[P] Pyjamabileet

"Siksi, koska minä sanon niin", Effie vastasi ja kaatoi kahta kirkasväristä limsaa kookkaaseen mehukannuun, johon oli työntänyt jo sitruunaviipaleita ja mansikoita. Paulus vajosi huokaisten tallityöntekijöiden asunnon olohuoneen upottavalle, punaiselle sohvalle ja pyöritteli silmiään. Hän oli joutunut toteamaan, ettei pystynyt väittelemään Effien kanssa - ei edes siitä, miksi hänen piti osallistua naisen vaatimiin "pyjamabileisiin". Effie oli pukeutunut punaruudullisiin flanellipyjamahousuihinsa teeman hengessä.

Sipsejä kulhoon asetteleva Colinkaan ei ollut halunnut ruveta väittelemään Effien kanssa saatuaan kutsun. Oli jo ihme, että hän oli kuin viekkaudella ja vääryydellä päässyt auttelemaan edes tämän verran, mutta hän yritti saada kulhon sisällön näyttämään mahdollisimman symmetriselta.
”Missä ovat somat tohvelisi, Paulus?” hän kysyäisi varovainen hymy huulillaan.

Paulus loi synkän, verenhimoisen katseen Coliniin. Effie lätkäisi miestä dvd-kotelolla takaraivoon.
"Minkä elokuvan haluatte katsoa ensiksi?" hän kysyi nojautuen sohvan selkänojan yli tähyämään sohvapöydälle pinottua kasaa.

Colin siirtyi muiden luo kysyvän hiljaisena, kuullakseen tarjolla olevat vaihtoehdot, ja maisteli samalla karkkeja kulhosta, jonka toi mukanaan.

Paulus vetäytyi sohvannurkkaan, ja Effie pyöräytti miesten hiljaisuudelle silmiään.
"Vai haluaisitteko mieluummin pelata jotain? Yrittäkää edes", hän vetosi luoden valtavan, tumman katseen molempiin, "en ole koskaan ollut edes kunnon yökylässä."

”Etkö?” Colin katsahti Effietä kummisssaan ja istuutui sohvalle työntäen kulhoa vaivihkaa Pauluksen suuntaan.

Paulus nyökkäsi kiitoksen ja tunki kourallisen sokerista hyvää suuhunsa, piristyen selvästi asteen.
"En, joten ettehän halua pahoittaa mieltäni, kun minulla on viimein mahdollisuus saada siitä näin ihana kokemus?" Effie vetosi tuijottaen vuorotellen seuralaisiaan. Nämä eivät ehkä olleet ensimmäinen vaihtoehto mahtaviin pyjamabileisiin, mutta Effiellä ei ollut muitakaan.

Colin vilkuili Pauluksen ja Effien väliä ja kohotti sitten makeisilla täytettyä nyrkkiään naiselle kuin olisi juomaa pidellyt, nyökäten eleen painoksi.
”Ainakin olet pukeutunut asiantuntevasti”, hän sanoi viitaten naisen pirun suloisiin pyjamahousuihin. Niissä yökyläilyissä, joissa hän oli ollut mukana, ei ollut juuri pyjamia näkynyt. Kuuliaisena mies siirtyi katsomaan esillä olevia dvd:itä ja nosti välillä yhden Pauluksen arvosteltavaksi.

Paulus nyökkäili niille epätietoisesti, sillä epäili makunsa osuvan yhteen Effien hienostuneisuuden ja Cambridge-kirjallisuusanalyysien kanssa.
"Kiitos", Effie säteili pyörähtäen ympäri liian suurten housujen lahkeet lepattaen. Hän kiristi mietteliäänä niitä ylhäällä pitävää nauhaa ja vilkaisi sitten terävällä haukankatseella Colinin vaatteita.
"Eikö sinulla ole pyjamaa?" hän kysyi kuin sydämensä murtaneena.

Colin vilkaisi naista lammasmaisesti ja yskäisi kääntyen takaisin leffojen pariin. ”Nukun alasti.”

Paulus virnisti vinosti. Effie näytti tasapainoilevan punastumisen (ajatellessaan Colinia alasti) ja taistelusuunnitelman välillä, hän kallistui jälkimmäiseen. Hän nojautui lähemmäs sohvan selkänojan yli, viekas, vaarallinen katse kissamaisesti siristyvissä silmissään.
"Voisit lainata pyjamaa Paulukselta."

Colinin pää kohosi dvd-koteloiden parista ja hän kääntyi hitaasti katsomaan Paulusta. ”…Onko sinulla pyjama?” Hänen suupielensä nyki.

"Sain Effieltä joululahjaksi", mies mutisi vilkaisten naista ja lahjotti Colinille vinon hymyn, "voit lainata sitä."

”Emme ole ihan samaa kokoa”, Colin vastasi muka harmistuneena ja tarjosi sitten sattumanvaraisesti valitsemansa elokuvan Effien käteen, hymyillen tälle jotakin vetoavan hymyn tapaista, ”Järjestä ensi kerralla toogabileet.”

"Muutama sentti pituuseroa ei haittaa. Sitä paitsi, ne ovat melko isot Paulukselle", Effie ilmoitti vastaan ja lähetti Pauluksen hakemaan pyjamaa, joka koostui tummanruskeasta t-paidasta sekä flanellisista, kermanvaaleista pyjamahousuista, jotka oli kirjottu herttaisin pöllönkuvin.
"Ole hyvä", Paulus sanoi tietämättä ollako helpottunut vai myötätuntoinen.

Colin otti housut sanattomana vastaan, tuijotti niitä ja kohotti sitten katseensa Effieen. ”Pöllöjä?”

Effie tuijotti takaisin paljolti samalla tyylillä kuin housujen kuvitus.
"Mitä?" hän tivasi haastavasti, kädet lanteille eksyen, "pöllöt ovat mahtavia."

”Niin ovat”, mies sanoi tuijottaen takaisin ja kurtisti kulmiaan, ”Minulla on sellainen tatuoitunakin, mutta… näissä?”

"Mitä vikaa niissä on?" Effie kysyi uhkaava sävy ääneensä hiipien. Paulus hiipi takaisin sohvalle ja kaatoi itselleen mukillisen hedelmäisenmakeaa limsaboolia.

Colin avasi suunsa kertoakseen, mitä vikaa hänestä oli siinä, että yön äänetön saalistaja painatettiin suloisenpehmeään flanelliin, mutta sulki suunsa.
”Ne ovat oikein söpöt”, hän yskäisi ja riisui housunsa.

Effie kiepahti häveliäästi ympäri ja harppoi olohuoneen poikki keittiöön etsimään kaapista neuroottisella tarkkuudella aseteltua ja pilkottua kasvistarjotinta, jonka keskellä oli dippikulho. Paulus piilotti hymyn kämmensyrjäänsä.

Colin nyki kulmat synkässä kurtussa löysiä housuja, jotka jättivät hänen nilkkansa vähän paljaiksi. Hän jätti yläosan suosiolla huomioimatta ja lysähti sohvalle vilkaisten Paulusta mustasti.
”Nämä ovat oikeastaan aika mukavat”, hän mutisi hetken päästä.

Paulus hymyili tietäväisesti salaliittolaisen hymyä ja vilkaisi sitten epäluuloisesti tarjotinta porkkanan, kurkun, sellerin ja paprikansuikaleita, jonka Effie laski pöydälle laitettuaan Pauluksen ojentaman dvd:n soittimeen. Mikä vika sipseissä oli?
"The Fifth Element", Effie vilkaisi menneen vuosisadan leffan retroa kantta ja nosti kätensä rauhanmerkiksi nähdessään miehen mustan katseen, "hyvä on, hyvä on. En analysoi."

Colin vain niiskautti nenäänsä kommentoimatta vihanneslautasta tai elokuvaa, mutta Effien käännyttyä dvd-soittimen puoleen, hän tarjosi Paulukselle hyväksyvää veljesnyrkkiä.

Paulus vastasi siihen tietäväisen näköisenä, kun hitaasti lyllertävät avaruusoliot saapuivat kuvaan. Effie istahti tyhjään tilaan Colinin toisella puolen haluamatta tunkea jonkinnäköistä suhdetta rakentavien miesten väliin, nappasi tarjottimelta kurkunpalan ja nakersi sitä jalat kerälle vedettynä.

Elokuva oli täyttä helmeä jo alusta asti. Elokuvan päätähden hikoiltua kuvissa aikansa, Colin avasi suunsa huuhdeltuaan syömisensä alas limsalla: ”Kumpi on kovempi: Bruce Willis vai Samuel. L. Jackson?”

"Jackson", Paulus vastasi vaimeasti suu täynnä sipsiä, "Willis on aina samassa roolissa." Effie näytti olevan sanaton ensikertaa elämässään ja päätyi kohauttamaan hämmentyeenä olkiaan. Hän ei ollut koskaan tajunnut perehtyä näyttelijöiden analyysiin.
"Entä sinusta?" hän kysyi Colinilta.

”Jackson, totta kai”, Colin vastasi ja kurotti itselleen lisää sipsejä, ”Samuel L. Jackson vai Morgan Freeman?”

"Morgan Freeman", Effie ehdotti kokeilevasti käpertyen palloksi sohvannurkaan ja kietoen sohvan selkänojalla lojuneen fleeveviltin ympärilleen vilkaistuaan seuralaisiaan sen jakamisen tarpeen varalta. Paulus kohautti olkiaan, suu täynnä sipsiä.
"Entä sinusta?" Effie jatkoi.

”Freeman on jumala”, Colin sanoi kohauttaen olkiaan, ”Vaikka Jackson on kyllä äijä.”

"Mikä on lempileffasi?" Paulus kysyi toiselta puolen tyhjennettyään suunsa. Hän kaatoi vaivihkaa toisen lasillisen limsaboolia, sillä totesi sen herkulliseksi.

Colin kallisteli mietteliäästi päätään. ”Fight Club on hyvä.” Hän heitti kysymyksen takaisin katseellaan.

"The Breakast Club", Paulus vastasi vinosti hymyillen ja tyhjensi lasinsa. Ruudulla oranssia moppia päässään pitävä täydellinen aliennainen hyppäsi lentävien autojen sekaan, ja putosi Bruce Willisin syliin.

Colin nyökkäili hyväksyvästi ja olisi kallistanut päätään odottavasti Effien suuntaan, mutta he olivat keskustelleet elokuvista aikaisemmin. Niinpä hän tyytyi katselemaan kaunista moppipäätä.

"Mitä haluaisitte pelata tämän jälkeen?" Effie uskalsi kysyä, kun oli antanut miesten tuijottaa puolialastonta Milla Jovovichia aikansa.

”Hm?” mies havahtui horroksestaan ja kallisti päänsä Effien puoleen antaen sen retkottaa sohvan selkämystä vasten, ”Eikö me ollakaan tyynysotaaa? Luulin, että se oli joku pyjamajuttu.”

Effie tuijotti miestä pitkään ilmeettömänä.
"Sitäkö todella haluat?"

Mies vastasi tuijotukseen. ”Ehhhkä”, hän vastasi hitaasti, ”Se tai Tekken.”

Effie tuijotti tiiviimmin takaisin.

Colin tuijotti samalla mitalla nojautuen lähemmäs.

Effie yritti paiskata miestä satiinipintaisella sohvatyynyllä päähän.

Colin sai tyynystä, mutta aseettomana yritti tarttua fleece-täkkiin nykäistäkseen sen Effien pään yli ja tehdäkseen tytöstä sievän paketin.

Paketista kuului hämmästynyt vinkaisu ja sitten se aaltoili, kun sisältö yritti vapauttaa itsensä. Paulus hivuttautui vaivihkaa kauemmas sohvan toiseen reunaan.

Colinilta pääsi naurunpyrskähdys, kun hän kamppaili rimpuilevan paketin kanssa, mutta yritti sitten saada sitä raotettua sen verran, että saisi Effien pään näkyviin.

Effien pää popsahti esiin silmät viiruina kuin kissalla, ja hartiamittainen, punertava tukka villisti pystyssä.
Hän kääntyi tuijottamaan Colinia.

Colinin suupielet nykivät ja hän veti henkeä kuin olisi harkinnut, mitä sanoisi. ”Tekken.”

"Mikä se on?" Effie kysyi rimpuillen itseään ulos paketista.

Colin kohotti kulmiaan ja kääntyi katsomaan Paulusta epäuskoisena, toivoen saavansa tältä tietämystä asiasta. Hän vapautti Effien paketista. ”Se on ehkä klassisin taistelupelisarja. Parasta yökyläilypuuhaa heti tyynysodan ja pullonpyörityksen jälkeen.” Luulisin.

Paulus nyökkäsi hyväksyvästi, ahtaen vaivihkaa sipsiä suuhunsa. Effie katsoi Colinia tyhjästä.
"Taistelupeli? Kuulostaa… Kiehtovalta", hän kommentoi.

”Joo”, Colin naurahti nolostuneena ja hieraisi niskaansa, ”Otin mukaan pari vanhaa peliä, kun joskus tuli yökyläillessä pelailtua. Mutta tehdään vaan jotain muuta.”

Paulus näytti pettyneeltä.
"Mitä muuta?" hän kysyi vilkaisten Effietä mustasti.

”Voidaan letitellä toistemme hiuksia” Colin ehdotti ja nappasi tyynyn itselleen.

"Mahtava ajatus", Paulus vastasi vinosti ja Effie huokasi merkitsevästi. Hän kurottui limsaansa kohti, vilkaisi Colinin kädessä olevaa tyynyä ja päätti toisin, hivuttaen omat sormensa takanaan olevaan tyynyyn.

Mies vilkaisi toista suupielet nykien, katsahti Effietä ja asetteli pitelemänsä tyynyn mukavasti niskansa taakse. ”Kartano on siis tyhjänä?”

"Niin. Koiria lukuun ottamatta", Effie vastasi ja kumartui ottamaan lasinsa. Hän keihästi keskittyneesti makeasta raskasta mansikkaa pillillä, mutta Paulus tuntui vaistoavan Colinin ajatusten suunnan ja hymyili  tyytyväisenä.

Colin hieraisi nenäänsä ja risti käsivartensa rintansa päälle. Hän tutkaili Effietä silmäkulmastaan. ”Onko taskulamppuja?”

"Totta kai", Effie vastasi hämmentyneenä ja osoitti heidän edessään kohoavaa, massiivista kirjahyllyä, "oikeassa alakaapissa. Siinä hyllyssä, missä lukee taskulamput."

Colin vilkaisi Paulusta ja palautti katseensa sitten Effieen. ”Ollaanko sitten valosotaa?”

"Kyllä, ehdottomasti", Paulus vastasi nousten vikkelästi jaloilleen ja harpaten ottamaan taskulamppuja häkellyttävän siististä ja selkeästä kaapista, joka oli varustettu laminoiduin nimilapuin.
"Siis mitä?" Effie kysyi ja kun Paulus avasi perusideaa parilla sanalla, naisen silmät pyöristyivät.
"Oletteko hulluja? Haluatteko saada potkut? Tai syytteen?"

”Miten me muka sellainen saataisiin?” Colin kysyi virnistäen, nousi ylös ja ojensi kättään Pauluksen suuntaan odottaen saavansa taskulampun käteensä.

Paulus ojensi Colinille yhden ja testasi toista. Hän heilutteli kolmatta Effien suuntaan. Effie risti käsivarret rinnalleen.
"Se olisi täysin epäeettistä, pettäisimme Fairchildien luottamuksen, se on täysin vastuutonta!"

Colin testaili taskulampun morsetusnappulaa hyväksyvästi ja laski sen olkaansa vasten kuin kiväärin konsanaan katsellen Effietä odottavasti. ”Ja aivan helvetin hauskaa.”

"Ei. Ei todellakaan", Effie vastasi kädet päättäväisesti ristissä. Viisitoista minuuttia myöhemmin Paulus oli puoliksi kantanut, puoliksi raahannut naisen heidän mukanaan pimeään, historiaa ja vaiettuja salaisuuksia pilkkopimeänä huokuvaan kartanoon. Neljä koiraa seurasivat heitä hännät ääneti heiluen.

”Piristy, Ef, häviät kuitenkin heti”, Colin sanoi kiusoitellen mukaanraahatulle naiselle ja suunnitteli jo sopivia piilopaikkoja, kun hänen silmänsä olivat tottuneet pimeään. Kaksikolla olisi kotikenttäetu, sillä hän ei tuntenut kartanoa kovinkaan hyvin.

"Lähdetäänkö omiin suuntiin ja lasketaan sataan?" Paulus kysyi jättäen Effien protestit kylmästi huomiotta. Hän oli varsin luottavainen, sillä hän oli työntekijöistä ainoa, joka oikeasti liikkui kartanon puolella.

Colin vastasi myöntyvällä murahduksella. Hän oli keskittynyt muistelemaan lapsuutensa sotaleikkejä pimeydessä ja käyttämiään sotastrategioita. Hän oli ollut silloin varsin hyvä, mutta myös paljon, paljon pienikokoisempi ja vikkelämpi. Jos kaikki olivat valmiita (Effien nurinoita lukuunottamatta), hän katoaisi pimeyteen liehuvine pöllöhousuineen.

Paulus katosi toiseen suuntaan kuin Colin, ja Effie jäi seisomaan orpona pimeyteen lamppu kourassaan. Hän sai hetken lohtua koirista, mutta Angus hipsutti Pauluksen perään, Higgins oli palannut pedilleen ja Nemo ja Foxy seurasivat tohkeissaan Colinin kintereillä. Että sillä lailla. Jossakin rapisi, ja Effie hyppäsi ilmaan ympärilleen pälyillen. Hyi! Hän hiipi kohti ylempiin kerroksiin vieviä portaita, sillä ainakin ikkunoista voisi tulla vähän valoa.

Tyhjä, pimeä ja hiljainen kartano oli karmiva. Vaikkei Colin kokenut oloaan uhatuksi, hänen sydämensä takoi silti korvissa niin, että hänen oli vaikea kuulla hiljaisuutta ympärillään. Perässä, edessä ja jaloissa liehuva Foxy oli toisaalta turva, mutta sen valkoiset laikut hehkuivat hälyttävästi osuessaan ikkunoista tulevaan, vähäiseen valoon. Koirien kynsien räpinä ja hengitys olivat ainoat äänet pimeydessä kun mies hiiviskeli menemään ja eksyi melko pian kirjastoon.

Hyytävä, veretseisauttava kauhunparkaisu vihloi ilmaa. Se tuli kirjaston viereisestä salongista.
Sitä seurasi Effien kissapetomainen "SINÄ AASI!"

Colin hypähti ilmaan huudosta ja koirat puhkesivat haukkuun. Hän kirosi mielessään hiipiessään taskulamppu valmiusasennossa lähemmäs ovea ja painautui ovenkarmia vasten henkeään pidätellen ja kuunnellen.

Oven takaa kuului Pauluksen naurua ja vaimeita väkivallan ääniä, kunnes hiljaisuus palasi. Effie suuntasi kohti ovea, jonka takana Colin piileksi Pauluksen kadotessa takaisin pimeyteen.

Colin odotti lähestyviä askelia ja erottaessaan itseään huomattavasti pienemmän ihmishahmon tulevan ovesta hän yritti napata tätä lanteilta ja nostaa ilmaan.

Effiestä lähti jokseenkin aikaisempaa muistuttava huuto, tosin nyt siihen sekottui petomaista raivoa.
"MWROARR! Te kelvottomat, vastuuttomat…" hän lateli.

”Hyssshshs sori, Effie, sori, sori. Anna anteeksi”, Colin suputteli naurunsekaisesti laskiessaan naisen maahan ja yritti kietoa vapaan käsivartensa tämän ympärille anteeksipyytävään halaukseen – vaikkakin tuntui käyttävän tätä samalla suojakilpenä.

Effie muksautti miehen olkaa vaimeasti pienellä, terävällä nyrkillä, mutta joko tyyntyi anteeksipyynnöstä tai päätyi siitä niin hämilleen, että unohti olevansa körmyttämässä miestä. Hän esti itseään vajoamasta miehen rintaa vasten, ja tyytyi halaamaan tätä kohteliaasti toisella käsivarrella. Kuin kaveri.
"Toivon, että putoat lahosta lattiasta läpi", hän mutisi.

”Kiitos”, Colin kuiskasi hyväntuulisesti ja lopetti halauksen lyhyeen ennen kuin se ehtisi muutua kiusalliseksi. Hän ei olisi pistänyt pientä läheisyyttä lainkaan pahakseen, muttei halunnut käyttää pimeyttä sen enempää hyväkseen. Effiekään olisi tuskin arvostellut kömpelöä hipelöintiyritystä. Colin yskähti vaimeasti ja liikkui ääneti hyllyrivien väliin miettien, pitäisikö hänen poistua toista kautta vai tulisiko Paulus juuri sieltä. Paetako vai ajaako takaa?

"Hän meni salaovesta", Effie ilmoitti kiitollisena pimeydestä. Hän tunsi itsensä hölmöksi.

”Täällä on salaovia?” Colin kuiskasi pimeydestä eikä tiennyt ihaillako vai kirotako vanhaa kartanoa, jota ei tuntenut lainkaan.

"Ilmeisesti", Effie vastasi silittäen kättään nuolevan bordercollien päälakea, "se kirjahylly takaseinässä aukeaa jossakin keskihyllyjen tienoilla olevasta vivusta."

”Miten monta uloskäyntejä on?” Colin kysyi hapuillen vipua pimeässä.

"En tiedä. En ole varsinaisesti seikkaillut täällä luvatta", nainen vastasi viileästi ja kiersi käsivarret ympärilleen. Foxy jätti hänet hyppiäkseen Colinin reisiä vasten. Effie tunsi käyttäytyneensä samoin ja häpesi, kaivaten mahdollisuutta koota itsensä.

Colin painui kyyryyn syyllisyydestä ja töni innokasta koiraa alemmas jääden rapsuttamaan sen päätä. Ehkä ei olisi pitänyt pakottaa illan emäntää mukaan vain enemmistön voimalla – mutta tällainen tilaisuus oli käytettävä, edes kerran!
”Voitaisiin napata Paulus yhdessä”, hän yritti ehdottaa vetoavasti, vaikka se nakersikin hänen sisäistä Ramboaan.

"Leikkikää te rauhassa", Effie vastasi ja lähti kirjaston ovelle. Hän palaisi omalle puolelleen taloa ja siivoaisi alkuillan jäljet.

Mies katsoi harmistuneena loittonevaa hahmoa, vaikkei oikein edes erottanut tätä. Hänen kätensä oli osunut vivulle, mutta hän päätti jättää salakäytävät Paulukselle ja hiipiä muualle taloon koirat perässään.

Käytävässä miehen takana narahti hiuksenhienosti. Paulus hyppäsi esiin lamppu valmiusasemissa välkkymään.

Colin heittäytyi valoammuksen tieltä ja tunsi olevansa aito toimintasankari kierähtäessään suojaan ja yrittäessään räpsytellä takaisin.

Paulus räpsytti takaisin ja sokaistuttuaan taskulamppuvälkkeestä ei tiennyt, miten mittelössä oli käynyt. Koirat hyppivät heidän ympärillään tohkeissaan haukkuen.

Osuman saanut Colin kompastui jaloissa pyörivään Foxyyn ja kaatui ulahtaen selälleen hautautuen pian karvaan ja märkiin suudelmiin. Hänen näkökenttässään oli enemmän väriä ja kimmellystä kuin Cicin suosikkikynässä.

"Se oli mahtavaa", Paulus henkäisi innoissaan kuin pikkupoika, kevyesti hengästyneenä. Hän oli ninjaillut ympäri taloa, ylös ja alas vanhoja salakäytäviä ja palvelusväen tilojen käytäviä.

”Joo”, Colin naurahti ja nousi ähkäisten ylös kuivaten pusutettua naamaansa, ”Olit tosi hyvä.”

Pauluksella oli tunne, että kehu oli sarkasmia ja hän vetäytyi kuoreensa.
"Missä Effie on?"

Colin, jolla oli tapana pysyä hiljaa, ellei voinut kehua vilpittömästi, hieroi silmiään päästäkseen eroon valolänteistä näkökentässään. ”Meni jo takaisin.”

"Tietenkin", mies tuhahti ja sukaisi venähtänyttä tukkaa silmiltään, "mitäs nyt?"

"Sääli", Paulus vastasi olkiaan kohauttaen ja rapsutti ujosti perässään hiihtävän Anguksen harmaata, karheaa turkkia, "pitäisikö palata alas vai ottaa toinen kierros?"

Lattia natisi vaimeasti kun Colin vaihtoi painoa jalalta toiselle punnitessaan vaihtoehtoja.
”Otetaan vielä yksi”, hän henkäisi kuin kolttosille ryhtyvä pikkupoika.

Paulus väläytti vinon hymyn pimeydessä ja katosi käytävän seinästä sisään Angus kintereillään.

Colin katosi muualle taloon taskulamppu valmiusasennossa.

Paulus saapui hengästyneenä, mukiloutuna ja erittäin onnellisena työntekijöiden asunnolle jonkin aikaa myöhemmin. Valosota oli mahtavaa! Pimeä kartano pitäisi avata yleisölle huvipuistona. Effie oli nukahtanut palloksi sohvalle.

Colin ontui perässä yhtä hengästyneenä ja seisahtui uinuvan palleron nähdessään kohottaen sitten kysyvän katseen Paulukseen.

"Ämpärillinen vettä vai joku muu jäynä?" Paulus kysyi hiljaa, vinosti hymyillen.

Colin pudisti päätään: liian sotkuista. ”Jääpala?”

"Ole hyvä vain", Paulus virnisti ja viittasi kädellään nukkuvaa nyyttiä kohti.

Koska juomissa lilluneet jääpalat olivat jo aikaa sitten sulaneet, Colin kävi pakastimella ja hiipi sitten sohvalle. Hän tunsi olevansa läpeensä paha ihminen kumartuessaan sievästi nukkuvan nyytin ylle, raottaessaan tämän paidan kaulusta ja sujauttaessaan jääpalan siitä sisään astuen sitten askeleen taaksepäin.

Paulus vajosi tyytyväisenä sohvalle ja ojensi Colinille kätensä miehekästä brofistiä varten. Effie heräsi hetken kuluttua hämmentyneenä räpytellen ja paitansa sisään kurotellen. Sen rinnuksessa oli märkä läntti.
"Kiitos", hän sanoi tokkuraisella, painuksissa olevalla äänellä, "olette tosi kivoja."

Colin muksaisi veljellisesti tarjottua nyrkkiä, vaikka potikin huonoa omaatuntoa kolmea sekuntia myöhemmin. Hän yritti olla visusti katsomatta märän laikun suuntaan ja lysähti sohvalle istumaan painautuen selkänojaan.
”Sori, Effie”, hän sanoi tarjoten karkkikulhoa sovinnoneleenä, ”Ei me voitu vastustaa, kun nukuit niin somasti.”

Effie tuijotti miehiä hetken.
"Kumpi teistä kävi paitani sisällä?"

Colin jähmettyi hetkeksi ja veti sitten karkkikulhon hitaasti takaisin maistellakseen sen huvennutta sisältöä kuin ei olisikaan.

Paulus osoitti huvittuneena Colinia ja kaatoi lasiinsa lisää mansikoista kiinteää boolia. Effien katse porautui terävänä Coliniin.

Colin tuijotti kiinteästi vastapäiseen seinään luottaen siihen, ettei hänen odotettu puhuvan suu täynnä, mutta hänen oli pakko vilkaista korvia kuumottavan katseen suuntaan.

Effie kohotti merkitsevästi kulmaansa.

Colin nielaisi vaivalloisesti ja yskähti. ”En… kutsuisi sitä paidan sisällä käymiseksi.”

"Haluatteko katsoa toisen leffan?" Paulus kysyi ja nousi tutkimaan dvd-soitinta. Effie käänsi katseensa Paulukseen.

Katseen alta vapautunut Colin ponkaisi pystyyn ja meni auttamaan leffan valinnassa hieman liian innokkaasti.

Paulus työnsi sisään Waterworldin, jatkaen nostalgisen retrojen, yhdeksänkymmentäluvun seikkailuleffojen putkessa. Hän vajosi sohvan laitaan jättäen Colinille paikan keskelle ja kaatoi itselleen lasillisen mansikkaista limsaa iskettyään leffan pyörimään. Kevin Costner purjehti dramaattisesti avomerellä.

Colin istahti muiden väliin ja piti tällä kertaa kädet visusti itsellään.
”Miksei tällaisia elokuvia tehdä enää?” hän kysyi ja noukki kulmat kurtussa sipsejä kourastaan.

Paulus kohautti olkiaan ja eksyi kuin huomaamattaan vihannestarjottimelle. Effie oli käpertynyt uudelleen palloksi omaan päätyynsä, huopa korviinsa vedettynä ja katsoi elokuvaa silmät lupsahdellen.

Colinin katse karkasi välillä elokuvasta kohta pilkkivään Effieen. Kunpa hän osaisi olla viihdyttävämpi vieras.

Paulus sentään oli aivan elokuvan lumoissa. Repaleisen Tarzan-stailauksen, päivänselvien pahisten ja kiusallisen romanttisen kiinnostuksen yhdistelmällä ei saanut muuta kuin laatua. Mies haukkaili dipattuja porkkanoita.

Selkänojaan uponnut Colin oikoi pitkiä sääriään, kun viereisen mytyn uneliaisuus alkoi tarttua häneenkin. Piru vie, olipas hän heikkoa ainesta. ”Ajattele, jos tässäkin olisi pääosassa Nicholas Cage.”

Paulus värähti ja nousi hakemaan vesilasillista Waterworldin loppuessa. Hän vilkaisi melkein hellästi kerällä nukkuvaa Effietä ja loiskautti jääkylmää vettä tämän korvaan. Nainen kohosi henkeään haukkoen istumaan ja pyyhki kasvojaan pöllämystyneenä.
"Paulus! Sinä kelvoton rotta", hän rähähti nähdessään miehen ja paiskasi miehekkäästi hekotellen karkkuun tanssahtelevaa miestä sohvatyynyllä.

Colin seurasi Pauluksen touhua hivuttautuen vaivihkaa kauemmas Effiestä. Hänen omatuntonsa soimasi siitä, ettei hän tehnyt elettäkään estääkseen toisen aikeet, mutta naisen reaktion näkeminen oli liian herkullista ja sai Colininkin nauramaan.
”On rumaa nukahtaa seurassa”, hän paheksui ja yritti tyrkätä sohvatyynyn Effien naamalle.

Sohvatyynyn alta paukahti kipakka potku paksun, raidallisen villasukan verhoamasta jalasta kohti Colinin naamaa.

Villasukka pehmensi suloisella tavalla potkua, joka napsahti kuitenkin mukavasti kohteensa nenänvarteen. Colin yritti napata kiinni jalasta.

Kun toinen jalka jäi nalkkiin, toinen kohosi protestoivaan vastaiskuun. Paulus paukautti huovan ja tyynyjen alle hautautunutta Effietä päähän sohvatyynyllä, ja pinon alta kuului petomaista kurinaa.

Colin yritti saada kostajajalan nalkkiin vapaalla kädellään.

Kurina voimistui. Paulus painoi käsillään Effien päällä olevaa tyynyä lukiten naisen sen alle, ja jätti temperamenttiset jalat pistämään tarmokkaasti, joskin varsin mitättömällä voimalla, vastaan Colinille. Paulus väläytti Colinille vinon, velmun hymyn saaliin yli.

Velmu hymy peilautui rikostoverilta takaisin, ja Colin nousi sohvalta pidellen vastaan panevia jalkoja otteessaan.

Sohvatyynyt ja huopa putosivat, ja märkä, uhkaavan näköinen Effie riippui kaksikon otteessa punertavanvaalea, hartiamittainen tukka kesyttömästi pystyssä ja villi, kostonhimoinen katse silmissään. Paulus kohotti kysyvästi kulmiaan Colinille.

Colin katseli ympärilleen etsien heille sopivaa maalia.
”Eikös hän halunnut nukkumaan?” hän kysäisi vilkaisten vihjaisten makuuhuoneiden suuntaan.

"Niin taisi haluta", Paulus totesi myhäillen, ja Effie päästi petomaisen murahduksen ja yritti rimpuilla itsensä vapaaksi. Pieni osa hänestä tosin harkitsi luovuttamista, sillä ehkä miehet halusivat tehdä miehisiä asioita kaksin.

”Käydään peittelemässä hänet”, Colin ehdotti viattomasti aivan kuin he olisivat vain kantaneet Effien sänkyyn, peitelleen ja suukottaneet otsalle, kenties lukeneet iltasadunkin. Hän paransi otettaan naisen jaloista ja harppasi pois sohvan ja pöydän välisestä loukosta kantaakseen Effien huoneeseensa, missä he voisivat heivata tämän komeasti huoneen poikki sängylleen.

Paulus seurasi mukana riiputtaen miehiä mustasti tuijottavaa naista käsistä. Hän katsahti Colinia varmistukseksi, ennen kuin heivasi.

Colin tähtäsi tarkasti leveälle sängylle ja heilutteli Effietä Pauluksen kanssa puolelta toiselle laskien ääneti kolmeen ennen kuin he päästivät irti samanaikaisesti.

Effie lensi komeasti huoneen poikki, laskeutui sängylleen, lensi uudelleen ilmaan ja muksahti moitteettoman siistin tyynypinon keskelle. Paulus laski kädet tyytyväisenä lanteilleen.
"Mitäs sitten?" hän kysyi Colinilta.

Colin katsoi Paulusta ja kohautti olkiaan. Hän ei olisi halunnut muuttaa Effien pyjamabileitä poikien illaksi, mutta… ”Tekken?”

"Mahtava idea!" Paulus vastasi palaten oranssinhehkuisesta huoneesta takaisin olohuoneeseen virittämään pelilaitteita valmiiksi. Effie jäi istumaan sängylleen.

Colin oli seuraamassa Paulusta, mutta jäi aloilleen nähdessään Effien jäävän sängylle. Hän vilkaisi ovelle päin, mutta tallasi sitten huoneen poikki ja istua pyllähti vuoteen jalkopäähän. Hän silmäili naista miettien, olivatko he menneet liian pitkälle. ”Tuletko?”

"Pelatkaa te vain", Effie vastasi kietoen käsivarret koukistettujen polvien ympärille. Väkivaltakeskeiset konsolipelit eivät olleet hänen juttunsa, ja hänellä oli vahva tunne, että pojat olivat aivan tarkoituksella heittäneet hänet huoneeseensa pois jaloista.
"Onko sinulla se peli?" Paulus huhuili olohuoneesta.

Colin tutkaili Effietä kulmat kurtussa.
”Hetki”, hän vastasi huhuiluun kääntäen katseensa takaisin Effieen, muksaisi tätä olkapäähän ja meni laittamaan peliä käyntiin, ”Pelataan viidestä voitosta.” Se tosin venyi usein kymmeneen, kun liioittelun lihaksiset miehet ja hävyttömän vähiin vaatteisiin puetut naiset ottivat mittaa toisistaan.

Paulus tuijotti maanisesti näyttöä hakaten konsoliohjainta ja antaen ärhköitä, erikoisin lempinimin höystettyjä ohjeita hahmoilleen, kuten "tapa se, luupää" tai "ei noin, senkin koinsyömä muuli".

Colinin suusta tuli lähinnä ärähdyksiä ja älähdyksiä sekä voitokas ”jesssssss”, kun hän onnistui mättämään K.O.:n energiapalkki minimissä. Hän pudotti ohjaimen lattialle ja hieroi turhautuneena silmiään Pauluksen kiriessä jälleen kiinni sen etumatkan, jonka hän oli onnistunut taistelemaan itselleen. Miehet kilpailivat voitosta rinta rinnan, hahmojen mätkiessä ja ulvoessa kuolonhuutojaan, jotka naisten suusta tullessaan muistuttivat lähinnä aikuisviihdeääniä.

Paulus vilkaisi aamuyötä näyttävää kelloa.
"Pitiköhän meidän tehdä vielä jotakin?"

Colin haroi hiuksiaan katsellen samaa. Hän pisti pelin pois ja meni kurkistamaan Effien huoneeseen.

Effie oli mennyt lannistuneena nukkumaan, kun pojat keskittyivät peliinsä. Paulus raapi hämillisenä niskaansa räpytellen rasittuneita silmiään.

Mies katsoi kysyvästi toista: kehtaisivatko he enää herättää Effietä kolmatta kertaa?

Se ei selvästikään tuottanut Paulukselle tunnontuskia.
"Haluatko vielä tehdä jotain?" hän kysyi työntäen porkkananpalan suuhunsa.

Colin nojasi päätään ovenkarmiin katsellen huoneen pimeyteen. Oli paljon, mitä hän olisi halunnut vielä tehdä, mutta oli liian selvinpäin oikeasti toteuttaakseen mitään. Niinpä hän vain kohautti olkiaan kääntyen samalla kannoillaan ja meni katsomaan, löytyikö kippojen pohjilta vielä jotain.

"Käyn päästämässä koirat vielä ulos. Jäätkö tänne vai?" Paulus kysyi venytellen käsivarsiaan.

Colin vilkaisi raollaan olevaa makuuhuoneen ovea ja nyökkäsi sitten Paulusta näyttämään tietä. Hän varmaan vain onnistuisi tekemään jotain tyhmää, jos jäisi yksin.

Paulus harppoi tottuneesti pimeän kartanon poikki, sen mahtavan eteishallin kautta takapuolella olevaan salonkiin, jonka pariisilaiset ovet avasi kirpeään yöilmaan. Neljä koiraa viuhahtivat pimeyteen ja Paulus astui kylmään, märkään heinikkoon haukkaamaan raitista ilmaa.

Colin seurasi perässä silmäillen heidän ohittamiaan tiloja sen verran kuin mitä pimeydeltä näki. Hän potkiskeli heiniä vaitonaisena ja kääntyi katsomaan rakennusta takanaan. ”Millaista täällä on ollut asua?”

Pauluksella kesti hetken vastata, sillä hänen vaistonsa kehotti tuttuun, kyyniseen pessimismiin, jonka hän näki miehekkäänä. Mutta katsellessaan pimeyteen, jota vieno kuunkajo raotti paljastaen kaukana pääkenttää reunustavien lehtipuiden siluetit, joen kiiltävän pinnan ja tallin ääriviivoja, ei hän voinut lytätä kotiaan.
"Upeaa", hän vastasi kiitollisena pimeydestä, kun tällalailla pehmoili.

Colin hymähti ymmärtäväiseen sävyyn. Paikasta oli kieltämättä vaikea olla pitämättä. ”Mistä muuten olet kotoisin?”

"Edinburghista", Paulus vastasi. Hän oletti, että Colin kysyi tarkempaa määritettä kuin 'Skotlanti', koska se kuului kuulemma todella selkeästi hänen puheestaan, "entä sinä?"

”Newcastlen suunnilta”, Colin vastasi, mikä tuntui hänestä todella tylsältä vastaukselta. Hän taisi olla ainoa paikoilleen jumiutunut. Hän potkiskeli hetken heinikkoa ja jäi sitten tutkailemaan Pauluksen tummaa hahmoa. ”Miten löysit tänne?”

Yleensä kysymys sai Pauluksen ärtymään ja vaivaantumaan, mutta tällä kertaa sitä kysyi samassa tilanteessa oleva. Colinkin oli palkattu Second Chancen kautta, ainakin hän luuli niin, ja jos niihin idiootteihin, joiden kanssa mies pyöri, jotain tuli, taisi olla myös muilta osin samassa asemassa kuin Paulus. Mies tajusi tuijottavansa Colinia mustalla aggressiolla, ja hieraisi kasvonsa neutraaleiksi.
"Muutin tänne… Joidenkin entisten kaverien kanssa eikä asiat menneet ihan niin kuin piti. En saanut töitä Newcastlesta ja tulin tänne lähinnä viimeisenä oljenkortena", hän vastasi.

Colin oli tuntevinaan Paulukselle niin tutun aggression puskevan tiensä pimeyden halki hänen suuntaansa, mutta ei aistinut sitä tämän äänessä.
”Ei hassumpi oljenkorsi”, hän totesi, sillä Rosings oli viimeinen vaihtoehto hänellekin ja huonomminkin olisi voinut olla, ”Olet tainnut viihtyä.”

Paulus nyökkäsi.
"Kohta neljä vuotta", hän vastasi melkein hellästi ja mulkaisi sitten Colinia varoittavasti kuin uhatakseen katkovansa mieheltä jalat, jos kertoi asiasta.
"Oletko sinä viihtynyt?" Foxy viipotti sisään jalkojaan korkealle nostellen, haluten selvästi pois kylmästä.

”Olen”, Colin vastasi epäuskoisen naurahduksen kera ja hieroi niskaansa, ”Luulin tätä pakkotyöleiriksi, mutta tätähän tekee mielellään, vaikkei ala ehkä ihan omin olekaan. Plussana on vielä hienot miljööt ja ihmiset.”

"Mikä on omin alasi?" Paulus kysyi aavistuksen närkästyneenä siitä, etteivät hevoset (Nimbus) ollut jonkun omin ala.

”Olen seppä”, Colin vastasi katsellen haaveksivasti kaukaisuuteen, mutta laski sitten katseen takaisin jalkoihinsa, ”Tai olin. Käsi ei tahdo enää pelata entiseen malliin.” Hän ei halunnut mainita Paulukselle mitään yrityksestään valmistua korusepäksi, ettei mies nauraisi itseään tärviölle.

"Oh", Paulus vastasi tietämättä mitä sanoa. Mitä sepille sanottiin? Hän vihelsi ja saksanpaimenkoirat saapuivat peräkanaa sisään. Muutaman terävämmän vihellyksen jälkeen myös Angus jolkotti pimeästä, pysähtyi rapsutettavaksi ja katosi sitten sisään kartanoon. Paulus antoi Colinin astua ensin sisään ja tuli perässä sulkien oven.

Colin oli vähällä tehdä hoviniiauksen, mutta lompsi sitten vain suoraan sisälle, ja lähti hivuttautumaan takaisin asuntolaa päin odottaen kuitenkin että Paulus johdattaisi heidät perille. Hän ei halunnut eksyä pimeään kartanoon.

Ja Paulus teki niin. Hän venytteli käsivarsiaan ja suuntasi suoraan jääkaapille.
"Halusitko tehdä vielä jotain? Heittää Effien jokeen?"

Colin naurahti ehdotukselle.
”Ei viitsisi herättää häntä enää”, hän hymähti katsellen Effien huoneen ovea, mutta hieroi sitten mietteliäänä leukaansa, ”Vai keksisikö Effielle jotain yllätystä aamuksi…”

"Millaista yllätystä?" Paulus kysyi kohottaen kulmiaan, "koska minä olen täällä maksamassa siitä, kun hän herää."

Colin oli kysymässä vitsillään, että ei kai Paulus pelännyt Effietä, mutta jätti tekemättä niin koska muisti itsekin pelkäävänsä naista aika ajoin. Pieneen pakettiin mahtui yllättävän paljon pippuria.

"Voit muuten jäädä tänne yöksi, jos haluat", Paulus tajusi sanoa ja osoitti kohti tyhjää, sinivihreän sävyin sisustettua makuuhuonetta.

”Kiitti. Tuota… Haluatko nämä takaisin?” Colin kysyi ja venytteli pyjamanhousujen löysiä lahkeita.

Paulus pudisti päätään vinosti hymyillen.
"Saan uudet ensi jouluna."

”Kyllä sinun kelpaa”, Colin hymähti huvittuneena, vain hieman kateellisena.

Mies kohotti kulmiaan.
"Älä siinä naura, niin saat sinäkin. Olethan nyt yksi meistä, eh?"

Colin katsoi Paulusta yllättyneenä.
”Joo”, hän vastasi kätkien hymynsä kun katseli housujaan, ”Oispa joulu ainainen.”

Paulus kohautti olkiaan, tosin hän oli saanut Fairchildeilta mitä parhaimman joululahjan: luvan ratsastaa itsenäisesti maastossa. Se oli sekä valtava luottamuksenosoitus että Pauluksen lempiasia maailmassa. Hän RAKASTI maastossa ratsastamista, mutta harvemmin nautti seurasta.
"Etköhän saa siitä tarpeeksi, kun koet sen täällä. Ja olet Effien seurassa sitä valmistellessa…" hän hytisi.

Colin kohotti katseensa flanellista Paulukseen kulmat kysyvässä kurtussa.

Paulus tuijotti merkitsevästi takaisin. Eikö Colin muistanut tallin järjestystä?

Ymmärrys levisi Colinin vähäilmeisille kasvoille. ”Eikä…”

Paulus nyökkäsi merkitsevästi ja laski itselleen lasin vettä.
"No, säästyy joulustressi meiltä muilta."

”Hyvä niin”, Colin hymähti ja mietti, viettäisikö tosiaan joulun Rosingsissa. Perhejuhlana tunnetusta joulusta oli viime vuosina tullut hänelle yhä vain vaikeampaa aikaa. Veden lorina sai hänet muistamaan rakkonsa rajat ja poistumaan vessan puolelle.

Paulus haukotteli ja siirtyi puolestaan makuuhuoneeseensa olettaen, ettei Colin kaivannut sen suurempia seremonioita nukkumaanmenosta. Mies tosin palasi hetken kuluttua nostamaan tarjoiluastiat ja lasit pöydältä tiskialtaaseen, koska näki kauhukuvia Effien reaktiosta, ennen kuin saattoi kaivautua mukavasti peittojen alle.