Rakkaus sut sokeaksi saa

"Keskiviikko sopii. Silloin minulla on vain muutama asiakas alkupäivästä. Osaatko sanoa mihin aikaan sinulle käy?" Kayla kysyi ja kiinnitti huomionsa taas Klausiin, vihreissä silmissään hieman kysyvä katse.
Paco oli vihdoin kyllästynyt itsensä viihdyttämiseen ja lakannut elämöimästä jokaiselle ympäristön yksityiskohdalle ja tuulenpuuskalle. Pärskähdellen se ravisti kostean, tuulen sotkeman harjansa pois Kaylan sormen ympäriltä heidän suunnatessaan takaisin tallille.

"Joo, älä anna minun hidastaa. Meilläkin on vielä huoltotoimenpiteitä tehtävänä tämän herran kanssa", nainen sanoi taputtaen Pacon kaulaa kevyesti.
"Olen minä jotain siitä kuullut ja ehdottomasti tulen paikalle", hän vastasi kysymykseen avoimista ovista. "Eikös siellä ollut tarkoitus olla vaikka minkälaista ohjelmaa?"

"Mikä aika vaan. Sovitaanko kolmelta?" Klaus ehdotti aikaa valmennukselle ja rapsutti pienieleisesti ratsunsa säkää. Dali oli upea ratsastaa, ja hän koki itsensä etuoikeutetuksi saadessaan valmentaa sitä. Niskaa pitkin valui tihkusateen pisaroita. Tuuli edesauttoi kylmän tuloa, viima iski joka paikkaan. Hän oli niin onnellinen lämmitetystä maneesista.

Klaus nyökkäsi Kaylan sanoille avoimien ovien päivistä. Hän ei tarkalleen ottaen tiennyt vielä, mitä oli luvassa koulunäytöksen lisäksi. Sen vuoksi hän saattoi uudelleen vain nyökätä kysymykseen.
"Uskoakseni. Todennäköisesti päivä on täynnä ohjelmaa. Onhan tallin esiinnyttävä edukseen. Täällä on monta hienoa kilpahevosta, joita kehtaa esitellä."

"Taitaa olla aika vaihtaa hevosta", Klaus totesi heidän ratsastettuaan tallipihalle. Hän laskeutui hallitusti tamman selästä.
"Tuletko sen kanssa talliin?" Hän varmisti lähtiessään taluttamaan pisaroiden kastelemaa Dalia kohti sisäänkäyntiä.

Kayla nyökkäili. Rosings Parkin hevoset olivat todellakin esittelykelpoisia. Taitava Nox oli suorastaan hurmaava kaikessa vaativuudessaan, ja Kayla saattoi vain kuvitella miten edukseen se parhaimmillaan esiintyisi Klausin kanssa. Nainen oli kuullut huhua, että avointen ovien päivänä luvassa olisi myös jonkin sortin esteratsastusnumero tai kaksikin, joihin häntä ja Pacoa kenties odotettiin osallistuvaksi. Jos hän teippaisi jonkun nuken Pacon selkään ja laittaisi hevosen yksin hyppäämään? Kayla tuhahti hiljaa huvittuneena. Ori kyllä hoitaisi homman kotiin vaikka silmät sidottuina, eihän se osannut pelätä oman terveytensä puolesta. Se tässä itse asiassa olikin kaikkein pelottavinta. Paco rakasti esteitä niin kovasti, että se hyppäisi vaikka kolme jalkaa katkenneena, jos vain pysyisi tolpillaan.
"Sovitaan kolmelta", nainen vahvisti Klausin ehdotuksen ajankohdasta.

Kayla pysäytti sateen vuoksi entistä tummemmaksi karvapeitteeltään muuttuneen hevosensa tallipihalle ja laskeutui satulasta vaistomaisesti kestävämmän oikean jalan varaan. Jälleen huono tapa, josta pitäisi opetella eroon. Hänhän oli jo käytännössä terve, hemmetti sentään.
"Joo, tulemme talliin", nainen vastasi ja pyyhkäisi märän punaruskean hiussuortuvan kasvoiltaan samalla, kun lähti taluttamaan Pacoa talliin.
"Kiitos pikaisesta maastoseurasta, Klaus. Ja valmennustarjouksesta", Kayla huikkasi kavioiden kopinan yli johdattaessaan oria kohti lähes toisen käytävän päässä olevaa karsinaansa.

Klaus avasi tallin ovet ja vei Dalin edeltä sisälle. Hän vilkaisi vielä Kaylan ja Pacon suuntaan.
"Kolmelta keskiviikkona", hän hyvästeli toiset lyhyesti ja talutti ratsunsa karsinaan. Se tuntui nauttineen ratsastuksesta ja piteli rennosti päätään alhaalla, kun Klaus avasi sen leuka- ja turpahihnat. Hän iski satulan ja suitset ohi kulkeneen Pauluksen syliin nyökäten kevyen kiitoksen ja jatkoi sitten seuraavan ratsunsa luo. Kimo Nox odotteli jo malttamattomana täysissä varusteissa.

(Kiitos seurasta niin Avenida kuin Kirke!)

(Kiitti munkin puolesta!)