Minds alike

[Vapaa peli!]

Matthew käveli Allenien tallipihaa pitkin ja näpersi mennessään ruskeaa riimunnarua, käännellen ja väännellen sitä käsissään samaan aikaan kuin väisteli lätäköitä hiekkatiellä. Mies oli pukeutunut ikivanhoihin mustiin ratsastussaappaisiinsa, jotka jäivät aina ilman huoltoa, ruskeisiin ratsastushousuihin, harmaaseen paitaan ja tummanvihreään toppaliiviin. Hänen sinisten silmiensä katse kierteli tallipihassa, joka oli miellyttävän rauhallinen ja hiljainen. Matty ei viihtynyt melussa ja hälinässä, joten Allenien talli oli palvellut häntä jo vuoden oikein täydellisesti. Pieni, kätevä talli oli mukava paikka muutoinkin - Charlie viihtyi siellä todella hyvin. Se stressasi hälinää yhtälailla ja oli myyty pois ratsastuskoululta siitäkin syystä, ettei pysynyt käsissä sellaisessa ympäristössä. Matthew oli rakastanut vuosiaan ratsastuskoululla, mutta niin hänen kuin Charlien oli tullut aika siirtyä paremmille paikoille.

Charlie odotti isäntäänsä tarhassaan kaverinsa Mian kanssa. Se kääntyi katsomaan, kun Matty asteli aidalle ja ravasi riehakkain askelin tamma vierellään vastaan omistajaansa. Matthew'lla meni muutama minuutti saada Charlie kiinni, suorittihan ruuna tutun hidasteluseremoniansa. Ei tainnut olla kertaakaan, kun Charlie ei olisi hyörinyt hetken paikallaan ennen kiinniantamista. Mattya se ei häirinnyt, hänellä oli harvoin oikeasti kiire. Hän antoi hevosen oikuilleen tilaa ja hevonen antoi hänen oikuilleen tilaa. Kai he olivat match-made-in-heaven tai jotakin siihen suuntaan.

Matty käveli ruunan kanssa talliin ja kiersi sen riimunnarun sen karsinan etukaltereihin. Ruuna asteli eestaas ovella kun Matthew astui ulos karsinasta. Mies pysähtyi hetkeksi mutta jatkoi sitten matkaansa varustehuoneeseen. Käveltyään muutaman metrin varustehuoneesta ohi Matthew kääntyi takaisinpäin ja löysi tiensä varustehuoneeseen. Siellä hetken pyöriskeltyään hän nappasi käsilleen ruunan satulan ja suitset ja vei ne karsinalle.
Kun Charlie oli lopulta varustettu ja Matthew kammennut itsensä hevosensa selkään, parivaljakko lähti maastoreiteille Rosings Parkin suuntaan. He eksyivät harvoin ison tallin lähettyville mutta viihtyivät sitäkin suuremmin sitä ympäröivillä maastoreiteillä ja nummilla. Niin hevonen kuin omistajakin nauttivat luonnon rauhasta ja ennen kaikkea maastoilun helppoudesta. Matthew oli huomannut, ettei keikkailun ja uuden levyn kirjoittamisen välillä osannut panostaa Charliehen niin hyvin kuin olisi halunnut. Muilla tuntui aika riittävän mihin tahansa, Matthew katsoi taakseen ja huomasi, että puoli vuotta oli valahtanut hänen ohitseen ja hän oli kirjoittanut vain kymmenen keskeneräistä säkeistöä. Onneksi Charlie piti ratsastajansa hereillä ottaessaan välillä hieman kiireisempiä askeleita vain ilmoittaakseen halustaan ja energiastaan lähteä pukkilaukkailemaan viereiselle niitylle.