PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Kipupiste

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2457
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Kipupiste   La Toukokuu 03, 2014 9:29 pm

henssuuun Beatrix Hayman ja Evelyn Hills tarkistavat Hookin aiemmin ontuman jalan ja lähtevät sen jälkeen rauhalliselle maastolenkille.
------
Lupauksensa mukaisesti tummahiuksinen Evelyn oli saapunut tallille puoli kahdeksan aikaan aamusta, sillä Effie oli kertonut Bean tekevän aamuvuoroa. Lyhyt ja siro nainen asteli talliin kevyesti hymyillen, muttei suunnannut suoraan Hookin karsinalle, vaan kävi ensin tervehtimässä palominoa oria, joka hirnui tervehdykseksi huomatessaan omistajansa. Evelyn naurahti ja rapsutti hevosensa otsaa kaltereiden välistä.
"Hei poika, näytät hyvältä", nainen sanoi hiljaa Lionheartille tervehdykseksi, ennen kuin kääntyi ja jätti hevosensa rauhaan. Hookin jalka vaatisi ensin eläinlääkärin huomiota. Sen jälkeen naisella olisi koko päivä aikaa rapsutella täysiveristään. Evelyn suuntasi Hookin karsinalle, muttei astunut vielä sisään, sillä aikoi odottaa Beaa ennen kuin tekisi mitään. Effie ei ollut kertonut Beasta sen enempää, mutta luvannut välittää viestin, joten ehkäpä toinen tietäisi, että eläinlääkäri olisi tulossa tarkistamaan Hookin jalkaa.

Effie oli sanonut Bealle eläinlääkärin tulevan tekemään Hookille jälkitarkastuksen, mutta tietenkin Bea oli jo aamutallin yhteydessä sen jo unohtanut. Hän muistikin asian vasta kun huomasi siron naisihmisen Hookin karsinalla.
"oh, hei vain. Kauheaa, olin melkein kokonaan unohtanut tarkastuksen", Bea älähti kävellessään ripeästi Hookin karsinan suuntaan, ojentaen kohteliaasti kättään tervehdykseen sen jälkeen kun oli pyyhkinyt mahdolliset liat ratsastushousujensa reiteen.

"Ei se mitään", Evelyn vastasi kätellessään toista. "Toivottavasti en ole liian aikaisessa ja sotke aikataulujasi kokonaan", nainen sanoi nopeasti vilkaisten tallissa ympärilleen. "Voin kyllä odottaa, jos sinulla on vielä jotakin tehtävää", hän vielä lupasi kevyesti hymyillen. Se nyt vielä puuttuisikin, että hän sotkisi tallityöntekijän päivän aikataulut ihan totaalisesti. Evelyn ei voinut olla kiinnittämättä huomiota toisen lyhyyteen, mikä sai vielä hivenen lyhyemmän naisen lähes henkäisemään helpotuksesta. Ehkä kaikki englantilaiset eivät sittenkään olleet häntä päätä pidempiä. Oli helpottavaa, kun ei tarvinnut seistä niska kenossa voidakseen keskustella muiden kanssa.

Bea huiskaisi vähättelevästi kädellään kun toinen toivoi ettei sotkenut hänen aikataulujaan.
"äh, tulin vähän aiemmin, jotta kerkeän tehdä kaiken", hän sanoi rauhoittelevasti, sanoen myös sitten että he voisivat kyllä jo aloittaa tarkastuksen. Hän avasi Hookin karsinan oven odottaen, että Evelyn kävelisi hänen edellään sinne sisälle, taputtaen sitten Hookin kaulaa.
Jos hän oli pitänyt itseään lyhyenä, niin tämä eläinlääkäri oli kyllä häntäkin lyhyempi. Ei paljoa, mutta jonkinverran. Bea jäikin arvelemaan toisen ikää, yrittäen muistella mitä Effie oli hänelle toisesta kertonut.
"musta se jalka on tuntunut välillä jo ihan normaalilta, mutta sitten taas välillä se vielä aristaa sitä", Bea totesi kun nainen oli syventynyt Hookin jalan puoleen, hänen seisoessaan hitusen sivummalla.

Evelyn hymyili vastaukseksi, kun Bea vakuutti ajan olevan ihan sopiva. Hän astui karsinaan ja silitteli hetken Hookin poskea, ennen kuin kumartui etujalan puoleen. Nainen liu'utti kättään hevosen etujalkaa pitkin useampaan kertaan, ennen kuin vilkaisi kumartuneena Bean suuntaan.
"Olet ihan oikeassa, se tuntuu normaalilta. Lämpöä ei ole lainkaan eikä turvotustakaan tunnu löytyvän", Evelyn vastasi nostaessaan hevosen jalkaa. Tottunein sormin Evelyn liikutti jalkaa hieman ja taivutti sitä polvesta, ennen kuin laski sen varoen alas.
"Se ei tunnu aristavan taivuttamista enkä havainnut jäykkyyttäkään, joten en löydä mitään syytä, miksei se voisi käyttää jalkaansa tavalliseen tapaan", nainen totesi suoristautuessaan. "Mikäli se kuitenkin on aristanut sitä, haluaisin mielelläni nähdä sen liikkeessä." Nainen taputti Hookin kaulaa ja tarkkaili hetken hevosen asentoa. Hook näytti seisovan tasapainoisesti kaikilla jaloillaan, mutta Evelyn oli mieluummin liiankin tarkka kuin mokaisi ja antaisi luvan liikuttaa hevosta, joka kaipaisi vielä lepoa.
"Mikäli ehdit, olisi mukava nähdä se ainakin käynnissä ja ravissa vaikka maneesissa. Jos se liikkuu normaalisti, en näe mitään syytä liikutuskiellolle", Evelyn lausahti kääntyen kevyesti hymyillen Bean puoleen. Hook oli vaikuttanut olevan kunnossa, mutta hevoset tuppasivat esittämään terveempiä kuin olivatkaan.

Bea nyökäytti pienesti päällään kuunnellessaan Evelynin sanoja, yrittäen imeä kaiken tiedon itseensä myös katselemalla. Ehkä hänenkin kannattaisi vielä tämän jälkeenkin tunnustella Hookin jalkaa huolellisemmin lämmön tai turvotuksen varalta.
"sepä hyvä", Bea ehti lausahtaa ennen kuin Evelyn sanoi, että haluaisi nähdä Hookin vielä liikkeessä.
"tottakai. Haluatko nähdä ihan että oon sen selässä, jolloin se joutuu kantamaan enemmän painoa, vai ihan taluttamalla?", Bea tajusi kysyä, kun oli jo kävellyt askeleen karsinan oven suunnalle lähteäkseen hakemaan hevoselle suitsia.

"Jos vain viitsit nousta selkään, se helpottaisi huomattavasti", Evelyn sanoi. Nainen jäi Hookin karsinaan rapsuttelemaan hevosta ja kumartui vielä kerran tarkistamaan etujalan varmoin ja tottunein elein. Lämpöä ei vielä tuntunut, mutta se saattaisi nousta rasituksen mukana. Perinpohjainen tarkistus rauhoittaisi Evelyninkin mieltä, joka ei voinut mitään huolelleen hevosesta.

"okei", Bea lausahti hymyillen, lähtien hakemaan Hookin varusteita. Hänelle ei tuottaisi mitään ongelmaa nousta Hookin selkään ja hän voisi olla tällä kertaa laittamatta sille satulaakaan, niin ei tarvisi edes harjata sitä perinpohjaisesti. Varustehuoneesta hänelle tarttuikin vain mukaan Hookin suitset, minkä jälkeen hän palasi hevosen karsinalle.
"niin oliko sullakin täällä oma hevonen? Tuo Lionheart?", hän kysäisi asian tullessa hänen mieleensä.

Evelyn väistyi sivummalle, jotta Bea voisi vaivattomasti suitsia Hookin.
"Kyllä, Lionheart on minun", nainen vastasi siinä odotellessaan. "Toin sen tänne teidän riesaksenne", Evelyn naurahti vilkaistessaan palominoa kohti. "Se taitaa tosin pitää Colinista, joten ehkä se ei osoittaudu yhtä kamalaksi pilailijaksi kuin kotopuolessa", Evelyn jatkoi huvittuneesti. Ori oli tunnettu hauskoista tempauksistaan, jotka naurattivat kaikkia muita paitsi orin käsittelijää. Kerran showhevonen, aina showhevonen, nähtävästi.
"Mennäänkö sitten?" Evelyn lausahti ja astahti ulos karsinasta, odottaen Hookin ja Bean seuraavan perässä.

Suitsimisessa ei kestänyt kauaa, vaikka he samalla keskustelivatkin. Tämä tuli Bealle jo niin rutiininomaisesti, että hän osaisi varmasti varustaa hevosen unissaankin. Naurahdus karkasi Bean huulilta kun Evelyn sanoi, että oli tuonut hevosen heidän riesakseen.
"pitäähän sitä nyt vähän tuoda huumoria arkeen", Bea virnisti kun nainen otti puheeksi pilailemisen.
"mennään vain", Bea lausahti kun vetäisi kypärän päähänsä ja lähti taluttamaan ruunaa Evelynin perässä maneesille, miettien sitten osaisiko Hook itse ottaa nyt rauhallisesti vai pitäisikö alkaa pelleilemään kun oli saanut nyt levätä niin paljon. Noh, sen näkisi sitten oliko se satulatta meneminen ollutkaan niin hyvä idea.

Bean toteamus sai Evelynin virnistämään. Totta, huumoria tarvittiin aina. Muutoin elämästä tulisi nopeasti tylsää ja harmaata. Heti, kun Hook lähti kävelemään maneesia kohti Bean kanssa, Evelynin katse kiinnittyi ruunan askellukseen ja erityisesti vasempaan etujalkaan.
"Näyttää hyvältä ainakin vielä", nainen totesi vilkaistessaan Beaa. Vihreiden silmien katse kääntyi kuitenkin nopeasti takaisin hevoseen, kun Evelyn tarkkaili Hookia arvioivin silmin. Anna sen olla kunnossa, Evelyn huomasi ajattelevansa astuessaan maneesin pehmeälle pohjalle.
"Tarvitsetko apua selkäännousussa?" Nainen kysäisi ystävällinen hymy huulillaan. Evelyn olisi täysin valmis punttaamaan toisen, sillä paljaaseen selkään nouseminen saattoi olla melkoista tuskaa. Evelyn itse oli vuosien saatossa oppinut nousemaan Lionheartin selkään vaivattomasti, mutta nainen ratsastikin suurimman osan ajasta ilman varusteita, joten taito oli välttämätön.

Bea ei ollut tajunnut edes vilkaista Hookin askellusta ennen kuin Evelyn kommentoi sitä, ja sen jälkeen hän ei miltei muuta katsonutkaan, jos ei laskettu sitä, että hänen oli pakko katsoa välillä eteensä ettei hän törmäisi mihinkään. Evelyn oli kyllä oikeassa, sillä Hook näytti kävelevän ihan normaalisti. Ja varsinkin maneesin pehmeä pohja olisi hellävaraisempi hevosen jaloille jo näin muutenkin kuin kova pinta.
"oi kiitos, joo. En taida päästä ihan näin vaan selkään", Bea naurahti pienesti, katseltuaan ensin ympärilleen jonkin tuolin varalta. Mutta noh, paremmin ajateltuna Hook tuskin pysyisi paikoillaan jos hän yrittäisi mallata itsensä sen selkään, joten Evelynin apu olisi parempi.
"kiitos", Bea lausahti hymyillen kun Evelyn oli auttanut hänet hevosen selkään, Hookin lähtiessä heti innokkaasti kulkemaan eteenpäin. Selästä käsin askellus tuntui ainakin ihan normaalilta näin käynnissä.

Evelyn auttoi Bean Hookin selkään ja astahti muutaman askeleen kauemmas. Hook lähti liikkeelle innokkaana, mikä huojensi Evelynin mieltä. Kipeät hevoset harvoin olivat riemuissaan päästessään liikkeelle.
"Kävele kolmionmuotoista uraa, niin näen sen liikkeet kaikista kulmista", Evelyn ohjeisti peruuttaessaan kauemmas, jotta Hookille jäisi tilaa kulkea maneesin toisessa päädyssä ja Evelyn voisi vain tarkkailla kauempaa. Ruunan askellus näytti puhtaalta ja tasaiselta.
"Miltä sen käynti tuntuu selkään?" Evelyn kysäisi, huomaten helposti, että Bea oli kokenut ja taitava ratsastaja ja pystyisi varmasti erottamaan puhtaan käynnin arastelevan hevosen askeleesta.

Bea kuunteli ohjeet ja alkoi sitten ratsastaa sen mukaisesti. Hook tuntui ihan normaalilta, joskin yllättävän rauhalliselta. Ehkä tämä olento oli tarpeeksi fiksu ymmärtämään, että ei kannattaisi riekkua päättömästi jokaiseen suuntaan?
"puhtaalta. Joskin jos nyt olisi normi ratsastus niin se olisi varmasti jo testannut säpsyä jotain", Bea naureskeli.
"..luultavasti tämä olento on siis viisaampi kuin luulinkaan, eikä toipilaana lähde hätiköimään", Bea lausahti Evelynin suuntaan vilkaisten, keskittyen kuitenkin ratsuunsa, sillä se oli sen verran kilttinä, että hän miltei oletti sen kohta tekevän jonkin jättiloikan johonkin suuntaan.

"Hyvä", Evelyn naurahti. "Toivotaan, ettei se keksi säpsyä mitään", nainen vielä jatkoi hyväntuulisesti katse hevoseen liimaantuneena.
"Koeta ravia, mutta pidä kaarteet loivina", Evelyn kehotti hyväntuulisesti. "Jos se tuntuu yhtään erilaiselta kuin yleensä, hidasta saman tien. Ja jos se meinaa hölmöillä jotakin… Pysy selässä", nainen naurahti lauseensa lopun. Se nyt vielä puuttuisikin, että yhden toipilaan sijaan maneesista kävelisi pois kaksi toipilasta.

"toivotaan", Bea lausui hymähtäen, taluttaen hevosen kaulaa. Tämän jälkeen hän nyökkäsi päällään pienesti ja antoi hevoselle pienesti pohkeita, jolloin se pongahti raviin. No, tämä alkoi jo vaikuttaa ihan tutulta. Hevonen tuntui olevan iloinen, ja seuraavassa kaarteessa pongahtikin ulkokaarteen suuntaan, jolloin Bea heilahti kunnolla sisäkaarteen suuntaan, pystyen roikkumaan selässä.
"Haha, tuntuu normaalilta", hän sai älähdettyä nauraen kun sai kömmittyä kunnolla takaisin selkään, ja kannusti hevosta taas raviin. Se kun oli jäänyt odottamaan, josko ratsastaja sittenkin tippuisi selästä ja pääsisi itse kunnolla vapauteen.
"ei se nyt tunnu aristavan yhtään", hän lausahti parin kierroksen jälkeen, pitäessään pohkeensa kunnolla kiinni hevosen kyljissä, eikä se enää tuntunut onneksi edes suunnittelevan kepposia.

Evelyn vetäisi terävästi henkeä kun Hook lähti sivulle ja melkein liu'utti ratsastajansa alas selästä. Bea oli kuitenkin askeleen ruunaa edellä ja onnistui pysyttelemään selässä. Evelyn huokaisi helpotuksesta ja keskittyi jälleen tarkkailemaan Hookin askellusta ravissa. Ruunan askel näytti kaikin puolin normaalilta ja vaivattomalta. Hevonen ei varonut vasenta etujalkaansa lainkaan, vaan laski painoa samalla tavalla joka jalalleen. Bean sanat saivat Evelynin hymyilemään tyytyväisesti.
"Se näyttää liikkuvan puhtaasti. Eiköhän tämä riitä. Minun silmiini ruuna on terve kuin pukki ja ilmeisesti täynnä virtaa", Evelyn totesi katsoessaan hevosta hymy huulillaan. "En antaisi sen vielä tänään hyppiä esteitä, mutta muutoin sillä voi tehdä kaikkea normaaliin tapaan", nainen ohjeisti. Ei hevosen eteen tämän enempää voinut tehdä. Hook ei ontunut tai aristanut jalkaansa näkyvästi eikä jalka tuntunut turvonneelta tai lämpimältä. Eläinlääkärin silmin hevonen oli terve.

Bea hidasti Hookin käyntiin kuullessaan Evelynin sanat, ja hän taputti ilahtuneena hevosen kaulaa.
"kuulitko, sait terveen paperit?", hän hymähti hevoselle kun liukui alas sen selästä, kuunnellessaan vielä naisen ohjeistusta.
"varmaan pitkä kävelylenkki maastossa voisi olla tälle ihan hyväksi?", Bea mietiskeli kysyvästi. Eikö maastossa ratsastaminen vahvistanut hevosten jalkoja? Hänellä oli seuraavaksi aikataulussa maastoon meno Noxilla, mutta jos hän puhuisi Kamirin kanssa, niin varmasti saisi lähteä Hookin kanssa kuntouttavalle kävelyreissulle.

"Kyllä, pitkä ja rauhallinen maasto tekisi sille varmasti hyvää. Käynnin lomaan voi sijoittaa ravipätkiäkin, niin se pääsee vähän purkamaan virtaansa eikä ainakaan energisyyttään kohella jalkansa kanssa uudestaa", Evelyn totesi astellessaan jalkautuneen Bean luokse. Evelyn kohotti kätensä ja silitti hetken Hookin kaulaa, ennen kuin kumartui vielä kerran tarkistamaan jalan.
"Ei siinä ole edelleenkään lämpöä tai turvotusta", nainen naurahti ja pudisteli päätään suoristautuessaan. "Eiköhän ole täysin turvallista olettaa, että lepo on tehnyt tehtävänsä ja hevonen on jälleen kuin uusi."

"muut lähtevät hetken kuluttua ihan kunnolliseen maastoon, joten voisiko teistä olla meille rauhalliselle maastolenkille seuraksi - tämän kanssa kun ei kannata kahdestaan lähteä?", Bea kysyi mieleensä nousseen kysymyksen pienesti hymyillen, taputtaessaan hevosen kaulaa samalla kun Evelyn hääri sen jalan juuressa.
"..täytyy kyllä ensin kysyä Kamirilta, mitä se sanoo jos en noudata tänään aikataulua ihan täysin", hän naurahti vielä kun he lähtivät kävelemään tallille.

"Totta kai", Evelyn vastasi ilahtuneena, kun häntä oli pyydetty mukaan maastolenkille. "Lionheart on perusvarma maastossa, joten eiköhän se tule toimeen Hookin kanssa", nainen naurahti. Bean pohtiessa, mitä Kamir sanoisi, Evelyn virnisti ilkikurisesti.
"Voithan aina sanoa, että eläinlääkäri suositteli pitkää ja rauhallista maastoa Hookilla", nainen naurahti, "mikä on oikeastaan totta", Evelyn jatkoi hyväntuulisesti. Hän asteli tallia kohden iloisena.
"Jos sinä etsit Kamirin käsiisi, niin minä harjaan sillä aikaa Lionheartin", Evelyn ehdotti päästyään Hookin karsinan luokse. Lionheart hirnui karsinasta ja kolautti jopa etukaviollaan ovea saadakseen omistajansa huomion, mikä sai Evelynin sihahtamaan terävästi orille. Lionheart peruutti kauemmas karsinan ovesta surkean näköisenä. Joko se oli unohdettu tämän uuden ruunan myötä? Evelyn naurahti ja vilkaisi huvittuneena Beaa.
"Joku on mustasukkainen", nainen myhäili vilkuillessaan palominoa.

Bea naurahti pienesti Evelynin sanoille.
"eihän Kamir voi mitenkään vastata kieltävästi, kun kerta eläinlääkäri on suositellut maastoretkeä", hän lausui hymyillen. Varmasti asia olisi muutenkin Kamirille ihan ok.
"tehdään niin", Bea vielä vastasi Evelynin ehdotukseen, päästäen ruunan karsinaansa. Bea jätti Hookille suitset päähän, mutta irrotti ohjat jottei se sotkisi itseään niihin.
"raukka luulee, että olet löytänyt itsellesi uuden miehen", Bea lausahti vitsaillen, vilkaistessaan myös Lionheratin suuntaan kun se näytti surkeaa naamaa omistajalleen.
"mene nyt äkkiä sen luokse ettei se ihan möksähdä", hän hoputtikin leikkisästi, lähtien kävelemään sitten toimiston suuntaan, missä Kamir varmaan vielä oleili.

"Taidan mennä", Evelyn naurahti, mutta teki mutkan varustehuoneen kautta, napaten matkaansa harjan ja kaviokoukun. Nainen astui orinsa karsinaan, saaden innostuneen hörähdyksen vastaukseksi. Pehmeät huulet hamusivat Evelynin olkapäätän, kun nainen harjasi ratsunsa kullanhohtoista selkää.
"Sinä olet ihan mahdottoman hellyydenkipeä", Evelyn naurahti koettaessaan ties kuinka monetta kertaa puhdistaa hevosensa etukaviota. Ori kyllä nosti jalkansa kiltisti, mutta hamusi samalla huulillaan Evelynin tummia hiuksia, sotkien aiemman nutturan varsin tehokkaasti. Evelyn nauroi työntäessään hevosensa päätä kauemmas.
"Anna nyt hetkeksi työrauha", nainen parahti kun Lionheart jatkoi samaa toisen etujalan kohdalla. Ori vain hörisi vastaukseksi ja koetti parhaansa mukaan hamuta huulillaan tummia hiuksia. Lopulta hevonen oli puhdas ja valmis lähtemään maastoon. Evelyn kohotti kätensä hiuksilleen ja tunnusteli hivenen kosteita ja täysin sotkettua kampaustaan.
"Sinä olet kyllä aivan kamala", nainen naurahti aukaistessaan hiuksensa ja selvitellessään pahimmat takut sormin. Sen jälkeen Evelyn laittoi hiuksensa yksinkertaiselle poninhännälle ja suuntasi varustehuoneeseen. Hän jätti harjat oikealle paikalleen ja nappasi suitset mukaansa. Hetken satulaa tuijoteltuaan nainen kääntyi kannoillaan ja palasi ratsunsa luokse pelkkien suitsien kanssa.

Myöntävä vastaus sieltä tulikin, ja Bea lähti iloisesti kipittämään takaisin tallin puolelle, hakien harjan ja Hookin satulan matkalla. Hän jäi hetkeksi hiljaa katselemaan Evelynin ja Lionheartin hoitotuokiota, tuntien suurta kaipausta rinnassaan. Voisiko hän vielä joku päivä olla noin läheinen jonkun hevosen kanssa? Ehkä, mutta vielä hän ei ollut valmis edes harkitsemaan oman hevosen hankkimista, kun edellisen hevosen menettämisestä aiheutunut suru oli käsittelemättä.
"olette ihana pari", hän lausahti harjatessaan Hookista vielä viimeiset liat pois ja pistäessään sille satulan selkään.

Evelyn ei ollut edes huomannut olleensa katselun kohteena, ennen kuin Bea aukaisi suunsa. Nainen naurahti toisen sanoille hyväntuulisesti tarjotessaan kuolaimia Lionheartille, joka laski kiltisti päätään ja aukaisi suunsa.
"Meillä on jo muutama yhteinen vuosi takanamme", nainen naurahti sulkiessaan viimeisiä solkia suitsista tottunein sormin. "Lionheartiin oli helppo muodostaa läheinen suhde, se kun suorastaan kerjäsi huomiota kun sain sen. Ori teki ihan mitä vain jos sai vastapalvelukseksi muutamia rapsutuksia", Evelyn naurahti. "Oletteko valmiita?" Nainen kysäisi selvitellen viimeisiä takkuja valkeasta harjasta. Lionheart hörisi tyytyväisenä ja töni turvallaan naisen käsivartta, häiriten tehokkaasti takkujen selvittelyä. Evelyn pyöräytti silmiään ja tyytyi vain rapsuttamaan ratsuaan korvan takaa, mikä sai hevosen hörisemään ja sulkemaan silmänsä.

"sen huomaa", Bea lausui hymyillen, kun nainen sanoi, että noilla oli jo yhteisiä vuosia takanaan. Niin, heilläkin olisi Mandin kanssa ties kuinka monta yhteistä vuotta takanaan, jos se olisi vielä hänen luonaan. Miksi hän nyt rupesi ajattelemaan entistä hevostaan? Kun ajattelemattomuus oli sujunut niin hyvin niin kauan.
"Joo, ollaan me valmiita", Bea huikkasi kun kiristi nopeasti satulavyön.
"..mistä se on sulle tullut?", Bea kysyi heidän ollessaan tallipihalla. Sen lisäksi, että häntä oikeasti kiinnosti asia, niin hän saisi sillä tavalla myös muuta ajateltavaa. Bea ponnisti ratsunsa selkään ja kiristi satulavyön, vilkaisten sitten maastoseuraansa.

Evelyn pysäytti Lionheartin tallipihalle ja astahti käänsi selkänsä hevosen päätä kohden. Nainen otti muutaman askeleen vauhtia ja ponnisti Lionheartin paljaaseen selkään kokemuksen tuomalla sulavuudella. Hän suoristautui selässä ja taputti ratsunsa kaulaa kiitokseksi kuuliaisesta paikoillaanseisomisesta.
"Minä sain sen… öh, äidiltäni kai", Evelyn vastasi, joutuen pitämään hetken tauon, miettien nopeasti, kuinka paljon oli turvallista kertoa. Colin ei ollut vaikuttanut juorukellolta, joten ehkä Bea ei tiennyt naisen taustoista tai Lionheartistakaan sen enempää. Se hyvä puoli Englannissa oli, että täällä ihmiset eivät tunteneet Evelynin näyttelijä-äitiä yhtä hyvin kuin kotipuolessa Californiassa.
"Se oli mukamas kiitos työstä, jonka tein palominon kanssa, mutta epäilen, että äidilläni oli osuutta asiaan", Evelyn selitti aiempaa epäröintiään. "Äiti ei tosin koskaan myöntänyt", nainen naurahti hyväntuulisesti.

Bea katseli hämmentyneenä kuinka Evelyn noin vain hyppäsi hevosensa selkään.
"sä saat joskus opettaa mulle tuon", hän lausahti äänessään sekä kunnioitusta, että kateutta. Sen jälkeen hän virnisti pienesti "tuo oli mahtavaa".
Tämän jälkeen Bea syventyi kuuntelemaan Evelyniä, eikä epäillyt toista hetkeäkään. Niin, hän luotti aina vain sokeasti kaikkiin ja kaikkeen.
"okei", Bea naurahti pienesti, antaessaan Hookin lähteä kävelemään rauhassa eteenpäin. Tai no, ei se mitenkään erityisen rauhallisesti kävellyt.
"miten te tänne sitten päädyitte?", Bea kysäisi vielä uteliaana, vaikka epäili jo, että kyselikö hän liikaa. Ja kyselyssä oli aina vaarana, että joutuisi itsekin vastailemaan kysymyksiin.

Evelyn nauroi kun Bea pyysi opettamaan naisen tavan nousta Lionheartin selkään.
"Se on itseasiassa varsin helppoa, mikäli hevonen ei hermoile turhia. Olen varma, että opit sen hetkessä. Joskus kun olet vapaalla, voin opettaa sen sinulle Lionheartin avulla, ori on jo niin tottunut siihen, ettei edes räpäytä silmiään", Evelyn lupasi auliisti. Eihän nainen menettäisi siinä mitään, vaikka opettaisikin temppunsa muillekin. Lionheart asteli rauhallisin askelin Hookin rinnalla, mutta Evelyn piti pientä väliä ruunaan lähinnä varmuuden vuoksi. Vaikka Lionheart tulikin toimeen kaikkien hevosten kanssa, ei muista voinut aina sanoa samaa.
"Minä kaipasin maisemanvaihdosta", Evelyn naurahti. "California alkoi tuntua liian pieneltä ja ahdistavalta, joten palasin äitini synnyinseuduille", nainen kertoi hyväntuulisesti. "Lionheart seurasi perästä ja yrittää nyt sopeutua sateiseen ilmastoon ainaisen helteen sijaan", Evelyn naurahti taputtaen ratsunsa kaulaa. Nainen istui selkä suorana satulattoman ratsunsa selässä, myötäillen Lionheartin pitkää käyntiaskelta vaivattomasti. Sitä se teetti, kun ratsasti samalla hevosella päivästä toiseen.

"Eikä, siistiä!" Bea hihkaisi kun nainen sanoi,e ttä voisi opettaa sen hänelle Lionheartin avulla. Hänen vastuuhevosensa varmasti eivät arvostaisi nimittäin tuollaista, ja varmasti väistäisivät. Ainakin suurin osa niistä, haha.
Bea kuunteli Evelynin puhetta Hookin menoa hilliten. Aluksi se näytti kyräilevän Lionheartin suuntaan, mutta näytti tottuvan sen läsnäoloon melko nopeasti.
"no joo, melko iso muutos Californiasta tänne", Bea naurahti pienesti, päätään pudistaen.
"tai no, mä en ole käynyt ikinä siellä, joten en voi tietää, mutta ainakin kuvittelisin niin", hän vielä lisäsi hymyä äänessään.

Bea innostus tarttui Evelyniinkin, joka odotti jo innolla päivää, jolloin voisi koettaa opettaa temppuaan toiselle.
"On se iso muutos", Evelyn naurahti. "Mutta tervetullut sellainen", nainen lisäsi hymyillen. "Vaikka välillä ihmettelenkin, mitä teen täällä. Olen vieraassa maassa, josta en tunne ketään, ja no, vähän aikaa sitten olin vielä työtön", Evelyn naurahti päätään pudistellen. "Mutta ei sitä elämässä muutoin pääse eteenpäin kuin rikkomalla omia rajojaan."

Bea nyökäytti pienesti päällään. Hän jos joku tiesi, että joskus muutos olisi vain todella tarpeellinen.
"on se vähän hullua lähteä yksin vieraaseen maahan. Nostan hattua, että uskalsit", Bea naurahti pienesti.
"mutta aina sitä löytää uusia ihmisiä ympärilleen", Bea lausahti. Hän oli ainakin jo nyt tykästynyt Evelyniin, ja viettäisi tuon kanssa mieluusti aikaa.
"sanot vaan jos joskus haluat tehdä jotain tallin ulkopuolella, mulla ei nimittäin oo tallin ulkopuolella edelleenkään oikeestaan mitään elämää", Bea myönsi naurua äänessään.

"Minulla on aina mahdollisuus palata takaisin", Evelyn naurahti, kun Bea piti häntä niin rohkeana. "Se on kyllä totta", nainen vastasi iloisesti hymyillen. Bean tarjous viettää enemmänkin aikaa sai Evelynin hymyilemään leveästi.
"Se olisi ihanaa", nainen vastasi innostuneesti. "Minä en tunne ketään tallin ulkopuolelta", hän myönsi naurahtaen, "joten lienee turvallista olettaa, ettei minullakaan ole muuta elämää kuin täällä käynti." Evelyn ei voinut hymylleen mitään ajatellessaan sitä, miten helposti täällä kaikki tuntui järjestyvän. Vasta nyt nainen oli todella ymmärtämässä, miten suuri painolasti äidin julkisuus oli ollut kotimaassa, sillä nyt se paino tuntui poistuvan naisen harteilta jokaisen kuluvan päivän myötä.
"Miten sinä päädyit Rosingsiin?" Evelyn kysyi uteliaisuuttaan silmät iloisesti tuikkien. Bea vaikutti kerrassaan loistavalta tuttavuudelta.

"no joo, ehkä tuokin helpottaa asioita", Bea hymyili pienesti. Hän ei ollut ikinä ajatellut, että hänellä olisi mahdollisuus palata takaisin, vaikka kyllä hänellä nyt koko ajan oli ollut se mahdollisuus. Ei mikään muu estäisi häntä kuin kipeät muistot.
Beasta oli mukava kuulla, että toinen viettäisi mielellään hänen kanssaan aikaa.
"Noniin, jos tylsyys yllättää niin tiedämmepä sitten ketä alkaa ahdistelemaan seuran toivossa", Bea naurahti taputtaessaan Hookin kaulaa, sillä hevonen oli alkanut pälyillä epäilevästi oikealla puolellaan olevaan pusikkoon, joten se voisi kaivata vähän rauhoittelua.
Evelynin kysymys sai Bean hiljentymään hetkeksi, kun hän mietti mitä hän voisi sanoa.
"löysin tänne ihan sattumalta", hän lausahti pienesti naurahtaen.
"muutin pois kotoa, tiedäthän kun välillä tulee tunne ettei vain enää kestä olla kotona..", Bea puheli eikä edes valehdellut, ei vain kertonut miksi hän ei enää kestänyt olla kotona.
"..noh muutin sitten tänne lähelle ja aloin etsiä paikkaa, missä voisin ratsastaa, ja löysin Rosings Parkin, jossa onnekseni etsittiin juuri hevosenhoitajaa", Bea kertoi hymyillen.
"mulla ei ole mitään koulutusta, ja rakastan hevosia, niin ajattelin kokeilla millaista tallityöntekijänä toimiminen ois. Ja eihän tää oo ollu hassumpaa", hän lausui hymyillen.

Evelyn naurahti Bean kommentille seurasta. Kylläpä oli ihana tietää, että seura kelpaisi puolin ja toisin. Nainen kuunteli tarkkaavaisena toisen kertomusta omasta seikkailustaan, joka oli tuonut naisen Rosingsiin.
"Hyvä että olet viihtynyt", Evelyn totesi hyvillään. "Tiedän mitä tarkoitat kotoa pois kaipaamisella - minähän sentään muutin toiselle puolelle maapalloa päästäkseni kauas kotoa", nainen naurahti. Evelyn ei ollut kestänyt äitiään, tai oikeammin julkisuutta, joka oli seurannut Jadea joka paikkaan. Näyttelijättären ainoana tyttärenä Evelyniä oli seurattu joka paikkaan ja se oli käynyt nuoren naisen hermoille.
"Minä olin monta kertaa jättämässä eläinlääketieteellisen kesken, mutta onneksi tappelin tieni koulun läpi", Evelyn kertoi naurahtaen. "Valmistuin lopulta huippuarvosanoin ja nousin ensimmäiseen Englantiin lähtevään koneeseen."
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kipupiste
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Pikaviestinpelit-
Siirry: