PääsivuHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 [P] Just came to say "hi"

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Hatsiubat
Kuninkaallinen
Kuninkaallinen


Viestien lukumäärä : 509
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: [P] Just came to say "hi"   Ke Maalis 23, 2016 6:35 pm

Pikaviestinpeli jossa Ralex seikkailee jälleen! Raiden palaa entiselle työpaikalleen tervehtimään Alexia.

Raiden ei oikeastaan tiennyt kuinka hyvä idea tämä oli. Hän halusi kuitenkin yllättää, näyttääkin Alexille että hän välitti ja oli kiinnostunut tuon työstä. Niinpä hän oli ottanut ennen päivällisen jälkeen suunnaksi Rosings Parkin Benjaminin kanssa. Parkkipaikalla tuntui vähintäänkin oudolta. Siitä oli kauan ja silti niin vähän aikaa kun hän oli ollut täällä töissä. Mies nousi ja otti poikansa autosta. Benjamin kyseli kuin papupata, mikä sai miehen hymyilemään. Ehkä hän aloittaisi Alexin etsimisen Gabianon karsinalta.
"Pidä kädestä kiinni kulta, älä karkaa mihinkään."

Alex oli juuri taluttamassa Gabinoa karsinalle, kun näki Rayn ja Benjaminin tulevan käytävää pitkin vastaan. Hän alkoi hymyillä ehkä vähän hölmöstikin ja pysäytti hevosen käytävälle.
”Moi, tämäpä yllätys”, hän tervehti ja naurahti orilleen joka hörisi uteliaana saapuneille ihmisille.
”En yhtään osannut odottaa teitä.”

Benjamin oli innoissaan uljaasta mustasta hevosesta ja kyseli kysymyksen per metri, ennen kuin he saapuivat Alexin ja tuon hevosen kohdalle.
"Moi. Ajattelin yllättää sut ja itseni ja tulla käymään. En mä usko että olin täällä joskus töissä."

Alex hymyili. Hän muisti kyllä sen, kun Ray oli työskennellyt siellä, mutta siitä tuntui olevan jo kauan. Hän kun oli viettänyt siellä lähes jokaisen päivän töissä Rayn lähdön jälkeen, hän oli oppinut olemaan siellä ilman toista.
”Löysit kuitenkin perille”, hän hymähti.
”Tässä on Benjamin hevoseni Gabino”, Alex esitteli ja kumartui pojan tasolle. Musta ori ojenteli turpaansa lasta kohti.

"En mä nyt matkalla tänne eksy." Ray töytäisi toista hellästi nyrkillään. Oli tuokin mahdoton. Hän hymyili hellästi, katsoen boikaansa. Benjamin näytti hämmentyneeltä, mutta tottuneesti ojeksi nyrkkinsä hevosen haisteltavaksi. Lienikö yllätys, että Raiden oli opettanut nelivuotiaansa lähestymään hevosia oikein.
"Se on hieno. Onko se poika?" Benjamin aloitti kyselyn taas.

Gabino painoi pehmeän turpansa vasten lapsen kättä ja hamuili huulillaan herkkupalojen toivossa.
”On, se on ori”, Alex esitteli ja rapsutti kyykyssä ollessaan hevosensa jalkaa. Gabino oli miellyttävän rauhallinen Benjaminin kanssa. Se oli nähnyt lapsia joskus ollessaan mukana esittelemässä lännenratsastusta, mutta eihän se mitään lastenratsu kuitenkaan ollut.
”Koulutan sitä elokuvaa varten. Mennään kohta ulos niin voin näyttää mitä se osaa.” Niin, olikohan hän edes maininnut Raylle, että Gabinokin oli saanut roolin?

Ei, Alex ei ollut tullut maininneeksi. Raiden kohottikin toista kulmaansa ja hymyili vinosti. Vai oli miehen silmäteräkin saanut roolin elokuvassa. Upeaa!
"Isilläkin on yks ori!" Ray yskäisi pojan takana, hevosten lähellä ei saanut huutaa. Ben mutristi huultaan ja silitti Gabinon turpaa, pyytäen orilta anteeksi.
"Vau? Oikeesti? Joo, haluan nähdä."
"Niin minäkin." Ray hymähti taustalla.

Alex hymyili Raylle. Niin, hänen hevosestaan tulisi filmitähti. Hän oli ollut varsin otettu kun sitä oli kysytty eikä mistään hinnasta olisi kieltäytynyt.
”No eiköhän pistetä Gabi kuntoon”, Alex nyökkäsi ja riisui hevosen loimen siinä jotta saattoi heittää sen oveen ja talutti orin sitten pesukarsinalle. Se olisi lähempänä varustehuonetta, minkä vuoksi paljon parempi vaihtoehto. Mies haki harjat ja alkoi rivakoin vedoin sukia huvittavaa talvikarvan tapaista. Pörröinen arabialainen oli varmasti hulvaton näky.
”Haluaisitko harjata?” Alex kysyi Benjaminilta. Toki poika ei yltäisi harjaamaan koko hevosta, mutta ainakin hänestä se oli ollut lapsena siistiä päästä lähelle hevosia harjatakseen.

Benjamin seuraili silmät pyöreänä Alexin touhuamista, Raidenin seuratessa vain kiltisti vanavedessä. Hän pysyi tahallaan hieman sivummalla. Hän halusi antaa Alexille ja Benjaminillekin aikaa tutustua toisiinsa. Hyvässä lykyssä Alex tulisi olemaan iso osa pojan elämää, toivottavasti myös pitkään.
"Saanko?" Ben kysyi silmät suurina, näyttäen siltä että pieni poika pakahtuisi pian onnesta.

”Totta kai”, Alex nyökkäsi ja tarjosi harjapakkia.
”Ota ihan minkä haluat.” Valitettavasti Gabinon harjat olivat kaikki erivärisiä eivätkä edes kovin uusia ja hienoja, mutta ehkä ne kelpaisivat. Mies loi lämpimän katseen pojan isään.

Benjamin oli tottunut siihen. Nyt vasta heillä oli värit hevosilleen ja kaikilla ylipäätään edes omat harjat, kun Raiden oli saanut ostettua tarvikkeita. Benjamin kumartui ottamaan pehmeän harjan pakista, harjaten hevosen etulapaa siitä mistä ylsi. Ray hymyili tyytyväisenä kauempana. Lopulta hän asteli Gabinon luo, antaen orin haistella käsiään.
"Hei komistus."

Alex katseli hymyn kera Benjaminin uurastusta ja siirtyi toiselle puolelle ettei vain olisi pienen innokkaan ihmisen tiellä. Hän siisti hevosensa toisen puolen ja siirtyi sitten kaulan luo katsellen Rayn ja Gabinon herkkää hetkeä.
”Sillä on varmasti ollut ikävä sinua.”

Ray kohotti kätensä arabialaisen otsalla, rapsuttaen sen otsaa hellästi.
"Mulla on ollut sitä ikävä. Mulla ei varsinaisesti ole ollut järkevää hevosta tynnyrinkiertoon tai esteiseen, noi kylmäveriset ei ihan tarjoa sellaista vauhdin hurmaa kuin Gabino." Ehkä Bow voisi tarjota, mutta siihen menisi aivan mielettömästi aikaa. Hän vilkuili poikansa tekemisiä aina välillä.

”Selkään vaan. Gabino vois kaivata vaihtelua treeniin”, Alex ehdotti virnistäen ja taputti mustaa kaulaa. Tietenkin elokuvassa vaadittaisiin paljon eikä arabi kyllästyisi harjoituksiin ihan hetkeen, mutta Alex ei muistanut enää koska oli tehnyt sen kanssa mitään muuta. Oli pelottavaa, miten lännenratsastus oli jäänyt taka-alalle kaiken sen kiireen keskellä.

"... Vakavissas?" Hän oli ratsastanut Gabinoa useamminkin, mutta silti pelkäsi nyt tauon jälkeen nousta hevosen selkään. Muun kuin vuonohevosen.
"Oon niin kauan ratsastanut taas vaan vuonoja pitkin pusikoita." Hän naurahti, kevyt hymy huulillaan. Benjamin kumartui harjaamaan orin toista etujalkaa, liioitellun varovasti.

”Tiedän kyllä, että osaat”, Alex hymyili luottavaisena ja vilkaisi hevosensa kanssa puuhaavaa lasta. Benjamin oli ihailtavan tosissaan annetun tehtävän kanssa eikä hän epäillyt yhtään, ettei tuo pärjäisi.
”Gabino on kyllä oppinut paljon sillä välin. Se saattaa yllättää sinut.” Eikä Alex välttämättä tarkoittanut hyvällä. Näyttävä pystyyn nousu, maahan käyminen tai kumartaminen kesken kaiken voisi olla jännittävä kokemus. Olihan Gabino osannut ne ennenkin, mutta viime viikot hän oli treenannut lähinnä niitä.

Raiden tuskin hämmentyisi pahasti, kun oli saanut etukäteen edes pienen vihin siitä, että Gabino osasi muutakin nykyään. Hän naurahti ja katseli oria hetken.
"Jos mä vähän. Joudut kyllä lainaamaan kypärää." Hän otti itsekin harjan, siirtyen poikansa kanssa samalle puolelle harjaamaan.

”Onnistuu”, Alex nyökkäsi hymyillen. Mahtavaa, että Raiden innostui! Hän tarttui kaviokoukkuun ja kävi läpi vapaan puolen kengättömät kaviot nopeasti.
”Olin ajatellut jättää sen varustamatta. Haluatko kuitenkin satulan ja suitset?” Hän kysyi Raylta virnistäen. Hän luotti toisen ratsastustaitoon täysin, mutta Gabino oli tulinen ja kääntyi ajatusta nopeammin jos niin halusi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun se vahingossa suistaisi jonkun selästään.

"Vau, mä oon hyvä mutta en noin hyvä. Haluan. Saat itse päättää perinteiset vai ei." Hän virnisti ja Alexin putsattua kaviot otti koukun tuolta, putsaten toisen puolen kaviot. Benjamin sai auttaa etujalan kanssa - Ray piti jalkaa ylhäällä ja opasti beniä miten kavio puhdistettiin.

Alex jätti isän ja pojan kahden hevosensa kanssa ja lähti hakemaan ensin kypäränsä ylhäältä ja sitten hevoselle varusteet. Hän valitsi, tietenkin, lännensatulan ja kuolaimettomat suitset ja palasi sitten hevosen luo.
”Onko se nyt valmis?” Hän kysyi molemmilta harjaajilta hymyn kera ja odotti hyväksyvää vastausta jotta voisi heittää raskaan satulan hevosen selkään.

Raiden naurahti itsekseen, ottaen satulan Alexilta.
"Anna mä, jos oot unohtanu miten tätä käytetään. Elokuvakouluttaja." Hän kiusoitteli toista, nostaen reippaalla heitolla satulan Gabinon selkään. Benjamin katseli isäänsä hämillään.
"Osaatko sä isi ratsastaa tällasta hevosta?" Poika oli kuitenkin nähnyt viimeaikoina miehen vain Bobin tai norjalaisten selässä.
"Osaan, olen ratsastanut Gabinoa ennenkin. Onhan isi ratsastanut täysiverisiä, muistatko ne kuvat?"
"Mut ne vaan juoksee."
"Noh, kuules nyt herra kaikkitietävä." Raiden naurahti poikansa sanoille.

Alex pyöräytti silmiään mutta antoi satulan Raidenille ja katseli päätään pyöritellen kuinka tuo sitten tottuneesti satuloi Gabinon. Kyllä hän nyt yhden hevosensa osaisi kuntoon laittaa! Häntä huvitti kovasti Benjaminin haastava kyseleminen.
”Pysyyköhän sun isä ollenkaan kyydissä?” Alex otti pojan puolen ja katseli Rayta nauruaan pidätellen.

Benjamin siirtyi Alexin viereen ja katseli isäänsä. Topakka nelivuotias päästi kyllä viihdyttäviä asioita suustaan.
"Ei, Gabino ei ole tarpeeksi pyöreä." Ray pärskähti poikansa sanoille ja huitaisi Alexia kohti. Kehtasivat liittoutua häntä vastaan! Hän laittoi Gabinolle vielä suitset ja asetti sen Alexin tuoman kypärän päähänsä. harjapakissa oli hanskat jotka hän veti käteensä.
"Saat kyllä opastaa kentälle, en löydä täältä enää mitään. Ben, ota Alexia kädestä kiinni, ettet mene jää hevosten jalkoihin."

Alexia huvitti liittoutua Benjaminin kanssa mutta pitihän hänen vähän näpäyttää vuonoponeilla aiemmin ratsastanutta. Hän ojensi kätensä pojalle hymyillen.
”Mennään B-kentälle”, hän neuvoi ja osoitti sivuovea, joka oli heitä lähinnä. B-kenttä oli pienempi kuin muut ja lähellä oritarhoja, joten siellä ei usein ollut ruuhkaa. Gabino ei onneksi välittänyt muista hevosista kamalasti joten se ei olisi ongelma.

Benjamin otti kiltisti Alexia kädestä. Poika tiesi että jos ei tekisi kuten isänsä tahtoi, hän ei pääsisi enää mukaan tällaisiin paikkoihin. Ray nyökkäsi ja asteli kentälle Gabinon kanssa. Hän kiristi satulavyötä ja nousi ketterästi selkään. Oli todella, todella outoa olla taas Gabinon selässä.

Alex piti Benjaminin kädestä kiinni. Hän tykkäsi lapsista ja Ray oli kasvattanut poikansa hyvin. Mies seisahtui kentän aidan ulkopuolelle katsomaan.
"Haluatko aidalle istumaan, näkisit paremmin", hän ehdotti pojalle vaikka arveli että isä voisi olla eri mieltä. Kyllä hän pitäisi pojasta kiinni. Niin kauan kun kentällä oli vain Ray ja Gabino, ei Benjamin voisi olla tielläkään.

Poika nyökkäsi, hän halusi aidalle. Ray käveli kentällä, tunnustellen millainen Gabino olikaan ratsastaa ja haki heille yhteistä säveltä. Hän vilkaisi aidalle nostettua poikaa joka vilkutti isällee  leveästi hymyillen. Ray pudisteli päätään, mutta ei sanonut mitään. Hän keskittyi nyt vain Gabinoon, kyllä Alex pitäisi pojasta huolen.

Alex nosti Benjaminin helposti aidalle istumaan ja piti tuosta koko ajan kovasti kiinni. Hän nojautui itse aitaan ja katseli pojan vieressä näkyä, jota ei ollut koskaan enää uskonut näkevänsä: Raidenia Gabinon selässä. Hän hymyili miehen suuntaan.
"Mitä luulet, montako kertaa isä putoaa?" Hän kysyi virnistäen pojalta.

"Ei isi koskaan putoa. Se roikkuu kaulassa kuin apina." Benjamin totesi tietäväisenä.
"Kai te kaks tiedätte että mä kuulen ton?" Ray huikkasi Gabinon selästä, aloittaen ravityöskentelyn. Hän teki kiemuroita, erilaisia siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, hakien hevosta kuulolle. Hiukan sidepassia.
"Alex, onko täällä enää tynnyreitä?"

Alex hymyili huvittuneena Benin sanoille mutta ei vastustellut. Oli totta, että Ray pysyi selässä hyvin. Ehkä hän vain vähän kiusoitteli. Mies virnisti toisen sanoille ja nyökkäsin sitten kysymykseen.
"On, mutta ne on pääkentän varastossa. Jos välttämättä tahdot nolata itsesi, voidaan siirtyä sinne kun olet lämmitellyt", hän naurahti vitsikkäästi.

"Kuka ne sinne on käskenyt laittaa. Ja kuule, minä sinulle nolaamiset." Kun hän saattoi aloittaa laukkatyöskentelyn, hän kokeili pitkästä aikaa kunnon vauhdista sliding stopia, tiukkoja kurveja, laukanvaihtoja. Kaikki toimi hienosti. Hän oli selvästi viettänyt poissaolonsa pelkästään tämän parissa. Hän, hevonen ja lännenvarusteet.

Alex ei uskonut että Ray voisi nolata itseään. Korkeintaan hänet esittämällä upean suorituksen johon hän ei taipuisi. Ehkä oli ihan hyvä että hänen hevosensa sai joskus tällaistakin treeniä. Mies vihelsi vaikuttuneena esitetyille lännenratsastusliikkeille.
"Ja sä sanoit viettäneesi vuotesi vain vuonoilla", hän hymähti päätään pudistellen.

Raiden hidasti käyntiin ja pysähtyi Alexin eteen, hymyillen. Hän nojautui Gabinon selässä kohti kaksikkoa, virnuillen Alexille.
"Vuonoilla. Westernsatulassa. Niillä kaikki hevoset ei edes ymmärrä perinteistä tyyliä tai rautaa suussa."

"Huijari", Alex yritti silti. Tuskin sellaisilla tynnyreillä sai edes liukupysähdystä aikaan. Hän piti Benjaminista vielä kovemmin kiinni ettei poika innostuisi kurottelemaan isäänsä ja hevosta päin ja putoaisi.
"Joko herra hurjapää kaipaa tynnyreitä?"

"Noniin, noniin. Mennään nyt niin saan sut hiljaiseksi niistä tynnyreistä." Raiden ei jalkautunut, vaan ratsasti Gabinon portille. Benjamin oli hieman hämillään, vuonohevosilla kun ei tynnyrinkiertoa harrastettu.
"Mitä tynnyreitä, mihin?" Poika kyseli Alexilta matkalla pääkentälle.

Alex nosti naurahtaen Benjaminin alas aidalta ja tarttui pojan käteen. Hän avasi portin ratsukoille ja lähti sitten kohti pääkenttää.
"Gabinolla voi mennä tynnyrinkiertoa. Isäsi näyttää pian", Alex lupasi ja mietti mihin iskisi pojan siksi aikaa kun asettelisi tynnyreitä Raylle. Ehkä tuo pysyisi aisoissa.

Raiden vilkaisi Alexia kun tuo alkoi laittaa tynnyreitä.
"Benjamin, mene tuohon aidan viereen. Pysy siinä, jooko kulta?" Poika nyökkäsi ja asteli rauhallisin askelin aidan viereen seisomaan, odottamaan Alexia. Raiden keräsi tahallaan Gabinoon virtaa, saadakseen arabiin mahdollisimman paljon vauhtia.

Alex laski tynnyreiden paikat summittaisesti askelmitalla ja toi kentän toiseen päätyyn kolme tynnyriä kolmion muotoon. Hän siirtyi asetelman ratsastajalla hyväksytettyään Benjaminin luo ja asettui kyykkyyn pojan viereen.

Benjamin tuijotti odotukset korkealla mitä isänsä aikoisi tehdä. Raiden nosti laukan vastakkaisessa päädyssä, ottaen suoralla lävistäjällä kunnolla vauhtia. Hän otti ensimmäisen kerran hieman isommilla kaarteilla. Benjamin tuijotti suu auki, selvästi ihaillen isäänsä. Harvoin Ray harrasti mitään sellaista poikansa nähden. Hän otti hetkeksi käyntiin.
"Otan uusiksi vielä, nyt otin nössösti. Unohdin miten hyvin Gabino taipuu."

Alex katseli ilolla Raidenin ja Gabinon menoa. Hän näki että ori pystyisi erityisesti käännösten suhteen parempaan suoritukseen, eikä ihmetellyt Rayn sanoja.
”Olet oikeassa, se pystyy paljon parempaan”, Alex nyökkäsi ja kääntyi sitten Benjaminin puoleen.
”Miltäs isän meno näyttää?”

"Olen tottunut paljon kömpelömpään nyt." Hän naurahti, nostaen pienen käyntipätkän jälkeen uudelleen laukan. Benjamin ei edes vilkaissut Alexia, tuijottaen isäänsä.
"Se on melkein kuin oikea länkkäri sankari!"

Raidenin meno näytti hyvältä eikä Alex yhtään ihmetellyt, että Benjamin oli vaikuttunut. Hän hymyili pojan innolle ja katseli mielissään, kuinka Gabino sai toteuttaa suosikkiasiaansa. Häntä harmitti että kaikki hauska oli jäänyt töiden vuoksi, mutta nyt kun ori oli elokuvassa, hänellä meni suuri osa ajastaan siihen liittyvissä harjoitteissa.

Raiden taas olisi mieluusti koska tahansa ratsastanut Gabinoa, hän viihtyi vauhdikkaan ja tulisen hevosen selässä todella. Kaksi kierrosta otettuaan hän antoi orin laukata hetken rentoa laukkaa, siirtäen sen sitten käyntiin.
"Noh, kukas nyt on nolona, hmm?"

Alex hymyili leveästi Raylle.
”Sinulla oli tuuria. Hevonen on hyvä”, hän naurahti. Ei kai kenenkään tarvinnut siis nolostua. Mies oli suoriutunut oikein hyvin.
”Haluatteko nähdä temppuja?” Hän kysyi vinon hymyn kera mieheltä ja tuon lapselta.

Raiden naurahti, laskeutuen orin selästä. Hän ojensi ohjat Alexille, nyökäten vähintään yhtä innokkaasti kuin Benjamin.
"Joo, halutaan!" Poika hihkui. Tuo halasi isäänsä ja tenttasi Raidenia, miksi mies ei ollut ennen ratsastanut noin. Voi ei. Kohta poika alkaisi puhua tarhassa isänsä olevan cowboy tai jotakin...

Alex tarttui hevosensa ohjiin ja nousi sen selkään kevyesti. Hän ohjasi orin uralle ja nosti sillä laukan tarjoten alkuun näyttävää, korkeaa laukkaa, jota se pääsisi esittämään oikealla aavikolla asti vielä joku päivä, kun kuvaukset alkaisivat. Hän ohjasi sitten arabialaisen kohti kaksikkoa ja tarttui sen harjaan hevosen noustessa hurjana takajaloilleen. Se potki ilmaa etusillaan ja heilautti päätään, jotta kokonaiskuva villistä ratsusta tulisi varmasti ilmi valkokankaalla. Kun se oli vihdoin kaikille neljällä jalalla, Alexilla oli aikaa seurata reaktioita. Ehkä se olisikin ihan tylsä temppu?

Raiden oli tarjoamassa toiselle kypärää, mutta Alex oli mennyt jo. Niinpä tietysti, mihin Gabino tuon heittäisi. Benjamin henkäisi jännittyneenä, puristaen isänsä takinhelmaa. Pienelle pojalle se oli todella jännää! Tuo taputti käsiään yhteen orin laskeuduttua neljälle jalalle, samoin Raiden.
"Vau, oot oikee hevoskuiskaaja nykyään."

”Musta on puhuttu hevoskuiskaajana jo alaikäsestä. Otan sen kohteliaisuutena”, Alex virnisti. Sanaa oli monesti käytetty negatiivisessa mielessä, mutta hän ei jaksanut välittää. Hänen teki mieli esittää useampiakin temppuja, mutta ehkä tällä yhdellä pääsi alkuun.
”Gabino on nopea oppimaan ja fiksu kun mikä. Ei tässä mitään taikoja oo vaadittu”, hän selitti antaessaan orin lähteä kävelemään. Olisi sen ehkä pitänyt tehdä jotakin lisäksi sinä päivänä, mutta kai sitä jokainen vaati joskus pelkkää hauskanpitoa ja asioita, joita todella osasi.

"Sellanen sä ootkin." Ei hän koskaan saisi opetettua hevoselle mitään tuollaista. Hän sai siedätettyä hevoset moneen asiaan, mutta ei hänestä olisi tuollainen.
"Sä olet mielettömän taitava kyllä. Ja onhan sekin totta, mut vaatii se silti taitoa." Hän naurahti hiljaa, nojaillen aitaan kun Alex käveli. Mieli teki pyytää Alex syömään...
"Hei, mur... Alex, mitä sä teet tänään? Mietin olisitko halunnut tulla meille syömään." Meinasi lipsahtaa.

Alex kääntyi satulassa hämmentyneenä Rayn kysymyksestä. Hänen suunsa kääntyi hymyyn. Totta kai hän menisi.
”En minään niin tärkeää, että kieltäytyisin ruuasta”, hän virnisti, mutta virne vaihtui pian lämpimään hymyyn.
”Ei vaan, olen vielä pari tuntia tallilla ja sitten minulla onkin vapaailta. Tulen mielelläni.”

Raiden hymyili toiselle hellästi, vilkaisten nopeasti kengänkärkiään.
"Okei. Meidän pitäs varmaan mennä, tuu vaan suoraan töistä jos tahdot. Koitan saada ruoan valmiiks siks kun tuut." Benjamin ja Ray heiluttivat toiselle hyvästiksi. Raiden jätti kypärämn kentän tolppaan. Kotona hän heitti hevosille päiväheinät ja alkoi valmistella ihmisten päivällistä.

_________________
You are more delicious than anyone
That’s why I’ll save you for last

Andrea Rowe
Artemis Cavanaugh
Gabrielle Pakenham
Ivor Atterberry
Miyato Caloun
Tobias "Raiden" Wonchester
Takaisin alkuun Siirry alas
 
[P] Just came to say "hi"
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Rosings Park: Talliympäristö-
Siirry: