[P] We're not gossiping, we're networking!

Lauantai 24. syyskuuta 2016 - aamupäivä

Bex oli varma, että kouluvalmennus Selkiellä heti lauantaiaamuna oli Winterin kiero kosto siitä, miten hän oli pukenut paria päivää aiemmin hevosia Union Jackin koristamiin onesieihin. Valmennus tosin oli varattu jo viikkoja aiemmin, joten kenties kyseessä oli enemminkin kosto siitä, että hän ylipäätään ratsasti hevosia. Niin tai näin, kuunneltuaan reilun tunnin huomauttelua milloin mistäkin hevosen seotessa omiin jalkoihinsa, oli Bex valmis hyppäämään alas selästä ja laittamaan O'Connorin työstämään kimoa ruunaa, joka reagoi ylilyövällä dramatiikalla milloin mihinkin. Sääli, ettei hänellä ollut mahdollisuutta siihen, sillä valmennus lähestyi loppuaan valmentajan antaessa viimeiset ohjeet ryhmälleen. Bex huokaisi helpottuneena. Hän oli selvinnyt hengissä.
"Andrea hoi!" Bex huusi neljäksi ratsastuskentäksi jaetun maneesin päädystä eikä välittänyt tuon taivaallista siitä, miten ääni sai yhden viereisen kentän ratsukoista säpsähtämään ja rikkomaan pyöreän työskentelymuotonsa. "Ajattelin lähteä loppukäynneille maastoon, tule seuraksi?" Hän ansaitsi lyhyen maastolenkin selvittyään Selkien kanssa koulutreenistä. Hän olisi paljon mieluummin ollut estevalmennuksessa, jota oli pidetty toisessa päässä maneesia. Selkie oli ollut yksi pelle koko valmennuksen ajan, eikä ollut ollut kaukana, etteikö hän olisi käynyt kierimässä hiekassa. Loppukäynnit maastossa voisivat olla enemmänkin loppulaukat maastossa, mutta ehkä hevonen tyyntyisi jossakin kohtaa. Nyt ruuna ainakin tohelsi siihen tapaan, ettei hän tahtonut nähdäkään Winteriä. Onneksi hevosenhoitaja oli kiireinen Paddy-kultamussukkansa kanssa - tai ehkä hiipinyt heinäladolle Darcyn kanssa, mistäpä sitä ikinä tiesi. Okei, todellakin tiesi, Winter oli Paddyn luona, mutta no, eipä pieni piikittely maata kaataisi.

Andrea oli vähintään nyreissään kouluvalmennuksesta. Syyskuu oli ollut vähintään hankalaa aikaa, sillä Miyaton kanssa välit olivat edelleen huonot. Se ei ainakaan vaikuttanut positiivisesti naisen ratsastukseen, etenkin kun myös Niedermannin hevoset oli lähteneet alta ja siirtyneet muille ratsastajille. Nainen kohotti katseensa huikanneeseen naiseen, hymyillen.
"Joo, tuun. Eksytään vaikka sinne, ihan sama!" Naisen alla asteleva ruunikonkimo ori oli varmasti samaa mieltä Bexin kanssa siitä, olisiko se mieluummin ollut koulu- vai estevalmennuksessa.

"Kuulostaa suunnitelmalta", Bex vastasi virnistäen ja käänsi uljaan urponsa, joka tänä aamupäivänä toimitti kilparatsun virkaa, kohti maneesin ulos vieviä ovia. Hän pysäytti innokkaasti aloillaan steppaavan ruunan yltääkseen aukaisemaan maneesin oven. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, kun tumma papurikonkimo ruuna häselsi minkä kerkesi. Oven vierellä seisova tallityöntekijä, joka oli mitä ilmeisemmin vetänyt lyhyimmän korren joutuessaan avustamaan estevalmennusta, vilkaisi häntä vain kerran ennenkö jo aukaisi oven ratsukkoa varten. Bex heilautti kättään kiitokseksi ja kannusti Selkien vilpoisaan ulkoilmaan.
"Kouluvalmennukset on harvinaisen syvältä", Bex julisti kiemurrellen satulassa, jonka pitkät siivekkeet tuntuivat kerrassaan vääriltä maastossa revittelyä varten. Ehkä jos hän lyhentäisi jalustimia hiukan? Sitä sopi ainakin koittaa, vaikka häsläävä hevonen ei kaikista turvallisin moista puuhaa varten ollutkaan. No, voivoi. Hän kumartui säätämään jalustinhihnoja antaessaan Selkien jatkaa tallitietä pitkin kohti maastoon lähteviä reittejä.
"Minulla on vielä toinen iltapäivällä edessä Duffyn kanssa. Jippijaijee. Voisinkohan vain livistää maastoon Duffyn kanssa, tai työskennellä itsenäisesti?" Ei, hän ei voisi. Winter roikkuisi hänen niskassaan ja vahtisi jokaista liikettä. Ei auttaisi kuin mennä kärsimään O'Connorin silmien alle uudemman kerran. Kaksi kouluvalmennusta päivässä oli aivan liikaa.

"Aijaa vai? Ei ainakaan auta että alla on keskittymiskyvytön ääliö-- LUBU!" Andrea ärähti tylsyyttään pelleilevälle orille, napauttaen kevyesti raipalla. Tämä oli hankalaa. Hän katseli Selkien ja Bexin touhuja, ohjaten orinsa noiden perään.
"Mitään uutta hauskaa?"

"Tai ylidramaattinen urpo", Bex täydensi viitaten kädellään Paddyn täysveljeä, joka ei valitettavasti ollut täyspäinen vielä sen lisäksi. Selkie tohelsi täynnä hallitsematonta energiaa. Bex ei aina voinut ymmärtää hyväntuulista hevosta. Sehän oli vastikään joutunut työskentelemään sileällä, stressannut turhista ja säikkynyt olemattomia, ja silti jaksoi touhottaa maastoilemisesta? Selkie oli yksi urpo jos häneltä kysyttiin, mutta ehdottomasti rakas sellainen.
"Mietitääs", Bex puri huultaan ja virnisti kierosti Andrealle. "Edgerly osti minulle auton." Hän ei ollutkaan ehtinyt vielä kertomaan ystävälleen, kun oli viettänyt perjantain niin tiiviisti satulassa, ettei ollut ehtinyt edes vaihtaa Winterin kanssa muutamaa lausetta enempää.
"Ja hevosilleen onesiet, mutta he tahtoivat Winterin kera polttaa ne. Pelastin viattomat kangashirvitykset Greenridgeen. Twister näyttää hurmaavalta Union Jackiin puettuna", nainen nauroi raikuvasti. Edgerly ei varmasti arvostaisi jos kuulisi hänen kertovan tarinaa epäonnisesta nettishoppailusta, mutta no, mies ei ollut kuulemassa.

Hän ei tosiaankaan ymmärtänyt. Mitä? onesiet? Ja miksi ihmeessä Bexille auton?
"Vetikö hän huumeita ja shoppaili netissä? Vai mitä se jäykkis oikein teki että viiltyi noin?"

"Joi vissiin vähän liikaa", Bex naurahti huvittuneena. "Kaikkihan me ollaan se joskus koettu. Minä en tosin ostanut autoja tai muuta niin arvokasta." Nettishoppailu ilojuomaa nauttineena ei tosin ollut hänen suurin mokansa moisessa tilassa, joten ehkä vertaus ei ollut kovinkaan osuva.
"Mutta niin tai näin, minulla on nyt uutuuttaan kiiltelevä auto ja kymmenittäin kuvia huippukilparatsuista Iso-Britannian lippua leikkimässä. En valita", hän virnisti. Ja neljä onesieta Greenridgessä odottamassa, että niille keksittäisiin niiden arvoista käyttöä.

"Vähän? Haluan samaa satasella." Andrea pärskähti Louboutinin selästä. Kyllä hänellekin kelpaisi tuollainen työnantaja. Hänen autonromunsa oli naurettava.
"Voisin ottaa samaa ehkä myös Prescottille satasella. Uusi auto kelpaisi."

Bex virnisti Andrealle. Niin sitä piti!
"Minä voin hinata autosi huoltoon, kun se eittämättä hajoaa", nainen naurahti. Hän voisi vetää perässään mitä tahansa uudella Land Roverillaan. Hän ei malttanut odottaa, että voisi kiinnittää kahden hevosen trailerin auton perään ja kuljettaa hevosia ympäri maaseutua vailla huolen häivää siitä, miten auto jaksaisi ylämäissä tai kosteammalla pohjalla.
"Ilmeisesti vähän jokainen sai kummallisia lahjoja", Bex virnisti vinosti. Hän ei ollut vielä ehtinyt selvittämään, mitä Morlandille oli toimitettu, mutta tässähän oli koko päivä aikaa. "Winter sai viikon loman safarilla. Onko väärin toivoa, että leijonat hätyyttelisivät häntä vähän?"

"Ei. Toivon että hän palaa lobotomiapotilaana. Se on väärin." Andrea ei voinut sietää Winteriä, hän oli vain päättänyt sen ettei voinut sietää tuota. Piste.
"Ja niin tasan tarkkaan hinaatkin. Romuttamolle."

"Oi, olenkin aina halunnut päästä käymään romuttamolla. Mikäs tämän parempi syy", Bex naurahti. Selkien hypähdys urpon hevosen säikähtäessä aidantolppaa, jonka hevonen oli nähnyt kerran päivässä useamman kuukauden ajan, sai naisen hymähtämään ja kannustamaan ratsua reippaammin eteen. Jos nyt edes selvittäisiin kauas tallialueelta ennenkö alettaisiin säikkyä olemattomia. Metsässä vasta riittäisikin säpsyttävää Selkielle, joten sinne siis. Onneksi ratsastuspolun hiekka oli sentään pehmeää, jos hän päätyisi putoamaan.
"Edgerly osti myös itselleen saaren. Tiesitkö sinä, että saaria voi edes ostaa?" Bex naurahti pirteästi. Hän ei ollut koskaan ajatellutkaan, että kukaan voisi ostaa saaren, mutta nähtävästi se oli täysin mahdollista. "Kuulemma sen saisi nyt ostaa alennuksella pois. Sääli kun tällä alalla ei tienaa ihan niin, että voisi ostaa oman saaren", hän virnisti.

Andrea piti Lubun tiukassa paketissa. Hermot kireällä hän ei todellakaan jaksanut orin perseilyä, ei tänään, ei eilen ja tuskin vielä huomennakaan.
"Saaren!? Ja sä sait vaan auton!? Mitä helvettiä, pihi paskiainen."

Bex nauroi raikuvasti Andrean purkaukselle, vaikkei samaa mieltä ollutkaan. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen autoon, jonka oli saanut. Siitä olisi hänelle loputtomiin hyötyä - oli ollut jo nyt, kun hänen ei tarvinnut mankua autoa lainaan vanhemmilta.
"Mitä minä saarella tekisin?" Bex naurahti. "Auto oli jo enemmän kuin uskaltaisin toivoa. Selvitin hieman Land Rovereiden hintoja. Tuo on joku lähemmäs sadan tonnin auto. Ei kovin pihiä minusta", nainen virnisti. Hän oli ollut utelias, okei? Kai se antoi syyn tutkia autokauppiaiden sivuja ja etsiä vastaavaa autoa, joskaan hän ei ollut löytänyt yhtäkään, jossa olisi kaikki ne varustelut, joita hänen ovelleen toimitetussa autossa oli.

"... Haista paska. Bex, haista paska. Mä ajan vanhaa romua, ratsastan kusipäisiä hevosia, pomoni on mulkku ja jenkkijapsi hintti huutaa mulle joka päivä. Haluan sun elämän, kiitos." Andrea oli pahalla päällä. Todella pahalla.

Bex kohotti kulmaansa ystävän kiukuttelulle, mutta sekään ei riittänyt pyyhkimään vallatonta virnettä kasvoilta.
"Näyttääkö Selkie siltä, että me loistetaan ensi viikonloppuna kisoissa?" Bex kysyi kulmaansa haasteena kohottaen. Ei, ei todellakaan. Hyvä jos he selviäisivät edes kouluradasta hyväksytysti säheltävän draamailijan kanssa. "Voin antaa Winterin sinulle viikoksi, niin saat maistiaisen elämästäni."

"Winter on tasapaino sille autolle." Andrea nurisi. Hänellä oli Elis ja se ruotsalainen olikin Kain ohella hänen elämänsä henkireikä.
"Kokeile ottaa ensin raivarit asiasta jolle et voinut mitään. Kenttäkisoissa sattuu ja tapahtuu. Hevosella vain hankkarivamma ja silti saan huudot."

No sitä Winter ehdottomasti oli. Kireä hevosenhoitaja piti hänen jalkansa tiukasti maassa eikä antanut hetkeäkään uskoa, että hän voisi kulkea pää pilvissä haaveillen.
"Se nyt on ihan naurettavaa", Bex totesi myötätuntoisena. Hevosten kanssa toimimiseen liittyi aina riskejä, kenttäkisoissa vielä tavallista maastolenkkiäkin enemmän. "Mutta ehkä Caloun ymmärtää itsekin jossain kohtaa, miten typerää sinulle raivoaminen on." Hän lisäsi mielessään juuri uuden toiveen viikonlopun kisoille; tuoda molemmat hevoset ehjinä takaisin kotiin, suoritusten tasosta viis.

"Niin. Kai se purkaa jotain rampana olemisen aggressiota muhun, en tiiä. Ärsyttää. Menee hermot. Asiat voisi olla pahemminkin." Olkoonkin että Coran vamma johtui liiasta vauhdista, jota hänen olisi ratsastajana hidastaa. Kuulemma.

"Ehkä", Bex nyökkäsi ja istui syvälle satulaan, kun ratsu alla uhkasi lähteä lentoon. Ei tänään, kiitos. Voisiko Selkie edes kerran käyttäytyä maastossa ilman, että hänen tarvitsisi liimautua satulaan ja roikkua mukana? "Asiat voisi aina olla pahemmin. Ainakin on hevosia, mitä ratsastaa ja kilpailuja, joihin osallistua." Hänellä ei ollut ollut yhtiäkään kunnon kilpailuja koko kesänä tai keväänä. Nyt hän sai mahdollisuuden päättää kauden kaksissa kilpailuissa. Se kelpasi paremmin kuin hyvin, ja toivottavasti antaisi hänelle mahdollisuuden kilpailla aktiivisesti koko ensi kauden, kunhan talvesta selvittäisiin.

"No joo. Onhan niitä. Mut on hevosetkin vähentynyt. Taffel siirtyy Kain ongelmaksi, enkä vois olla tyytyväisempi." Hän huokaisi hiljaa, pudistellen päätään. Ärsytti se silti.

"Kuulostaa siltä, että Taffelista luopuminen oli vain hyvä asia. Ainakaan et joudu enää Cactuksen silmätikuksi", Bex huomautti. Vaihtuivathan kilparatsut jatkuvasti. Ei menisi kauaakaan, kun Andrea olisi saanut uusia hevosia ratsastettavakseen. Esteratsastajille tuntui olevan aina hevosia tarjolla. Hän ei voinut kuin toivoa, että saisi pitää Edgerlyn hevosista kiinni pitkään. Dianakin taitaisi vihdoin ja viimein siirtyä hänelle, kunhan kausi päättyisi. Se jos mikä sai sormenpäät kihelmöimään innostuksesta.

"Sepä, saan valita vaan Morlandin valmennukset. Tosin Cactus nyt muutenkin taitaa olla pois pelistä pitkän aikaa, luojan kiitos." Andrea löysäsi hieman ohjaa. Lubu tuntui vihdoinkin ymmärtävän että piti rauhoittua.

Valitettavasti tunnetila ei välittynyt toiseen kimoon, joka sähelsi yhtä innokkaasti kuin lenkin alussakin. Bex pyöräytti silmiään pidätellessään hevosta, joka tepasteli terävin askelin milloin mihinkin suuntaan. Selkie oli kyllä yksi pöllö.
"Joo", Bex nyökkäsi. Vaikka hän valitsisikin aina Cavanaughn ja Morlandin väliltä jälkimmäisen, olisi hän kaikista mieluiten käynyt Bogaertin valmennuksissa. Oli hippusen häiritsevää tietää, että valmentaja Morland oli hevosten omistajan pitkäaikainen ystävä - ja no, Bogaertia oli aina kiva katsella. Ei hän tosin valittaisi, sillä huonomminkin voisi olla. Hän voisi joutua Burken silmien alle.
"Saat sentään valita kouluvalmennuksesi aivan vapaasti, etkö saakin? Minun täytyy käydä O'Connorin rääkissä", nainen huokaisi. Oliko niin väärin toivoa, että hän pääsisi Chambersin oppiin? Rento australialainen vaikutti paljon ymmärtäväisemmältä kuin irlantilaisnainen, jonka kiero huumorintaju jätti hänet usein keventämään ilman jalustimia.

"Saan, mutta jostain syystä olen vakiintunut O'Connorin valmennuksiin. Plaah." Andrea päästi purjoavan äänen. Irlantilainen kouluvalmentaja ei tosin ollut mitään estevalmentajaan verrattuna.
"Mutta O'Connor on helppo Cactukseen verrattuna, joten kaikki on suhteellista. Bogaert on joo sentään silmänruokaa, jos ei mitään muuta. Tosin, jos haluan silmänruokaa, meen katsomaan Kain estetreenejä!"

"Kärsikäämme siis yhdessä", Bex julisti mahtipontisen surumielistä sävyä tavoitellen. Se epäonnistui melko reippaasti, mutta elämä oli. Ei hän tosissaan valmentajista valittaisi, jotka auttoivat häntä eteenpäin hevosten kanssa ja varmistivat, että hänellä olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä kilpailuissa.
"Se on totta", nainen naurahti. Kaikki tosiaankin oli suhteellista. Hän olisi tyytyväinen niin kauan kun ei joutuisi Burken valmennuksiin, sillä mies ei tosiaankaan pitänyt hänestä. Kenties ymmärrettävää, kun hän oli vienyt mieheltä jo yhden kilparatsun ja todennäköisesti veisi vielä toisenkin, ennenkö vuosi vaihtuisi.
"Voi sinua", hän nauroi. "Voit sentään paitsi nauttia Kaista, myös tarjota omakohtaisia neuvoja ihan pyytämättäkin, tunnethan Taffelin", hän virnisti.

"Se on. Onneksi se saatana on sairaalassa. Tosin tämä vei pohjan siltä että mikä pahan tappaisi, ellei paha itse." Edes Artemis ei ollut onistunut viemään henkeä itseltään, joten tuskin kukaan voisi. Mies eläisi pidempään kuin kukaan heistä, ihan vain piruillakseen maailmalle.
"Niin. Voin antaa henkilökohtaista, aivan täysin hyödytöntä konsultaatiota."

"Nimenomaan", Bex virnisti. "Kai varmasti arvostaisi sitä suunnattomasti." Kukapa ei arvostaisi hyödyttömiä, pyytämättä tarjottuja neuvoja ja muita häiriöitä, joita voisi aiheuttaa ihan vain katsomossa istumalla tai tallikäytävällä norkoilemalla.
"Tai voitte urheilla yhdessä. Täytyyhän teidän pitää huolta kunnostanne", nainen virnisti kierosti. Hänen täytyisi alkaa lenkkeillä taas aktiivisemmin. Ajatus ei erityisemmin innostanut, kun ajatteli kylmänkosteaa säätä, joka roikkuisi heidän niskassaan seuraavat kuukaudet. Ehkä hän voisi opetella juoksemaan matolla.

"Joo. urheilla yhdessä. Aivan. Koska tarvin Kain urheilua varten." Bex oli ihana, tuo ei moralisoinut häntä suhteistaan tai niiden määrästä, vaihtuvuudesta... Mistään. Se oli mukavaa.

"Ethän sinä häntä tarvitse, mutta onhan se nyt mukavampaa kaksin", nainen nauroi. Hän ei ollut aivan vielä päässyt nauttimaan sinkkuna elämisen iloista, mutta epäilemättä se aika koittaisi pian. Kunhan kilpailut olisivat takana ja koko talvi edessä, mikään ei estäisi viettämästä vauhdikkaampia viikonloppuja.
"Tee vain minulle palvelus äläkä koske Darcyyn. Tahdon vinoilla Winterille vielä vuoden tai kymmenen", Bex virnisti.

Andrea kohotti kulmaansa. Siis mitä Bex oikein kuvitteli?
"Siis hetkinen. Miksi koskisin Winterin harmaantuneisiin jämiin?"

"Hienoa, oikea asenne", hän virnisti ja sai heti perään suoristaa hevosta, joka steppasi uhkaavasti kohti maastopolun laitaa. Jos nyt ei sukellettaisi ojaan, kiitoksia vain Selkie.
"Mutta eihän sitä tiedä. Täytyyhän Darcyssa olla jotakin todella vetoavaa, kun kerran sai Winterin kaltaisen keskiaikaisen nunnan lähtemään mukaansa", Bex huomautti.

"No se.. Ehkä Winteriin vetoaa keski-iän kriisiä potevat motoristit? Ja en tiiä, onhan Darcylla ihan hieno urheiluauto. Varmaan jatke jollekin." Andrea nautti Bexin seurasta. ihmisten arvostelu oli vähintään terapeuttista.

"Ehkä", Bex myötäili. Ei hän ollut saanut selkoa Winterin ajatuksenjuoksusta, vaikka oli joutunut työskentelemään naisen kanssa kuukausia.
"Winterhän sen tietäisi", hän virnisti vinosti. "Urheiluauto on kyllä niin hyödytön hevosbisneksessä. Eihän sinne mahdu edes varusteita", nainen pudisteli päätään. Olisihan sellaisella ajaminen varmasti joskus mukavaa, mutta hän tahtoi (ja oli saanut) auton, joka täytti kaikki arjen tarpeet.

"Mitä varusteita sen tarvii muka hoitaa mihinkään? Sillehän on palkattu kaks orjaa." Andrea mutristi huultaan. Eihän Darcyn tarvinnut edes nousta omilla lihaksilla satulaan, vaan puntattuna jos niikseen sattui.
"Ihme neuroottisuutta."

"No joo, kai se on niinkin", Bex totesi. Hän ei koskaan tottuisi siihen, etteikö joutuisi tekemään asioita itse. Hän ei tahtoisi tottua. Hän oli elänyt koko elämänsä ratsastuskoululla. Hän oli tottunut tekemään kaiken itse, eikä aikonut luopua siitä. Erityisesti kun Winter oli aina naama rutussa, jos hän erehtyi jotain pyytämään.
"Kauankohan kestää, ennenkö Jamie ajaa vastaavalla?" Bex virnisti vinosti. "Neljänkympin kriisiin mennessä?"

"Ehkä silloin. Sitten kyllä haluan kyydit siinä autossa. En siis... Sellaisia kyytejä. Vaikka Jamie niin mussukka onkin." Kuitenkin Andrea jätti tuon mielenkiinnonkohteistaan pois. Tuon tyttöystävä vaikutti mukavalta.
"Ai niin! Kuulitko jo että jenkki eros siitä ruotsalaisesta pissislehmästä?"

Bex nauroi raikuvasti Andrean tarkennukselle. Hyvä niin.
"Olisin kovin pettynyt, jos joutuisin kääntymään sinua vastaan moisen jälkeen. Jamie on kuitenkin aina ykköseni, sori vaan", Bex virnisti vinosti. Hän oli ollut ystäviä miehen kanssa ikuisuuden, joten tottahan toki hän pitäisi miehen puolta jos moiseen tilanteeseen päädyttäisiin.
"En! Mitä olet kuullut?"

"En kuullut vaan tiedän." Andrea virnisti leveästi.
"Miyato saattoi pettää Miss Malibuaan jonkun kanssa ja kertoa siitä Malibulle. Eikä Malibu pitänyt siitä. Etkö muka ole kuullut? Bex, olen pettynyt."

"Minäkin", Bex huokaisi raskaasti. "Mitä olenkaan missannut keskittyessäni selvittämään uuden auton ja onesieiden mysteeriä. Ja sietämään Winteriä, mutta se nyt on jokapäiväinen haitta." Hän kurtisti kulmiaan. Hän olisi ollut varmempi, että pettäminen tapahtuisi toisinpäin, mutta no, kaipa Andrean sanaan saattoi tässä asiassa luottaa.
"Voi Caloun mitä menitkään tekemään." Miehet olivat sikoja.

"Järjestin sen pettämisen." Andrea virnisti ylpeänä. Olipahan saanut ystävänsä ulos siitä suhteesta! Jaaaa menettämnyt ystävänsä siinä samalla, mutta mutta... Ei bexin tarvitsisi tietää sitä.
"Kai sai vähän lirkutella."

"Andrea!" Bex torui vilkaisten nuorempaansa kulmat koholla. Oli muiden elämään sotkeutumista ja sitten oli… No, tämä.
"Häpeäisit. Hyvä Calounille, että pääsi eroon ruotsalaisesta bimbosta, mutta", hän kohautti harteitaan. Kuka edes keksisi noin kieron suunnitelman? Hitto, olisipa joku kehittänyt moisen hänelle ajat sitten, niin hänkin olisi päässyt Ryanista eroon nopeammin. Se tosin tuskin olisi toiminut muutoin kuin tuomaan hänelle huonon omatunnon, kun mies viritteli jo uutta elämää pystyyn toisen naisen kanssa.

"Vaihtoehtona oli saada Miyato pettämään tai saada Malibu pettämään. Niin kuin olisikin halunnut sanoa että olin oikeassa, en halunnut että se Miss Malibu saa tilaisuuden hylätä hänet jonkun... Lattariherkun takia."

"No joo", Bex hymähti. Ehkä se oli ihan ymmärrettävää. Eipä pettäjälläkään varmasti mukavaa ollut, paitsi jos oli yhtä sydämetön kuin hänen entisensä, mutta petetyksi tuleminen oli varsin raastava kokemus. Hän ei ollut edes voinut kuvitella lähtevänsä illanviettoon kaveriporukalla - tai yksin -, kiitos Ryanin jäähyväislahjan. Ja hän sentään tiesi olevansa oikein kelpo nuori nainen!
"Eipähän siis tarvitse enää katsella niitäkään lepertelemässä toisilleen", nainen virnisti. "Kenen parisuhteen ajattelit seuraavaksi sotkea? Bogaertin?" Ei, hänellä ei toki ollut minkäänlaista mielenkiintoa asiaa kohtaan, ei tietenkään. Valmentajaa oli vain kiva katsella, siinä kaikki.

"Ei, en aio sotkea sitä vain sinun mieliksesi." Andrea nauroi pirtänä. Hän ei sekaantuisi tuntemattomien asioihin ja ystävien asioissa ei ollut sekaannuttavaa juuri tällä hetkellä.
"Tiedän kyllä että käyt kuumana, mutta hillitse hiukan. Varattu mies ja kaikkea. Ei se käy. Miten olisi... Darcy? Cactus? Burke? Ai mitä, eikö?"

"Olet kerrassaan surkea ystävä", Bex leikki murjottavansa. Ei hän tosissaan toivonut, että eläinlääkärin ja estevalmentajan parisuhde kaatuisi. Ei hän niin harhainen ollut, että kuvitteli voivansa vetää vertoja jollekin näyttelijän lellitylle mallinukketyttärelle. Ei vaikka pitkällä valmentajalla tuntuikin olevan jokin juttu heihin hiukan tavanomaista lyhyempiin naisiin.
"Huonoja ideoita kaikki", nainen virnisti. "Darcy on poissa laskuista, jotta voin kiusata Winteriä sillä seuraavan vuosisadan. Suunnittelin jo, että palaan takaisin haamuna jos Selkie heittää minut kisoissa päin estettä ja murran niskani. Ihan vain, jotta voin vielä kuolemanikin jälkeen muistutella Winteriä. Ja vein Burken kilparatsut. Luuletko, että hän katsoo suuntaani muutoin kuin sylkäistäkseen päälleni?"

Andrea ei voinut kuin nauraa Bexin suunnitelmalle. Se oli... loistava! Aivan mahtava!
"Upea suunnitelma. Miten olisi sitten... Hmm. Menee vaikeaksi. Tosin pitäisikö Darcyn saada muuta kuin keskiaikaista nunnaa? Sopisit loistavasti! ja voisi  tulla kummittelemaan sinulle."

"Etsikööt seuransa muualta. Oma moka kun meni koskemaan Winteriin, kaikki muuthan ovat tajunneet kiertää sen kaukaa", Bex virnisti. "Olikohan se saanut ketään vuosiin ennen Darcya?" Ehkä asian spekuloiminen ei kuuluisi heille, mutta hittoako hän välitti. Winter osasi olla yksi piikki hänen lihassaan. Julmat puheet keskellä metsää eivät haittaisi yhtään ketään.

Eihän se kuulunutkaan heille ja nimenomaan siksi he siitä kai puhuivatkin.
"Tuskin. Mä ajattelin että se on neitsyt. Koska... Se on Winter."

"Hyvä perustelu", Bex nyökkäsi nauraen. "Ehkä se oli. Ehkä se on siksi niin kiusaantunut, kun porukka sai kuulla." Tai siis hän sai, ja kertoi Andrealle siten, että joku sattui kuulemaan sivusta ja hups, koko talli tiesi. Häntä ei kaduttanut pätkän vertaa.

"No mitäs ei selvitä kenen kanssa menee sänkyyn." Andrea nauroi, pudistellen päätään. Ääliömäistä. Aina piti tietää. Miten Winter ei tiennyt irlantilaista esteratsastajaa nimeltä?
"Vai tajusikohan hän? Kai sitä luulisi että Winter tietäisi edes naapurimaan huippunimiä ulkoa. Vaikka eihän Winter ole kauan ollut huipulla mutta.."

"No ei kai sitä voinut olla tajuamatta", Bex naurahti vilkaisten Selkien selästä ystäväänsä. "Minäkin tiesin Darcyn, ja minua ei sentään ole koskaan kiinnostanut esteratsastus muutoin kuin Jamien osalta. Sitä paitsi, leikin salapoliisia", nainen virnisti vinosti. Hän oli utelias, ei kai se nyt laitonta ollut? Totta kai häntä kiinnosti kilparatsujensa hevosenhoitaja, tai enemmänkin se, miten nainen oli moisen aseman saavuttanut. Toisin kuin tallilla satunnaisesti kiertävistä juoruista sopi päätellä, hän ei uskonut työpaikan tarjoutuneen illanvieton kautta. Edgerly oli montaa asiaa, mutta sitä hän ei jäykästä poliitikosta uskonut.
"Löysin hänen entisen työpaikkansa ja selvittelin vähän hevosia, joita sitä kautta on kulkenut. Myyntitalli Lontoossa, jonka kautta on noussut useampikin hevonen maailmankartalle", hän virnisti. Entä sitten, ettei nettisivuilla kerrottu, kuka tarkalleenottaen oli milloinkin ollut vastuussa hevosista? Eiköhän jokainen tallin työntekijöistä sentään tiennyt ostajista, joita hevosille oli tarjoutunut. "Ei kai sellaisessa paikassa joskus muinoin työskennellyt voi olla tuntematta kilparatsastajia nimeltä. Olen oikeastaan aivan varma, että Winter tiesi tarkalleen, keneen oli törmännyt."

"No niin, kiitos. En siis ole ainoa joka uskoo siihen. Aika ilkeää kyllä. Käydä ensin treffeillä Cactuksen kanssa ja sitten osoittaa selvästi ettei kiinnosta. Olisi mennyt perille ehkä muullakin tavalla kuin miehen ystävän kanssa makaamalla..."

"No äläpä", Bex hymähti. "On julmuutta ja sitten on… Tämä." Edes hän ei tekisi noin, ja hän sentään oli valmis tekemään vaikka mitä.

"Kylmä ämmä." Siinä oli oikeastaan kaikki mitä Andrea saattoi sanoa. Niin kylmä. Edes hän tai Bex eivät olisi sellaisia

"Jep", Bex nyökkäsi. Eipä hän erityisemmin irlantilaisesta estevalmentajasta perustanut, mutta kukaan ei ansainnut moista kohtelua. Paitsi ehkä Ryan, mutta se nyt oli aivan toinen tarina.
"Sääli kun se pärjää Edgerlyn hevosten kanssa niin hyvin. Ottaisin mielelläni jonkun täyspäisemmän kaverikseni kisoihin ja hoitamaan arkea tallilla, mutta ei. Winteristä ei taida päästä millään eroon."

"Tuskinpa pääset. Se harppu on pesiytynyt sinun kisavarusteidesi sekaan." Andrea tuhahti, pyöritellen silmiään.

"Jep", Bex vastasi pettymystä äänessään. Hänen ei tarvinnut pitää tilanteesta, hänen täytyi vain sietää sitä. Kai. Selkie pörhisteli omiaan ja kuvitteli ilmeisesti näkevänsä haamuja metsikössä, kun koki tarvetta stepata jälleen sivusuuntaan. Nainen oikaisi ratsun ja korjasi kulkusuunnan jälleen eteenpäin.
"Ehkä voisin ensi keväänä hankkia toisen hoitajan, jota kuljettaa mukanani kisoihin. Ei tarvitsisi sietää Winteriä kuin täällä", nainen pohti ääneen.

"Aina voi yrittää. Sain sentään Eliksen. En kestäii Winter kaksi piste nollaa hetkeäkään." Hän tulisi hulluksi.

"Niinpä. Elis on oikein kiva poika", Bex myötäili, tai siltä hoitaja oli ainakin kuulostanut kaikkien kertomusten ja pikaisten tervehdysten myötä. Kivemmalta ainakin kuin Winter, mutta siihen nyt ei paljoa vaadittu. Suurin osa ihmiskunnasta oli mukavampaa sakkia kuin Winter.

"Pitäskö palata? Mulla alkaa pian seuraava rääkki." Andreaa ei olisi yhtään huvittanut enää mikään valmennus.

"Joo, varmaankin", Bex huokaisi ja käänsi Selkien ympäri. Hömelö hevonen päätti säpsähtää pensasta, jonka ohi he olivat juuri kulkeneet, kun kulkusuunta vaihtui. Kaipa viherpensas oli hurja toisesta suunnasta nähtynä. Bex istui syvälle satulaan ja muistutti hevosta työstä, jota he olivat tulleet tekemään. "Kenen kiusattavaksi joudut?"

"Burke. Ei huvita, yhtään. Kouluvalmennus riittäisi päivälle." Andrea oli väsynyt ja Louboutinin kansaa kouluvalmennus oli sota.

"Burke ei sentään vihaa sinua", Bex huomautti pieni virne suupieliä nykien. Hän ymmärsi kyllä, miksei valmentaja voinut sietää häntä, olihan hän vienyt kultaisen Duffyn miehen ulottuvilta, mutta silti. Olisi ollut hauskaa, jos olisi voinut lyöttäytyä kenttävalmentajan kylkeen edes silloin tällöin.
"Minulla on toinenkin rääkki O'Connorin kanssa, tosin Duffyllä", nainen huokaisi. "Miten kukaan voi kuvitella kahden kouluvalmennuksen sopivan yhteen päivään? Estevalmennuksia voisi olla vaikka viisi, mutta yksikin koulutreeni on riittämiin."

"Sadisti." Andrea ei keksinyt muuta vastausta. Vain sadisti sai kaksi kouluvalmennusta yhteen päivään.

"Jep. Minulla on oikein oma henkilökohtainen kiduttajani, joka tekee hevosten treeniaikataulut", Bex huokaisi. Voisikohan hän ottaa moisen vastuulleen, vai nousisiko Winter barrikadeille? Hevosenhoitaja oli toisaalta jo lähtökohtaisesti kaikkea vastaan, mitä hän teki, joten paljoako pieni vastaanväittäminen enää haittaisi.

"Hah. Winter tekee sen niin tahallaan. Onneksi minä en joudu enää edes Cactuksen valmennuksiin. Helpottaa vähän."

"No ihan varmasti tekee", Bex valitti suoristautuen Selkien selässä, kun ruuna tuntui jälleen keksivän omaa draamailun aihetta kotimatkaan. Hän ei aikonut pudota papurikonkimolta maastopolulle, kiitoksia vain. "Se on sentään hyvä."

"Eikö? Ihan mahtavaa. Ei enää kitisevää valmentajaa, joka tarvitsisi vain naisen elämäänsä ja jonkun rasvamaan ne vinkuvat saranat."

"Jep", Bex myötäili pontevan nyökkäyksen kera. "Sen sijaan voit valita aivan vapaasti koko tarjonnasta kermat päältä", nainen virnisti. Voisipa hänkin. Chambersista olisi paljon enemmän iloa kuin O'Connorista, ja Bogaertia hän katselisi oikein mielellään Morlandin sijasta.

"Niinpä! Aion vaihtaa Chambersiin jahka ehdin ja no.. Pidä hauskaa Morlandin kanssa." Andrea virnisti leveästi.

"Hei, älä nyt ilkeäksi ala", Bex naurahti vastaukseksi. "Ei tarvitse kääntää veistä haavassa." Missä haavassa? Näh, olkoot, ei se niin tarkkaa ollut. Hän viihtyisi tarjotuissa valmennuksissa, koska muuta vaihtoehtoa ei olisi, piste.

"Alan. Ja väännän, se on mun ainoa ilo!" Andrea vinkaisi Louboutinin selästä, tuhisten itsekseen.

"Pah", Bex tuhahti, "olet julma. Lähetän Winterin hengittämään niskaasi."

"Ei hän minun niskassani mitään tee." Onneksi, Winter tästä Andrean paskasta olisi puuttunut. Hän pysäytti Louboutinin tallin pihassa, jalkautuen alas. Elis oli pihassa odottamassa ja hän ojensi hevosen ohjat tuolle.
"pitä päästä maastoon taas joskus. Nyt menen syömään, että saan joskus ruokaa."

"Kiitä onneasi siitä", Bex hymähti vailla huvittuneisuutta. Hän pysäytti tallipihaa pälyilevän Selkien tasajaloin mukulakiville ja hyppäsi alas juuri parahiksi, kun ruuna päätti säpsähtää tallin oviaukon varjoista ilmestyvää hoitajaansa.
"Minäkin voisin tulla, ruoka kelpaisi", Bex vastasi pirteästi nostaessaan jalustimet ja löysätessään vyötä.
"Sinä menet lämmittelemään Duffyn", Zoe korjasi petollisen keveällä äänellä vieden Selkien ohjat Bexin otteesta. Punapää aukaisi suunsa vastustaakseen, mutta hoitajan terävä katse ja naisesta huokuva hyytävä kylmyys hiljensivät. "Duffy odottaa karsinassa valmiiksi varustettuna." Niine sanoineen mustahiuksinen hoitaja kääntyi ympäri ja talutti pöhisevän Selkien sisään talliin.
"Näetkö, mitä joudun sietämään", Bex valitti liioitellun suuren huokauksen kera. "Nähdään taas. Syö minunkin puolestani."

Torstai 9. maaliskuuta 2017

Bex oli pitänyt itsensä niin kiireisenä sekä hevosten että valmennuksien kanssa, ettei ollut ehtinyt pahemmin vaihtaa mitään pikaisia kuulumisia kummempia ystäviensä kanssa koko alkuvuonna. Nyt tilanteelle oli paras tulla muutos, sillä nainen paloi halusta juoruta niin kaikesta, mistä oli kuullut tallilla kuin mitä oli sattunut näkemäänkin.
”Kappas, Andrea, juuri se ketä etsinkin”, nainen virnisti vinosti tunnistaessaan ystävänsä tallikäytävältä. ”Ei maastolenkki nappaisi?” Hänen täytyisi joka tapauksessa liikuttaa Selkie kevyesti, joten miksi pyöriä kentällä kun tohelon voisi viedä maastoonkin. Kyllä he selviytyisivät huomenna valmennuksestaan jotenkin, vaikka hevonen tänään hölkkäilisikin maastossa.

Andrea oli ollut äkäinen kuin ampiainen siitä asti kun Foxy ja Mentos olivat siirtyneet Aycockin ratsastettaviksi. Hän sähisi kiukusta! Nyt nainen oli satuloimassa Givenchyä, annettuaal Elikselle ruokatauon.
"Bex! Kelpaa. Hetikö mennään?"

”Heti joo”, nainen nyökkäsi ja vilkaisi hevosta, jota Andrea varusti. ”Nähdään tallipihalla?” Hän ehdotti. Selkie odotti jo varusteltuna karsinassaan, ellei tohelo hevonen ollut onnistunut rikkomaan varusteitaan. Hän ei koskaan tiennyt, mitä odottaa tummalta papurikonkimolta.

"Joo, ei mene kauaa." Andrea sai nopeasti tamman satuloitua ja veti kypärän päähänsä. Pihassa hän ponkaisi Ginnyn selkään kevyesti ja laski jalustimet. Muutaman kymmentä metriä myöhemmin hän vilkaisi Bexiä.
"Kerro kaikki. Piristä minua."

Bex joutui pyytämään ohikulkevalta tallityöntekijältä apua, että pääsi Selkien selkään, sillä energinen, dramaattisen pöllö hevonen ei malttanut seistä aloillaan. Hevonen oli käynyt jo aamupäivällä pitkällä maastolenkillä, joten tämän hetkinen energiataso oli naurettavan korkealla - ihan kuin Selkie ei olisi päässyt liikkumaan viikkoihin! Luojalle kiitos, että hän oli saanut ystävän maastoseuraksi. Kentällä pyöriminen Selkien kanssa olisi käynyt hermoille vartissa.
”Mitä haluat tietää ensimmäiseksi?” Hän virnisti. Ei hän nyt niin paljoa ollut ehtinyt juoruja kuuntelemaan, mutta olihan niitä kuukausien myötä kertynyt.

"Kaiken. Aivan kaiken. Sinä olit siellä O-Connorin häissä? Kerro niistä, siellähän oli puoli tallia!" Andrea virnisti. Varmasti niissä häissä oli tapahtunut jotakin kivaa.

”No todellakin oli”, Bex nauroi. Parin kuukauden takaiset häät eivät olleet hetkessä unohtuneet. ”En tosin tiedä, tapahtuiko siellä mitään kovinkaan yllättävää, jos sitä ei lasketa, että O’Connor, tai siis nykyinen King, pysyi jaloillaan koko illan. Joten kun kukaan muu ei tehnyt mitään turhan repäisevää, täytyihän minun korjata tilanne”, nainen pudisti päätään epäuskoisen naurahduksen kera. Hän ei edelleenkään tiennyt, mitä varsinaisesti ajatella asiasta, mutta ainakin hän sai edelleen ratsastaa Selkietä ja kumppaneita, joten kaipa sille sai nauraa.
”Tanssin koko illan Edgerlyn kanssa”, nainen kertoi vilkaisten ympärilleen ratsastusreitillä, jonka he olivat valinneet. Hän ei aikonut koetella onneaan enempää, kun oli saanut sentään pitää työnsä. ”Ja saatoin ehkä lähteä hänen kanssaan, hänen asunnolleen”, Bex lisäsi pienen irvistyksen kera. Hups.

Andrea oletti jotain aivan muuta. Hän ei tosiaan ollut olettanut sitä. Kaikkea muuta, mutta ei sitä. Sulavasti tummatukkainen nainen humpsahti satulasta maahan, käynnissä. Huulilta ei tullut edes kirosanaa - nainen nauroi kyyneleet silmissä. Ehkä se riitti kommentiksi.

Bex pysäytti Selkien ja soi varsin mustan mulkaisun maassa nauravalle ystävälleen, ennenkö itsekin alkoi nauraa tilanteelle. Niinpä. Samat sanat. Hän oli vuoroin nauranut ja potenut syvää itseinhoa tilanteen johdosta, mutta nyt nauru ehdottomasti voitti.
”Että semmoiset häät sitten”, nainen kähähti naurunsa lomasta ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.

Onneksi hän muisti edes pitää kiinni Ginnyn ohjista. Andrea vääntäytyi maasta ylös, nauraen edelleen. Selkään päästyään hän kuivasi poskeaan, saaden naamaansa hienon sotamaalauksen mullasta.
"Ei helvetti. En sano muuta. Oliko siellä muuta jännää?"

”Aivan varmasti oli, mutta suurin osa meni minulta ohi kun lähdin niin aikaisin Edgerlyn kanssa”, Bex irvisti. Aamuyön pikkutunneillahan kaikki jännä vasta tapahtui, mutta hän oli siinä kohtaa ollut jo Hyde Parkin laitamilla olevassa asunnossa. Hupsis.

"Ai luoja! Siis minulla ei ole miesmakua ollenkaan, mutta sinulla on mahdollisesti vielä huonompi." Andrea ei edes välttämättä ollut varma, halusiko kuulla yksityiskohtia
"... Oliko Edgerly yhtä jäinen ja muodollinen kaikkialla?"

”Tiedän”, Bex totesi pyöräyttäen silmiään. Hän oli tosiaankin alittanut kaikki mahdolliset rimat - tai kenties toisesta näkökulmasta vilkuillen ylittänyt niistä jokaisen, olihan mies sentään kenttälegenda ja Britannian ulkoministeri. Hänen näkökulmansa tosin oli lähinnä se, että hän oli mennyt ja maannut pomonsa kanssa, joten sen pahempaa rimanalitusta tuskin oli mahdollista edes tehdä.
”Olisikin”, nainen puuskahti, mutta nauroi heti perään. ”Jos kaikki ne juorut siitä, miten Winter sai työnsä pitäisivät paikkansa, Winter olisi paljon mukavampaa seuraa”, Bex virnisti. Väitettiin tallilla mitä tahansa, Winter ei ollut käynyt lähelläkään Edgerlyn makuuhuonetta. ”Hän oli… No, sanotaanko vaikka niin, että minulla oli todella hauskaa”, nainen jatkoi vinon virneen kera. Jos mies ei olisi ollut hänen työnantajansa, olisi hän soitellut jo aikaa sitten uusintakierroksen perään.

Andrea päästi ohjat löysiksi ja nosti kädet korvilleen.
"Aaalalalalallaaaaa! En kuule suuaaaaa!" Kädet laskeutuivat ja hän otti taas ohjista kiinni.
"Ei siis sillä etteikö sinun ja pomosi välinen eroottinen lataus olisi ajattelemisen arvoinen, mutta Winter on jotain mitä en halua ajatella. Hei, näitkä Cactuksen? Kai se oli edes irkusti päissään ja huuteli törkeyksiä kun oli yksin paikalla?"

Bex nauroi raikuvasti ystävänsä reaktiolle. Selkie tepasteli ratsastajien naurusta innostuneena sivuttain maastopolulla eikä ollut asettua, mutta totuuden nimissä pieni nainen selässä ei vaivautunut tummanpapurikkoa ruunaa edes kunnolla komentamaan. Siinähän tanssahteli, jos siltä tuntui.
”Mikä eroottinen lataus”, nainen tuhahti huvittuneena. Sellaista ollutkaan. Oli vain häiden ja shampanjan aikaansaamia virheitä. ”Eip”, Bex virnisti vinosti. ”Hän ei ollut päissään eikä yksin.” Kiero virne pysyi kasvoilla useamman sekunnin, kun nainen pohti jatkoa.
”Hän oli sen sponsorin kanssa, joka näyttää aina tulleen tallille suoraan lehtikuvauksesta”, lyhyt nainen virnisti. ”Cox vai mikälie, se joka on ottanut nuoret ratsastajat siipiensä suojaan.”

Andrea mutristi huultaan.
"Siis nytkö sä petät mut kertomalla ettei teistä tullut vuosisadan rakkaustarinaa?" Äänestä suorastaan tihkui sarkasmi. Putoaminen uudelleen kipaisi lähellä, mutta nyt ratsastaja sentään pysyi selässä.
"... no siinä onkin toisilleen sopiva pari. Molemmat yhtä ärsyttäviä."

”Anteeksi että tuotin pettymyksen”, Bex heittäytyi mukaan leikkiin. Hän ja vuosisadan rakkaustarina eivät vain sopineet yhteen. Sinkkuna eläminen oli suorastaan mukavaa kaikkien Ryanin kanssa tuhlattujen vuosien jälkeen.
”Luotan sinun sanaasi siinä”, nainen virnisti. Hän oli pysynyt kaukana ylpeänoloisesta sponsorista, mutta ei kai kukaan täysjärkinen liikkunut Cavanaughn kanssa vapaaehtoisesti.
”Et sinä olisi kuullut mitään mielenkiintoista?”

"Kukaan joka sponsoroi Aycockia, ei voi olla mukava." Andrea puhisi katkerana. Saakelin hevosia varasteleva akka. Hän veti syvään henkeä, taputtaen Ginnyn kaulaa.
"Kai väitti sen sponsorinoidan olleen Cactuksen mukana Espanjassa, kun Zeja oli nuortenluokassa siellä."

”No nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin. Miten Cactus on voinut löytää itselleen naisen?” Bex pudisti päätään. Mikä rakkauden koto tallista oli oikein tullut, kun kaikki löysivät itselleen seuraa sitä kautta? Mitäpä jollakin tinderillä tekisi, kun talli ajoi samaa virkaa.
”Ai niin! Et arvaakaan mitä kuulin Winteristä”, nainen virnisti vinosti. ”Juttelin pitkästä aikaa vanhan opiskelukaverin kanssa, joka on nykyään töissä Dubaissa. Kävi ilmi, että hänen kämppiksensä tuntee Winterin vuosien takaa”, Bex kertoi sama kiero virne yhä huulillaan. Hän ei koskaan kyllästyisi juoruamaan hevosenhoitajasta, joka oli piikki hänen lihassaan - ja tällä kertaa hän jopa tiesi, ettei kyse ollut vain tallilla kiertävistä tyhjistä puheista.
”Kämppis on kuulemma Winterin entinen naisystävä. Ei ihme, ettei Cactuksella käynyt onni Winterin kanssa”, nainen naurahti. No, Darcylla oli, mutta Darcy olikin aivan eri tasolla toisen irlantilaismiehen kanssa.

"Ja mä voin joutua menemään klubilta kotiin ilman miestä. Mietipä sitä vääryyttä." Andrea tuhahti. Vai oliko se niin että hirveimmät pariutuivat keskenään? Oli pakko olla. Odottava katse kääntyi Bexin puoleen ja tuon sanat eivät tosiaan pettäneet. Se sai nuoren ratsastajan virnistämään vähintään yhtä kierosti.
"Voi jum... Et oo tosissasi! Se selittää niin paljon."

”Äläpä”, Bex virnisti voitonriemuisesti. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi sopivassa sivulauseessa paljastamaan enemmän tai vähemmän urkkimalla hankitut tietonsa Winterille. Hevosenhoitajan ilme olisi varmasti näkemisen arvoinen.
”En enää yllättyisi mistään”, nainen nauroi. ”Ties vaikka Winter olisi ollut ihan lääpällään O’Connoriin - tai Maybeen, koko ajanhan se Mayben kanssa pyörii”, Bex virnisti. Toivottavasti ei, tai muutoin voi Maybeparkaa.

Andrea haluaisi olla näkemässä Bexin sanoessa tiedoistaan Winterille. Se akka ansaitsi kaiken epämukavuuden elämäänsä.
"Haa! Vaikka no, Maybe kaveeraa sen hevosvarkaan kanssa, että ehkä hän on sillä ansainnut Winterin rakkauden."

”Ehkä vähän turhan julma kirous pelkästä kaveeraamisesta Aycockin kanssa”, Bex pohti. Winterin ystävyyskin oli jo omanlaisensa taakka kannettavaksi, puhumattakaan mistään sen enemmästä. Hän ei voinut ymmärtää, miten Maybe viihtyi moisen kääkän seurassa, mutta ainakaan nuorempi ei tuonut ylimielistä ystäväänsä mukanaan silloin kun hän pyysi Maybestä maastoseuraa.
”Nuorista ratsastajista puheenollen, minun käy melkein sääliksi Kashnikovia. Se sai jopa Morlandin korottamaan ääntään. En ole varma, olenko koskaan kuullut Morlandin olevan niin lähellä huutamista”, nainen virnisti vinosti. Venäläistyttö oli ottanut kerrasta opikseen, eikä toistanut enää samaa virhettä, mutta silti. Harvoin leppoisa estevalmentaja tuskastui edes häneen niin, ja hän sentään muutti tehtävänantoja oman mielensä mukaan lennosta, jos alkuperäinen tehtävä tuntui tylsältä.

Andrea pyöräytti silmiään. Hänestä se oli aivan ok. Enemmän kuin sopiva kosto. Jos otti elämäänsä yhden kamalan ihmisen, sai toisen kaupan päälle.
"Täh? Miksi? Siis... Cactushan huutaa Kashnikoville aina, se nyt ei ole uusi asia. Mutta Morland ei huuda edes Mokolle ja minulle."

”Cactus huutaa kaikille”, Bex huomautti, tosin kaikki muut kuin Kashnikov tuntuivat tajunneen, ettei miehen valmennuksia kannattanut mankua. Hän ei olisi mennyt Cavanaughn valmennukseen kuin aseella uhattuna.
”En oikein tiedä mitä siinä tapahtui, muuta kuin että Tiny oli rysäyttää läpi esteestä, Kashnikov tuli voltilla alas ja Morland menetti kaiken rauhallisuutensa”, Bex kohautti harteitaan. ”Kai Kashnikov vain jätti hevosen liiaksi yksin tai jotain. Ainakin siihen suuntaan Morland vihjasi terävillä haukuillaan. En ehtinyt kunnolla kuunnella kun Selkie oli varsin dramaattisella tuulella”, nainen mutristi huuliaan. Pöljä hevonen oli riekkunut juuri väärään aikaan, mutta ainakin kimo kulki nyt sievästi ratsastuspolulla.

Lieni Bexin onni, että irlantilaismies ottaisi ennemmin kuulan kalloonsa kuin Bexin valmennukseensa.
"Höh, miksen nähnyt sitä! Oisin halunnu kuulla Morlandin haukkuvan ratsastajaa. Ja toisaalta, kai sen hermoja kiristää kun lapsi ja kaikkea..."

”Joo, sitä ei usein tapahdu”, Bex myönsi pirteän hymyn kera. Hänkään ei ollut koskaan saanut puoliksikaan sellaista ryöpytystä Morlandilta, kuin mitä Kashnikov oli saanut kuulla, ja hän oli melko varmasti tehnyt ainakin oman tasonsa huomioon ottaen pahempiakin virheitä kuin nuori tyttö.
”No varmasti. Ehkä se vielä huutaa uudemmankin kerran niin että pääset näkemään”, nainen virnisti. ”Kunhan ei vaan huutaisi sulle”, hän ei voinut olla lisäämättä vinon virneen kera.

Andrea meni samaan kategoriaan Bexin kanssa. Louboutin ja Doge järjestivät niin paljon ohjelmaa välillä, että pahempaa oli tapahtunut kuin yksi este jyrätty.
"Mieti nyt oikeesti. Kotona odottaa joku pirttihirmu kersan kanssa. Ei ihme että Morland on niin paljon töissä." Andrea vilkaisi Bexiä, tönäisten tuota raipallaan.
"Hah! Ei kukaan koskaan voisi huutaa minulle."

”Jep”, Bex nyökkäsi. ”Vähempikin kannustaa tekemään 15-tuntisia työpäiviä.” Hän huitaisi raipan pois kädellään ja virnisti ystävälle.
”Usko toki niin, jos se saa olosi paremmaksi”, nainen nauroi ja kannusti Selkien varmuuden vuoksi raviin, ettei Andrea ehtisi uudelleen raipallaan huitomaan.

Andrea tyytyi vain pyöräyttämään silmiään. Ginny nosti sievän ravin, kulkien yllättäen kiltisti, kun otti seuran huomioon.
"Mä nauran lujaa jos sun ja herra Ulkoministerin yö päätyy lehtiin."

”Ei se päädy”, Bex vastasi itsevarmasti ja taivutti hevosta pohkeensa ympärille, kun vaistosi ratsun keskittyvän turhankin paljon ympäristöönsä. Tänään ei draamailtaisi, kiitoksia vain. ”Johan se olisi niissä ollut kuukausia sitten, jos se niihin olisi päätynyt”, hän virnisti.

"... Älä sano." Andrea virnisti. Ei hän sellaista lehdille antaisi ilmi, mutta joku muu hyvinkin saattaisi. Hän katseli jopa hetken eteensä, nauttien kerran suhteellisen kuuliaisesta hevosesta jalkojensa alla.
"Onko vielä jotain mitä minun pitäisi tietää?"

”Ei tule nyt heti mieleen”, Bex virnisti kannustaen Selkietä pidentämään askeltaan ja houkutteli ratsuaan venymään pidempään muotoon. Ohjaa ei tosin saattanut liikoja antaa, ettei hevonen yllättäen draamailisi jostakin turhasta ja lähtisi viemään.
”Collins muutti sen luolamiehen kanssa johonkin hökkeliin. Mitäköhän senkin päässä liikkui?” Nainen pyöräytti silmiään. Hän ei ollut Pauluksen suurikaan fani, sillä juro mies ei tullut toimeen Jamien kanssa.

Andrea naurahti Bexin sanoille.
"Voi luoja. Ei mitään." Hän oli saanut Mokon mukana varsin juron miehen, eikä ollut juurikaan puhunut tuon kanssa, vaikka nykyään hevosta ratsastikin. Enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä, mutta ei juuri koskaan hyvällä. Ainakaan vielä.
"Hei! ootko muuten huomannu ettei se kahvilan kuivanmaanvalas oo ollut töissä? Saikohan se potkut?"

Siitä he saattoivat olla samaa mieltä. Hän ei voinut ymmärtää, miksi kukaan viettäisi yhtään enempää aikaa Pauluksen kanssa kuin oli aivan pakko.
”No jos sai niin sitten sen työt eivät kauaa kestäneet”, Bex virnisti. Hän vältteli ylimääräistä pyörimistä kahvilassa, sillä päätyi aina ostamaan syötävää. Parempi tuoda ruokaa kotoa, niin ei tullut käytettyä kaikkia taskurahoja tallilla. ”En tosin ihmettelisi.”

"Hä?" Andrea kiinnostui heti. Jostakin syystä hän oli napannut kahvilassa työskentelevän kokin hampaisiinsa ja päättänyt vain inhota tuota. Ehkä se johtui siitä että tuolla oli naisellisia muotoja, toisin kuin Andrealla.
"Oletko kuullut jotain?"

”En, mutta kun katsoo sen tyyliä niin onko ihmekään, jos se ei kestä kauaa tällaisessa paikassa”, Bex kohautti harteitaan ja virnisti Andrealle. ”En väittäisi että omatkaan hiukseni ovat aina parhaassa mahdollisessa kunnossa kaiken värjäämisen jäljiltä, mutta ainakin leikkaan huonot latvat pois enkä kasvata hamppuista linnunpesää päässäni.”

"No oot kyllä ihan oikeassa. Kamala linnunpesä. Mikähän sekin luulee oikein olevansa?" Andrea pyöräytti silmiään.

”Linnunpelätin varmaan”, Bex vastasi virneen kera. Täytyisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota kahvilan työntekijään tästä eteenpäin. Ties vaikka kahvilaa pyörittävästä naisesta saisi jutunjuurta tulevaisuuttakin varten.
”Mitäs hevosillesi kuuluu? Onko Moko ihan kamalan ihana?” Nainen virnisti. Moko oli yksi luupää, mutta urpoissa hevosissa oli oma viehätyksensä. Olihan hänkin kovin kiintynyt draamailevaan Selkieen ja kieron huumorintajun omaavaan Duffyyn, vaikka Diana ja Java olivatkin hänen ratsuistaan ne, joihin voisi luottaa ruusukejahdissa.

Andrea naurahti Bexin sanoille. Todellakin, linnunpelätin oli sopiva sana.
"Juurikin kamalan ihana. Yleensä enemmän kamala." Hän naurahti ja pyöritteli silmiään.

”Eli oma itsensä”, Bex virnisti. Hän oli kuullut kirjavasta esteratsusta niin paljon Jamielta, ettei ollut tosikaan. Mies tosin oli iloinen, kun oli päässyt hevosesta eroon. Kenties Andrealla olisi parempi tuuri luupään kanssa.
”Kyllä te vielä pääsette lentämään esteradoille. Tai sinä ainakin, jos Mokoa ei huvita”, nainen nauroi keventäessään Selkien reippaiden raviaskelten tahdissa. Paras toivoa, ettei kirjava puoliverinen pudottaisi ratsastajaansa kisoissa. Se oli aina ikävää. Kotona moiselle saattoi vielä nauraa, mutta kilpailuissa panokset olivat kovemmat eikä pienetkään epäonnistumiset kirvoittaneet hymyjä.

"Olen lentänyt jo. Pitäisi juoda lisää redbullia jos saisin siivet." Andrea nauroi. Moko viskoi häntä alas ammatikseen.

”Kerro heti jos se toimii, minullekin kelpaisi”, Bex naurahti takaisin. Onneksi hänen ratsujensa luupäisyys ei ollut Mokon tasolla, mutta olipahan siitä huolimatta tullut tehtyä läheistä tuttavuutta maneesinpohjan kanssa useampaankin otteeseen. Saisi nähdä, joutuisiko hän kylpemään mudassa ja joessa kevään myötä, kun maastoesteille sopisi lähteä.

"Kerron." Andrea virnisti. Siitä olisi todellakin apua!
"käännytäänkö pian takaisin?"

”Käännytään vaan”, Bex myötäili nyökkäyksen kera ja pidätti innokkaasti ravaavan hevosensa käyntiin. Siirtyminen oli kaikkea paitsi tahdikas ja hillitty, mutta eihän tässä kouluradalla oltu. Ainakin Selkie siirtyi käyntiin, vaikka hetken tohelsikin takaosa seilaten.
”Joko olet käynyt uuden kouluvalmentajan rääkissä?”

"Olen. Valitettavasti." Andrea puhisi. Hän ei olisi koskaan uskonut, että saattoi ikävöidä O'Connoria.

Bex oli varsin samoilla linjoilla. Hän piti Chamberista eikä uudessa Broadbentissakaan vikaa ollut, mutta siitä huolimatta vannoutunut kenttäratsastaja kaipasi kömpelöä irlantilaisnaista. Ainakin punapään oikut olivat olleet hänelle tutut.
”En malta odottaa että kisakausi käynnistyy kunnolla”, nainen huokaisi silitellen aktiivisesti askeltavan ruunan kaulaa. ”Mieti, pääsen Badmintoniin!” Kunhan he vielä pärjäisivätkin Dianan kanssa, olisi kisamatkassa todella juhlimisen aihetta.

"Toiset pääsee. Ensi vuonna ehkä sitten, jos saan Mokon kanssa taistelu helpottaa." Andreaa niin ärsytti Mentoksen menettäminen.
"Anna sitten kaikille turpaan siellä!"

”Se olisi suunnitelmana”, Bex virnisti. Ei todellakaan ollut. Jos he saisivat hyvän koulutuloksen ja virheettömän maastoesteradan, olisi hän enemmän kuin tyytyväinen Dianaan. Ei hän unelmoinutkaan sijoittumisesta ensimmäisissä neljän tähden kilpailuissaan. Se olisi kerrassaan naurettavaa. Tyylikäs, tasapainoinen suoritus olisi tavoitteena. Siitä olisi hyvä lähteä parantamaan loppukauden myötä.

"Hyvä." Andrea ei tyytyisi vähempään kuin että Bex näyttäisi kaikille. Talli rupesi lähentymään ja pihassa Andrea jalkautui selästä ketterästi.

”Pidä hauskaa kenen selkään ikinä seuraavaksi joudutkaan”, Bex naurahti pysäyttäessään Selkien. Heidän täytyisi jatkaa maaston tarjoaman loistavan lämmittelyn jälkeen kunnon töihin, tai Selkie kiipeäisi myöhemmin seinille. Hän ei halunnut edes ajatella sitä.
”Nähdään taas”, hän virnisti. Tallilla oli helppo törmätä ystävään, onneksi.