Häiriötekijä

Mason nojautui kentän aitaan vaivautumatta istumaan katsomoon. Istuminenhan tappoi. Hän katseli vuoroin vasta lämmittelevaa hevostaan Brintonin kanssa ja vuoroin Mirandaa Moneypennyn kanssa. Onneksi hänen Essiensä oli esteillä vähän taitavampi kuin nuori tamma naisen kanssa, mutta toisaalta oli sekin ollut nuori joskus. Nyt se näytti intoilevan puomeja jo ne nähdessään, kun ratsuttaja nosti sillä ravin ja esitti Masonin toiveesta hevosella erilaisia koululiikkeitä, joita oli viime aikoina hionut.
”Sehän näyttää hevoselta”, mies kehui tammaansa ja mietti, ettei koskaan varmaan saisi siitä irti mitään niin hienoa. Hän kaipasi kipeästi kouluvalmennusta, mutta viivytteli sen kanssa ehkä juuri siksi, että arveli olevansa pettymys valmentajan silmissä.

Miranda tiesi, ettei Moneypennyä kannattanut ahdistaa avuilla ja kaiken maailman komennoilla, joten hän piti ratsastusharjoitukset ja apunsa kerrasta toiseen yksinkertaisempina kuin normaalisti ja joutui keskittymään kovasti, ettei ylikuormittanut tammaa pyytämällä kaikkea kerrallaan. Oli ihanaa ratsastaa hevosta, joka opetti häntä samalla. Se muistutti siitä, kuinka ei itse ollut koskaan valmis.
Huolimatta varovaisuudestaan erityisen herkän tammansa kanssa, otti Miranda nopeasti ohjat käteensä eikä vältellyt hyvää ohjastuntumaa. Tärkeämpää oli hänestä olla rento siinä asennossa, minkä valitsi ja työskennellä hevonen haluamakseen. Tänään hänelle riitti, että tamma kulkisi rentona ja astelisi puomien yli yhtä rennosti.

Kun Miranda oli kohtuullisen tyytyväinen tamman käyntityöskentelyyn hän siirsi senkin raviin ja kaarteli aavistuksen liian reippaasti ravaavan tamman kanssa laajoja, pyöreitä teitä. Miranda kevensi hitaasti tamman selässä ja pysyi rentona, kun se nyki ohjia hänen kädestään toiveissaan päästä laukkaamaan sen sijaan, että olisi joutunut miellyttämään omistajaansa etsiytymällä tasaiseen muotoon.

Kenttä näytti valtavalta, kun siinä oli vain keksi ratsukkoa. Mason ei kuitenkaan valittanut, sillä se antoi hänelle mahdollisuuden tarkkailla Essietä ja Brintonia paremmin ja ratsukollekin oli helpompaa. Hän näki miten tamma tarjosi peräänantoa ja kantoi itsensä kouluratsulle sopivalla ylväydellä. Sen raviaskel oli tavallista korkeampi ja näyttävämpi, eikä sulavissa pohkeenväistöissä tai taivutuksissa ollut valitettavaa.
”Joko se menee sulut ravissa?” Mason kysyi kipeän tietoisena siitä, ettei hänestä ollut tuomaan esiin Essien piileviä kykyjä kouluratsastuksen puolella. Pian hän sai nähdä näyttävyyttä vielä vaativan mutta kaikin puolin taidokkaan sulkutaivutuksen ravissa.
”Näyttää tosi kivalta”, hän kehui vaikka ratsuttaja ei niistä tainnut niin välittää vaan jatkoi seuraavaksi laukkatyöskentelyyn.

”Miten teillä menee?” Mason kysyi turhankin hunajaisella äänellä Mirandalta mutta yritti peittää sen levottomalla liikehdinnällä, mikä ei tietenkään auttanut.

[Myöhässä lisäyksenä, että Avenidalta on lupa Cain Brintonin vähäiseen käyttämiseen.]

Miranda oli tyytyväinen siihen, miten hommat lähtivät käyntiin Moneypennyn kanssa. Se oli oma itsensä, hätäinen ja helposti häirittävissä, mutta se rentoutui nopeammin viikko viikolta. Se saattoi näyttää ulospäin ihan kohtuulliselta, kun Miranda ravasi sen kanssa tahdikkaana isolla pääty-ympyrällä mutta Miranda tunsi kuinka epätasainen hevonen oli ja miten helposti se karkasi hänen välistään. Sen askel tamppasi miten sattui ja Miranda yritti saada sen rauhoittumaan niin, että hyvä ravi olisi myös tasaisempi.

Herkkä tamma ei antanut paljoa varaa tuijotella ympärilleen mutta Miranda näki miten kauniisti Essie kulki Brintonin ratsastuksessa. Se oli varmasti hyvä hevonen. Miranda antoi tamman laskeutua käyntiin, jossa jännittynyt hevonen rentoutui paremmin ja laski pientä päätään. "Oikein hyvin", hän sanoi hymyillen Masonille. "Katsotaan miten käy puomien kanssa, sen jälkeen se saattaa olla innokkaampi." Innokkuus oli tietysti ihailtava ominaisuus mutta sen parittaminen kuolaimeen kiinni puremiseen ja korvien laittamiseen kinni ei ollut miellyttävää. Miranda tiesi, miten hankalaksi MP osasi heittäytyä eikä halunnut Masonin näkevän sellaista.

”Luotan sinuun”, Mason vastasi Mirandan epävarmuuteen nuoren hevosen kanssa. Hänestä Moneypenny näytti hyvältä siihen nähden, että hän tiesi sen olevan vasta alussa. Hän ei tiennyt kumpaa ratsukkoa olisi mieluummin seurannut: Essie ja Brinton kiinnosti häntä, olihan kyseessä hänen oma ratsunsa ja hänen todella täytyi pysyä perillä sen tilanteesta kouluratsastuksen saralla; toisaalta taas Miranda oli kiinnostava ja hän uskoi oppivansa, jos katsoisi naisen ratsastusta. Saattoi tosin myös olla, että hän katsoi ennemmin Moneypennyn ratsastajaa sen vuoksi, että tuo sattui olemaan nainen.
”En malta odottaa”, hän vielä lisäsi kun tuli puhe puomeista. Sehän voisi olla ihan hauskaa katsottavaa.

Miranda hymähti Masonille ja katsoi hymyillen pikkutamman niskaa. Hänkin jaksoi vielä luottaa itseensä hevostensa parissa, oli hyvä tietää välillä ulkopuolisenkin mielestä että meno oli siedettävää katsottavaa.

Miranda katsoi ettei jäänyt Essien alle, kun työsti Moneypennyn käynnissä liikkeelle ja tuntumalle ja käänsi puomien kanssa suoralle linjalle. Tamma karkasi tuijottamaan puomeja ja asteli ne korkein varovin askelein mutta ennen kaikkea käynnissä. Miranda hymyili pienesti taputtaessaan puomilinjan jälkeen tammaa. Hän tiesi sen olevan tarkka jaloistaan ja oli hyvä nähdä, etteivät opit unohtuneet innostuksesta huolimatta. Vakuuttuneena tamman käytöksestä käynnissä Miranda siirsi sen raviin ja hyvin kevyestä kosketuksestakin tamma ampaisi raviin ja Miranda käänsi sen voltille saadakseen sen kuulolle. Alta juokseminen ei ollut päivän listalla, vaan tyylikäs puomityöskentely. Tamma otti takaisinpäin kun hän pyysi ja Miranda koki, että rytmi oli ihan riittävä puomeille. Moneypenny suoristui linjalle ja asteli korvat hörössä korkein askelin eritasoisten puomien yli ja jätti kolauttamatta ainoaankaan puomiin. Se vääntelehti linjalla mutta Miranda antoi sen anteeksi, sillä onnistumisiin oli parempi keskittyä kuin rankaista tällaista hevosta pienistä virheistä, jotka saattoi korjata.

Essie esitti taidokkaasti myös vastalaukan, laukanvaihdot ja avotaivutuksen, mutta Masonin mieli oli muualla. Hän arveli että ratsastaisi tamman vielä, kunhan Brinton oli valmis, mutta nyt häntä kiinnosti Mirandan ja Moneypennyn puomityöskentely. Jättimäisellä kentällä olisi ollut tilaa useammallakin ratsukolle, mutta kai maneesin lämpö ja mukavuus houkuttelivat enemmän. Mies tunsi hytisevänsä, kun katseli muiden ratsastusta ja hän innostui välistä liikehtimään lämpimikseen.
”Hyvä”, hän iloitsi kun Moneypenny ylitti puomit leikiten. Tiesihän hän, että se onnistuisi. Brinton tuli aivan liian pian tarjoamaan hevosta hänen ratsastettavakseen ja hän siirtyi kentän puolelle ratsastajan vaihtoon. Essie oli hionnut kaulalta ja ryntäistä, mutta se näytti tyytyväiseltä oloonsa ja tiesi pörhistellä ylpeänä, kun Mason keinautti itsensä sen selkään. Hän kiitti ratsuttajaa ja siirsi tammansa käyntiin uralle.
”Saammeko kokeilla puomejanne?” hän kysyi vaikka tarkoitus olikin ollut kouluratsastus. Ei kai se huonosti voisi päättyä.

Miranda oli tyytyväinen tamman lisäksi siitä, että oli todellakin saanut mahdollisuuden työskennellä hevosen kanssa rauhassa. Essiestä ja Brintonista ei ollut paljoa häiriötä mutta jos kentällä olisi ollut edes muutama ratsukko lisää ja he olisivat joutuneet väistelemään, olisi Moneypennyllä ja siinä samassa hänellä kiehunut yli nopeasti. Kun oli tilaa oli myös hevosella aikaa keskittyä ennen kaikkea häneen ja rauhallinen sääkin antoi kaikki eväät hyvälle treenille.

Miranda meni puomien yli MP:n kanssa muutaman kerran lisää ensimmäisen onnistuneen kerran ja ylitysten tasainen laatu sai Mirandan vakuuttuneeksi siitä, että hän oli kuin olikin saanut jotain aikaiseksi tamman kanssa. Tai sitten se vain osasi hommansa puomien kanssa muttei muualla.
"Siitä vain", Miranda sanoi naurahtaen kun Mason päätyi hevosensa selkään. Hän istui alas tamman raviin ja tunsi kuinka se jännittyi ja hevonen meni kasaan. Hän sai tamman vaivoin pidettyä kuulolla niin, että hän saattoi nostamaan laukan hevosella ilman pelkoa siitä, että se räjähtäisi käsiin. Oli kestänyt kauan, ennenkuin Miranda oli oikeasti oppinut rentoutumaan hevosen liikkeisiin ja saanut sen siedättymään liikehdinnälle selässä. Eivät he olleet lähelläkään valmiita, mutta kun Moneypenny lähti laukalle se ei kiihtynyt samaan vauhtiin kuin kisaradoilla ja Miranda pystyi ratsastamaan sitä kohti peräänantoa huolehtimatta liikaa pelkästään tamman alati kiihtyvästä vauhdista.

Mason siirsi Essien raviin ja pyrki ratsastamaan sillä edes puoliksi niin hyvin kuin ammattilainen oli tehnyt. Hän muisteli kaikkia koulutuntiensa ohjeita, muistutteli käsien oikeaa paikkaa, suoraa jalkaa ja hyvää istuntaa. Lopulta lämmitelty hevonen alkoi kulkea oikein päin ja mies todella huomasi eron. Hän suuntasi Essien kanssa puomeille ja punaruunikko ylitti ne korvat hörössä erittäin innokkaana. Se rakasti esteitä, mutta sinä päivänä he harjoittelisivat koulua. Mason taputti tamman kaulaa ja päätti sitten keskittyä taivutuksiin ja väistöihin, joita Brinton oli hevosella aiemmin esittänyt. Kuinkas sulkutaivutus menikään? Hän koki olevansa vieläkin huonompi ratsastaja kun yleensä, sillä kouluratsastus oli hänen heikkoutensa ja ratsuttaja oli esittänyt Essien niin hienona. Pääsisikö hän koskaan samalle tasolle hevosen kanssa?

Moneypenny laukkasi ja pärskyi, kun Miranda vei sitä laajalla ympyrällä pitääkseen tahdin ja vauhdin tasaisena ja säilyttäen tamman kuulolla asetellen sitä puolin ja toisin. Tamman laukka pyöri mukavasti vaikka se tahtoikin valua hyvin matalaan muotoon. Kun Miranda nosti sitä sieltä ylöspäin otti tamma itseensä ja tuntui pidäte pidätteeltä kovettavan suunsa naisen avuille. Siitä hän ei pitänyt ja tyytyikin sitten hellittämään, jotta ei mennettäisi kaikkea tehtyä työtä yhden virheen takia. Hän vilkuili Masonin ja Essien työskentelyä. Tamma näytti todella hyvältä ja häntä kävi kateeksi, että miehellä oli valmis ratsu, jonka kanssa saattoi tehdä sujuvasti vaikeampiakin liikkeitä ja koota hevosta reilummin. Olisi ollut mukavaa vaihtelua ratsastaa välillä valmiita hevosia, vaikka Moneypenny ja Cindy olivatkin niin rakkaita.

Kun Moneypenny oli pehmennyt takaisin entiseensä ja valunut taas turpa ryntäisiin Miranda yritti uudestaan parantaa sen asentoa antamalla sen laukata reilummalla vaihteella toiseen päätyyn pääty-ympyrälle.

Mason kyllästyi nopeasti harjoitusravissa istumiseen ja tarkkuutta ja eleetöntä ratsastusta vaativien koululiikkeiden harjoitteluun. Hän nosti laukan Essiellä, laukkasi ympyrällä yli yhden puomin ja sai heti laukkaan enemmän pyörivyyttä, kun tamma joutui hetken katsomaan mihin astui. Hän aktivoi laukkaa entisestään muistaen samalla koota hevosta, sillä vaikka hän ei pitänyt kouluratsastuksesta erityisen paljoa, hän tiesi että se oli välttämätön paha kenttäratsastuksen maailmassa. Ehkä he vielä joku päivä starttaisivat uudessakin lajissa, kunhan hiottaisiin ensin vähän muita rataesteiden ohessa. Mies varoi alati, ettei osunut Mirandan ja Moneypennyn tielle, sillä ymmärsi enemmän kuin hyvin, ettei sellainen sopisi nuoren hevosen kanssa. Hän työsti laukkaa ympyröillä ja kokeili jopa laukanvaihtoja, jotka Essie toki suoritti esteradalla, mutta jotka vaativat sileällä ihan erilaista lähestymistapaa. Mason oli aivan liian tottunut posottamaan mahdollisimman lujaa esteeltä esteelle.

Toisen päädyn ympyrällä Miranda hidasti tamman ja antoi sen rentoutua hänen eleettömän istuntansa ja tasaisen kätensä alla. Tamma toimi hyvin, kun pääsi purkamaan energiaansa tutussa askellajissa, laukassa, ja se pärskähteli tyytyväisenä. Kun sen perä lähti viettämään ulospäin Miranda punki sen takaisin uralleen ja tamma rentoutui läpi vartalonsa laukkaan.
Miranda oli tyytyväinen tammaan ja siihen, kuinka rauhassa sai keskittyä sen kanssa puuhasteluun. Kun tamma oli todella hänen avuillaan laukassa hän saattoi suoristaa sen puomien suuntaiseksi ympyrältä ja mennä suoran. Tamma innostui ja kolautteli kahta viimeistä puomia, mikä sai sen irvistämään ja kiihdyttämään, mutta Miranda pysyi tyynenä hevosen puolesta ja hidasti sen raviin.

Essie hypähti ja kai halusi mukaan, kun Moneypenny kuului kolisuttavan puomeja. Mason otti vielä suuren laukkaympyrän vastalaukassa, kunnes siirsi tamman raviin ja antoi sen venyttää vähän kaulaansa. Turhaan hän pitkää treeniä vetäisi, kun Brinton oli työskennellyt hevosen kanssa jo. Essie tuntui erityisen rennolta ja herkältä sillä hetkellä, ja Mason toivoi osaavansa itsekin ratsastaa sen joskus ihan alusta asti yhtä hyväksi. Hänellä oli tapana kiirehtiä esteille, eikä kunnon verryttely ja lämmittely puhumattakaan sitten kouluratsastuksen työstämisestä olleet hänen mieleensä, vaikka tärkeitä olivatkin. Hän venytti jalkaansa jalustimessa ja pidätti hevosen käyntiin.
”Sinähän olet vielä satulassakin”, hän virnisti vinoillen Mirandalle kun ratsasti tarpeeksi läheltä vaikka edelleen kiersi toisen ratsukon kauempaa. Moneypenny ei ollut ollenkaan esittänyt mitään hauskaa, kuten rajua pukkilaukkaa tai jotain muuta, mikä olisi voinut naurattaa edes vähän.

Moneypenny ryki ja halusi laukata, mutta Miranda piti vastaan ja pidätteli jännittyneen hevosen käyntiin. Tuo pitäisi kyllä uusia, kyllä tamma osasi paremminkin.
"Ei minua noin vain tiputeta", Miranda nauroi. "Näkisitkin Cindyn huonona päivänä, silloin saa oikeasti taistella pysyäkseen selässä." Cindy oli hyvin... irtonainen hevonen, mitä tuli liikkeisiin. Se oli Moneypennyn kanssa samanlainen siinä suhteessa, että innostuessaan tai hermostuessaan jalat nousivat herkästi maanpinnalta mutta siinä missä Moneypenny oli varovaisempi oli Cindy herkkä heittämään pukkia toisensa perään ja varsinkin esteillä villiintymiset olivat nuorella neidillä herkässä.

Miranda siirsi tamman takaisin raviin ja siitä laukkaan, jonka joutui tosin vaihtamaan ravin kautta oikeaan laukkaan, kun Moneypenny sekosi askelissaan ja valahti ristilaukalle. He laukkasivat uudestaan maapuomeille ja tällä kertaa tamma sovitti askeleensa väleihin, vaikka nopean tahdin takia se olikin kovin vaikeaa. Puomien jälkeen tamma otti taas kierroksia itseensä ja Miranda sai käyttää hartiavoimiaan pitäessään tamman hallinnassaan. Hän saattoi kuvitella, millainen tamma oli ollut aikoinaan kisaradalla.

”Moneypenny näyttää hyvältä. Kun puhuit, että sinulla on nuoria koulutuksessa, ajattelin näkeväni ensimmäisen selkäännousun tai vähintään kunnon rodeon”, Mason heitti antaessaan pidemmät ohjat ratsulleen. Essie pärskähti ja työnsi turpansa kohti maata. Se jatkoi kuitenkin käyntiä uralla suoraan eikä lähtenyt vaeltelemaan, mikä ei sen tuntien olisi ollut mitenkään ihme. Mason matkusti tyytyväisenä mukana kun tamma vähät välitti toisen kerätessä kierroksia ja hän saattoi vain olla iloinen, että oli saanut niin järkevän hevosen, eikä se ollut enää muutamaan vuoteen ollut nuori ja villi.

"Se on hyvällä tuulella tänään", Miranda sanoi saatuaan tamman käyntiin. Se ravasi lyhyin askelin ja pyrki takaisin laukkaan mutta Miranda ei antanut sen karata altaan yhtään enempää.
"Moneypenny on 9-vuotias ex-laukkuri ja se on ollut koulutuksessa jo kaksi vuotta - se on kehittynyt alkupäivistään paljon", hän kertoi ja rauhoitteli tammaa, joka ei ottanut rentoutuakseen vaan steppasi pää korkealla sen sijaan että olisi antanut pidentyneen ohjan kanssa venyttää selkäänsä.

Vaikka sen perusluonto oli olla herkkä kuin mikä ja liikkua enemmänkin kuin reippaasti, tiesi Miranda, että se myös osasi kulkea peräänannossa ja vihdoin siltä oli alkanut löytyä myös siihen vaadittuja lihaksia. Laukkahevosen tai ravurin kanssa tie oli aina enemmän tai vähemmän kivinen mutta Moneypenny oli ottanut uudelleenkoulutuksen itseensä todella hyvin. Sillä oli kapasiteettia olla oikein mukava estehevonen tulevaisuudessa, kunhan se oppisi rauhoittumaan entisestään.

”Oh”, Mason hämmästyi ja katseli nyt entistä tarkemmin hevosta, jonka menneisyydestä oli oppinut lisää. Laukkaratsu, niinkö? Hän oli aina halunnut kiivetä sellaisen selkään ja kiitää ympäri laukkarataa kuten elokuvissa ja videoissa oli nähnyt. Se näytti hauskalta, mutta ilmeisesti mahdollisuutta ei tätäkään kautta löytynyt, sillä Mirandahan oli sanonut Moneypennyn olleen ennen laukkaratsu. Nyt se yritti sitten oppia oikean ratsun tavoille.
”Kuulostaa mielenkiintoiselta. Onko se ollut sinun kauan?” Hän kysyi jatkaessaan pitkiä loppukäyntejään Essien kanssa.

Miranda istui tamman selässä hiljaa ja antoi sille vähitellen taas lisää ohjaa, toiveissaan saada se rentoutumaan. Tamman jännittyneisyys saattoi kohota sekunneissa ja vauhti lisääntyä yhtä nopeasti, mikä piti naisen hereillä selässä. Kun se lopulta ymmärsi laskeutua loppukäynteihin Essien seuraksi se pärskähti ja vei päänsä matalemmalle.
"Viime vuoden toukokuusta", hän kertoi hymyillen. Siitä lähtien hänen elämänsä oli kyllä muuttunut yhdessä hujauksessa. "En suunnitellut toista hevosta mutta jotenkin päädyin silti koeratsastamaan Moneypennyn. En pystynyt vastustamaan kun sitä lopulta tarjottiin minulle."

Mason nyökkäsi. Hänelle ei luojan kiitos ollut tarjottu hevosia, sillä mitä hän tunsi itsensä, hän olisi ottanut sen haasteena ja tarttunut syöttiin. Hän ei kaivannut yhtäkään hevosta lisää mutkistamaan jo valmiiksi hankalaa avioliittoaan, olihan hän joutunut jo kynsin ja hampain pitämään kiinni Essiestäkin.
”Oliko se hyvä laukkahevonen?” Hän kysyi ja rapsutteli hevosensa kaulaa. Harja kaipaisi trimmausta, se oli jälleen kasvanut liian pitkäksi.

Miranda ei ollut katunut pikkuista heräteostostaan kertaakaan, vaikka välillä sen sekoilut turhauttivatkin häntä. Tänään ei ollut sellainen päivä, vaan Moneypenny oli sallinut hänen ratsastaa ja rentoutua työpäivän jäljiltä. Saisi nähdä olisiko Cindy samalla vai täysin päinvastaisella tuulella. Siinä missä eilen oli ollut hyvin kiireinen päivä tallilla ja MP oli ottanut siitä paljon enemmän kierroksia, Cindy oli ollut kiltisti ja tänään osat saattoivat vaihtua. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Cindy yllättäisi ja pistäisi jalkansa liikkelle sen sijaan, että olisi ollut kuuliainen oma itsensä ja kulkenut niin kauniisti kuin nykyään osasi.
"Nooo, en nyt tiedä", hän sanoi ja nauroi. "Syy miksi se ostettiin pois kisaradoilta aikoinaan oli se, että se ei kestänyt kisojen stressiä ja loukkaantui. Se ei oikein sopinut sinne." Mirandalla ei ollut paljoa kunnioitusta ravi- ja laukkakisoja kohtaan. Oli inhottavaa, miten elitistiset ihmiset menivät seuraamaan huonokuntoisia hevosia, jotka pakotettiin juoksemaan isossa paketissa epämukavissa varusteissa henkensä edestä. Varmasti muissakin hevosurheilun lajeissa tapahtui onnettomuuksia, mutta Mirandan silmissä koulu- ja esteratsastus olivat silti parempia ja hevosystävällisempiä.

Masonin kokemukset laukkakilpailuista rajoittuivat televisioruudulle, eikä hän tiennyt julmaa totuutta lajista. Hän oli ajatellut, että hevoset juoksivat mielellään kilpaa ja olivat onnellisia, elivät sellaista elämää kuin hän halusi Essielle, vaikka huipulle pääsystä haaveilikin. Mirandan sanat antoivat kuitenkin ymmärtää toista.
”Ikävä kuulla. Mutta ainakin sillä on nyt hyvä kanssasi”, Mason piristi naista ja pysäytti hevosensa keskihalkaisijalle. Hän laskeutui satulasta, nosti jalustimet ja höllensi vyön ja taputti hevostaan kaulalle. Tamma töni häntä turvallaan etsiessään taskuista herkkuja.
”Tuletteko samaa matkaa talliin?”

Tietysti osalla hevosista oli hyvät oltavat ja jokaisessa urheilulajissa oli omat mädät omenansa mutta se ei ollut aikaisemminkaan muuttanut naisen mielipidettä laukkakisoista. Kun Moneypenny käveli reipasta tavanomaista käyntiään, oli hän todella tyytyväinen että se oli saatu kisaradoilta pois ennenkuin jotain vielä kamalampaa kävi kuin kevyt loukkaantuminen.
"Niin. On mukavaa, että se on saanut elää viime vuotensa rauhallisemmin", hän nyökkäili Masonille.
Kun Essie pysähtyi ja Mason laskeutui selästä Miranda otti mallia ja laskeutui jaloilleen silitettyään tamman kaulaa. Se yritti karata ravireissulle Mirandan tultua selästä mutta pysähtyi kun Miranda otti ohjista tiukemmin kiinni. "Joo, miksei", hän vastasi Masonille hymyillen ja nostettuaan aikailematta jalustimet hän löysäsi myös rauhattomasti astelevan tamman vyötä reiällä.

”Mikä tavoitteesi on Moneypennyn kanssa?” Mason kysyi uteliaisuuttaan kun lähti taluttamaan Essietä edeltä tallille. Entisen laukkahevosen saaminen harrasteratsuksikin tuntui hankalalta ajatukselta, sillä nehän oli luotu juoksemaan niin kovaa kuin lähti. Miten sellaisesta saisi käyttäytyvän hevosen, joka ei ryöstäisi joka paikan tullen? Hän avasi portin ja jätti sen auki toisille jatkaen matkaa tallipihan halki pääovista sisään, jotta saisi tammansa pesukarsinaan hoidettavaksi. Essie oli parhaimmillaan hoidettaessa kiinni pidettynä ja enää hän ei tekisi sitä virhettä, että päästäisi Sidin karsinasta vapaaksi. Mitenhän koira oli pärjännyt? Hän toivoi, ettei se ollut syönyt tietään ulos karsinasta tai terrorisoinut säälittävällä haukullaan ohi kulkevia.

"Kun ostin sen elin aikalailla vain päivä kerrallaan. Kaikki oli todella vaikeaa alussa, se ei luottanut minuun yhtään ja juoksi alta", Miranda kertoili. "Nyt kun yhteistyö on vähän parantunut, eikä tarvitse pohtia pelkästään milloin se sekoaa, olisi mukavaa nähdä meidät vielä joku päivä estekisoissa." Tietysti kisatilanne oli aivan erilainen siihen nähden, miten he treenasivat rauhassa arkena. Oli kiirettä, paljon hevosia ja samanlainen ilmapiiri kuin varmasti laukoissakin. Oli paljon pyydetty, että herkkä tamma selviäisi kisaradasta mutta se oli kaikesta huolimatta taitava hyppääjä. Oli mukavaa haaveilla siitä, että joku päivä tamma oppisi, että kisaaminen pystyi olemaan hauskaakin ja he voisivat kumpikin testailla rajojaan ilman stressiä.

"Kisaatteko te?" hän kysyi Essien takaa pidätellessään innokasta Moneypennyä. Ei olisi mukavaa, jos se kaahaisi Essien perään kiinni ja aiheuttaisi itse häslinkiä nyt kun heillä oli ollut niin mukava ratsastuskerta.

”Toivon, että saavutat tavoitteen. Enkä tiedä miksi et, Moneypenny näyttää kuitenkin kuuntelevan ja luottavan sinuun”, Mason kannusti ja toivoi itsekin näkevänsä ratsukon joskus kilpailuissa. Ehkä jopa ihan pian, mikäli laukkuri kehittyisi nopeaan. Hän talutti Essien talliin ja jätti oven auki toisille jatkaessaan matkaa pesukarsinalle. Hän kiinnitti hevosen paikalleen ja haki sen riimun, jotta voisi pukea sen suitsien tilalle hoitotoimenpiteiden ajaksi.
”Joo, yritetään ainakin”, Mason naurahti ja hieraisi nenänpieltään. Hän riisui tamman suitset ja vaihtoi ne riimuun.
”Esteillä on startattu 130cm rataa, mutta kotona hypätty korkeampaakin. Viimeaikoina olen miettinyt, että haluaisin vielä joskus osallistua kenttäkilpailuun”, hän ilmaisi ääneen ja tiesi, että mitä enemmän puhui siitä ääneen sitä enemmän hän sen halusi toteuttaa.
”Tarvitsen vaan erityisesti treeniä kouluratsastuksessa, enkä ole koskaan päässyt maastoesteille”, Mason lisäsi naurahtaen, sillä haaveet kenttäkilpailuista olivat hyvin kaukaisia.
”Pitää kai sitä asettaa tavoitteet korkealle?” Hän virnisti liu’uttaessaan satulan hevosen selästä ja asettaessaan sen telineelle.