Josephine sukaisi vapaana selälleen laskeutuvat mustat hiuskensa korviensa taakse. Hän tunsi itsensä todella epämukavaksi arkivaatteissaan. Hän kaipasi päälleen tuttuja ja tallilta tuoksuvia ratsastushousuja, vaikkapa nyt eteisen pöydällä lepäävää vaaleansinistä ratsastuspaitaa, hiuksiaan nutturalle ja kypärän päähän. Vapaa-illaksi hän ei kuitenkaan saattanut karata tallille tänään, kuten lähes aina, vaan näyttää järkevältä keilahallissa. Milloinkohan viimeksi hän oli edes keilaillut? Ainakin nämä treffit toisivat vaihtelua hänen elämäänsä.
Jo katsahti viimeisen kerran itseään eteisen peilistä ja suoristi mustaa kauluspaitaansa. Se oli työnnetty vaaleiden farkkujen sisään ja paidan päälle Jo nosti tummanharmaan villakangastakin ja valkoisen huivin. Näin meren lähellä oli aina niin naurettavan kylmä. Kun jalassa olivat mustat nilkkurit, Jo otti laukkunsa ja käveli nopein askelin rappukäytävään.
Myös kasvoja koristava kevyt meikki tuntui epämukavalta. Josephinea ei selvästi oltu ohjelmoitu tällaiseen tavanomaiseen elämään ja deittailuun.
"Hei", hän sulki kaikki haitalliset ajatukset mielestään, kun saapui autolle, ja hymyili Aidenille hieman istuessaan pelkääjän paikalle. "Et ollenkaan. Juuri hyvään aikaan." Ei hän olisi kyennyt tampata asunnossakaan kauempaa, kun Cherikin tiesi, että hän oli lähdössä ja heilui hänen ympärillään.