[P] Kaiken karvaisia kavereita

Torstai 7. tammikuuta 2016

Bee istui tummansinisen auton etupenkillä ja katsoi hiljaisena, kun maisemat vaihtuivat ja hevostalli alkoi näkyä. Hän valpastui hieman ja kun setä pysäytti auton, tuo kiersi avaamaan Beelle oven ja auttoi tuon autosta. Tyttö tarttui setänsä käteen ja puristi sitä tiukasti, kuin turvaa hakien ja katsoi ympärilleen epävarmasti.

Bex olisi todennäköisesti unohtanut kokonaan uuden tallilaisen, ellei Ava olisi muistuttanut kymmentä minuuttia aiemmin. Hän oli taistellut ruunivoikonkirjavan paholaishevosen kanssa harjan nyppimisestä useamman hetken, mutta jättänyt työn puolitiehen kuullessaan soran rahisevan tallitiellä. Hän irrotti karsinan kaltereihin kiinnisidotun hevosen ja jätti Riddlerin omiin oloihinsa siirtyessään tallin pihalle leveä hymy huulillaan.
"Moikka! Tervetuloa Greenridgeen", hän tervehti aidolla ilolla tyttöä ja vanhempaa miestä. "Löysitte ilmeisesti perille ihan hyvin? Tänne ei ole turhan suuria kylttejä", hän naurahti pyyhkien kämmenensä housuihinsa ojentaakseen kätensä ensin vanhemmalle miehelle käteltäväksi.
"Rebecca Hale, mutta sanokaa vaan Bex. Ainoastaan äiti kutsuu Rebecaksi, ja vaan silloin kun olen pulassa", hän vinkkasi silmää vino virne huulillaan.

Bill-setä tervehti hymyillen Bexiksi esittäytynyttä nuorta naista ja sanoi: "Olen joskus käynyt täällä, siitä on tosin vuosia aikaa." Mies sanoi sitten nimensä: "Olen Bill Perez ja tässä on veljenitytär Berette." "Bee", tyttö sanoi kasvot setänsä kättä vasten ja mies naurahti lempeästi ja lisäsi: "Niin, Bee."
Mies vilkaisi ympärilleen ja sanoi: "Minä soitin tänne muutama päivä sitten. Sovimme, että Bee saisi mahdollisesti hoitohevosen ja ratsastustunteja täällä. Hän rakastaa eläimiä ja toipuu henkisesti vakavasta onnettomuudesta, jossa hän menetti vanhempansa."

"No hyvä", Bex naurahti lämpimästi, ja heilautti kättään tervehdykseksi ujonoloiselle tytölle. "Loistava lempinimi, Bee", nainen virnisti. Hän muistaisi tytön nimen varmasti jatkossakin, vaikka yleensä uusien nimien oppimisessa meni hänellä hetki. Ava tuntui muistavan jokaisen nimen vain yhden esittäytymisen jälkeen, mutta hänelle ei moista taitoa ollut siunaantunut.
"Joo, äiti mainitsikin että tulitte hevosia katselemaan", Bex nyökkäsi. "Ava on toimistossa tallin puolella, jos haluatte tervehtiä kasvotusten", nainen jatkoi ja viittasi tallin avoimia ovia kohti. "Käydäänkö kurkkaamassa?"

Bill hymyili ja hänen peukalonsa silitti rauhoittavasti Been kämmenselkää ja nyökkäsi Bexille ja lähti tuon kanssa kohti toimistoa, taluttaen Beetä. "Kaikki tapahtuu sinun ehdoillasi, sinulle ei tapahdu mitään ikävää", mies vakuutti lempeästi tytölle, joka uskaltautui katsomaan enemmän ympärilleen.

Bex ei uhrannut kahta ajatustakaan tytön varovaisuudelle. Heillä kävi kaikenlaisia lapsia, joten hän oli ehtinyt jo lapsena tottua siihen, etteivät kaikki olleet yhtä reippaita ja äänekkäitä kuin hän itse, mikä oli ihan hyväkin. Jamien kanssa pyöriminen osoitti jo täydellisesti, miksi oli huono idea laittaa yhteen monta rämäpäätä.
"Äiti, Bill Perez ja Bee tulivat käymään", nainen huikkasi astuessaan tallin betonikäytävälle. Riddler hirnui tummapuisen karsinan uumenista korvat hörössä ja utelias pilke silmissään, mutta Bex tiesi mikä piru ruunan esityksen taakse kätkeytyi, eikä vilkaissut kirjavaa ratsua kahdesti. Ava asteli ulos toimistosta lämmin hymy huulillaan, suunnaten huomionsa ensin ujoon tyttöön ja sen jälkeen mieheen.
"Tervetuloa", hän toivotti. "Jos teillä on mitään kysymyksiä, toimisto on avoinna", hän vakuutti katse mieheen suunnattuna. "Ja jos haluat jo nähdä hevoset, Bee, olen varma että Bex esittelee ne sinulle mielellään." Avan luontainen lempeys sai naisen kumartumaan aavistuksen, kun hän puhui nuorelle tytölle lempeästi lasta katsellen. Bex osasi toimia hevosten parissa, mutta hän tuskin koskaan saavuttaisi samaa vaivatonta lempeää huomiota, jonka Ava suuntasi poikkeuksetta jokaiselle tallin käytäviä kulkevalle lapselle.

Bee soi harvinaisen katsekontakti Avalle, tuossa oli jotain samaa kuin äidissä oli ollut. Tyttö vilkaisi setäänsä, joka nyökkäsi, kun puheeksi tuli hevosiin tutustuminen.
Bee lähti Bexin mukaan ja Bill katsoi Avaa silmiin ja kun tytöt olivat menneet näköpiristä, hän sanoi: "Kerron vähän Beestä. Hän menetti vanhempansa muutama kuukausi sitten onnettomuudessa. Hänen reitensä ovat heikot onnettomuuden vamman vuoksi. Lisäksi hänellä on lieviä autismin oireita ja hän rakastaa eläimiä, jonka vuoksi ajattelin että ratsastus voisi olla hyväksi."

Bex hymyili leveästi viittoessaan tyttöä mukaansa kohti ulkoilmaa, sillä hevoset olivat Riddleriä lukuunottamatta ulkona ja no, kukaan ei halunnut tutustua Riddleriin. Parempi käydä ensin tervehtimässä vaikka ponipihaton pienet pörrökasat. Mustanpäistärikkö, siro Ace ravasi heti aidalle vastaan, kurkotellen poikkipuiden välistä kohti saapuneita toiveikkaana. Bex hymyili pörröttäen poniruunan otsatukkaa ja vilkuili muita poneja tarhan aitojen suojissa. Ruunikko Hashtag vaelsi kiireettömästi lähemmäs aitaa siinä missä valkoiseksi kimoutunut Mimi pysytteli epäluuloisena kauempana.
"Ootko ratsastanut aiemmin?" Hän kysäisi pehmeästi tytöltä hymyillen tavalla, jonka toivoi olevan rohkaiseva. Tallin puolella Ava kuunteli huolellisesti miehen kertomuksen, nyökäten sopivissa kohdissa. Hän viittasi kädellään toimistonsa nahkatuolia kohden ja käänsi itse työtuolin seinää vasten olevan pöydän äärestä nojatuolin suuntaan.
"Kiitos kun kerroitte, se helpottaa meidän työtämme. Olen varma, että löydämme ponien joukosta jonkun, joka sopii Beelle hyvin. Meillä on paljon luotettavia, turvallisia ja ennen kaikkea ihmisrakkaita poneja, jotka varmasti katsovat tytön perään siinä missä mekin", nainen vakuutti. "Tyttärelläni on myös kolme tallikissaa sekä pieni terrieri. Pitääkö Bee muistakin eläimistä kuin hevosista? Ne ovat nimittäin varsin ihmisrakasta väkeä ja lähestyvät tyttöä varmasti, mikäli emme mene väliin."

Bee katsoi pihalle tultuaan poneja ja kosketti ujosti ponin turpaa. "Hihi", hän hihitti ujosti ja sanoi hiljaa: "En ole. Kuvia vaan."
Bill istutui sohvalle ja katsoi naista hymyille: "Hän on hyvin eläinrakas, rakastaa kaikkia eläimiä. Meillä on kotona sellainen vanha koira, jonka kanssa tyttö on aina, kun ovat samassa osoitteessa."

Bex ei voinut mitään leveälle hymylle, kun tyttö hihitti ponille ja vastasi hänen kysymykseensä. Eiköhän ujo lapsi saataisi ulos kuorestaan enemmin tai myöhemmin, ja hänellä olisi jälleen uusi kaveri tallilaisten joukossa.
"Ei haittaa mitään, täällä on hyvä oppia", hän vakuutti hymyillen ja nyökkäsi kohti toista tarhaa. "Käydäänkö katsomassa noita hevosia?" Hän ehdotti ja osoitti tarhaan, jossa laidunsi tallin suurin hevonen Hemingway, punainen ponitamma Prada, mustankirjava irlannincob Sony, punaruunikko Lilo ja musta täysiverinen Silly, jonka purkkapäistä omistajaa ei ollut taas hetkeen näkynyt. Hänen pitäisi varmaan ottaa Silly liikutettavakseen huomenna, jos Olivia ei tulisi tunnille täysiverisensä kanssa.
"Sepäs mukavaa", Ava vastasi lämpimästi, nyökäten helpottuneena. Kissojen pitäminen kaukana tytöstä olisi voinut osoittautua hankalaksi, sillä erityisesti nuoremmat kerjäsivät huomiota kaikilta. "Haluatko että Bee käy tunneilla muiden alkeisratsastajien kanssa, vai toivoisitko, että hän saisi aloittaa harrastuksensa ilman ylimääräisiä silmäpareja? Bex tai minä voimme aina opettaa häntä niin, ettei kentällä ole muita kuin toinen meistä ja Bee, jos luulet sen olevan parempi hänelle kuin viiden vieraan lapsen keskellä puuhaaminen."

Bee silitti ponin turpaa ja hymyili leveästi. "Joo mennään", tyttö sanoi, kun Bex ehdotti hevosten katsomista.
Hevosaitauksella Prada asteli Been luo ja Bee hihkaisi, kun hevosen turpa hieroi lempeästi tytön poskea. Noiden kahden välillä oli heti side ja hevonen ei välittänyt, vaikka Bee hieroi poskeaan hevon turpaa vasten.
Bill hymyili ja katsoi Avaa hymyillen ja sanoi: "Toivoisin, että ensimmäisillä kerroilla, ei olisi ylimääräisiä silmiä. Hänellä menee yleensä tutustumiseen oma aikansa." Sitten hän lisäsi: "On suorastaan ihme, että hän soi sinulle katseen silmiin heti ensimmäisellä kerralla. Yleensä katsekontaktin hän antaa niille, jotka hän on tuntenut pitempään."

Bex katseli enemmän hevosia kuin tyttöä, mutta kurkotti taputtamaan Pradan kaulaa, kun utelias ponimummo saapui todennäköisesti herkkujen perässä heidän luokseen. Hän siirtyi hieman sivummalle, kun Silly lähti lähestymään, jotta Prada ei ajaisi täysiveristä pois ja houkutteli mustan hevosen luokseen. Hän hieroi tamman mustia korvia odotellessaan, että Bee saisi tarpeekseen ponitamman hellimisestä. Prada oli onneksi ehdottomasti luotettavimpia poneja joita hän oli koskaan elämänsä aikana kohdannut, joten nainen ei kokenut tarpeelliseksi mennä väliin. Prada osasi varoa lapsia ja nuoria.
"Järjestämme niin, että hän saa aloitella harrastuksensa omassa tahdissa ilman muita", Ava vakuutti nyökäten. Se vaatisi toki hieman ylimääräistä työtä heiltä, mutta ei ollut mikään mahdottomuus toteuttaa. Varsinkin kun Bexillä oli kädet täynnä aikaa nyt, kun nainen oli myynyt kilpaponinsa. Ava ei oikein tiennyt, mitä sanoa miehen lisäykseen, joten hymyili vain ja nyökkäsi lempeästi.
"Onko mitään muuta, mitä meidän tulisi ottaa huomioon?" Nainen kysyi painaen jo nyt saatuja tietoja tarkkaavaisesti mieleensä. Hänen täytyisi puhua illalla Bexin kanssa, mutta siihen asti tytär pärjätköön omillaan.

Bee paijasi Pradaa, josta hän piti hyvin paljon. Hän silitteli lempeästi ponimummon turpaa ja hihitti hiljaa. "Mikä tämän nimi on?" tyttö kysyi Bexiltä.
Bill keskusteli Avan kanssa ja sanoi: "Voin maksaa hieman ylimääräistä tunneista ja sanoi sitten lisäksi: "Beellä on reisien ympärillä nahkavöitä, jotka pitävät hänen ryhtinsä parempana. Hänen lihaksensa ovat sen onnettomuuden takia hieman surkastuneet ja olen tullut tulokseen, että ratsastus stimuloisi reisilihaksia sopivasti."

"Se on Nada To Prada, tutuille siis Prada", Bex esitteli ponimummon leveästi hymyillen. "Se on entinen kilpaponi, joten mikään ei tunnu yllättävän enää sitä", hän virnisti. Ponimummo oli oikein hieno tapaus, ja loistavassa kunnossa. Mikään ei estänyt käyttämästä Pradaa tunneilla, sillä ponilla oli virtaa siinä missä puolet nuoremmillakin. Lisäksi he olivat onnistuneet jatkuvan liikutuksen ja tarkkaan seuratun ruokailun kautta pudottamaan edes osan ponin pyöreydestä pois. Kesällä ponitamma söisi itsensä jälleen pulleaksi, mutta ainakin juuri nyt se näytti lähes sujakalta.
"Sitä se varmasti tekee", Ava naurahti pehmeästi ajatellen kaikkia niitä kertoja, kun oli itse noussut pidemmän tauon jälkeen takaisin hevosen selkään. Siinä joutuivat reisilihakset koville, samoin kuin vatsa- ja selkälihakset, ja oikeastaan kaikki mahdolliset muutkin. "Teemme kuitenkin parhaamme, jotta hän ei rasitu liikaa fyysisesti tai henkisesti, vaan voi ennen kaikkea nauttia uudesta harrastuksestaan", nainen vakuutti. Hän pitäisi Beestä huolta siinä missä piti kaikista muista lapsistakin, jotka heidän tallillaan kävivät. Bexin vitsailut siitä, miten hänestä oli tullut koko Greenridgen äiti, ei ollut kovinkaan kaukana totuudesta.

Bee hymyili ja kysyi: "Saanko minä Pradaa hoitaa?"
Bee oli ihastunut tähän mummohepoon ja toivoi, että saisi sen hoitohevoseksen. "Tämä on niin kiva" hän sanoi leveästi hymyillen.
Bill hymyili Avalle ja sanoi: "Luulen, etä hän kävisi mieluusti täällä joka päivä, vaikka ei välttämättä ratsastaisikaan päivittäin. Hän kun rakastaa eläimiä ja mielellään on niiden parissa. "Bill otti setelitukun povitaskustaan ja pisti Avan eteen ja sanoi: "Siinä on se summa, josta puhuimme puhelimesta ja vähän ylimääräistäkin."

Bex puri huultaan miettiessään, kuinka suuret huudot saisi äidiltään, jos menisi lupaamaan jotakin, mitä ei voisikaan toteuttaa. Hän ei nähnyt mitään syytä, miksei Bee voisi alkaa hoitaa Pradaa. Ponimummo oli kenties paras mahdollinen valinta sellaiselle, joka ei ollut tottunut toimimaan hevosten lähellä.
"Se on todella kiva ja se kaipaa hoitajaa", nainen hymyili, "mutta meidän täytyy kysyä myös äidiltäni, joka omistaa tallin. Haluatko viedä sen sisälle, niin voit esitellä Pradan sedällesi?" Bex olisi niin mielellään luvannut ponitamman tytölle, mutta parempi kerrankin kysyä äidin mielipidettä etukäteen, vaikka Avalla tuskin olisi mitään vastaansanomista.
"Hän on tervetullut joka päivä", Ava vakuutti. "Täällä on paljon lapsia ja nuoria iltapäivisin kolmesta kahdeksaan asti, joten jos hän koskaan kaipaa seuraa, sitä varmasti löytyy. Bex on myös tallilla käytännössä vuorokauden ympäri, joten Bee ei koskaan jää täysin itsekseen, ilman valvontaa", Ava jatkoi. Hän oli rauhoitellut monia huolestuneita vanhempia milloin mistäkin syystä, ja huomasi jälleen kerran lipsuvan samaan suuntaan, vaikka Bill ei vaikuttanutkaan säikyltä. Nainen otti rahat vastaan ja laskematta niitä sujautti ne työpöydän laatikkoon suojaan katseilta - erityisesti Bexin, joka mankuisi heti muutamaa seteliä voidakseen lähteä ostamaan luoja ties mitä turhaa.

"Voisinko todella taluttaa sen sisälle?" Bee katsoi ensimmäistä kertaa Bexiä silmiin ja hän oli hyvin innostunut.
Bill hymyili ja sanoi: "Kuulostaa hyvältä, vaikka hän viihtyykin paljon itsekseen ja eläinten seurassa, niin on helpottavaa tietää, että joku pystyy tarkkailemaan tilanteita, välillä. Meillä on kotonakin aina minä tai vaimoni seuranaan. Vaimoni työskentelee kotona. Hän jäi työstään virkavapaalle, jotta Bee sopeutuisi elämään kanssamme."

"Totta kai!" Bex vastasi jakaen tytön innon ja aukaisi solmun, jolla oli sitonut riimunnarun tolppaan aamulla hevosia viedessään. Hän jätti aina ylimääräisen narun ulos siltä varalta että päättäisi joskus kesken kaiken napata jonkun sisään, ja nyt moinen tapa osoitti jälleen hyödyllisyytensä. Bex naksautti riimunnarun lukon kiinni metalliseen renkaaseen Pradan riimussa ennenkö poni ehtisi paeta kauemmas portilta ja hymyili Beelle.
"Autan sen verran, että tuon sen aidan tällepuolen, ja sen jälkeen saat taluttaa sitä aivan itse", hän lupasi hymyillen ja pujahti portin sähkölankojen lomasta laitumen puolelle. Silly saattaisi tunkea mukana vapauteen jos ei olisi tarkkana. Tottuneesti Bex aukaisi sähkölangat ja johdatti punarautiaan ponin tarhasta pois, ennenkö sulki huolella langat perässään. Hän ojensi haalistuneen sinistä riimunnarua tytölle.
"Prada kävelee todella nätisti. Pidä vain kaksin käsin kiinni narusta niin se kulkee kiltisti rinnallasi", Bex kertoi hymyillen. Hän asettui ponin toiselle puolen valmiina tarttumaan tuuheaan punertavaan harjaan, mikäli Prada päättäisi yllättäen hukata käytöstapansa. Hän ei uskonut niin käyvän, sillä poni oli ollut koko heilläoloaikansa pomminvarma käsiteltävä.
"Yritämme aina parhaamme mukaan pitää silmällä kaikkea, mitä tallilla tapahtuu", Ava nyökkäsi vastaukseksi. Hän tarkkaili jatkuvasti ratsastuskoululaisia, heidän hevosenkäsittelytaitojaan, sitä, kuka roikkui kenenkin hevosen karsinalla ja ketkä lähtivät millekin tarhalle hakemaan jotakuta sisään. Se vaati välillä paljon keskittymistä ja kävi raskaaksi, mutta oli sen arvoista, sillä heillä harvoin oli päässyt sattumaan mitään pientä selästä putoamista pahempaa. Hän halusi tallin olevan turvallinen jokaiselle, niin ihmiselle kuin hevoselle, ja painotti sitä kaikessa toiminnassaan.

Bee oli innostunut ja katsoi kun Bex talutti Pradan aitauksesta pois ja Bee tarttui innoissaan kaksin käsiin naruun, lähtien taluttamaan hymyillen Pradaa sisälle. Bill katsoi hymyillen Avaa ja vilkaisi veljentytärtään, joka hihkaisi: "Bill-setä, kato." "Näytät suloiselta tuon hevosen kanssa", Bill sanoi lempeästi ja tyttö hihkaisi: "Tahtoisin hoita tätä."

Bex nauroi pehmeästi tytön innostukselle eikä voinut olla nauttimatta siitä. Hän rakasti ratsastuskoulussa kaikista eniten sitä, miten lapset ja nuoret jaksoivat edelleen innostua mitä pienimmistä asioista. Joku oli pyörtyä innosta saadessaan luvan viedä hoitohevosensa narun päässä järsimään tallipihalta vehreää ruohoa, toinen taas lähes tärisi malttamattomana kun odotti ratsastustuntinsa alkamista. Hän ei koskaan nähnyt tai kokenut vastaavaa kuljettaessaan hevosiaan suuremmille talleille valmennuksiin. Niissä ihmiset pitivät tunteensa ominaan. Been hihkaisu hoitohevostoiveesta sai käytävän puolelle astelleen Avan hymyilemään.
"Totta kai saat hoitaa Pradaa", vanhempi nainen vakuutti lempeänä. "Bex, näytäpä Pradan karsina." Nainen oli tuskin ehtinyt ohjeistaa tytärtään, kun Bex jo liu'utti Pradan karsinan liukuoven auki.
"Taluta se vaan sisään", räiskyvän punaiseksi hiuksensa värjännyt Bex virnisti. "Tästä karsinasta löydät aina Pradan, jos se ei ole tarhassa."

Bee hymyili leveästi sedälleen ja Avalle ja talutti Pradan karsinaan, jonka liukuoven Bex avasi. Tytön katse oli innokas ja hän nautti kun sai taluttaa hevosen karsinan. "Hihi, kivaa", hän sanoi ja astui karsinaan hevosen kanssa ja silitti tuon turpaa hellästi.

Bex antoi hetken tytölle aikaa, ennenkö astui tilavaan karsinaan ponin ja Been perässä. Hän hymyili innokkaasti tytölle.
"Sidotaan se kiinni karsinan kalteriin, niin se pysyy paikallaan ja voidaan käydä hakemassa Pradan harjat", hän ehdotti ja ojensi kättään ottaakseen riimunnarun omiin käsiinsä. "Hevoset solmitaan aina erikoisella vetosolmulla kiinni, että ne on nopea saada irti jos täytyy", hän kertoi samalla kun silitti Pradan kaulaa. "Prada on kiltti ja sen voi harjata karsinassa ilman, että sitoo mihinkään kiinni, kunhan muistaa sulkea oven. Mutta jos sen haluaa sitoa kiinni, kannattaa tehdä tämmöinen solmu", nainen opasti ja näytti hitaasti, miten varsin yksinkertainen solmu saatiin aikaan. Hän aukaisi solmun vetämällä riimunnarun päästä.
"Näin nopeasti sen saa auki", hän naurahti ja toisti solmimisen uudestaan hitaasti, jotta Bee näkisi kunnolla, miten solmu tehtiin. "Haluatko sinä koittaa?"

Bee kuunteli tarkasti Bexiä ja ojensi tuolle narun. Ja katsoi kun nainen teki solmun. Sitten kun häneltä kysyttiin haluaisiko hän koittaa ja Bee hymyili, tehden täsmälleen samanlaisen solmun ja katsoi hymyillen Bexiä.

"Upeaa!" Bex kehui vuolaasti tyttöä, joka oli onnistunut kopioimaan solmun hienosti hänen perässään. "Nyt mennään hakemaan harjat", hän virnisti ja asteli edeltä tallikäytävälle, vilkaisi olkansa yli varmistaakseen että tyttö seurasi perästä ja johdatti tuon varustehuoneeseen, jossa telineillä roikkuivat niin hevosten satulat kuin suitset. Hän asteli hyllykön luokse ja näytti harjakoria, jonka kylkeen oli kirjoitettu suurilla tikkukirjaimilla Prada.
"Nuo ovat Pradan harjat, niillä saat pudistaa ponia niin usein kuin vain siltä tuntuu. Prada tykkää harjaamisesta hyvinkin paljon", hän kertoi ja ojensi muovikoria, jossa oli kaikenkirjavia harjoja useampi kappale, tytön suuntaan. "Mennään puhdistamaan se, se on ollut koko päivän ulkona ja on taatusti mutainen", hän naurahti.

Bee seurasi Bexiä varustehuoneeseen ja katsoi ympärilleen. "Onko tämä koko huone Pradan tavaroille?" hän kysyi vähän hämillään ja katsoi harjoja korissa. "Näillä kaikillako Pradaa harjataan?" tyttö kysyi hämmentyneenä.

"Täällä on kaikkien tallin hevosten tavarat", Bex korjasi hämmentymättä, sama vaivaton hymy yhä huulillaan. "Esimerkiksi tuo musta satula tuolla korkealla on Twisterin, minun hevoseni", hän kertoi ja osoitti sormellaan kohti mainittua yleissatulaa. Seinällä oli useammassa rivissä puisia satulatelineitä ja niillä lepääviä satuloita, siinä missä toisella seinällä roikkui koukuissa erilaisia suitsia.
"Joo, mutta älä huoli, ei niitä kaikkia tarvitse aina käyttää", Bex vakuutti ja odotti hetken, josko tytöllä olisi muita kysymyksiä, ennenkö suuntasi takaisin Pradan luokse.

Bee kuunteli tarkasti Bexiä ja katsoi satuloita. "Miksi nuo satulat on noin erilaisia, joissain on tuo korkea tappi ja joissain ei ole tappia", hän kysyi Bexiltä.

"Niitä on eri tarkoituksiin. Toiset satulat on parempia kun hyppää esteitä, toiset taas sopivat paremmin muuhun", hän selitti yksinkertaistaen satuloiden eroja suuresti. Heidän tuntihevosillaan oli lähes ainoastaan yleissatuloita, sillä ne toimivat kaikenlaisilla tunneilla, mutta yksityisomistajien hevosilla saattoi osalla olla useampiakin satuloita. Sololla oli jopa lännensatula, joka erottui joukosta paitsi sen takia, että se oli kerännyt huomattavan määrän pölyä päälleen, myös sen takia, että se oli huomattavan paljon raskaampi ja suurempi kuin englantilaiset satulat.

"Ahaa", Bee sanoi ja katsoi satuloita. "Miten ne jaksavat pitää tuollaisia isoja selässään?" hän kysyi ja katsoi Bexiä. Hän oli täysin tietämätön ja kokematon hevosten suhteen, joiden tiedon keruu vasta alkoi.

"Hevoset ovat vahvoja, ne jaksavat kantaa ihmisiäkin ja vetää isoja, painavia lasteja. Hevosia käytettiin aiemmin peltotöissä, eivätkä ne koskaan väsyneet, vaikka perässä oli raskas lasti", hän selitti hyväntuulisesti. Häntä ei haitannut puhua hevosista, joten tottahan toki hän vastailisi kaikkiin kysymyksiin, joita Bee keksisi esittää.

"Ahaa", Bee hymyili ja kysyi: "Miten noita harjoja sitten käytetään? Onko niillä kaikilla eri tarkoitus?" Tyttö oli tiedonjanoinen.

"Voin näyttää", Bex ehdotti ja nyökkäsi kohti karsinaa, jossa Prada odotti. "Helpompi selittää niin", hän lisäsi naurahtaen. Hän ei ollut mikään opettaja, joka osaisi kertoa kaikesta innostavasti, mutta onneksi hevospiireissä jokainen, joka esitti kysymyksen, yleensä myös janosi siihen vastausta.
"Niitä kaikkia käytetään vähän eri tavoilla ja eri tarkoituksiin", hän päätyi sanomaan astellessaan karsinalle ja pujahtaessaan avoimesta liukuovesta sisään. Hän viittoi Beetä laskemaan harjakorin karsinan puruihin, jotta he voisivat yhdessä katsella erilaisia harjoja, joita siellä oli.
"Tämä on kumisuka", Bex kertoi napatessaan mustan kumisen harjan käteensä. Se ei oikeastaan edes muistuttanut harjaa, jos totta puhuttiin, vaan enemmänkin soikeaa läpyskää. "Sillä saa hyvin mudan irti hevosen karvasta. Sitä liikutetaan pyörittämällä", hän kertoi ja näytti esimerkkiä pyöräyttämällä harjaa muutaman kerran Pradan mutaisella karvalla. "Sinun vuorosi."

Bee nyökkäsi ja lähti Besin kanssa kohti Pradan karsinaa, ja sinne päästyään tyttö laski harjakorin puruihin ja tarkkkaili tarkasti kun tuo Bex näytti kumisukaa. "Hassu nimi", tyttö sanoi ja otti omalla vuorollaan kumisen harjan vastaan ja teki samalla tavalla kuin Bex hevosen karvalla.

"Sitä se kieltämättä on", Bex naurahti astahtaessaan sivummalle, jotta Bee saattoi jatkaa Pradan harjaamista. "Hyvä, juuri noin. Näetkö, miten kuivunut kura lähes ropisee siitä irti?" Nainen virnisti ja kurkotti taputtamaan tyytyväisenä aloillaan seisovan ponitamman kaulaa.
"Aina jos Prada näyttää kovin likaiselta tai pölyiseltä, kannattaa aloittaa kumisualla. Sillä saa hyvin irrotettua pahimmatkin liat ja Prada tykkää kumisuasta. Kai se tuntuu kuin sitä hierottaisiin tai jotakin", hän naurahti.

Bee hymyili leveästi ja kumisukalla harjasi kuivunutta mutaa Pradan karvasta ja hymyili leveästi. "Prada on kiva ja kiltti", tyttö sanoi leveästi hymyillen.

"Prada on", Bex nyökkäsi vahvistukseksi. "Se muistuttaa paljon minun ensimmäistä omaa poniani. Tosin Prada on vielä parempi opettamaan kuin Happy", hän myönsi vailla pienintäkään epäilystä. Prada oli uskomaton taidoissaan haastaa ratsastajia juuri sopivasti, jotta kaikki oppivat jokaisella kerralla jotakin. Punaista ponimummoa jäätäisiin kaipaamaan, kun poni palautettaisiin takaisin oikeille omistajilleen Rosings Parkiin. Onneksi hyväkuntoisella ponimummolla voisi hyvinkin olla vielä useita vuosia aikaa jakaa tietouttaan nuoremman väen kanssa, ennenkö sille sopisi myöntää eläkkeen riemut.

Bee hymyili leveästi ja kumisukalla harjasi mutaa hepotamman turkista. "Kuinka vanha tämä on ja kuinka vanhaksi hepat ja ponit elää, jos ne on terveitä?" Bee esitti jälleen kysymyksen, johon tahtoi vastauksen. Aihe oli hänelle ihan uusi ja kiehtova.

Bex joutui hetken miettimään, sillä Prada ei ollut hänen hevosensa. Poni oli tullut heille ylläpitoon seistyään turhanpanttina Rosings Parkin kilparatsujen seassa, mikä oli ollut heidän suuri onnensa.
"Prada on nyt yhdeksäntoista", hän vastasi silitellen ponimummon kaulaa. "Jos ne pysyvät terveinä, ne voivat hyvinkin elää kolmekymmentävuotiaiksi. Pradakin on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Jos en tietäisi sen ikää, olisin veikannut sen olevan ehkä kaksitoista", hän kertoi hyväntuulisesti. Nainen kumartui harjakorin puoleen katsellessaan, miten tamman kylki alkoi puhdistua mudasta ja tarjosi pehmeät harjakset omaavaa pölyharjaa Beelle.
"Tämä on pölyharja, sillä harjataan ihan normaalisti karvan suuntaan vetämällä", hän kertoi hymyillen. "Se on tosi pehmeä, koita vaikka", hän rohkaisi pöllyttäen itse pehmeitä harjaksia. "Sillä saa hyvin pölyn irti hevosesta ja karvan kiiltämään. Sillä voi myös harjata Pradan päätä, jos ei jaksa kaivaa pientä pääharjaa esille. Se on niin pehmeä ja mukava, että sopii hyvin herkemmällekin iholle."

Bee kuunteli Bexiä ja vaihtoi harjan, pölyharjaan. Hän kokeili sen pintaa ja sanoi: "Se on pehmeä." Tyttö alkoi sitten hymyillen harjaamaan pehmeällä harjalla pradaa ja hän piti harjaamisesta. "Prada on niin kaunis hepomummo", tyttö sanoi hymyillen.

"Prada on", Bex vastasi hymyillen ja kurkisti kalterien lomasta tallin puolelle, mutta äitiä ei näkynyt. No, Riddler voisi odottaa sisällä. Ei paholaishevosesta harmia olisi, kun kirjava ruuna seisoi paikoillaan karsinassaan. Hän otti hylätyn kumisuan käteensä ja siirtyi Pradan toiselle puolen pöllyttämään tottuneesti kuivaa kuraa ja kuollutta karvaa irti rautiaasta ponista. Tamma lepuutti toista takastaan tyytyväisenä ja näytti lähes nukkuvan jaloillaan nauttiessaan saamastaan huomiosta.
"Prada on tosi perso ruualle, joten se yrittää ihan varmasti hivuttautua kohti vehreitä ruohotuppoja, jos vain näkee jossakin sellaisia. Muuten se on aina tosi kiltti talutettava", hän kertoi harjaamisen lomassa. Hänellä ei ollut kiire mihinkään, sillä Twister oli jo saanut päivän liikuntansa ja tallin hevosilla oli kaikki kunnossa. Hän voisi hyvin viettää aikaa nuoren hevostytön kanssa ja katsella, miten Bee kotiutuisi talliympäristöön. Ainakin tyttö teki hyvää työtä Pradan harjaamisessa, eikä vaikuttanut varovan ponimummoa liikoja.

"Jos haluan tuoda Pradalle nameja, mitkä ovat sen nameja?" Bee kysyi, samalla kun harjasi pehmeällä harjalla, Pradan toista kylkeä ja kaulaa, toisella kädellään se hetken jopa silitti Pradan samettista kylkeä.

"Sille parasta herkkua ovat omenalohkot ja porkkananpalat", Bex vastasi hymyillen. "Varustehuoneessa on myös välillä korissa kuivuneita leivänkannikoita, niitäkin voi silloin tällöin antaa. Ei kannata kuitenkaan ostaa mitään heppanameja, vaikka ne ihanilta näyttäisivätkin, kun Prada lihoo vähän turhan helposti", nainen selitti hyväntuulisesti, toinen käsi kumisukaa punertavalla karvalla voimakkaasti pyörittäen. Prada pärskähti kun hän löysi sopivasti kutisevan kohdan ja jäi hetkeksi raaputtamaan kumisuan reunalla.
"Omenalohkot on kuitenkin Pradan suurinta herkkua. Se söisi niitä vaikka joka päivä", hän naurahti. Onneksi pullealle ponille ei moisia herkkuja niin usein syötetty.

"No jos minä tuon omenalohkoja kaksi kertaa viikossa, lihooko se pahasti?" tyttö kysyi Bexiltä ja siirtyi harjaamaan ponimummon turpaa, hellästi ja lempeästi.

"Ei liho, pari kertaa viikossa on oikein hyvä", Bex vastasi hymy huulillaan. Prada olisi onnellinen poni kun saisi herkkuja. Hän sujautti kätensä tallitakin taskuun ja kaivoi pari porkkananpalaa kämmenelleen, ojentaen niitä Beelle.
"Sovitaan, että tätä päivää ei lasketa", hän virnisti ja tukahdutti naurahduksen, kun ponitamman korvat kääntyivät vauhdikkaasti eteen ja silmiin syttyi innokas pilke. Prada oli huomannut herkut, mutta malttoi kerrankin odottaa niiden tarjoamista sen sijaan että ryntäisi saman tien popsimaan porkkananpalat. "Pidä vain sormet suorina ja herkut kämmenelläsi, niin Prada ottaa ne oikein nätisti."

Bee innostui melkein yhtä paljon kuin Prada, saadessaan muutaman porkkanan palan käteensä. Tyttö asetti yhden porkkanan kämmenelleen ja suoristi sormensa, ojentaen palaa Pradalla, jolle maistui näköjään. "Hihihi, sesyö sesyö", Bee hihkaisi innoisaan ja tarjosi lisää.

Bexin kasvoilla loistava hymy veti kirkkaudessaan vertoja sille hetkelle, kun hän oli voittanut ensimmäiset kenttäkilpailunsa Bubblesin kanssa kaikkien vaikeuksien jälkeen. Been innostus oli tarttuvaa laatua, eikä hän edes yrittänyt tukahduttaa omaa pulppuavaa iloaan, jota tytön riemu pienimmistäkin asioista synnytti. Ehkä hänen pitäisi jälleen keskittyä kaveeraamaan ratsastuskoululaisten kanssa, nyt kun kilpaileminen ei veisi hänen kaikkea aikaansa.
"Se tykkää kovasti", Bex vakuutti ja rapsutti tamman säkää, vaikka Prada tuskin moista edes huomasi kun sai herkkuja nuoremmalta. Ruualle perso ponitamma teki mitä tahansa muutaman namipalan toivossa, oli kyseessä sitten eläinlääkärin tarkistus tai kahisevan pressukujan keskellä kävely.

"Hihihi", Bee hihitti ja tarjosi kaikki porkkananpalat tammalle ja painoin nenänsä tuon turpaa vasten, irvistäen suloisesti. "Minä olen saanut uuden ystävän"; hän hihkaisi. Tytöllä ei ollut koskaan ollut juurikaan ystäviä. Häntä oli syrjitty ja hän nautti eläinten seurasta, eläimet olivat hänen ystäviään.

Bex hymyili tytön julistukselle.
"Niin sait", hän vakuutti naurahtaen. Nainen vilkaisi tallikäytävän suuntaan, kun kuuli pehmeän maukaisun ja ehti juuri parahiksi karsinan ovelle kaappaamaan pitkäturkkisen punatabbyn kissan syliinsä, ennenkö Fluffyksi ristitty kollikissa loikkaisi Pradan selkään. Kissa alkoi kehrätä heti kun hän asetteli sen paremmin syliinsä.
"Täällä on paljon eläimiä, jotka kaipaavat huomiota", nainen naurahti pidellen kissaansa tiukasti otteessaan, vaikka laiska kissa tuskin yrittäisikään karkuun nyt kun sai silityksiä mielensä mukaan. "Tämä on Fluffy ja se kiipeää kaikkien syliin kokoajan."

Bee astui lähemmäs Bexiä ja tuon sylissä olevaa kissa. "Fluffy", tyttö kuiskasi ja silitti kissaa. "Minulla oli Amerikassa kissa, mutta naapurin täti otti sen, kun minä tulin tänne. Se lupasi huolehtia sitä loppuun asti", tyttö sanoi ja silitti kissaa. Hän piti kaikista eläimistä.

"Se on hyvä, vaikka kissallasi on varmasti vähän ikävä sinua. Minulla on kolme kissaa ja pieni koira, kaikkien näiden hevosten lisäksi", Bex kertoi hymyillen. Hän astahti käytävän puolelle ja varsin koruttomasti pudotti Fluffyn tallikäytävälle. Laiska kissa maukaisi säälittävästi ja yritti hypätä uudestaan omistajansa syliin, mutta Bex hätisti punatabbyn pois kättään huitomalla.
"Mene etsimään Snuggles ennenkö se tekee jotain pahaa", nainen naurahti kissalleen, joka lähti tallustamaan kohti lämmintä oleskelutilaa nukkuakseen kuluneella sohvalla. No, kaipa sitä oli vain toivottava, ettei nuori kissapoika tekisi mitään typerää kun Fluffysta ei ollut lastenvahdiksi.
"Ne ovat kaikki tosi kilttejä, vaikka kissoista vanhin onkin välillä vähän erakkomainen", Bex kertoi kääntyessään takaisin tytön ja ponin puoleen, kun oli nähnyt, ettei Fluffy erehtyisi tunkemaan Riddlerin luokse. Punatabby ei aina tuntunut ymmärtävän omaa parastaan mitä hevosten karsinoihin tunkemiseen tuli. Aiemmin Fluffy oli viettänyt kaiken aikansa Bubblesin selässä, mutta ponin muutettua uusien omistajiensa kanssa toiselle puolen maata oli kissa ollut hukassa etsiessään uutta nukkumapaikkaa.

"Minulakin on ikävä sitä, mutta täti lupasi, pitää siitä huolta. Olisi ollut liian pitkä matka tuoda se, kun sillä ei ollut edes papereita", tyttö sanoi ja silitteli hieman apeana Pradan kylkeä ja kaulaa.

"Sen on varmasti todella hyvä olla tutuissa ympäristöissä naapurin kanssa", Bex koetti lohduttaa. Hänkin ikävöi poniaan, joka oli ollut osa hänen koko nuoruuttaan. "Minä jouduin juuri myymään oman ponini Bubblesin. Se asuu nykyään Lancasterissa uuden perheensä kanssa. Se oli minulla ihan pienestä asti", nainen kertoi yrittäen pitää apeutensa sivussa. Hänen ponillaan oli hyvät oltavat uuden omistajan kanssa, eikä ikävöinti auttaisi häntä lainkaan. Hän oli joutunut myymään poninsa ja sen pituinen se.
"Haluatko oppia puhdistamaan Pradan kaviot?" Nainen kysyi kumartuen nappaamaan metallisen kaviokoukun harjakorista. Parempi vaihtaa puheenaihetta ennenkö hän vajoaisi synkkyyteen, joka oli tuntunut roikkuvan yllä kuin uhkaava pilvi siitä lähtien, kun vaalea ruunivoikko poni oli noussut traileriin.

Bee katsoi Bexiä ja hymy tuli hänen huulilleen vasta sitten kun tuo kysyi tahtoisiko tyttö opetella puhdistamaan Pradan kaviot. "Tahdon minä", Bee sanoi ja siirtyi lähemmäs kaviota ja kysyi: "Eihän se potki minua?"

"Ei, Prada ei ikinä potki tai pure. Se voi joskus näyttää vähän hapanta naamaa kun ei haluaisi heräillä päiväuniltaan työntekoon, mutta se ei koskaan tee mitään", Bex vakuutti ja kumartui ponitamman jalan juureen. Prada nosti jalkansa ilmaan heti kun hän tarttui kiinni jalkaan ja piteli sitä siivosti ylhäällä, kun hän näytti hitaasti, miten kaviokoukulla irrotettiin multapaakut tamman kengitetyistä kavioista. Hän ojensi kaviokoukun vuorostaan Beelle ja nyökkäsi toista etujalkaa kohti.
"Asetu sen jalan vierelle kuten äsken tein, ota kiinni jalasta mahdollisimman alhaa ja kun se nostaa jalkansa, putsaat vain kaikessa rauhassa kavion. Prada jaksaa kyllä seistä kolmella jalalla ja nostaa kavionsa vaikka uudestaan, jos päädyt laskemaan sen välissä maahan", nainen jutusteli katsellessaan, miten Bee pärjäisi.

Bee rohkaistui ja astui Pradan jalan vierelle ja otti hyvin alhaalta jalasta kiinni ja koitti koukulla putsata varovasti Pradan kavion ja turhautui kun se oli hieman vaikeata. Lopulta hän laski kavion ja sanoi surullisena: "En minä osaa."

Bex seurasi vierestä rauhallisena, eikä kokenut tarvetta korjata Beetä kesken kaiken, sillä tyttö ei survonut kovakouraisesti metallikoukulla tai muutoin aiheuttanut harmia Pradalle. Nainen pudisti päätään Been sanoille.
"Höpsistä", hän protestoi kirkkaalla äänellä. "Se meni jo hyvin. Koitetaan vaan uudestaan. Joskus muta on vähän tiukasti jumissa, mutta kyllä sinä saat sen kaivettua sieltä irti. Varovasti vain raaputtelet koukulla", hän ohjeisti ja kannusti tyttöä yrittämään uudestaan. Ei kukaan osannut kaikkea ensimmäisellä kerralla ja välillä mutapaakut joita hevoset keräsivät jalkoihinsa heidän tarhoistaan olivat todella tiukassa.

Bee nosti jalkaa uudestaan ja raaputti todella varovasti koukulla mutapaakkua pois ja hymy leveni kun hän kolmannella yrittämällä sai paakun kaviosta. "Onnistuin", hän hihkaisi ja huomasi setänsä. "Bill-setä sain paakun kaviosta ja sain harjata Pradaa ja silittää kissaa", tyttö kertoi innoissaan ja setä hymyili ja sanoi: "Kuulostaa kivalta. Minä lähden käymään nyt asioilla, tulen n. tunnin päästä hakemaan. Luuletko että viihdyt täällä?" "Viihdyn ihan varmasti, olen saanut jo kaksi ystävää, Pradan ja Bexin", tyttö sanoi ja hymyili leveästi.

"Hienoa!" Bex kannusti iloisesti ja hymyili, kun tyttö kertoi ylpeänä saavutuksistaan sedälleen. Niin sitä piti! Aina sopi olla ylpeä siitä, että oli oppinut jotakin uutta, ja Bee oli oppinut jo vaikka mitä. Nainen hymyili entistä leveämmin tytön julistaessa hänet uudeksi ystäväkseen ja nyökkäsi. Hänkin oli saanut uuden ystävän, ja se jos mikä piristi aina päivää. Hänellä oli enemmän ystäviä ratsastuskoululaisten joukossa kuin hän jaksoi laskeakaan, mutta koskaan ei voisi olla liikaa ystäviä.
"Puhdista vain takajalatkin, ihan samalla tavoin kuin äsken", nainen rohkaisi silitellen Pradan kaulaa ja selvitellen puolihuolimattomasti pitkäksi venyneen harjan takkuja. Täytyisi nyppiä Pradankin harja tässä joku päivä.

"Hienoa nuppunen, nähdään tunnin päästä", Bill sanoi ja lähti. Bee, puolestaan siirtyi takajalkoja putsaamaan ja nautti hevosen hoitamista.

Bex odotti, että tyttö sai puhdistettua takajalat, ennenkö vilkaisi hyvinhoidettua Pradaa. Poni oli puhdas ja tyytyväinen, joten mikään ei estäisi viemästä sitä takaisin ulos - tai sitten he voisivat opetella varustamaan ponin. Selkään hän ei uskaltaisi Beetä tänään nostaa, mutta ehkä tyttö olisi innoissaan opetellessaan käsittelemään varusteita, joita oli ihmetellyt varustehuoneella. Bee ei vaikuttanut vielä väsyneen oppimiseen, joten ehkä uteliaisuutta sopisi tyydyttää vielä sen verran.
"Haluatko opetella varustamaan Pradan? Voidaan käydä hakemassa sen satula sun muut, ja kerron sitten samalla, mitä niillä kaikilla tehdään", hän ehdotti.

Bee sai putsattua jalat ja kun Bex ehdotti varusteiden laittoa, tyttö innostui. "Joo, haluan oppia varustamaan", hän sanoi hymyillen laittoi kaviokoukun laatikkoon. "Mitä jos käyttää jonkun toisen hepan kaviokoukkua, leviääkö siitä tauteja?" tyttö kysyi.

Bex nappasi harjakorin kantoonsa ja hymyili tytölle.
"Ei kaviokoukusta, ainakaan helposti, mutta muista harjoista voi levitä. Siksi kaikilla hevosilla on omat harjat", hän selitti. Hän saattoi silloin tällöin laiskuudessaan harjata jokaisen hevosen samoilla harjoilla, mutta moista käytäntöä ei tosiaankaan rohkaistu tallilaisten keskuudessa. Avakin kertoi aina kaikille, miten Bexin ohjeita tuli noudattaa mutta naisen tekoja ei sopinut toistaa perässä. Bex sujautti harjakorin hyllylle muiden joukkoon ja nyökkäsi satulatelineiden täyttämää seinää kohti. Jokaisen puutelineen päädyssä luki suurilla kirjaimilla hevosen tai ponin nimi, jolle satula kuului, joten Pradan oma oli helppo löytää. Ponitammalla oli tummanvioletti satulahuopa mustan yleissatulansa alla. Bex nosti satulan käsivarsilleen ja osoitti kohti suitsien rivistöä toisella seinällä.
"Ottaisitko Pradan suitset tuolta? Ne ovat nuo tuossa", hän kertoi ja osoitti kohti suitsikoukkua, jonka yläpuolella luki Pradan nimi. Hetken pohdittuaan Bex nappasi myös tamman suojat mukaansa. Voisihan hän näyttää samalla miten nekin laitettiin ponin jalkoihin, vaikka harvoin Prada suojia tarvitsi.

Bee seurasi Bexiä varustehuoneeseen ja katsoi Bexiä tarkasti ja kun tuo pyysi, hän otti Pradan suitset. "Suitset? Niin kuin Suittisetti?" tyttö sanoi hämillään.

"Suitsilla ohjataan hevosta", Bex selitti yksinkertaistaen ratsastuksen monimutkaista teoriaa tytölle, jolle kaikki oli vielä uutta. Oli turha alkaa puhua istunnasta, painoavuista ja katseen merkityksestä, kun lapsi ei ollut edes päässyt ponin selkään asti. "Ne ovat vähän niin kuin ponin ratti", nainen naurahti astellessaan Pradan karsinalle ja asettaessaan satulan lattialle, etukaari seinää vasten nojaten.

"Ai jos vetää vasemmalla kädellä", Bee sanoi ja nosti vasenta kättään aavistuksen ja lisäsi: "Se menee vasemmalle?" Tyttö katsoi tarkasti Bexiä lisäsi ja sanoi: "Entäs kaasu ja jarru?"

"Juuri niin", Bex naurahti. "Tosin se kääntyy paremmin, kun siirtää kättä sivummalle eikä vain vedä taakse, mutta kyllä, jos liikutat vasenta kättäsi, poni lähtee vasemmalle." Nainen tiesi yksinkertaistavansa ratsastusta ehkä liiankin kanssa, mutta kaiken ehtisi korjata siinä kohtaa kun Bee nousisi satulaan. Avalla oli lahja saada lapset oppimaan ratsastuksen perusasiat muutamassa hetkessä kunhan lapsi vain pääsi satulaan asti, joten hänen selittelynsä ei haittaisi mitään.
"Jos vedät molempia käsiä varovaisesti taakse, se on jarru", nainen kertoi ja siirtyi satulan kanssa Pradan luokse. "Ja kaasua saa kun koskettaa jaloilla ponin kylkiä." Hän nosti satulan Pradan kaulalle ja kääntyi katsomaan tyttöä.
"Eli satula. Se nostetaan ensin osittain ponin kaulalle, jotta se voidaan liu'uttaa taaksepäin oikealle kohdalle. Näin kaikki karvat asettuvat siististi eikä mikään jää hiertämään ponia", hän kertoi samalla kun veti satulan vaivattomasti oikealle paikalle. "Sen jälkeen lasketaan satulavyö, tämä nauha tässä näin, alas, ja kierretään ponin toiselle puolelle." Bex teki kuten oli kertonut ja pujahti Pradan kaulan ali toiselle puolen kiinnittämään vyötä.
"Tämä on se hankalin vaihe, kun ponit tykkäävät pullistella. Ne oikein puhaltavat vatsansa täyteen ilmaa, ettei vyötä saisi kiinni", hän virnisti ja demonstroi Pradan puuhia pullistamalla omat poskensa täyteen ilmaa.

Bee katsoi tarkasti Bexiä ja kuunteli tuota ja seurasi tuota lopulta toiselle puolen Pradaa ja katsoi nauraen kun Bex pullisti poskiaan. "Hih, miksi ne niin tekee?" hän kysyi huvittuneena.

"Ettei vyötä saisi vedettyä kireälle. Ne eivät tykkää siitä yhtään", Bex naurahti. "Niiden mielestä olisi kivempaa vain syödä kaikki päivät eikä koskaan lähteä töihin." Hän kiinnitti vyön soljet löysälle ja taputti Pradan kaulaa. Ei hänen tarvitsisi vyötä kunnolla kiinni kiskoa, kun kukaan ei ollut nousemassa selkään. Nainen nappasi Pradan tummanvioletit suojat käteensä ja ojensi toisen etujalan suojan Beelle.
"Nämä ovat jännesuojat, ja niitä käytetään erityisesti silloin, kun hypätään esteitä. Ne tukevat ponin jalkaa ja ehkäisevät vammoja", hän kertoi kumartuen Pradan etujalan puoleen. "Ne vain liu'utetaan paikoilleen ylhäältä päin ja kiristetään tarrat, tähän tyyliin", hän selitti näyttäen esimerkkiä, ja nyökkäsi sitten Been puoleen, jotta tyttö saisi hoitaa toisen etujalan suojittamisen.

Bee nyökkäsi ja tarkkaili naista ja tuon toimia tarkasti. Hän otti tummanlilan suoja käteensä ja katsoi miten Bex laittoi toisen paikalleen ja Bee teki samoin ja nautti kun Prada oli niin kiltti.

"Hyvä, hienosti laitettu", Bex kannusti. "Sitten sama takajalan suojan kanssa. Tämä on vain matala hivutussuoja, joten näyttää vähän erilaiselta, mutta samanlailla se laitetaan paikoilleen", nainen hymyili ja näytti vielä esimerkkiä toisen takajalan kanssa.

Bee hymyili leveästi ja siirtyi myös takajalkojen luo ja laittoi suojan takajalkaankin. Hän nautti täysin rinnoin, sillä sai olla ystävien kanssa.

"Noin juuri", Bex naurahti ja taputti Pradan lautasta, kun ponitamma oli seissyt niin hienosti paikoillaan koko varustamisen ajan. Hän liu'utti karsinan oven kiinni jättäen heidät sisäpuolelle ja riisui Pradan riimun tamman päästä. Noin. Nyt ponitamma ei voisi yrittääkään livahtaa ulos karsinastaan, joten hän voisi rauhassa esitellä suitsia.
"Eli nämä ovat suitset. Niissä on paljon hihnoja, jotta ne saadaan laitettua hevoselle hyvin päähän. Täytyy vain muistaa avata nämä kaksi solkea", Bex selitti ja esitteli sekä turpa- että poskihihnan soljet, ennenkö aukaisi ne. "Ja loppuihin ei sitten tarvitsekaan koskea. Suitset puetaan aina niin, että kuolaimet, nämä metalliset pötkylät, lepäävät kättä vasten. Niitä tarjotaan ponille saman lailla kuin herkkuja", hän selitti samalla kun näytti esimerkkiä. Prada hamusi kuolaimet avoimelta kämmeneltä suuhunsa kiltisti ja Bex saattoi sujauttaa niskahihnan ponitamman korvien taakse.
"Kas näin. Sitten van kiristetään nämä samat hihnat, joiden soljet juuri aukaistiin, ja suitset ovat ponilla hyvin päässä. Pitää vain muistaa katsoa, ettei niiden tukka jää painamaan remmejä vasten", Bex naurahti ja kaivoi Pradan punertavaa harjaa niskahihnan alta.

Bee katsoi Bexiä tarkkaan ja siirtyi lähemmäs katsomaan suitsia ja kuolaimia. "Eiks noi o suussa hankalat?" hän kysyi Bexiltä.

"Ei, ne toimii hyvänä rattina", nainen vakuutti hymyillen. "Hevosilla on suussaan kohta, jossa ei ole ollenkaan hampaita, ja nämä livahtavat juuri sopivasti siihen väliin."

"Ahaaa", Bee sanoi ja katsoi, kun Bex laittoi kuolaimet hevoselle suuhun. "Miten se voi syödä ne suussa?" tyttö kysyi pohtivalla äänellä.

"Kyllä se periaatteessa voi, mutta se on hankalampaa eikä yhtään niin mukavaa hevoselle, joten siksi niiden ei annetakaan syödä varustettuna", Bex selitti hämmentymättä. Toki hevoset napsivat silloin tällöin evästä mukaansa maastolenkeillä, erityisesti Prada joka olisi kaikista mieluiten leikkinyt ruohonleikkuria ojantörmillä, mutta se ei tarkoittanut että he ruokkisivat varusteet päällä olevia hevosia.
"Ja kuolaimistakin tulee ihan likaiset, jos hevoset syövät ne suussaan", Bex naurahti. Hän pujotti ohjan jalustimen väliin, jotta poni ei pääsisi tiputtamaan niitä jalkoihinsa ja viittasi ovea kohden. Prada voisi hyvin seistä varusteissaan sen hetken, että tyttö pääsisi kotiin, sillä mikäli hän ei ollut kelloaan aivan väärin seurannut, saapuisi setä pian tyttöä noutamaan.
"Tuletko huomenna taas uusiksi?" Bex kysäisi sulkiessaan karsinan oven heidän perässään. Hän voisi ratsastaa Pradan pikaisesti kentällä kun ponitamma kerran seisoi jo varusteissaan. Tekisi sillekin ihan hyvää joutua kunnon töihin ratsastustuntien sijaan. Sitä paitsi, jääräpäinen ponimummo oli aivan loistavaa seuraa kouluvääntöön.

Bee kuunteli tarkkaan ja nyökkäili välillä. "Okeii. No sitten mä en anna Pradalle mitään, ku sillä on ratti suussa", tyttö sanoi hymyillen ja nyökkäsi Bexille. "Joo tuun mää", hän sanoi innoissaan, hän kovasti tahtoi jatkaa tallilla käyntiä. Pian Bill-setä ilmestyi ja kysyi: "Oletko valmis lähtemään kotiin?" Bee nyökkäsi ja halasi spontaanisti Bexiä: "Nähdään huomenna."

Bex vastasi lämpimästi saamaansa halaukseen ja naurahti pehmeästi.
"Nähdään! Prada odottaa sinua täällä huomennakin", hän vakuutti hymyillen ja vilkutti parivaljakolle odotellessaan, että he pääsisivät kunnolla lähtemään. Hän palasi Pradan luokse viedäkseen ponin kentälle. Voisi tehdä ihan hyvää myös hänelle joutua välillä työstämään ihan kunnon ratsujakin.

Bee hyppeli innoissaan setänsä vierellä autolle ja puhua pälpätti innoissaan mitä kaikkea oli oppinut hevosten jutuista.

Maanantai 18. tammikuuta 2016

Tibby jätti skootterinsa tallin seinän viereen ja riensi heti rahaamaan esteitä ratsastuskentälle ja alkoi kokoamaan nitä paikalleen.
Kun esteet olivat paikallan hän hyppeli tarhalle ja huhuili Piccoloa ja Bebbietä, joista pienempi juoksi nopeammin, kun taas Piccolo asteli rauhallisesti nuuhkimaan emäntänsä hiuksia, kun tyttö kyykistyi antamaan kilipukille keksiä. "Lähdetään puomille", tyttö avasi portin ja tarttui hevosen suitsiin ja kiinnitti riimun tuon suitsiin ja lähti taluttaman tuota puomille, suljettuaan portin. Kilipukki juoksi aidan ali ja mäkätti innoissaan. Tibby kiinniti Piccolon puomin totutulla solmulla ja haki harjakorin, esteratsastussatulansa ja muut tarvikkeet, alkaen sitten kumisukalla harjata hevosta lempeästi.

Bex hymyili kuullessaan tutun skootterin kaartavan tallin pihaan. Hän olisi mielellään käynyt tervehtimässä tyttöä tallin pihalla, mutta pesukarsinassa häseltävä Twister vaati hänen kaiken huomionsa, eikä ruunaa tosiaankaan voinut jättää itsekseen edes siksi hetkeksi. Hevonen oli tänään harvinaisen leikkisällä päällä eikä hänellä ollut sydäntä kieltää hevostaan, kun Twister ei tarkoittanut puuhastelullaan mitään pahaa tai edes tuhonnut tavaroita, toisin kuin paholaisponi olisi tehnyt. Ehkä siinä oli jotain hyvääkin, että hän oli vaihtanut paikkoja tuhoavan poninsa täyspäiseen, perusluonteeltaan uteliaan ystävälliseen täysiveriseen. Nainen pesi treenin hikeennyttämän ruunan reippaasti loppuun ja heitti ohuen loimen selkään, jotta ruuna tarkenisi kylmässä tallissa märkänäkin. Punaruunikko sai karsinassaan muutaman herkun naiselta, joka hymyili lämpimästi kun musta turpa hamusi hänen käsivarttaan kiitokseksi.
"Olehan kiltisti, pääset pihalle kunhan olet kuivunut", nainen supatti hevoselleen ja lähti sen jälkeen tallipihalle katsomaan, miten Tibby pärjäsi hevosensa kanssa.
"Moikka, mitä kuuluu?" Pirteä nainen tervehti hymyillen ja harppoi kirjavan hevosen luokse, joka oli varsin mukava tuttavuus. Bex ojensi kätensä Piccololle ja hieraisi kiltin hevosen turpaa tervehdykseksi.

Tibby hoiti parhaansa mukaan hevostaan, jotta tuo olisi valmis ratsastamiseen. "Moikka", Tibby hihkaisi, vilkaisten Bexiä. "Ihan kivaa, iskä ja äiti lähti eilen juhlimaan hääpäiväänsä ja ne on koko pitkän viikonlopun Pariisissa", tyttö kertoi hymyillen ja vaihtoi kumisukan pehmeään harjaan, välillä se harjasi hieman Bebbietäkin, mutta sitten taas Piccoloa. "Mitä sulle?" hän kysyi hymyillen Bexiltä, vaihtaen sitten hevosen toiselle puolen.

"Oi, makeeta!" Bex hihkaisi pitäen tiiviisti ajatuksensa kaukana Pariisista, jossa myös Ryan asui. Hän ei suostunut ajattelemaan miehenpuolikastaan juuri nyt, vaan keskittyi sen sijaan siihen, miten hienoa oli, että vanhemmat olivat päässee matkalle juhlimaan hääpäiväänsä.
"Ei mitään ihmeellistä", nainen naurahti ja juoksutti sormensa pitkän punaisen poninhäntänsä läpi. Pitäisi taas värjätä hiukset piakkoin, sillä väri alkoi haalistua ja toiselta sivulta siiliksi ajeltu tukka kasvaa turhan pitkäksi. "Käytiin Twisterin kanssa vauhdikkaalla maastolenkillä, mikä oli ehkä ihan parasta ikinä", hän jatkoi huvittuneena. Äiti ei arvostanut moista, sillä ruuna vaati enemmän koulutreeniä kuin maastossa kaahailemista, mutta hän oli kaivannut päänsä tuulettamista eikä pohkeenväistöjen harjoitteleminen kentällä vastannut hänen käsitystään hauskanpidosta.

"Kivaa", Tibby sanoi leveästi hymyillen ja katsoi Bexiä. "Lähdetäänkö joku päivä yhdessä maastoon?" tyttö kysyi tuolta. Hän nautti hevosten kanssa olemisesta ja hän piti kovasti Bexistä.
Kun hän oli harjannut hevosensa hän otti kaviokoukun, alken puhdistaa kavioita rauhallisesti. Piccolo nauti puhtaistsa kavioista. "Hyvä tyttö", Tibby sanoi ja taputti hellästi tamman kaulaa, alkaen sitten varustaa tuota valmiiksi. "Mä taidan tän päivän ratsastuksen jälkeen pestä varusteet", Tibby sanoi tytölle.

"Lähdetään vaan", Bex vastasi leveästi hymyillen. Hän ei koskaan kieltäytyisi maastoseurasta, sillä luoja tiesi (jos koskaan tänne perämetsiin erehtyi vilkaisemaan) että hän ratsasti suurimman osan ajastaan itsekseen. Jossakin kohtaa se alkoi käydä yksinäiseksi, vaikka hevosista olikin suunnattomasti seuraa.
"Se on hyvä", hän naurahti, "minunkin pitäisi, mutta olen taitavasti siirtänyt sitä eteenpäin." Ennenkö hän huomaisikaan, olisi joku tallin tuntiratsujen hoitajista ottanut asiakseen pestä Twisterin varusteet.

Tibby hymyili leveästi ja katsoi tuota hymyillen varustaen Piccoloa oikeaoppisesti, niin kuin oli opetettu. Kun hevonen oli varustettu, Tibby otti harjakorista Bebbien talutushihnan ja kiinnitti sen kellokkaan kaulapantaan. "Noin, nyt Bebbie ei tule esteiden eteen häsläämään", Tibby sanoi ja silitti mäkättävää kilipukkia. Tyttö laittoi suitset ja kuolaimet hevoselleen ja lähti taluttamaan hevosta ja Bebbietä kohti ratsatuskenttää. Hän kiinnitti Bebbien aitaan ja nousi ratsaille, alkaen lämmittely ratsastamisen.

Bex hymyili katsoessaan pikkuvuohta, joka seurasi hevosta kaikkialle. Onneksi he olivat löytäneet Piccololle tarhakavereita, joita vuohen seura ei häirinnyt, sillä muutoin olisi alkanut tehdä tiukkaa tarhojen kanssa. Ensi kesänä olisi pakko rakentaa uutta tarhaa, vaikka se vaatisikin paljon ylimääräistä työtä. Nainen hyppäsi kentän aidalle istumaan, vaikka tiesikin äitinsä vihaavan sitä kun hän teki niin, ja katseli lämmittelevää ratsukkoa.
"Miltäs Piccolo tuntuu? Onko se reippaalla päällä?" Bex kysäisi heilutellen jalkojaan aidan päällä keikkuessaan.

Tibby lämmitteli mielellään Piccolon kanssa ja hevonen tuntui pirteältä. "Pirteä on", Tibby vastasi hymyillen ja pikkuhiljaa hevonen oli lämmitelty kunnolla ja Tibby saattoi lisätä vauhtia ja siirtyä ensimmäiselle esteelle. Hän oli kuitenkin epävarma ja Piccolo ei hypännyt vaan kiersi esteen. Tibbyllä oli aina sama ongelma, että parin ensimmäisen esteen kohdalla oli epävarma mutta kolmannella hän oli jo varma ja Piccolo hyppäsi.

"Hyvä", Bex naurahti seuratessaan ratsukkoa. Oli aina positiivista kun hevonen liikkui omalla moottorilla eteenpäin eikä kaivannut jatkuvaa muistuttelua siitä, että jalkoja oli tarkoitus liikuttaa. Nainen katsoi, miten ratsukko lähti estettä kohden ja harjaantunut silmä erotti jo useampaa askelta ennen suunniteltua hyppyä, ettei siitä tulisi mitään.
"Älä purista satulaa polvillasi niin saat tuettua Piccoloa loppuun asti pohkeilla, ettei se pääse kiertämään", Bex ohjeisti hyväntuulisesti. "Rohkeasti vaan, kyllä te siitä yli pääsette."

Tibby kuunteli tarkasti Bexiä ja kaikesta poiketen kerrankin jo toisen esteen hyppääminen onnistui. Esteet eivät olleet korkeita ja tyttö tarvitsiki vinkejä ja ohjeita. Tibby kehittyi niistä parhaiten ja esteet alkoivat sujua Piccolon kanssa. Pientä mäkätystä Bexin alapuolella olevan Bebbien suusta kuului, mutta Piccolo pysyi rauhallisena.

Bex harkitsi hetken, että pudottautuisi alas aidalta jotta yltäisi rapsuttamaan ääntä pitävää pikkuvuohta, mutta jäi lopulta aidalle istumaan, sillä se tarjosi mukavan näköalan kentälle. Hän saattoi tuntea olonsa edes kerran pitkäksi, kun keikkui korkean aidan päällä katselemassa, miten Tibby ja Piccolo työskentelivät.
"Hyvä, paljon parempi", nainen kehui kovaan ääneen kun Piccolo ylitti esteen. Hän seurasi ratsukon menoa hymy huulillaan. "Myötää enemmän hypyissä, siirrä kättäsi ihan kunnolla kohti Piccolon suuta, niin se saa venyttää kaulaansa ja sinun on helpompi pysyä tasapainossa", hän jatkoi ohjeiden jakamista katse hevosta ja ratsastajaa haukkamaisesti seuraten. Ava oli ehkä heistä kahdesta kokeneempi opettaja, mutta ei hänenkään opintonsa olleet täysin hukkaan menneet. Ainakin hänellä oli virallinen pätevyys puuhaan, jota Ava teki pelkällä vuosikymmenten kokemuksella.

Tibby hymyili ja hänen otteensa varmentui. Hän teki juuri niin kuin Bex neuvoi ja huomasi heti, miten hänen ja Piccolon suoritus parani seuraavalla esteellä. Hän nautti kovasti Piccololla ratsastamisella ja esteiden hypystä. Tämä oli todellista elämää.

Bex nyökkäili seuratessaan ratsukkoa. Ainakin Tibby kuunteli ohjeita, mikä oli jo enemmän kuin joistakin ratsastajista saattoi sanoa. Kaikki eivät halunneet kuunnella ohjeita tai ymmärtäneet, mitä heidän oli tarkoitus tehdä, kun opettaja korjasi. Onneksi Tibby ei kuulunut siihen porukkaan.
"Loistavaa, hyvin sujuu", nainen rohkaisi ja sipaisi punaista poninhäntäänsä, joka oli Twisterin puuhien jälkeen varsin sotkuinen. "Rohkeasti vaan esteille, ratsasta Piccolo aina suoraksi, ei hypätä mitään vinossa kulmassa", hän ohjeisti kuuluvalla äänellä jalkojaan heilutellen.

Tibby oli kiitollinen kun sai ohjeita esteratsastukseen, hän oli n. 2 vuotta ratsastanut esteitä, mutta tarvitsi neuvoja. Tyttö kuunteli tarkasti ohjeita ja päästi sitten Piccolon ratsastamaan suoraan, ennen estettä. Hän koitti pitää mielessään kaikki ohjeet ja meno muuttui sulavammaksi.

Bex vilkaisi kärsinyttä tallipuhelinta, kun kapistus värisi hänen taskussaan. Joku perui ylihuomisen tuntinsa. Täytyisi muistaa kirjoittaa viestin sisältö ylös heti kun hän palaisi talliin, ettei moinen unohtuisi. Nainen hymyili esteitä hyppäävälle ratsukolle.
"Paina kantapäät alas Tibby, niin sinun on helpompi säilyttää tasapainosi hypyissä", hän huikkasi yrittäen olla mahdollisimman kannustava ja innostava opettaja, jotta äiti ei vaatisi hänen päätään vadille tämän jälkeen. Hän osasi kyllä opettaa kisakiertoryhmäänsä, joten eipä tässä paljoa eroa siihen ollut. Paitsi että tällä kertaa hevonen ei ollut yksi heidän tuntiratsuistaan.
"Hyvin tehty", hän kehui ja hyppäsi alas aidalta. "Jos kävelet hetken Piccolon kanssa niin nostan parin esteen korkeutta niin saatte vähän lisää haastetta", hän naurahti katsellen lämmöllä hevosta, joka oli tehnyt tähänkin asti hienoa työtä ratsastajansa kanssa.

Tibby laski kantapäitään ohjeen mukaisesti ja teki seuraavan hypyn ja rauhoittu lopulta Piccolon kävelemään hieman lähemmäs aitaa, sillä määkijä oli kovaääninen. Bebbie vaikeni heti, kun sai hieroa päätään parhaan ystävänsä jalkaa vasten. Tibby antoi hevosen kävellä rauhallisesti Bebbien lähellä.

Bex suuntasi nostamaan kahden esteen ylimpiä puomeja kymmenellä sentillä ja hymyili harppoessaan takaisin aidan luokse. Hän voisi hyvin istuskella täällä ja katsella korkeammalta, mitä Tibby ja Piccolo puuhasivat, kun tyttö ei selkeästi tarvinnut häntä kentän keskelle heilumaan ja ohjaamaan Piccoloa omalla elekielellään.
"Onko hauskaa?" Hän kysäisi taputtaen tamman kaulaa, kun pujahti hevosen ohi ja kiipesi aidalle istumaan.

"Minulla ainakin on hauskaa", Tibby sanoi ja aivan kuin vastauksesti heilautti päätään taaksepäin ja sai Tibbyn nauramaan ja sanomaa: "Piccolosta myös." Kun Bex nousi aidalle, Tibby antoi hieman pohkeita ja Piccolo lisäsi itsestään vauhtia ja pian he taas hyppäsivät esteen yli. Tibby koitti pitää mielessä Bexin ohjeet.

"Hyvä niin", Bex naurahti ja seurasi jälleen katseellaan ratsukkoa. Hän yritti pitää ajatuksensa tiukasti ratsukossa ja tehtävässä työssä, ettei päätyisi pohtimaan, mitä tekisi illalla tai mihin aikaan voisi yrittää tavoitella Ryania. Parempi keskittyä tähän hetkeen eikä pohtia mitään, mistä saattaisi tulla huono mieli.
"Hyvä, hienosti korjattu", hän kehui ja hymyili. "Koita pitää jalkasi lähellä Piccolon kylkiä koko hypyn ajan ja varo ettet nojaa ohjaan, vaikka hyppy olisikin isompi kuin oletit", hän jatkoi hyväntuulisesti.

Tibby nautti este ratsastuksesta ja hän huomasi pientä virhettä, samoin kuin Bex ja korjasi heti asentoaan ja jalkojensa asentoa paremmaksi, jotta hypyt onnistuisivat. Hymy oli leveä hänen huulillaan, kun Bex kehui taas häntä. Bex oli paras valmentaja, jonka hän tunsi, hänen ihan ensimmäinen valmentajansa oli aina vihainen ja torui kaikesta, eikä koskaan kehunut.

Bex ei edes osannut olla vaativa ja tiukka valmentaja, vaikka miten yrittikin aina silloin tällöin. Hän vaati jokaiselta noiden parasta mahdollista suoritusta, mutta siihen se sitten jäi. Hän jakeli kehuja joskus liiankin helposti, mutta jakoi äitinsä filosofian siitä, ettei koskaan saanut antaa pelkkiä toruja. Ratsastamisesta meni maku jos ei kuullut mitään muuta kuin sitä, mitä kaikkea teki väärin.
"Hienoa Tibby!" Hän hihkaisi korotetun esteen jäädessä pystyyn ja hymyili leveästi. Oli aina ihana nähdä, miten ratsastajat onnistuivat.

Kun korotettu este jäi pystyyn, ilo tulvi Tibbyn sisällä ja hänen huulilleen jäi leveä hymy. "Hienoa Piccolo", hän kehui hevostaan jatkaen treenaamista, lopettaen n. varttia ennen kuin tunnit alkaisivat ja jotkut kehuivatkin hänen esteratsastustaan. Joku lapsi koitti mennä mäkättävän Bebbien luo, mutta tuo uhitteli sarvillaan lapselle. Piccolo hirnahti kiukkuisesti lapselle joka juoksi pois. Tibby laskeutui hevosen selästä ja otti Bebbien talutushihnan ja lähti taluttamaan hevostaan ja kilipukkia kentältä kohti puomia. "Olit loistava esteissä Piccolo", tyttö kehui hymyillen. "Bex, suihkutanko minä Piccolon?" hän varmisti Bexiltä.

"Joo, suihkuta vaan, se tekee sille hyvää", Bex vastasi kävellessään kentältä tallin puolelle, jossa oli täysi hälinä päällä, kun ratsastajat valmistautuivat ensimmäiseen tuntiin. Hän kävi hakemassa Twisterin, jotta voisi lykätä kuivuneen ruunan ulos muiden hevosten seuraan, sillä täysiverinen ei ollut kovinkaan tyytyväinen meluisassa tallissa. Hän palasi kentälle purkamaan esteet, jotta ne eivät olisi ratsastustuntien tiellä ja hymyili tervehtiessään hoitajia, jotka saapuivat auttamaan estetolppien raahaamisessa. Tämä oli elämää, josta hän nautti. Ratsastustunteja, innokkaita ratsastajia ja mahdollisuuksia todistaa sitä, miten lapset oppivat uutta.
"Ratsastakaa hyvin tunnilla!" Hän huikkasi kentälle siirtyville ratsukoille ja luovi tiensä takaisin tallin sisätiloihin vilkaisemaan, missä vaiheessa Tibby hevosineen oli. "Se meni tosi hyvin, olette oppineet paljon Piccolon kanssa", hän virnisti pirteästi.

Tibby vei Piccolon talliin paikkaan jossa hevoset suihkutettiin. Hän kiinnitti hevosen riimunaruilla ja kantoi, riisuttuaan hevosen varusteet sivummalle ja alkoi puhdistaa hevostaan rauhallisesti. "Kiitos, se tuntui samalta kuin olisi lentänyt", Tibby kuvaili tunnettaan. Hän piti kovasti ratsastamisesta ja halasi Bexiä. "Adrenaliinit virtaa", hän sanoi hymyillen Bexille. "Kiitos kovasti neuvoista. On jotenkin rauhottavaa ja varmempi olo, kun annat ohjeita, samalla", hän sanoi ja tarkoitti sanojaan.

"Siltähän se tuntuu", Bex myönsi naurahtaen. Hän rakasti esteratsastamista, mutta vielä enemmän hän rakasti maastoesteitä. Kenttäratsastuksessa oli kaksi osa-aluetta, jotka saivat hänen sydämensä lentämään, ja no, ei kouluratsastuskaan hullumpaa ollut, varsinkaan entisen Bubbles-ponin kanssa, joka oli tehnyt siitä jännittävää tarjoilemalla kipakkaan sävyyn pukkeja ja muita ylimääräisiä riekkumisia.
"Aina", nainen vakuutti vastattuaan lämpimästi halaukseen. "On kiva katsella, miten hyppäät Piccolon kanssa, ja pääsenpähän harjoittelemaan taas pitkästä aikaa ohjaamista", hän naurahti loppulauseensa vitsinä. Oli hänellä viikottain yksi ratsastustunti pidettävänään sekä kaikki ne, joita Ava ei syystä tai toisesta ehtinyt pitämään, mutta koko syksyn ajan Ava oli ollut tavattoman tehokas, eikä hänelle ollut jäänyt montaakaan mahdollisuutta ohjata ratsastustunteja.

Tibby hymyili leveästi, Bex tuntui aivan isosiskolta. "On ihan huippua , kun sä autat mua Piccolon kanssa", hän sanoi ja meni vesiletkun luo ja alkoi suihkuttaa hevostaan, varoen osumasta Bexiin ja Bebbieen.

"Tietty autan", hän naurahti väistäen sivummalle jottei kastuisi. Vaikka kesäisin hän olikin suurin syy tallin käytävillä ja pihamailla käytäviin vesisotiin, ei talven koleus houkutellut kastelemaan vaatteita ellei se ollut aivan välttämätöntä. "Ei tallilla pyörimisessä ole mitään järkeä jos pysyttelee vain omissa oloissaan. Kaikki on aina kivempaa kun sen tekee hyvässä seurassa", hän jatkoi hyväntuulisesti ja ajatteli kaikkia niitä upeita muistoja, joita hänellä oli Greenridgestä. Niistä lähes jokaiseen kuului koko joukko muita hevostyttöjä ja -poikia.

Tibby hymyili leveästi ja suihkutellessaan Piccoloa hän kysyi: "Milloin on seuraava ratsastusleiri?" Hän piti myös siitä, että sai samanhenkisten kavereiden kanssa viettää aikaa leireillen.

"Helmikuun puolessa välissä, kun kouluista on reilu viikko lomaa", Bex muisteli hymyillen. Pääsiäisenä olisi toinen ratsastusleiri, sillä koulujen lomat oli tällä alalla käytettävä hyödyksi, jos mieli tuoda ruokaa pöytään ja heiniä hevosille.
"Kesällä on sitten tietysti taas koko loman edestä leirejä." Sitä hän odotti. Mikään ei voittanut viikosta toiseen paikalle saapuvia innokkaita leiriläisiä, joille ratsastusleiri oli koko loman kohokohta.

"Mä tuun ainakin helmikuun ja pääsiäisleirille ja kesälläkin mä tuun ainakin kahdelle tai kolmelle leirille. Isä on luvannut. Me mennään isän ja äidin kanssa käymään kesällä Hawaijilla viikoksi, mutta isä ja äiti ei vielä tiedä mikä viikko", Tibby kertoi Bexille hymyillen. Hän nautti leirielämästä.

"Mahtavaa", nainen riemuitsi. Leirit olivat aina entistä mukavampia, kun joukossa oli jo entuudestaan tuttuja kasvoja. "Oi, kyllä minullekin kelpaisi moinen loma, mutta joudun ehkä tyytymään Ranskaan", hän naurahti, vaikka kasvoilla kävikin tietty synkkyys kun hän ajatteli miestä, joka Pariisissa odotti. Miksei miehistä koskaan ollut mitään hyötyä? Ei hän liikoja vaatinut miesystävältään, jos toivoi tuon käyvän edes silloin tällöin kotimaansa puolella häntä tervehtimässä.
"Käy sitten uimassa delfiinien kanssa ja ota paljon kuvia! Haluan nähdä kaiken, siis ihan kaiken", Bex ohjeisti pirteästi, mutta heristi sormeaan muistuttaakseen, ettei tämä ollut vitsi. Hän ei koskaan pääsisi niin kauas lomailemaan, joten kuvat olivat kaikki, mitä hänellä olisi.

"Minä lupaan otta kaikkialta kuvia, missä käydään ja lupaan videoidakin", Tibby sanoi leveästi hymyillen ja katsoi Bexiä hymyillen. Piccolo nautti vedenvirrasta ja sen näki hevosesta.

"Mahtavaa! Muista myös nauttia, ihan kaikesta", Bex vannotti päättäväisesti nyökäten. Moisista lomista piti ottaa kaikki irti. Hänen vanhempansa olivat puhuneet, että he voisivat pitkästä aikaa lähteä laskettelemaan jonnekin, mutta moinen suunnitelma oli jäänyt pelkän puheen tasolle. Heidän ei ollut helppo lomailla koskaan, sillä tallia ja hevosia ei voinut laittaa lomalle ja pärjäämään itsekseen.

"Muistan tietenkin", sanoin hymyillen leveästi ja suihkutin vielä jonkun aika Piccoloa ja putsasin tuon niin hyvin kuin se vain oli mahdollista.

"Loistavaa", Bex naurahti. "Tiedätkö, olen oikeastaan tosi kateellinen", hän myönsi samaa naurua äänessään. Mitäpä kiukuttelusta olisi hyötyä, kun ei se tekisi hänestä yllättäen rikasta. Hän voisi ehkä joskus vuosien päästä säästettyään jokaisen liikenevän pennin, tehdä matkan Euroopan ulkopuolelle, mutta siihen menisi ikuisuus eikä paratiisisaaren kaltainen turistikohde siltikään olisi hänen varojensa ulottuvilla. No, eipä se kai niin tarkkaa. Hän voisi yhtä hyvin nauttia Espanjan aurinkorannoista. Sekin olisi jo upea loma hänelle.

Tibby hymyili Bexille ja sanoi: "Ei sitä kannata kadehtia, ei se mitään muuta. Haluaisin minäkin olla sinun tilallasi ja hoitaa vain eläimiä ja opettaa muita."

"Tämä on varsin rankkaa hommaa", Bex naurahti, "eikä yhtään niin hohdokasta kuin kirjat ja leffat antavat ymmärtää." Kasvoja koristava virne oli siitä huolimatta varsin tyytyväinen, sillä hän nautti elämästään juuri tällaisena. Se oli vaatinut monia uhrauksia, mutta loppujen lopuksi tämä oli sitä elämää, jota hän halusi elää. Mitäpä siitä, jos se tarkoitti, ettei hän päässyt ystävien kanssa viettämään iltaa kuin kerran tai pari vuodessa, eikä voinut lähes koskaan matkustaa muihin kaupunkeihin, ulkomaista puhumattakaan.
"Mutta on tässäkin puolensa. Niitä on vain vaikea muistaa kun kello soi ennen aamukuutta ja ulkona sataa vettä vaakatasossa", nainen nauroi.

Tibby suihkutti vielä Bebbien, kun tuokin kovasti pyrki veden virtaan ja kun Tibby hikiviilalla kuivasi Piccolon enimmät vedet, hän sitten heitti ohuen loimen tammansa selkään. Sitten hän otti Bebbien oman harjan jonka avulla hän selvitti kilipukin pikkutakut ja kääri tuon sitten lampaanvillaan. Hän irroitti Piccolon riimunaruista ja otti Bebbien syliin ja lähti kantamaan kilipukkia kohti ystävysten karsinaa. Piccolo seurasi kiltisti perässä ja Tibby laski Bebbien villan sisässä nurkkaan ja Piccolo asteli hieromaan turpaansa pikkuystävän päätä vasten. Tibby sulki karsinan oven ja asteli sitten takaisin pesupaikalle ja alkoi putsata varusteitaan. "Miten sää edes jaksat herätä hirmu aikaisin, mulla on vaikeeta herätä jopa kouluun", Tibby sanoi vakavalla naamalla.

Bex väisti sivuun, jotta Tibby sai puuhailla rauhassa hevosensa ja kilinsä kanssa, katsellen huvittuneena eläinystävyksiä. Ne olivat oikein suloisia, se hänen oli myönnettävä.
"Kun on pakko", Bex nauroi lämpimästi. "Se meteli mikä täällä nousee, jos olen kolmekin minuuttia myöhässä, pakottaa jalkeille kun kello soi", hän jatkoi huvittuneesti päätään pudistellen. "Hevoset tietävät tarkalleen, koska on aamuheinien aika, ja kun yksi aloittaa metelöimään, liittyvät loput hetkessä mukaan. Hyvä kun ei ääni herätä Hexhamissa asti", hän nauroi.

Tibby nauroi Bexin kommentille. "Onko Piccolokin sitten valittanut aamuheinien puutteestaa?" hän kysyi huvittuneena ja erityisellä harjallan, pesi varusteita.

"En minä erota siitä äänten sekamelskasta muita kuin Felinen, joka yleensä aloittaa koko shown ja Chaoksen, jonka mielestä kaikelle kiljuminen nyt on yleensäkin vain loistavaa ajanvietettä", hän naurahti. "Onneksi olen yleensä hereillä riittävän aikaisin, etteivät hevoset pääse moista aloittamaan."

Tibby naurahti ja kysyi: "Minä voisin joku päivä jäädä yöksi ja auttaa sua päivän askareisa, niin mä näkisin, millasta sun työ kokonaisuudessa on. Nyt kun mä uusin viimestä luokkaa, niin mun ei tarvi joka päivä olla koulussa. Sopiiks?"

Bex mietti hetken. Hänen äitinsä ei aina innostunut, kun hän antoi muille luvan jäädä tallille yöksi ja auttamaan hänen töissään, mutta toisaalta, oli hänellä ollut nuorempiakin apureita kuin Tibby. Oliviakin oli ollut korvaamaton apu menneenä kesänä, vaikka ilmeisesti tytön työllistäminen heidän kanssaan oli ollut jonkin sortin rangaistus vanhempien toimesta. Niin tai näin, hänellä oli ollut hauskaa teinitytön kanssa, joten miksei siis antaa Tibbynkin jäädä.
"Tietty", hän nyökkäsi. "Pitää jutella äidin kanssa, mutta saan sen kyllä suostumaan. Voidaan toki katsoa joku viikonloppukin, niin et joudu jättämään koulua välistä. Tallilla ei ole lauantaisin vapaapäiviä", hän naurahti lauseensa lopun huvittuneena. Hänellä ei oikeastaan ollut vapaapäiviä koskaan, jos totta puhuttiin.

"Kiva", Tibby hymyili leveästi ja lisäsikin: "Luulen, että sunnuntai-päivistäkin tulisi kova protesti hepoilta, jos pitäisit vapaata." Tibby piti kovasti Bexistä ja hän kertoikin ajatuksensa: "Sano äidillesi, että tulen joku viikonloppu työharjoitteluun." Hymy ei tytöltä hävinnyt.

"Todellakin tulisi", hän nauroi lämpimästi. Hevoset kaipasivat hoitoa päivittäin, eikä siinä auttanut vedota viikonloppuihin tai pyhäpäiviin. Hommat oli tehtävä säässä kuin säässä, oli sitten talvi tai kesä, eikä valittaminen auttanut muuhun kuin siihen, että hän piti päänsä mukana pelissä.
"Minäpä sanon", hän vakuutti naurahtaen. "Katsotaan, ehkä pääset vielä joku päivä hoitamaan viikonloppuisin tallia ihan itse", hän virnisti. Hänelle kelpaisi muutama aamu, kun saisi nukkua hieman pidempään.

Tibby hymyili leveästi ja halasi Bexiä. "Huippua. Tästä työstä minä pitäisin. Koulun jälkeen minä en mene minnekään minusta tulee kuuluisa esteratsastaja", tyttö toi haaveensa esille hymyillen.

Bex vastasi halaukseen tutulla vaivattomalla tyylillään, eikä jäänyt suotta murehtimaan, oliko juuri korruptoinut yhden viattoman sielun kiskomalla nuorempansa mukanaan tallitöiden synkkään maailmaan. Hän voisi aina vedota siihen, että Tibby oli ratsastanut kauan ennen hänen turmiollista vaikutustaan, joten tuskinpa hän voisi enää suurta harmia tehdä. Sitä paitsi, ratsastus oli hieno urheilulaji ja tallityöntekijä varteenotettava ammattinimike.
"Hyvä sinulle", hän lausahti kannustavasti. Hän ei edelleenkään tiennyt, mitä hänestä tulisi, mutta juuri nyt ei ollut tarvetta tulla yhtään mitään muuta kuin tätä, mitä hän oli jo. "Se vaatii paljon kovaa työtä, mutta mikään ei ole mahdotonta kun sen eteen näkee vähän vaivaa."

Tibby ymmärsi mitä Bex tarkoitti. "Mutta minä aion harjoitella ja opiskella sitä ahkerasti ja Piccolo on tosi hyvä esteissä, kehittyy jatkuvasti. Ja sinä treenaat ja ohjaat meitä hyvin. Me ollaan hyvä tiimi", tyttö sanoi varman tapaansa.

"Ehdottomasti", hän nyökkäsi ja vilkaisi rannekelloaan. Hitto. Hän saisi taas juosta, tai olisi auttamatta myöhässä - ja todennäköisesti myöhästyisi siitä huolimatta, vaikka miten pinkoisi menemään lyhyillä koivillaan.
"Mutta nyt täytyy kiitää, jutellaan taas! Hauskaa loppupäivää!" Hän toivotti olkansa yli rynnäten jo rehuhuonetta kohden, josta pääsi portaita yläkerran heinävintille ja hänen pieneen yksiöönsä. Hänen täytyisi oppia aikatauluttamaan elämäänsä paremmin.

Tibby katsoi päätään pudistellen ja hymyillen Bexin perään. "Nähdään. Tsemppiä", tyttö hihkaisi, jatkaen varusteiden pesemistä.