Ambrose Sebastian Grey

YLEISTIEDOT
Synnyinpaikka: Walsall, Black Country, West Midlands. Kasvanut naapurikunta Dudleyssa.
Ikä: 21, syntynyt 4.10.1995
Ammatti: Myyjä/varastotyöntekijä. Töissä huonekalu- ja antiikkiliikkeessä, jonka nimi on Bullford Antiques.
Asuinpaikka: Hexham. Pienehkö asuntovaunu Bullford Antiquesin varaston tontilla. Sähkölasku menee palkasta.
Ammattikoulututkinto: 1 ½ vuotta vähittäiskauppaa (Retail, ei BTEC-todistusta, 1. taso).
Ammattikoulututkinto: 2 vuotta eläintenhoitoa (Animal Sciences, BTEC-todistus, 2. taso).
Muut opinnot: Ajokortti, traktorikortti. Ravilupa. Peruskoulu keskivertotuloksin, keskinkertaiset GCSE-tulokset matematiikasta, luonnontieteistä, englannista ja uskonnosta.

ENSIVAIKUTELMA
Ambrose Sebastian Grey kuulostaa hienostuneelta nimeltä. Jos työhaastatteluista tai muista tapaamisista puhutaan ensin sähköpostitse, ovat viestit siistiä ja yleiskielistä englantia.

Lyhyehkö, roteva räkäjätkä ei välttämättä vastaa syntynyttä mielikuvaa, vaikka Ambrosessa onkin jonkinlaista klassista charmia. Hän on vahvaleukainen ja tummasilmäinen nuori mies, joka hymyilee paljon ja näyttää aina hieman keskimääräistä englantilaista päivettyneemmältä. Nenä on kyömy, hiukset mustat. Hän juo aina lämpimikseen teetä, ei koskaan kahvia. Ambrose pukeutuu siististi ja käyttäytyy kohteliaasti, esittäytyy aina molemmilla etunimillään, hyräilee työskennellessään vanhoja kansanlauluja ja juttelee taitavasti niitä näitä. Se, mitä suusta tosin useimmiten tulee ulos, on valitettavan käsittämätöntä, muinaiselta kuulostavaa mongerrusta, jota Birminghamin liepeillä puhutaan. Ruumiinrakenne on roteva, sunnuntaisin ja joskus muulloinkin kaulalla on kultainen risti.

Se, mikä joillekin ihmisille nousee silti päällimmäiseksi, on huomio siitä, että Ambrose on mustalainen. Ei hän sitä peittele. On mikä on, ja jos joku siitä mielensä pahoittaa, niin omapa on häpeänsä.

SOSIAALINEN STATUS
Kansalaisuus: Iso-Britannia
Etnisyys: Englantilainen romani ("sekarotuinen" - äidin puolen suvussa paljon brittiläistaustaisia maankiertäjiä, "White Gypsies/Irish Travellers").
Uskontokunta: Church of England, korkeakirkollisuus eli anglokatolisuus. Konfirmaatio Pyhän Edmundin kirkossa Dudleyssa.
Nykyinen kotikirkko: Hexham Abbey, laajakirkollinen seurakunta.
Siviilisääty: Sinkku
Kielitaito: Ainoastaan äidinkieli, Englanti. Kirjallinen kieli siistiä ja huoliteltua yleiskieltä, normaali puheenparsi taas kammottavaa Black Countryn murretta, jota sotkevat ennestään terävät ärrät ja harva romanislangi.
Seksuaalinen suuntautuminen: Oletushetero. Jos sitä pitää erikseen kristillisen kasvatuksen saaneelta romanimieheltä kysyä, kannattaa varmistua siitä, että pärjää myös kysymystä seuraavassa nyrkkitappelussa.

ULKOISESTI
Ambrose on 169-senttinen, ei siis merkittävän iso mies. Hän on kyllä jäntevä ja harteikas, ja kykenee kunnon nyrkkitappeluun jos niikseen tulee. Näkyviä vatsalihaksia ja kehonrakennusta enemmän kunto on hyvä sellaisella maalaisen perinteisellä, hieman tukevalla tavalla. Sellaisella, joka syntyy kunnon aamiaisista, raskaiden kuormien siirtelystä ja jalkaisin paikasta toiseen liikkumisesta, eikä tavoitteellisesta salitreenistä tai rasvaprosentin minimoinnista. Ihonväriltään mies on kesäisin hieman keskivertoa englantilaista päivettyneempi, talvisin hieman vähemmän.

Vaatekaapin sisältö on siisti ja asiallinen, mutta köyhä se vaatteilla koreilee. Ambrosen pukeutumistyyli on jokseenkin erottuva ihan perhetaustasta johtuen - kovin moni parikymppinen amisjätkä ei käytä kaupungilla tai sunnuntaisin kiiltonahkakenkiä, mutta kovin moni sellaisissa kulkeva mies taas ei käytä arkena nuhjuista verkkaritakkia. Työhaastatteluissa, sunnuntaikirkossa ja työpaikallaan antiikkiliikkeessä hänellä on yleensä suorat housut, jokin siisti paita ja takki, ranteessaan isän vanha kultakello ja kaulassaan paksu kultainen risti. Fyysisissä hommissa (tallilla tai antiikkiliikkeen varastolla) Ambrosella on farkut tai verkkarit ja kulahtaneet, mutaan tottuneet lenkkarit. Hänellä on muutama collegepusero ja joku tumma fleece tai verkkaritakki. Lyhyissä hihoissa tai sortseissa Ambrosea harvoin näkee muuten kuin kotona tai kesähelteillä.

Korkeista poskipäistä ja leveistä leuoista huolimatta Ambrosen neliömäiset kasvot ovat enemmän pehmeät kuin terävät. Hänellä on raskaat luomet ja kulmat ja kertaalleen murtunut pitkä kyömynenä, jotka ovat kuitenkin ihan mukavan näköinen ja symmetrinen setti. Päivästä riippuen hänen perusilmeensä on joko hiljaisen huvittunut tai vaisu ja tympeä. Miehellä on isot, suorat hampaat ja leveä alahuuli, joilla on hyvä hymyillä. Hauskemmaksi aidon hymyn tekevät myös hymykuopat.

Ambrosella on ruskeat silmät ja paksut, suorat kulmakarvat. Hiusten väri on luonnonmusta, sellainen joka kulottuu auringossa latvoista ja otsalta ruskeaksi. Hän pitää sen siistinä ja lyhyenä, varsinkin niskasta ja takaraivosta. Pidemmät hiukset otsalla ja pään päällä on joko sliipattu taakse (aamulla töihin lähtiessä) tai roikkuvat otsalla (iltapäivällä töissä huhkimisen jälkeen). Ambrose ei pidä parrasta lainkaan, ja ajaakin kasvonsa aina sileiksi - pieniä pulisonkeja hän on tosin koittanut kasvattaa jo jokusen kuukauden näyttääkseen hieman miehekkäämmältä.


POSITIIVISET PIIRTEET
Ambrose Sebastian on perusluonteeltaan tyyni ja järkevä. Hän ei hermostu pienestä. Mies malttaa odottaa ja tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa, ja tietää, että kärsivällisyys kannattaa. Piirre tekee hänestä myös nöyrän työntekijän, joka ottaa mielellään vastuuta kannettavakseen, ja pienetkin onnistumiset ovat hänelle ilonaiheita.

Ambrose on kohtelias ja hyvätapainen nuori mies, siitä perheen naiset ovat pitäneet huolen. Totta kai hän osaa ajatella omia etujaan, mutta yleisiin käytöstapoihin se ei vaikuta. Hän kiittää ja sanoo “anteeksi” ja “olkaa hyvät”, pitää kirkossa käydessään vanhoille muoreille ovia auki, ja esittäytyy mieluusti koko nimellään (oli se sitten oikea tai tuulesta temmattu). Työhaastatteluihin tullessaan mies hymyilee rennosti ja kättelee kohteliaasti. Pubi-iltoina hän pitää härskit kommentit ja kätensä yleensä itsellään, vaikka naisten kanssa juttelisikin. Kutsuessaan jonkun kylään luokseen (asuntovaunuun, mitä tapahtuu kyllä harvoin) Ambrose on vieraanvarainen. Paikat on aina siivottu ja tarjolla jotain pientä.

Yleisesti ottaen hänellä on positiivinen elämänasenne. Ambrose luottaa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin joko sattuman tai varjeluksen kautta. Vaikka raha ei aina riittäisi ihmeisiin, tulee palkkapäivä ennemmin tai myöhemmin, ja vaikka jonain päivänä sataisi rankasti, tulee lopulta myös poutasää. Uusia tuttavuuksia hän tapaa mielellään, eikä ajattele ihmisistä pahaa - ja jos ajattelee, niin kaikista tasapuolisesti, eikä yleensä anna sen häiritä.

NEGATIIVISET PIIRTEET
Periaatteellisuudesta, tyyneydestä ja kärsivällisestä vastuunkannosta juontaa myös negatiivisempia piirteitä. Osin kasvatuksensa ja osin oman sinnikkyytensä vuoksi Ambrosella on tapana kaikessa hiljaisuudessa olla melko ylimielinen tapaus. Hän kokee, että hänellä on siihen varaa - muut ihmiset eivät koskaan kykenisi ymmärtämään hänen uhrauksiaan, eivätkä muut tiedä hänen maailmankuvansa totuutta. Hän on parempaa laatua kuin muut ihmiset, hänellä on pitkä suku jonka tarinoita vanhemmat ovat jakaneet, ja hänellä on oman kulttuurinsa edut. Työnantajat ja asiakkaat ovat Ambroselle joskus enemmän tulonlähteitä kuin ystäviä, jos kunnon tuttavuutta ei ehdi syntyä, ja hänen maailmassaan naisen oikea paikka nyt vain on hoitamassa kotia ja kasvattamassa lapsia. Siitähän hän on ollut omallekin äidilleen kiitollinen.

Ylpeys kääntyy helposti myös itsesääliksi ja marttyyrilliseksi käytökseksi. Ambrose ottaa pienetkin moitteet työstään henkilökohtaisesti, ja käsittelee pettymyksiä melko huonosti. Helpointa on heijastaa syy muiden niskoille. Yhteiskunta on mätä, epäonni kyyläävän naapurin syytä ja muiden arvostus Ambrosen tekemää rankkaa työtä kohtaan olematonta. Ystävällinen lounaan tarjoaminen kaupungilla on myös varmasti loukkaus miehen oletettua varallisuutta kohtaan (tai yritys saattaa hänet kiitollisuudenvelkaan, josta koituu ongelmia myöhemmin). Hän ei ehkä valita ääneen, mutta tekee usein muuten käytöksellään selväksi sen, kuinka kurjasti kokee joutuvansa muiden puolesta raatamaan. Pahoina päivinä asiakaspalvelutaidoissa voisi olla parantamisen varaa.

Ja yleensä niin harkitsevasta luonteesta huolimatta muutaman tuopin ottanut Ambrose on yllättävän helppo pari kapakkatappeluun. Hän ei hae riitaa, mutta jos joku käy tahallaan hyppimään nenille, ei varoituksen sanoja myöskään satele. Parhaat provosoinnin aiheet tulevat etnisistä stereotypioista, (joita riittää sukusiittoisesta autohuijarista vaikka ja mihin) sillä ne osuvat valitettavan kovaa päättömiin syytöksiin miehen henkilökohtaisesta elämästä. Yläasteelta saakka Ambrose Sebastian onkin ollut stereotyyppisen romaninuoren kuva lähinnä nyrkkirysyn osalta, ja tyttöystävän menehdyttyä muutama vuosi sitten hän on alkanut reagoimaan piikittelyyn hieman entistä herkemmin. Isompaakin miestä vastaan tapellessa eduksi nousee yleensä sukulaispoikien kanssa nujakoidessa saatu harjoitus ja itsepäisyys. Tyyli on häikäilemätön - leikkimään Ambrose ei rupea, vaan iskee torailuun ryhtyessään sitten ihan kunnolla turpaan.

NEUTRAALIT PIIRTEET
Yksi tekijä Ambrose Sebastianin luonteessa on uskonto. Hän käy sunnuntaisin (ja muulloinkin) jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella, ja kotona on pari pientä pyhimyskuvaa. Hän katsoo naispappeutta, homopareja ja ateismia vanhoillisesti hieman kieroon, mutta sanoo harvoin ajatuksiaan ääneen. Vaikka Ambrose tekeekin vakaumuksensa kohteliaasti selväksi, hän ei saarnaa tai tuputa uskonnollisuuttaan kellekään. Konservatiivisen kirkkosuunnan ja siihen lisätyn pyhimysuskon lisäksi Ambrosea vapaamielisestä rivikristitystä erottavat jotkin romaniperinteen mukaiset normit ja hengellisen lian ja puhtauden käsitteet.

Hän pesee käsiään usein, varsinkin oltuaan kosketuksissa vieraiden kanssa; hän ei juurikaan syö kanaa tai kananmunia; ei ymmärrä kissojen tai koirien viehätystä muuten kuin työeläiminä; välttelee vieraiden naisten koskemista, etenkin jos nämä ovat raskaana. Ei mielellään käytä ulkokenkiä sisällä, eikä katso hyvällä jalkojen nostamista huonekaluille tai pöytätasoihin istuen nojailua. Sukat, alusvaatteet ja housut kuuluvat eri pyykkiin kuin paidat, tyynyliinat ja kasvopyyhkeet.

Iso osa Ambrosen tavoista ja tottumuksista on perua ihan vain syystä “koska niin on aina tehty”. Hän ei juuri jousta perinteistä, eikä mielellään perustele niitä ulkopuolisille. Se voi toisinaan tarkoittaa ihan vain jouluisten virsien hyräilyä, ja pitkähihaisten ja -lahkeisten vaatteiden suosimista siveyssyistä, mutta toisinaan myös johtotehtävissä toimivien naisten tai paljastavasti pukeutuvien bilettäjien mulkoilua ja gorjia-väen (muiden kuin mustalaisten) pitämistä helposti höynäytettävinä ja säädyttöminä.

Hevosihminen Ambrose Sebastian on aivan ehdottomasti. Hän rakastaa kaikenlaisia hevosia, ja hevonen on hänen mielessään kaunis, viisas ja jalo eläin ja iso osa omaa kulttuuri-identiteettiä. Setä on vielä ollut sitä koulukuntaa, jonka mielestä on hävytöntä päästää tyttöjä hajareisin ison eläimen selkään, eikä naisia voi luottaa valjashommiin. Omia kasvattejaan setä ei naisille suostunut myymään. Ambrose on kuitenkin sitä mieltä, että hevosia ei pitäisi keneltäkään kieltää, sillä ne ovat mahdottoman upeita eläimiä. Yleiskäsityksen mukaista ratsastustaitoa hänellä ei tosin ole, eikä hän ymmärrä kouluratsastuksen päälle lainkaan.

HEVOSTEN KANSSA
Ratsastustaso: Puska Ö eli niin kovaa kuin kavioista pääsee. Hypännyt parin ojan yli.
Ratsastustyyli: Mahdollisimman mukava ja ravissakin tasainen, mutta hyvin epäviehättävä, joustavaan istuntaan perustuva könötys. Oikeastaan saman näköinen kuin ravikärryillä istuessa. Ei osaa keventää. Hämmentyy hevosista, jotka eivät ymmärrä ääniapuja, koska on ajohevosten kanssa tottunut käyttämään niitä.
Hevostausta: 50% raveja, 50% ratsastusta pellonpientaria ilman satulaa. Kaikki maalaisjuntilta toiselle kulkenutta hevosmiestaitoa. Ei ole käynyt yhtäkään ratsastustuntia eläissään, eikä ole koskaan astunut jalallaan ratsastuskouluun. Ei tunne ratsastusradan teitä eikä erota yleis- ja estesatulaa toisistaan. Ajanut tusinan ravilähtöjä setänsä kasvattamilla ja valmentamilla hevosilla, ja uittanut hevosia kesäisillä markkinoilla. Osaa hoitaa hevoset ja tallin huolella, selvittelee jouhia mielellään, erottaa erityyppisten hevosten käytöstä ja tarpeita. Valjastaa, satuloi ja suitsii yleensä hevosen kuin hevosen.
Oma hevonen: Ei toistaiseksi. Haluaisi kovasti töitä hevosten parissa.

PERHE JA HISTORIA
Ambrose Sebastian on kotoisin Birminghamin lähistöltä, alueelta joka tunnetaan yleisesti nimellä Black Country. Se on tunnettu teollisuushistoriastaan ja kammottavasta murteestaan, joka on jäänyt kielellisessä kehityksessä jo pelkän aksentin rajan toiselle puolelle.
Isä Matthew kuoli 43-vuotiaana maksan pettäessä, Ambrose oli silloin viiden vanha. Seitsemän vuotta nuorempi äiti Sigourney ehti synnyttää liittoon neljä lasta. Vanhempia siskoja Ambrosella on kaksi, Agnetha ja Kathryn, lisäksi pikkusisko Sinead.
Isän kuoleman jälkeen koko konkkaronkka muutti asumaan Sigourneyn veljen luo Dudleyyn, jossa Ambrose vietti lapsuutensa ja kouluaikansa. Käytännössä eno ja vanhempi miespuolinen serkku olivat aina töissä, joten mummo, täti, äiti ja siskot kasvattivat Ambrosen. Hän piti koulusta ja opiskeli sen verran ahkerasti kuin kuka tahansa pikkukaupungin poika yleensäkään. Yläasteella tahti hiipui hieman. Ammattikouluun hakemisesta tuli lopulta lähin ja helpoin vaihtoehto. Kesä- ja viikonlopputöitä Ambrose teki enon ja serkkupojan mukana.

Tyttöystävä löytyi sukulaisten patistamisen myötä. Ambrose Gray ja tuttavaperheen tytär Brigid O'Sullivan, johon hän oli jo kovasti ehtinyt ihastua, kihlattiin jokusen kuukauden seurustelun jälkeen. Ambrose piti Brigidistä kovasti ja tyttö tuntui pitävän hänestä - Brigid oli fiksu, aurinkoinen ja tomera, mutta otti huomioon myös sen, mitä muut ajattelivat. Kihlaus tapahtui Ambrosen opintojen alla kun Brigid täytti 15, Ambrose 17. Kaikki näytti hyvältä ja äiti palvoi tulevaa herttaista miniäänsä tämän tutustuessa perheeseen.
Vuoden sisällä kihlajaisista, juuri kun häiden suunnittelu oli aluillaan, Brigid jäi auton alle. Hautajaiset pidettiin Dudleyssa, Pyhän Edmundin kirkossa, jonne häitä oli kaavailtu.
Ambrosen opinnot keskeytyivät ahdistuskohtausten ja väkivaltaisen käytöksen takia joksikin aikaa. Puolen vuoden tauon jälkeen hän kokeili uudestaan, vaikka into ammattiopintoihin laski kuin lehmän häntä. Opettajien ehdotuksesta kaupan ala jäi ja tilalle tuli eläintenhoitajan koulutus, joka hoitui helpommin oppisopimuksella, poissa koulusta ja poissa Dudleysta. Ambrose työskenteli setänsä ravitallilla Staffordshiressä ja ajoi lisäksi hevosia silloin tällöin ravilähdöissä. Tavallaan eläinten kanssa puuhailu toimi myös terapiana.

Työnhaku opintojen jälkeen oli hieman hankalaa, kun Ambrose ei oikeastaan halunnut suorittaa enempää lisäkursseja jotka olisivat nostaneet hänet akateemisesti A-levels -kokeiden tasolle. Hän tiesi jo miten eläimiä kasvatetaan ja jalostetaan, kuinka pientä kilpatallia pyöritetään, ja mitä hevostalous pitää sisällään. Ei hän halunnut opiskella kaikkea uudestaan. Työpaikka löytyi lopulta jonkun serkun kummin kaiman kautta (niinkin kaukaa kuin Hexhamista), samoin pieni asuntovaunu. Ja Ambrose vaihtoi maisemaa.
Tällä hetkellä Ambrose Sebastian työskentelee Bullford Antiques-nimisessä liikkeessä, joka erikoistuu vanhoihin kalusteisiin ja koriste-esineisiin. Osan viikosta hän auttelee kaupungin laidalla sijaitsevalla varastolla, osan keskustanliepeen myymälässä. Onpa omistajapari jo kertaalleen pyytänyt hänet mukaansa aputinkijäksi, kun ovat lähteneet ostamaan uutta tavaraa myyntiin. Aivan kovin isoa tuntimäärää tai -palkkaa liikkeestä ei silti heru.

MUUTA MAINITTAVAA
> Lausuu aksentin takia oman nimensäkin päin honkia. “Horses” on ’osseis ja “you” jaou ja tottumattomalle se saattaa kuulostaa aika toivottomalta. Vielä kun romanislangista valuu lisää outoja sanoja, mush (mies), gorjia (ei-mustalainen) tai varsinkin tammojen kohdalla grai (hevonen), on soppa valmis. Tarpeen vaatiessa Ambrose osaa kyllä siistiä puhettaan yleiskielisemmäksi.
> Laulaa mielellään, muttei osaa soittaa. Laulaessa aksentti tasoittuu vähän. Ääniala jossain tenorin alarajoilla.
> Ambrose vihaa kahvia, joten juo aamuisin ja töissä lähinnä teetä. Miehen suosikkiteelaatu on Assam.
> Lempiväri on lämmin murrettu oranssi.
> Osaa heittää voltin seinästä ja seistä päällään.
> Omistaa yhdet tosi hienot kengät (mustat kiiltonahka-oxfordit) ja yhdet tosi huonot kengät (muinoin-olleet-valkoiset lenkkarit).
> Ambrosen suosikkipyhimys on pitkään ollut Jumalanäiti Neitsyt Maria. Tyttöystävän kuoleman jälkeen läheisemmäksi on noussut myös Irlannin nöyrä Pyhä Brigid.
> Ei seuraa televisiota ihan siitä syystä, ettei toistaiseksi varaa hankkia sellaista. Katselee kuitenkin kännykältä netistä uutisia ja kokkiohjelmia.
> Asuntovaunussa on keittolevy, pieni jääkaappi, leveähkö sänky, pari komeroa ja ahdas sohva pöytineen. Tällä hetkellä Ambrose saa käyttää Bullford Antiquesin varaston tonttia ja sieltä vedettävää sähköä. Hän käyttää sitä niin vähän kuin suinkin voi, ja pieni paloturvallisuusriski voittaa isot menot mennen tullen, joten hän polttaa mielellään kynttilöitä. Ovelle Ambrose jättää kengät ja komeroon takin. Hän asuu vaunussaan, eikä tahdo asua sikolätissä, joten paikat ovat yleensä siistit. Vessaa sisällä ei ole, koska se olisi todella epämiellyttävää ja likaista. Varaston taukotilojen avain on jees juttu.
> Nimien merkityksestä: Ambrose - Pyhä Ambrosius, mehiläishoitajien, kerjäläisten ja paimenten suojeluspyhimys. Sebastian - Pyhä Sebastianus, kulkutaudeista kärsivien, sotilaiden ja urheilijoiden suojeluspyhimys. Grey - Yleinen sukunimi, tunnetusti myös mustalaisten käytössä. Greyson on helppo väännös siitä.