leffaillat ja romanttiset auringonlaskut taas menevät aivan ohi.
Kuten todettu, tunteeton Alan ei kuitenkaan ole. Normaalin ihmisen tavoin hän kokee iloa, surua, vihaa ja jopa ihastumista. Viimeksi mainittua yleensä aivan vääriin ihmisiin, kuten nykyisin työnantajaansa Artemikseen. Rakkaussuhteiden tavoin myös ystävyyssuhteiden luomisessa on hieman ongelmia, kiitos Alanin tavan sanoa asiat hyvin suoraan ja usein töksäytellä asioita tai käyttäytyä tökerösti täysin huomaamattaan. Maailmassa on kuitenkin joitain ihmisiä, jotka osaavat elää tämän piirteen kanssa ja suhtautua siihen oikein. Nämä muutama ihminen ovat niitä, joita Alan voisi kutsua ystävikseen. Lisäksi hänellä on joitain kavereita ja liuta tuttavia, mutta nuo eivät ole niin läheisiä.
Hyvinä hetkinä Alan on ihan mukavakin, jos ei oteta huomioon, ettei hän juuri suodata, mitä päästää suustaan. Vaikkei mies aina ymmärrä ihmisten tunnetiloja, hän kuitenkin tiettyyn rajaan asti viihtyy noiden seurassa ja viettää mielellään aikaa erilaisissa tapahtumissa tai klubeilla. Rajan ylittyessä Alan kaipaa vastapainoksi omaa rauhaa ja saattaakin joskus tehdä katoamistemppuja, joiden aikana häneen ei saa yhteyttä kuin korkeintaan tulemalla oven taakse koputtelemaan. Yleensä nämä radiohiljaisuudet osuvat tietysti vapaapäiviin, sen verran moraalia Alanilla on, ettei hän töitä jätä väliin pelkästään sulkeutuakseen omiin ajatuksiinsa.
Menneisyydestään johtuen Alanilla on ajoittain taipumusta masennukseen ja paniikkikohtauksiin sekä erinäisiä pelkotiloja. Hän ei kestä ahtaita paikkoja eikä sitä, että joku pitelee häntä paikallaan tai painaa jotakin vasten.