Boys, they like a look of danger

Andrea nyökkäsi ja nousi tuoliltaan, kipittäen portaat alas ja maneesiin.
"Miyato hei!"
Tummatukkainen nainen huikkasi, saaden ristiverisen miehen kääntymään ympäri. Miyato hymyili ystävälleen ja halasi naista kun tuo sattui sopivasti kohdalle.
"No sinuakin näkee."
Amerikkalainen totesi jälleen vahvistuneella amerikkalaisaksentillan, saaden Andrean pudistelemaan päätään.
"Puheesi on taas kamalan amerikkalaista. Katsokin ettet lähde sinne heti uudelleen. Masonille olisi sinulle pari kysymystä, minun pitää mennä katsomaan yksi juttu."
Lähtiessään Andrea vilkaisi Masonia jälleen hyvin tiiviillä katseella. Se sai ruskeat silmät pyörähtämään Miyaton silmälasien takana. Jessus, taas tuo nainen oli vauhdissa.
"Miyato Caloun, juniorien kenttävalmentaja. Mitä kysymyksiä sinulla on?"

Mason riisui hanskansa ja tarjosi kättään reippaasti valmentajalle, kun oli ensin hymyillyt poistuvalle Andrealle aavistuksen liian lämpimästi. Hän alkoi olla jo toisen pauloissa vähän liikaakin mutta nauttisi nyt, kun nainen vaikutti kiinnostuneelta.
”Mason Rivers”, hän esittäytyi ja melkein nauroi jo omalle kysymykselleen.
”Niin, Andrea mainitsi että valmennat kenttää ja hän kehui sinut maasta taivaaseen. En ole varsinaisesti juniori enää”, tässä vaiheessa Masonin oli virnistettävä, ”mutta jos sinulla on aikaa, voisin kaivata valmennusta. Kilpailen rataesteillä, mutta olen hyvin kiinnostunut myös kenttäratsastuksesta ja jos pokka vain kestäisi, vaihtaisin heti lajia.” Mies ei tiennyt miten epäselvä oli, mutta ehkä he saisivat jotakin juteltua. Kaiken kaikkiaan hänestä oli vain mukava tutustua ihmisiin. Hän kaipaisi erityisesti oppia kouluratsastuksen puolella, mutta lähtisi enemmän kuin mielellään maastoestevalmennukseen. Rataesteillä Essie ei yltäisi koskaan huipulle, hänen oli myönnettävä, joten mahdollisuus voisi löytyä kentästä. Ainakin se toisi monipuolisuutta harjoitteluun.

Miyato odotti kärsivällisesti että Mason selitti asiansa ja nyökkäsi.
"Mikä estää vaihtamasta? Kenties jokin osuus on heikompi kuin muut, vai?"
Miyato naksautti sormiaan ja maneesissa haistellut setteri hölkytti omistajansa viereen istumaan.
"Maastoesteiden ja rataesteiden kanssa voin auttaa. Kouluratsastuksen osalta suosittelen Caitlin O'Connoria. Hän valmensi minua ja on ehdottomasti huippuvalmentaja. Älä anna sen hämätä että häm kompuroi omiin jalkoihinsa."

”No, kouluratsastus on jäänyt vähän vähemmälle”, Mason tunnusti vinon hymyn kera. Ei hän kenttävalmentajan luo silti kouluratsastuksen takia tullut. Hän nyökkäsi kun kuuli O’Connorin nimen ja pisti sen mieleensä. Hän muisti seuranneensa joskus tuon kouluvalmennusta hetken aikaa mutta ei tiennyt naisen olevan erityisen kömpelö. Kaikkea sitä oppi.
”Maastoesteitä en ole kokeillut täällä kertaakaan ja ne kyllä kiinnostaisivat. En ole viitsinyt lähteä yksin. Pidätkö enemmänkin valmennuksia maastossa vai tarjoatko ennemmin yksityisvalmennusta niissä? Hevoseni hyppää kyllä radalla 140 cm ja olen joskus hypännyt toisaalla muutamia pienempiä maastoesteitä kokeilumielessä.” Hänellä ei ollut epäilystäkään, etteikö Essie innostuisi esteistä. Se harvoin pelkäsi mitään ja ennemmin hyppäsi kuin kielsi oudommallakin esteellä.

"Voin pitää yksityisvalmennuksenkin. Silloin voin lähteä omalla tammallani maastoon, alkuverryttely tulee hyvin siinä. Voin myös lainata sitä esimerkiksi, jos haluaa tuntua kolmen tähden kenttähevoseen. Cora on oikein kiltti ja loistava opettaja."
Miyatoa ei haittaisi lainata varmajalkaista tammaansa. Oli vähemmän riskejä kun edes hevonen tiesi tismalleen mitä teki.
"Se on aluksi helpompaa kun hevonen tietää mitä tehdään,opettaa sinut ja sinä voit opettaa omallesi. Jotkin esteet maastossa vaativat oman tekniikkansa."

Mason ei ollut uskoa korviaan, kun kuuli mitä hänelle tarjottiin. Yksityisvalmennus ja vielä osaavalla hevosella. Ei sellaisesta voinut kieltäytyä.
”Kuulostaa paremmalta kuin osasin odottaa. Haluat ehkä nähdä minut ensin sileällä tai rataesteillä?” Hän arveli varovasti kun mietti, ettei ainakaan itse päästäisi ihan ketä tahansa tumpeloa Essien selkään. Hän voisi joku päivä tulla ratsastamaan sovittuun aikaan ja Miyato voisi vilkaista häntä ja Essietä.
”Miten olet paikalla? Käyn päivittäin täällä, arkisin illalla, mutta muuten sovitusti niin jos haluat vilkaista minua ja hevostani?” Mason kysyi oikein tyytyväisenä valintaansa tulla keskustelemaan valmentajan kanssa. Se antoi lisää rohkeutta lähteä kohti tuntematonta. Osasihan hän hypätä, ainakin omalla tasollaan, mutta kiinteät maastoesteet olivat aikamoinen haaste hänelle.

Miyato sai hetken oikein miettiä. Ensin hän haluaisi tosiaan nähdä miehen rataesteillä omalla hevosellaan, Coralla pari kertaa sileällä ja rataesteillä, ennen kuin lähdettäisiin maastoesteille.
"Olen paikalla iltaisin, ellei muuta sovita. Ensi maanantaina olisi sopiva rako, johon voisin mahduttaa sinut ja hevosesi. Haluaisin nähdä kerran teidän yhteistyötänne ja pari kertaa sinun tutustuvan Coraan maneesissa. Sitten voitaisiin katsoa kiinteitä hyppyjä ulkona."

”Maanantai sopii hyvin. Ratsastan mielelläni myös Coralla, mutta on myönnettävä etten ole noussut vieraiden hevosten selkään vuosiin”, Mason naurahti yrittäen pysyä reippaana vaikka tietenkin vieras hevonen jännitti - hyvällä tavalla kuitenkin.
”Mahtavaa, että tämä sopi näin hyvin. Ainakin nyt minun on uskallettava eikä vain viivytettävä tätä koko ajan eteenpäin. Kiitos, Miyato.”

Miyato hymyili toiselle ja antoi Hettylle luvan kulkea vapaasti.
"Hyvä. Kuudelta maneesissa, verryttele hevosesi ennen sitä. Tulen suoraan toisesta maneesista tähän pitämään sen valmennuksen. Nähdään silloin."
Miyato sanoi hymyillen.
"Minun pitää nyt mennä, Hetty täytyy päästää asioilleen ennen seuraavaa valmennusta." Hän ei halunnut päästää koiraa kuljeksimaan itsekseen tallin alueella.

Mason nyökkäsi hymyillen.
”Kuudelta maanantaina. Nähdään silloin”, hän vastasi melkein täristen innosta. Hänellä olisi käsissään nyt mahdollisuus kehittyä ihan oikeasti, ihan oikean valmentajan avulla, ja ainakin siltä näkemältä Miyato Caloun vaikutti paitsi osaavalta myös mukavalta. Mikään ei tappanut intoa niin kuin pelkkää kritiikkiä suoltava valmentaja. Hän päästi valmentajan menemään ja seurasi tuota tallin puolelle lähtien saman tien pukuhuoneille. Hän vaihtoi vaatteensa siviiliin, eli siistiin pukuun ja nahkakenkiin ja kampasi tukkansa ennen kuin lähti takki päällä alas aikeenaan lähteä kotiin. Hän päätyi vielä hevosensa karsinalle hetkeksi rapsuttelemaan tammaa, silläkin uhalla, että Gabriella saisi kohtauksen hevosen karvoista takin hihoissa.