PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [P] We fall in love by chance and stay in love by choice

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:06 pm

Hatsiubatin Emily ja Lexa viettävät lomaansa paratiisisaarella. Sisältää paljon K-18 materiaalia.
-----
Tiistai 2. lokakuuta 2018 - Bora Bora, Ranskan Polynesia

Tämä oli ollut viides aamu, kun he olivat saaneet herätä mökkinsä leveästä parisängystä toisiinsa kietoutuneina. Lexa epäili, ettei hänen hymynsä ollut hiipunut hetkeksikään koko edellisviikolla alkaneen loman aikana. Hän oli jopa selvinnyt pitkästä ja koettelevasta lentomatkasta edellisenä torstaina puristamatta Emilyä mustelmille, mikä oli ehdottomasti ollut saavutus.
Sen jälkeen mustelmia tosin oli riittänyt, pieniä ja vähän suurempiakin, eikä hän katunut niistä yhtäkään. Ne olivat kaikki jälkiä pitkistä öistä ja laiskoista aamuista. Heillä oli oma pieni kuplansa, joka rajautui mökkiin ja sen yksityiseen, katseilta piilossa olevaan rantaan. He olivat puhkaisseet kuplansa eilen käydäkseen katsomassa kaupungin puolella elämää koko päivän ajan, ja Lexan mielestä se oli ollut ihan tarpeeksi ihmisten ilmoilla pyörimistä koko loppulomaksi. Ainakin mukaan oli tarttunut tuliaisia, jos ei mitään muuta.
”Rakas”, Lexa naurahti pehmeästi hiipiessään halaamaan naista takaapäin. Hän painoi päänsä Emilyn hartialle ja katseli auringossa kimmeltävää turkoosia merta hymyillen. Edes hän ei voinut pelätä niin kaunista näkyä, kun saattoi upottaa varpaansa lämpimään, valkoiseen hiekkaan. Lexa painoi suukkoja Emilyn iholle kietoen auringon ruskettamat kätensä tiukemmin naisen ympärille. Hän ei ollut jaksanut edes pukeutua noustessaan sängystä. Täällä ei ollut kylmä, eikä kukaan muu tuomitsemassa moista laiskuutta.
”Minun tuli jo sinua ikävä”, Lexa lisäsi. Ei olisi pitänyt jäädä mökin puolelle varmistamaan, että kameran akku oli latauksessa. Hänen olisi pitänyt pysyä tiukasti Emilyssä kiinni joka hetki.

Emily oli rakastanut jokaista sekuntia tästä lomasta. Kohde oli hänen unelmistaan ja seura parempaa kuin hän olisi koskaan voinutkaan toivoa. Jopa hän oli saanut hieman rusketusta ihollensa, kaikensta aurinkorasvastakin huolimatta. Tänään oli taas luvassa ihanan laiska hetki omassa rauhassa, jonka kunniaksi Emily oli hiipinyt edeltä rannalle ja uimaan. Sitä tosin häiritsivät hieman ympärille kietoutuvat kädet, mutta mitään ajattelematta hän painui Lexaa vasten, ynähtäen oivalluksesta ettei tuo ollut jaksanut yhtälailla pukea päällensä. Pyyhekin oli mukana vain kuivaamista varten. 
”Et jäisi kupeksimaan yksin mökkiin.” Emily naurahti, kääntyen vilkasemaan naista olkansa yli.

"En jää enää", Lexa lupasi läksynsä oppineena. Mitä tuhlausta ne pari minuuttia olivatkaan olleet, joiden aikana hän oli metsästänyt kameran laturia. Senkin ajan olisi voinut viettää Emilyä ihaillen.
"Olenko jo kertonut tänään, miten kaunis olet?" Lexa kysyi hymy huulillaan. Hän oli melko varma, että oli kuiskannut sen kymmeniä kertoja vasten paljasta ihoa, kun oli varmistanut, että Emily sai herätä uuteen päivään palvottuna. Ajatuskin sai lämmön roihahtamaan liekkeihin vatsanpohjalla.

Se sai punatukkaisen naisen nauramaan. Ai oliko?
”Noin satoja kertoja, rakas. Olenko kertonut miten ihana ja kaunis sinä olet?” Hän oli saattanut huomauttaa asiasta yhtälailla aiemmin, kunhan oli selvinnyt hereille.
”Minun pitu mennä uimaan...” Silti hän ei tehnyt elettäkään lähteäkseen Lexan halauksesta.

"Kenties", Lexa vastasi matalasti naurahtaen ja painoi suukon Emilyn hartialle. Kaikesta aurinkorasvasta huolimatta Emilykin oli ruskettunut, eikä näyttänyt enää aivan kalpealta - paitsi hänen rinnallaan, sillä aurinkorasvan lähes tyystin koskemattomaksi jättänyt nainen oli suorastaan imenyt auringonsäteitä itseensä.
"Päästän sinut ihan pian", nainen lupasi hymy huulillaan. Ihan hetki vain, kun hän voisi pidellä rakkaintaan ja katsella kaunista maisemaa edessään.

Emily ei voinut jättää käyttämättä tai Lexa olisi saanut kuoria häntä seuraavaksi. Hän nojautui naista vasten ja sulki hetkeksi silmänsä. Siinä oli hyvä, juuri siinä.

Lexa huokaisi onnellisena. Oli varmasti laitonta olla näin onnellinen, mutta hän ei jaksanut välittää. Ajatuksiin ei mahtunut muuta kuin tämä hetki ja hyvä olo, joka tuntui kuplivan sisällä.
"Ehkä minun täytyy laskea sinut uimaan", Lexa sanoi hiljaa, painoi suukon Emilyn hartialle ja laski irti naisesta. "Mutta vain, koska voin sen jälkeen katsoa, miten pisarat valuvat pitkin kehoasi ja suudella suolan huuliltasi."

Varmasti oli mutta Emily ei välittänyt. Hän rakasti elämäänsä juuri nyt niin paljon. Tryon tuntui edelleen kevyenä mielessä ja sai naisen hyväntuuliseksi, siinä missä tämä loma oli parempaa kuin mikään uni. 
”Ehkä.” Emily myönsi hymyillen, suoristautuen omille jaloilleen. Hän vilkaisi Lexaa olkansa yli, väläyttäen naiselle mitä leveimmän hymynsä, kun kahlasu turkoosiin veteen. Kun elämä olisi aina yhtä helppoa ja täydellistä. Lämmin vesi tuntui ihanalta ja silmät suljettuina hän olisi voinut unohtua veden alle hetkeksi. Palatessaan kohti rantaa Emily puristi vettä punaisista hiuksistaan, jotka tuntuivat taipuvan villimmille kiharoille suolaveden myötä.

Lexa toivoi ties kuinka monennen kerran, että hänellä olisi kamera ulottuvillaan, kun hän katseli Emilyä meren syleilyssä. Sormet syyhysivät tallettaa tämän hetken digitaaliseen muotoon, jotta hän ei koskaan unohtaisi sitä. Emily oli liian kaunis unohdettavaksi.
"Minun pieni merenneitoni", nainen sanoi harppoessaan pitkin askelin matalaan, lämpimään veteen Emilyä vastaan. Hän oli nauttinut meren läheisyydestä muulla tavoin kuin uimalla, eikä tälläkään kertaa tahtonut kahlata polven syvyistä vettä pidemmälle.
"Tarvitsen sinusta lisää kuvia", Lexa lisäsi vetäen naisen jälleen rintaansa vasten. Hän kumartui painamaan suukon Emilyn huulille.

Emily naurahti kehräävästi Lexan sanoille. Hän tuli mielellään rinnastetuksi Arieliin, keksien paljon pahempaakin. 
”Niinkö?” Hän vastasi suudelmaan hellästi, kietoen kädet naisen niskan taakse. 
”Siltäkö sinusta tuntuu? Olen aika varma että minusta on jo kamerallinen...”

Lexa käytti hetken vain siihen, että keskittyi suutelemaan merivedestä suolaisia huulia kaikella rinnassa roihuavalla rakkaudella. Keskustelun pariin ehtisi palata myöhemminkin. Hän sipaisi märkiä hiuksia Emilyn korvan taakse ja hymyili naiselle.
"Siltä minusta tuntuu", hän vahvisti. Tätä varten hän oli hankkinut uuden muistikortin kameraansa. Niin suuren, etteivät tuhannetkaan kuvat saisi sitä täyteen.
"Sinusta ei voi koskaan olla liikaa kuvia. Tahdon muistaa jokaisen hetken kanssasi."

Emily katseli Lexan kasvoja hymyillen, laskien kätensä tuon poskelle. 
”Haluaisin myös kuvia sinusta. Meistä. Hölmö.”

"Voimme ottaa niitä lisää", nainen lupasi hymy huulillaan. Sitä varten oli olemassa jalusta ja kaukosäädin, jotka oli molemmat tullut huolehdittua mukaan kameran ohella.
"Meillä on koko elämä aikaa ottaa kuvia yhdessä", Lexa lisäsi painaen kevyen suukon Emilyn huulille.

Hän ei vastannut mitään kummallisempaa, ynisten Lexab huulia vasten.  
”Mutta haluan muistaa kaikki hetket.”

"Se on hyvä huomio", Lexa myöntyi suudellen Emilyä uudestaan. Mitäpä sitä sanoilla, kun saattoi yhtä hyvin purkaa sisällä kuplivia tunteita näinkin. Hän punoi sormensa punaisten hiusten sekaan halaten naista pehmeästi lähelleen.

Emily painui lähemmäs, nauttien suudelmista pitkään ja antaumuksella. Hän ei voinut sanoa ettei olisi rakastanut tätä. 
"Rakastan sinua." Hän mutisi pehmeästi, tuoden kätensä silittämään Lexan poskea. 

"Minäkin rakastan sinua", Lexa vastasi hymy huulilla vieraillen. "Mistä puheenollen, minulla on sinulle jotakin", hän naurahti hiljaa. Heti kun he vain malttaisivat palata takaisin sisälle mökkiin. Eihän tässä kiirettä ollut.

Se sai Emilyn kurtistamaan kulmiaan. Mitä Lexalla muka hänelle oli? 
"Mitä ihmettä... kulta, minun täytyy asettaa raja tälle..." Hän huokaisi pehmeästi.

"Onnea yritykseen", nainen naurahti velmu hymy huulillaan. Hän ei lopettaisi pienten lahjojen hankkimista Emilylle vaikka mikä olisi. "Ansaitset sen kaiken jälkeen. Pieni muistutus Burghleystä ja Tryonista." Koska Emilyähän ei ollut jo hukutettu kuohuviinipulloihin ja muihin lahjoihin ystävien toimesta.

"Lexa!" Emily puuskahti, pudistellen päätään. Hän hapusi pyyhkeen sormiinsa, kuivaten itseään siihen. 
"Mennään. Haluan nähdä. Mutta sitten lopetat lahjomisen."

"En lupaa mitään", Lexa vastasi naurahtaen ja katseli lämpimin silmin, kun Emily kuivasi itsensä. Hänen mielestään moinen oli ihan turhaa. Aurinko kuivaisi Emilyn kuitenkin lopulta, ja hän voisi hyvin siihen asti jahdata pisaroita katseellaan. Hän tarttui naisen käteen punoen heidän sormensa lomittain ja lähti mökin suuntaan. Hän kiipesi askelmat kuistille ja pysäytti naisen siihen.
"Odota tässä", hän vannotti Emilyä. "Äläkä kurki!"

Emily pudisteli silmiään, pysähtyen kuitenkin kiltisti ja sulki silmänsä. Lexa tosiaan tarvitsisi rajat, sanoivat muut mitä tahansa. 

Bex se rajoja kaipasi, kun oli antanut kuohuviinipullon kylkiäisenä lahjakortin seksikauppaan. Lexa katosi sisälle mökkiin kaivaen nopeasti matkalaukustaan esille hopeisen sormuksen, jonka oli tilannut netistä heti Burghleyn jälkeen. Se oli vihdoin saapunut juuri ennen lomaa, ja hän oli hetimmiten käynyt kaiverruttamassa siihen kultasepänliikkeessä pienen tekstin.
"Ovathan silmäsi varmasti kiinni?" Nainen varmisti palatessaan mökin puiselle kuistille sormus nyrkissään ja käsi selän takana. "Älä kurki", hän muistutti toistamiseen poimien Emilyn käden omaansa. Hän oli miettinyt pitkään sormuksen tilattuaan, miten voisi antaa sen naiselle ilman pienintäkään mahdollisuutta väärinymmärrykseen edes sadasosasekunnin ajan.
"Silmät kiinni", hän muistutti vielä pehmeästi kumartuen suutelemaan naista. Siinä sivussa oli hyvä sujauttaa taottu hopeinen sormus naisen keskisormeen. Lexa katkaisi suudelman peruuttaen puolikkaan askeleen, jotta näkisi naisen reaktion. "Saat aukaista silmäsi."

No mutta siitä kortista oli ollut kovasti iloa, kun Emily oli raahannut Bexin shoppailemaan sillä lahjakortilla Lexan selän takana. Ja edelleen ne ostokset olivat piilossa matkalaukussa, ei ollut vielä ollut hetkeä tai kanttia tunnustaa. Hän piti silmänsä tiukasti kiinni ja silti sydän jätti pari lyöntiä väliin kun Lexa pujotti sormusta keskisormeen. Ei, se ei ollut se sormi jossa kultainen sormus oli poltellut kuukausia sitten kuin vangin nilkkapanta. Hän avasi, silmänsä luvan saatuaan, katsellen kättään hymyillen. 
"Rakas... hukun lahjoihisi vielä. Kiitos." 

"Et huku", Lexa vastasi hymy huulillaan. "Pidän sinua pinnalla lahjameressäkin." Hän pitäisi Emilyn aina pinnalla, oli kyse mistä tahansa. Niinhän hän oli naiselle luvannut. Lexa kohotti Emilyn käden huulilleen painaen suukon sormuksen lähettyville.
"Ole hyvä, rakas. Siinä on pieni kaiverruskin sisäpinnalla", hän tunnusti pehmeästi. Tähtiin kirjoitettu. Koska sitä Emily oli. Nämä saavutukset, nainen itse, kaikki oli painunut iäksi historiaan - ja kaiken oli kuulunut tapahtua juuri näin.

Emily ei voinut olla olematta utelias ja veti sormuksen sormestaan, lukeakseen kaiverruksen sisäpuolelta. Se sai Emilyn hymyilemään pehmeästi, jopa pyyhkäisemään silmäkulmaansa. 
"Rakas. Olet ihana." Hän kävi edelleen vähän tunteellisena kaikesta tällä kaudella. 

Lexa oli tyytyväinen reaktioon, joka naisella oli pieneen lahjaansa. Se oli enemmän kuin hän oli uskaltanut toivoa pelätessään, että Emily säikähtäisi sormusta ennen kuin hän ehtisi selittää.
"Sinäkin", nainen vastasi halaten Emilyä tiukasti. "Maailman ihanin pieni merenneito."

Emily painui Lexan kainaloon, kiehnäisten poskeaan tuon olkapäähän. 
"Kai me tänään vain käperrymme taas kuplaamme?" Eilinen riitti ihmisten ilmoilla oloa, eikö?

"Ehdottomasti", Lexa vahvisti pienen nyökkäyksen kera ja painoi suukon Emilyn päälaelle. "Kuplassamme on täydellinen olla."

"Niin minustakin." Emily myönsi hymyillen. 
"Kuule, minun matkalaukussani on musta muovikassi. Siellä on tavallaan sinulle jotain." 

"Tavallaan jotakin minulle? Nyt olen utelias", Lexa naurahti punoen sormensa Emilyn sormien lomaan, kun lähti suunnistamaan takaisin sisään mökkiin ja matkalaukuille.
"Mitään vihjettä?" Hän kysyi huvittuneena kyykistyessään matkalaukun puoleen.

Emily puraisi huultaan kevyesti. 
"Meille?" Hän ehdotti huvittuneena. 
"Olkoon tuo myös vihje."

Se sai Lexan pysähtymään kesken muovipussin suuntaan kurottamisen. Hän kääntyi katsomaan naista hymy suupieltä nykien.
"Oletko ollut tuhma tyttö ja käynyt kaupoilla ilman minua?" Hän kysyi virne saaden vallan huulista.

Emily kietoi pyyhettä ympärilleen ja keinahti kantapäiltä päkiille, viaton hymy kasvoillaan. 
"En tietenkään, koskaan tekisi niin."

Lexan silmät siristyivät ja nainen kääntyi muovipussin puoleen. Hän ei kummasti uskonut Emilyä lainkaan, ja uskoi vielä vähemmän, kun nosti pussista esiin leopardikuvioiset karvaiset käsiraudat. Hänestä tuntui, että ne kavalsivat Emilyn shoppailukaverin hetimmiten.
"Kävit Bexin kanssa kaupoilla?" Hän kysyi puristaen huuliaan yhteen, ettei nauraisi ääneen. Emilyparka. Hän ei tahtonut edes kuvitella, miten punainen naisraukka oli ollut. Hän kurotti poimimaan muovikassista sen oikean ostoksen.
"Yllätät minut kerrasta toiseen", hän naurahti pyöritellen kirkkaanpunaista pupuvibraattoria käsissään voimatta enää pidätellä nauruaan.

Emily puraisi peukalonsyrjäänsä ja nyrpisti kevyesti nenäänsä. 
"Halusin yllättää! Ja... en voinut mennä yksin." Ennenmmin Bex kuin yksin. 

"Olet kyllä omaa luokkaasi", nainen naurahti suoristautuen lattianrajasta, jotta saattoi halata Emilyä lelu kädessään.
"Olen yllättynyt, ettei täältä löytynyt jotain strap-on valjaita ja kolmekymmentä senttistä tekopenistä, kun olit Bexin kanssa liikkeellä", Lexa nauroi haudaten kasvonsa Emilyn kaulansyrjään. Voi, Bex oli esitellyt niitä. Pitkään ja hartaudella.

Ja Emily oli jättänyt ne hyllyyn vain koska hän oli kammonnut ajatusta mistään itsessään tai sellaisesta ylipäätään lähellä heidän sänkyään. 
"Niin, mieti! Hän käyttäytyi kun uhkasin alkaa yksityiskohtaiseksi."

"Nerokasta, rakas", Lexa naurahti. Selvästi Emily oli osannut käsitellä rämäpäistä ystäväänsä loistavasti kaupoilla. Hyvä niin. Emily ei ollut päätynyt tuhlaamaan rahojaan johonkin niin turhaan.
"Olet kiero nainen", hän lisäsi painaen suukon merivedestä suolaiselle iholle ja nyki toisella kädellään pyyhettä Emilyn yltä. Ei nainen tarvinnut sitä yhtään mihinkään.

Emily naurahti ja antoi pyyhkeen pudota yltään. 
"Minä olen kiero. Vai olisitko sinä pitänyt strap on-vyöstä?" Hän oli ollut fiksu huijatessaan Bexin hijaiseksi.

"En todellakaan", Lexa vastasi päätään pudistaen. Ne moisilla leikkikööt, jotka moisesta syttyivät. Häntä ajatus vain iljetti. Hän peruutti puolikkaan askeleen voidakseen ihailla hetken aikaansaannostaan. Emilyn suostutteleminen pyyhkeestä luopumiseksi kun oli ollut niin suuren työn ja tuskan takana. Leveästi hymyillen hän pudotti pitelemänsä vibraattorin sängylle voidakseen juoksuttaa molempia käsiä kehon tutuilla kaarteilla.
"Kuinka kaunis sinä oletkaan", hän ihasteli onnellinen hymy huulillaan.

Emily huomasi päästävänsä pidätellyn hengähdyksen. Luojalle kiitos. Ei riskiä saada mitään sellaista sänkyynsä, mikä voisi aiheuttaa hänessä pakokauhua. 
"Sitä minäkin ajattelin." Hän hamusi Lexan kaulaa, ynähtäen pehmeästi. 
"Jos menet tällaiseksi, aion pitää sinua puutteessa useammin viikon verran.. tai.. jonkin asteisessa."

Emily oli ajatellut oikein hyvin. Luojalle kiitos siitä, että nainen oli pitänyt oman päänsä ystävänsä ehdotusten edessä. Lexa pysähtyi ja vetäytyi kauemmas kulmaansa kohottaen.
"Anteeksi kuinka?" Hän kysyi Emilyltä. Pitäisi häntä puutteessa? Pah!

Emily ynähti kun Lexa karkasi kauemmas. 
"H-hei!" Hän ähkäisi ja koetti saada naisen lähemmäs. Ei noin saanut karata. 
"Kuulit kyllä."

"Mitä minä kuulin, oli jotakin täysin järjetöntä, joka ei käynyt millään tavalla järkeen", Lexa vastasi peruuttaen toisenkin askeleen vastauksena Emilyn yrityksiin saada häntä lähemmäs.

Emily vinkaisi ja seurasi perässä. 
"Lexa! Älä viitsi, tule tänne, se oli vitsi?"

Oli vaikea leikkiä hippaa, kun itsekin tahtoi vain päästä Emilyn lähelle. Nainen istahti alas sängylle, jonka viertä oli peruuttanut ja levitti käsiään.
"Tule sinä tänne", hän ehdotti silmät pidätellystä naurusta siristyen.

Emily tuli mielellään, pysäköiden itsensä tiukasti Lexan syliin. Nyt tuo ei pääsisi karkuun. 
"Ei saa karata noin."

"Ei saa uhkailla, että pidät minua puutteessa", Lexa vastasi silmääkään räpäyttämättä. Se oli julma uhkaus!

"Vitsi, rakas, vitsi. Shhh. Ei hätää. Olen alasti sylissäsi." Hän totesi nauraen. 

"Huono vitsi", Lexa totesi, vaikka nauru hiipikin ääneen. Niinhän Emily oli. "Ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti", hän vannoi kietoen kätensä Emilyn ympärille suudelmaa vaatien. Mitä siitä, että he olivat tuskin päässeet ylös sängystä, kun jo päätyivät sinne takaisin? Tämä oli mitä parhain tapa viettää lomaa, jos häneltä kysyttiin.

Se oli tämän loman idea. Olla eksymättä kauas sängystä. Hän suuteli Lexaa pitkään, kaikella naisen ansaitsemalla kiihkeydellä. 
"Minulla on loistavat vitsit."

Lexa hukuttautui kiihkeään suudelmaan, joka sai sydämen sykkeen kohoamaan hetkessä. Sitä olisi luullut, että lähes viikon jälkeen tämä olisi jo tasoittunut, mutta ei. Ei todellakaan. Tämä nälkä ei todellakaan lähtenyt syömällä. Mitä enemmän hän sai palvoa Emilyn kehoa, sitä kipeämmin hän kaipasi naista lähelleen niinä hetkinä, kun Emily ei ollut vieressä.
"Ei tällä kertaa, rakas", Lexa vastasi hengästyneenä. "Ajatuksessa, etten voi tehdä näin koko ajan, ei ole mitään hauskaa."

Emily naurahti huvittuneena, tökäten nenällään Lexan nenää. 
"Ihan kuin voisin oikeasti tehdä niin. Sinä olet niin seksikäs."

"Ei sinusta tiedä. Yllätät välillä", Lexa naurahti juoksuttaen sormiaan Emilyn selkää pitkin. "Jos ajattelisit todistavasi sillä jotakin, en yhtään ihmettelisi, vaikka voisitkin tehdä niin."

Emily siristi silmiään. 
"... älä anna minulle ideoita, vaan esimerkiksi n-" Kasvoille levisi kiero virne ja hän nousi Lexan sylistä. 
"Tiedätkö, alas siitä." 

Emilyn virne ei ollut hyvä merkki. Lexa olisi oikein mielellään poistanut ajatuksen Emilyn mielestä, jotta nainen voisi palata takaisin hänen syliinsä.
"Tai muuten?" Hän haastoi silmiään räpäyttäen. Emily oli karannut vuorostaan ihan liian kauas!

Emilyn toinen kulma kohosi tiukasti. 
"... Alat nenäkkääksi?" Hän huokaisi syvään. 
"Onko tuo nyt hyväkäytöksistä?"

"En ole koskaan väittänyt olevani hyväkäytöksinen", Lexa nielaisi, mutta huomasi tottelevansa siitä huolimatta. Hän oli utelias ja tahtoi tietää, mitä Emily oikein aikoi.

Emily istui takaisin sängylle ja nojautui suukottamaan Lexan otsaa. 
"Laita itsellesi ne käsiraudat." Hän ei aikonut leikkiä reilusti.

Lexa kohotti kulmaansa yllättyneenä. Ne eivät olleetkaan vain vitsi, jonka Bex oli sujauttanut Emilyn huomaamatta tiskille, eikä nainen ollut kehdannut kieltäytyä ostamasta niitä? Lexa hapuili käsiraudat sormiinsa sängyltä ja päätyi naksauttamaan ne ranteidensa ympärille.
"Muuta?"

Vitsi oli mukana, joten hän saattoi hyvin käyttääkin. Hän nosti toisen jalkansa Lexan olan yli. 
"Ei käsiä." Hän totesi tyynesti. 
"Jos kosket, keksin sinulle jonkun kivan koston." 

Lexa nyökkäsi pienesti ymmärryksen merkiksi. Ei käsiä. Selvä. Hän painoi suukon Emilyn reidelle, kun jalka kipusi hänen olkansa yli.
"En koske", hän vakuutti heilauttaen karvaisissa käsiraudoissa olevia ranteitaan. "Muita vaatimuksia?"

Emily puraisi kevyesti huultaan. 
"Jos maltat olla kiusaamatta, lupaan loppupäivän ajan olla mitä kuuliaisin ja kiltein naisystävä?" 

"Sovittu", Lexa vastasi hetkeäkään epäröimättä. Sehän oli mitä täydellisin vaihtokauppa. Hän voisi kiusata Emilyä myöhemmin, kun nainen oli kuuliainen ja kiltti naisystävä. Nainen haki parempaa asentoa rentouttaen ranteensa, etteivät karvaiset käsiraudat painaisi niitä, ja hiipi suudelmineen reittä ylemmäs.

Emily ei kieltämättä ollut ajatellut sitä loppuun asti, mutta hän saattoi hetken kuvitella olevansa oikein ovela. Lexa oli täydellinen, ei siinä ollut muuta. 

Lexalla oli hyvä kannuste olla oikein huomaavainen ja kiltti nyt, niin hän saisi maailman parhaan naisystävän loppupäiväksi. Eipä sillä, hänellä oli maailman paras naisystävä joka päivä. Emily oli omaa luokkaansa. Lexa virnisti ajatuksen myötä vastustaen halua kiusata tai koskettaa. Hyvä on, ehkä Emilyllä oli ollut hyvä idea vaatimustensa taustalla, kun hän joutui edes hetken ajattelemaan, ettei päätyisi rikkomaan niitä.

Emily nautti kaikessa rauhassa, voihkaisten terävästi kun nautinto vei mennessään. Hän oli lakannut laskemasta ensimmäisen kahdentoista tunnin aikana. 

Lexa oli laskenut hieman pidempään, mutta luovuttanut puolentoista päivän jälkeen. Laskeminen vaati liikaa keskittymistä, jonka hän suuntasi paljon mieluummin muualle. Kuten voihkivaan naiseen edessään.
"Et voisi olla seksikkäämpi vaikka yrittäisit", Lexa huokaisi onnellisena vasten Emilyn pehmeää ihoa, kun suuteli tiensä kehon kaaria myötäillen aina naisen huulille saakka.

Emily vastasi raukeasti suudelmaan, hapuillen käsirautoja auki. Nyt sai koskea. 
"... Mnh... Olen yllättynyt ettet rikkonut pyyntöä."

Lexa pyöräytti ranteitaan saadessaan kätensä vapaaksi eikä vaatinut kauaa juoksuttaakseen niitä Emilyn kropalla. Hän ei ollut saanut koskea hetkeen, ja se oli nyt korjattava.
"Haluatko kuulla totuuden? Niin minäkin", hän naurahti. "Se oli vaikeaa."

Emily nauroi Lexan sanoille. Niinpä niin. 
"Tiesin että se on sinulle vaikeaa!"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:06 pm

"Niin on", nainen myönsi. "Tiedät kaikki heikkouteni, rakas. Mutta tällä kertaa pystyin siihen!" Mikä ylpeyden aihe se olikaan.

"Niin pystyit ja minä olen loppupäivän mitä kiltein naisystävä ja teen mitä ikinä haluat, rakas." 

"Kuulostaa tavanomaiselta tiistailta", Lexa kiusasi nauraen, vaikka solmikin nopeasti heidän sormensa yhteen, ettei tulisi hutkituksi moisesta kommentista.

Emily vain puristi Lexan kättä. 
"Lupaan olla valittamatta mistää."

"Varo mitä lupaat, rakas. Saan pian ideoita", Lexa varoitti hymy huulillaan ja kiehnäsi tiukemmin naisen kylkeen kiinni. "Ideoita, jotka saavat sinut toivomaan, ettet olisi luvannut yhtään mitään."

"Katuisinko todella?" Emily naurahti hymyillen pehmeästi.

"Voi olla", Lexa myhäili suukottaen Emilyn huulia. Nainen hymyili niin hurmaavasti, ettei hän voinut vastustaa kiusausta, ja nopeasti suukko suli suudelmiksi.
"Haluatko päästä testaamaan toista ostostasi? Vai joko olet testaillut sitä itseksesi kotona, hmm?" Hän kiusoitteli.

”... en ole!” Emily älähti nauraen. 
”Minä en leiki yksin kotona.” Jos Lexa vain oli saatavilla järkevän rajoissa.

"En tiedä uskoako sinua", Lexa naurahti painaen suukon naisen solisluulle. "Voisit hyvin leikkiä kun en ole näkemässä."

Emily pudisteli päätään. 
”En, jos olet tavoitettavissa jossakin vaiheessa päivää.”

"Sinulla on hurjan paljon kärsivällisyyttä", Lexa virnisti vinosti. Tai ehkä hän vain onnistui keräämään kierroksia tavattoman helposti, jos erehtyi sille tielle. Nainen juoksutti sormiaan Emilyn rinnoilla piirrellen kuviota, joka tuntui olevan selvä vain hänelle itselleen.
"Olen ajatellut uutta tatuointia", hän sanoi pehmeästi vilkaisten Emilyn kasvoja.

Emily havahtui Lexan sanoihin. Mitä? 
”Oh, millaista?”

Lexa hymyili pienesti ja haki Emilyn kättä omaansa.
"Punaista ruusua", hän vastasi laskien naisen käden vasemman rintansa alle, kiivaasti takovan sydämen päälle. "Tähän."

Emily nielaisi kevyesti ja vilkaisi Lexaa hymyillen. 
”Kenties sillä on joku merkitys?” Hän saattoi vain arvata että se liittyi hänen mieltymykseensä ruusuihin.

"Ei tietenkään ole", Lexa pudisti päätään hymy suupieltä nykien. "Mietin pitkään sen ja merirosvolipun välillä. Heitin lopulta kolikkoa."

Se sai naisen nauramaan. 
”Olen otettu ajatuksesta.” Ei hän voisi muutakaan olla.

Lexa kohotti pienesti toista hartiaansa sängyllä makoillessaan.
"Tahdon että osa sinua aina mukanani, silloinkin kun olet toisella puolen maapalloa", hän vastasi pehmeä hymy huulillaan. "Ruusu vain tuntui sopivalta. Olisin voinut vannoa, että rakastuit minuun pikkiriikkisen heti, kun toin sinulle ruusuja."

Emily naurahti käheästi. 
”Sitäkin. Ne olivat täydellisiä.” Muisto raivossa lattialle viskatuista ruusuista sai liikahtamaan levottomasti. Hän oli saanut yhtä täydelliset kuivatettavakseen mutta se ei ollut sama asia.

"Sinä olet täydellinen", Lexa vastasi hymyillen. Hän toisi Emilylle ruusuja vielä silloinkin kun he olisivat vanhoja ja ryppyisiä eivätkä enää muistaisi toistensa nimiäkään.
"Ehkä siis uskaltaudun hankkimaan tatuoinnin, kun et ole äänekkäästi sitä vastaan."

Emily puraisi huultaan. 
”Sinä sitä kannat. En minä.” Hän vain ei haluaisi Lexan katuvan sitä.

"Mutta sinä joudut katsomaan sitä", Lexa vastasi pehmeästi naurahtaen. Hän tiesi, ettei koskaan katuisi mitään, millä oli tekemistä Emilyn kanssa. Vaikka kaikki palaisi tuhkaksi ympärillä,  hän ei koskaan voisi katua jotakin, mikä oli tuonut hänelle näin paljon onnea ja iloa.
"Olisi kovin ikävää, jos et tahtoisi enää nähdä minua alasti sen jälkeen."

”Phah, ei kyse ole siitä.” Emily lupasi hellästi, silitellen kohtaa. 
”Vaan siitä jos... jotakin menee pieleen.”

Lexa ei nauttinut siitä, että heitti menneisyyttään Emilyn kasvoille, mutta tässä kohtaa se tuntui tarpeelliselta muistutukselta.
"Rakas, vaikka kaikki menisi pieleen, en silti katuisi sitä. En kadu tätäkään", hän sanoi kohottaen vasenta kättään koskettamaan korvanlehteään, jonka taakse pieni paperilennokkitatuointi kätkeytyi. Sen hän oli hankkinut silloin, kun tulevaisuus Vivianen kanssa oli näyttänyt kovin toiselta.
"Ihan sama mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nämä hetket sinun kanssasi tulevat aina olemaan jotakin, mitä muistelen lämmöllä. Vaikka mitä kävisi, osa sydämestäni tulee aina kuulumaan sinulle."

Se menneisyys oli mennyt erilailla pieleen. Jos he vain eroaisivat rumasti? 
”Minä vain mietin jos vaikka... eroamme joskus. Sitten katselet aina sitä vaikka voisin olla nainen joka teki sinulle jotakin julmaa.”

"Sitten katselen", hän vastasi hartiaansa kohauttaen. Se olisi pienin hänen murheistaan siinä kohtaa. Yksi tatuointi ei paljoa painaisi särkyneen sydämen rinnalla. "Se ei muuttaisi sitä, että tämä reilu puolivuotinen on ollut elämäni onnellisinta aikaa."

Emily puraisi huultaan. 
”... itketät minua kohta taas.” Hiton Lexa. Puhui niin kauniisti että meni aina roskia silmään.

"Voi rakas", Lexa vastasi vetäen hellästi naisen aivan liki. "Se ei koskaan ole tarkoitukseni. Rakastan vain sinua niin valtavasti."

”Silti teet niin usein!” Emily vinkaisi ja pyyhki kasvojaan. 
”Koska puhut niin kauniisti.”

"Sinä ansaitset jokaisen kauniin sanan, jonka vain tunnen", Lexa sanoi hymyillen lämmöllä. "Eikä niistä sanoista yksikään voi vetää vertoja sinun kauneudellesi."

Nainen räpytti silmiään ja vinkaisi. 
”Lexa! Katso nyt...” Kun meni paljon roskia silmiin! 

"Mitä minä katson, rakas?" Lexa vastasi kohottaen peukalonsa pyyhkäisemään Emilyn poskea. "Sitä, miten kaunis olet? Koska usko pois, katson sitä jatkuvasti."

”Roskia silmissä...” Emily mutisi, vetäen Lexaa suudelmaan. Tuo tuskin tajusi miten hyvältä sanat saivat olon tuntumaan.

Lexan naurahdus tukahtui vasten huulia, kun hän suli suudelmaan peukalo naisen poskea hivellen. Hän koetti parhaansa mukaan välittää loputonta rakkauttaan suudelmien avulla, kun sanojen kanssa kaikki tuntui aina riittämättömältä.

Se välittyi oikein hyvin molempien kautta. Hän saattoi sanoa tuntevansa olonsa rakastetuksi tässä suhteessa. 
”Olet maailmani keskipiste.”

Lexa tunsi omien silmiensä kostuvan. Miten kolmella sanalla saattoikin olla niin suuri merkitys?
"Olet minun elämäni", hän vastasi kohottaen Emilyn käden jälleen sydämensä päälle. "Sydämeni lyö sinua varten."

Emily niiskaisi pehmeästi. 
”... olisit joskus hiljaa etkä laittaisi paremmaksi.” Nainen kiusasi hymyillen.

Lexa naurahti pehmeästi.
"Voin yrittää ensi kerralla", hän lupasi, "mutta en vanno mitään. On vaikea olla kertomatta sinulle joka välissä, miten uskomaton olet."

”Hölmö...” Emily mutisi hiljaa, hivellen käsin naisen lantiota.

"Onko tämä nyt yksi niistä asioista, missä minun pitää olla hiljaa eikä laittaa paremmaksi?" Lexa kiusasi naurahtaen.

”Mieluusti.” Emily mutisi, jatkaen sormillaan lantion hivelyä. Lexa oli ihanan lähellä.

"Hyvä on", Lexa naurahti nauttien siitä, miten he saattoivat vain makoilla kiireettöminä sängyllä. Hän ei ollut katsonut kelloa koko loman aikana, eikä aikonut aloittaa nyt. Rannekellokin oli tullut hylätyksi hetimmiten matkalaukun taskuun.

Emily oli nauttinut samasta. Oli vain he kaksi ja oma kupla, ei muuta. Hän rakasti sitä. 
”Alat oppia”

"Olet hyvä opettamaan", nainen vastasi hymyillen ja kääntyi suutelemaan Emilyä uudestaan. Hän kietoi kätensä rennosti naisen vyötärön ympärille antaen suudelman olla juuri niin rento ja raukea kuin millaiseksi hän tunsi olonsa. Hän voisi viettää koko päivän Emilyn vierellä sängyssä suudellen laiskasti ja jutellen niitä näitä.

Se olisi hyvä suunnitelma aina siihen asti kun Emilyn tulisi nälkä. Sitten se ei onnistuisi. 
”Sinä et aina hyvä oppilas...”

Sitä varten mökissä oli pieni keittiönurkkaus ja heillä jääkaapillinen ruokaa. Sekin oli ollut hyvä syy käydä edellisenä päivänä kaupungilla. Täyttämässä kaapin sisältöä.
"Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tarkoitat", Lexa vannoi matalasti naurahtaen. Hän oli loistava oppilas!

”Joskus olet kamalan omapäinen...” mutina kuului laiskojen suudelmien seasta. Sitä Lexa oli!

"Vain joskus? Olen otettu, rakas", Lexa vastasi juoksuttaen kättään Emilyn paljasta kylkeä pitkin ylemmäs, kunnes saattoi puristaa hellästi toista rintaa. "Mutta sinä rakastat sitä, kun minä päätän. Kun poimin sinut syliin ennen kuin ehdit edes kunnolla ovesta sisään ja kannan suoraan makuuhuoneeseen, tai sohvalle, tai keittiön tasolle."

Se sai naisen värähtämään kevyesti. 
”Mnh..” Niin se kyllä oli. Hän nautti siitä ja Lexan mainitsemista hetkistä. 
”Ehkä.”

Lexa naurahti pehmeästi.
"Siinä ei ole mitään epävarmaa", Lexa vastasi hymyillen. Ei, se ei tosiaankaan ollut ehkä. Se oli varma ja ehdoton kyllä. "Rakastat sitä."

Emily hymyili pehmeästi. 
”Niinkö? Mistä tiedät?”

"Tunnen sinut", Lexa totesi kuin se selittäisi aivan kaiken. "Tiedän mistä pidät, mitä rakastat ja mistä menet aivan hulluksi himosta."

Emily tunsi ihonsa nousevan kananlihalle. 
”Ai luoja kanssasi...”

Lexa naurahti matalasti. Se ei ollut kielto! Hän painoi suudelmia naisen iholle houkutellen jälleen naisesta irti pehmeitä voihkaisuja ja muita ääniä, joita hän rakasti. Hän ei koskaan kyllästyisi kuulemaan Emilyä.
"Luoja on tainnut luovuttaa kanssani jo kauan sitten", Lexa naurahti vasten vatsan pehmeää ihoa.

Emily ei tajunnut että jotakin olisi pitänyt kieltää ja rehellisesti, hän oli luvannut ettei tekisi niin. 
”Se on mahdollista...”

Se oli enemmän kuin todennäköistä. Eikö jumala ollut kovin avioliittointoinen otus, joka ei tahtonut ihmisten harrastavan seksiä ennen naimakauppoja? No, se peli oli jo menetetty.
"Älä suotta yritä olla hiljaa", Lexa virnisti vinosti valuen jälleen kohottamaan Emilyn jalan hartiansa yli ja painamaan suukon sisäreiden iholle. Hän nautti tästä ehkä hieman liikaa, mutta sitähän varten tämä loma oli.

Tämä oli juuri sitä varten. Pako heille kahdelle kaikesta kotona ja Emilyn työstä. 
”Olenko joskus?” Sanojensa myötä hän veti terävästi henkeä, huohottaen raskaasti vain ajatuksesta. 

"Et, kun minä olen asialla", Lexa vastasi vinosti virnistäen, ääni täynnä ylilyötyä itsevarmuutta. Hän näykkäisi reittä hampaillaan huomioiden huvittuneena pienet jäljet, joita iholle oli jäänyt loman aikana. Hän ojensi toisen kätensä hellimään rintoja samalla kun piti suunsa kiireisenä. Mikään ei estänyt koskemasta nyt, ja hän aikoi nauttia siitä.

Emily ei olisi osannut enää vaikka olisi halunnut. Loma oli totuttanut hänet omaan rauhaan. Käsi takertui hiuksiin ja toinen puristi Lexan rannetta, kipristyvät varpaat painuivat naisen selkää vasten. 
”H-helvetti!!”

Lexa nautti tästä suunnattomasti. Miten hänen olisi tarkoitus palata takaisin normaaliin arkeen ja siihen, että Emily olisi töissä tai kisamatkoilla? Pian Australiassa saakka, mutta sen ajatuksen hän työnsi mielestään nopeasti. Australiaa ehtisi murehtia sitten, kun se olisi ajankohtaista.
"Ole hyvä, rakas", Lexa vastasi laiska virne huulilla koreillen, kun hän suoristautui ja kömpi Emilyn vierelle sängylle, jotta voisi halata naisen tiukasti itseään vasten.

Emily puuskahti ja käpertyi kainaloon. 
”ole hyvä...” hän mutisi hiljaa. 
”Sinut pelastaa vain lupaukseni olla kostamatta rumasti.”

"Miksi luulet, että sanoin niin?" Lexa virnisti halaten Emilyä tyytyväisenä. Ei hän olisi muutoin hengellään leikkinyt tähän tapaan. Emilyllä oli nerokkaita tapoja kostaa.

Emily siristi silmiään. 
”Muista että elämässä on huominen.” Hän voisi huomenna kostaa kaiken.

"Et enää muista tätä huomenna", Lexa vannoi naurahtaen. "Voi olla, ettet muista omaa nimeäsikään enää illalla. Ainoa sana jota saat huuliltasi on minun nimeni", hän kiusasi painaen suukkoja Emilyn märkien hiusten sekaan.

Emily vinkaisi ajatukselle. Mikään ei estäisi Lexaa. 
”Minäkin haluan koskea sinua hölmö...”

"Ehkä se on kostoni", Lexa naurahti pienesti. "En anna sinun koskea ollenkaan." Niin varmaan. Hän tuskin kestäisi enää kauaa ennen kuin pieni epämukavuus muuttuisi todelliseksi haitaksi, jolle olisi tehtävä jotakin.

Emily mutristi huultaan. 
”Kultaaa, molemmat tiedämme ettet voisi.”

"Tiedämmekö?" Lexa haastoi, vaikka tiesikin häviävänsä tämän väittelyn hetkessä. Emily oli oikeassa. Hän kaipasi naisen kosketusta.

”Tiedämme.” Emily huomautti kulmat kevyesti kurtistuen ja nojautui painamaan suudelmia naisen rinnoille. Hitto, hän tiesi.

Lexan naurahdus katkesi nopeasti terävään henkäykseen. Hitto,  että Emilyn huulet saattoivatkaan tuntua niin hyviltä. Hyvä on, nainen oli ehdottomasti oikeassa.
"Niin tiedämme", hän myönsi ääneen kääntyen kokonaan selälleen, jotta saattoi vetää Emilyn ylleen.

Sulavasti hän antoi itsensä kiepahtaa siihen. 
”Turha väittää muuta.”

"Oliko?" Lexa kysyi hymy huulillaan vieraillen. "Ehkä se oli nerokas suunnitelmani saada sinut päälleni."

”Tiedät ettei siihen tarvita suunnitelmaa.” Emily muistutti, käden valuessa alemmas. Muuten ei ollut kiire.

Siinäkin Emily oli oikeassa. Hän olisi voinut todennäköisesti vain vetää naisen ylleen ja pyytää, että Emily pitäisi hänestä huolta, eikä nainen väittäisi vastaan.
"Oh, rakas", hän henkäisi kiemurrellen sängyllä sormet Emilyn selkää hipoen. "Tuo tuntuu aivan liian hyvältä."

Ei, Emily ei tosiaan väittäisi vastaan. Hän hymyili naisen ihoa vasten, jatkaen kun kerran sai sellaisen henkäisyn aikaan. Lexa oli ansainnut oikein miellyttävää huomiota.

Rintakehä kohoili kun keuhkot koettivat epätoivoisesti saada happea kiertämään koko kehoon. Lexa tunsi värähdyksien juoksevan aaltomaisesti koko kehon matkalta, eikä hän jäänyt taistelemaan nautintoa vastaan. Miksi olisikaan, kun Emily sitä hänelle tarjosi niin avuliaasti?
"Sinä olet kyllä omaa luokkaasi", Lexa henkäisi onnellisena silmät suljettuina ja hapuili Emilyä kylkeensä kiinni.

Emily pudisteli kevyesti päätään. Ei ollut, hän oli kovin tavallinen nainen.
”Sinä olet.” Lexa jaksoi kerrasta toiseen yllättää hänet. 

Lexa painoi suukon Emilyn päälaelle.
"Älä pudistele päätäsi. Sinä olet uskomaton", hän torui. Emily jaksoi arkea hänen kanssaan. Se vaati ehdottomasti uskomattomia kykyjä.

Emily pudisteli kevyesti päätään. 
”En ole.” Nainen totesi tiukasti. Hän ei ollut mitenkään erityinen. Vain pieni Emily.

Lexa siristi silmiään.
"Tahdotko oikeasti väitellä tästä?" Lexa kysyi matala naurahdus huulilta karaten. "Koska minä tiedän voittavani."

Emily kohautti olkiaan. 
”Olen vain minä. En ole mitään ihmeellistä.” Hän oli hyvä työssään, mutta muuten hän oli kuten muut.

"Ei", Lexa pudisti vauhdilla päätään. "Sinä olet ihmeellinen, jokaisella mahdollisella tavalla."

Emily naurahti pehmeästi. 
”Sinä annat minulle liikaa arvoa.”

"En lainkaan", Lexa pudisti päätään ja painoi suukon Emilyn otsalle. "Vain sen verran, mitä ansaitset. Olet uskomaton."

”Mahdoton.” Emily puuskahti ja pyöräytti silmiään. 
”Olet mahdoton.”

"En", nainen naurahti. "Jos vain voisin, antaisin sinun nähdä päivän itsesi minun silmin. Ymmärtäisit sen jälkeen, miten uskomaton, erityinen ja ihmeellinen olet."

Emily hymyili pehmeästi.
”Sinun pitäisi katsoa itseäsi kuten minä.”

"Minä yritän", Lexa lupasi sipaisten sormillaan naisen poskea. Emilyn lähellä oli helppo unohtaa kaikki virheet, joita hän oli elämässään tehnyt.

”Hyvä. Olet liian ankara itsellesi.” Emily totesi tyynesti, kuin olisi ollut paraskin puhuja.

Lexa päätti olla esittämättä samaa huomiota takaisin Emilylle. Nainen tiesi sen varmasti itsekin.
"Olet maailman rakkain", hän ilmoitti sen sijaan.

Emily kuuli siitä terapeutiltaan aina. Joka kerta, joskus kolmesti. 
”Niin sinäkin.”

"Tiedän", Lexa vastasi hellästi hymyillen. "Teet sen minulle selväksi päivästä toiseen kaikilla teoillasi."

”En aina tarpeeksi.” Ei aina niinä päivinä kun huusi naiselle raivoissaan turhan takia.

"Se on aina tarpeeksi", Lexa väitti vastaan. Ehdottomasti oli. Hän tiesi aina olevansa rakastettu, kun oli Emilyn kanssa. Silloinkin, kun he riitelivät, eikä mikään muu mennyt oikein.
"Sinä olet aina tarpeeksi."

”Tämän takia olet mahdoton.” Emily huokaisi. 
”Mmmh, voisin nousta tekemään jotain syötävää.”

"Sinä, tekemään syötävää?" Lexa naurahti päätään pudistaen. "Niin hyvä sää kuin täällä onkin tähän asti ollut, en silti tahtoisi polttaa mökkiä maan tasalle ja nukkua loppulomaa taivasalla", nainen kiusoitteli nousten itse sängystä raukeasti venytellen.
"Mitä sinun tekisi mieli syödä?"

”en polta mökkiä jos teen leivän!” Emily älähti puolustuksekseen. Hän mulkaisi Lexaa pahasti. 
”Jotain hyvää.”

"En olisi siitä aivan varma", Lexa vastasi naurahtaen. "Sytytit pellin tuleen tekemällä valmistaikinasta keksejä." Kaikki oli mahdollista, kun Emilystä oli kyse.
"Jotain hyvää, selvä", Lexa myhäili huvittuneena.

”En ollut käyttämässä uunia nyt.” Emily puhisi nyreänä. 
”Hmmmmh alan pian käyttää vaatteita.”
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:07 pm

"Sitten minun ei auta kuin riisua ne yltäsi", hän vastasi. "Tai käyttää tilanne hyväksi ja ottaa kuvia, joita voi näyttää ystävillekin."

Emily pudisteli päätään.
”Ei tältä matkalta tule sellaisia...” hän mutisi hiljaa.

"Noh!" Lexa naurahti olkansa yli suunnistaessaan keittiönurkkaukseen. "Otin paljon kuvia eilen, joissa meillä on vaatteet päällä." Kummasti kaupungille oli täytynyt pukeutua. 
"Ja olen ottanut myös muutaman nätin maisemakuvan."

”Oho!” Emily ähkäisi nauraen hymyillen. Heillä olisi jotakin näytettävää!

"Älä ole niin yllättynyt", Lexa protestoi nauraen. Ei se nyt niin suuri yllätys ollut! "Ajattelin myös, että jos tänään on selkeä taivas auringonlaskun aikaan, tahdon ottaa siluettikuvia jalustalla", hän lisäsi alkaen kasata tarvikkeita pienelle tasolle, jotta hän voisi tehdä heille kunnolliset leivät.

Emily ei voinut olla hymyilemättä. 
”Sinulla on paljon toiveita. Kuulen miten Bex valittaa romanttisuudesta.”

"Siinähän valittaa", Lexa vastasi huvittuneena. "En aio antaa sen estää minua ottamasta oikein romanttisia halailu- ja suutelukuvia auringonlaskun värjäämä taivas ja meri taustana."

Emilyä hymyilytti ajatuskin. 
”olet ihana.” 

"Haluan kuvan, jonka voin hyvällä omatunnolla kehystää seinälle", Lexa vastasi. Suurin osa ei edes tajuaisi, ettei kyseessä ollut netistä poimitusta kuvasta teetetty taulu, jos hän onnistuisi siinä mitä aikoi.

Emily hymyili pehmeästi. 
”Se olisi kyllä hieno, en kiellä sitä.”

"Se tulee olemaan upea", Lexa vakuutti. Hän ottaisi niin kauan kuvia, että saisi juuri sen, minkä tahtoi. Sitä varten kameran akku oli latauksessa. Nainen kasasi kerrosleivät ruokalautaselle ja palasi takaisin sängylle laskien lautasen Emilyn eteen.
"Ja näin mikään ei palanut", hän virnisti vinosti. Ei hän ollut edes lämmittänyt mitään! Kasannut vain leivänpäällisiä ja salaattitarpeita leipien väliin.

Emily mulkaisi naista, vaikka hymy pysyikin huulilla.
”Olet sietämätön joskus.” Hän mutisi leipää suussaan.

"Rakastat minua silti", Lexa vastasi automaattisesti. Hän käytti sitä vastavetona kaikkeen, eikä katunut sitä lainkaan. Nainen haukkasi omasta leivästään tyytyväisenä, kun saattoi venyttää jalkansa suoriksi sängyllä istuskellessaan.

Emily siristi silmiään. 
”Minä rakastan sinua.” Hän myönsi hellästi. Pakko se oli myöntää.

Lexa hymyili onnellisena sanojen myötä. Hän hymyili niille aina, vaikka kuulisi ne kuinka monta kertaa tahansa.
"Tämä loma on paras ideasi koskaan", nainen totesi tyytyväisenä leipää mussuttaessaan. Hän oli epäillyt hetken, toisiko tänne saapuminen huonoja muistoja Emilylle mieleen, mutta pelko oli ollut turha. Loma oli ollut täydellinen. Juuri se, mitä he olivat raskaan kevään ja kiireisen kesän jälkeen kaivanneet.

Se ei tuonut mieleen mitään, auttoi unohtamaan kaiken. Se siinä olikin täydellistä.
”minä tiedän rakas.”

"Kunhan vain sanoin sen ääneen", Lexa huomautti naurahtaen. "Sinulle tekee hyvää kuulla aina välillä, miten nerokas olet. Tiedätkö, tästä voisi tehdä vuosittaisen perinteen", hän pohti silmät siristyen.
"Ei juuri Bora Borasta, mutta matkasta jonnekin kautesi päätteeksi. Tällaisesta lomasta, kun voimme vain olla."

Emily hymyili pehmeästi. 
”Se ei ole huonompi idea. Karata aina hetkeksi omaan rauhan.”

"Niin", Lexa nyökkäsi. Se voisi olla jotakin, mikä auttaisi jaksamaan kiireisemmän kisakauden halki. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö olisi ensi vuonna sidotumpi töihinsä. Nyt hän oli voinut matkustaa Emilyn mukana kilpailuista toisiin.
"Hyvä syy odottaa syksyä aina innolla."

Emily nyökkäsi pehmeästi. Se oli paljon mahdollista, joten se tuntui hyvältä ajatukselta. 
”Niin olisi. Ja antaisi aikaa meille.”

"Me järjestämme aina aikaa", Lexa lupasi kurottaen painamaan suukon Emilyn poskelle. "Mitä ikinä tapahtuukaan, meillä on aina aikaa toisillemme. Vaikka sinä kilpailisit kolmellakymmenellä hevosella ja minä tekisin kuudentoista tunnin työpäiviä, järjestäisimme silti aikaa toisillemme."

”Onneksi noin ei käy.” Emily korjasi hellästi hymyillen. 
”En kestäisi sellaista pyöritystä.”

"Sinä kestäisit sen", Lexa vakuutti sipaisten sormillaan naisen poskea. Emily selviäisi ihan mistä tahansa, mutta olihan se lohdullista, ettei nainen ollut ratsastamassa niin montaa hevosta.
"Mutta sinä pärjäät nykyisillä tähdilläsikin, joten ei ole tarvetta kahdellekymmenelle uudelle."

Emily naurahti hymyillen. 
”Muutama lisähevonen auttaisi. Hän kiusasi hymyillen. 

"Siinä tapauksessa minä pidän työpäiväni lyhyinä", Lexa vastasi naurahtaen. "Tulen katsomaan sinua tallille, jos en ehdi muuten nähdä sinua. Ehkä tulen joka tapauksessa, kun tulee ikävä kesken päivän."

”Noh, ei niin montaa.” Emily aikoi pitää huolen ettei uuvuttaisi itseään työllä. 

"Minun voi silti tulla ikävä kesken päivän", Lexa totesi hymyillen. Hänellä oli paljon enemmän taukojakin päivässään, kun luennot olivat niin levällään. Välissä ajaisi hyvin Rosings Parkiin, jos tulisi tylsää.
"Ehkä lähetän sinulle joskus ruusuja tallille. Koristelen kaappisi niillä."

Emily nauroi pehmeästi ja pudisteli päätään. 
”Voi rakas. Otan ne ennemmin kotiin.”

"Kuka sanoi, ettei niitä olisi kotonakin toivottamassa sinua tervetulleeksi?" Lexa vastasi hymyillen ja siirsi lautasta sivuun, kun sai leipänsä syötyä. Hän konttasi Emilyn luokse rohkaisten naista nojaamaan tyynyihin heidän takanaan.
"Ehkä olen valtavan ruusukimpun kanssa sinua vastassa ovella."

”Ei joka paikkaan! Kotona riittää.” Emily nauroi Lexalle. Ei hän halunnut turtua siihen eleeseen.

"Hyvä on", Lexa naurahti. Ei ruusuja tallille. Ehkä hän lähettäisi muita kauniita kukkia tallille. Emily ei ollut kieltänyt sitä. Hän kumartui painamaan pehmeän suudelman naisen huulille.
"Jos meillä olisi oma piha, opettelisin hoitamaan ruusuja, jotta voisin kasvattaa niitä sinua varten."

Emily naurahti, mutta levisi sitten hymyyn. Hyvin pehmeään sellaiseen. 
”Rakas, me voisimme ostaa oman jossa meillä olisi piha.”

Lexa naurahti pehmeästi ja silitteli sormillaan naisen poskea, kun asettui kyljelleen Emilyn vierelle ujuttaen jalkansa naisen jalkojen lomaan. Yhteenkietoutuneena oli hyvä olla.
"Jonakin päivänä", Lexa lupasi. "Meillä on aikaa."

Emily räpäytti silmiään. 
"... meillä olisi rahaa nyt." Emily muistutti pehmeästi. Hänellä oli ainakin käsirahan verran, ellei enemmänkin, kun otettuun huomioon mitä vanhasta asunnosta oli saatu ja mitä hän oli saanut avokätisiä voitto-osinkoja Burghleystä ja Tryonista. 

”Sinulla olisi, rakas”, Lexa korjasi silittäen peukalollaan Emilyn poskea. Hänellä ei ollut säästöjä juuri lainkaan. Kaikki vähäiset säästöt olivat kuluneet matkoihin ja muihin kuluihin kesän aikana.
”Emme ole naimisissa. Mikä on sinun, on vain sinun”, nainen sanoi pehmeästi.

Emily puri kevyesti huultaan. 
"Ei ole." He asuivat yhdessä. Heidän oli tarkoitus elää yhdessä. 
"En minä sillä muutakaan tee." 

”Sinä voit laittaa sen säästöön”, Lexa vastasi sipaisten peukalollaan huulta, jota Emily pureksi. Ei naisen tarvinnut.
”Siihen asti, että keksit sille hyvää käyttöä. Tai minä saan säästettyä kodin ostamista varten.”

Emily lopetti sen, katsellen naista hellästi. 
"Jos olet varma." Ei hän voinut oikein pakottaakaan. 

”Olen varma, rakas”, Lexa sanoi hiljaa. ”Emme varmasti löytäisi edes taloa nyt, vaikka sitä etsisimme.” Hän tahtoi tilavan, valoisan keittiön, mikä ei suinkaan ollut tavallinen pohjaratkaisu englantilaisissa taloissa. Ei ainakaan siinä budjetissa, jossa heidän olisi pysyttävä.
”Meillä on aikaa.”

Emily hymähti pehmeästi. Niin, kai heillä oli. Tai sitten Lexa ei halunnut yhteistä tal-- ei sitä ajatusta, pois se. 
"Niin on."

Emilyn ajatustenjuoksua kuukausia seurattuaan ja niin usein sen yllättämäksi tultuaan Lexa oli vannonut, ettei antaisi enää asioiden lipua ohitse huomaamatta.
”Tässä ei ole kyse siitä, etten tahtoisi ostaa kotia sinun kanssasi”, nainen sanoi katsellen syvälle rakastamiinsa sinisiin silmiin. ”Tai siitä, etten uskoisi meidän kestävän. En vain tahdo, että joudut maksamaan koko käsirahan yksin. Haluan olla osa sitä.”

Emily räpäytti silmiään. Lexa oli oppinut hämmästyttävässä ajassa korjaamaan asioita, jotka hän voisi ajatella väärin. 
"... Sitten mietimme sitä myöhemmin."

”Hyvä”, Lexa vastasi painaen suukon naisen suupieleen. He miettisivät sitä myöhemmin. Hän alkaisi säästää rahaa ja he palaisivat puhumaan asiasta sitten, kun se olisi ajankohtaisempaa.
”Sen sijaan Merryn pikkuveli...”, nainen naurahti hiljaa. Koiriin (tai Emilyyn) käytettyä rahaa ei laskettu! Siitä hän ei kuitenkaan tinkisi, vaikka vastapainona olisi unelmien koti.

Emily kohotti kulmiaan. Ai Merryn pikkuvel kelpasi? 
"Ai olemme päättäneet että se on pikkuveli?"

Lexa nauraa hykersi Emilyn ilmeelle.
”Tahdotko sinä Merrylle pikkusiskon?” Hän kysyi vastaamatta varsinaisesti hänelle esitettyyn kysymykseen.

"... En. Haluan sille raisun pikkuveljen." Emily myönsi hymyillen pehmeästi. 

”Sitä minäkin”, Lexa naurahti. ”Pennun, eikö?” Kyllähän eläinsuojilla olisi kodittomia koiria liiankin kanssa, mutta ajatus omasta pienestä pennusta, joka saisi kasvaa ja oppia heidän kanssaan viehätti häntä suuresti.

Emily nyökkäsi. Hän halusi koiran jota kasvattaa, ei jota korjata. Hänessä itsessään riitti. 
"Pentu. Minkä rotuinen pentu?"

”Vähemmän fiksu kuin Merry”, Lexa naurahti samantien. ”Riittää, että meillä on yksi yliaktiivinen otus, joka ei väsy millään ja tarvitsee jatkuvaa haastetta aivoilleen.” Hän oli hetken hiljaa pärskähtäen sen jälkeen raikuvaan nauruun. Kun hän kuvaili Merryä noin, hän olisi voinut yhtä hyvin puhua itsestään.

Emily oivalsi saman ja siristi silmiään. 
"Mieti, minulla on niitä kaksi."

Lexa peitti suunsa kädellään hillitäkseen naurua, joka pulppusi vapaana ilmoille.
”Ainakin minä laitan sinulle ruokaa vastineeksi kaikesta energiasta, jota joudut minuun käyttämään”, Lexa järkeili yhä naurusta hykertäen. Hän ja Merry taisivat olla melkoinen parivaljakko. Emilyparka.

"Niinhän sinä laitat." Emily totesi nauraen. 
"Mutta en tiedä haittaisiko se jos Merryn kaveri olisi energinen. Samassa se menisi kuin Merrykin ja niistä olisi seuraa toisillensa."

”Energinen, mutta ei yliaktiivinen”, Lexa vahvisti nyökäten. ”Muuten ne vain villitsevät toisiaan kunnes käyvät aivan ylikierroksilla ja kotimme saa tuntea sen.”

"En ajatellut toista bordercollieta." Emily lupasi hymyillen. 
"Joten... millainen koira olisi kiva?"

”Hyvä”, Lexa naurahti. Merry oli oikein selväpäinen ja kaupunkielämään sopeutunut yksilö, mutta välillä he törmäsivät lenkeilläänkin niihin koiraparkoihin, joille kaikki kaupunkimaiseman häiriötekijät olivat liikaa. Siinä oli liian paljon paimennettavaa yhdelle koiralle.
”Jokin söpö”, Lexa vastasi naurahtaen. Merryä tultiin aina silittelemään ulkona, kun koira oli niin iloinen otus. Hän ei tahtonut pilata sitä pelottavan näköisellä koiralla toisessa kädessä.

Emily mietti hetken. 
”Morlandilla on husky. Se on aika hauska eläin.”

"Se on myös aika äänekäs otus, eikö olekin?" Lexa naurahti. Koiran äänekkyys tosin taisi olla pientä siihen verrattuna, miten paljon ääntä he pitivät Emilyn kanssa, joten ehkä se oli turha huoli.

Emily pärskähti. 
”Vähän.” Hän myönsi huvittuneesti hymyillen. 
”Mutta mielettömän rohkea ja suloinen.”

"Kuulostaa siis sinulta koiramuodossa", Lexa vastasi leveästi hymyillen. Jos Merry kerran oli hänen karvainen versionsa, Emilykin tarvitsi oman karvaisen peilikuvan.

"No! Se on myös kovin aktiivinen, mutta ei paimen ja ei samaan tapaan kuin Merry." Sellaista voisi miettiä. 
"Voisimme joskus moikata Keeshaa tallilla."

Lexa nyökkäsi.
"Moikataan, ehdottomasti", hän vahvisti. Samalla voisi kysellä, keneltä mies oli koiransa hankkinut. Hän ei aikoisi lähestyä sokkona kasvattajia.
"Merry tulee olemaan maailman onnellisin pieni bordercollie, kun saa ihan oman pikkuveljen."

Tai no, keneltä tuon vaimo oli Keeshan hankkinut mutta he eivät sitä tienneet. 
"Toivottavasti."

"Tiedän sen", Lexa vakuutti. Merry rakasti kaikkia koiria, jotka tapasi. Ei koira voisi olla muuta kuin äärimmäisen onnellinen leikkikaverista kotiinkin.
"Sitten meillä on kaksi herttaista pientä poikaa kotona. Elämämme miehet."

Emily hymyili leveästi. Se oli hyvä suunnitelma. 
"Niin. Karvalapset." Ainoat lapset joita he, luojan kiitos, koskaan hankkisivat,

"Parhaat lapset", Lexa vahvisti nyökäten. Parhaat lapaset vuorostaan niinä päivinä, kun Merry keksi jotakin typerää, mutta se nyt vain oli koiranomistajuutta parhaimmillaan.

Sellaista sattui, mutta koirasta oli ainakin hyväksyttävää sanoa niin. 
"Niin ovat. Etenkin nyt kun sinä olet hellimässä Merryn pilalle."

"Anteeksi?" Lexa kohotti kulmaansa. "Minä en ole hellimässä Merryä pilalle." Hänhän oli käynyt koiran kanssa kesän mittaan koirakoulussakin! Ja jatkanut sen jälkeen harjoittelua itsekseen. Merry osasi jo koko joukon hauskoja temppuja, joista ei varsinaisesti ollut suurta iloa muutoin kuin hyvää mieltä tuomaan.

Emiy hymyili leveästi. 
"No et, siinä olet oikeassa. Olet oikea pätevä karvalapsen huoltaja."

Lexa röyhisti rintaansa moisen arvonimen myötä. Hän oli pätevä huoltaja karvalapselle! Ainoalle lapselle, jonka huoltaja voisi koskaan olla.
"Minä olen oikein pätevä", nainen naurahti, vaikka silmiin hiipivä tuike kertoikin ajatusten lähteneen jo aivan toiseen suuntaan koirista ja pennuista.

Emily kallisti päätään kevyesti. 
"... perverssi" Nainen puuskahti huvittuneisuutta katseessaan.

Lexa naurahti syytökselle.
"Luet likaisia ajatuksiani kovin hyvin", nainen kiusasi. Emily oli heti keksinyt, ettei hän enää suinkaan ajatellut pikkuveljeä Merrylle. Hän oli pohtinut pätevyyttään niin moneen muuhun asiaan.

"Olet oikein pätevä siinäkin." Emily myönsi naurua äänessään ja pudisteli päätään. 
"Hyvin pätevä."

"Niinkö luulet?" Lexa naurahti. Katse osui sängylle jääneeseen leluun. Hyvä on, hän ansaitsi kunniamerkin likaisista ajatuksistaan. Hän oli ehdottoman pätevä pohtimaan syntisyyksiä.
"Oletko rohkealla päällä? Kokeilunhaluinen?" Lexa kysyi virne huulille hiipien.

Emily siristi silmiään. 
"Minä lupasin etten sano ei." Hän muistutti nauraen. Ei Lexa mitään sellaista keksisi, mikä saisi hänet karkaamaan.

Lexa naurahti pehmeästi.
"En kysynyt sitä", nainen huomautti hymyillen. "Mutta jos kerran aiot käyttää tuota vastauksena nyt kaikkeen, niin mitäpä tässä sitten kyselemään edes", hän naurahti kurottaen kirkkaanpunaisen lelun käteensä. Hän oli varma, että Bex oli vaatinut räikeää väriä vedoten siihen, miten se muistuttaisi häntä Emilyn hiuksista. Nainen ei ollut väärässä.
"Katsotaanpa miten tämä toimii", hän myhäili nousten istumaan Emilyn rinnalle, jotta saattoi pyöritellä ladattavaa, langatonta laitetta käsissään. Varressa olevista ohjausnapeista toinen setti vaikutti pupun korviin ja toinen pidempään varteen. Lexa naksautti kieltään katsellessaan lelua kuin se olisi ollut suurikin teknologian mysteeri tutkittavaksi.
"Ei vaikuta kovin hankalalta", hän totesi ojentaen sammutetun lelun Emilylle. "Etköhän sinä pärjää sen kanssa", hän naurahti. "Oletko käyttänyt pupua ennen?"

Emily räpäytti silmiään Lexan tutkiessa mokomaa. 
"Eivätkö ne kaikki toimi samoin?" Hän oli toivoton teknologian kanssa. Hän otti lelun käteensä ja pudisteli päätään. 
"Eeeeen."

"Suurin piirtein", nainen myönsi hymyillen. Ei pienillä eroilla tarvinnut Emilyä hämmentää.
"Ei se mitään, olet luonnonlahjakkuus aina kaikessa", Lexa naurahti. Hän vilkaisi naista, joka näytti aina yhtä hämmentyneeltä tilanteissa, jossa löysi itsensä pitelemästä seksileluja. Miten suloinen Emily osasikaan olla.
"Pupun korvat, nämä tässä, toimivat samaan tapaan kuin vanha tuttumme, hieromasauva", hän naurahti pehmeästi. "Varsi taas stimuloi g-pistettä." Hän oli kiitollinen siitä, miten Bex ei ollut kannustanut Emilyä hankkimaan jotakin naurettavan paksua ja pitkää pupua, sillä se olisi ollut vain epämukavaa.
"Olen varma että keksit hetkessä, miten ajaa minut hulluksi." Hän luotti naisystäväänsä rajattomasti. Emilyllä oli keinonsa.

Emily kurtisti kulmiaan. Jotakin mitä hän ei käyttäisi. Ei ainakaan ihan heti.
”Luotat minuun kovin paljon.” hän mutisi, pukkaisten Lexaa sängylle. 

"Se on kaikki ansaittua luottoa", Lexa huomautti naurahtaen kun köllähti selälleen ja veti Emilyä mukanaan, jotta voisi suudella naista.

Emily painui suutelemaan naista pitkään, samalla kun koetti saada lelun edes toivotulla tavalla. Lopulta hän melkein suuttui ja siirtyi istumaan polviensa varaan. Ei ollut niin vaikeaa tietää missä mikäkin meni!

Lexa ehti jo unohtaa lelun olemassaolon kokonaan, kun keskittyi vain nauttimaan suudelmista. Miten ne saivatkaan veren virtaamaan ihan uudella tavalla! Hän ei tiennyt, miten selviäisi, kun paluu arkeen koittaisi. Hän ei voisi kotona pidätellä Emilyä sängyssä kaiken päivää. Naisella oli töitä tehtävänä ja hänellä koulua käytävänä. Töiden ohella. Hitto, sekin vielä. Uusi työ tekisi hänenkin elämästään kiireisempään.
"Rakas", nainen naurahti ojentaen kättään lelun puoleen. "Kaikessa rauhassa. Ei ole kiirettä." Olkoonkin että koko loma tuntui toimineen mikä loistavimpana alkulämmittelynä. Ehkä he eivät vain koskaan todella pysähtyneet. Hän oli herättänyt Emilyn useampana yönä suudelmin ja harhailevin käsin, kun oli kaivannut naista lähelleen. Eilinen retki kaupunkiin taisi olla pisin aika, jonka hän oli malttanut olla ihmisiksi. Hän auttoi ohjaamaan ohuen varren hitaasti sisälleen totutellen pitkästä aikaa tunteeseen, joka oli niin vieras.
"Hyvin hidas teho, rakas", hän lisäsi pehmeästi inahtaen. Ehkä oli virhe antaa Emilylle vapaat kädet lelun kanssa. Nainen oli keksinyt hierontasauvan käytönkin hetkessä, eikä Lexa epäillyt lainkaan, etteikö Emily löytäisi itsevarmuuttaan lelun kanssa yhtä nopeasti.

Emily vilkaisi Lexaa, huokaisten hiljaa. Hän todellakin oli itsepäinen ja halusi oppia, joten hänhän oppisi käyttämään mokomaa. Emily taas ei halunnut ajatella paluuta arkeen, kiireeseen ja lähtöä Australiaan. Heidän välissään olisi liikaa kilometrejä silloin. Hidas teho, selvä. Hän hapusi varoen sen ensimmäisen tehon, kokeillakseen. Ja Lexa oli pyytänyt. 

Lexa vannoi silmiensä muljahtavan suljettujen luomien takana. Lelu todella osui oikeaan paikkaan, vaikka tunteeseen täytyikin totutella hetki. Hän ojensi kättään voidakseen houkutella Emilyä kaikessa rauhassa suudelmaan. Naisen oli turha jännittää.
"Juuri noin, rakas", Lexa kannusti henkäisten. "Korvien tehoa voi lisätä, ne, ahh", hän henkäisi. Mikä puhekyky, mikä se sellainen oli? Hän koetti olla kiemurtelematta, vaikka se tuntuikin olevan kehon vastaus kaikkeen stimulointiin.

Emily nojautui suutelemaan naisystäväänsä kaikessa rauhassa, sopivan hitaasti. Heillä ei ollut kiire mihinkään, kukaan ei tulisi häiritsemään millään epäolennaisella. Saattoi olla että hän innostui leikkimään korvien nopeudella, Lexan... iloksi?

Iloksi ehdottomasti. Tällä kertaa siitä ei ollut mitään epäilystäkään, että silmät muljuivat päässä, kun nautinto vei mukanaan. Hyvä helvetti, se oli nopeaa. Ja niin, niin nautinnollista. Reidet puristuivat inahduksen kera yhteen. Hän halusi lelun kauas itsestään, kun voimakkaan orgasmin jälkiaallot saivat edelleen koko kehon nykimään.
"Minä sanoin, että olet luonnonlahjakkuus", hän mutisi uskaltamatta raottaakaan silmiään. Maailma pyöri ihan varmasti, joten hän ei halunnut nähdä sitä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:07 pm

Emily oli asiasta eri mieltä, mutta kiltisti laski lelun sängylle. 
"En sanoisi." Hän näykkäisi Lexan rintaa, virnistäen nykimiselle. 

"Minä sanon", Lexa henkäisi selkä kaartuen. Hän raotti silmiään nähdäkseen rakkaansa, ja päätyi heti huitaisemaan Emilyä hellästi kädellään. "Älä virnuile siinä!"

Emily älähti hutkaisun seurauksena. 
"Hei! Tietenkin virnuilen! Sinä nytkit!"

"No totta helvetissä", Lexa puhahti kohottautuen sen verran, että saattoi kietoa molemmat kätensä Emilyn ympärille ja vetää naisen halaukseensa sängylle. "Yhtäaikainen orgasmi g-pisteen ja ulkoisen stimulaation myötä sinun antamanasi ei ole mikään pikkujuttu."

Emily vinkaisi, kaatuen sängylle Lexan viereen. Nauru tuntui pomppaavan talon seinistä. 
"Jaa'a, ei ole kokemusta."

Lexa nauroi mukana.
"Kai tajuat, että otan tuon nyt tavoitteekseni loppulomaksi?" Lexa huomautti huvittuneena. "Olen molempikätinen."

Emily vilkaisi Lexaa hieman hermostuneena. 
"... Rakastan sormiasi, mutta en halua niitäkään sisälleni." 

"Oh", nainen henkäisi pehmeästi. Hän veti Emilyn tiukasti halaukseensa. "Sitten ei. Pidän huolta, että nautit olostasi muutoin." Sen hän oli arvannut, ettei Emily tahtoisi lelua lähelleenkään, mutta tämä ei ollut käynyt mielessä.
"Onneksi olen kekseliäs ja sinä aina valmis kokeilemaan uutta."

Emily kiehnäisi kasvojaan Lexaa vasten. 
"Minä olen ollut oikein tyytyväinen näinkin."

"Hyvä", Lexa sanoi hymy huulillaan. "Olisi ikävää jos tunnustaisit nyt, että olet vain teeskennellyt kaikki nämä kerrat."

"En ole niin hyvä näyttelijä." Molemmat tiesivät että hän oli joskus ollut sitä, mutta niin hyvä hän ei koskaan voisi olla.

"Ja siitä minä olen iloinen", Lexa vastasi painaen suukon Emilyn poskelle.

”Ja miksi tekisin niin? Tekisin hallaa vain itselleni.” Hän siinä oikeat orgasminsa menettäisi.

”Olen iloinen, että ymmärrät sen itsekin”, Lexa naurahti pehmeästi. ”Paljon parempi puhua kuin esittää yhtään mitään. Missään asiassa.”

Emily hymyili pehmeästi. 
"Minä yritän." Hän todella yritti. 

”Tiedän, rakas. Olen ylpeä sinusta”, Lexa vakuutti hymyillen ja painoi suukon naisen päälaelle. ”Olet tähteni.”

Emily nyrpisti kevyesti nenäänsä. 
"Yritän antaa aihetta siihen."

”Annat aina”, Lexa vastasi. Hänestä tuntui, ettei Emily nähnyt aina sitä, miten paljon yritti. Miten paljon nainen antoi syytä ylpeyteen kaikille ympärillään.
”Et voisi koskaan aiheuttaa minulle pettymystä.”

Se sai Emilyn pudistelemaan päätään. 
"Katsoisit valmennuksiani joskus."

”Olen katsonut niitä”, Lexa huomautti naurahtaen. ”Mitä luulit, että tein tauoillani silloin kun sinä et tullut katsomaan minua?” Hän oli suunnistanut pääkatsomon lasin taakse ja katsellut naistaan työn touhussa. Tietenkin.

Emily pudisteli pehmeästi päätään. 
"Voi rakas. Olet ihana."

”Samat sanat, rakas”, Lexa vastasi. ”Olet täydellinen.”

"Et tajua miten iso merkitys sillä on että olet innostunut siitä mitä teen." Hän tarjosi selitykseksi. Ja mietti hetken. Miksi hän antoi pelon rajoittaa elämäänsä? 
"Tiedätkö... voisit sittenkin kokeilla käsiäsi." 

”Millie, sinä rakastat sitä mitä sinä teet, ja minä rakastan sinua. Tietenkin rakastan silloin kaikkea, mitä sinäkin rakastat”, Lexa sanoi hymyillen. Ei hän voinut kuvitellakaan, ettei innostuisi kaikesta, mitä Emily piti tärkeänä itselleen. Miten hän voisi katsoa jotakin, mikä teki Emilyn näin onnelliseksi, ja olla tahtomatta olla osa sitä?
”Rakas, ei sinun tarvitse. En halua että tunnet olosi epämukavaksi.”

Se Lexassa oli niin ihanaa. Hän nosti sormensa naisen huulille kun tuo alkoi puhua epämukavuudesta. 
"Shhhh. Ei. En halua pelätä. Et sinä koskaan satuttaisi." 

Lexa nielaisi katsellen hetken Emilyä tarkasti. Eihän tämä ollut jälleen yksi niistä surullisen kuuluisista hetkistä, joissa nainen teki jotain vain häntä miellyttääkseen?
”Sanothan heti, jos se ei tunnu hyvältä? Ihan heti.”

Emily nojautui suukottamaan Lexan huulia. 
"En ehdi sanomaan kun huomaat sen."

Lexa hymyili pienesti suukkoon. Tottahan sekin oli, tai ainakin hän tahtoi uskoa niin.
”Hyvä on”, hän totesi. Nainen sipaisi sormillaan Emilyn poskea. ”Olet niin kaunis. Tiedätkö... jos sinä uskallat tehdä näin, minäkin uskallan tulla uimaan kanssasi.”

Se sai Emilyn nauramaan pehmeästi. 
”Kulta. Ei sinun tarvitse.”

”Mutta jos haluan?” Lexa vastasi hiljaa naurahtaen. ”Sitten et pääsisi minua karkuun merellekään.”

”En minä yritä sinua karkuun.” Emily huomautti. Hän kävi uimassa koska meri oli ihana.

Lexa naurahti.
"Hyvä", nainen vastasi hymyillen. Olisi ikävää, jos Emily pakenisi häntä uimaan. Hän kumartui suutelemaan naista iloinen, toispuoleinen hymy huulillaan. "Jumalaisen kaunis merenneitoni."

Emily mietti hetken. 
”... mistä merenneito oikein tulee?”

"Siitä, miten kauniilta näytät meressä uiskennellessasi", Lexa vastasi sipaisten punaisia hiuksia. "Eikä se haittaa, että näytät ihan prinsessa Arielilta hiustesi kanssa. Minun prinsessani, minun merenneitoni."

Emily hämmentyi hetkeksi. 
”... aivan. Ariel.” Siitähän se toki tuli. 

"Niin", Lexa naurahti huvittuneena. "Olen sentään nähnyt osan Disneyn klassikoista. Sen verran, että tiedän Arielin."

”Oho.” Ei hän voinut olla nauramatta sillle. 
”Olen Ariel oikein mielelläni.”

"Hyvä, koska en aikonut lopettaa sinun kutsumistasi merenneidoksi tai prinsessaksi", Lexa vastasi hymyillen. "Olkoonkin, että olet enemmän kuningatar kuin pelkkä prinsessa."

Emily naurahti pehmeästi ja hamusi Lexaa suudelmaan. 
”Mmmnh, ei tarvitsekaan.”

Lexa vastasi mielellään suudelmaan nojautuen lähemmäs. Hän kierähti naisen ylle antaen vasemman kätensä vaeltaa pitkin tuttuja kehon kaarteita. Hän oli tallettanut ne jo muistiinsa, mutta kertaus ei haitannut ketään.

Emily painoi suudelman aikana silmänsä kiinni, ajattelematta asiaa. Kaikki oli hyvin. Lexa oli siinä, he olivat omassa kuplassaan.

Kuplassa todellakin. Millään muulla ei ollut väliä kuin tällä hetkellä. Lexa päätti käyttää paljon aikaa siihen, että hellisi Emilyn piloille. Hän oli hellä jokaisen liikkeensä kanssa, kun palvoi naisen kehoa suudelmin ja pehmein kosketuksin. Hänen rakkaansa.
"Jumalatar", hän myhäili vasten ihoa näykkäisten pienesti solisluuta. "Olet täydellinen", hän jatkoi suudellen tiensä naisen korvalle.
"Rakkaani."

Se kieltämättä auttoi pitämään Emilyn ajatuksia muualla. Hän ynisi rentona, nauttien kosketuksesta. 
”Hellit minut pilalle...”

"Mahdotonta", Lexa vastasi suudellen tiensä naisen huulille. "Ei sinua voi helliä liikaa." Hän hukuttautui rakastavaan suudelmaan, joka sai lämmön käpertymään kerälle omassakin vatsassa. Hän antoi sormiensa hiipiä naisen jalkojen väliin koskettaen kuten aina ennenkin. Kaikki tuntui aina sitä paremmalta, mitä enemmän kävi jo kierroksilla, ja nyt se tuntui tavallistakin tärkeämmältä, jotta Emily voisi nauttia olostaan.

Hän oli jo aika varmasti unohtanut sanansa. Hän huokaisi raskaasti, vetäen naista vain lähemmäs itseään. Mikä siinä oli että he eivät juuri muuta tehneet ja silti toista kaipasi vain lähemmäs?

Lexa olisi vannonut aiemman erossa olon nimiin. He ottivat nyt kiinni kaikkea sitä aikaa, jonka olivat joutuneet viettämään erossa toisistaan ja valmistautuivat jo seuraavaan hetkeen, kun toinen ei olisikaan kosketusetäisyydellä. Hän valui painamaan suudelmia naisen rinnoille vilkuillen Emilyä jatkuvasti pienenkin epävarmuuden tai epämukavuuden varalta. Hän oli tarkoittanut mitä sanoi. Hän ei tahtonut naisen tekevän mitään, mikä sai Emilyn olon epämukavaksi, mutta hän oli luvannut katsoa. Ehkä Emily nauttisi olostaan, vaikka hän rauhallisesti ja hellästi ujuttaisi sormeaan naisen sisälle. Ei sitä tiennyt kuin kokeilemalla, vaikka hän koettikin olla tekemättä siitä suurta numeroa. Se vasta saisikin jännittymään, kun Emily ajattelisi olevansa tarkkailun kohteena.

Siitä se saattoi johtua. Heillä ei kahteen kuukauteen olisi oikein kunnolla aikaa toisilleen, kun kokoajan hän oli kilpailuissa ja matka vain piteni kokoajan, Burghleystä Australiaan. Hän veti syvään henkeä ja työnsi pois mieleen pyrkivän muiston. 
”Jatka vain.” Hän mutisi raskaan hengityksen alta. 

Lexa nyökkäsi pienesti näykkäisten rinnan ihoa jatkaessaan kaikessa rauhassa kätensä liikkeitä. Emily ei vaikuttanut siltä, että taisteli itsensä kanssa, joten hän tahtoi luottaa naisen nauttivan olostaan.

Sen olisi varmasti huomannut. Emily epäili ettei reagoisi kovin rauhallisesti. Se kieltämättä tuntui erilaiselta ja hyvältä.

Lexa rohkaistui hetkien kuluessa, kun nainen ei käpertynyt keräksi ja alkanut itkeä, tai vajonnut uudestaan paniikkikohtauksen valtaan. Hän suuteli tiensä alas pitkin kroppaa, jotta voisi auttaa suunsa kanssa. Se ainakin oli tuttua, jos ei mitään muuta, eikä yleensä pettänyt kun hän tahtoi varmistaa naisystävänsä vajoavan nautinnon syleilyyn.

Se ei koskaan pettänyt. Ja jos Emily yleensä nytki, nyt tuo oli valmis sanomaan kramppaavansa täysmittaisesti. Nautinto pyyhkäisi yli miltein väkivaltaisesti ja jäi nytkimään lihaksiin. 

Lexa hymyili hellästi suoristautuessaan ja asettui selälleen sängylle, jotta voisi vetää Emilyn kainaloonsa. Hän ei suotta edes yrittänyt puhua naiselle nyt mitään sen syvällisempää.
"Olet niin kaunis, rakas. Ihana, kultainen, jumalainen kultani."

Vastaukseksi kuului kutakuinkin hiljainen vikinä. Hän oli melko varma että kuolisi siihen oloonsa, jos keho ei kohta lopettaisi.

Lexa vain halasi Emilyn lähemmäs ja silitteli pehmein sormin naisen kylkeä ja lantion seutua.
"Olet niin rakas. Minun tähteni, minun elämäni", hän jatkoi tyhjänpäiväistä puhettaan. Ainakin se antoi Emilylle jotakin mitä kuunnella, kun hän vakuuttelisi rakkauttaan naiselle.

”V-vitut.” Emily sai mutistua kaiken alta. Hän ei toipuisi tästä koskaan!

Se sai Lexan naurahtamaan. Hän halasi Emilyä painaen suukkoja naisen hiusten sekaan.
"Kyllä se siitä, rakas. Rentoudu", hän naurahti pehmeästi piirrellen kuvioita naisen lantioluun ympärille.

”R-rentoudu?” Emily hapusi tyynyä ja koetti hutkaista naistaan sillä. 
”V-vittu sinua.”

Lexa nauroi siitä huolimatta, miten tuli hutkaistuksi tyynyllä. Eivät tyynyt onneksi sattuneet. Hän kumartui Emilyn puoleen hamuten laiskaa suudelmaa huulilta. Harhautus oli aina hyvä keino. Emily ei ehtisi keskittyä kehonsa nytkimiseen, kun suutelisi häntä.

Mutta sitten Lexa oli lähellä ja lätkittävissa suudelman ajan! 
”T-tämä ei lopu koskaan!”

Hän ottaisi hutkivat kädet koska tahansa, jos sai vaihtokaupassa suudella naista.
"Tein siis työni hyvin", nainen naurahti vino, poikamainen hymy huulillaan.

”Et tee enää — ikinä toiste.” Emilyn vatsa kramppasi kuin viimeistä päivää. Hyvä jumala.

"Jos niin sanot", Lexa naurahti. "Mutta siihen tottuu. Ja se vain tuntuu sitä paremmalta."

”T-tapat minut.” Emily vikisi hiljaa ja  haki Lexan hiuksia otteeeensa. 

"En tapa, rakas", Lexa lupasi antaen naisen hapuilla hänen hiukset sormiensa lomaan. "Se menee ohitse. Ja sitten sen voi tehdä uudestaan. Se siitä tekee niin loistavaa", nainen naurahti. Hän epäili, että tulisi vielä potkituksi pois sängystä, jos jatkaisi tällä linjalla.

”.... mene hakemaan minulle jäätelöä ja ole hiljaa...” ei tosiaan uudestaan, ei, ehei ei. Tässä meni raja.

Lexa nauroi ohjeille, mutta teki työtä käskettyä. Hän ei edes suotta laittanut jäätelöä erikseen kulhoon, vaan nappasi koko jäätelöpurkin mukaansa lusikan kera kun palasi sängylle.
"Ole hyvä, rakas. Mitään muuta, mitä voin tehdä puolestasi?"

Emily oli vetänyt itsensä istumaan sillä välin. 
”Omahyväinen naamasi on kyllä yksi.”

"Minulla ei ole aavistustakaan, mistä puhut", Lexa vastasi viattomuutta teeskennellen. Eipä tietenkään ollut. Ei ikinä. Hän ojensi jäätelöpurkin ja lusikan Emilylle painaen suukon naisen poskelle. Hän kasasi tyynyjä vasten sängynpäätyä ja nojasi niihin voidakseen vetää Emilyn kainaloonsa tässä istuskellessaankin.

Emily asettui kainaloon harkituin liikkein. Hän oli varma että kramppaisi viikon. Luoja sentään. 
”... tämä on niitä hetkiä kun vain jäätelö pelastaa sinut, tiedätkö?”

"Hyvä siis, että meillä on aina jäätelöä", Lexa naurahti silitellen naisen käsivartta, kun lepuutti kättään Emilyn harteilla.

"Eikö?" Emily mutisi, ottaen lusikallisen suuhunsa. 
"Todellakin näitä lomia vain kerran vuodessa tai minä en kävele."

Lexa nauroi moiselle julistukselle.
"Sinäkö meinaat, että käyttäydyn kotona?" Luulisi Emilyn jo tietävän paremmin! Hän ei käyttäytynyt missään.

Emily nielaisi. 
”... olen tuomittu nainen.” Emily huokaisi hiljaa. Hyvin tuomittu.

"Niinhän sinä aina sanot", hän naurahti painaen suukon Emilyn päälaelle. "Mutta silti rakastat tätä. Jokaista nautinnollista sekuntia siitä."

Emily huokaisi syvään. 
”... rakastan.” Hänen elämänsä oli ihanaa.

Lexa vain hymyili voittoisana. Valitti Emily miten paljon tahansa, hän voisi aina huomauttaa tästä ja leikkiä olevansa todella nerokas.
"Saanko lusikallisen jäätelöäsi vai onko se pelkästään sinun?" Nainen kysyi hymyillen.

Emily siristi silmiään, mutta syötti naiselle lusikallisen hymyillen hieman. 
”Tietenkin saat. ” Lexan tarvitsi aina vain kysyä.

Lexa hymyili tyytyväisenä saadessaan lusikallisen jäätelöä.
"Ymmärrän, miksi jäätelö pelastaa minut. Tämä on herkkua", hän naurahti. "Kiitos, kulta."

”Mmhm, eikö? Harmi ettet pidä kylmästä, olisit oiva lautanen.” Emily kiusasi nauraen.

Lexa pudisti heti päätään.
"En olisi, kun kirkuisin ja juoksisin karkuun", nainen naurahti. Ei, Emily ei saisi edes kiusata moisella.

”Niin, se siinä olisi vikana.” Hän totesi nauraen hiljaa.
”Olisit liian eläväinen.”

"Aivan hirveän eläväinen", Lexa vahvisti nyökäten, nauru huulilta karaten. Hänestä ei tosiaankaan olisi minkään kovin kylmän herkun lautaseksi. Jääpalatkin sopi pitää hyvin, hyvin kaukana.

”Olet kyllä hassu. Ei kylmä tapa.” Olihan se epämukavaa, mutta ei siihen kuollut.

"Mutta se tuntuu iljettävältä", Lexa naurahti. "Miksi haluaisin laittaa itseni sietämään kylmää, kun voin vain vältellä sitä ja nauttia elämästä menettämättä mitään?"

”... se on joskus mukavaa.” Emily mutisi mahdollisimman viattomasti ja työnsi jäätelöä suuhunsa. Välttääkseen tarkennuksien teon.

Lexan huulille hiipi vino virne Emilyn mutinan myötä.
"Keksin juuri keinon saada sinut viilennettyä illalla", Lexa virnisti ylpeänä itsestään.

Emily vilkaisi Lexaa. 
"... Voi paska." Hän oli luvannut olla sanomatta ei. Voi paska.

Lexa naurahti Emilyn reaktiolle. Hän oli sanonut, että nainen katuisi lupaustaan vielä.
"Mmhmm", nainen myhäili halaten Emilyä tiukemmin kylkeensä kiinni. "Mutta luulen, että lupasin sitä ennen käydä uimassa."

Emily liikahti levottomasti. 
”... mennäänkö siis?” Lexa voisi järkyttyä uimisesta ja unohtaa sanansa.

Lexa veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Ei se muuksi muuttuisi, vaikka hän miten sitä odottaisi.
"Mennään." Jäätelö pakkaseen ja he voisivat suunnata takaisin kirkkaaseen auringonpaisteeseen. "Saat minut tekemään ihan hulluuksia", nainen mutisi naurua äänessään.

Emily pudisteli päätään ja nousi ylös. Hän suihkaisi itseensä lisää aurinkosuojaa suihkupullosta, ottaen pyyhkeen kuivausta varten. 
”Valmis?”

"Niin valmis kuin ikinä voisin olla", Lexa naurahti. Mikä hulluus oli saanut hänet suostumaan tähän? Ehdottamaan sitä itse? Hän tiesi osaavansa uida, mutta hän tiesi yhtä hyvin, ettei nauttinut uimisesta mitenkään erityisesti.
"Näytät kauniilta, rakas", nainen muistutti aukaisten mökin oven Emilylle. Hiekka tuntui lämpimältä varpaiden alla, kun hän käveli auringosta nauttien vesirajaan. Lexa vilkaisi hymyillen Emilyä ja tarttui naisen käteen puristaen sormia hellästi.

Emily vilkaisi Lexaa hymyillen. 
”Niin sinäkin.” Hän muistutti, puristaen naisen kättä takaisin. 
”Ei ole pelättävää kulta.”

"Tiedän", Lexa naurahti, vaikka katseessa vierailikin häilähdys epämukavuutta, jonka vesi sai aina hänessä aikaan. "Onhan minulla maailman kaunein merenneito hengenpelastajanani."

Emily pudisteli nauraen päätään. 
”Sovitaan niin.” Hän pudotti pyyhkeen rantatuolille ja irrotti Lexan kädestä, kahlaten epäröimättä turkoosiin veteen. Onneksi Lexalla ei ollut kameraa.

Hänellä olisi kameransa myöhemmin kädenulottuvilla. Varmasti olisi, koska hän tahtoi lisää kuvia Emilystä. Nainen seurasi Emilyn perässä reippain askelin, vaikka tahti hidastuikin heti, kun vesi nousi yli polvien. Lexa kahlasi pidemmälle katse Emilyssä ja pehmeä hymy huulillaan. Hän harkitsi hetken, ennen kuin kaatui hallitusti eteenpäin sukeltaen turkoosiin veteen. Kuten aina ennenkin, vesi ympärillä tuntui vieraalta, mutta liikkeessä pysyminen auttoi.
"Tämä vesi on kyllä ihanan lämmintä", Lexa huokaisi polskien selällään syvemmälle nauttien auringon lämmöstä kasvoillaan.

Emily kääntyi Lexan puoleen ja katseli naisen uimista. Ei vielä ainakaan paniikkikohtausta. 
”Niin on. Tämä on ihanaa.”

Lexa epäili, ettei koskaan oppisi nauttimaan tästä samalla ilolla ja riemulla, joka ajoi ihmisiä Englannin harmaaseen mereenkin, mutta hän voisi viihtyä vedessä riittämiin, ettei istuisi aina yksinään hiekalla.
"Sinä olet ihana", Lexa vastasi hymyillen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:08 pm

Emily pudisteli päätään. 
”Sinäkin olet, älä yritä muuta.” Hän naurahti ja pulahti veden alle. Naisen hiukset levisivät vedessä kirkkaan punaiseksi pilveksi ja valuivat vettä kun hän nousi ylös.

Lexa nauroi katsoessaan Emilyn sukellusta kirkkaassa vedessä. Hän ui kaikessa rauhassa lähemmäs ja laski jalkansa pohjan pehmeään hiekkaan.
"Minähän sanoin, että olet merenneito", hän naurahti sipaisten Emilyn hiuksia naisen korvan taakse. Siinä sivussa oli hyvä painaa suukko suolaisille huulille. "Minun pieni merenneitoni."

Emily ei voinut kuin pudistella päätään. Niinpä niin, merenneito tosiaan. Miten tuo sitten halusikaan. 
"Puuttuu vain ne violetit simpukat rinnoilta ja pyrstö."

Lexa vilkaisi naista merkitsevästi.
"Minusta et tarvitse simpukoita lainkaan", hän virnisti astahtaen lähemmäs, jotta saattoi kiertää kätensä Emilyn selän ympärille ja vetää naisen halaukseensa turkoosissa meressä. "Paljon parempi näin."

"Sinusta en tarvitsisi ikinä vaatteita." Emily huomautti, painuen kiltisti lähemmäs. 
"Näetkö, et kuole."

"Et niin", Lexa naurahti. "Olet vihdoin oppinut." Sääli, ettei kotona tällainen elämä kävisi päinsä. Kotona täytyisi pitää vaatteita päällä, ellei aikonut elää sisätiloissa verhot ikkunoiden edessä.
"Tiedän sen", nainen vastasi pehmeä hymy huulillaan. "Se on vain tahdosta riippumaton reaktio. Kehoni muistaa miltä vesi tuntui keuhkoissa, eikä se tahdo sitä sinne enää uudestaan. Mutta se on ihan okei. En pelkää."

Emily pudisteli kevyesti päätään. 
"Et sinä huku, rakas." Hän sipaisi naisen poskea hellästi. 

"Tiedän", Lexa vakuutti nojaten päätään naisen kättä vasten. "Opettelin uimaan, etten koskaan olisi siinä tilanteessa toiste." Vaikka jatkuvastihan uimataitoiset hukkuivat, mutta niissä tilastoissa näkyi yleensä alkoholin tai onnettomuuden vaikutukset.
"Silmäsi ovat ihan tämän meren väriset, rakas", Lexa naurahti. "Ei ihme, että maisema näyttää niin kauniilta."

"Sinä olet kyllä yksi." Emily naurahti pehmeästi. Hän pudisteli päätään. 
"Eivät ne niin siniset ole."

"Ovat", Lexa vakuutti nostaen Emilyn helposti syliinsä vedessä. "Ehdottomasti ovat." Hän painoi pehmeän suudelman naisen huulille tyytyväisesti hymisten.

Emily vinkaisi kun tuli nostetuksi syliin ilman varoitusta. Tämä yksityisyys täällä oli paras kokemus ikinä. 
"Värisokea."

"Minä näen silmäsi paljon useammin kuin sinä itse", Lexa huomautti naurahtaen. Hänellä oli taipumusta hukkua sinisiin silmiin vähän väliä. "Kumpikohan meistä tietää, minkä väriset ne ovat?"

"Sovitaan sitten niin, minusta ne ovat vaaleammat." Emily naurahti päätään pudistellen. Lexa oli mahdoton.

Hän oli sitä ylpeydellä. Nainen painoi suukon Emilyn huulille ennen kuin laski naisen sylistään. Kai hänen pitäisi antaa naisen nauttia meressä pulikoimisestakin eikä vain pidellä rakastaan lähellään hetkestä toiseen.
"Sinä määrittelet kyllä seksikkyyden ihan uudestaan", Lexa pudisteli päätään leveä hymy huulillaan.

Emily laski jalkansa pohjaan, vilkaisten naisystäväänsä olkansa yli. 
"Sinulla on vain omalaatuiset määritelmät."

"Ei ole", Lexa naurahti potkaisten vauhtia pohjasta, kun lähti jälleen uimaan vaaleansinisen meren halki. "Määritelmissäni ei ole yhtään mitään vikaa."

"En sanonut että niissä on vikaa." Emily totesi pehmeästii, painuen veden alle. Siellä oli niin ihanaa.

Lexa nauroi uidessaan laajaa rinkiä Emilyn ympärillä. Naisen pitäisi olla ylpeä hänestä, kun hän vastusti kiusausta sukeltaa Emilyn vierelle ja tökätä kultaansa kylkeen tai rutistaa tiukasti veden alla.
"Minun olisi pitänyt tulla kanssasi uimaan heti ensimmäisenä päivänä", hän totesi kellutellessaan selällään silmät suljettuina.

Emily oli oikein ylpeä siitä että Lexa oli ihmisiksi. Hämmentynyt, jopa. 
"Mmhm, niin olisi."

"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan", Lexa totesi kelluen tähtenä lämpimän meren syleilyssä. Jos vain vesi olisi Englannissakin näin lämmintä, hän voisi joskus harkita liittyvänsä uimareiden joukkoon kesäpäivinä rannoilla. Käydä peuhaamassa Merryn kanssa vedessä, kun koira hyppi aaltojen keskellä.

Emily nyökkäsi. Niin se ehdottomasti oli. 
"Niinpä. Ehkä ensi kerralla luovutat aiemmin."

"Ehkä", Lexa naurahti. Hän veti syvään henkeä ennen kuin painui pinnan alle sukeltaen kirkkaassa vedessä suoraan Emilyn luokse. Hän kietoi kätensä naisen ympärille noustessaan pintaan hymy huulillaan.
"Rakastan sinua niin paljon", Lexa ilmoitti aurinkoisesti hymyillen kuin se nyt vain olisi pakko saada sanottua juuri tässä ja nyt, tai hän halkeaisi. Ehkä niin voisi oikeasti käydä, jos hän ei purkaisi rakkauttaan aika ajoin.

Emily nauroi kun kädet kietoutuivat hänen ympärilleen. 
"Minä sinua. Hölmö. Sinä olet niin ihana."

"Minä kutsun sinua rakkaaksi kun sinä kutsut minua hölmöksi. Minusta tuntuu, että tässä on nyt pientä epätasa-arvoisuutta ilmassa", Lexa kiusoitteli hymy huulillaan.

"Ei, minä sanon mitä suurimmalla rakkaudella, rakas." Emily naurahti pehmeästi ja taputti naisen poskea. 

"Hyvä on, uskon sinua", nainen vastasi sama hymy huulillaan. Se tosin muovautui hitaasti vinommaksi virneeksi, kun jälleen kerran yksi hänen kuuluisista ideoistaan teki olonsa tunnetuksi pääkopassa. Hän poimi Emilyn toistamiseen syliinsä vedessä.
"Tiedätkö mitä, rakas?"

Emily kallisti päätään, kiljaisten ja nauraen kun tuli kopatuksi syliin. 
"En tiedä! Kerro?"

Lexa naurahti Emilyn yllätykselle. Hän kanniskeli naista joka välissä muutenkin, joten oliko se ihme, että hän tahtoi nyt käyttää hyväksi veden tarjoamaa apua? Emily ei painanut yhtään mitään vedessä kanniskeltuna, joten hän saattoi hyvillä mielin nostaa naisen varoittamatta etukäteen.
"En ole ikinä rakastellut meressä", hän virnisti naiselle sylissään.

Emily siristi silmiään. 
"... Et tietenkään, sinä vihaat vettä."

"Mmhmm", Lexa vahvisti myhäillen, "mutta rakastan sinua." Ja hän oli jo vedessä!

"... Se on totta että minäkin rakastan sinua. Mutta miten?" Kai Lexalla ratkaisu siihenkin oli.

Lexalla oli ratkaisu kaikkeen, kun näistä asioista oli kyse. Hänellä oli liikaa aikaa käsissään ja aivan liian ahkera mielikuvitus, joka suorastaan innostui Emilyn läheisyydestä.
"Olen varma, että voin keksiä uuden tavan jokaiselle jäljellä olevalle lomapäivälle", Lexa vastasi virnistäen. "Ja olemme ehtineet harjoitella jo paljon kuivalla maalla seisten." Hänellä oli kovin usein tapana kotonakin pysäyttää Emily jo matkalla makuuhuoneeseen. Kärsivällisyys oli hyve, jota hänellä oli kovin rajallinen määrä.

Emily nielaisi hiljaa. 
”Siinä on sinulle jo haastetta.” Hän totesi pehmeästi. Voi Lexa. 
”Miten tyhjää elämäni oli ennen sinua.”

"Haaste, johon vastaan ilolla", Lexa vastasi naurahtaen ja veti naisen lähelleen. Hän painoi suukon Emilyn nenänpäälle.
"Teen parhaani, ettei elämäsi ole enää koskaan tyhjää millään tavoin", nainen lupasi hymy huulillaan. Hän kohotti kätensä Emilyn poskelle, jotta saattoi suudella rakkaintaan hellästi. Ei, elämä ei tosiaankaan olisi enää koskaan tyhjää, jos se vain hänestä olisi kiinni. Hän tekisi parhaansa, jotta Emily voisi olla onnellinen joka päivä.

Emily tarkoitti nyt vain ehkä seksuaalisesti, mutt lupaus sai silti hykertämään onnesta. Todella sai. 
”Teet aina siinä hyvää työtä.”

"Yritän parhaani", Lexa naurahti vastaukseksi. Hän veti Emilyn rintaansa vasten kumartuen suutelemaan naista kunnolla. Hän muisti edelleen ensimmäisen kerran, kun oli saattanut tehdä näin Jodien eteisessä, ja Emily oli näyttänyt siltä, että naisen päässä oli pyörinyt. Se oli epäilemättä yksi hänen elämänsä suurimmista saavutuksista.

Emilystä tuntui edelleen siltä, nykyään hän ei vain hätkähtänyt sitä. 
”Olenko ikinä kertonut miten hyvin suutelet?”

"Ehkä joskus", Lexa vastasi matalasti myhäillen. Ei hän tarvinnut sanallista vakuuttelua moisesta. Se riitti, että Emily oli aina ilolla vastaamassa suudelmaan, tai aloittamassa sitä itse. Se oli paras palaute, jota hän saattoi saada. Lexan kädet valuivat naisen kasvoilta pinnan alle, kun hän juoksutti niitä Emilyn kylkiä pitkin aina lantiolle saakka.

"Mmhm, olet." Emily mutisi hiljaa, värähtäen kun kädet olivat lantiolla. 
"Rakas.."

Lexa hiipi suukkoineen Emilyn korvanlehdelle.
"Niin, kulta?" Hän kysyi hiljaa puristaen sormillaan hieman tiukemmin. Mieli teki kääntää Emily ympäri halauksessa, mutta hän hillitsi kerrankin kätensä, edes hetken ajan. Naisen suuteleminen ei ollut huono vaihtoehto, ei sitten lainkaan.

Emily nautti siitä todella, ihan vain suutelemisesta. Se oli oikein mukava tapa viettää aikaa. Hän ymisi Lexan huulia vasten hellästi.

Lexalla ei ollut vastaväitteitä siihen, miten he käyttivät aikaansa lempeässä aallokossa keinuessaan. Hän ei koskaan valittaisi mahdollisuudesta suudella Emilyä. Se ei tosin estänyt antamasta periksi halulle voida koskettaa kunnolla. Hän käänsi naisen hitaasti ympäri syleilyssään painuen tyytyväisenä vasten naisen selkää, kun antoi toisen kätensä kohota hyväilemään rintoja ja toisen laskeutua vatsaa pitkin alemmas.

Emily inahti kuin kosketuksen sävy muuttui. Hyvä jumala sentään, hän tulisi hulluksi vielä. 
"Ah, rakas..." Miksi vesi teki siitä... jotakin? Uutta?

"Mmhmm?" Lexa hymisi vasten naisen hartiaa, jolle paineli suukkoja nauttiessaan mahdollisuudesta koskettaa. Heidän hiljainen, idyllinen rantansa olisi pian paljon vähemmän hiljainen, jos se vain hänestä olisi kiinni.
"Ajat minut hulluksi", nainen mumisi sulkien silmänsä ja näykkäisi hartiaa hampaillaan. Hän ei voinut saada tarpeekseen Emilystä.

Emily värähti, huokaisten raskaasti. 
"Ai m-minä sinut..." Hän oli varma että tämä meni nyt toisin päin!

"Sinä minut", Lexa vahvisti nauttien joka hetkestä, kun saattoi tuntea naisystävänsä nojautumassa itseään vasten. Vedessä oleminen tosiaan toi tähän uuden ulottuvuuden, tai ehkä kyse oli vain siitä, miten uutta ja jännittävää tämä oli. Heillä olisi aikaa testata teoriaa koko loppuloma.

Emily ei tosiaan osaisi sanoa heti mistä se johtui. Hänellä ei ollut tietoa siitäkään miten hänen kehonsa kesti tätä. 
"H-hyvä jumala!" Orgasmi vavisutti kehoa todella. 

Hyvin, kerrassaan loistavasti, oikeastaan. Emily oli kestänyt paljon ja jos se Lexasta oli kiinni, kestäisi vielä lisää. Ihan niin kuin hän itsekin. Nainen halasi Emilyn tiukasti rintaansa vasten, ettei nainen vallan kompuroisi omilla jaloillaan seistessään, ja paineli pehmeitä suukkoja hartialle auttaessaan naista takaisin tähän todellisuuteen.
"Yksi väite vähemmän käytettäväksi en ole koskaan -pelissä", Lexa naurahti silmät tuikkien.

"Sinulla ei ole pian mitään mitä et olisi tehnyt." Emily huokaisi raskaasti.

”Ei se mitään. Teen parhaani, ettei sinullakaan ole, niin olemme samassa uppoavassa veneessä”, Lexa naurahti. ”Sitä paitsi, voin aina pudottaa teidät kaikilla hevosväitteillä. En ole koskaan ratsastanut, en ole koskaan varustanut hevosta, näitä riittää.”

"... Minä pistän sinut touhuamaan hevosten kanssa että et voi." Emily puhisi, kääntyen ympäri. 
"Tiedätkö, sinun vuorosi..."

”Vai niinkö meinasit?” Lexa naurahti. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Emily onnistuisi siinä. Nainen oli päättäväinen otus, ja jos Emily tahtoisi hänet hevostensa lähelle, ei hänelle jäisi vaihtoehtoja.
”Niin ihailtavaa kuin intosi onkin, rakas, en tunne oloani aivan niin mukavaksi vedessä”, hän naurahti pehmeästi ja sipaisi Emilyn poskea. ”En ainakaan ihan vielä.” Ehkä huomenna. Ehkä seuraavalla lomalla.

Ei jäisikään. Suunnitelma raksutti Emilyn mielessä jo. 
"Me voimme mennä vedestä pois."

”Kuuntelen”, Lexa naurahti. Milloinpa hän ei olisi kuunnellut, kun Emily kertoi mitä tahtoi tehdä hänelle? Samalla oli hyvä lähteä kahlaamaan kohti rantaa.

Emily hymyili leveästi. 
"... saanko laittaa sinut kiinni?" Hän kysyi kahlatessaan rantaa kohti. 

Lexa astui aaltojen muovaamaan kuoppaan tasaisella hiekkapohjalla, eikä suinkaan hoippunut sen tähden, miten veteläksi polvet menivät pelkästä ajatuksestakin.
”Saat”, hän vahvisti nyökäten. Tietenkin Emily sai. Nainen sai tehdä hänelle mitä tahtoi.

Emily virnisti leveästi, kiirehtien sisälle. 
"Ei tarvitse tulla kuistia pidemmälle!" Hän huikkais Lexalle.

Lexa jäi kuistille odottamaan huvittuneesti naurahtaen. Mitähän ihmettä nainen oikein suunnitteli hänen varalleen?
"Et jättäisi minua ulos yksikseni pitkäksi aikaa, ethän rakas?" Hän naurahti nojaillen kuistin kaiteeseen katse merelle käännettynä. Tämä oli kyllä todellinen paratiisi, se hänen oli myönnettävä.

Emily tuli pian takaisin, hymyillen viattomana. Hän yritti hiipiä hiljaa, kietoa kädet tuon ympäri takaa päin. 
"Voit ihastella maisemia samalla."

"Mikään maisema ei voi koskaan vetää vertoja sinulle", Lexa naurahti nojautuen halaukseen rentona ja luottavaisena.

Emily antoi käsirautojen kilahtaa, kun venytteli niitä käsiensä välissä heidän edessään. 
"Kädet tuohon kaiteelle rakas."

Lexa naurahti matalasti, vaikka ääni uhkasikin takertua kurkkuun. Hän teki, kuten Emily pyysi, ja vilkaisi naista olkansa yli.
"Mitähän olet suunnitellut varalleni, hmm?"

Emily pyöräytti Lexan kädet kiinni kaiteeseen, hymyillen leveästi. Se pupu surahti naisen takana. 
"Nauti maisemista, kulta."

Lexa tunsi väristyksen juoksevan pitkin selkäänsä. Käsiraudatkin kilahtivat kaidetta vasten, kun hän värähti odotuksesta.
"Nautin", hän kähähti. Ei tosin maisemista. Hän epäili, ettei todellakaan voisi keskittyä aaltojen lempeään liplatukseen tai taivaanrantaan, joka lupaili jo illan lähestymistä.

Emily joutui hetken pohtimaan miten se lelu toimi näin takaapäin, painellen suudelmia Lexan iholle, hampaiden käydessä ihoa vasten. 
"Hyvä." Hän todella toivoi naisen nauttivan.

Lexa oli kiitollinen käsiraudoista, sillä ne pitivät hänen kätensä tiukasti paikoillaan. Hän ei tiennyt, miten muutenkaan olisi pysynyt aloillaan Emilyn huomion alla. Huulet tuntuivat polttavan selkää jokaisella kosketuksella, eikä kestänyt kauaa, kun Lexa piti kiinni kaiteesta kaksin käsin koettaessaan pysyä jaloillaan ja tässä hetkessä, kun nautinto vei mennessään. Hän olisi voinut ihan yhtä hyvin päätyä kuuhun saakka.

Voisi päätyäkin. Emily ei ollut niin armeliaalla tuulella, että olisi lopettanut. Hän oli utelias näkemään mitä tapahtuisi jos Lexa kokisi tällaisen nautinnon vaikkapa kahdesti peräkkäin.

Se oli julminta mahdollista kidutusta, jos Lexalta kysyttiin. Hän sai jo valmiiksi tehdä töitä, että pysyi jaloillaan, mutta Emily vain jatkoi. Hänen arvauksensa oli ollut oikea. Naista ei olisi pitänyt päästää vapauteen lelun kanssa.
"Pidä m-minua... p-pystyssä", hän kähähti silmät suljettuina ja kädet tiukasti kaiteeseen takertuneina. Se ei ollut lainkaan turha pyyntö, sillä nopeasti edellisen perään rakentuva orgasmi sai polvet todella pettämään alta pyyhkäistessään voimalla kehon läpi. Hyvä helvetti, mitä hän oli mennyt tekemään, kun oli aseistanut naisystävänsä pupulla?

Emily kietoi toisen kätensä Lexan lantion ympärille. Hän ei voinut olla virnistämättä pettäville jaloille - tämä lelu tulisi todella olemaan hänen uusi suosikkinsa. Toinenkin käsi kiertyi naisen ympärille ja hän näykkäisi selkää hellästi. 
"Aina, rakas." Nauru kuulsi äänestä läpi.

Lexa tasasi hengitystään monta pitkää minuuttia, ennen kuin luotti siihen, että keuhkot muistivat, miten toimia.
"Älä naura", hän torui ääni käheänä ja antoi naisen edelleen kannatella suurta osaa painostaan, sillä polvet tuntuivat varsin veteliltä.

Emily piteli Lexaa kiltisti ylhäällä. Ei häntä haitannut. 
"Tuo on uusi suosikkini, tiesitkö?"

"Arvasin", Lexa puhisi sulkien silmänsä, kun koetti saada ajatuksiaan kasaan. Puhuminen oli kovin vaikeaa muutamaa sanaa enempää.
"Tulen olemaan todella hellänä huomenna", hän mumisi pakottaen silmänsä vihdoin auki. Horisontti ei heittänyt kuperkeikkaa. Kaikki hyvin!

"Ai sinä? Sinä olet hellänä? Entä minä?" Emily puuskahti nyreänä. 
"Oikein sinulle!"

Lexa suoristautui hitaasti koetellen jalkojensa kantavuutta. Hitaasti ja varmasti hyvä tuli.
"Tuo lelu venyttää paikkoja paljon enemmän kuin sormeni voisivat koskaan!" Lexa naurahti käheästi takaisin. "Ja sinä olet kilpaurheilija. Lihaksesi palautuvat hetkessä rasituksesta. Minä poloinen sen sijaan..." Nainen naureskeli. Niinpä niin. Mikä polo hän olikaan, kun saattoi viettää näin upeaa lomaa naisystävänsä kanssa.

Emily päästi Lexan kädet irti. 
”Ei se nyt niin paljon.” Hän kyseenalaisti Lexaa. Liioitteli mokoma.

"Huomennahan se nähdään", nainen naurahti kääntyen halaamaan naista nyt, kun ranteet eivät enää pitäneet häntä kiinni kaiteessa. Hän vain hymisi tyytyväisenä haudatessaan kasvon Emilyn kaulansyrjään.
"Mitä jos tekisin ruokaa, söisimme kaikessa rauhassa ja voisimme sen jälkeen katsoa, olisiko hyvä hetki ottaa auringonlaskukuvia? Niitä ällöromanttisia kuvia, jotka saavat Bexin oksentamaan, vai mikä ikinä kuvauksesi olikaan", hän nauroi lämmöllä.

Emily halasi Lexaa tiukasti. Se kuulosti suunnitelmalta. 
”Joo. Saanko katsoa kun kokkaat alasti?”

"Kokkaanko alasti?" Lexa kysyi vastauksen sijaan naurua äänessään. Ihan kuin hän vaivautuisi pukemaan päälle sitä hetkeä varten, että voisi laittaa ruokaa.

Emily halasi naista tiukemmin. 
”Tietenkin. Ei vaatteita.”

"Hyvä on", Lexa vastasi. "Saat katsoa. Mutta et koskea. Ansaitsemme hyvää ruokaa, emme ylikeitettyä pastaa tai kuivaksi paistunutta kanaa", hän naurahti.

Emily yritti näyttää hyvin viattomalta. 
”En koskaan häiritsisi sinua kun teet ruokaa.” Molemmat tiesivät kyllä totuuden.

Lexa naurahti vasten Emilyn hartiaa.
"Etpä", hän suoristautui naurua yhä äänessään ja painoi suukon naisen huulille. "Mennään sisään. Ruoka ei valmista itse itseään."

”En.” Emily totesi vakaan viattomana naiselle ja lähti sisälle. 
”Nauran jos olet huomenna hellänä.”

"Uskallakin!" Lexa älähti läppäisten naisen takamusta. "Minä sinulle hellät näytän, jos naurat huomenna."

Emily loikkasi eteenpäin älähtäen. 
”Tietenkin!”

"Sinä saat lentää kotiin hellänä", Lexa mutisi suunnistaen keittiönurkkauksen jääkaapille.

”Et tekisi minulle niin.” Emily ei edes ajatellut kaivavan hautaansa. Hups. Hän istui alas, katsellen Lexaa siniset silmät tarkkana.

"Sehän nähdään", Lexa vastasi virnistäen, ennen kuin alkoi kaivaa ruokatarpeita esiin. Riisiä ja kanaa hapanimeläkastikkeessa, se ei voisi olla kovin huono valinta.
"Millaisia kuvia tahdot meistä?" Lexa kysyi keittiönurkkauksessa pyöriessään.

Emily katseli naisystäväänsä hymyillen. Kaunis nainen teki hänelle alastomana ruokaa, paratiisissa. Elämä ei voisi olla paremmin. 
”Kauniita.”
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:08 pm

"Tuohan auttoikin paljon", Lexa naurahti. No, sitten he menisivät hänen ideoillaan, jos Emily ei keksisi mitää muuta, mitä tahtoisi itselleen muistoksi.
"Ihan kuin saisin minkään muunlaisia kuvia, kun sinä olet niissä."

”... et selvästi ole-” sitten hän ehti katkaisemaan lauseensa. Ei sitä tähän hetkeen.

Lexa kääntyi katsomaan naista kulma koholla.
"Mitä en ole?" Hän kysyi kepeästi. Ei Emily voinut jättää lauseita kesken!

”... et ole nähnyt vanhoja kuvia minusta.” Ne joissa naisella oli silmäpussit, ahdistunut tai tyhjä katse, jännittynyt olemus. Joist loisti avunhuuto.

"Minä en ole ottanut niitä", Lexa totesi. Hän muisti ne pari kuvaa, jotka oli nähnyt Emilystä viimeisten vuosien varrelta, kun nainen oli näyttänyt sanalla sanottuna surkealta.
"Minä en saa sinusta kuin kauniita kuvia."

Emily hymyili pehmeästi. 
”Se on totta. En myöskään ollut kanssasi niissä.”

"Niin", nainen hymyili Emilylle takaisin. "Pelkkiä kauniita kuvia. Ja vähän alastonkuvia." Niitä sattui saamaan, kun käytännössä eli ilman vaatteita pienellä rannalla, joka oli vain heidän.

”... ne pitää siirtää jonnekin ennen kuin näytät kuvia kellekään.” Emily puuskahti hiljaa. 
”Ei kenenkään tarvitse nähdä minua alasti.”

"Oi, älä huoli, ei ole aikomustakaan näyttää niitä kenellekään", Lexa lupasi naurahtaen. Ne olivat vain hänen silmilleen.
"Siirrän erikseen toiseen kansioon kuvat, joita voi esitellä kavereille."

”Olet fiksu.” Emily totesi hymyillen.
”.... paljonko sinulla on alastonkuvia minusta?”

"Muutama", Lexa vihelteli viattomana. Niistä karsiutuisi moni, kunhan hän pääsisi kotiin ja koneen ääreen käymään kuvia läpi. Parempi ottaa nyt sata kuvaa liikaa kuin yksi liian vähän!

”... jep.” Emily popsautti viimeisen kirjaimen päätään pudistellen. 
”Näytät syötävältä kun laitat ruokaa ilman vaatteita.”

"Niinkö?" Lexa myhäili keskittyen paistamaan kananrintoja pannulla. Kaasuhellan käyttö vaati hieman enemmän keskittymistä kuin mihin hän oli tottunut.
"Ehkä haluat tulla tänne sanomaan sen?" Hän virnisti olkansa yli, kun käänsi levyn sinisiä liekkejä pienemmälle.

”Eeeeen taida uskaltaa.” Emily totesi viattomasti hymyillen. Oli parempi pysytellä äskeisen jäljiltä turvavälin päässä.

"Oh, sinusta on tullut nynny lomalla", Lexa kiusasi sekoittaen kiehuvia riisejä ja kaatoi kastikkeen poreilemaan pannulle kanojen kanssa. Hän käänsi selkänsä liedelle voidakseen katsella Emilyä kädet rintojen alle ristittyinä.
"Missä on maastoesteille hurjapäisenä syöksyvä kilparatsastajani?"

”Itsesuojeluvaisto.” Emily korjasi Lexan lausuntoa, nielaisten hieman. 
”Näytät edelleen tappavan hyvältä.”

"Näytänkö?" Lexa myhäili kohottaen hieman käsivarsiaan. Tyhjästä oli paha nyhjäistä, mutta kyllä silläkin sai edes hieman enemmän pienemmänpuoleisia rintoja näytille. Hän nuolaisi alahuultaan Emilyä katsellessaan.

”Ai sinä pelaat tuota peliä?” Emily ähkäisi hiljaa ja nousi seisomaan. Eipä heillä kummallakaan ollut paljon esiteltävää yläkehosaan. 

"En tiedä, mistä puhut", Lexa väitti viattomuuden perikuvana. Tai sitten ei. "En pelaa mitään peliä. Sinähän se kerrot, miten syötävän hyvältä näytän, etkä tule edes suukkoa antamaan. Se jos mikä kuulostaa peliltä."

Emily pyöräytti silmiään, astellen antamaan naiselle hellän suukon. Vaativa tapaus. 
”Parempi?”

Lexa hymyili tyytyväisenä ja kietoi kätensä Emilyn ympärille.
"Paljon parempi", hän vakuutti halaten naista lähemmäs. "Mutta tiedätkö mikä olisi vielä parempaa? Toinen suukko."

Emily painui halaukseen miltein kehräten. Hän kurottautui antamaan toisen suukon, huvittunut hymy huulillaan.
”Oletpas nyt täynnä rakkautta.”

"Olen sitä aina, kun on sinusta kyse", Lexa myhäili houkutellen kolmattakin suukkoa naiselta. "Sinun syytäsi kaikki."

”Minun? Pienen viattoman naisen?” Ei viaton, pieni hän sentään oli. Viattomasta valovuosien päässä.

"Niin juuri", Lexa vahvisti. Hän ei edes viitsinyt huomauttaa, miten kaukana viattomasta Emily oli. He tiesivät sen molemmat sanomattakin. Hän kumartui suutelemaan naista pitkään ja hellästi, nauttien vain siitä, kun he saattoivat olla näin. Jos arki olisi edes puoliksi näin juhlaa, hän olisi maailman onnellisin nainen. Ajatus katkesi, kun hän näki silmäkulmastaan keltaisen liekin. Kaasuliekin kuului olla sininen. Nainen laski nopeasti irti Emilystä kääntyäkseen lieden puoleen ja nappasi käteensä puisen lastan, joka oli syttynyt päästä tuleen. Hän tökkäsi sen tiskialtaaseen veden alle epäuskoisena. Hän ei ikinä polttanut edes ruokaa keittiössä, valmistusvälineistä puhumattakaan. Lexa kääntyi puulasta kädessään katsomaan Emilyä.
Ja purskahti vedet silmiin kirvoittavaan nauruun.

Emily upposi suudelmaan edes huomaamatta lastaparan kohtaloa. Ennen kuin Lexa perääntyi suudelmasta ja jäi katsomaan häntä pitkään. Emily katsoi sitä myös ja naisystävänsä jälkeen purskahti nauruun. Ai hyvä jumala. 

Lexa nauroi kaksin kerroin taipuneena, päästä mustunut lasta kädessään. Ei näin pitänyt käydä!
”Sinä todella olet vaaraksi keittiössä”, Lexa nauroi koettaen kerätä itsensä ennen kuin istuisi lattialla nauramassa. ”Tulipaloalttiutesi on tarttuvaa!”

Emily huokaisi syvään. 
”Noh! Älä syytä minu sinun... tuhoamistasi keittiövälineistä.” 

”Syytän”, Lexa naurahti vetäen syvään henkeä. Hän polttaisi vielä ruoankin, jos ei rauhoittuisi kaikelta naurultaan.
”En ole koskaan polttanut mitään keittiövälineitä ennen sinua. Sinun syytäsi kaikki!” Hän naurahti vetäen Emilyn halaukseensa.

Emily räpäytti viattomana silmiään. 
”Sinä teit sen ihan itse!”

"Sinä häiritsit minua", Lexa vastasi naurahtaen ja painoi suukon Emilyn hiusten sekaan. "Olet kovin suuri häiriötekijä."

”Se on sinun ongelmasi.” Emily pärskähti. Ei hänen.

"Ja sinun ongelmasi on se, että olet pian nälkäinen jos et anna minun keskittyä", Lexa huomautti huvittuneena. Hän painoi vielä toisen suukon naisen hiusten sekaan ennen kuin irrottautui halauksesta voidakseen hämmentää kastikkeessa hautuvia kanoja ja tarkistaa, missä vaiheessa riisi oli.
"Syödäänkö kuistilla?" Hän ehdotti hymyillen.

Emily huokaisi liioitellun dramaattisesti ja astui kauemmas. Niinpä niin. 
”Syödään vain. Nautitaan maisemista.”

"Ehdottomasti", Lexa vastasi vilkaisten Emilyä merkitsevästi. Hän nautti maisemista kovasti täällä ollessaan - ja no, oli merimaisemakin oikein nätti.
"Polveni tuntuvat edelleen heikoilta", nainen valitti Emilylle hymy huulillaan, kun kurotti kaksi lautasta kaapista.

Emily virnisti leveästi.
”Voin tehdä sen uudelleenkin.”

Lexa värähti pienesti.
"Annat minun ensin syödä ja ottaa kuvia", hän vannotti silmät siristyen. "Katsotaan sen jälkeen uudestaan."

”Toki annan.” Emily hymyili viattomana.

"Rakas, hymysi ei juuri nyt herätä luottamusta", Lexa huomautti naurahtaen. "Mitäpä jos sen sijaan tulet kasaamaan itsellesi ruokaa lautaselle ja keskityt siihen?"

”Kuka sanoi että sen kuuluisi?” Emily naurahti ja otti lautasen, noudattaen ohjetta.

"Minä. Minä sanoin niin juuri", Lexa vastasi päätään pudistaen. Jos hän oli mahdoton, niin samaa saattoi kyllä sanoa Emilystäkin! Lexa kasasi itselleen annoksen riisiä ja hapanimeläkastikkeessa hautunutta kanaa, ja nappasi kaksi lasia sekä jääkaapista pullon vettä mukaansa, kun suunnisti kuistilla oleville tuoleille.
"Maisema on ehdottomasti näkemisen arvoinen", Lexa totesi katse Emilyssä pysyen.

”Ai. En aio kuunnella.” Emily totesi hymyillen kun asteli ulos. 
”Niin on.”

"Minä laitan sinut kuuntelemaan", Lexa mutisi uloshengityksen mukana istahtaessaan alas. Hän laski vesipullon ja lasit matalien tuolien väliin kuistille ja laski lautasen syliinsä tyytyväisenä.
"Hyvää ruokahalua, rakas."

Emily istui alas ja mulkaisi tuota. 
”samoin.” Ja sitten hänelle olikin turha puhua.

Lexa söi kaikessa rauhassa annostaan edelleen huvittuneena puulastasta, joka oli kokenut kuumia hetkiä ruoanlaiton yhteydessä. Hänen täytyisi laittaa kuva päästä mustuneesta lastasta instagramiin. Tulisipahan taas pitkästä aikaa käyttöä vanhalle hashtagille Harvardin kasvattien taidonnäytteistä keittiössä.
"Oliko hyvää?" Lexa kysyi lautasten ollessa tyhjiä. Emilyltä oli turha kysyä, maittoiko ruoka, sillä nainen söi lähestulkoon mitä tahansa, maistui se hyvältä tai ei.

Emily laski aterimet kädestään ja hymyili naiselle. 
”Oli. Teet aina hyvää ruokaa.”

"Piti varmistaa", Lexa hymyili leveästi. "Jos vaikka taitoni olisivat palaneet tuhkaksi", hän naurahti.

”... noh. Et sinä niin toivoton ole.” Emily totesi nauraen. Hölmö Lexa.

"Ei sitä tiedä", nainen naurahti. "Ilmeisesti kaikki on tänään mahdollista."

”Selvästi. Aion kiusata sinua tästä aina.” Emily tökkäisi tuota nauraen kylkeen.

"Olet julma", Lexa nauroi ja pakeni vinkaisten tökkivien sormien ulottuvilta. "Olet todella, todella julma."

”Tietenkin olen!” Emily nauroi nyökytellen.
”Rakastat sitä.”

"Olet oikeassa", Lexa myöntyi hymyillen. Hän todella rakasti Emilyä, silloinkin kun nainen heittäytyi julmaksi.
"Mitäpä jos et liiku mihinkään, niin minä selvitän hiuksesi nyt?"

”... se voisi olla hyvä idea.” Ne saisi ehkä lähtöpäivänä selviksi ilman edeltävän yön valvonista jos näkisi vaivaa nyt.

Lexalla oli vakaa aikomus takuttaa Emilyn hiukset uudestaan aamuun mennessä, mutta ei siitä harmia olisi, jos hän leikkisi naisen hiuksilla nytkin. Lexa kävi hakemassa harvapiikkisen kamman ja hoitosuihketta sisältä, sillä ilman sitä takkujen selvittelystä ei varmasti tulisi yhtään mitään.
"Olet niin kaunis, rakas", Lexa myhäili tyytyväisenä voidessaan upottaa sormensa Emilyn hiusten sekaan.

Emily naurahti pehmeästi. 
”Mmh, kiitos.” Se tuntui aina yhtä hyvältä kun Lexa näpersi hänen hiuksiaan.

Lexa rakasti Emilyn hiusten käsittelyä näin, kun heillä ei ollut kiire mihinkään. Hän saattoi kaikessa rauhassa käydä takkuja yhden kerrallaan läpi onnellinen hymy huulillaan.
"Tahdotko käydä vielä pyörimässä kaupungilla jonakin päivänä, vai joko sait tarpeeksesi ihmisistä ja tuliaisten etsimisestä?" Lexa kysyi hyväntuulisesti myhäillen.

Emily mietti hetken, ymisten samalla tyytyväisenä. 
”Mmmhm, en tiedä vielä. Ehkä sain tarpeekseni.”

"No, jos into lähteä kaupunkiin yllättää jokin aamu, sano vain", Lexa naurahti painaen suukon Emilyn päälaelle. Hän oli jo saanut aivan tarpeekseen ihmisjoukoissa liikkumisesta yhden päivän aikana. Kaupungilla oli sitä paitsi paljon kaduilla eläviä koiria, joita hän olisi tahtonut rapsuttaa ja viedä mukanaan kotiin.

”Minä sanon.” Hän totesi hymyillen hellästi. Hän kyllä epäili sitä. 

"Hyvä", Lexa myhäili tyytyväisenä setvien takkuja näppärin sormin. Hän olisi voinut tehdä tätä koko illan tavattoman tyytyväisenä oloonsa.
"Oletko keksinyt mitään kuvia, mitä tahtoisit meistä?"

Emily pudisteli kevyesti päätään. ”Luotan sinuun tässä.”

"Kadut tuota vielä", Lexa naurahti. Toivottavasti ei, mutta se oli aina mahdollisuus.

”En usko. Et ottaisi meistä rumia kuvia.” Emily totesi pehmeästi. Ei Lexa tekisi niin.

”En tietenkään, mutta voin keksiä hyvin luovia kuvia sen sijaan”, nainen naurahti. Hän veti kuuluvasti henkeä idean pulpahtaessa pintaan.
”Mitä mieltä olisit pienestä kiusasta Bexille?”

”... mitä kiusaa?” Emily oli heti mukana. Tietenkin!

”Kun nyt olemme jo valmiiksi ottamassa romanttisia kuvia auringonlaskussa, niin mitä jos löisimme sen oikein huolella yli?” Lexa naurahti. Bex ei ollut muuta tehnyt kuin naljaillut heidän olevan jo naimisissa koko Tryonin kisamatkan. Eikö olisi vain reilua säikäyttää nainen, että he olivat menneet kihloihin täällä?

Emily vilkaisi Lexaa, kallistaen päätään. 
”Miten?” Hän ei tiennyt halusiko. Se oli edelleen vähän käsittelemätön aihe naisen päässä.

Lexa hymyili pehmeästi naisystävälleen ja juoksutti sormiaan hellästi hiusten seassa. Emilyllä ei olisi mitään syytä hätääntyä, tai ainakin hän toivoi niin.
"Miten olisi oikein leffamainen kuva sinusta käsivarsillani ilmassa, jalka taitettuna ja kaikkea?" Lexa ehdotti varoen. Ei hän aikonut mitään polvistumiskohtausta lavastaa. Se olisi liian julmaa Emilylle. "Voisimme vannottaa häntä olemaan kertomatta kenellekään, että menimme mukamas kihloihin. Hän vielä halkeaisi yrittäessään pitää sitä salassa."

Emily naurahti pehmeästi. Tavallaan sellainen olisi hieno. 
”En tiedä haluaisinko olla niin ilkeä ja saisimme vielä kohta muilta onnitteluviestejä.”

"Voi olla, että olet oikeassa", Lexa naurahti. Bex ei ehkä ollut kaikista paras pitämään mitään salaisuuksia, no, salaisuuksina. Vitsistä tulisi paljon vähemmän hauska, jos se leviäisi suuremman väkijoukon tietoon.
"Ehkä siis vain kiusaamme häntä näyttämällä juuri niin rakastuneilta kuin mitä olemmekin."

”se lienee paras kiusa. En haluaisi palautella Ladylle kihlajaislahjaa sanomalla että se oli pila.” Ei hän tiennyt hankkisiko työnantaja sellaista, voisi ehkä.

"Olisin otettu, jos saisimme lahjan häneltä", Lexa naurahti pehmeästi. Parempi jättää kiusa tekemättä, etteivät he olisi pian oikeasti ongelmissa pienen vitsin tähden.
"Jodie ripustaisi minut nilkoista lipputankoon", hän pärskähti ajatuksellekin.

”Minäkin. En tiedä hankkisiko hän tai poikansa, mutta riski olisi olemassa.” Oli hänkin lähettänyt muistamisen häistä Charlesille. Niin outoa kuin se olikin hänestä, mutta se oli tuntunut kohteliaalta. 
”Miksi?”

Se riski oli helppo välttää, joten niin he tekisivät.
"Koska hän ei saanut varoitusta etukäteen, että edes harkitsimme kihlautumista?" Lexa naurahti pehmeästi. "Ja jos minä kosisin sinua, hän todellakin suuttuisi, etten puhunut hänelle suunnitelmistani ensin."

”... mutta miksi?” Emily ei oikein ymmärtänyt miksi asiasta pitäisi puhua Jodielle ensin. Hassua.

"Koska hän haluaa tietää kaiken, mieluusti ennen kuin se tapahtuu", Lexa naurahti. "Kontrollifriikki."

”Phah. Todellakin.” Hän ymmärsi kyllä tavallaan sen tunteen. Enemmän kuin hyvin. 

"Luulen, että hän myös epäilisi suunnitelmaani", Lexa tunnusti naurua äänessään. "Tahtoisi varmistaa, etten tekisi mitään noloa ja sen tähden ajaisi sinua pois."

”... se taas kuulostaa fiksulta.” Emily myönsi nauraen. Lexaa oli hyvä joskus vahtia. 
”Mennänkö ottamaan kuvia?”

"Hei!" Lexa protestoi nauraen. "Vähän luottoa nyt minuun. Jodie niitä huonoja ideoita olisi täynnä. Aaron kosi häntä lennolla!" Lexa painoi suukon Emilyn päälaelle.
"Mennään. Näytät jumalaiselta."

”... Jestas, jotain yritystä Aaron.” Emily huokaisi ja nousi seisomaan.
”Haen vain jonkun mekon päälle, hetki.”

Lexa huokaisi syvään.
"Onko sinun ihan pakko? Minua ei huvittaisi pukeutua yhtään", hän valitti naurua äänessään. Kamera jalustoineen täytyisi kuitenkin hakea sisältä, mutta silti. Vaatteet? Täysin yliarvostettuja.

Emily kohotti kulmaansa. 
”... aiomme ottaa kuvia, rakas.”

Lexa huokaisi raskaasti vilkaistessaan taivaanrantaan. Hyvä on, vielä oli liian valoisaa kunnon siluettikuville.
"Selvä, puetaan sitten. Niin kamalaa kuin se onkin", hän pudisteli huvittuneena päätään suunnatessaan sisälle mökkiin. Kamera ja jalusta heti oven tuntumaan, etteivät ne unohtuisi, ja sitten etsimään laukusta yhtä niistä kesämekoista, jotka Jodie oli pakottanut hänet ostamaan kesän aikana. Vähän pirteämpiä värejä kuin vain pelkkää mustaa ja mustavalkoista.

Emily veti päällensä syvän vihreän, puoleen reiteen yltävän mekon. Se saisi riittää, alusvaatteet olisivat jo hienostelua. 
”Käynkö näin?”

"Käyt", Lexa vakuutti vilkaisten naista vain pikaisesti. Ei hänen tarvinnut nähdä Emilyä tietääkseen, että nainen näytti täydelliseltä. "Loistavasti. Olet upea." Hän veti keltaisen kesämekon päälleen ja veti Emilyä lähemmäs voidakseen painaa suukon naisen huulille.

Vain se suukko sai Emilyn hymyilemään. 
”Mennääs sitten. Pääsen kiusaamaan sinua uudelleen.” Hän virnisti aivan liian leveästi.

Lexa pudisteli päätään nauraen.
"En tiedä pitäisikö minun kiittää vai kirota Bexiä", nainen hymähti napaten kameran jalustoineen ja pienen bluetooth-kaukosäätimen kera mukaansa.
"Sinä saat leikkiä malliani sen ajan kun laitan kameran asetukset ja muut kohdalleen", Lexa totesi nauttien yhä lämpimästä hiekasta varpaidensa alla.

”Kiittää ja kirota.” Se oli aino oikea reaktio. Ulkona hän nyrpisti kameralle nenäänsä ja näytti kypsästi kieltä. 
”Olen loistava malli!”

Todennäköisesti hän päätyisi tekemään molemmat. Lexa nappasi heti kuvan Emilyn ilmeestä.
"Tiedän, rakas", hän naurahti, "sen takia minulla on satoja kuvia sinusta." Hän asetteli jalustan tasaisesti hiekalle ja naksautti kameran paikoilleen. Sen jälkeen oli hyvä sörkkiä asetuksia, kunnes räpsityt kuvat näyttivät hänen silmäänsä oikeilta.
"Näistä tulee hienoja koristeita seinälle", Lexa julisti astellessaan hiekalla Emilyn luokse. Hän testasi kaukosäätimen toimintaa vielä kertaalleen. Kameran räpsähdys kertoi kaiken olevan järjestyksessä. Miten helppoa elämästä olikaan tullut tällaisten lisävarusteiden myötä. Aiemmin oli aina saanut juosta äkkiä kuvaan itselaukaisijan laskiessa sekunteja kuvan ottohetkeen.

Emilyä hymyilytti Lexan touhuaminen. Nainen oli ihanan omistautunut sille että heistä olisi ihania kuvia.
”Niin tulee. Kohta kaikki ei kyllä mahdu seinälle.”

"Tarvitsemme isomman seinän", Lexa julisti. Hän oli tainnut käyttää samaa logiikkaa silloin, kun joku oli pohtinut, mitä kävisi, kun kisoista ostetut magneetit eivät enää mahtuisi jääkaapin oveen. Hän sujautti kätensä Emilyn harteille vetäen naisen kylkeensä kiinni.
"Hymyä", hän naurahti pehmeästi kääntäen katseensa kameraan. Emilyn vierellä oli helppo hymyillä.

Pelkkä Lexan ele ja aiemmat sanat saivat naisen hymyilemään. Ei hän kokenut oikein muuta nykyään tekevänsä. 

Lexa vannoi sen nimeen, että hyvien kuvien salaisuus oli tilanteen aitous. Jos jokainen nautti olostaan ja unohti kokonaan kameran, kuvat näyttivät muistoilta eivätkä poseeratuilta, pakon edestä otetuilta valokuvilta. Lexa siirtyi Emilyn taakse muutamaa kuvaa varten, ja päätyi muutenkin leikittelemään mahdollisuuksilla, joita laskeva aurinko heille tarjosi. Osa oli enemmänkin humoristisia kuin suloisia, mutta se vain toi loistavaa tasapainoa kuviin. Eikä se haitannut lainkaan, miten hänen pelleilynsä sai lämmintä naurua irti heistä molemmista. Sekin tallentui kameralle. Auringon laskiessa alemmas, Lexa kääntyi Emilyn puoleen ja painoi otsansa naisen otsaa vasten, kädet rennosti naisen selän taakse kiedottuina.
"Olet niin rakas", hän kuiskasi hymyillen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:08 pm

Emily nautti siitä. Hän rakasti muistoja heidän suhteestaan, hyviä sellaisia, tai kaikkea siitä. Tällaisten hetkien ikuistaminen oli ehdoton bonus, etenkin kun kykeni jälkikäteen katsomaan kuvia ja hymyilemään. Hän laski kädet Lexan rintakehälle ja hymyili pehmeästi. 
”Sinäkin.” Sanoja oli hyvä painottaa tavoittelemalla suudelmaa.

Lexa vastasi pehmeästi suudelmaan antamatta itsensä unohtua siihen täysin. Täytyi muistaa painaa kaukosäätimen nappia, jotta kamera ikuistaisi tämänkin hetken. Näitä olisi ilo muistella, kun he olisivat vanhoja ja raihnaisia.
"Kultarakas", Lexa myhäili kietoen kätensä Emilyn ympärille ja nosti naisen naurahtaen ilmaan. "Olet täydellinen."

Aina välillä hän epäili ettei Lexasta koskaan tulisi sellaista. Nosto sai naisen kiljahtamaan naurusta. 
”En ole näin pieni!”

Lexa nauroi pyörittäen Emilyä ympäri.
"Olet matkakokoa mukavuussyistä", nainen muistutti nauraen vailla aikomustakaan laskea naista alas, vaikka lopettikin pyörimisen muutaman kierroksen jälkeen.

Emily vain nauroi Lexan kieppuessa ympäri. 
”Noh! Olen kieltämättä mukava, mutta saat minut aina kuulostamaan pikkuiselta keijulta.”

"Et ole keiju", Lexa kielsi hetimmiten nostaen Emilyä korkeammalle ja hajareisin syliinsä. "Keijut ovat ilkeitä otuksia. Kieroja ja pahantahtoisia. Sinä et ole keiju."

Nainen kietoi kuuliaisesti jalkansa Lexan ympärille lisätueksi. 
”Ai? Eikö Helinä ja muut anna eri käsityksen?”

"Helinä on mustasukkaisuuden ruumiillistuma", Lexa huomautti. "Itsekäs ja mustasukkainen. Minusta oikein malliesimerkki ilkeästä keijusta."

Emily siristi silmiään kevyesti.
”... noh. Oletpas sinä keijuvihainen.”

"En ole kuullut yhtäkään tarinaa, jossa keijut olisivat hyviä", Lexa totesi. "Ne ovat kaikissa kirjoissakin aina pahassa roolissa. Johtavat kulkijoita harhaan tai koettavat huijata muutoin."

”Noh. Mikä minä sitten olen? Merenneidotkin vain viettelevät viattomia merimiehiä.” Emily muistutti tarinoiden alkuperästä.

"Minä en olekaan merimies", Lexa naurahti. "Vaikka viettelit kyllä minut ihan heti siitä huolimatta."

”Halusin huomautta että nekin ovat pahansuopia ja petollisia.” Emily pudisteli päätään. Ei hän kyllä haluaisi olla sellainenkaan.

"Pieni merenneito Ariel ei ole", Lexa huomautti hymyillen. Hän kiepahti ympäri nainen sylissään. "Rakastan sinua niin paljon."

”No ei, mutt- aaah!” Yllättävä pyörähdys sai naisen nauramaan. 
”Minäkin sinua. Niin paljon.” Ei sille ollut sanoja.

Lexa taputti kädellään Emilyn takamusta ennen kuin laski naisen sylistään jaloilleen pehmeään hiekkaan.
"Miten olisi uinti auringonlaskun värjäämässä meressä?" Lexa ehdotti naurahtaen.

Emily laski jalkansa maahan ja vilkaisi merta. Se oli todella kaunis. 
”Tietenkin, kanssasi mitä vain.”

Lexa naurahti eikä vaatinut sen enempää kannustusta vetääkseen mekon päänsä yli. Hän palasi takaisin kameransa luo sen verran, että saattoi säätää hieman asetuksia, ennen kuin hylkäsi kaukosäätimen kameran päälle ja lähestulkoon juoksi meren lämpimään syleilyyn. Nyt, kun ilta alkoi viilentyä, meri tuntui paljon lämpimämmältä kuin ympäröivä ilma, mikä oli omiaan saamaan naurun karkaamaan huulilta.
"Paratiisi todellakin", hän totesi uiden vahvoin vedoin Emilyn luokse. Nainen polski tarkoituksella vettä niin kovasti, että se roiskuisi Emilynkin päälle.

Emily seurasi esimerkkiä ja heitti mekon rannalle. 
”Niin on.” Hän ei edes huutanut vesi loiskui päälle, mutta oli refleksi tuoda käsiä eteen.

Ei kai näin lämpimän veden syleilyssä tarvinnutkaan huutaa. Edes Lexa ei olisi kiljunut, kun päälle loiskuva vesi ei ollut kylmää. Saavutus sekin, ehdottomasti. Hän lopetti polskimisen tyytyen sen sijaan kellumaan selällään lempeästi aaltoilevassa vedessä.
"En voisi kuvitellakaan parempaa lomaa kuin tämä", nainen huokaisi onnesta soikeana.

”En minäkään.” Hänestä tuntui naurettavan onnelliselta. Kuin olisi loistanut onnea ympärilleen.

"Meidän on vaikea laittaa tästä paremmaksi ensi vuonna", Lexa totesi naurahtaen. "Mutta se on ehdottomasti haaste, johon vastaamme mielellämme, eikö?"

”Tietenkin. Vähintään yhtä hyvä, ei ainakaan surkeampaa.” Emily toteesi hymyillen, katsellen naisystävänsä kasvoja rakastuneena. Miten onnellinen saattoi olla ihmisestä?

”Katsotaan, kuinka käy”, Lexa naurahti sulkien silmänsä, kun kellutteli auringonlaskun punaiseksi värjäämän veden pinnalla. ”Onpahan ainakin haastetta elämässä!”

Emily seisoi paikallaan ja katseli naisystäväänsä. 
”On. Hyviä haasteita.”

Lexa polski jälleen vettä korkealle yläpuolelleen, kun alkoi uida selällään suurta rinkiä Emilyn ympärillä.
”Täydellisiä haasteita!”

”Hei! Älä roiski!” Emily älähti ja peitti kasvonsa käsillä. Ei suolavettä silmiin.

Lexa nauroi Emilyn huudolle ja polski vain enemmän pinnan tuntumassa saadakseen veden roiskumaan entistäkin korkeammalle. Hän ei ollut leikkinyt lapsena vedessä, joten leikki nyt senkin edestä.
"Tai mitä?"

Emily vastusti halua kostaa, ettei Lexa säikähtäisi. 
”... teen sen kolmesti.”

Lexa hukkasi potkujensa rytmin ja painui hetkeksi pinnan alle älähtäen. Hän ponkaisi pintaan silmät suurina, joskaan ei suunnittelemattoman sukelluksensa tähden.
"Et olisi niin julma", nainen kähähti mittaillen Emilyä katseellaan. Ei nainen voisi olla!

Emily säikähti ensin, mutta repesi sitten hyväntuuliseen nauruun. 
”... enkö?”

"Et", Lexa pudisti päättäväisenä päätään ja ui Emilyn luokse. "Se olisi liian julmaa jopa sinulle." Vaikka nainen tuntuikin välillä nauttivan suunnattomasti siitä, kun kiusasi hänet aivan äärirajoille suomatta kuitenkaan helpotusta. Mistä hän olikin löytänyt itselleen moisen kiusanhengen?

”Enkö tosiaan?” Hänellä oli eriävä mielipide asiaan.

"Et", Lexa piti voimakkaasti kiinni omasta näkemyksestään. Ehei, hän ei voisi joustaa tässä milliäkään tai saisi katua siitä kovin nautinnollisesti. Hän laski jalkansa pohjalle ja kaappasi Emilyn syliinsä.
"Et olisi niin ilkeä viattomalle naisystävällesi."

Emily kohautti olkiaan. 
”Katsotaan mitä keksin.” Hän lupasi hymyillen hellästi. Aivan liian hellästi.

Lexa kantoi Emilyä pari askelta.
"Et keksi yhtään mitään", hän vastasi ja silmänräpäystä myöhemmin heitti naisen sylistään takaisin mereen. Nauraen hän pinkoi kuivalle maalle ennen kuin Emily ehtisi kostamaan. Nainen uhkaili häntä! Aivan varmasti teko oli sallittu.

Emily kiljaisi kun Lexa heitti hänet takaisin veteen. Merivettä syljeskellen hän kahlasi naisen perään. 
”Jumalauta! Miten kuvittelet tuon auttavan sinua, hä?!”

"Pesin syntiset ajatukset mielestäsi!" Lexa huikkasi takaisin kahlatessaan pitkin askelin rantaan. Hän kääntyi nappaamaan kamerallaan kuvia lähestyvästä Emilystä nauraen.

Emilyn kiukkua ei ainakaan helpottanut kameran räpsyminen. 
"Voi helvetti sinua! Nain sinut tajuttomaksi, kuulitko!"

"Et nai, jos minä ehdin ensin!" Lexa vastasi nauraen ja nappasi kameran kantoon jalustoineen, kun koki sen turvallisemmaksi ratkaisuksi. Ehkä olisi parempi livistää äkkiä sisään mökkiin, ennen kuin Emily ehtisi saada hänet kiinni.

"Et ehdi!" Emily huusi Lexalle, juosten naisen perässä nyreänä. 
"Et vitussa ehdi!"

"Minulla on pitkät ja näppärät sormet!" Nainen heitti olkansa yli ja kiipesi mökin portaat nauraen. Kamera jalustan kera päätyi ovenpieleen. Hän irrottaisi kameran myöhemmin ja laittaisi akun latautumaan. Nyt oli paljon tärkeämpää kääntyä kohtaamaan Emily, joka oli kovin nyreällä mielellä liikkeellä yllättävän pulahduksensa jälkeen.

"Minulla on salaisia aseita!" Emily huusi takaisin ja törmäsi mökkiin vasta kun Lexa oli saanut kameran lataukseen. 
"Nyt. Nyt, Alexandria Hart, viimeisiä sanoja?"

Lexa kääntyi virnistämään naiselle ruskeat silmät naurusta siristyneinä.
"Vien sinut korkeuksiin, jossa et ole ennen käynyt", nainen vastasi ylilyötyä itsevarmuutta käytöksessään.

Emily siristi silmiään. 
"Phah!" Lyhyempi nainen koetti ainakin vakuuttavasti hyökätä ja kaataa naisen sänkyyn. 

Lexa nauroi kietoessaan kätensä Emilyn ympärille, kun antoi heidän kaatua sängylle. Nopeasti nainen tosin kiepautti Emilyn alleen hapuillen naisen ranteita otteeseensa.
"Sinä opit vielä olemaan tekemättä tuollaisia uhkauksia", Lexa virnisti painuen vasten merivedestä kosteaa kehoa.

Emily vinkaisi ja koetti ainakin tapella vastaan. Ei se näin pitänyt mennä! 
"Ne eivät ole uhkauksia kun toteutan ne!"

Lexa käytti pituuttaan edukseen koettaessaan varmistaa, ettei vastaan laittava nainen pääsisi livahtamaan karkuun. Hän ei tahtonut tietää, aikoiko Emily lunastaa lupauksensa, joten harhautus oli paras ratkaisu. Hän näykkäisi hieman rajummin naisen hartiaa murina syvältä rintakehästä kummuten.
"Olet minun", hän murisi painaen jalkansa naisen jalkojen väliin. "Vain minun. Ja sinä teet mitä minä tahdon", hän jatkoi samalla matalalla murinalla.

Emily ei aikonut nyt asettua kiltisti. Hänet oli viskattu mereen, sylistä! Siis sylistä, mereen! Eikö Lexa käsittänyt miten oli rikkonut punapään pienen luottamuksen? 
"A-ah." Emily ei voinut muuta kun jalka painui hänen omiensa väliin. 
"Pha! Teen mitä haluan ja sinä rakastat sitä, koska palvot maata saappaideni alla." 

Lexa murisi vastaukseksi Emilyn sanoille, vaikka haparoikin hetken. Hitto, nainen oli aivan liian taitava tässä. Hän voisi uskotella loppuelämänsä, ettei Emily ollut oikeassa, mutta ei se totuutta muuttaisi.
"Ole hiljaa", nainen murahti koettaen saada kiinni mustasukkaisuudesta, joka ruokki hänen komenteluaan.

Emily nykäisiä käsiään, nielaisten. Molempien käytös ajoi toisensa ongelmiin. 
"No en ole, et voi pakottaa! Minä vielä... sinulle... Arh!"

Lexan vastaus oli sukellus syvään suudelmaan ja naisen alahuulen näykkäisy hampailla. Hän voisi hiljentää Emilyn. Ihan varmasti voisi. Hänellä oli keinonsa. Yksi niistä oli painaa reittä tiukemmin vasten Emilyä ja niputtaa naisen kädet yhteen, jotta hän voisi vapauttaa toisen kätensä puristamaan rintaa.

Emily vaikeni suudelmalla hetkeksi, voihkaisten terävästi. 
"Minähän en--- minua määräillä, minä vielä--!" Nainen puhisi nyreästi. 

"Sinä vielä tulet, mutta vain minun luvallani", Lexa murisi näykkien ja suudellen tiensä alas naisen rinnoille. "Minä hallitsen nautintoasi alusta loppuun."

Emily siristi silmiään. 
"... mistä lähtien?" Hän sitten kaivoi omaa hautaansa nopeammin kuin kukaan muu. 

"Tästä lähtien", Lexa murahti painaen jalkaansa vasten Emilyä. "Sinä et liikahdakaan ilman lupaani."

Emily kohotti kulmaansa. 
"Koetapa estää." Hän venkosi jo periaatteesta. 
"Minulla on kana kynittävänä kanssasi!"

"En koeta vaan estän", Lexa murahti. "Sinä teet tänään kaiken, mitä minä sanon. Se oli sopimuksemme."

Emily tuijotti Lexaa haastavasti. Nyt tuo vetosi siihen? 
"... teenkö?"

"Teet", Lexa muistutti matalasti ja näykkäisi naisen hartiaa. "Ei vastaväitteitä."

emily värähti ja nyrpisti nenäänsä. 
"... kostan tämän."

"Katsotaan", Lexa myhäili huvittuneena painuen suutelemaan naisen ihoa. Hän oli voittanut, ha! Vähemmästäkin sopi juhlia suutelemalla jokaista senttiä hänen palvomastaan kehosta.

"Kostan." He eivät katsoisi, hän kostaisi. Piste. Emily ynähti hiljaa ja liikahti levottomasti. Hitto.

"Älä liiku, rakas", Lexa käski nauttien tästä aivan liikaa. "Äläkä koske", hän lisäsi vapauttaen toisenkin kätensä Emilyn ranteita pitelemästä. Hän käyttäisi mielellään molempia käsiään koskettaessaan kehon kaarteita.

Emily ähkäisi hiljaa. Älä liiku? Älä liiku?
"Et vittu ole tosissasi." 

"Olen", Lexa vastasi. "Jos et muutoin ole aloillasi, etsin käsiraudat." Ja kuka tiesi, kauanko siinä kestäisi, ennen kuin hän vapauttaisi naisen niistä. Ehkä hän koettaisi, kuinka pitkään voisi piinata Emilyä ennen kuin nainen menettäisi järkensä kokonaan.

Emily vinkaisi. Olikohan hän piilottanut ne tarpeeksi hyvin?
"Ehtisin karkuun sillä väli."

"Haluatko ottaa sen riskin?" Lexa myhäili painellen suudelmia alavatsan pehmeälle iholle. Hän kohotti päätään sen verran, että saattoi katsoa Emilyä suoraan sinisiin silmiin. "Onko se riski kannattava? Et pääse minua kauas pakoon täällä." Sormet puristivat lantiota tiukemmin. Emily ei pääsisi karkuun, ei lähelle eikä kauas.

Emily puri huultaan. Hän liikahti karkuun puristusta lantiollaan. 
"... En?" Ehkä Lexa ei huomannut. Ehkä.

"Minä sanoin jotakin liikkumisesta", Lexa muistutti näykkäisten lantioluun kohtaa, johon oli ennenkin jättänyt mustelmia. Hän tuntui jättäneen tavattoman paljon mustelmia Emilyyn tämän loman aikana. Pitäisi varmaan huolestua, ellei nainen olisi ollut niin herkästi mustelmia saavaa sorttia. Tai ehkä hänellä vain oli ongelma.

Heillä ei ollut ongelmaa, koska mustelmat olivat hyvästä syystä. Käsi vilahti Lexan hiuksiin näykkäisyn myötä. 
”Kulta...”

Lexa tarttui hetkessä Emilyn ranteeseen ja veti sen murahtaen pois hiuksistaan.
"Sanoin, ettet myöskään koske. Olet tänään todella huono seuraamaan ohjeita", nainen murisi näykkäisten ihoa uudestaan etuhampaillaan. "Ehkä en anna sinun tulla lainkaan, kun olet näin huono kuuntelemaan."

Nainen vinkaisi kun ei saanut pitää kättö hiuksissa. 
”... et tekisi - ah! - niin?” Ei voisi.

"Älä pakota minua ottamaan siitä selvää", nainen vastasi valuen painamaan suudelman sisäreidelle. "Et ehkä pitäisi vastauksesta." Hän nosti Emilyn jalan olkansa yli näykkäisten sisäreiden herkkää ihoa kevyesti ja teki itselleen riittämiin tilaa, jotta voisi samalla ujuttaa vasemman kätensäkin tuomaan nautintoa naiselle.
"Saat tulla vasta, kun minä annan luvan", nainen muistutti kohottaen hetkeksi päätään kesken kaiken. Hän ei ollut vitsaillut aiemmin. Emilyn olisi paras totella, tai muuten... jotakin. Hän keksisi sen myöhemmin, sillä nyt oli parempaakin tekemistä tarjolla.

Emily pudisteli päätään. Selvä, hän ei ottaisi. Mutta se toinen tekisi tiukkaa. Ei hän... pidätellyt orgasmejaan! 
”M-mutta...” sen hän tulisi vielä rikkomaan. 

"Ei muttia, rakas", Lexa vastasi antamatta sijaa moisille vastaväitteille. "Paras purra huulta ja kestää hetken pidempään."

Se sai naisen nielaisemaan. Ei helvetti. Hän yritti edes, mutta jo ensimmäisellä kerralla nytkähdys paljasti hänet, vaikka ääni tukahtui huulen puremiseen. 
”S-sanoin...”

Lexa kohottautui kieltään naksauttaen ja siristi silmiään naiselle.
"Näyttää siltä, että meillä on vielä harjoiteltavaa", hän totesi katsellen Emilyn kasvoja rakkautta silmissään, vaikka sanat eivät olleetkaan hellyyden täyttämiä. "Ehkä toisella tai kolmannella tai viidennellä kerralla osaat jo paremmin."

Emily puri huultaan. Ei helvetti. 
”Mutta se ei...” Ei mitä? Niinpä. Ei hän kestänyt sitä, hänellä ollut itsehillintää!

"Sinä lupasit tehdä mitä ikinä tahdon", Lexa huomautti tukahduttaen naurahduksensa vasten naisen sisäreittä. Emily näytti aivan liian epätoivoiselta huultaan pureskellessaan.

”... en tiennyt että sinä alat orgasmipoliisiksi!” Nainen älähti puolustuksekseen.
”Sadisti.”

"Minusta on moneksi", Lexa vastasi näykkäisten sisäreittä. "Lupasin naida sinut tajuttomaksi, muistatko?" Hän muistutti naista uhkauksesta, jonka Emily oli itse aloittanut.

Vatsa heitti ympäri. 
”Minun piti tehdä se sinulle!” Käsi nousi kohti Lexan hiuksia. Pois sieltä näykkimästä.

"Ei pitänyt", Lexa pudisti päätään eikä välittänyt Emilyn kädestä hiuksissaan. Hän ei ollut menossa yhtään minnekään. Hänellä oli töitä tehtävänä, nautintoa jaettavan lisää ja sitä rataa. Tärkeää tehtävää siis.

Emily työnsi kevyesti. 
”Piti. Ja aion edelleen. Kostoksi.” Kostoksi kaikesta minkä hiton nainen teki hänelle.

"Saa nähdä", Lexa myhäili. "Kun minä olen valmis kanssasi, voi olla ettet jaksa räpäyttää enää silmääsikään." Suuria sanoja, mutta väliäkö sillä. Ei hän tässä mitään häviäisi, kun puristi kädellään naisen rintaa ja painoi suukon sisäreidelle pyytäen jälleen enemmän tilaa.

Emily piti reittään tiukasti tiellä ja käden hiuksissa. Ehei, ei käy. Vaikka hän ei kai olisi saanut liikkua eikä estää. Hups. 
”Ei mitään saas nähdä...”

"Kultarakas, sinulla on nyt kovin heikko ymmärrys siitä, mitä älä liiku tai koske tarkoittaa", Lexa huomautti huvittuneena.

”Ja kenen syytä se on?” Hän mulkaisi Lexaa pahasti. Tuon syytä. Aina Lexan syytä.

"En minä pakottanut sinua lupaamaan moista", nainen naurahti. "Minä vain otan ilon irti siitä, että menit sanomaan olevasi täysin käytettävissäni koko päivän."

”....” Emily huokaisi ja veti kätensä pois. Hän vielä kaivaisi hautansa jos nurputtaisi tarpeeksi. 
”Olet ilkeä.”

"Olen ilkeä, koska haluan sinun hukkuvan nautintoon? Kuinka kamala kohtalo se onkaan", Lexa virnisti voittoisana. Ha, hän oli saanut tahtonsa läpi! Toistamiseen. Hän nauttisi tästä niin kauan kuin sitä kestäisi. Ennen pitkää Emily saisi tarpeekseen ja heittäisi hänet kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti selälleen.

”Olet.” Emily ynähti hiljaa ja siirsi jalkaansa hieman. Lexa tappaisi hänet. Edelleenkinkö piti odottaa lupaa?

"Katsotaanpa sitten, josko osaisit odottaa lupaa hieman paremmin tällä kertaa", Lexa naurahti. Hän epäili sitä suuresti, mutta Emilyä oli aivan liian hauska kiusata.

Pettynyt ynähdys pääsi naisen sisältä. Lexa nautti tästä liikaa! Hän pyöräytti silmiään ja takertui peittoon. Hän ei selviäisi elävänä tai järjissään, jompi kumpi.

Lexalla oli toki puolueellisesti toiveensa siitä, että Emily selviäisi hengissä. Järjissään... no, se ei ollut niin tarkkaa, eihän? Nainen kiusoitteli hetken, mutta päätti olla käymättä liikaa naisen hermoille. Hän ei tahtonut ehdoin tahdoin saada polvesta otsaansa tai kantapäätä täräyttämään korvaa. Tällä kertaa hän tosin oli sen verran reilumpi, ettei vaatinut naista odottamaan turhia. Eihän hän siinä mitään menettänyt, että antoi Emilylle luvan, jota nainen niin kovin tahtoi.

Kaksikin sekuntia myöhemmin ja lupa olisi tullut liian myöhään. Emily tavoitteli hengitystään, koettaen pysyä paikoillaan. Se oli hankalaa kun vatsa nytki omia aikojaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   Pe Loka 19, 2018 12:08 pm

Lexa kohottautui käsivarsiensa varaan katsellen varsin tyytyväisen hymyn kera naisystäväänsä.
”Niin sitä pitää, rakas”, hän naurahti nousten lopulta kokonaan ylös, jotta saattoi siirtyä Emilyn vierelle ja napata naisen tiukasti syleilyynsä.
”Olet niin kaunis, kultarakas.”

Kultarakkaaksi kutsuminen ei auttanut.
”Lepertely ei pelasta...” Emily mutisi hiljaa, pukkaisten naista päällän.

”Pelasta miltä?” Lexa naurahti. ”Kunhan vain muistutin sinua siitä, miten kaunis ja rakas olet.”

”Kostolta.” Hän vielä kostaisi kunhan vain olisi siinä kunnossa. Ihan varmasti!

”Et sinä ole kostamassa minulle yhtään mitään”, Lexa naurahti pienesti. Ei varmasti olisi. Ehei. Ei kävisi päinsä. Eip. Hän tunsi edelleen aiemman polvien heikkoutena.

”Olen.” Emily totesi päättäväisenä. Lexa oli kontrolloinut hänen tulemistaan ja heittänyt mereen.

He olivat olleet jo valmiiksi meressä. Hän oli vain laskenut Emilyn varoittamatta ja vauhdikkaasti sylistään pienen heilautuksen saattelemana.
”Epäilen tuota suuresti”, Lexa vastasi tietäen, että kaivoi moisella vain omaa hautaansa. Emily vastasi aina haasteisiin vain entistä suuremmalla päättäväisyydellä.

Silti. Häntä piti kohdella kuin aarretta ja aarteita ei heitelty! 
”Haluatko aloittaa tämän?”

”Entä jos haluan?” Lexa virnisti vinosti. Elämä oli liian lyhyt katumusta varten, tai jotakin sellaista.
”Tosin voisin tehdä meille jotakin iltapalaa”, hän myhäili. ”Ettet vain herää aamulla nälkäisenä.”

”Mmmhm, sinä heräät...” Emily mutisi. 
”Tee vain.” Hän saisi aikaa pohtia armotonta suunnitelmaansa.

”Jos herään nälkäisenä, voin aina ruokkia itseni”, Lexa naurahti. Hyvä on, ei Emilykään nälkään nääntyisi, kun jääkaapissa oli leipätarvikkeita, mutta silti. Hän nousi venytellen sängyltä ja suunnisti keittiöön pilkkomaan tuoreita hedelmiä salaatiksi ja valmistamaan leivän Emilylle, joka olisi kuitenkin kovin nälkäinen.

Emily venytteli, katsellen ympärilleen. Miten viedä naisystävänsä järki? Lexa oli useasti tehnyt sen hänelle. Aika vaihtaa vuoroja.

Koska Emilyhän ei ollut tehnyt sitä hänelle jo kuistilla, tai useamminkin viikon mittaan. Hän menetti aina järkensä, kun oli Emilyn lähettyvillä. Se oli ainoa selitys tällekin viikolle. Lexa palasi kahden kulhon kera täynnä pilkottuja hedelmiä sekä ojensi leipälautasta Emilylle, kun istahti alas sängylle.
”Jään kyllä kaipaamaan tätä hedelmävalikoimaa, kun palaamme kotiin”, Lexa huokaisi tyytyväisenä.

Emily otti lautasen vastaan. 
”Kiitos kulta. Ja minä myös. Tämä on aivan erilaista kuin hakea marketist.” Ja aina ne samat.

”Niinpä”, Lexa vastasi. ”Jään kyllä kaipaamaan aurinkoa ja yksityisyyttä ja rauhaakin, mutta niitä voi sentään löytää kotoakin aina silloin tällöin”, hän naurahti.

”Aurinkoa saanee odottaa hyvän aikaa.” Emily huomautti syvään huokaisten. 
”Yksityisyyttä sentään on.”

Lexa mutristi huultaan. Se oli kovin totta. Englanti oli tunnettu monesta asiasta, mutta aurinko ei ollut yksi niistä.
”Merry ajaa auringon virkaa”, nainen päätti nyökäten ja haarukoi lisää hedelmiä suuhunsa.

”Sinulla on energinen aurinko.” Emily totesi hymyillen. Leivän syötyään hän kävi hedelmäsalaatin kimppuun.

”Ja hieno energinen aurinko onkin”, Lexa julisti. ”Minun on paljon enemmän ikävä Merryä kuin mitään muuta kotona”, hän tunnusti naurua äänessään.

”Merry on ihana. Ja minullakin on sitä ikävä. Pahinta on että kohta joudun jättänään sen taas.” Emily huokaisi syvään. Hän kaipasi pientä idioottia. 
”Sillä on pian synttärit.”

Lexa kohotti kulmaansa leikkisästi.
”Pahinta on, että joudut jättämään Merryn? Entä minä sitten?” Hän kysyi mutristaen huultaan liioitellun surkeana. Emily jättäisi hänetkin oman onnensa nojaan, kun lähtisi Australiaan.
”Oh! Meidän täytyy juhlia Merryn synttäreitä. Teen sille kakun!”

Emily naurahti. 
"Mutta sinä olit mukanani Tryonissa ja täällä." Merryn kanssa hän ei ollut kotona aikoihin kunnolla. 
"... Ihmisille kakku, Merrylle korkeintaan jotain koiran märkäruokaa jogurttikuorrutuksella ja nakeilla."

”No joo”, Lexa myöntyi huokaisten. Sen tähden hänkin koiraa niin kovin kaipasi, kun ei ollut omasta mielestään pitkään hetkeen ehtinyt vain olla otuksen kanssa.
”Peyton ei kohta enää suostu antamaan sitä meille takaisin, kun on niin innostunut koiran omistamisesta”, Lexa naurahti. Teini iloitsi aivan liikaa näistä kerroista, kun sai Merryn luokseen. Lexa ei voinut kuin toivoa, että Jodie heltyisi jossakin kohtaa ja Peyton voisi hankkia oman koiran.
”Ei, teen kakun Merrylle. Keksin varmasti keinon tehdä jotain terveellistä herkkua sille”, Lexa julisti päättäväisenä kalastellen viimeiset hedelmänpalat kulhostaan. ”Merry ansaitsee kakun. Ihan niin kuin mekin.”

"Parempi antaa, minä en kuuntele sinun kiukutteluasi kun lapsesi vietiin." Emily kiusasi Lexaa, pudistellen päätään. Nainen todellakin heittäisi kunnon kiukut tiskiin, tai sitten ei. Luultavasti. 
"Tee Merrylle kakku. En ole kuitenkaan paikalla estämässä sinua."

”Siitä tulisikin kunnon kiukuttelu”, Lexa myönsi naurahtaen. Todennäköisesti Jodiekaan ei tahtoisi katsella sitä, vaan toisi Merryn korkeimman omakätisesti heidän kynnykselleen saakka.
”Etkö?” Lexa mutristi huultaan pettyneenä. ”No, ei Merry tiedä oikeaa päiväänsä. Voimme juhlia yhdessä sitten kun sinäkin olet paikalla.”

Emily hipaisi Lexan poskea hellästi. 
"En. Onneksi tämä ei ole jokavuotinen kisamatka." Hän ei tosiaan vuosittain kestäisi kuukautta poissa kotoa. 

”Onneksi”, Lexa huokaisi helpottuneena. Hän ei todellakaan pitäisi ajatuksesta, että Emily olisi vuosittain näin kauan poissa hänen luotaan yhtä soittoa. Ja vielä Australiassa! Sinne lensi parhaimmillaankin parikymmentä tuntia, joten hän ei voinut edes pyörähtää katsomaan naista viikonlopuksi.

Emily ei tosiaan ollut tekemässä tästä tapaa, mutta tämä oli jotakin mikä antaisi uudenlaista nostetta ja haastetta Ticon uralle. Ja hänenkin. 
"Mmm. Ei tosiaan. En kestäisi."

”Samat sanat”, Lexa totesi nousten seisomaan, jotta voisi viedä astiat keittiön puolelle. ”Et saa ottaa tavaksesi karata minulta näin. Tämä on julmaa.”

Emily pudisteli kevyesti päätään. 
"En aio ottaa. Kerta luontoinen kokeilu tai jotain. Kun kaikki muu on jo tehty"

”Hyvä”, Lexa vastasi keräten käytetyt astiat siivosti pinoon. ”Olen ylpeä sinusta.” Emily oli yksi harvoista, jotka voisivat sanoa lähteneensä Australiaan kilpailujen perässä.

Se tai olympiavoitto ja Emily oli melko varma vannomaan sen nimeen että Australia oli helpommin saavutettavissa. Ei voitto, mutta hän oli jo lähdössä sinne! Mahdollisuudet olympiakultaan, no, se siinsivät jossakin vuosien päässä. 
"Sanot tuon kovin usein."

Lexa hymyili olkansa yli naiselle, kun lähti viemään astiat keittiönurkkaukseen. Ei siinä edes ollut montaa pitkää askelta, mutta silti nainen oli eksynyt aivan liian kauas Emilystä.
”Ja se on totta joka kerta”, hän muistutti jättäen astiat odottamaan aamua tiskialtaaseen, jotta voisi palata nopeasti takaisin naisen luokse sängylle.
”Olen ylpeä sinusta, nyt ja aina.”

Emily pudisti päätään, vino hymy huulillaan. 
"Minä olen ylpeä sinusta, ihan yhtälailla." Lexa oli kasannut itselleen elämän täällä, uudessa paikassa. Ei hän kykenisi siihen, ei olisi kyennyt edes tutussa paikassa, jos Lexa ei olisi pitänyt häntä pystyssä ystävien kanssa. 

”Tiedän”, Lexa naurahti pehmeästi kun palasi Emilyn vierelle sänkyyn. Hän halasi naisen rintaansa kiinni. ”Hyvä, että olemme molemmat ylpeitä toisistamme. Ja meistä.”

"Hyvä, pidä se mielessäsi, senkin.." Emily mutisi, keksimättä sanaa Lexalle. Lexan olisi parempi muistaa se. 

"Minä pidän", nainen naurahti. "Ja sinä olet aina täällä muistuttamassa minua, jos se lipeää mielestäni", hän lisäsi leveän hymyn kera.

"Sekin on totta. Mistä tulikin mieleeni..." Emilyn kasvoille levisi vino virne.

Lexa vilkaisi Emilyä.
"Ei tullut yhtään mitään mieleen", hän totesi naurua äänessään, kun katseli rakkaimpansa virnistelyä.

Emily nousi hitaasti sängystä. 
"Minähän tein sinulle lupauksia!"

"Teitkö?" Lexa myhäili. "Oletko aivan varma siitä? Minä en muista mitään", hän kiusoitteli seuraten katseellaan Emilyä, kun asettui turhankin rennosti sängylle maaten.

"tein." Emily asteli etsimään lupauksensa toteutukseen vaadittavat aseet(?) ja palasi sängyn luo. 
"Todellakin tein."

Lexa nielaisi kohottautuessaan kyynärpäidensä varaan, kun katseli Emilyä. Hänen teki mieli ristiä jalkansa, mutta se olisi antanut aivan liian selvän merkin Emilylle siitä, miten hyvin naisen puheet toimivat.
"Minulla ei ole muistikuvaa moisesta", Lexa väitti tavoitellen huoletonta äänensävyä. "Sinä olet tainnut nähdä unta, rakas."

Emily istui Lexan jalkojen päälle, kurtistaen kulmiaan. 
"Eikö? Virkistetään muistiasi vähän. Kädet tänne."

"Tai muuten mitä?" Lexa kysyi kohottaen kulmaansa laiskasti. Kädet lepäsivät vasten patjaa, kun hän tuki itseään niillä. Mitähän Emily aikoi, ja selviäisikö hän siitä järjissään?

Vasen kulma nykäisi kevyesti ylöspäin. 
"Kädet tänne, se ei ollut kysymys." 

Lexa harkitsi hetken vaihtoehtojaan.
"Enpä taida, kiitos vain kovasti", nainen vastasi suupieli nykien. Emilyn kiusaaminen oli välillä aivan liian hauskaa.

Mitkä hänen mahdollisuutensa olivat? Nyreänä Emily tavoitteli toista kättä. Siitä olisi hyvä aloittaa.

Lexa pudottautui selälleen sängylle ja ojensi kättään Emilylle - tosin lähinnä sitä varten, että hän saattoi koettaa sen kietomista naisen ympärille. Ehkä pientä puristusta pakaralle. Ainakaan hän ei koettanut kiepauttaa Emilyä alleen, joten hänhän melkein käyttäytyi!

Emily vinkaisi kun Lexa puristi hänen pakaraansa. Hetkinen, helvetti! Hän tavoitteli kättä päättäväisemmin. 
”Vähän kunnioitusta!”

"Minullahan ei muuta olekaan kuin rajatonta kunnioitusta sinua kohtaan, rakas", Lexa huomautti huultaan purren, ettei nauraisi. Hänen ei pitäisi kiusata Emilyä näin, koska hän saisi tuntea sen vielä nahoissaan.

Siinä Lexa oli oikeassa, nainen kuulisi tästä vielä. 
”Vitut on.” Hän nappasi naisen kädet vihdoin, selvästi havitellen mokomia käsirautoihin. 
”Kuulen että haluaisit nauraa. Annan sinulle aihetta.”

Lexa laittoi vain näön vuoksi hieman vastaan, vaikka antoikin naisen naksauttaa käsiraudat paikoilleen.
"Annatko? Aiotko istua sylissäni ja kertoa vitsejä, kunnes nauran?" Lexa kiusasi virnistäen.

Enily mulkaisi naista suorastaan murhaavasti. Suukapula olisi pitänyt ostaa, helvetti. Kun Lexa oli kiinni sängyssä, hän nojautui näykkäisemää tuon rintaa. Siinä tuolle vitsiä! Kädet kiusasivat tuota kosketuksin, eivät kovin hellästi nekään.

Siinähän olisi hyvä ostos seuraavalle kerralle, kun tie syystä tai toisesta veisi seksikaupan puolelle! Lexa ynähti hampaita rinnallaan ja kaarsi selkäänsä aavistuksen irti patjasta, jotta kosketus säilyisi mahdollisimman pitkään. Emilyä oli selvästi kannattanut kiusata, kun hän sai nyt näin kovakouraisen naisen ylleen. Se tuntui potkaisevan vaihteen taas kerralla suurimmalle. Ylikierroksilla käymisestä tuntui tulleen hänen normaali olotilansa loman aikana.

Emily oli raivoissaan! Ja purki sen kypsästi rääkkäämällä naisystäväänsä astetta kovakouraisemmin kosketuksin, varmistaakseen että tuo olisi äärimmillään ennen kuin hän edes todella aloittaisi.

Siinä tavoitteessa Emily todella onnistui, sillä Lexa oli hyvin nopeasti valunut pelkäksi voihkivaksi, iniseväksi ja halusta sopertavaksi mytyksi, joka nyki käsiään vasten rautoja ja kiemurteli sängyllä kaivatessaan enemmän.
"Rakas", Lexa vetosi terävän henkäisyn myötä. "Tarvitsen... sinua, kiltti."

Emily vilkaisi Lexaa, siniset silmät palaen. Ha! Hän hapusi sen lelun käsiinsä, asetellen sitä aikansa. 
”niinkö?”

"Niin", Lexa parahti koettaen olla kiemurtelematta, vaikka keholla tuntuikin olevan ihan oma tahto. "Ole kiltti", hän vetosi kaartaen jälleen selkäänsä irti patjasta. Käsiraudatkin kilahtivat, kun hän ei osannut olla aloillaan nautinnon huipun ollessa niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Emily oli kiltti, sen verran että pyöräytti asetuksi kovemmalle. Sen siitä sai kun kiusasi tarpeeksi kauan!

Lexa parkaisi ääneen ja heittelehti hetkessä nautinnon kourissa hapuillen otetta käsiraudoista. Hyvä helvetti, hän menettäisi järkensä, jos jäisi edes henkiin. Ei, hän ei todellakaan ollut jäämässä edes henkiin, kun orgasmi vain tuntui venyvän pidemmäksi ja pidemmäksi. Hän voihki vatsan nytkähdellessä ja koetti olla potkimatta jaloillaan, vaikka keho tuntuikin irtautuneen täysin aivojen käskyistä. Tai ehkä hänen aivonsa olivat vain sammuttaneet itsensä. Sekin oli täysin mahdollista.

Emily ei vain ollut antamassa armo. Ehei. Hän ei lopettanut siihen, vaan antoi lelun jatkaa, kuten myös itse jatkoi naisen rintojen suutelua ja ihon näykkimistä. Ei, Emily ei ollut käyttäytymässä. 

Armo oli todellakin kateissa oleva asia, mitä Emilyn puuhiin tuli. Lexa epäili silmien pyörivän päässä niin, että ne näkivät jo aivoissa kulkevat sähköpiikitkin, kun nautinto vain venyi ja sai päälleen toisenkin. Vai ehkä kolmannen? Hän ei enää tiennyt, missä yksi orgasmi loppui ja toinen alkoi, kun koko keho nyki. Hän todellakin kuolisi tähän. Nainen työnsi Emilyä voimakkaammin pois yltään polvellaan ja risti jalkansa silmät tiukasti suljettuina. Hän oli varmasti jo kuollut ja päätynyt nirvanaan. Siltä se ainakin tuntui, kun keho jatkoi nytkimistään ja mikään ei tuntunut enää todelliselta.

Emily ei olisi millään antanut periksi, mutta selvän kiellon myötä antoi Lexalle edes sen verran armoa, että kuunteli sitä. Hän katseli naista virne kasvoillaan. 
"Näytät hyvältä." Hän totesi naurua äänessään. 

Lexa olisi lyönyt Emilyä, jos vain millään olisi jaksanut kohottaa kättään. Nyt siitä ei ollut toivoakaan, kun käsi vain laiskasti nykäisi sängyllä. Hän raotti silmiään voidaksen mulkaista naista, mutta sekin tuntui ylivoimaiselta.
"Rikoit minut", hän protestoi ynisten.

Ja lisäksi käsi oli raudoissa. Ha! Itsesuojelua parhaimmillaan! 
"En. Hyvin toimit."

Lexa koetti mulkaista naista uudemman kerran, mutta siitäkin eleestä puuttui kaikki voima.
"En", hän valitti ynähtäen, kun vatsa tuntui edelleen nykivän. "Päästä minut irti", hän pyysi jaksamatta edes yrittää käden liikuttamista uudestaan.

Emily hymyili niin tyytyväisenä. Ha. Ha! Hän avasi käsiraudat kiltisti, käyden Lexan viereen. Pitäisi kai rääkätty nainen halia kuntoon? 
"Puhut, joten toimit.”

"En", Lexa vastusti uudestaan. Hän hieroi laiskasti ranteitaan, mutta sekin tuntui vaativan aivan liikaa energiaa. Emily oli kuluttanut hänet aivan loppuun. Ehkä nainen saisi nukkua koko yön ilman häiriötä häneltä.
"En toimi. Olen rikki."

Emily otti hellästi toisen ranteen otteeseensa ja hieroi sitä hellästi, painaen suukonkin iholle. Voi rakas. 
"Jaksat inttää, voit hyvin."

Lexa vain inisi vastaukseksi. Olo tuntui niin syntisen hyvältä, samaan aikaan kun hän olisi vain voinut sulkea silmänsä ja nukahtaa seuraavaksi vuorokaudeksi.
"Taisit toteuttaa lupauksesi", nainen mumisi räpytellen hitaasti silmiään. Emily oli puhunut jotain tajuttomaksi panemisesta, tai siihen suuntaan. No, hän oli niin lähellä sitä pistettä kuin mahdollista.

Emily virnisti ylpeänä, hieroen seuraavaksi toista rannetta hellin sormin. 
"Minä pidän lupaukseni aina, muru."

Lexa ei voinut väittää siihen vastaan. Niin Emily teki, oli aiheena mikä tahansa. Hän kiehnäsi lähemmäs naista ja hautasi kasvonsa punaisten hiusten sekaan. Paljon parempi.
"Haluan vain nukkua vuorokauden", nainen huokaisi raukeana.

"Nuku" Kukaan ei estänyt Lexaa nukkumasta niin kauan kuin tuo tahtoisi. 
"Kukaan ei estä sinua."

"Kohta", Lexa vastasi, "kunhan tämä nytkiminen loppuu. Helvetti." Lihakset rentoutuivat kyllä, mutta silti aina välistä jokin paikka nykäisi. Hiton Emily.

Emily ei voinut vastustaa. Nainen nousi seisomaan, mennäkseen hammaspesulle - ja tökkäisi Lexaa kylkeen, niin että tuo varmasti nytkähtäisi. Sitten oli hyvä karata kylpyhuoneeseen.

Lexa älähti tökkäisyä ja käpertyi sen seurauksena pienelle kerälle kyljelleen toinen jalka nykien. Helvetin Emily! Hän muistaisi tämän huomenna. Nainen saisi tuntea nahoissaan, miten julma oli ollut hänelle tänään. Lexa ei jaksanut edes ajatella ohuen peiton alle kömpimistä. Hänen oli ihan hyvä näin, pienenä keränä peittojen päällä, pää tyynyihin painettuna.

Emily palasi hampaat harjattuna ja hiukset myös. Hän nykäisi peittoa Lexan alta, vetäen sen molempien ylle. Samalla hän houkutteli naista kainaloon. 
"Anteeksi. Oli pakko."

Lexa nurisi tyytymättömänä, kun hänen loikoiluaan häirittiin peittoa nykimällä. Nainen käpertyi Emilyn kainaloon tyytyväisesti huokaisten.
"Rakastan sinua", hän kertoi painaen laiskan suukon naisen iholle. "Hyvin, hyvin paljon. Vaikka koidutkin vielä kohtalokseni. Tai ainakin estät kävelemästä päivään tai pariin vaappumatta kuin pingviini."

Emily silitti naisen selkää pehmeästi. 
"Minäkin sinua. Ja en sen enempää kuin sinä minun." Hän totesi hymyillen. 

Lexa vain mumisi epäselvästi vastaukseksi. Hän ei jaksanut ajatella, mitä hänen oli tarkoitus sanoa.
"Hyvää yötä", nainen tyytyi sen sijaan sanomaan. Ainakin hän sai sen oikein, eikä sotkenut kahta toivotusta keskenään tai jotakin.

Emily antoi itsensä valua uneen kaikessa rauhassa. Siinä oli oikein hyvä olla Lexa vieressä ja nauttia siitä. Tämä oli elämässä parasta, etenkin kun sai nukkua pitkälle aamuun.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: [P] We fall in love by chance and stay in love by choice   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
[P] We fall in love by chance and stay in love by choice
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Muu maailma-
Siirry: