PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Enkeleitä, liekö heitä

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Enkeleitä, liekö heitä   La Kesä 02, 2018 1:55 pm

Kokoelma pikaviestinpelejä pääasiassa Kirken Angus Cunninghamin ja Hatsiubatin Lieke Leeuwenhoekin välillä. Teksti sisältää aikuista materiaalia.

Tiistai 5. kesäkuuta 2018 - alkuilta, Montagu Court, Newcastle

Lieke ei ollut (yllättäen) tänään jaksanut olla yötä yksin, joten tekstiviestien jälkeen oli ollut helppo suunnata autolla Newcastleen. Hyvä on, hän ei ehkä aina pukeutunut ihan niin... helposti riisuttavasti tai paljastavasti, mutta mitä pahaa saattoi olla miehen pienessä provosoinnissa? Mekko oli kuitenkin vielä säädyllinen, vaikka ei yltänytkään peittämään hieman yli polven tulevien sukkien reunaa. Hän soitti ovikelloa ja heitti vaaleita hiuksia olkansa yli, naputellen sormiaan taskussa yhteen.
Julian oli ollut tänään poikkeuksellisen piikikäs Bourbonin pitkistä piuhoista ja mitä ystävällisimmin (ei) muistuttanut Commodoren piruetin latteudesta. Kuka tahansa kaipaisi piristystä.

Koirien terävä haukku tervehti ovikellon soittoa. Niitä seurasi vahvasti skotlantilaisittain ärähdetty 'ole hiljaa' ja hetkeä myöhemmin laivastonsinisiin housuihin ja rennosti napitettuun, hihoista rullattuun, valkoiseen kauluspaitaan sekä löysättyyn, helmenharmaaseen solmioon pukeutunut Angus nykäisi oven auki.
"Hei", mies tervehti siniharmaat silmät hymyyn siristyen, pyyhkäisi kuparinpunaisia, tuuheita hiuksia pois otsalta ja viittasi Liekeä peremmälle. Katse käväisi paljaassa kaistaleessa reittä.
"Mitä kuuluu?"

Lieke veti ohuen takin pois päältään kun astui peremmälle.
"Hei sinullekin." Hän naurahti, vilkaisten mihin miehen katse harhaili. Teki tehtävänsä, siis.
"Ilkeä, ilkeä valmentaja." Hän mutristi liioitellusti huultaan.

Angus naurahti käheästi ja silitti vieressään kiehnäävän Lenan punaista päätä. Se riiputti hampaissaan toiveikkaasti köysilelua, omistajan kätkettyä taktisesti vihlovat vinkulelut.
"Oletko viskipaukun tarpeessa?" hän kysyi tarjoutuen ottamaan naisen takin.
"Vai jonkin vielä nautinnollisemman?"

Lieke puraisi huultaan.
"Toisessa järjestyksessä? Voin ottaa viskin jälkikäteen, jos voin jäädä yöksi." Hän ojensi takin skotille ja vilkaisi tuon koiraa. Hölmö optus, ihan harmittoman suloinen.

Hymy nykäisi miehen suupieliä, ja Angus hieraisi kyömyn nenänsä vartta, kun ripusti Lieken takin eteisen naulakkoon ja painoi sitten kätensä naisen selälle, ohjaten tämän painokkaalla kannustuksella sisustussuunnittelijan miehekkään elegantiksi sisustamaan ruokailutilaan.
"Hyvä päätös", mies kuiskasi, tarttui Liekeä vyötäröltä ja nosti tämän istumaan pöydän laidalle, nojautuen suutelemaan naista.

Lieke kehräsi kevyesti ja hymyili tyytyväisenä kun tuli nostetuksi pöydälle.
"Eikö? Minäkin pidän siitä."

Angus nauroi matalasti, kun poimi toisen pitkistä jaloista käteensä vetäytyessään suudelmasta, riisui kengän ja nakkasi sen eteisen suuntaan. Sitten hän teki samoin toiselle. Sukat voisivat hyvin jäädä, ja kädet vaelsivat varmoina nilkoilta ylös sääriä ja reisiä, ujuttautuen mekon helman alle, kun mies nojautui hamuamaan naisen kaulaa, näykäten sitä hampaillaan.

"Tiedä sitten että koirasi ovat lapasia jos ne syövät kenkäni." Lieke mutisi hiljaa, nojautuen kevyesti taaksepäin.
"Ja niin ihana kuin pöytä onkin, mutta minulla olisi paikat jumissa..."

"Minä ostan sinulle uudet", Angus huokasi Lieken kaulaa vasten ja veti tätä itseään vasten.
"Paikat jumissa vai? Mitä prinsessa sitten toivoisi?" hän kysyi käheästi naurahtaen, kun kävi häpeilemättä vetämään alushousuja pois naisen jalasta.

"Parempi olisi." Lieke mutisi hiljaa ja kehräsi kunnolla.
"Sänkyä ja pitkää hellyyttä."

Angus vetäytyi kauemmas ja loi naiseen skeptisen katseen, toinen kulma koholla.
"Sänkyä ja pitkää hellyyttä?" hän toisti sivellen sormenpäillään paljaan sisäreiden ihoa kuin yrittäen päätellä oliko se sarkasmia.

"mmmhm, juuri sellaista." Lieke kehräsi.
"Hellyyttä jossa sinä olet huulinesi paljon alempana."

Angus nauroi käheästi ja koppasi naisen varoituksetta syliinsä, lähtien pitkin, kiireettömin askelin kohti makuuhuonettaan.
"Ja kuinka arvokkaana sinä pidät moista huomiota?" hän kysyi antaen sormiensa vaeltaa Lieken reisillä ja lantiolla kantaessaan tätä.

"Saattaisin harkita vastapalveluksia jos olisit hyvä poika. Mitä sinä et ihan aina ole." Lieke huomautti, puhe aksentista hieman kärsien. Hyvä että he edes ymmärsivät toisiaan.

"Jos sinä haluaisit hyvän pojan, sinä et olisi täällä", mies huomautti matalasti, silmät huvitusta tuikahtaen ja heilautti Lieken sylistään massiiviselle parisängylle. Hän tarttui naisen mekkoon ja nyki sitä ylemmäs niin, että saattoi paljastaa lantion. Alushousut olivat jääneet jonnekin matkan varrelle. Hän voisi ostaa niitäkin uudet.
Angus painoi suudelman Lieken lonkkaluulle, sitten reidelle, ennen kuin näykkäsi sitä kevyesti hampaillaan.

Lieke kävi paljon mieluummin sängylle. Se tuntui ihanalta valmennuksen rasittamien lihaksien alla. Nauratti kun hän huomasi miehen heittäneen hänen alushousunsa-- hetkinen. Lihaksikkaat jalat sujahtivat yhteen voimalla. Miesparka jos pää jäi väliin.
"... nämä eivät ole minun."

"Mmpfh", Angus vastasi ja puski Lieken reidet erilleen, hieraisten päätään.
"Mitä?" hän kysyi punertavat kulmat painuen.

Lieke nousi istumaan ja nyrpisti nenäänsä. Hän otti niistä kiinni vain sen verran jotta saattoi viskata ne jonkun lorton jättämät hammaslangat skottimiehen kasvoille.
Se sama tunne kuin keväällä. Mikä hänessä oli kun ei osannut enää olla vain hyötysuhteessa?
”Siivoaisit hoitojesi välissä!” Hollantilaista sadattelua seurasi huudon jälkeen.
”Rukker! Vaihdoitko edes lakanat välissä?”

Angus suoristautui istumaan sänkynsä laidalle, poimi alushousut kasvoiltaan ja vilkaisi niitä välinpitämättömästi, ennen kuin pudotti ne lattialle.
”No, siivooja ei ainakaan saa tippiä”, hän totesi tyynesti ja käänsi katseensa takaisin Liekeen.
”Rauhoitu.”

Lieke kihisi. Hän oli kyllä tiennyt että oli muitakin, mutta helvetti, sen näkeminen tällä tavalla sai naisen raivostumaan.
”... rauhoitu?” Kun naista käski rauhoittumaan, eikö se aina ollut surkea idea?
”Minä sinulle rauhoittumisen! Godverdomme...” Hän nousi samalla sängystä, kihisten. Korvista tuli varmasti savua.
”Tiedän kyllä että sinulla käy täällä ties mitä huoria, mutta en minä halua sitä tietää!”

Anguksen kulmat painuivat ärtyneen asteen ja mies yritti tarttua Lieken käsivarteen ja nykäistä naisen päättäväisesti takaisin sängylle.
”Annatko koskaan kenenkään muun puhua, hmm?”

Nainen huitaisi otteeseen jääneellä käsivarrella, ihan turhaan. Iso mies, hän oli siinä jos Angus halusi hänen olevan.
”No mitä?” Sängyltä hän ponkaisi heti takaisin ylös.

Angus ei irrottanut otettaan naisen käsivarresta, vaikka tämä sinkosi uudelleen jaloilleen. Hengitti vain kerran syvään, jotta edes toinen heistä pysyisi rauhallisena.
”Siivoojani on ollut huolimaton. Ei ole syytä riehua.”

”Siivoojasi?” Lieke huitaisi uudelleen, tarkoituksenaan päästä irti. Hän oli selvästi vain kuvitellut eikä osannut raivonsa alta ihan pukea sitä sanoiksi.
”Irti! Ja sinä voit vaikka... vaikka... ga je hondje neuken! Minä en aio olla vain yksi sadasta huorastasi.” Pitäisi ehkä opetella siihen että englantilaiset loukkaukset tulisivat mieleen sukkelammin.

”Hei”, Angus ärähti ja nousi jaloilleen, tarttuen Lieken toiseenkin käsivarteen.
”Voisitko lakata huutamasta?” Hän yritti painaa naisen istumaan sängyn reunalle.
”Mikä tässä on ongelma? Jos oikein muistan, sinä olit kiinnostunut epävirallisesta, avoimesta jutusta.”

Nainen painui istumaan, ei tosin siksi että olisi halunnut. Hetken mielessä välähti halu potkaista miestä nivusiin, mutta se olisi jo lapsellista?
”En tajunnut että saan jonotusnumeron! Ja sehän on ainoa mihin minä kelpaan, siihen asti että löydät sellaisen jonka haluat viedä ulos!” Sellaisen joka on vaimomateriaalia. Huuto ei ollut heti loppumassa.

Angus kyykistyi Lieken eteen naisen ranteet lujasti käsissään ja tuijotti tätä kulmat ärtyneessä kurtussa.
”Mitä helvettiä sinä minulle raivoat?” hän ärähti.
”Vai pitikö avoimen suhteen päteä vain sinuun?”

”Ei.” Nainen sihahti ja nyki käsiään vapaiksi. Miehellä oli selvästi rautainen ote. Polvi nenään? Sekin olisi ehkä liioiteltua ja lapsellista.

”Joten mikä on ongelma?” Angus kysyi irrottamatta otettaan.
”Jos siivoojani on huolimaton ja löydät alushousut sängystäni, miksi ne kuuluvat huoralle – eikö sinulla ole varsin samanlaisia vaatekappaleita? Ja miksi yksi on yhtä kuin sata ja tarkoittaa jonotusnumeroa?"

”Irti.” Hän sihisi edelleen vihaisena, aksentti puheessa loistaen.
”Koska tiedän että sinulla on muita kuin se yksi. Ja en koskaan sanonut etten minäkin olisi sellainen.” Lieke veti henkeä, kasvot kiukusta punoittaen.
”Minä... aion kerrankin arvostaa itseäni vähän. En kelpaa sinulle muuhun, joten tämä oli tässä. Irti.”

”Hei”, Angus ärähti ja nousi seisomaan, irrottamatta otetaan. Leukaperät jännittyivät hetkeksi kiveksi.
”Kehtaakin laittaa sanoja suuhuni. Millä oikeudella sinä tulet tänne riehumaan ja huutamaan, kun olet itse ehdottanut avointa suhdetta etkä ilmaissut sanallakaan, ettei se olekaan hyvä?"

”Ehkä en tajunnut sitä ennen kuin sinulla roikkuu alusvaatteita täällä kuin metsästyspalkintoja!” Ja taas hän huusi.
”Päästä irti.”

Angus jätti huomiotta käskyn.
”Joten ajattelit, että paras tapa käsitellä asiaa on riehua ja huutaa kuin kolmevuotias uhmaikäinen?” mies ärähti skotlantilainen aksentti vahvana.

Lieke nielaisi ja heilautti päätään, jotta sai vaaleat hiukset pois olaltaan.
”Mitä se sinua kiinnostaa, minähän olen menossa. Heti kun päästät irti.”

”Kasvaisit aikuiseksi”, mies ärähti kulmat painuen.
”Soita minulle, kun pystyt keskustelemaan asioista”, hän sanoi ja sysäsi Lieken kädet otteestaan, astuen kauemmas. Hän upotti kädet röyhkeisiin, punaisiin hiuksiinsa ja käänsi selkänsä naiselle.

Nainen nousi ylös ja siristi silmiään, hieroen kevyesti ranteitaan.
”... miksi minun pitäisi soittaa?”

Angus huokasi syvään ja yritti poistaa kireyttä hartioistaan. Kädet puristuivat nyrkkiin hiuksissa ja tukistivat kevyesti.
”Jotta voisimme keskustella asiasta.”

Se ei käynyt järkeen. Tai kävi, jos mies halusi vakuutella häntä jatkamaan tätä, mutta samalla vaivalla olisi etsinyt uuden.
”Mistä haluat puhua?” Hämmennys rauhoitti tehokkaasti.

Angus kääntyi ympäri siniharmaat silmät ärtymyksestä kytien ja laski kädet villiintyneistä hiuksistaan.
”Vaikka siitä, mikä on ongelma ja mitä haluat, jos tämä ei ole enää sitä.”

Mikä on ongelma? Hän avasi jo suunsa huutaakseen, mutta sai sen suljettua.
”Ongelma on se, etten halua olla varalla ja tulla heitetyksi pois kun löytyy vaimomateriaalia. Jota sinä selvästi etsit väsymättömällä otteella useammasta ehdokkaasta. Enkä myöskään halua tautia tai muiden surkeita jämiä siltä päivältä.”

Anguksen leukaperät kiristyivät asteen lisää ja mies astui lähemmäs kulmat kurtussa.
”Mitä jos lakkaat olettamasta asioita, joista et tiedä paskaakaan?” mies ärähti ja sukaisi jälleen sormet läpi hiuksistaan.
”Millä oikeudella sinä syyllistät minua? Eikö sinullakin ole muita?”

”Se on vain kokemus, ei ehkä juuri sinä.” Samoinhan Lawrence oli tehnyt. Kuulemma nykyään seurusteli. Hmh.
”Ei noin... kolmeen viikkoon.” Jos saattoi soittaa jollekulle miesjahdin sijaan, tietty hän soitti. Varjopuolena oli toki typerien tuntemusten herääminen. Mustasukkaisuus, esimerkiksi.

”Joten älä puhu kokemuksesta faktana”, Angus sanoi ja hieraisi pisamaisia kasvojaan.
”Jos sinä et halua avointa suhdetta, mikset sano niin riehumisen sijasta?”

Nainen nyrpisti kevyesti nenäänsä.
”Koska jokainen nainen haluaa kuollakseen tulla torjutuksi.” Sitä hän sillä vältteli.

”Voi herran tähden”, mies murahti hangaten kasvojaan lujemmin.
”Sinussa ei hippustakaan logiikkaa, tiesitkö sitä? Mitä sinä siis haluat?”

”Nainen, totu siihen.” Lieke tuhahti ja pyöräytti silmiään.
”... olla ainoa tai olla olematta ollenkaan.”

Angus katseli Liekeä tutkien.
”Se koskisi myös sinua”, hän muistutti. Hän ei suhtautuisi tyynesti, jos saisi tietää naisen pyörittävän muita samaan aikaan.

Se sai naisen siristämään silmiään.
”Tietenkin.” Milloinhan viimeksi hän oli ollut sellaisessa suhteessa? Anguksen huomautus lieni aiheellinen.

Epäilys nakersi miehen mieltä. Voisiko hän pitää tasapainonsa? Angus ei halunnut lipsahtaa enää pimeyteen, jossa oli joskus käynyt.
”Ehkä voisimme kokeilla sitä”, hän pohti hieraisten sileäksi ajeltua leukaansa.

Jokin Lieken olemuksessa putosi. Mitä ihmettä?
”Mitä?” Ei hän ollut olettanut tätä lopputulosta.

Anguksen punertavat kulmat kurtistuivat.
”Etkö sinä sitä halunnut?” hän haastoi ja nykäisi solmion kaulastaan, nakaten sen huolimattomasti vaatekaappinsa suuntaan.

”Halusin.” Se oli eri asia olettiko hän että Angus suostuisi siihen. Se tuntui järjettömältä.
”En olettanut että suostuisit.”

Angus huokasi epäuskoisena ja hankasi kasvojaan.
”Mitä hittoa sitten oletit?” hän kysyi ja istahti sänkynsä laidalle.

”Oletin että haluat jatkaa elämääsi kuten ennenkin.” Mitä yhdestä naisesta sinne tai tänne, kun oli kymmeniä?

Mies huokasi raskaasti ja nojasi päänsä reisiin tuettuihin käsivarsiin. Hän oli varma, että Lieke oli aivan omassa luokassaan logiikkansa kanssa.
”No, mitä sinä haluat?”

Voi, Angus oli saanut vasta pienen osan siitä mitä nainen osasi olla.
”Minä sanoin. Kyse on siitä mitä sinä haluat, vai voimmeko kokeilla koska et jaksa sanoa nyt ei?”

”Jumalauta”, Angus ärähti nousten uudelleen jaloilleen.
”Yritä päättää, mitä haluat tai sitten kuuntele minua, kun puhun”, hän sanoi katsomatta taakseen, kun harppoi makuuhuoneesta.
”Sillä välin otan viskiä."

”No puhu!” Hän sihahti ja seurasi miestä hitain askelin. Katse etsi samalla niitä hänen alushousujaan.
”Minä sanoin haluavani olla ainoa, mutta en halua samaa sinulta säälistä.”

Angus huokasi vastaamatta, kun poimi olohuoneen vitriinistä yhden keräämistään pulloista arvokasta, vanhaa viskiä ja kippasi sitä reilulla kädellä lasiin, ennen kuin istahti upottavalle, hiilenharmaalle sohvalle. Koirat ähersivät itsensä hänen viereensä hännät huiskuen.
”Kuuntelitko, mitä sanoin aikaisemmin? Älä pyydä minua toistamaan itseäni."

”Sinä sanoit että voi sitä kokeilla.” Ei varsinaisesti antanut vihjettä oliko se säälistä vai omasta halusta. Hän huokaisi ja kurtisti kulmiaan kun housuja ei näkynyt missään. Oliko sinänsä ihme, ne olivat pienet.

”Ja mitä osaa sinä et ymmärrä siitä?” Angus kysyi siemaisten lasistaan ja silitti puoliksi syliinsä tunkevan Lenan ohutta, punaista karvaa.

Lieke puraisi huultaan. Ehkä hänen pitäisi mennä kotiin ja opetella joskus säilyttämään malttinsa.
”En tosiaan tiedä.”

Angus huokasi, hieraisi kasvojaan ja tyhjensi lasinsa, laskien sen sohvan viereen parkkeeratulle, pienelle, tummapuiselle tasolle, jonka käyttötarkoitus ei ollut koskaan täysin auennut hänelle. Sitten hän ojensi naiselle kätensä, kutsuen tätä syliinsä.

Hitain askelin hän asteli sohvan luo ja istui alas. Aavistuksen valmiina sinkaisemaan ylös, mutta se johtui omasta ärtymyksestä.

Angus kiersi käsivarren Lieken vyötärölle ja hinasi naisen syliinsä, silittäen tämän selkää.
”Vähän vähemmän seinähullua ja enemmän Liekeä, jooko?” hän kysyi kiertäen kätensä lujina naisen ympärille.

Lieke hipaisi nenällään miehen poskea.
”Olen seinähullu.” Hän huomautti huvittuneesti.

”Vahvasti epäilen”, Angus vastasi matalasti ja halasi naista tiukemmin.
”Olen varma, että olen nähnyt jo aivan toisenlaisiakin puolia sinusta.” Varsinkin makuuhuoneen puolella.

Siro käsi nousi skotin niskaan ja silitteli tuon punaisia hiuksia kevyesti.
”Etkö ole kuullut että hollantilaiset ovat hulluja?”

”En”, Angus vastasi ja kallisti päätään niin, että saattoi painaa huulensa vasten naisen kaulaa.
”Ainoa hulluus, mitä todella arvostan, kuuluu makuuhuoneeseen.”

”Me olimme siellä, joten mitä sinä valitat?” Lieke naurahti matalasti.

”Erilaista hulluutta”, Angus murahti ja näykkäsi naisen kaulaa.

”Tuo on jo vain nirsoutta.” Hän huomautti miltein kehräten. Helposti lepytelty nainen. Koko keho värähti näykkäisyn myötä ja käsi nousi ylemmäs punaisissa hiuksissa, tukistaen.

Angus näykkäisi uudelleen, lujemmin.
”Luulen, että meillä jäi jotain mukavaa kesken.”

Lieke tukisti hiuksia kovemmin.
”Jäikö sinusta? Oletko varma etten taas naksahda?”

”Ehkä parempi sitoa sinut kiinni sänkyyn?” Angus ehdotti suudellen naisen kaulaa ja halaten tämän vyötäröä tiukemmin.

Ajatus sai värähtämään.
”sekö sinusta auttaisi? Vai suojeletko vain omaa päätäsi?” Hän antoi tukistuksen hetken olla, sekoitti hiuksia kädellään ja suukotti punaista pörröä.

”Auttaisiko se sinua?” hän kysyi hengittäen kaulan pehmeää ihoa vasten ja antoi sormiensa valua paljaalle reidelle.
”Minun pääni on kovaa tekoa.”

”En tiedä auttaisiko.” Miksi antaa valmiita vastauksia, kun saattoi leikkiä?
”Niinkö?”

”Mm’hh”, Angus vastasi, katsahti silmäkulmastaan, että koirat olivat väistäneet kauemmas ja heilautti Lieken sitten sylistään selälleen sohvalle, kumartuen naisen ylle.
”Luulen, että voisi hyvinkin auttaa.”

Se sai naisen nauramaan äänekkäästi, vaistomainen reaktio yllätykseen. Vihreissä silmissä tuikki.
”Vai sellaista sinä luulet...” Pitkät jalat kietoutuivat miehen ympärille.

”Olen usein oikeassa”, Angus ilmoitti ja näykkäsi naisen kaulaa, kun antoi kätensä valua ylös paljasta reittä ja rullata lyhyttä mekkoa uudelleen ylemmäs.

”Oletpas varma itsestäsi.” Lieke naurahti, painaen kiusallaan reisiään yhteen.

”Hyvästä syystä”, Angus vastasi ja työnsi rauhallisesti naisen jalkoja erilleen, valuen sohvalla alemmas.

”Niinkö? En huomaa että olisin kiinni missään...” Sormet vilahtivat takaisin hiusten sekaan. Joskus skotlantilaista piti muistuttaa siitä mikä kidutukseksi laskettava oli hyväksyttävää.

”Kerjäätkö sitä?” Angus kysyi painaen naisen jalkoja erilleen ja kumarsi päätään näykätäkseen reiden ihoa, välittämättä tukistuksesta hiuksissaan.

Jalka värähti ja sai aikaan kevyen tukistuksen miehen hiuksissa.
”En koskaan kerjäisi.”

”Katsotaanko”, Angus hymähti valuessaan alemmas ja ottaessaan lujemman otteen naisen lantiosta. Lieke oli tainnut toivoa häntä huulineen paljon alemmas.

Se kirvoitti naisesta hiljaisen voihkaisun. Hyvä luoja tuo oli mahdoton.
”En... miksi kerj...äisin?”

Angus naurahti matalasti ja otti tiukemman otteen naisen lantiosta, kun pyrki ajamaan tämän hulluksi syntiseksi kehutulla kielellä – mutta vain melkein.

Juuri tämän takia miestä piti tukistaa.
”... Angus!” Helvetin kelvoton mies, jolle ei voinut edes antaa periksi.

”Mitä sanoit?” mies kysyi ja nousi tarpeeksi näykätäkseen naisen reittä.

”Helvetti...” hän yritti työntää miestä takaisin alemmas.
”Hyvä on! Voisitko sitoa minut sänkyyn?”

Angus nauroi matalasti ja hamusi naisen reittä mietteliäänä. Sänkyyn sitominen oli hyvä ajatus, ehdottomasti.
”Pyydätkö minua jatkamaan?”

”Kiltti, kyllä kiitos.” Jokainen lihas oli pingottunut ja hän ei aikonut kärsiä siitä kauan.
”Senkin omahyväinen...”

Angus nauroi vapautuneemmin ja siveli Lieken alavatsaa hetken sormenpäillään, ennen kuin vajosi takaisin alas – kun niin kauniisti pyydettiin.

”P-paskiainen...” Lieke mutisi käheästi. Hän oli vetää jalkansa uudelleen tiukasti yhteen, ettei mies saisi päähänsä toistaa äskeistä, kun hän lopulta sai helpotuksensa.

”Onko tuo nyt sopiva sana kiltin tytön suuhun?” Angus kysyi kulmaansa kohottaen ja nojasi leukansa hetkeksi naisen alavatsaan, antaen tälle hetken hengittää, ennen kuin pyyhkäisi suupieleään ja nousi sitten ylös, nostaen Lieken syliinsä.
”Taisi olla puhetta sänkyyn sitomisesta…”

”Ihan täydellisen sopiva.” Lieke mutisi hiljaa ja kietoi lopulta kädet miehen niskan taakse.
”Mmhm. Kaiken lisäksi sanomani on totta.”

”Minua on kutsuttu pahemmaksikin”, Angus vastasi laskien Lieken istumaan sänkynsä laidalle, pyyhkäisi vieraat alushousut vaivihkaa sängyn alle ja poimi lattialle heittämänsä, helmenharmaan solmion käsiinsä.
”En ole kyllä lainkaan varma, kuinka kiltti tyttö sinä olet.”

”Mmm.” Hän oli hetki sitten käskenyt miehen painua naimaan koiriaan. Hups.
”Olen enkeli, näkeehän sen jo olemuksestakin.”

”Mikä sääli, että aion tehdä hyvin epäenkelimäisiä asioita sinulle”, Angus kuiskasi, näykkäsi naisen korvaa ja tönäisi tämän nurin sängylle.

”Ehkä minä selviän.” Lieke totesi hymyillen, kaatuen samalla sängylle. Nainen tosiaan näytti stereotyyppiseltä enkeliltä kun vaaleat hiukset levisivät sängylle.

Angus naurahti käheästi ja nousi itsekin sängylle, tarttuen naisen käsiin ja sitoi ne lujasti yhteen helmenharmaalla solmiollaan. Ennen kuin hän sitoi ne kiinni sängyn päätyyn, hän kiepautti Lieken varmoin ottein vatsalleen.

Lieken piti tietenkin kokeilla kestäisikö se solmu. Ja kestihän se.
”Onkohan reilua etten näe mitä sinä paskiainen teet?”

Angus läpsäisi naisen paljasta pakaraa.
”Onko tuo sopiva tapa puhua?” hän kysyi ja varmisti solmion pitävyyden, ennen kuin läpsäisi uudelleen.
”Alan epäillä, ettet sinä halua tulla kohdelluksi lainkaan kuin kiltti tyttö.”

”Aivan sopiva sinulle.” Lieke totesi, värähtäen läpsäisyn alla. Omahyväinen paskiainen tiesi miksi nainen soitti suutaan.
”Ihanko itse ajattelit?”

”Jos jatkat pääsi aukomista, alan epäillä, että kaipaat jotain suuhusi”, Angus huomautti kumartuen naisen selän ylle ja painoi suudelman tämän niskalle, näykäten hartiaa hampaillaan.

”Minä en auo päätäni vaan kerron mielipiteeni.” Lieke korjasi virne huulillaan. Värähdys juoksi kehon läpi. Miestä oli ihana provosoida.

Angus hymähti huvittuneena ja tarttui naisen lantioon, sivellen sen kaarta mietteliäästi sormenpäillään. Sitten hän otti siitä lujemman otteen ja antoi sormiensa valua toistamaan, mitä oli tehnyt aikaisemmin sohvalla.

"S-sinä kiero paskiainen..." Lieke murahti voihkaisun alta, sormien takertuessa lakanaan. Ainakin vielä Anguksen provosointi oli hauskaa.

Angus kannatteli Lieken lantiota, pidellen naista polvillaan sängyllä ja jatkoi tyynesti, kiihtyvällä liikkeellä. Niin kauan kuin nainen saattoi ’kertoa mielipiteensä’ hänen kuuluikin jatkaa.

Rehellisyyden nimissä siihen ei mennyt kauan. jalka saattoi osua Anguksen käteen hieman voimakkaammin kuin oli tarkoitus, kun Lieke yritti kertoa että nyt riitti. Mistä lähtien hengittäminen oli ollut niin vaikeaa vaikka keho oli täysin rento?

Angus naurahti matalasti ja siveli hetken sormillaan naisen lantion kaarta.
”Et kai saanut jo tarpeeksesi?” hän kysyi kumartuessaan lähemmäs Lieken korvaa, halaten lantion kiinni itseensä.

"... omahyväinen paskiainen." Lieke totesi ääni käheänä ja veti terävästi henkeä.
"Naisilla on rajansa..."

Angus näykkäsi naisen hartiaa.
”Löysinkö sinun?” hän naurahti ja hamusi naisen kaulaa, nojautuen kevyesti tämän selän ylle.

Oli aivan täysin reilua painaa itseään miestä vasten,
Hetkinen.
"... ja sinulla on edelleen vaatteet." Hän totesi närkästyneenä.
"Mitä iloa sinusta on, jos et edes ole katseltavissani?"

Angus hyrähti käheästä naurusta ja puraisi naisen hartiaa terävämmin.
”Sinulla on pointti”, hän vastasi ja vetäytyi kauemmas, kurottaen yöpöytänsä laatikosta pienen, rapisevan paketin. Toinen käsi siveli naisen reisiä. Vyö kilahti.

Lieki puraisi huultaan. Helvetin mies.
"En vieläkään näe." Hiukset tulivat tielle jos katseli olkansa yli.

Ehkei näkisi, mutta mies luotti siihen, että tuntisi pian. Hän antoi sormiensa siirtyä kiusoittelemaan naista, kun avasi pakkauksen hampaillaan, kumartui painamaan suudelman Lieken selälle ja painautui pian lähemmäs. Oli syytä toivoa, ettei seinän takana asunut turhan herkkiä naapureita, sillä sängyn pääty oli jo louhinut merkkinsä makuuhuoneen seinään.

Herkkähipiäiset naapurit voisivat suksia Lieken puolesta kuuseen. Hän ei kyllä tehnyt mitään hillitäkseenkään itseään. Tämän takia hän oli alunperin tänne jaksanut lähteä. Rentous ja mielen tyhjeneminen olivat ehdottomasti mahdollisten pienten nirhaumamustelmien arvoisia, kun hän oli saattanut todenteolla kokeilla solmion kestävyyttä.
"T-tarvitset pehmustetut käsiraudat..." Oli sekin kommentti.

Angus naurahti käheästi, nousi siistiytymään makuuhuoneen ohessa olevaan kylpyhuoneeseen ja palasi hetken kuluttua – varsin siististi pukeissa – irrottamaan solmion Lieken käsistä.
”Hyvä tyttö”, hän sanoi suupieli nykäisten ja taputti naisen paljasta pakaraa.

Lieke kääntyi ympäri heti kun saattoi, siristäen silmiään.
"Omahyväinen paskiainen." Hän totesi ja tökkäisi miehen kylkeä voimattomasti.
"Minä olen alaston ja sinulla on vaatteet. Millä tasolla tämä on reilua? En halunnut hyväkroppaista miestä katsellakseni kauluspaitoja..."

”Vai niin”, Angus nauroi ja kellahti selälleen sängylle, vetäen hurmaavan alastoman Lieken kainaloonsa. Hän viittasi vaatteitaan kohti kuin haasteena: ole hyvä vain, jos siltä tuntuu.

Lieke kävi kainaloon ja antoi sormiensa askarrella laiskasti kauluspaidan nappien kanssa.
"Etkä sinä niitä kuitenkaan enää tänään tarvitse."

”Jos olet sitä mieltä”, skottimies hyrähti raukeasti ja nojasi päänsä tyynyyn katsellen epäenkelimäistä enkeliä kainalossaan. Sormet vaelsivat vaaleissa hiuksissa.

"Olen todellakin." Lieke mutisi, vieden sormet paidan alle kun napit oli saanut auki, sivellen miehen ihoa hellästi.

Ajatus hullusta hollantilaisesta sai siniharmaat silmät siristymään hymystä. Angus poimi toisen naisen käsistä omaansa ja tarkasti, ettei ranne ollut turhan pahasti ruhjoutunut.

Ei mitään mikä ei katoaisi päivässä tai kahdessa, saatika ei saisi ratsastushanskalla piiloon. Kaikki hyvin.
"Mitäs tutkit?"

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Kesä 02, 2018 1:55 pm

”Sinua”, Angus vastasi ja halasi Lieken tiukemmin kylkeensä.
”Seinähullu hollantilainen.”

"Sinulla ei ole aavistustakaan millaisia me osaamme olla." Lieke naurahti pehmeästi ja hamusi poskea huulillaan.

”Pitäisikö vapista?” Angus kysyi raukeasti ja kieräytti Lieken vatsansa päälle, antaen käsiensä vaeltaa naisen paljaalla selällä.

Huulet painuivat posken sijaan rintakehälle, naisen nauraessa pehmeästi.
"Tietenkin. Olemme äärimmäisen pelottavia ja uhkaavia." Tai sitten eivät. Riippui hollantilaisesta.
"Mitä sinä kelvoton teet huomenna?"

Sormenpäät kulkivat selkärankaa ja valuivat pakaroille, joista Angus oli todennut pitävänsä erityisen paljon.
”Sinulla on todellisia hellittelynimiä, tiesitkö? Käyn liikelounaalla ja valmistelen ensi kuun castingia”, mies vastasi, ”ja ylihuomenna lähden loppuviikoksi Los Angelesiin.”

"Ja sinä olet ansainnut joka ikisen niistä." Lieke naurahti ja jännitti pakaroitaan aivan miehen kiusaksi. Rautaiset istumalihakset.
"Milloin pääset töistä?"

”Olen yrittäjä”, Angus muistutti ja kallisti päätään näykäten Lieken kaulaa.
”Päätän itse omat aikatauluni. Mitä sinulla on mielessäsi?”

"Noh." Lieke aloitti kieltään naksauttaen ja antoi sormiensa vaeltaa skotlantilaismiehen rintakehällä hajamielisesti.
"Jos olisit oikein kultainen ja korvaisit edes osan julmuuksiasi, voisin auttaa unohtamaan työpäiväsi. Sitten voisit toimia taksinani ja voisin häiritä sinua lähtöösi asti mitä miellyttävimmin tavoin. Ja kyllä, minulla on oma auto, jossa ei ole mitään vikaa, mutta en välttämättä valmennuksien jälkeen jaksa ajaa Hexhamia pidemmälle..."

”Vai julmuuksista”, mies naurahti käheästi ja läpsäisi hellästi paljasta pakaraa.
”Se ei kuulosta hassummalta suunnitelmalta”, Angus myönsi ja hieraisi kyömyä nenäänsä vaaleisiin hiuksiin. Ei lainkaan hassummalta.

"Hei!" Nainen vinkaisi nauraen ja nousi istumaan siihen miehen vatsan päälle.
"Hyvä mies." Lieke totesi tyytyväisesti hymyillen ja siveli ihoa sormillaan. Oikein hyvä mies.
"Ja voit aina tehdä koneella töitä kahvilassa. Se on snobien makuun laadittukin. Ei ole pakko katsoa ratsastamistani."

Angus antoi käsiensä vaeltaa naisen reisillä, nousta vyötärölle ja valua takaisin alas.
”Mihin aikaan haluat tulla haetuksi huomenna?” hän kysyi ja hipaisi vaivihkaa peukalollaan reisien välissä.

"Menen vasta illaksi." Lieke mietti hetken. Hän oli aivan kohta menossa hakemaan viskiä. Hän nappasi Anguksen ranteestä kiinni.
"Kolmelta? Hyvitän sinulle kyytiä ehkä vartin, vaihdat vaatteet ja mennään, niin ehdin paikalle ajoissa. Ja nyt-" Lieke liukui hitaasti seisomaan, vahtien miehen jokaista liikettä.
"Haen sen viskin."

Punertava kulma kohosi huvittuneena ja Angus kohottautui sängyllä kyynärpäidensä varaan, tarkkaillen Liekeä. Vartin hyvitys kuulosti mielenkiintoiselta.
”Ole hyvä vain”, hän kannusti hymy suupieltä nykien.

Hän katosi olohuoneeseen ja palasi yhden lasin kanssa. Hän oli kyllä kaatanut siihen melko pitkän paukun. Miksi ottaa kaksi lasia kun saattoi ottaa vain yhden? Hän otti kulauksen ja pudisteli päätään.
"En ymmärrä tämän hehkutusta."

Angus seurasi naista huvittuneena.
”Ehkä makuaistisi kaipaa säätöä”, hän ehdotti ja nykäisi tyynyä paremmin niskansa taakse.
”Hyvä, skotlantilainen viski on kuin elämän eliksiiriä.”

Lieke otti toisen kulauksen ja pudisteli päätään. Hän istui takaisin miehen vatsan päälle, pyöritellen nestettä lasissa.
"En sano että se on pahaa." Hän huomautti huvittuneena.
"Mutta yliarvostettua."

Angus nousi vaivatta istumaan, tarttui Lieken ranteeseen ja maistoi itse lasista.
”Ehkä sinun pitää tyytyä pillimehuihin”, mies ehdotti huvittuneena ja vajosi takaisin selälleen.

"Sylkäisen tätä kohta naamallesi." Nainen uhkasi nauraen.
"Voisit tehdä vatsalihaksesi näin. Istun jalkojesi päällä painona ja saat viskiä tai pusun. Kummalla tuulella sitten olenkaan."

”Sinähän olet täynnä erinomaisia ajatuksia tänään”, Angus naurahti ja siveli sormenpäillään naisen vatsaa.
”Mitä muuta sinulla on mielessäsi?"

Kevyt läpsäisy vatsaa hiveleville sormille.
"Ja jos et käyttäydy, juon viskisi itse." Hän totesi hymyillen.
"Ja yöunet."

Angus ponnisti vauhdilla istumaan ja kiersi käsivarren lujana Lieken vyötärölle. Hän kohotti haastavasti kulmaansa naiselle ja tarttui tämän ranteeseen ottaakseen pitkän kulauksen viskiä.
”Mitä sinä ajattelit yöunillesi tehdä?”

"Johan tuli liikettä." Nainen virnisti ja nosti lasia kauemmas kun mies sai kulauksensa.
"Nukkua ne. Valmentajani on nykyään hirviö, tiesitkö?"

”Ja sinä taidat vain nauttia siitä, sinä hävytön olento”, Angus vastasi ja nosti käden Lieken niskalle, vetäen naisen suudelmaan.

Pehmeästi hän vastasi suudelmaan, keskittyen siihen ettei lasi käsissä kaatunut. Kukaan ei halunnut viskiä sängylle.
"En niin paljon kuin ennen. Hän oli jo ennen sietämätön paskiainen, kuten sinäkin."

”Jonkun pitäisi pestä tuo rivo suu saippualla”, Angus huomautti ja läpsäisi paljasta pakaraa.

Se sai naisen vain nauramaan.
"Onnea yritykseen. Ja sitä paitsi, sinä pidät siitä." Lieke näykkäisi sanojensa päätteeksi kevyesti skotin kaulaa.
"Mutta en selviä ilman yöunia. En ole enää niin nuori nainen ja kolmosten isyys ei tee miehelle hyvää. Kukaan ei rakasta univelkaista valmentajaa."

”Hyvä on – vaihtokauppa, yöunet viskistä”, Angus vastasi ja ojensi kätensä lasia varten.

Lieke ojensi lasin miehelle ja pudisteli päätään.
"Hyvä poika. Ja minä menen nyt suihkuun, jotta saan joskus nukkua."

Anguksen suupieli nykäisi ja mies tyhjensi lasin tottuneella kulauksella. Mies nosti Lieken sylistään sängylle ja nousi ylös, napittaen paitansa uudelleen.
”Vien koirat iltalenkille.”

"Sinä sitten et osaa aikatauluttaa." Lieke naurahti ja kömpi ylös, lähtien kohti kylpyhuonetta.
"Hölmö ukko."

Angus kohotti naiselle kulmaansa ja poimi lasin mukaansa, kun palasi olohuoneen puolelle, missä faaraokoirien sirojen tassujen riehakas töminä tervehti häntä koirien kieppuessa touhukkaina hänen ympärillään. Mies silitti niiden ohutta karvaa rakastavin käsin, ennen kuin katosi ovesta lemmikkiensä kanssa.

* * *

Lieke oli viihdyttänyt itseään päivän ajan muunmuassa shoppailemalla Newcastlessa, kun kerran siellä oli. Hän palasi sopivasti ennen Angusta tuon luo, järjestellen ostoskassinsa siististi olohuoneen nurkkaan. Hänellä oli tallilla vaihtovaatteet, joten niiden puutteesta ei tarvinnut stressata. Miehen tullessa hän lipui sulavin liikkein tuota vastaan.
"Selvisit elävänä."

”Ilmeisesti suuri saavutus?” tummansiniseen, mittatilattuun pukuun pukeutunut Angus kysyi huvittuneena ja löysäsi vaaleansinistä solmiota. Hän jätti olkalaukun ovenpieleen ja astui Liekeä vastaan.

"No siltä se aina välillä sinun kanssasi kuulostaa." Hän oli pukeutunut vain eiliseen mekkoonsa. Kuten sanottu, tallilla oli työvaatteita.
"Tules nyt tänne sieltä, ei ole koko päivää aikaa." Lieke veti miestä kevyesti olohuoneeseen ja kohti sohvaa.

Angus kohotti kulmiaan seuratessaan naista, jolla tuntui olevan jotain mielessään.
”Hei vain”, hän naurahti käheästi ja hipaisi Lieken vyötäröä.

Hän oli luvannut jotakin ja Lieke piti lupauksensa. Hellästi hän tuuppasi tuota sohvalle istumaan, valuen itse lattialle.
"Aivan kuin kehtaisit nauraa minulle?"

Punertavat kulmat kohosivat asteen korkeammalle, kun Angus putosi istumaan hiilenharmaalle sohvalleen.
”En missään nimessä”, hän vakuutti katsahtaen Liekeä vaikuttuneena.

"Sitä minäkin." Hän hymyili mahdollisimman viattomasti ja avasi vyön tyynin sormin. Ehkä Angus ymmärtäisi ilman eri muistutusta vaihtaa muut vaatteet tämän jälkeen. Hän oli luvannut pikaiset hyvityksen ja sen tuo myös sai. Tosin pikaisen, jotta hän ehtisi ajoissa verryttelemään Adagion.

Jos tämä oli maksu taksikyydistä, Angus tuskin pahastuisi palveluna toimimista. Mies vajosi yllättyneenä sohvan selkänojaa vasten. Sormet kiertyivät vaaleisiin enkelinkiharoihin, ei pakottaen vaan lempeästi kannustaen, ja ’maksun’ jälkeen Angus jäi hetkeksi istumaan jokseenkin häkeltyneenä.

Lieke taas nousi kovinkin näppärästi ylös ja taputti miehen poskea nauraen.
"Hops, vaihtamaan vaatteet siitä."

Angus hieraisi suutaan, veti housunsa kiinni ja hipaisi Lieken selkää, ennen kuin katosi makuuhuoneeseen vaihtamaan siistin puvun tummiin, hyvinistuviin farkkuihin, t-paitaan ja punaruskeaan, muotoiltuun nahkatakkiin.
”Hyvä on sitten, sinun pitää päästä ratsastamaan."

Lieke ei voinut olla kehräämättä nahkatalille. Siinä vain oli jotain samaa kuin nuoruuden pahoissa pojissa, joista hän oli kyllä silloin pysynyt kaukana. Viimevuosien ajalta ei voinut sanoa samaa.
"Niin pitää." Lieke oli sillä välin vetänyt päälle kevyen pitkähihaisen takkinsa ja sujauttanut korot jalkaansa.

Angus saattoi naisen massiivisen kerrostallin parkkihalliin, missä silkkisen suojan alle peitelty, kiiltelevä Aston Martin odotti. Täällä sillä saattoi ajaa aivan eri tavalla kuin ruuhkaisessa Lontoossa.
Mies avasi naiselle auton oven ja hetkeä myöhemmin peruutti vauhdikkaasti ruudusta, lähtien kohti tallia.

Lieke pudisteli päätään miehen autolle.
"Miehet ja heidän autonsa..." Hän istui autoon ja jätti sanomatta mitään vauhdikkaasta ajosta. Aluksi.
"Muista että vakuutukseni ei kiitä sinua jos ajat kolarin."

Angus ei irrottanut katsettaan tiestä, kun painoi hetkeksi sormen Lieken huulille kehoituksena olla motkottamatta. Sitten käsi valui mekon alta pistävälle, paljaalle reidelle.

Lieke kohotti kulmiaan ja nippaisi reidelle valunutta kättä.
"Ihan tosi, työnantajieni poika jo ryssi asiat kolarilla, heille tulee itku jos minä teen saman."

Angus ei antanut nippaisun häiritä itseään.
"Et tunnu luottavan ajotaitooni."

"Julian on sanonut samaa vuosikausia." Ei kysytä mitä hän oli tehnyt valmentajansa kyydissä vuosikausia.
"Ja ajoi nuorena aivan kuin idiootti."

"Onneksi en ole 'Julian'", Angus vastasi ja nosti kätensä takaisin rattiin.
"Sinun pitää ohjeistaa, miten tallillesi ajetaan."

"No mitähän tuo äänensävy tarkoitti?" Lieke naurahti ja pudisteli päätään.
"Vain valmentajani." Ja työnantaja, tavallaan. Ja entinen. Hyvä tyttö.
"Minä ohjeistan, saat hyvän aikaa aja suoraan isoa tietä."

Hopeinen Aston Martin Rapide kiihdytti maantiellä, Angus tyynenä ratissaan.
"Mihin aikaan kaipaat kyytiä poispäin?"

Lieke pohti hetken.
”Puoli kahdeksan, kahdeksan? Yritän olla nopeasti valmis.”

"Tulen puolikahdeksan maissa siis hakemaan", mies lupasi.
"Tuletko vielä toiseksi yöksi luokseni?"

”Olisit sinä sielläkin voinut odottaa, hölmö. Ja tietenkin, en kai minä muuten sinua ajeluttaisi?” Naisen kasvoilla viivähti leveä hymy.
”Lupasin häiritä sinua.”

"Olet hyvin jalomielinen", Angus vastasi käheästi naurahtaen ja kosketti naisen reittä.
"Taidan käydä asioilla sillä välin. Ehkä saan nähdä sinun ratsastavan ihan omakohtaisesti myöhemmin."

"En tiedä näetkö jos et kerran kestä sitä toista tapaa." Lieke virnisti piruilevasti. Mokoma mies.
"Ei sillä, en syytä, kouluratsastus ei ole kovin sykähdyttävää kuten esteet tai kenttä."

"Mitä toista tapaa?" Angus kysyi poissaolevasti kääntyessään tallitielle ja hiljentäessään auton vauhdin kehräykseksi. Hevosia tuli kunnioittaa liikenteessä.

"Työtäni, hölmö." Mikähän miehen veti noin poissaolevaksi?
"Maa kutsuu?"

Angus kohotti kulmaansa.
"Ei työssäsi ole kestämistä. Minulla on vain paljon asioita hoidettavana ja voin käyttää nämä viitisen tuntia hyödyksi."

"Yritän olla valmis puoli kahdeksalta." Lieke lupasi hymyillen ja opasti miehen ajamaan parkkipaikalle. Pikainen suudelma keskikonsolin yli palkkioksi kyydistä.
"Nähdään illalla. Yritän olla hankkiutumatta sairaalareissulle." Nainen totesi virnistäen ennen kuin nousi autosta ja lähti kohti kaappia josta saisi sopivammat vaatteet päällensä.

Angus katseli hetken Lieken lyhyttä helmaa, ennen kuin lähti takaisin Newcastleen pakkaamaan seuraavaa matkaa varten, hoitamaan työasioita ja aikuisten asioita, joita varten harkitsi vakavissaan palkkaavansa assistentin. Hänen partnerillaankin oli sellainen.
Puoli kahdeksalta Aston Martin oli Rosings Parkin parkkipaikalla ja Angus vaelsi talliin.

Puoli kahdeksalta Lieke oli vielä maneesissa, sillä Commodore oli päättänyt käyttää puolet valmennuksesta nurkan pelkäämiseen. Aasi. Punarautias ori suostui vasta nyt vihdoin suorittamaan haluttua tehtävää ravissa rentona ja oikein kulkien. Kahdeksan pintaan Amanda talutti hevosen ulos maneesista ja Lieke asteli hanskoja käsistään vetäen hevosen perässä ulos maneesista.
Ei kypärää käsissä.

Angus soi hymyn muutamalle nuorelle ratsastajalle, joiden huomasi katselevan itseään, ja huomasi sitten Lieken.
"Hei, valmiina lähtemään?" hän kysyi juoksuttaen sormet läpi punaisista hiuksistaan.

"Valmis. Onneksi kävin ostoksilla päivällä niin on vaihtovaatteita." Hän ei jaksaisi vaeltaa kaapille hakemaan vaatteita joiden kanssa oli tullut. Hän veti muutamaa ohimolle liimautuvaa hiussuortuvaa korvansa taakse.
"Äkkiä pois ennen kuin Julian tulee nalkuttamaan Adagion laukanvaihdoista."

Angus naurahti ja kiersi käsivarren Lieken hartioille lähtien taluttamaan naista autolleen.
"Odotan uteliaisuudella, noudattavatko kaikki ostoksesi tähän mennessä nähtyä pukeutumislinjaa."

Lieke painautui miehen kylkeen ja naurahti, pudistellen päätään niin että ponihännälle vedetyt hiukset heiluivat.
"En aina pukeudu ihan niin paljastavasti." Samaa värikästä linjaa kyllä.

Angus hautasi hetkeksi nenänsä Lieken hiuksiin ja huokasi.
"Mikä sääli." Hän avasi naiselle autonsa oven.
"Voimme hakea matkalla ruokaa."

"Eikö? Pukeudun yleensä siveellisesti ja esittelenhän minä hurmaavaa takamustani jo työhousuissa." Kirkkaanoranssit ratsastushousut kun nuolivat jalkoja aivan omalla tavallaan.
"Oi, haetaan. En ehtinyt syömään välissä."

Angus vilkaisi häpeilemättä naisen takapuolta, kun niin somasti pyydettiin, ennen kuin kiersi ratin taakse.
"Mitä haluaisit?" hän kysyi lähtien uudelleen Newcastlea kohti.

Senkus katsoi. Mokoma mies.
"Et halua vastaukseksi että jotakin hyvää?"

"En taida tuntea sinua niin, että tietäisin, mikä on mielestäsi hyvää", Angus vastasi kiihdyttäessään hiljaisella maantiellä.

"En ole nirso. Jotakin italialaista?" Siinä olisi erilaisia vaihtoehtoja mistä valita. Ei hän pizzaa ottaisi, mutta hyvä pasta ei tuntunut surkealta ajatukselta.

Italialiasta siis. Angus oli melko varma, että oli nähnyt italialaisen ravintolan matkallaan. Hänen pitäisi kenties tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiinsa, mutta jatkuva matkustelu vei voimia.
"Pohdin henkilökohtaisen assistentin palkkaamista. Onko sinulla kokemusta sellaisesta?"

Lieke vilkaisi Angusta ja naurahti.
"Ei muuta kuin hevosenhoitajan muodossa ja sekin on tällä hetkella työnantajieni tyttärentytär."

"Partnerini on syyttänyt minua hulluksi vuosia, kun olen vakuuttanut pärjääväni ilman", Angus huokasi. Ehkä hänen oli myönnettävä, että se helpottaisi elämää.

"Sitä sinä olet. Jopa tallimestarilla on kaksi assistenttia. Tosin olkoonkin että hän hoitaa kai kahden ihmisen työt nykyään, kahden assistentin kanssa." Niin hän oli ainakin ymmärtänyt.

"Pitää kai pistää haku päälle", mies sanoi ja luovi Newcastlessa pienen italialaisen ravintolan eteen.
"Voin tilata samalla sinulle. Mitä haluaisit?"

"Carbonara." Olkoon rasvaa ja kermaa, hän oli ansainnut sen rääkissään. Hitto soikoon.
"Kiitos ettei minun tarvitse tulla ravintolaan näissä vaatteissa."

Angus vilkaisi räikeitä housuja, hymyili ja nousi autosta. Hän palasi hetkistä myöhemmin puhelin korvallaan ja kaksi pasta-annosta mukaan pakattuna.
"Palataan huomenna", hän päätti puhelun, ojensi ruoan Lieken syliin ja lähti kohti kotia.

Lieke kohotti kulmaansa vilkaisulle ja kävi puhelintaan läpi sillä aikaa kun mies oli hakemassa ruokaa. Hän ei kysynyt puhelusta, kun ei ollut hänen asiansa.
"Hnn, tuoksuu niin hyvältä." Ei hän ollut edes tajunnut nälkäänsä orien kanssa tahiessaan.

"Käy kiinni vain", Angus kannusti päästäessään heidät sisään tilavaan huoneistoonsa. Rakas auto oli peitelty autotallissa.

Lieke ei ollut sanonut mitään auton peittelystä, oli vain huokaissut sisäänpäin. Hän asteli purkamaan ruoat kassista, otti aterimet molemmille, lasin vetta ja istui syömään. Jestas että ruoka saattoi olla hyvää.
"Onko sinulla kaikki ihan hyvin?"

"On", Angus vastasi ja vajosi sohvalleen.
"Pidätkö Criminal Mindsista?" hän kysyi avaten Netflixin massiiviseen taulutelevisioon.

"Se oli se profiloijiin keskittyvä sarja?" Hän varmisti vielä. Amerikkalaiseen lainvalvontaan keskittyviä sarjoja oli kymmeniä.
"Jos se on se, pidän. Tosin sinä sitten tarkistat turvalukon kolmesti, katsot kaapit ja sängynaluset ettei ole murhaajia."

Angus nauroi käheästi ja etsi jakson, johon oli jäänyt yhdessä suosikkisarjoistaan.
"Kukaan ei tavoita sinua sylistäni", hän lupasi ja risti jalkansa suoraksi tummapuiselle sohvapöydälle.

"Hei, sarja jossa miltein joka toisessa jaksossa murhattu tai muuten uhri on kutakuinkin ikäiseni nainen. Et voi syyttää!" Lieke totesi nauraen ja keskittyi syömään. Sen jälkeen hän saattaisi mennä suihkuun.

"Saat tulla syliin nytkin, jos pelottaa ", Angus lupasi huvittuneena ja viimeisteli annoksensa miehekkäällä tehokkuudella.

"Ehkä tulen sitten kun olen käynyt suihkussa." Nainen naurahti hymyillen ja asteli yhdelle kasseista, ottaen sen mukaansa suihkuun.
"Saat sitten potea kriisiä kun tuoksun mieheltä." Hänellä ei ollut täällä pesuaineita, joten hän käytti Anguksen miehekkään tuoksuisia shampoita ja mitä muuta nyt tarvitsikaan.

"Jos minulta, olen vain onnellinen", Angus naurahti huvittuneena ja nojautui rennosti sohvan selkänojaan.

"Ei kun kuudennen kerroksen naapuriltasi, retale." Lieke naurahti kylpyhuoneen ovelta, sulkeutuen joksikin aikaa sinne. Palatessaan hän oli vetänyt päällä silmiä rääkkäävän kirkkaan vihreän yöpaidan, johon ei oltu turhaan käytetty kangasta - ainakaan peittävää sellaista. Kyselemättä hän ähersi itsensä skotin syliin ja suoristi pitkät jalkansa sohvalle. Pitkät, tänään alkavilla mustelmilla olevat jalat.

Anguksen keskittyminen brutaaliin sarjamurhaajaan rakoili. Kädet vaelsivat kuin vaivihkaa pitkin sääriä ja reisiä, hivuttautuivat yöpaidan helman alle.

Hetken Lieke esitti ettei muka huomannut, kallistaen sitten päätään niin että näki komeat kasvot.
"... pitäisikö minun huolestua mieltymyksistäsi?"

"Hmm?" Angus kysyi ja painoi nenänsä Lieken kaulataipeeseen käsien sivellessä naisen vatsaa yöpaidan alla.

”Tuossa juuri kidutettiin naista sähköllä. Oletko vakavissasi kätesi suunnasta?” Hän kysyi härnäävä hymy huulillaan.

"Luuletko, että minä katson televisiota?" Angus haastoi skeptisesti ja antoi kätensä valua vatsalta jalkojen väliin.
"Parempi?"

Se sai naisen vetämään terävästi henkeä.
”A— senkin kelvoton...”

Angus kohotti kulmiaan ja veti kätensä takaisin.
"Niin miten olikaan?"

Lieke puraisi huultaan.
”No nyt ainakin olet kelvoton!”

Angus kallisti päätään ja hamusi naisen kaulaa, näykäten sen ihoa ja halasi tämän tiukasti syliinsä.
"Jos haluaa mukavia asioita, täytyy ehkä puhua mukavasti, vai mitä?"

Se sai naisen kiemurtelemaan tuon sylissä. Hän manasi mielessään miehen.
”Eikö ennemmin rangaistus...?” Hyvä yritys.

"Jos kaipaat rangaistusta", Angus sanoi käheää naurua äänessään.
"Kaapissa on muutama kauluspaita, joista on lähtenyt nappi?"

”Ole mikään Tuhkimo.” Lieke tuhahti ja päätti sitten keskittyä sarjaan.

Angus nauroi ja halasi Lieken syliinsä, silittäen kiireettä sormenpäillään naisen kylkeä. Hän keskittyi enemmän naiseen kuin sarjaan, hamuten tämän kaulaa huulillaan, antaen toisen käden vaeltaa sisäreidellä.

Hän ei aikonut syyttää hävyttömyydestä ennenn kuin oli oikeasti aihetta. Ei siis ihan vielä, vaikka värähtelikin vähän väliä kosketuksesta.

Sormet siirtyivät ylemmäs, vaivihkaa härnäten ja hipoen. Hampaat koskettivat naisen kaulaa, kun toinen käsivarsi kiertyi lujana vyötärölle ja toinen siirtyi nyt häpeilemättä ylemmäs.

Se sai vetämään terävästi henkeä. Piti joskus antaa miehelle vähän haastetta, eikö?
”Olet mahdoton...” Hän mutisi hiljaa, koettaen siirtää kättä pois. Ei tosissaan, mutta haasteen vuoksi.

"Ja sinä rakastat sitä", Angus kuiskasi ja puraisi kevyesti Lieken hartiaa, kun käsi kävi röyhkeämmäksi.

Hän ei vielä luovuttanut muodollisen vastarintansa kanssa, vaikka pinnallinen hengitys sotki rytmin.
”Hävytön, hirveä mies...” Niinpä niin, ääni kertoi että hän oli eri mieltä. Keho myös melko pian.

Angus naurahti käheästi ja kiepautti Liekeä sylissään niin, että saattoi painaa naisen selän rintaansa vasten ja lukita tämän siihen, kun hävytön, hirveä käsi noudatti sanatonta pyyntöä.

Huomaamattaan hän lätkäisi miestä kunnolla reiteen kun tuo sai haluamansa reaktion hänestä irti. Jalat painuivat tiukasti yhteen.
”Nyt pois sieltä,senkin....”

"Vahvasti epäilen, että haluat sitä", Angus vastasi ja näykkäsi naisen korvaa, hengittäen tämän kaulaa vasten.
"Kuulostat siltä, että janoat lisää."

Lieken pää nykäisi kauemmas.
”Olen vakavissani, nyt!” Anguksella oli taito saada ääni kohoamaan. Käsi läpsäisi miestä uudelleen.

Angus painoi suudelman naisen hartialle ja laski tämän vierelleen sohvalle.
"Jos niin sanot", hän lupasi ja suoristautui, keräten ruokailunsa jäljet ja lähti viemään ne keittiöön.

”Nainen tarvitsee hengitystaukonsa!” Hän puhahti päätään pudistellen.
”Se että niin voi tehdä useammin peräkkäin, ei ole haaste, tiedätkö?”

"Mm'hh", Angus vastasi palatessaan keittiöstä ja veti t-paidan päänsä yli.
"Menen suihkuun. Hengittele rauhassa."

Lieke siristi silmiään ja risti jalkansa. Angus ei aina ansainnut luottamusta, mutta se oli enemmän hauskaa kuin mitään muuta. Tuon kadottua suihkuun hän etsi itselleen kirjaan, tassuttaen sängylle lukemaan. Ties kauanko mies suihkussaan pohtisi elämää.

Varttia myöhemmin Angus istahti sängyn laidalle punaiset hiukset kosteina ja pyyhe vyötärölle kierrettynä. Hän vilkaisi lukevaa Liekeä ja poimi puhelimen käteensä, avaten sähköpostinsa.
"Lähden seitsemältä lentokentälle. Voin maksaa taksisi kotiin."

Lieke kierähti ympäri sängyn notkahtaessa, antaen itsensä katsella miestä kaikessa rauhassa.
”ehkä annan siis sinun raukan nukkuakin.”

"On minulla viidentoista tunnin lento aikaa nukkua", Angus vastasi huvittuneena ja katsahti Liekeä olkansa yli siniharmaat silmät siristyen.

Se sai Lieken nauramaan pehmeästi.
”Niinkö meinasit? Lentokoneissa harvoin saa nukuttua.”

"Minä olen ainutlaatuisen lahjakas monessa suhteessa", Angus vastasi tyynesti ja juoksutti sormet läpi tuuheista hiuksistaan.

”Epäilen onko hyväksi myöntää että olet.” Vai kasvattaisiko se tuon egoa lisää?
”Oikein lahjakas.”

Angus laski puhelimen yöpöydälle viritettyään herätyksen oikeaan aikaan ja kääntyi katsomaan Liekeä suupieli hymystä nykien.
"Kerro toki lisää."

”Olet oikein lahjakas mies.” Lieke totesi enempää tarkentamatta.
”Sinulla on tapa tietää asioita.”

"Millaisia asioita?" Angus kysyi ja ojensi kätensä sivelemään naisen säärtä.

Lieke nosti säärensä lepäämään koukussa olevan jalan polven päälle, katsellen makuultaan miestä hymyillen. Siinäpähän esitteli pitkiä jalkojaan.
”Mitä muut toivovat.”

"Niinkö todella?" Angus kysyi silmät hymystä siristyen.
"Pitäisikö minun arvata, mitä sinä toivot juuri nyt?"

”Mmhm.” Lieke pyöräytti kevyesti siroa nilkkaansa. Vino hymy nosti naisen suunpieltä ylöspäin.
”Otatko riskin että arvaat oikein?”

"Mitä tapahtuu, jos arvaan väärin?" Angus kohotti kulmiaan harkiten ja tarttui siroon nilkkaan, vetäen sen lähemmäs itseään.

Lieke naksautti kieltään
”En ole vielä päättänyt. Ehdotuksia?”

"Kysyin sinulta", Angus muistutti ja nosti nilkkaa, painaen sille suudelman.

Oli hankala keksiä mitään, sillä voisiko mies arvata väärin? Tuskinpa. Vaatisi paljon että hän voisi sanoa niin käyneen.
”Et saa mukavaa yllätystä matkallasi?”

"Mikä sellainen mukava yllätys on?" Angus kysyi sivellen sormillaan säärtä ylöspäin.

”Sellainen mistä voit nauttia ihan yksin. Jotain nättiä.” Aina sitä pienen videon tai kuvia lähettäisi.

Angus nauroi.
"Hyvä on. Ja mitä sinä toivot nyt?" hän kysyi antaen sormiensa vaeltaa reidelle.

”Hei! Jos kerron, sinä et joudu arvaamaan. Ei se noin toimi.” Hän naurahti, värähtäen käden kosketusta. Kädet ojentuivat kutsumaan tuota lähemmäs.

"Haluatko minun arvaavan?" Angus kysyi ja kumartui painamaan suudelman naisen reidelle.

”Tietenkin.” Lieke naurahti hieman katkonaisesti.
”Sehän oli lahjakkuutesi.”

"Hyvä on", Angus vastasi ja hamusi reittä ylöspäin.
"Luulen, että..."

Hän oli melko varma siitä että Angus muuttaisi vielä suuntaansa, mutta piti kädet nyt pois hiuksista. Tämän kerran. Jalka nousi miehen selälle, toisen venyessä nyppimään pyyhettä.

Angus arveli arvauksensa osuvan täsmälleen oikeaan. Niinpä hän hamusi huulillaan ylöspäin, työntäen yöpaidan helmaa pois tieltä ja kurotti samalla yöpöydän laatikkoon.

Kauanpa käsi pysyi poissa hiuksista. Hän pöyhäisi kosteita hiuksia, hymyillen vinosti.
”Muista olla varma. Sovitaan että saat kaksi yritystä?”

"Hyvä on", Angus vastasi nykäisten Liekeä lähemmäs itseään.
"Arvaan, että haluat tulla kohdelluksi kuin se paha tyttö, joka olet, ja naiduksi Nirvanaan. Osuiko oikeaan?"

Nykäisy sai naisen nauramaan ääneen. Joku muu olisi voinut punastua.
”En kai minä etukäteen kerro oikeaa vastausta?”

"Miten tahdot", Angus vastasi silmät hymystä siristyen, avasi pakkauksen hampaillaan ja kiepautti Lieken varmoin käsin ympäri. Käsi haki hyvän otteen vaaleista enkelinhiuksista, toinen tarttui naisen käsivarteen.

Joskus hän oli ajatellut lyhyitä hiuksia, kilpailuissa kätevämmät. Tällaisina hetkinä se ajatus valui hiekkana sormien läpi. Ehkä hänen olisi turvallista myöntää tappionsa ensimmäisen arvauksen jälkeen, toinen voisi olla liikaa.

Angus ei ollut lopettanut. Sen sijaan mies kiepautti naisen uudelleen ympäri, nyt painaen notkeaksi itseään kehuneen naisen jalat päätä kohti ja kiersi sormensa tämän kaulalle, ei kuristaen, vain halliten.

Kun joskus osaisi olla provosoimatta, mutta mitä hauskaa elämässä sitten olisi ollut? Angus piti kiinni juuri oikein, ehkä niin että viereinenkin asunto kuuli, mutta sen ei ollut väliä. Muuttaisivat jos ärsytti.

Eikä Angus lopettanut ennen Nirvanaa, kun sanat muuttuisivat huudoksi, tajunta hämärtyisi ja oma nimi olisi unohtua. Hän uskoi vahvasti lupausten pitämiseen ja aikoi lunastaa omansa.

Angus todella lunasti. Lieke oli aika varma siitä että hän oli yksi niitä väriseviä myttyjä, jotka eivät osaisi muodostaa lausetta jos olisi pitänyt. Hänellä ei kyllä ollut aikomustakaan. Kevyt paino jäi viipymään kaulalle kädenkin mentyä, saaden olon tuntumaan tavallistakin utuisemmalta.

Hetkeä myöhemmin Angus palasi Lieken vierelle, nykäisi peittoa heidän allaan ja veti sitten suloisen, värisevän mytyn syliinsä, painaen hellän suudelman naisen niskalle.
"Nuku hyvin, sinä ihana, paha tyttö", hän sanoi haudaten nenänsä vaaleisiin, melko kovaa kyytiä saaneisiin hiuksiin.

Lieke tunsi sen kevyen nipistelyn päänahassaan, mutta se oli naurettavan helppo jättää huomiotta. Hän ymisi hiljaa ja taputti miehen käsivartta laiskasti. Jotain tällaista hän oli toivonut.

* * *

Puhelin heräsi hälyttämään yöpöydällä ja rikkoi makuuhuoneen pimeyden. Angus havahtui sammuttamaan sen ja nousi hiljaa ollakseen herättämättä Liekeä. Hän katsahti valmiiksi pakattua lentolaukkua, kaapin oveen ripistettuja pukupusseja ja sulkeutui hetkeksi kylpyhuoneeseen ottamaan pikaisen suihkun.

Lieke oli tottunut heräämään aikaisin ja tapoihin ei kuulunut olla heräämättä kelloon. Hän tosin ynähti ja venytteli eilisestä raukeana sängyssä, sivellen sormella miehen paikkaa sängyllä. Joku olisi voinut sanoa että Angus ei ollut mies johon sekaantua. Miksi, hän ei tiennyt, oli vain tunne. Silti hän tunsi ihan naurettavaa vetoa miehen puoleen.
Pahat pojat.

Angus palasi suihkusta pyyhe vyötäisillään ja nähdessään Lieken heränneen, hän sytytti toisen pehmeistä lukuvaloista nähdäkseen paremmin pukeutua.
"Huomenta", hän tervehti käheästi vetäessään mittatilattua, tummaa pukua päälleen.

"Goede--" Hän katkaisi lauseensa siihen. Pitäisi ihan totta opetella vastaamaan englanniksi, eikä ensimmäisenä mieleen tulevalla kielellä. Hän oli niin hollantilaisten ympäröimä, ettei edes tajunnut ajatella asiaa.
"Huomenta." Lieke puraisi huultaan, katsellen pukeutuvaa miestä peiton alta käsin.
"Puvut pitäisi kieltää." Hän huokaisi raskaasti. Ne näyttivät niin hyvältä.

Angus naurahti.
"Miksi niin?" hän kysyi katsahtaen naista peilin kautta, kun solmi solmiotaan.

"Ne näyttävät ihan luvattoman hyvältä." Lieke vastasi rehellisesti, miltein kehräten. Niin komea.
"Hyvin istuva puku ja mies ei voisi näyttää paremmalta."

Angus nauroi ja kääntyi ympäri vedettyään puvuntakin ylleen. Hän istahti sängyn laidalle ja upotti sormensa naisen hiuksiin, vetäen tämän suudelmaan.
"Ei koskaan paremmalta kuin alaston nainen", hän muistutti. Mikä vääryys, että hänellä oli kiire lentokentälle.

Hän vastasi suudelmaan sen ansaitsemalla tavalla, hymyillen leveästi.
"Mm'hh? Ehkä minä keksin jotakin että sinullakin on jotain mukavaa ajateltavaa. Harmi etten voi olla ottamassa sinua vastaan."

"Harmi", Angus myönsi painaen vielä yhden suudelman Lieken huulille. Hän hipaisi naisen leukaa.
"Ole kiltisti poissaollessani", mies sanoi suoristautuessaan ja poimi olkalaukun olalleen.

Lieke nuolaisi huuliaan ja naurahti pehmeästi.
"Minä olen aina kiltisti. Turvallista matkaa."

Siniharmaat silmät siristyivät hymystä ja Angus jätti yöpöydälle parisataa puntaa seteleinä, ennen kuin poimi lentolaukkunsa lattialta ja pukupussin vaatekaapin ovesta ja lähti kärsimättömin, kiireisin askelin ulkona odottavalle taksille. Los Angeles odotti.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:18 am

Lauantai 8. syyskuuta 2018 - 17.45, Tryon, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat

Lieke oli ratsastanut Commodoren läpi tältä päivältä, juossut ohjelmaa miltein kyllästymiseen asti. Nyt nainen istui kisapaikan kahviossa, hieroi kasvojaan ja koetti keksiä itselleen tekemistä. Häntä ei huvittanut oikein olla muiden ratsastajien kanssa, siitä oli saanut jo hieman tarpeekseen tässä päivien aikana. Comakin kaipasi lepoa. Hän nakutteli kahvimukin kylkeä ja plarasi wifiin kytkettyä puhelintaan kyllästyneenä. Kotona olisi voinut soittaa että oli ikävä, miten olisi jos tulisin käymään. Hän olisi taatusti saanut viihdettä. Nyt hän oli tällä kisapaikalla jumalan selän (tai siis meren) takana, tuomittuna yksinäisyyteen koska heillä oli yksiavioinen sopimus suhteesta. Kertaakaan ennen tätä se ei ollut ärsyttänyt. Lopulta nainen luovutti ja nousi ylös, lähtien pahvimukin kanssa kohti ovia. Hän yöpyi tässä lähellä.

Anguksen periaatteisiin kuului olla lupaamatta mitään. Oli helpompi olla särkemättä lupauksia ja tuottamatta pettymyksiä, jos ei lupaillut liikoja alunperinkään – ja se mahdollisti silloin tällöin yllättää positiivisesti. Mies luotti siihen, että hänen ilmestymisensä olisi Liekelle positiivinen yllätys.
Los Angelesista New Yorkiin työmatkalla ollut skotlantilainen oli päättänyt piipahtaa Pohjois-Carolinassa, sillä silmiä siristäen sen saattoi kuvitella olevan melkein reitillä. Täällä siis pyöri suurensuuri hevostapahtuma. Talleja ja kenttiä ja hevosia oli joka paikassa. Angus oli todeta, että hänen suunnitelmassaan oli hevosenmentävä aukko, ennen kuin keksi selvittää Alankomaiden edustajien PR-tiimiltä, missä ratsastajat majoittuivat. Siellä hän saattoi tiedustella neiti Leuuwenhoekin huoneen numeron ja jäädä nojailemaan sen oveen laivastonsinisessä, mittatilatussa puvussa, punertavat kulmat kurtussa, kun hän naputteli vastausta sähköpostiin pohtien, mitä tekisi, jos Lieke päättäisi palata hotellille vasta yön tullen.

Naisella ei onneksi ollut syytä kupata kisapaikalla yömyöhään. Ehei. Hän saapui kaupan kautta, haettuaan yksinäisyyteensä pussillisen Hersheysin suklaasuukkoja ja valkosuklaisia M&M's karkkeja. Hän voisi narskutella niitä kun upottaisi aivojaan television sysisurkeaan tarjontaan. Ei hän edes kiinnittänyt huomiota hahmoon käytävällä, ei ennen kuin tajusi sen olevan oma huoneensa. Hetkinen, kuka helv-
"... Sinä?" Hänen hurja, villi skottinsa? Ei koskaan kerrottaisi miehelle miksi hän miestä mielessään kutsui.
"Nainen voisi pitää pelottavana sitä että mies on odottamatta huoneen oven takana. Stalkkerin viboja, tiedäthän?"

Angus kohotti katseensa ja suli siniset silmät siristävään, huvittuneeseen hymyyn. Hän suoristautui laiskasti ovelta ja työnsi puhelimen housujensa taskuun, kohottaen tietokoneen kantavaa olkalaukkuaan parempaan asentoon.
"Tietäisin, elleivät polvesi löisi loukkua näkemisestäni", Angus vastasi ja astui lähemmäs, ojentaen kätensä vetääkseen Lieken kevyeen tervetuliaissuudelmaan.

Lieke veti nutturalta karannutta suortuvaa korvansa taakse. Suudelma oli oikein tervetullut, hän oli juuri maalaillut painajaismaisia kuvia yksinäisyydestään täällä kisavilinän keskellä.
"Ainakin jotkin osat sinussa aiheuttavat sellaista, myönnän." Lieke taputti miehen poskea huvittuneena ja avasi oven, livahtaen sisään.
"Eikö herrasmiehellä kuuluisi olla ruusuja tai jotain muuta kun tulee toivottamaan onnea naisellensa?" Aina sai kiusoitella ja koetella onneaan.

Angus naurahti käheästi ja kosketti rennosti Lieken pakaraa, ennen kuin seurasi naista sisään ja tuuppasi oven takanaan kiinni jalallaan.
"Ja minä kun ajattelin riittäväni", mies huokasi haikeasti ja laski laukkunsa naulakon viereen, astuen lähemmäs.
"Älä nyt. Tiedät, että olet sietämättömän iloinen saapumisestani."

Ratsastushousut antoivat ainakin silmänruokaa miehelle, jos ei mitään muuta. Nainen kääntyi ympäri vino hymy huulillaan.
"Ja mitä kävisi jos myöntäisin sen sinulle? Ei käy, muruseni." Oli hyvä kiusoitella, vaikka ikävä oli riipinyt ihan naurettavalla tavalla.
"Tiedätkö, minun pitäisi oikeasti peseytyä. Hikeä ja hiekkaa. Ja olkia."

"Luulen, että ehdit myöhemminkin", Angus sanoi astuen melkein kiinni Liekeen ja kiersi kätensä naisen vyötärölle, vetäen tämän rintaansa vasten.
"Tiedät, miten pidän likaisuudestasi", hän nauroi käheästi kaksoismerkitykselle ja sipaisi vaalean suortuvan korvan taakse, ennen kuin kumartui hamuamaan kaulan pehmeää ihoa.

Lieke värähti painuessaan lähemmäs. Tuttu miehekäs tuoksu. Hän oli kaivannut sitä aivan liikaa.
"Se ei peseydy pois ja tiedätkö, sinäkin olet varmasti nuutunut matkustamisesta. yhteissuihku säästää vettä."

"En koskaan tiennyt, miten ympäristötietoinen olet", Angus hymisi huvittuneena ja näykkäsi naisen kaulaa, antaen käsiensä valua ratsastushousujen imartelemille pakaroille, puristaen niitä kevyesti.
"Tai sitten haluat vain nähdä minut alasti. Myönnä pois."

"Voi, olen kovin vihreä." Lieke vakuutti kehräten tyytyväisenä. Hän kietoi kädet Anguksen niskaan, haroen hieman kovakouraisesti niskan punaisia hiuksia.
"Sitä voisi luonnehtia yhdeksi motiivikseni. Sinulla ei toki ole samankaltaisia toiveita, varmistat vain muuten hyvin huolella että pakarani ovat tallella?"

"Juuri niin", Angus kuiskasi ja hipaisi huulillaan naisen korvaa.
"Kaikki se satulassa istuminen. Eikö ole vain huomaavaista tarjota hieman hierontaa?" mies haastoi ja hieraisi hellästi Lieken kieltämättä varsin viehättävää takapuolta.

"Hierontaa?" Lieke virnisti, voihkaisten aavistuksen liioitellusti huulten hipoessa korvaansa.
"Suihkuun ei voi mennä vaatteet päällä. Ja sinun hierontasi on usein kovin... Syväluotaavaa."

Angus painoi Liekeä itseään vasten ja siveli mietteliäästi naisen pakaroita. Pohjois-Carolinaan poikkeaminen oli ollut yksi hänen paremmista ajatuksistaan, selvästi.
"Se on totta", hän myönsi ja kosketti kaulansyrjää uudelleen hampaillaan, "miksi sinulla on siis niin paljon vaatteita päällä?"

"Sinäkään." Lieke korjasi. Hän vetäytyi hieman kauemmas, voidakseen vetää yltään sen kirkkaan oranssin t-paidan. Alla oli laadukkaat urheiluliivit, kuten aina kun Lieke oli ollut töissä. Ei neonvärisiä pitsihepeniä.
"Saan housut paremmin pois kun kätesi eivät ole tiellä."

Urheiluliivit viehättivät miestä aivan yhtä lailla.
"Anna kuin autan", Angus tarjosi jalomielisesti ja tarttui ratsastushousujen laitaan, vetäen niitä hitaasti alemmas samalla, kun kyykistyi itse. Hän hamusi kevyesti huulillaan naisen vatsaa, liikkuen alemmas, kunnes saattoi koskettaa hampaillaan alushousujen laitaa. Mies nyki ratsastushousut nilkkoihin.

Edes tällä kertaa Lieke ei ollut laittanut samasta setistä oelvia alusvaatteita. Se ei vain sopinut naisen tyyliin. Hän astui sulavasti ulos housuista kun ne olivat nilkoissa.
"Nyt..." Vatsa painui kevyesti sisään hampaiden kosketuksesta.
"Sinä. Ja sitten kannat minut suihkuun, kuin se röyhkeä paskiainen joka sinä olet."

Angus naurahti käheästi ja suoristautui vaivattomasti, kaapaten Lieken sitten varoituksetta hajareisin syliinsä. Hän nosti naista hieman ylemmäs, jotta saattoi hipaista huulillaan urheiluliivien valitettavasti kätkemää osaa viehättävästi kehosta ja käveli sitten hotellihuoneen kylpyhuoneeseen, missä saattoi painaa Lieken selän seinää vasten ja hamuta naisen solisluuta.

Lieke vinkaisi, nauraen miehen ajatuksenjuoksulle. Sormet haroivat punertavia hiuksia.
"Nh, kuule, alusvaatteet jäi ja sinulla on edelleen kaikki vaatteet. Ei sillä että olisin malttamaton, mutta lämmin suihku on aika... mukava paikka."

"Ehkä sinun pitäisi avustaa", Angus ehdotti hamutessaan naisen ihoa ja laski tämän jalat vastahakoisesti lattiaan, jotta saattoi vapauttaa kätensä riisumaan puvuntakkiaan. Samalla hän polkaisi mustat, laadukkaat nahkakengät jaloistaan ja potkaisi ne ulos eteisen puolelle avoimesta ovesta.

Saatuaan jalkansa lattiaan hän todellakin avusti, enemmän kuin innolla. Paita takin alla sai vauhdilla kyytiä, vetäen sitten housuja ja vyötä auki.
"En tiedä mikä sinut toi tänne, mutta olen siitä kiitollinen. Kuolen tänne tylsyyteen iltaisin." Tuntui vaivalloiselta puhua, kun pelkkä ajatus seurasta täksi yöksi sai hengityksen kiihtymään.
"Et varmaankaan voi suoda minulle luksusta ja lähtisit vasta maanantaina aamulla?" Aina kannatti yrittää.

Lieken kiire sai Anguksenkin veren polttelemaan miellyttävästi suonissa. Mies tarttui urheiluliiveihin ja veti ne naisen yltä samanlaisella hektisyydellä.
"Ehkä voinkin", mies vastasi ja painoi Lieken lujasti seinää vasten, kun nojautui suutelemaan naista, "jos olet kiltisti."

Lieke puraisi kevyesti huultaan, vilkaisten miehen kasvoja tulta ja nälkää vihreissä silmissään.
"Mikä - on - kiltisti?" Lieke mutisi suudelman lomasta, kiemurtaen ulos alushousuistaan. Sitten hän saattoi ohjata heitä kohti suurta suihkukoppia.

"Tämä on hyvä alku", Angus vastasi takaisin näykäten naisen alahuulta. Hän potkaisi alushousut jalastaan ärhäkästi, ennen kuin nykäisi suihkukopin oven kiinni heidän perässään. Hän käänsi veden päälle ja kiepautti Lieken ympäri, painaen naisen selän rintaansa vasten, siirtäen hiuksia syrjään, jotta saattoi hamuta niskan kaarta.

Ei ehkä se tapa jolla rentoutua ennen maailmanmestaruuksia, mutta herran jumala hän kaipasi tätä. Hapuillen hän tarttui Angusta kädestä, kietoen sen ympärilleen.
"Tietäisin mielelläni ehdot..." Nainen naurahti käheästi, keinauttaen lanteitaan kiusoitellen.

Angus näykkäsi naisen niskaa ja antoi käsiensä valua tämän lantiolle, painaen sitä lujasti itseään vasten.
"Mitä sinä ehdottaisit?" hän kysyi ja ravisti päätään, kun lämmin vesi sai punaiset hiukset valumaan silmille.

"Lähinnä sitä että olenko kiltti normaalien ihmisten normien mukaan vai vain kovin, kovin kuuliainen, hyvä nainen joka tekee miehen olon perin mukavaksi?" Lieke kehräsi kysymyksensä ilmoille, keinauttaen lanteitaan. Molemmat tiesivät ettei hän ollut ensimmäistä ikinä.

"Jälkimmäinen kuulostaa aika helvetin hyvältä", Angus vastasi käheästi takaisin ja painoi Lieken itsensä ja seinän väliin, koskettaen hampaillaan naisen hartiaa. Hän antoi toisen kätensä liukua paljaalle vatsalle ja hitaasti alas reisien väliin. Ehkä hänkin oli kaivannut Liekeä enemmän kuin oli myöntänyt itselleen.

Se onnistuisikin helpommin, rehellisyyden nimissä. Hän nielaisi palan kurkustaan, sulkien silmiään. Hän nojasi takaraivonsa miehen rintakehään, voihkaisten pehmeästi. Hänen oli ollut ikävä vahvaa, tulista skottiaan, joka todella tiesi miten pitää naisen tyytyväisenä. Se myös kuului ja tuntui, hyvin nopeasti. Onneksi oli vahva mies pitämässä pystyssä.

Ehkä heidän olisi pitänyt käydä suihkussa, vettä säästääkseen, ja jatkaa makuuhuoneen puolella. Mutta Angus ei halunnut odottaa. Hän kiersi toisen kätensä vahvana Lieken vyötärölle pitämään naisen jaloillaan ja hamusi tämän niskaa, kunnes oma olo alkoi käydä kipeän hankalaksi.
"Kuulostat harvinaisen hyvältä", hän huomautti, kun kumarsi naista eteenpäin, tarttui lujemmin lantioon ja painautui lähemmäs.

He voisivat jatkaa myös makuuhuoneen puolella, niin Lieke oli laskelmoinut tämän. Angus kun ei ollut yhden hetken ihme, josta ehti vain pahoittaa mielensä. Hän ei vastannut mitään, mutta antoi vain äänensä kaikua suihkun kohinan seassa kaakeleista. Hyvä on, yllätyksenä saadut onnittelukukat olivat tämän rinnalla turhia.

Lopulta Anguksen oli nojattava itsekin seinään kevyesti hengästyneenä. Hän vetäytyi kauemmas, käsi Lieken vyötärölle kuin varmuuden vuoksi kiertyen, ja veti naisen sitten kanssaan paremmin suihkun alle.
Ehkä olisi parempi peseytyä, ennen kuin hänen verensä kuumuisi uudelleen.

Lieke jatkoi enemmän kuin mielellän mieheen kevyttä nojaamista. Hän antoi veden valua hetken kasvoilleen, tavoitellen shampootaan.
"Olet ehdottomasti paras yllätys jonka olen saanut."

"Hyvä", mies vastasi käheästi ja painoi suudelman Lieken ohimolle, sipaisten märkiä, vaaleita hiuksia korvan taakse. Hän siirtyi sen verran kauemmas, että Lieke saattoi pestä hiuksiaan ja hän saattoi tehdä samoin, luottaen siihen, että saisi vetää naisen pian takaisin syliinsä.
"Sinä olet yllättämisen arvoinen."

Hän peseytyi kunnolla, kääntyen sitten miehen puoleen kun oli valmis.
"Olenko?" Hän ei kysynyt sitä piruillakseen.

"Ainakin tällaisina hetkinä", Angus lupasi huvittunut tuikahdus raukeissa, hymyyn siristyneissä silmissään ja kosketti naisen poskea peukalonsyrjällään, ennen kuin sukaisi punaisia hiuksia pois kasvoiltaan ja huuhtoi itsensä loppuun.
"Mennäänkö?"

Sen kuuleminen tuntui ihanalta. Lämmitti, erityisesti kun heillä ei ollut tapana hempeillä.
"Mennään." Hän kurotteli kopin ulkopuolelta pyyhkeen ja kietoutui siihen, ojentaen Angukselle toista. Katsellen mistä ehkä aavistuksen liian hempeästi, hieman liian pitkään. Tuo oli tehnyt koukun hänen takiaan ja oli sanonut voivansa viipyä maanantaiaamuun. Jos tuo sanoi jotain, se yleensä piti.

Angus pörrötti pyyhkeellä enimmät vedet kurittomiksi heittäytyvistä hiuksistaan, ennen kuin kuljetti sitä alas rintaansa ja kiersi sen lopulta siivosti lantiolleen. Kuka tiesi, vaikka tämä olisi jonkinlainen perhehotelli. Siinä tapauksessa he olisivat varmaankin traumatisoineet puolet kerroksesta.
"Mitä?" hän kysyi hymyä äänessään huomatessaan Lieken katseen ja hipaisi naisen nenänpäätä, ennen kuin vaelsi takaisin huoneen puolelle noukkien vaatteitaan matkalla.

Ei, kaikki huoneet taisivat olla täynnä ratsastajia. Eikä Lieke aikonut olla edes pahoillaan. Kosketus sai naisen havahtumaan ajatuksistaan.
".. katselin komeaa miestä huoneessani. Ei ole tuttu näky tässä huoneessa." Niin, hän oli käyttäytynyt, kuten oli sovittu.

Toinen punertava kulma kohosi asteen.
"Hyvä niin", Angus vastasi huvittunutta hymyä toisessa suupielessään ja istahti rennosti sängyn laidalle, nakaten vaatteensa läjänä nojatuoliin. Mies kurotti yöpöydältä huonepalvelun numeron.
"Saakohan täältä laadukasta viskiä?"

Kysymys siristi Lieken silmiä hymyyn.
"Ehkä. Ota kaksi, niin et napise kun juon sinun juomastasi puolet." Ei hän vieläkään arvostanut viskiä turhan paljon, mutta Angusen sylissä istuminen ja tuon lasista kulauksen tai kahden varastaminen oli muodostunut tavaksi.

Hymy nykäisi miehen suupieltä, kun hän nosti lankapuhelimen kuulokkeen korvalleen ja painoi sen olkapään ja korvan väliin. Hän ojensi käsivartensa vaistomaisesti, kutsuen Liekeä syliinsä – joskin hän vaatisi pyyhkeen tullimaksuna. Alaston nainen oli erinomainen syy viihtyä.
"Oletko varma, ettet halua ihan omaa lasia?"

Lieke naurahti, ojentaen pyyhkeen miehelle istuessaan alas tuon syliin. Risti vain jalkansa viehkeästi.
"Olen."

Pyyhe läpsähti mytyksi lattialle. Angus hautasi nenänsä naisen kaulataipeeseen.
"Mmhh", hän totesi hyväksyen ja havahtui sitten siihen, että linjan toisessa päässä oli joku. Mies tiedusteli hetken viskivalikoimasta, jonka totesi surullisen niukaksi, mutta tilasi kaksi lasia lähimpänä suosikkimakuaan olevaa merkkiä.
"Miten heppasi jaksaa?"

Heppa. Luoja, se kuulosti hauskalta miehen suusta joka puhui yleensä melko korrektisti.
”Commodore voi oikein hyvin ja tuli ehjänä perille. Hän oli pelännyt Julianin olympiaepäonnen toistuvan.
”Olemme valmiita valloittamaan maailman.”

Angus hymyili ja näykkäsi naisen korvanlehteä.
"Hyvä tyttö", hän vastasi ja kun ovelta kuului koputus, läpsäisi kaikella rakkaudella paljasta pakaraa, ennen kuin nosti Lieken sängylle ja lähti ovelle kiertäen pyyhettä paremmin vyötärölleen.
Hän palasi hetkeä myöhemmin kaksi viskilasia käsissään. Mies kohotti toista houkutellen Lieken edessä.

Läpsäisy sai naisen naurahtamaan pehmeästi. Viskilasin kohotus sai hänet nyrpistämään.
”Varastan mieluummin sinulta.”

Toinen punainen kulma kohosi, mutta Angus laski lasin yöpöydälle ja istahti sitten takaisin sängylle, vetäen Lieken syliinsä ja siemaisi juomaa, jota oli kerännyt kunnioitettavat määrät kotiinsa.
"Milloin sinulla on kisoja?"

Lieke istui mielellään takaisin syliin, häiriten Angusta hamualla huulillaan miehen korvaa ja kaulansyrjää.
”Kahdestoista, kolmastoista ja toivottavasti myös neljästoista.” Jos pääsisi kilpailemaan henkilökohtaisista mitaleista.

Angus vastasi kiusantekoon antamalla kätensä valua sivelemään naisen sisäreisiä.
"Jännittääkö?" hän kysyi siemaisten uudelleen lasistaan ja tarjosi sitä sitten kohteliaasti myös Liekelle, joka nautti enemmän hänen lasistaan pihistämisestä kuin omasta. Mikä oli varsin suloista.

Se oli vain jäänyt tavaksi. Sellaiseksi, josta hän ei aikonut luopua. Nenä nyrpistyi kulauksen myötä.
”... sinulla on kotona parempia.” Hän myönsi.
”Ei vielä, paljon.”

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:18 am

Mies naurahti käheästi ja otti uuden kulauksen itse. Hänellä oli kotona parempia, se oli erittäin totta.
"Sanohan, sinä likainen tyttö, onko sinulla suosikkitapoja rentoutua ennen isoja kisoja?"

Angusta ei siis varmasti kiinnostaisi hänen tapansa ratkoa ristikoita, ellei hän kertoisi tekevänsä sitä alasti.
”Raju, pitkäkestoinen seksi. Mutta vain muutamaa päivää ennen, ei kisapäivinä. Että voin istua satulassa.”

Angus nauroi hyväntuulisesti ja painoi suudelman naisen poskelle.
"Mikä erinomainen tapa rentoutua", hän myönsi hieraisten nenäänsä kosteisiin, vaaleisiin hiuksiin varoen läikyttämästä viskiä.
"Kerro ihmeessä lisää."

”Kuvittelin että pitäisit siitä.” Hän hymähti, juoksuttaen huuliaan pitkin miehen kaulaa.
”Sellainen jonka jälkeen ei tunne itseään kuin korkeintaan langenneeksi enkeliksi. Röyhkeä, raju mies ja kunnollinen, tunteja kestävä kidutus.” Hän luotti siihen että viski pysyisi skotin lasissa vaikka tuolle kuiskisi hävyttömiä.

"Kuulostaa aina vain paremmalta", Angus kannusti käheää naurua äänessään ja antoi sormiensa hivuttautua ylemmäs naisen reidellä.
"Ehkä sinun pitäisi kertoa minulle vielä vähän yksityiskohtaisemmin ja kuka tietää, vaikka saisit toiveesi."

Lieke tosin piti jalkansa edelleen sievästi ristittyinä, istuessaan satulan jälkeen suosikkipaikassaan. Olipa hänestä tulossa vaarallisen hempeä.
”Tiedät että pidän tukistuksesta, siitä kun vain teet minusta sinun. Kädestäsi kaulalla...” Siinä oli jotain sopimattoman ihanaa.
”Kunhan vain kidutat pitkään ja hartaudella.” Ristikot olisivat olleet ehkä yleisesti hyväksytympiä.

"Se kuulostaa erittäin, erittäin hyvältä", Angus kuiskasi karheasti hipoen huulillaan naisen korvaa ja kosketti korvanlehteä hampaillaan. Sanat olivat saada hänen verensä kiehahtamaan, ja mies päätyi hamuamaan Lieken kaulaa, vetäen naista paremmin syliinsä, kun oli tyhjentänyt viskilasin ja kurottunut laskemaan sen viereiselle tasolle.
"Tiedät, että haluan sinun olevan minun."

Hampaat upposivat kevyesti huulen sisäpintaan. Tiesikö hän? Tavallaan. Millä tavalla he kuuluivat toisilleen, se lieni keskeneräinen asia.
"Tiedän. Silti mikään ei ole kiihottavampaa kuin se että näytät sen, kunnolla."

Angus naurahti ja näykkäsi naisen hartiaa.
"Vai haluat tulla kidutetuksi pitkään ja hartaudella", hän kommentoi ja kippasi Lieken viereensä selälleen sängylle, kumartuen painamaan suudelman naisen vatsalle.

Olisi ehkä pitänyt varoa oman hautansa kaivamista, mutta mitäpä pienistä. Lieke inahti näykkäisylle, painuen sängylle.
"Mhhm, niin taisin sanoa." Sormet sujahtivat vikkelästi punertavien hiusten sekaan. Anguksen tapaaminen ei ollut ollenkaan pahimpia asioita, joita Englannissa oli sattunut.

"Miten ilahduttavalta se kuulostaakaan", Angus hymisi huvittuneena ja näykkäsi naisen vatsaa kevyesti, antaen toisen kätensä vaeltaa ylös reittä, kun hamusi kiireettä huulillaan tietä alemmas.

Lieke vilkaisi Angusta nopeasti, ennen kuin laski päänsä patjaa vasten.
"Puhetta, aivan liikaa puhetta..."

Mies naurahti käheästi ja kohottautui toisen kyynärpäänsä varaan.
"Likainen, likainen tyttö", hän totesi naksauttaen kieltään, nälkäinen hehku sinisissä silmissään.

"Edelleen se suu käy ja aivan väärässä paikassa." Huomautuksessa kuulsi rippunen huvitautuneisuutta. Kevyesti hän yritti työntää miestä alemmas. Pienenä vihjeenä.

Angus hykersi ja painoi päätään, hamuten naisen alavatsan pehmeää ihoa.
"Muistaakseni puhuit jotain pitkästä, hitaasta kidutuksesta", hän muistutti, kun valui hyvin kiireettä kyykkyyn sängyn vierelle ja työnsi Lieken reidet erilleen, koskettaen sisäreiden ihoa hampaillaan.

Reisiä ei varsinaisesti tarvinnut kovasti työntää erilleen. Ainakin valitus puhumisesta loppui siihen. Hidas kidutus ei ollut sama asia kuin satutuokio. Sormet silittivät hiuksia, kuin äänettömänä kehuna.

Mies hivuttautui kiireettä ylös jalkojen väliin nostaen toisen reiden olkapäälleen ja antoi Lieken nauttia olostaan hyvän hetken, ennen kuin keskeytti varoituksetta, nojaten päänsä naisen reiteen. Angus jäi katselemaan seuralaistaan huvittunut pilke silmissään.

Hetken hän oli oikein tyytyväinen.
"Godverdomme..." Sihahdus tuli nopeasti huulilta ja keskeytys sai naisen kohottautuman kyynerpäidensä varaan.
"Sinä senkin skotlantilainen piru."

Angus naurahti ja siveli reiden ihoa sormillaan, painaen sille suudelman.
"Jokin hätänä?" hän kysyi kohottaen viattomasti kulmiaan.

Lieke nuolaisi huuliaan.
"Sinusta on vitsikästä jättää nainen roikkumaan? Puutteinen nainen, jolla on ollut kovin, kovin ikävä? Olin jo syömässä suklaata kaipuuseeni. Mieti sitä."

"Suklaassa ei ole mitään pahaa", Angus vastasi ja siveli sormillaan ylemmäs, hipaisten vienosti kiusoitellen.
"Kuinka puutteinen nainen on?"

Lieke voihkaisi raskaasti, hakeutuen lähemmäs.
"Niin, että jos et hoida asiaa, hoidan sen pian itse, helvetti."

Angus nauroi ja näykkäsi kevyesti reiden ihoa.
"Pyydä kauniisti", hän haastoi ja hipoi sormillaan härnäten.

"Kiltti, voisinko saada?" Sen kauniimpaan hän tuskin pystyisi, kun rintakehä kohoili aiemman tahdissa edelleen.

Siniset silmät siristyivät hymystä, mutta Angus myöntyi pyyntöön – antelias mies kuin oli. Hän painoi suudelman reidelle ja nykäisi Liekeä sitten lähemmäs, jatkaen suudelmin aikaisempaa täyttääkseen naisen toiveen.

Hetken Lieke oli äärimmäisen tyytyväinen. Hyvin, hyvin tyytyväinen ja varmasti häirinnyt huonenaapureiden iltarauhaa. Nainen valahti rennoksi sängylle, haukkoen kevyesti henkeä.

Angus kohottautui niin, että saattoi painaa suudelman alavatsan iholle, sitten hiipiä navan yli ylemmäs, hamuten ihoa huulillaan yli rintojen ja koskettaen kaulaa hampaillaan.
"Luuletko, että olen valmis kanssasi?" hän haastoi matalasti ja näykkäsi korvanlehteä.

"En." Sitä hän ei kuvitellut sekuntiakaan. Ei hän ollut turhan takia pyytänyt jäämään. Huomennakin pitäisi tosin ratsastaa, mutta Angus voisi sen tovin tehdä töitä. Ehkä he voisivat käydä yhdessä syömässäkin ennen kuin tuo katoaisi maanantaina. Hiljainen nauru soljui huulilta hampaiden kosketuksien myötä.
"En hetkeäkään."

Angus voisi jatkaa hidasta kidutusta kohta. Nyt oli hänen vuoronsa. Mies näykkäsi Lieken kaulaa ja kiipesi paremmin sängylle, kopaten naisen lantion syliinsä ja painuen nälkäisesti lähemmäs. Rytmin kiihtyessä käsi haki tukevan otteen naisen kaulasta.

Siinä oli vain sitä jotakin, kun tunsi käden kaulalla. Ei hän edes pelännyt ettei Angus muistaisi varoa innostuessaan. Huonenaapurien onneksi se vaimensikin naista hieman.
Sitten joku koputti määrätietoisesti oveen. Eikä riittänyt yksi sarja, vaan toinen ja kolmas.
"Lieke?" Miehelle kuuluva ääni huhuili oven läpi.

Angus jätti huomiotta ensimmäisen koputuksen. Toisenkin. Vaatisi epäinhimillistä voimaa keskeyttää niin lähellä huippua. Huhuilu sai hänen kulmansa painumaan ärtyneeseen kurttuun ja mies murahti synkästi, kun vetäytyi ulos ja poimi lattialta pyyhkeen, kietaisten sen vyötärölleen ja puhaltaen ulos, yrittäen ajatella jotain vähemmän innostavaa.
Sitten hän harppoi ovelle ja nykäisi sen auki punaiset hiukset pörhössä.
"Hän on kiireinen."

Oven takana seisova mies näytti perin... hämmentyneeltä saamastaan vastaanotosta.
"Minä, tuota..." Nainen veti piilossa kylpytakkia siveytensä suojaksi.
"Angus, jos minä?"

Siniset silmät siristyivät viileinä, kun Angus mittasi keskeyttäjän päästä varpaisiin. Mutta hän astui kauemmas ja viittasi Liekeä ovelle, siirtyen itse peremmälle eteiskäytävään, missä saattoi nojata kevyesti seinään ja seurata kanssakäymistä lähietäisyydeltä.

Lieke varmisti vielä että hotellin valkea kylpytakkioli siveellinen. Hän nojasi olkansa kevyesti ovenkarmiin.
"Et taida olla halukas lähtemään drinkeille?" Se sai naisen nauramaan. Ei, Angus ei ollut hänen veljensä, kuten saksalaisratsastaja(?) saattoi arvata
"En taida." Ei hän tajunnut punoittavaa jälkeä kaulassaan, ennen kuin asia kiinnitti toisen huomion.
"Onko kaikki...?"
"On, oikein hyvin. Kiitos tarjouksesta mutta jätän väliin." Nainen väläytti kovin aurinkoisen hymyn miehelle.
"Kerro jos muutat mielesi?"
"Kerron! Hauskaa iltaa!" Ja äkkiä ovi kiinni. Hetken hän oli pelännyt Anguksen vääntävän miehen solmuun. Hän hipaisi kaulaansa, miettien olisiko kohta poliisit oven takana, miten neuroottinen tämä yksilö oli.

Angus tunsi tutun varjon heräävän sisällään. Hän oli toivonut päässeensä siitä eroon. Hän ei ollut pitänyt itsestään, kun tuhoisa suhde nuoren näyttelijän kanssa päättyi New Yorkissa, ja varjo oli saanut hänestä vallan.
Mies puraisi hampaitaan yhteen leuat kiristyen.
"Kukahan hän oli?" hän kysyi petollisen rauhallisesti.

Lieke kääntyi miehen puoleen, luottaen siihen petolliseen rauhallisuuteen. Eihän tässä ollut mitään hermostuttavaa?
"Joku saksalainen, esteratsastaja kai, en tiedä. Ehkä kenttä? Jutteli jotain eilen tuossa aulassa ja pyysi yksille näemmä."

"Ilmestyykö saksalaisia useinkin ovesi taakse noin vain pyytämään ulos?" Angus kysyi toinen kulma skeptisesti kohoten.

"Ei?" Nainen kurtisti kevyesti kulmiaan. Mikä oletus se oli? Hyvä on, oikeutettu, hän ei aina ollut se puhtoisin ja pitänyt jalkoja tiukasti yhdessä, mutta Angukselle hän ei ollut antanut aihetta epäillä.
"Tämä yksi nyt luuli että olen vapaa, ei sen kummempaa. Virhearviointeja sattuu."

Angus suoristautui notkeasti seinältä ja tutki naisen silmiä varjoja silmiensä sinessä.
"Ethän suinkaan olisi minulle uskoton?" hän kysyi melkein kehräten ja siirsi vaalean suortuvan korvan taakse.
"Vaadittuasi, ettemme tapaa muita."

Se sai vaaleat kulmat painumaan kunnolla kurttuun.
"Se on ensimmäinen oletuksesi?" Hän ei tosiaan ollut otettu tästä oletuksesta. Käsi nousi lätkäisemään miehen kättä pois. Ei tarvinnut koskea juuri nyt.
"Ja olen pitänyt siitä vaatimuksesta kiinni."

Anguksen silmät siristyivät epäluuloisen asteen. Sormet puristuivat nyrkkiin, kun Lieke lätkäisi hänen kätensä pois.
"Voitko syyttää?" hän haastoi toinen kulma sarkastisesti kohoten.

"Olenko joskus antanut aihetta epäillä?" Lieke sihahti ja tuuppaisi miestä rintakehään. Hän ei halunnut tuota aivan iholle, ei nyt kun koki olonsa loukatuksi epäilyn edessä.

Angus sieppasi Lieken kädet ranteista lujasti omiinsa ja marssitti naista peremmälle huoneeseen otteessaan.
"Oletko sinä?" hän kysyi pimeys ääneen hiipien.

Lieke jännittyi hieman. Ei siksi että syytöksessä olisi mukana totuutta, vaan koska miehen ote ranteista oli luja, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin astella tuon perässä.
"En! Godverdomme, en!"

Angus piteli naisen käsiä edelleen otteessaan. Jos ne päätyisivät tuuppimaan tai läpsimään häntä lisää, hän saattaisi menettää malttinsa.
"Hyvä", mies totesi petollisella pehmeydellä, "sillä en pitäisi siitä."

Lieke veti käsiään irti. Ei, nainen ei pitänyt siitä olosta jonka rajoitettuna olo toi.
"En ole ikinä antanut syytä epäillä!"

"Hyvä niin", Angus totesi hellittämättä otettaan. Hän ei pitäisi siitä yhtään. Epäilys nakersi hänen mieltään, eikä mies pitänyt tunteesta. Se teki hänet levottomaksi.

"Irti!" Lieke sihahti, koettaen peruuttaa kauemmas. Eihän Angus häntä käsistä repisi?
"Olet pelottava."

Hetkeksi miehen leukaperät kiristyivät ja ote muuttui tiukemmaksi. Sitten hän antoi käsiensä pudota kyljelleen ja kääntyi pois Lieken luota, juoksuttaen sormet läpi punaisista hiuksistaan.

Nainen veti kädet itselleen, katsellen miestä silmät leiskuen, hieman säikähtäneenä.
"Et voi olla tosissasi. Kai tiedät että olet kyllä edelleen kontaktissa muiden miesten kanssa, koska en vain voi lukittautua kotiin? Ei se tarkoita että makaan heidän kanssaan."

"Voi suo anteeksi", Angus vastasi sarkastisesti ja kääntyi takaisin naisen puoleen.
"Koska millainen hullu voisi suinkaan pitää epätavallisena, että joku tulee hakemaan sinua ulos hotellihuoneesi ovelta? Kun sinä olet niin ilmiselvää vaimoainestakin vielä."

Hyvä on, hän ei ollut ehkä se suurin vaimoaines. Lieke puuskahti, suu loukkaantuneena auki.
"Voi hyvä jumala! Se tapahtui kerran, kuten näit, lähetin hänet matkoihinsa!" Nainen tuuppaisi käsillään miehen suuntaan, turhautuneena tuon syytöksiin.
"Miksi helvetissä sinä tuhlaat minuun sitten aikaasi, jos olen huora enkä mitään mistä voisi tehdä virallisempaa?"

Angus yritti työntää ajatuksen pois mielestään. Hänen pitäisi uskoa Lieken sanaa, ei päättää itse totuutta, joka sopisi varjon mielikuviin.
"Kerro sinä minulle", hän vastasi takaisin ja heilautti pyyhkeen sängylle, poimien vaatteidensa läjästä alushousut, jotka pujotti jalkaansa.

Lieke veti kylpytakin nauhaa kireämmälle.
"Miten minä voin kertoa sinulle miksi sinä teet niin? Hitto, puhu minulle!" Hän yritti napata miestä ranteesta kiinni, saadakseen tuon rauhoittumaan.

Angus nykäisi kätensä rajusti kauemmas ja loi naiseen varoittavan katseen.
"Mistä haluat minun puhuvan?" hän kysyi suoristautuen ja juoksutti sormet läpi paksuista hiuksistaan.

"Miksi käytät minuun sitten aikaasi? Ja et hitto ole karkaamassa mihinkään, syytettyäsi minua huoraksi." Hän ei halunnut antaa periksi, vaan tavoitteli kättä uudelleen.

Angus sieppasi Lieken ranteen omaansa, haluamatta tulla kosketuksi. Hän veti syvään henkeä.
"Kuule, tarvitsen hetken", hän sanoi kireästi.

"tarvitset hetken? Mitä jos minä haluan tietää miksi tuhlaat minuun aikaa jos olen huora joka jakaa itseään koko kylälle?" Hän puuskahti ärtyneenä.

Angus sysäsi Lieken käden otteestaan ja astui kauemmas, poimien housunsa lattialta ja pujottaen niitä jalkaansa.
"Älä koettele minua nyt", hän varoitti synkästi kiinnittäessään vyötään.

"Koettele sinua?" Hän ähkäisi epäuskoisena. Hän astui perässä, eikä ehtinyt estää kevyttä läppäisyä, joka suuntautui miehen poskelle.
"Tulet tänne haukkumaan minut. Kiitos vain."

Murahdus nousi miehen rintakehästä. Käsi syöksähti ylös, sormet kiertyivät lujina Lieken leukaperille ja tuuppasivat naisen ärhäkästi seinää vasten, pidellen tätä rautaisessa otteessa.
"Mitä et ymmärrä lauseessa 'tarvitsen hetken', jumalauta!"

Se ei muuten olisi ollut paha kosto läpsäisystä poskelle, mutta nainen osui seinään hieman huolimattomammin.
"Mene sitten!" Hän peitti suunsa kädellään, tuntien veren maun suussaan. Helvetti.
"Mene sitten kauas huorastasi."

Angus puri hampaat lujasti yhteen ja irrotti otteensa, astuen kauemmas. Hän nykäisi rypistyneen paidan päälleen vaivautumatta napittamaan sitä, nakkasi solmion niskalleen ja puvuntakin käsivarrelleen, ennen kuin poimi laukun lattialta ja harppoi ovelle.

Lieke puri huultaan ja värähti tunteesta. Se sattui. Hän odotti kunnes mies oli mennyt ja otti minibaarista kylmää huulelleen. Hetken puntaroituaan hän etsi puhelimensa ja kaivoi Julianin numeron. Hyvällä tuurilla tuo ei olisi kotona ja hän voisi hetken valittaa tyhmyyttään.

"Mitä?" Julian vastasi koruttomasti, puhelin äänestä päätellen korvan ja olkapään väliin puristettuna.

Lieke nielaisi.
"... Paha hetki?" Naisen puhe oli epäselvää kun hän piti kylmää huulellaan ja itkuisuus loisti äänestä. Vaikka miten yritti estää.

"Vähän", Julian sanoi ja huokasi.
"Mutta anna palaa. Mikä on? On kai Commodore kunnossa?" hän kysyi yhtäkkiä hälyttyneenä.

"On, Coma on oikein loistava." Nainen vannoi. Ei hän olisi soittanut asiasta edes Julianille, vaan Bealle.
"Minä taisin sotkeutua huonoon mieheen." Ääni oli hiljainen. Ei Angus läpimätä ollut, mutta hän oli pelännyt. Sen ei pitänyt olla niin?

"Niinkö?" Julian kysyi. Hetki ei ollut ihanteellinen.
"Oletko vaarassa nyt?"

"En, olen yksin hotellilla." Kylmää huulessa. Hienoa. Onneksi omiin luokkiin oli vielä muutama päivä.
"Mutta jos sinulla on tekemistä niin pärjään kyllä. Sano terveisiä Deirdrelle ja siskollesi?"

"Hyvä. Älä sekaannu huonoihin miehiin", Julian totesi kylmänrauhallisesti.
"Olemme Bean häissä. Välitän terveiset. Pidä itsestäsi huolta."

Hän oli täysin unohtanut työnantajansa häät.
"... Pidän. Hei." Äkkiä linja kiinni. Häpeissään häiden häiritsemisestä hän kaivautui peittoihin, avasi telkkarin ja avasi suklaapussin. Silti hän veti Angukselta kevyesti tuoksuvan tyynyn osin kasvoillensa. Ehkä se sittenkin oli hänen syynsä.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:18 am

* * *

Kello taisi olla lähempänä keskiyötä, kun Angus vihdoin jätti hotellin ravintolan ja kolmannen viskilasin. Pahin levottomuus oli valunut hänestä sähkösavukkeen savun mukana, mutta mies pyöritteli sitä edelleen stressaantuneissa sormissaan.
Hän oli toivonut päässeensä eroon pimeydestä sisällään. Hän oli nykyään hyviä ystäviä näyttelijättären kanssa, joka oli ensimmäisenä kohdannut hänen pimeytensä. Mutta selvästi hän ei hallinnut sitä lainkaan paremmin nyt kuin kymmenen vuotta sitten New Yorkissa.
Sukaisten hiuksia pois kasvoiltaan ylimmät paidannapit auki jättänyt skotlantilainen koputti Lieken oveen.

Lieke oli torkahtanut sängylle ja havahtui koputukseen. Hän haroi hiuksiaan astellessaan ovelle, avaten sen raottamalla.
"... Unohditko jotain?" Ei kai mies muusta syystä olisi palannut.

Angus tutki Lieken kasvoja ja olemusta kulmat hienoisessa kurtussa.
"Voimmeko puhua sisällä?"

Vihreät silmät räpsähtivät hämmentyneesti. Hän avasi oven ja päästi miehen peremmälle, astellen itse istumaan sängylle. Katse pysyi paljaissa varpaissa tiukasti.

Angus tunsi olonsa levottomaksi ja epämukavaksi. Hän toivoi, että voisi lakata pimeän puolensa pois elämästään.
"Kuule", mies sanoi vaivaantuneena ja hieraisi niskaansa, "olen pahoillani." Sanat eivät olleet koskaan helppoja lausua.
"Minä... Minulla on, ehm, hieman ongelmia tunteiden kanssa. Silloin tällöin."

Lieke piti katseen varpaissaan ja räikeän punaisiksi lakattuja varpaankynsiä. Mitä siihen sanoisi? Hän oli huomannut, mutta myös ärsyttänyt.
"Minä en kuunnellut." Jos hän olisi antanut sen hetken.
"Mutta huomasin. Olet mustasukkaista tyyppiä?"

Angus liikahti epämukavana.
"En vain-", hän aloitti epävarmana siitä, kuinka jatkaa. Hän tiesi, ettei käyttäynyt oikein. Kun raivo otti vallan, hän tunsi olonsa täysin hallitsemattomaksi, kuin räjähtäisi ellei se pääsisi ulos.
"Minulla oli tyttöystävä, joka... No, olin sitä syystä, ja en vain- se toi minusta esiin asioita, joista en pidä ja joista yritän päästä eroon."

Katse nousi jaloista varoen, pää kallistui kevyesti toiselle vasemalle.
"Ei sitä tarvitse sokerikuorruttaa. Sinä et hallitse mustasukkaisuuttasi ja se saa sinut tekemään typeriä asioita. Eivätkä oven takana juoksevat ihailijat auta asiaa." Ehkä huono hetki muistuttaa asiasta.
"Angus, en makaile ympäriinsä. En ole kovin ihastuvaa tai asettuvaa sorttia, mutta jos viihdyn jonkun kanssa, viihdyn siinä."

Angus kurtisti kulmiaan asteen.
"Puhun vihanhallinnasta enkä mustasukkaisuudesta", hän huomautti päätelmälle, joka kävi hänen hermoilleen.
"Kun hermostun, en pysty, ehm, täysin hillitsemään itseäni. Tarvitsen hetken, jotta pystyn ajattelemaan järkevästi."

"Olet sitäkin." Lieke huomautti. Ei se muuttanut sitä hänen silmissään.
"Yritän olla ärsyttämättä sinua ja antaa sinulle sen hetken." Hän hipaisi huultaan, pohtien pitäisikö sillä laittaa lisää kylmää.

"Halusin vain pyytää anteeksi", Angus sanoi kohottaen laukkua paremmin olalleen.
"En saisi käyttäytyä niin. Toivottavasti kisasi menevät hyvin. Pärjäile."

Se sai naiseen liikettä. Hitto soikoon, hän oli kusessa.
Älä sekaannu enää huonoihin miehiin. Hänelle oli taidettu sanoa niin vain muutamia tunteja sitten. Hento käsi tavoitteli varoen miehen kättä omaansa.
"Saat anteeksi. En sanonut että sinun pitäisi siksi mennä."

Angus puristi kevyesti omaansa tarttuvaa kättä.
"En ole varma, olenko hyväksi sinulle", hän sanoi ja nosti toisen kätensä silittämään vaaleita hiuksia pois naisen kasvoilta.
"Sinä hurmaava, likainen olento."

Se sai hollantilaisen hymyilemään pehmeästi.
"Mies joka olisi ollut, oli kuolettavan tylsä." Ei se nyt ihan niinkään ollut, Lawrence hänet oli jättänyt, mutta olihan heillä ollut vähän eri näkemys makuuhuoneessa tapahtuvista asioista.
"Sinä olet hurmaava nalle. Kelvoton, suorastaan rivo mies. Sopiva likaiselle olennolle, eikö?"

"Nalle?" Angus toisti punertavat kulmat merkitsevästi kohoten. Eivätkö nallet olleet pörröisiä, suloisia, vaarattomia lastenleluja tai rauhaarakastavia, vähän paksuja karhuja, jotka söivät marjoja ja löntystivät metsässä?

No mutta Angus oli... harteikas ja pitkä mies. Siitä se tuli.
"... nalle." Lieke vahvisti, astuen lähemmäs.
"Oikein sopiva kaltaiselleni likaiselle naiselle."

Angus kiersi hitaasti käsivarren Lieken vyötärölle. Ehkä hän voisi hillitä jatkossa temperamenttinsa eikä tällaisia välikohtauksia enää sattuisi.
"Sinun pitäisi varmaan levätä."

Lieke vilkaisi miestä varoen.
"Jotain jäi kesken." Hän huomautti, valuttaen kättään Anguksen etumukselle. Kuka mies ei leppyisi ja rentoutuisi suuseksistä?
"Olimme juuri lempikohdassani."

Kulmat kohosivat. Moinen kosketus ei koskaan jättänyt miestä kylmäksi.
"Niin jäi", Angus vastasi upottaen sormensa Lieken hiuksiin, "mutta liekö olet kunnossa jatkamaan?" Hän hipaisi peukalollaan naisen leukaa.

Lieke nyki vyötä auki määrätietoisin sormin.
"Sinä päivänä kun en voi naida, tapa minut." Nainen murahti hiljaa, pudoten polvilleen miehen eteen.

Punertavat kulmat pysyivät koholla eikä mies ollut varma, mitä tehdä. Angus olisi voinut vastata "sinä päivänä, kun kieltäydyn suihinotosta, tapa minut", mutta hän epäröi silti. Häntä ei ollut koskaan kehuttu moraalistaan, ja silti jokin pieni ääni sanoi, että ehkä hänen pitäisi sanoa ei.
Mutta eikö Lieke ollut aikuinen nainen? Hän ei painostanut tai pakottanut naista. Ja pieni kipu silloin tällöin oli varsin kiihottavaa.

Aikuinen nainen nimenomaan ja olisi helpompaa unohtaa se kevyesti juiliva huuli. Vihreät silmät vilkaisivat miehen kasvoja, hänen avatessa housut tieltään. Hän ei todellakaan aikaillut suunnitelmansa kanssa.

Angus puhalsi hitaasti ulos hillitäkseen itsensä. Voi saamari nainen osasi. Hän punoi toisen kätensä sormet tiukasti punaisiin hiuksiinsa, vaikka normaalisti niin mielellään vienosti tukisti tai ohjaili. Hän ei halunnut Lieken kokevan olevansa painostettu tekemään näin – ei hänen aikaisemman käytöksensä jälkeen.
Mutta voi saamari se tuntui hyvältä.

Ei se olisi haitannut, mutta kevyesti turvonnut alahuuli ei olisi kovin anteeksiantavainen ohjailun suhteen. Hänellä ei ollut aikomustakaan lopettaa ennen kuin Anguksella oli hyvin, hyvin mukavaa. Joku olisi voinut toki kyseenalaistaa oliko hänellä kakomisrefleksiä ollenkaan.

Hetken mies myös harkitsi, että työntäisi naisen kauemmas – jotta he voisivat jatkaa yhdessä. Mutta voi saamari, kenellä olisi tahdonvoimaa sellaiseen? Hän löytäisi kyllä virtaa uuteen suoritukseen hetkeä myöhemmin. Ehkä hän voisi korvata aikaisempaa käytöstään tekemällä jotain mukavaa Liek-
Angus huokasi ääneen eikä voinut olla tarttumatta vaaleisiin hiuksiin, kun naisen kielellinen lahjakkuus ajoi hänet huippuunsa.
"Hyvä luoja kanssasi nainen", hän sanoi käheästi.

Lieke keksisi kyllä keinot. Kukaan ei kaipaisi häntä huomenna iltapäivästä kuin hetken, joten oli aikaa. Hän istui jalkojensa päälle lattialle, katsoen miestä mahdollisimman viattomana, pyörittäen vaaleaa hiussuortuvaa etusormensa ympärille.
"Mmmmhm? Mitä minä, pieni ja kiltti, muka tein?"

Angus työnsi itsensä takaisin housuihinsa ja kumartui niin, että saattoi sipaista Lieken leukaa peukalollaan.
"Kenties kaipaisit itsekin jotain, sinä pieni ja kiltti?" hän kysyi tutkien vihreitä silmiä.

Lieke hieroi tuon reisiä housujen läpi, melkein kehräten.
"Muistatko mihin jäit?" Hän haki otetta Anguksen kädestä, ohjaten sitä kaulalleen.

"Muistan", Angus vastasi kiertäen sormensa kevyesti naisen kaulan ympärille.
"Mutta pohdin, liekö olet kunnossa sellaiseen käsittelyyn", mies lisäsi nyökäten kohti huulta, jota nainen oli tainnut purra heidän välikohtauksensa aikana.

Vain se sai värähdykset juoksemaan ihoa pitkin.
"Olen. Sanon jos en ole. Oranssi olisi hyvä turvasana, eikö? Tai kaksi sormea ylhäällä, jos olen estynyt puhumasta." Eivätkö ne kelpaisi pelisäännöiksi oikein hyvin?
"Kukaan ei kaipaa minua ennen iltapäivää huomenna."

'Turvasana' oli yksi kiihottavimmista sanoista, joita Angus tiesi.
"Olet aika mainio, tiesitkö?" hän kysyi karheasti ja tarttui sitten Liekeä varoituksetta kainaloista, nostaen naisen kevyesti ilmaan ja nakaten selälleen sängylle. Hän kumartui naisen ylle ja tutki vihreitä silmiä.
"Mitä sinä haluat?"

Vinkaiseva naurahdus pääsi huulilta kun hän putosi sängylle, ristien vienosti jalkansa. kylpytakki oli edelleen päällä.
"Kaiken, kiitos. Röyhkeimmät temppusi."

"Pitkää, hidasta kidutusta?" Angus kysyi kohottaen kulmaansa ja tarttui kylpytakin nauhaan, nykien sen auki. Ehkä Lieke tiesi mitä teki, aikuinen nainen. Ja olihan heillä turvasanat.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:19 am

"Emmekö joskus puhuneet että haluait opettaa minua pyytämään?" Hän kysyi hymyillen vinosti.
"Olen odottanut oppitunteja."

"Sinähän olit luonnonlahjakkuus aikaisemminkin", Angus huomautti ja painoi suudelman naisen solisluulle. Hän avasi kylpytakin, ujutti sen vapaaksi naisen käsivarsista ja nykäisi sitten tämän alta kuin taikuri pöytäliinan.
"Mutta jos niin haluat", hän hymyili vinosti ja riisui solmion kaulastaan.
"Anna kätesi."

Pää notkahti kevyesti taaksepäin suudelmien myötä. Hän naurahti mielikuvalle pöytäliinasta, pudistellen päätään. Kiltisti hän ojensi kätensä.
"Mitä jos olen tuhma?" Se oli kuiskattava käheästi korvaan. Aina piti kartoittaa rangaistukset.

Angus asettui hajareisin polvilleen naisen ylle ja kiersi solmion partiolaisen tarkkuudella ranteiden ympärille. Sitten hän nykäisi naisen kädet pään yläpuolelle ja köytti ne lujasti kiinni sängyn päätyyn, tarkistaen solmujensa pitävyyden.
"Sitten kidutuksesi on vielä pidempää ja hitaampaa", mies vastasi.

Lieke kokeili tietenkin että pitivätkö solmut. Ainahan se piti kokeilla.
"mmmh." Nainen ynähti vaimeasti ja haki hyvän asennon sängyllä.

Mies nousi Lieken yltä ja asteli kiireettä nojatuolin luo riisumaan puvuntakin siististi sen selkänojalle. Sitten hän avasi hopeiset kalvosinnapit ja rullasi valkoisen kauluspaidan hihat kyynärpäihin, ennen kuin palasi naisen luo. Joskin hän seisahtui matkalla katsomaan itseään peilistä, pyyhkäisi punaisia, tuuheita hiuksia parempaan ojennukseen ja seisahtui vihdoin takaisin sängyn vierelle, koskettaen Lieken nilkkaa ja sivellen sormillaan kevyesti säärtä ylös.

Lieke katseli aivan liian hidasta riisuutumista malttamaton tuike silmissä. Hän ojensi kevyesti jalkaansa miestä kohti ja väläytti tuolle kaunista hymyä.
”Lähemmäs?”

Angus vastasi vain katsahtamalla naista häivähdys huvitusta sinisissä silmissään. Sitten hän palasi alas jalkaa, hieromaan jalkapohjaa ja hipaisi varpaita huulillaan, ennen kuin siveli jalan paljasta ihoa jälleen ylöspäin, nyt reidelle saakka.

Kosketus sai värähtämään kunnolla. Ei tällainen mies voinut olla paha. Anguksella oli hellä, hyvä kosketus. Nilkka pyörähti kevyesti, jalan värähdellessä kun kosketus hiipi ylemmäs. Vielä oli helppo olla aloillaan.

Angus laski polvensa sängylle ja kumartui suutelemaan reiden pehmeää ihoa, hengittäen kevyesti sitä vasten, ennen kuin suoristautui ja siveli sormillaan ylös reittä, lantion kaaren yli alavatsalle ja silitti sitä kevyesti, ennen kuin antoi kätensä valahtaa alemmas varoituksetta.

Se hidas lämmittely tuuditti kovin valheelliseen rentouteen. Käden valuessa alemmas Lieke räväytti silmänsä auki ja veti terävästi henkeä. Vaistomaisesti yritti painua lähemmäs kättä.

Pienen hetken Angus jatkoi, ennen kuin veti kätensä pois yhtä äkillisesti, antaen sen sivellä takaisin alas reittä ja säärtä. Mies kumartui näykkäämään säären ihoa kevyesti, ennen kuin siveli sormillaan takaisin ylös, piirrellen nyt kuvioita naisen vatsalle.
Hän kumartui hamuamaan sitä huulillaan ja hiipi ylemmäs, hipaisten rinnan herkkää ihoa hampaillaan.

Pää kohosi väkisin tyynyistä, kasvoilla tyytymätön ime. Sitä sai mitä halusi, mutta joskus olisi pitänyt todella ajatella mitä halusi! Terävä henkäys veti rintakehää kasaan hampaiden kokeillessa herkkää ihoa.
"... Angus." Nainen kehräsi, koettaen jalalla maanitella tuota.

"Mitä, kiltti ja pieni, niinkö se oli?" hän kysyi nostamatta päätään, hipaisi herkkää ihoa vain kielellään ja nousi sitten hamuamaan naisen kaulaa, koskettaen sitä hieman lujemmin hampaillaan.

Lieke vinkasi hiljaa. Miksei se kieli voinut olla alempana? Hän teki tilaa kaulallaan, nauttien kovemmista otteista hampailla.
"Haluaisin, todella. Kiltti?" Hän yritti näykkäistä Anguksen korvaa kun mies oli varomattomana siinä lähellä.

Angus hyrähti naurusta ja hipoi sormenpäillään naisen jalkojenväliä.
"Ja minä kun luulin, että sinut piti opettaa pyytämään. Sinähän olet luonnonlahjakkuus", hän huomautti ja näykkäsi kaulaa uudelleen.

"... Vielä kauniimmin?" Lieke ähkäisi hiljaa, väristen kosketuksen alla.
"Voisitko, kiltti, helpottaa naisen tuskaa?"

Angus nauroi käheästi ja valui hieman alemmas, koskettaen rinnan herkkää ihoa uudelleen kielellään.
"Helpottaa miten?" hän kannusti huvittuneena ja valui hieman alemmas, hamuten vatsan ihoa.
"Pitää pyytää, mitä haluaa."

Kädet nykäisivät solmiota vastaan kun hän halusi työntää päätä alemmas. Jalka koetti hakeutua miehen olkapäälle lepäämään. Piti miettiä miten asettelisi pyyntönsä.
"Voisinko saada yhden orgasmin?" Varmuuden vuoksi piti täsmentää määrä. Hän oli kerran saanut neljä, perätysten, eikä ollut liikkunut kolmeen tuntiin.

Angus hymyili ja laski leukansa hetkeksi naisen alavatsalle lepäämään. Silmissä tuikahti huvitus, kun hän puntaroi, vaatisiko naista pyytämään vielä tarkemmin.
Mutta ehkä hän oli velkaa kiltteyttä menetettyään malttinsa niin rumasti aikaisemmin.
Armollinen kuin oli, Angus valui alemmas, valjastaen kielensä käyttöön juuri siellä, minne nainen oli sitä toivonut.

Liekellä ei ollut aikomusta sääliä naapureita, ei pienintäkään. Hän ei edes kovimman huipun hetkellä voinut purra huultaan, eikä edes hävennyt voihkaisua joka pääsi viimeisenä ilmoille.
”... kiitos?” Kuuluiko tämä käytästapoihin?

Sama, huvittunut hymy viipyi Anguksen silmissä, kun mies kohottautui istumaan sängyn laidalle ja pyyhkäisi suutaan.
"Ole hyvä", hän naurahti ja jatkoi säären sivelyä sormillaan. Ilta ei tietenkään päättyisi tähän – Lieke oli toivonut pitkää ja hidasta kidutusta.

Lieke hymyili pehmeästi, nykäisten käsiään. Olisi tehnyt mieli silitellä, mutta se ei ollut mahdollista.
”Sinun ei pitäisi ikinä tuhlata kieltäsi puhumiseen.”

"Noh", Angus protestoi ja kiepautti Lieken varmoin käsin kyljelleen, jotta saattoi läpsäistä paljasta pakaraa. Sitten hän jäi silittelemään sitä, kunnes nojautui alemmas ja näykkäsi sitä hampaillaan.
"Haluaisin kuulla sinua enemmän", hän huomautti aikaisemmasta näytöksestä niin vaikuttuneena, että olo oli hieman tukala. Käsi valui jalkojen väliin.

Liekellä ei ollut vaihtoehtoa kuin kääntyä kiltisti. Nainen vinkaisi kevyesti. Vasta näykkäisy sai hengityksen katkeamaan hetkeksi.
”Niinkö?” Pelkkä ajatus sai rintakehän kohoilemaan nopeammin.

"Mm'hh", mies vastasi painokkaasti, huvitusta äänessään ja nosti naisen toisen jalan olkapäälleen, jotta käsi pääsi toimimaan vapaasti.
"Ole kiltti tyttö ja kerro, miltä tämä tuntuu."

Nyt pitäisi puhua samaan aikaan? Epätoivo vieraili vaaleapiirteisen naisen kasvoilla.
”Kiusoittelulta, tiedät paremmin mistä ja miten koskea.” Ei olisi ehkä kannattanut aloittaa kritisoimalla.

Angus läpsäisi naisen pakaraa.
"Etkö jo oppinut, että sinun pitää pyytää?" hän kysyi ja näykkäsi säärtä, jonka oli nostanut olkaansa vasten.

Hänestä ei olisi mitään jäljellä kun Angus olisi valmis, mutta sillä tuskin olisi väliä.
”Anteeksi?” Hän tarjosi sitä hieman haparoiden, koettaen liikauttaa itseään parempaan asentoon kättä vasten.
”Voisitko olla kiltti ja koskea kunnolla?”

Toinen punertava kulma kohosi, kun Angus siirtyi hieman kauemmas polvillaan sängyllä ja avasi hitaasti vyönsä ja housunsa.
Sitten hän koppasi Lieken lantion rajusti syliinsä ja kumartui painamaan vatsalle suudelman, näykäten sitten sen ihoa.
"Hyvä tyttö", hän kuiskasi ja taivutti sitten naisen jalat kohti päätä, melkein koskettamaan sängynpäätyyn sidottuja käsiä. Sen jälkeen hän saattoi painua nälkäisesti ja jokseenkin rajusti lähemmäs – hän koskettaisi kunnolla.

Se ainakin toteutti pyynnön. Lieke taipui vaivatta ehkä epämukavaksi kuviteltuun asentoon, antaen äänensä kulkea estoitta. Hyvä luoja, se oli enemmän kuin hän oli uskaltanut edes toivoa pyynnöllä saavansa.

Angus mielellään antoi enemmän kuin pyydettiin. Niin hän teki nytkin. Sai sängyn jyskimään seinää vasten. Käsi painui naisen kaulalle, hakien absoluuttista hallintaa.
Ja kun mies oli lipsumassa huippuunsa, hän vetäytyi ulos ja jatkoi kädellään tasaten omaa tilaansa – jotta saattoi vetää Lieken jalat suoriksi ja kiepauttaa naisen ympäri, kannatella tämän lantiota ilmassa ja jatkaa entistä suuremmalla voimalla. Nyt käsi tukisti vaaleita hiuksia.

Eikä mikään ollut seksikkäämpää kuin se miehen täydellinen hallinta. Kierolla tavalla siinä oli jotakin mikä riitti viemään Lieken armotta rajan yli kerran. Tauon luksusta hänelle ei suotu, vaan sama jännitys alkoi rakentua lihaksiin uudelleen. Miten se oli niin vetävää että miehellä oli voimaa käännellä ja kannatella häntä miten halusi? Tilanteen ainoa varjopuoli oli se ettei hän voinut koskea itseään. Nipistys päänahassa, kevyt tuska... täydellistä.

Angus nautti itsensä haastamisesta ja kehittämisestä. Jälleen hän vetäytyi ulos ja hengitti syvään, jatkaen armottomalla kädellä siitä, minne oli jäänyt, kunnes saattoi tuntea hallitsevansa itsensä jälleen hieman paremmin. Stamina oli alue, jota saattoi kehittää.
Jälleen hän kiepautti Lieken ympäri, tukien lantion ilmaan reisiään vasten, jotta saattoi jatkaa ja nyt avusti naista kädellään. Lieke oli itse antanut turvasanat – se tuntui melkein haasteelta.

Turvasana oli sitä varten kun oikeasti sattui tai pelotti. Tämä oli toki hieman kivuliasta, nöyryyttävää, mutta tuntui sitäkin paremmalta. Toisen kerran jännitys vapautui ilman tauon suomaa rentoutusta. Kolmas kerta tuli kovin pian käden ja liikkeen yhteisvaikutuksesta. Silloin ei tosin enää riittänyt ääntä, Lieken pää painui patjaan, huulten vain haukkoessa ilmas täysin mykkinä. Muu keho tärisi kuin horkassa.

Se oli tyydyttävä vastaus. Nyt Angus saattoi keskittyä itseensä, tarttua lujasti naisen lantioon ja viedä itsensä rajulla nälkäisyydellä loppuun.
Hetken hän viipyi paikallaan, melkein horjahdellen polviensa varassa, ennen kuin vetäytyi ulos ja kellahti selälleen naisen vierelle. Kauluspaita tuntui nihkeältä kuumaa ihoa vasten, ja raukeasti Angus ryhtyi napittamaan sitä auki.

Lieke valahti sänkyä vasten kun sai mahdollisuuden. Hän veti itsensä pieneksi mytyksi, tuntien vatsan kramppaavan. Hyvä jumala.
”Menee henki kanssasi.”

Raukea, laiska hymy nykäisi Anguksen suupieltä. Hän irrottaisi naisen kohta sängynpäädystä. Avattuaan muutaman napin lisää paidastaan ja kiskottuaan avoinna repsottaneet housut takaisin jalkaansa, hän ojensi kätensä silittelemään Lieken reittä ja lantion kaarta.

Nainen värähti kosketuksen alla, mutisten jotakin äidinkielellään. Luultavasti jotakin sadatteluja.

Angus naurahti käheästi ja läpsäisi paljasta pakaraa.
"Onko sinulla valittamista, nainen?"

”Aah!” Nainen vinkaisi läpsäisyn myötä.
”... entä jos on?”

"Voin aina jatkaa, kunnes ei ole", mies vastasi tyynellä levollisuudelle ja koukisti toisen käsivarren päänsä taakse, ristien jalkansa rennosti.

”... sinustakin loppuu stamina.” Lieke mutisi, vilkaisten tuota.
”En valita mutta tuota sinulta unohtui jotain.” Hän nykäisi käsiään.

Anguksen silmät siristyivät hymyyn ja mies vastasi oletukseen nostamalla kättään Lieken kasvojen edessä ja heiluttelemalla sormiaan. Olemassa oli myös miellyttäviä apuvälineitä, joiden vaikutusta hän voisi seurata loikoilemalla vieressä.
"Mitä olemme oppineet kauniisti pyytämisestä?"

Lieke siristi silmiään miehen logiikalle. Ei.
”Pyysin jo paljon kauniisti.”

Anguksen suupieli nykäisi ja mies taittoi toisenkin käsivarren päänsä taakse, hakien mukavamman asennon ja antoi silmiensä painua kiinni.

Lieke ähkäisi turhautuneesti, nostaen jalkaansa hivelemään miehen reittä.
”Pääsisinkö irti, kiltti?”

Mies nappasi jalan käteensä ja nosti sitä niin, että saattoi painaa suudelman nilkalle.
"Hyvä tyttö", Angus vastasi huvittuneena ja kohottautui toisen kyynärpäänsä varaan, silittäen paljasta kylkeä ja rintaa, ennen kuin nojautui painamaan suudelman naisen kaulalle avatessaan vaivatta solmiosta tekemänsä solmun.

Lieke ynähti, paeten kevyesti kosketusta. Oli niin herkkä olo kaikin puolin.
”Mmmnh. Tarvitsen uuden suihkun.”

"Ehdit aamulla", Angus vastasi silittäen vaaleita hiuksia hellästi pois kasvoilta.
"Odota siinä. Palaan pian", hän sanoi – tai käski – ja veti peiton kevyesti naisen ylle, ettei tämä palelisi, ennen kuin työnsi puhelimen, pankkikortin ja huoneen avainkortin taskuihinsa.

Lieke kurtisti kevyesti kulmiaan. Mihin tuo oli menossa?
”Mihin sinä menet?” Ei hän kyllä vastustellut. Ei jaksanut.

Angus vastasi huvittuneella hymyllä, mutta ei vastannut, vaan harppoi ulos sulkien oven pehmeästi perässään. Varttia myöhemmin hän palasi, yhtä hiljaa, nyt rapiseva, pieni kauppakassi mukanaan.

Sänkyyn käpertynyt nainen kurtisti kulmiaan. Hän ei tiennyt herättikö Angus ostoksineen suurta luottamusta. Varovasti hän nousi istumaan ja haroi pörröön menneitä hiuksiaan. Kaulalle oli hiipimässä pari mustelmaa.
”Mitä hait?”

"Oletpas sinä epäluuloinen", Angus torui huvittuneena ja polkaisi kengät jalastaan, ennen kuin tuuppasi Lieken takaisin makuulle ja istuutui sängyn laidalle.
Hän poimi pussista rikkaalla tummallasuklaalla vuoratun jäätelön ojentaen sen naiselle ja sen jälkeen purkin viilentävää, hoitavaa voidetta. Mies nakkasi peiton syrjään ja silitti Lieken säärtä, levittäen sitten voidetta kädelleen.

Jäätelö sai naisen hämmentymään hetkeksi.
”Olet ansainnut sen.” Hän huomautti pehmeästi, availlen jäätelön kääreistään. Ehkä voiteella oli joku tarkoitus.

"Olenko?" Angus kysyi sivellen naisen ihoa ylös reittä ja kumartui painamaan suudelman paljaalle vatsalle, ennen kuin ryhtyi levittämään ihoa hoitavaa voidetta sisäreisille ja lopulta ylös niiden väliin. Hän halusi huolehtia siitä, että rajun käsittelyn lisäksi nainen saisi myös hellyyttä.

”Sinä olet todistanut ettet aina, ihan aina, ansaitse luottamusta ilman pientä epäilystä.” Lieke huomautti, paeten kevyesti kosketusta. Kieltämättä se oli hyvä idea ja jokin siinä että Angus huolehti omasta aloitteestaan niin hellästi, oli hyvin liikuttavaa.
”Esimerkiksi nyt se oli turhaa.”

"Olisi kamalaa olla ennalta-arvattava", mies vastasi huvittuneena jatkaessaan hellää hoitoa samalla, kun kumartui hamuamaan vatsan paljasta ihoa.
"Sattuuko sinuun?"

Lieke pudisteli päätään. Miten voisi sattua?
”Ei, voin loistavasti.” Hän lupasi hellästi, hakien jalkojaan ristiin. Häiritsi jäätelöön keskittymistä.
”Ei ole pelkoa, sinusta ei koskaan tiedä.”

Angus naksautti kieltään toruvasti ja asettui istumaan Lieken reisien väliin, työntäen jalan kummallekin puolelleen.
"Hyvä", hän kuiskasi ja hamusi huulillaan naisen vatsaa.
"En halua satuttaa sinua."

Vihreät silmät räpsähtivät hämmentyneesti. Nainen kallisti kevyesti päätään, värähtäen suudelmista.
”Et satuta kuin hyvällä tavalla.” Sopivasti, oikeissa paikoissa.

"Jos kipu tuottaa nautintoa, silloin se ei ole satuttamista", Angus vastasi käheästi ja liukui suudelmineen alemmas, painaen suudelman herkimmälle sopukalle ollessaan valmis. Paikattuaan niin paljon rajuutensa aiheuttamaa poltetta kuin saattoi, hän nousi Lieken jalkojen välistä ja kömpi sen sijaan naisen vierelle, kutsuen tätä kainaloonsa.

Värähdys juoksi kehon läpi. Jalat painuivat ristiin, hänen hakeutuessa kainaloon.
”Olisiko mahdollista saada sinua jättämään maanantaina jälkeesi yksi kauluspaita?”

Angus kohotti yllättyneenä kulmiaan ja nauroi sitten, hieraisten naisen selkää.
"Miksi?" hän kysyi uteliaana ja antoi kätensä valua lepäämään paljaalle pakaralle.

Ei ehkä se tyypillinen pyyntö.
”... voisin nukkua siinä. Sellainen mitä olet pitänyt.”

Hymy nyki Anguksen suupieliä, ja mies hieraisi nenänpäätään vaaleisiin hiuksiin.
"Voin harkita sitä", mies lupasi silitellen takapuolta, joka luultavasti saisi hänet polvilleen.

Se sai hymyn jäämään naisen kasvoille.
”Lupaan tuoda sen pesetettynä ja silitettynä takaisin kun palaan.” Se ei ollut häneltä tavallinen pyyntö, mutta ikävä raastaisi häntä vielä pahasti.

Angus naurahti käheästi ja kumartui hipaisemaan korvaa huulillaan.
"Vai unohditko vain yöpaitasi?"

”Mmhm.” Nainen ynähti kun huulet hipoivat korvaa.
”En. Minulle vain tulee ikävä.”

Hymy nyki miehen suupieliä ja hän painoi suukon vaaleisiin hiuksiin. Eiköhän hän voisi luovuttaa yhden paidan Liekelle.
"En tiennytkään, millainen pehmo olet", hän huomautti lempeästi ja taputti naisen pakaraa.

Lieke nyrpisti kevyesti nenäänsä.
"Itse olet pehmo." Nainen mutisi, haudatessaan kasvojaan miehen rintakehään kun jäätelö oli hävinnyt.
"Käydäänkö huomenna syömässä jossakin? Voin yrittää etsiä jotakin nättiä päälle. En oikein ottanut mitään sellaista mukaan."

Ilmeisesti kutsu viipyä maanantaihin oli edelleen voimassa. Eiköhän hän onnistuisi hoitamaan velvollisuutensa etäyhteyksin.
"Käydään vain", Angus vastasi.
"Saat pukeutua ihan mihin haluat", hän naurahti hämillään, "epäilen, että täällä olisi ravintoloita, joissa on tiukka pukukoodi."

"Et halua että tulen ratsastushous... Ei, unohda sittenkin." Kyllä Angus olisi katsellut häntä ratsastushousuissa.
"Entä jos haluan ihan vain sinua varten olla tyrmäävä pieni enkeli, hm?" Koska siitähän olikin kyse.

"Siinä tapauksessa sinun kannattaisi olla alasti", Angus vastasi.

"En voi olla alasti julkisella paikalla. Ellet halua syödä hotellin huonepalvelun ruokia." Lieke puuskahti huvittuneena ja valui sängyllä hitaasti alemmas.

"Olen varma, että se on sen arvoista", Angus totesi hymyillen, suupieli kohoten ja sipaisi vaaleita hiuksia. Jos ruoka oli ala-arvoista, ainakin viehättävä, mieltymyksiltään rivo, alaston nainen olisi enemmän kuin riittävä vastapaino.

"Sekin käy." Hän totesi hymyillen hellästi.
"Käyn pesemässä hampaat. Ja sitten-" Lieke nousi seisomaan, sormi koholla. Aivan kuin hän voisi Angusta käskeä. Hah.
"Nukun. Sinä myös."

Anguksella ei ollut mitään sitä vastaan. Aikaisempi tuntui lihaksissa kuin urheilusuoritus ja jetlag oli painaa silmiä kiinni. Mies vääntäytyi istumaan ja napitti paitansa auki, viikaten sen siististi nojatuolille ja laskosti sitten laivastonsiniset housut sen päälle. Rullatut sukatkin pääsivät samaan, mallikelpoiseen pinoon, ennen kuin mies istahti odottamaan vuoroaan kylpyhuoneeseen.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:19 am

* * *

Lieke pudisteli päätään kasalle. Se oli niin siisti, hän ei ymmärtänyt miten se edes onnistui. Hän huokaisi hiljaa, käpertyen sänkyyn pienelle kerälle peiton alle. Aamulla hän onnistui nukkumaan jopa kellon soittoon asti, miltein aamupäivään. Käsi lätkäisi herätyksen pois, hollanninkielisen mutinan kertoessa naisen heränneen. Jos ei tehnyt mieli?

Hollantilaisen nukkuessa Angus oli vieraillut hotellin kuntosalilla, käynyt suihkussa ja pukeutunut siististi aamuista Skype-palaveria varten. Nyt hän palasi huoneeseen, tietokonelaukku olallaan ja Starbucksin kahvia mukanaan. Jopa tällaisessa peräkylässä oli Starbucks.
"Huomenta", hän tervehti laskien kahvit pöydälle ja laukkunsa nojatuolin viereen.

Nainen kurtisti kulmiaan kevyesti.
”Goedemorgen...” Nainen mutisi vielä peiton sisästä. Ei vielä? Oli mukava uni kesken.

Angus riisui puvuntakin ja laskosti sen siististi tuolin selkänojalle, ennen kuin istahti sängyn laidalle. Hän poimi toisen kahvin käteensä, nyki tyynyjä selkänsä taakse ja pujotti kuulokkeen korvaansa, vilkaisten Liekeä huvittuneena, ennen kuin ryhtyi käymään läpi koe-esiintymisvideoita hakien mukavan asennon sängyltä. Hänellä ei ollut sydäntä herättää naista.

Lieke venytteli peiton alla vartin verran, kunnes vääntäytyi ylös.
”Mitä ihmettä touhuat?” Ei aamuihmisiä.

"Teen töitä", Angus vastasi huvittuneena, irrottamatta katsettaan puhelimensa näytöstä, jolla jälleen yksi nuori, ruskettunut nainen, jolla oli hehkuvan valkoiset hampaat, täydellinen meikki ja kauniit kasvot, luki vuorosanoja ja pakotti itsensä itkemään.
"Kahvia?" hän kysyi poimien toisen Starbucksin mukin yöpöydältä ja ojensi sitä Liekelle.

Lieke kohotti kulmaansa.
”Krokotiilinkyyneliä.” Nainen totesi tyynesti. Hymy levisi naisen kasvoille kun hän näki kahvin.
”Tämän takia rakastan sinua.”

Hymy tuikahti miehen sinisissä silmissä ja Angus katsahti Liekeä sivusilmällä.
"Ihanko totta?" hän kysyi naurua äänessään.
"Vai että rakastat minua?"

Lieke räpäytti silmiään hämmentyneenä.
"... toit kahvia. Vähemmästäkin lipsahtaa." Nyt pitäisi vähän vahtia sanomisia tai mies vielä saisi hepulin.

"Uskottele vain itsellesi niin", Angus virnisti vinosti ja nojautui mukavammin selkäänsä tukeviin tyynyihin.
"Tässähän suorastaan ylpistyy."

"Etköhän sinä ole jo niin ylpeä kuin voit." Lieke huomautti kahvimukin takaa, hipaisten miehen hiuksia hellin sormin. Tässähän alkoi höperöityä.

Angus hykersi huvittuneena ja laski puhelimen syliinsä, kääntäen katseensa Liekeen.
"Aiotko ratsastaa tänään?"

"Mmmhm, pikaisen treenin." Ei hän tänään paljoa rasittaisi Commodorea, jotta se jaksaisi sitten raskaan rupeaman.

"Kuka sanoi, että puhuin hevosesta?" mies kysyi kohottaen kulmaansa ja siemaisi kahviaan.

Lieke kääntyi katsomaan Angusta, nojaten take away-mukia leukaansa vasten.
"Oh? Sinähän niiiin rakastat hevosista puhumista."

Angus tyhjensi kahvimukinsa ja laski sen yöpöydälle, ennen kuin nosti puhelimen takaisin käsiinsä ja valikoi uuden videon.
"Ajattelitko lojua sängyssä iltapäivään?"

Lieke kurtisti kevyesti kulmiaan.
"Jos ajattelinkin?"

Angus vastasi vain merkitsevällä hymyllä, kelaten videoita ohi. Oli erikoista, miten valtaosa näyttelijöistä näytti täsmälleen toisiltaan. Kaikki seurasivat samoja kauneusihanteita kuvitellen, että se tekisi heistä haluttavia.
Pian taitaisi olla lounasaika. Hän ei ollut ollut erityisen vaikuttunut pikkukaupungin ravintolatarjonnasta.

Lieke nyrpisti kevyesti nenäänsä vilkaistessaan ruutua.
"Pitäisikö minun jättää sinut tuijottelemaan näitä massa Malibu-barbejasi rauhassa?" Sanoi hän jolla oli luonnostaan kauniin vaaleat hiukset, leveä valkoinen hymy ja ehkä omalaatuiset, mutta kauniiksi mielletyt kasvonpiirteet. Ihmeellisiä kopioita, mitä hän oli vilkaissut, ihan uteliaisuuttaan, tietenkin.

"Et häiritse minua", Angus naurahti käheästi, silmät ajatukselle huvittuneesti tuikahtaen.
"Vai että Malibu-barbeja. Ehkä se on look, jota he tavoittelevat. Jotkut ovat niin epätoivoisia, että muistuttavat casting-sessioiden jälkeen hihasta nykien, kuinka 'tekevät mitä tahansa' roolia varten", hän myhäili imitoiden vihjaavaa, paljonpuhuvaa äänensävyä. Nykymaailma tuntui ajavan nuoret hulluiksi julkisuuden ihannoinnilla.

Lieke siristi silmiään.
"... Sen jälkeen tekevät sitä ilman kieltä." Nainen sihahti ja nousi ylös. Hän noukki kylpytakin sormiinsa, kääntyen suihkun ovelta katsomaan miestä tiukasti.
"Tai ilman silmiä, jos minä saan heidät kiinni."

"Mitä?" Angus kysyi kohottaen katseensa ja nauroi yllättyneellä hyväntuulisuudella. Hän laski puhelimen syliinsä ja katseli hetken enemmän tai vähemmän tarkoitettua näytöstä, jonka alaston nainen tarjosi.

Lieke ei turhia itseään peitellyt, nojatessaan kylpyhuoneen oviaukkoon.
"Mitä vain." Nainen totesi hyvin taitavasti sitä samaa vihjaavaa sävyä tavoitellen.
"Sellaiselta luntulta silmät päästä..." Hollantilainen mutisi kääntyessään ympäri ja asteli suihkuun.
"Epätoivoiset kanat!" Kuului vielä suihkun kohahdettua päälle.

Angus nauroi Lieken sanoille ja niistä välittyvälle tunteelle. Nainen osasi olla luvattoman hurmaava, ja hetken mies harkitsi seuraavansa tätä suihkuun – mutta pakkohan hänelläkin oli olla jonkinlaista itsekuria. Suurella ponnistuksella hän poimi puhelimen takaisin käsiinsä ja päätyi ohittamaan loput videot, jotka näyttivät toistensa klooneilta. Hän haki aitoutta.

Lieke puhisi nyreänä suihkussa, tullen sieltä kylpytakkiin kääriytyneenä.
"Minä tästä kohta menen, jätän avaimen sinulle jos tarvitset."

Angus katsahti kylpytakkia pettyneenä.
"Voisit aina viipyä vielä hetken", hän ehdotti ja taputti paikkaa vieressään, hymyä silmissään.

Lieke siristi kevyesti silmiään.
"Tiedäthän että pitää ratsastaa se nelijalkainen ennen sinua? Toisaalta.." Hän otti muutaman hyvin keinuvan askeleen lähemmäs, nojautuen nelinkontin sängylle, Anguksen eteen.
"Voin aina viipyä hetken muistuttamassa sinua miksi olen parempi kuin nuo työpaikasta kilpaa itseään jakavat lorttokloonit."

Angus nauroi ja ojensi kättään vetääkseen Lieken lähemmäs. Hän oli pitänyt kätensä erossa koko yön ja aamun, antoi naisen käydä suihkussakin kaikessa rauhassa.
"Olen melko varma, että tiedän sen jo", hän sanoi tutkien vihreitä silmiä, "mutta ehkä muistutus olisi hyvästä."

"Mmmhm. Muistutan sinua." Hän huomautti hymyillen, nostaen käden näpertämään housuja auki.

"Tiedätkö", Angus sanoi ääni asteen käheämpänä, "olet helvetin seksikäs mustasukkaisena."

"Olet toista mieltä jos olisin todella mustasukkainen." Nainen ärähti tiukasti, vetäen vetoketjun auki. Hän istui polviensa päälle ja mulkaisi miestä.
"Kaivaisin huoralta silmät päästä ja sinä olisit eunukki."

Angus nauroi ja kosketti vaaleita hiuksia, sipaisten suortuvan korvan taakse. Käsi laskeutui avaamaan naisen kylpytakkia.
"Varoitus vastaanotettu", hän lupasi käheästi, veri ihon alla kuumentuen.

"Olen kuoleman vakavissani." Hän murahti. Hetken nainen haroi hiuksiaan pois tieltä, keskittyen sitten aivan muuhun. Hyvin, hyvin hiljaa.

Angus oli hiljaisuudesta ja sen syystä enemmän kuin kiitollinen. Mies huokasi syvään nautinnosta ja antoi päänsä vajota tyynyjä vasten, katsellen Liekeä ihaillen ja silittäen vaaleita hiuksia, avustaen pitelemällä niitä poissa tieltä.
"Olet ihan helvetin hyvä", hän vetosi käheästi, kun ote hiuksista tiukkeni.

Kehut eivät nyt saaneet ansaitsemaansa kiitosta, naisen ollessa kovin kiireinen. Hän suoristautui vasta kun Angus oli todellakin nauttinut siitä viimeiseen asti. Hän pyyhkäisi suuta kämmenselkäänsä.
"Tiedän sen." Opin parhaalta, tai, siis.

Onnellinen, nautinnollinen raukeus levisi miehen jäseniin. Hän tukisti vaaleita hiuksia hellästi naisen suoristautuessa ja jätti sormensa punotuiksi niiden joukkoon.
"Todella, todella hyvä", hän muistutti käheästi ja veti Liekeä hiuksista kevyesti lähemmäs voidakseen suudella naista.

Kevyesti hän nojautui eteenpäin, suudellen pehmeästi miehen huulia. Hyvin pehmeästi ja hellästi.
"Oletpas sinä täynnä kehuja."

"Kehun, kun sille on syytä", Angus vastasi ja työnsi kylpytakkia pois Lieken yltä. Hän suki vaaleita hiuksia, tukistaen niitä uudelleen hellästi.
"Mitä noin kiltti tyttö haluaisi palkinnoksi?"

Lieke kallisti kevyesti päätään, painaen päätään kättä vasten. Kevyt ynähdys pääsi huulilta.
"Kuule, minun pitää oikeasti mennä töihin. Tämä oli vain muistutus mitä menetät jos annat lorttojesi tehdä 'mitä tahansa' työn eteen."

"Heppasi voi odottaa hetken", Angus vetosi ääni käheänä ja veti Liekeä lähemmäs itseään, kumartuen hamuamaan naisen kaulaa.

"Kuule, heppani on grand prix-tason kouluratsu, joka tarvitsee treeninsä ja ratsastajansa täydessä terässä." Lieke mutisi, koettaen pitää kiinni jalosta aikomuksestaan.
"Mitä nopeammin menen, sitä nopeammin olen kokonaan, kokonaan sinun. Kooooko illan ja yön. Mieti sitä."

Angus näykkäsi naisen kaulaa ja antoi toisen kätensä valua alas Lieken vatsaa.
"Oletko ihan varma, että haluat mennä juuri nyt?"

”En, mutta minun on pakko.” Lieke totesi karvan verran pettyneenä.

Angus huokasi syvään ja näykkäsi naisen hartiaa, irrottaen kätensä vaaleista hiuksista.
"Mikä kammottava, kammottava sääli", hän vetosi silittäen sormenpäillään naisen alavatsaa.

”Aikataulut ovat kamala asia.” Pettynyt huokaisu pääsi naisen huulilta. Hän tosin suoristautui äkkiä, alkaen pukeutumaan.
”Joten me, huonepalvelu ja uutiskanava?” Paskat uutiskanavasta.

"Me, huonepalvelu ja...", Angus myönsi työntäen itsensä takaisin housuihin ja hakien paremman, töihin sopivan asennon sängyllä, katsellen naisen pukeutumista. Ehkä hän voisi keskittyä, kun vain pistäisi mielensä siihen.

”Uutiskanava.” Lieke totesi vetäessään urheiluliivit päänsä yli. Hän hyppi ratsastushousut jalkansa ja veti hyvin istuvan paidan päällensä.
”Johan minä sanoin. Keskitymme maailmaa mullistaviin asioihin ja sivistämme itseämme. Koko illan.”

"Voit uskotella niin itsellesi", Angus lupasi nostaen toisen jalan rennosti toisen päälle ja katsahti kelloa. Ehkä hänenkin pitäisi hakea lisää kahvia ja lounasta. Tankata iltaa varten.

Lieke asteli ovelle kun oli valmis, kääntyen katsomaan Angusta olkansa yli.
”Ik hou van je, mijn beer.” Ja äkkiä ovesta ulos. Lieke pudisteli päätään, skarpaten itseään loppupäiväksi. Ei mennyt kolmea tuntia kauempaa, kun hän palasi, varustekassi olallaan. Pitäisi puhdistaa kannuksia ja sen sellaista, kun jaksaisi. Hän koputti huoneen oveen, rukoillen että mies oli siellä.

Äskettäin kahvinhakuretkeltä palannut Angus avasi oven puhelin korvallaan ja suli hymyyn nähdessään Lieken. Hän viittasi naisen sisään ja työnsi oven kiinni tämän perässä.
"Mmh, kaksi miljoonaa on ala-arvoinen tarjous", hän sanoi jättäytyen tarkoituksella Lieken taakse, jotta saattoi katsella ratsastushousujen imartelemaa takapuolta.
"He kusettavat sinua."

Lieke kääntyi vilkaisemaan miestä olkansa yli, vetäen sitten estoitta paidan päänsä yli. Uusi suihku.
”Ei tällaista saa kahdella miljoonalla.” Hän mutisi hiljaa, kadoten pikaiseen suihkuunsa. Oli ollut ehä virhe tuoda myös raippa muiden tavaroiden seassa Anguksen ulottuville, mutta virheitä sattui. Suihkusta hän tuli ilman rihman kiertämää, vaaleat hiukset kuivina ja vallattomana, latvasta kihara pilvenä. Kauankohan mies ajatteli puhua puhelimessa?

Nojatuoliin asettunut mies jäi katsomaan alastonta naista, unohtaen, mitä oli ollut sanomassa. Puhelimesta kantautui vaimeaa puhetta. Angus ojensi kätensä kutsuen Liekeä syliinsä.
"Soitan sinulle myöhemmin", hän sanoi poissaolevasti ja työnsi iPhonen takaisin taskuunsa.

Niin sitä piti. Lieke asteli lantio keinuen kohti, istuen viehkeästi jalat ristittyinä miehen syliin.
”Pelkäsin ettet lopeta ikinä.”

Angus kiersi toisen käsivarren naisen vyötärölle ja silitti toisen käden sormilla ylös naisen reittä.
"Pelkäsin, ettet tule ikinä", hän vastasi ja hieraisi nenäänsä solisluuhun.

Ilmeisesti Angus oli jättänyt kääntämättä hänen sanojaan. Hyvä, hä voisi esittää ettei ollut alkanut tunteelliseksi.
”Mmmh, niin nopeasti kuin pääsin. Nyt olen ihan vain sinun.”

Angus vastasi hymyllä ja nosti Liekeä vaivatta, istuttaen naisen hajareisin syliinsä, hamuten kevyesti naisen kaulaa.
"Muistelen, että meillä jäi jotain kesken", hän hymisi, "kiltin tytön piti kertoa, mitä haluaa palkinnoksi."

Silmät painuivat kiinni suudelmien myötä. Palkinnoksi? Ihana sana.
”Haluaisin...” Piti ajatella tarkkaan. Mikä olisi hauska palkinto?
”Sinut polvilleen lattialle. Haluaisin tuntea oloni hetken hyvin, hyvin palvotuksi.”

Angus nauroi käheästi ja näykkäsi naisen kaulaa.
"Ja miten hollantilaiseni haluaa tulla palvotuksi?" hän kysyi kiepauttaen naisen sylistään nojatuoliin, jotta saattoi valua kyykkyyn sen eteen ja sivellä sisäreiden pehmeää ihoa.

Lieke puraisi kevyesti kieltään, hymyillen vinosti.
”Puhetta vähemmän, mieluusti ei yhtään.” Hän totesi, vieden käden tukistamaan Anguksen hiuksia. Jos hän kokeilisi miten saisi tuuppia miehen rajoja?

Anguksen siniset silmät siristyivät hymystä. Aikaisemman jälkeen hän oli Liekelle velkaa. Mies valui hitaasti polvilleen, hamuten huulillaan kiireettä naisen reittä ja koskettaen ihoa kielellään. Jos hän ei olisi varovainen, nainen kiertäisi hänet vielä täysin pikkusormensa ympärille.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö hän voisi vienosti härnätä.

Röyhkeästi Lieke nosti jalkansa miehen olkapäälle, naksauttaen kielellä kitalakeaan.
”Tarvitsetko kartan?” Hän sihahti vastalauseeksi härnäämiselle.

Angus näykkäsi reiden ihoa vastaukseksi.
"Tarvitsen, ehdottomasti tarvitsen", hän vastasi silmät tuikahtaen ja nosti toisenkin jalan olkapäälleen, vaeltaen suudelmineen kiireettä reisillä.

Karttaa Angus ei saisi, vaan kovemman tukistuksen.
”Godverdomme!” Nainen kirosi Anguksen kiireettömyyttä kunnolla.
”Kymmenen sekuntia aikaa tai kartan sijaan istun naamallesi.” Miten hän kaataisi Anguksen lattialle jos mies ei tahtoisi, se oli mysteeri.

"Hyvä ajatus", Angus vastasi silmät siristyen ja nykäisi itseään kauemmas niin, että saattoi nousta ja siepata Lieken syliinsä. Hän hamusi naisen ihoa, kun harppasi sängyn vierelle ja kippasi heidät nurin, kierähtäen selälleen ja vetäen naisen päälleen.
"Ole hyvä vain."

Lieke siristi silmiään epäluuloisena. Hän haki hyvän asennon, näpersi miehen housuja auki ja sujautti kätensä niiden sisään.
”... ihan vain jos eksyt uudelleen, muista kenellä on ote kahdesta rakkaimmastasi.” Niin hurmaava ja viaton enkeli.

Angus ähkäisi kosketukselle, ja kiltti mies kun oli, haki tukevan otteen Lieken reisistä, painaen naista alas, jotta saattoi tarjota kielensä tämän nautinnoksi hurjalla intohimolla.

Lieke oli oikein tyytyväinen tottelevaisuudesta, jonka ote sai aikaiseksi. Hyvä mies, hän ei kuristaisi tuon herkkiä osia liian kovaa. Vain sopivasti, jotta muistaisi olla eksymättä. Kevyesti värähdellen hän siirtyi tuon yltä vierelle, virnistäen laiskasti.
”Olethan sinä tottelevainen kun antaa oikean motivaation.” Aivan puhdasta piruilua ja dominoivan miehen nappien painelua.

"Voin palkita kiltin tytön, kun hän sen ansaitsee", Angus vastasi pyyhkäisten kasvojaan ja antoi kätensä vaeltaa Lieken paljaalle vatsalle. Hitaasti alemmaskin. Hän ei ollut valmis.

Vatsa painui kevyesti sisään kosketuksen alla.
”Vai palkitsitsinko minä sinut etukäteen, hm?”

"Ehkä", Angus vastasi suupieli nykäisten ja antoi käden valua alemmas, jatkamaan sormin siitä, mihin kieli oli jäänyt.

”Mmmhn, eli myönnät että minähän tätä sirkusta oikeasti johdan?” Lieke virnisti ilkikurisesti. Kuriton ja hävytön nainen, joka levitti jalkojaan hieman liian mieluusti.

"Silloin, kun olet oikein kiltti tyttö", Angus vastasi. Hänen kätensä oli varsin kuriton ja hävytön. Mies kohottautui toisen kyynärpäänsä varaan saadakseen käteen enemmän voimaa ja tehoa.

Rintakehä kohoili kiivaamman hengityksen tahtiin, ajaen hitaasti kehoa uudelleen kohti äärirajaansa.
”Valtiattaresi minä olen, myönnä se.”

"Silloin, kun olet polvillasi edessäni, kyllä", Angus vastasi ja kohottautui polvilleen, nykäisten Lieken reidet molemmille puolilleen. Toinen käsi haki otteen naisen lantiosta, kun toinen kiihdytti tahtia.

Lieke takertui sormillaan lakanoihin, huohottaen raskaammin. Nautinto pyyhkäisi kehon yli aaltona, palauttaen keskittymiskyvyn.
”Olen aina, pieni jumalattaresi. Jonka jokainen toive on käskysi, eikö? Käsky joita et voi vastustaa.” Olipas Angus kärsivällisellä tuulella.

"Mitäköhän 'jumalatar' on käskemässä?" Angus kysyi kulmat kohoten ja nojautui jalkojensa päälle, napittaen auki paitaansa.

”En tiedä vielä.” Lieke kohotti jalkaansa, tuuppaisten miehen rintakehää.
”Olet kieltämättä viehättävä polvillasi. Melkein kelvollinen mies.” Jossakin vaiheessa hän (toivottavasti) kärsisi tästä.

Anguksen suupieli kohosi, kun mies pujottautui ulos paidastaan ja nakkasi sen nojatuoliin. Sitten hän nousi sängyltä, jotta saattoi riisua myös housunsa.
"Et tiedä? Minä nimittäin ajattelin naida sinua niin kuin sitä likaista tyttöä, joka olet."

”Ajattelitko?” Lieke ponkaisi istumaan ja istui jalkojensa päälle.
”Jos en ole samaa mieltä?”

"Näytät olevan", Angus sanoi ja viikkasi housunsa nojatuoliin, seisahtuen sitten naisen eteen sängyn reunan viereen.

Lieke kohotti toista kulmaansa.
”En. Sinä et nyt ymmärtänyt miten jumalatarta kuuluu kohdella, beer.”

"Voit kertoa samalla", mies sanoi ja ojensi kätensä Lieken vyötärölle, vetäen naista lähemmäs.

Ja Liekellä oli pokkaa läpsäistä Angusta sormille.
”Ei noin.” Hän suorastaan kerjäsi.

Angus kohotti kulmiaan ja tutki naisen kasvoja hetken. Hän koki olonsa aina epämukavaksi joutuessaan pohtimaan, tarkoittiko ei oikeasti ei – median tuutittaessa joka suunnasta tarinoita miehistä, jotka eivät kunnioittaneet sanaa.
Hän kohotti kulmaansa asteen ja perääntyi muutaman askeleen, ristien käsivarret rinnalleen ja nojaten selkänsä lipastoon, huvitusta silmissään.

Lieke tuijotti haastavasti takaisin.
”Mikä on noin hauskaa, hm?”

"Sinä", Angus vastasi hakien mukavamman asennon.
"Vaikutat siltä, että haluaisit lisää."

”Niinkö?” Lieke kohotti kulmaansa hymyillen.
”Ja silti pakenit sinne. Et kai vain pelkää pientä naista?”

"Ehei", mies naurahti silmät huvituksesta siristyen.
"Sinun vaan pitää pyytää kauniisti."

”Pyytää?” Lieke nousi seisomaan, peittelemättä senttiäkään.
”Olet nyt sekoittanut roolimme.”

Angus kohotti kulmaansa tyynesti, kädet edelleen rinnalle ristittynä.
"Luulen, että likainen tyttöni haluaa tulla naiduksi niin, että hän ei pysty kuin läähättämään – mutta tuollaisen puheen jälkeen hänen pitää pyytää sitä kauniisti."

Lieke siristi silmiään.
”Oletko varma että pelkkä vaatimus pyytämisestä riittää?” Hän otti keimailevan askeleen lähemmäs.
”Vai tarvitsisinko muistutuksen mitä käy jos en pyydä?”

"Raiskaus ei kuulu tapoihini", Angus vastasi.
"Jos haluat, että nain sinua, sinun pitää pyytää sitä. Ei tarkoittaa ei, jos olet kuullut."

Lieke huokaisi hiljaa.
”En tarkoittanut sitä.” Muistutus oli koskenut jotakin muuta.
”Mutta kyllä, haluan sinun naivan minua ja se ei ole raiskaus.”

"Hyvä", Angus vastasi suoristautuen lipastolta ja astui lähemmäs. Hän tarttui vaaleisiin hiuksiin ja kaatoi Lieken vatsalleen sängylle, kumartuen painamaan suudelman niskalle.
"Meillä taisi jäädä jotain kesken", hän muistutti työntäen naisen jalkoja erilleen.

Joku muu olisi voinut protestoida hiuksista tarttumista, mutta Lieke vain henkäisi terävästi. Jos mahdollista, äskeinen lisäsi turvallisuudentunnetta miehen kanssa.
”Niinkö?” Hento ääni voihkaisi sängyltä, naisen vilkaistessa olkansa yli.

"Kyllä vain", Angus vastasi antaen käden viipyä hiuksissa, painaen naisen päätä kevyesti sänkyä vasten. Toinen auttoi polvia hakemaan tukea sängystä, jotta Lieke olisi oikeassa kulmassa, ja valui sitten jalkojen väliin lämmittelemään naista. Ote hiuksista tiukentui asteen.

Käsi takertui tiukemmin lakanaan. Oli ollut kaiken arvoista töniä miestä sopimattomalla tavalla.
”Et kai ole turhautunut?”

"Ehen", Angus vastasi ja läpsäisi varoituksetta paljasta pakaraa.
"Likainen tyttöni vain näyttää kerjäävän hieman huomiota", hän huokasi, kun haki tukevampaa otetta naisen lantiosta ja kiusoitteli tätä, painautumatta kunnolla lähemmäs.

Mieli teki painua lähemmäs itse ja niin hän yrittikin. Vaikka käsi osui ihoon sopivan kipeästi.
”Ja en edes saa sitä.” Lieke huokaisi pettyneenä, ääni puoliksi petivaatteisiin tukahtuen.

"Likainen tyttöni myös haluaa tulla kidutetuksi", Angus muistutti jatkaen säälittä härnäämistään, käsi hiuksiin punottuna ja naisen päätä patjaa vasten painaen.

Väkisin hän käänsi päätään, voidakseen puhua selvästi.
”Mistä sen tiedät? Senkin... paskiainen.”

"Koska kerroit minulle", Angus vastasi tukistaen naista kevyesti ja läpsäisi pakaraa uudelleen.
"Onko tuo mikään tapa pyytää?"

Lieke nyrpisti nenäänsä, voihkaisten läpsäisylle. Häntä vihattaisuin tämän jälkeen.
”V-vitun paskiainen.”

Angus nauroi kiusoitellen naista julkeammin, mutta tuomatta helpotusta.
"En kuullut pyyntöä", hän muistutti tukistaen uudelleen.

Kulmat kurtistuivat tukistuksen myötä.
”... kiltti?” Sille oli määränsä mitä nainen kesti kiusaa.
”Ota minut, kiltti.”

"Hyvä tyttö", mies vastasi käheästi, tukisti hiuksia kevyesti ja tarttui sitten toisella kädellään Lieken lantioon. Hän painautui rajusti niin lähelle kuin saattoi ja teki juuri niin kuin oli luvannut. Joskus hän pohti, olisiko toisiinsa osuvien kehojen ääni saanut ääniaktivoidut valot välkkymään kuin diskossa.

Jos Lieke ikinä saisi kuulla sellaisesta pohdinnasta, hän syyttäisi miehiä lapsellisiksi. Mikä siinä olikin että hän nautti tästä niin paljon, halusi sanoa kerrassaan sopimattomia asioita Angukselle, tarkoittaen niitä? Nyt hän sentään tyytyi voihkaisemaan vain miehen nimeä.

Jälleen Angus vetäytyi ulos, kun oli vihdoin saavuttaa huippunsa, voidakseen pitkittää hetkeä, läpsäisi naisen pakaraa ja kiepautti tämän ympäri sängyllä. Mies tarttui reisiin, nosti lantion ilmaan ja painautui uudelleen lähemmäs, entistäkin nälkäisempänä.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:19 am

Teki mieli todellakin sanoa hyvin sopimattomia kun sai miehen uudestaan hyvin lähelle. Suorastaan huutaa niitä järjettömyyksiä.
”... van je...” Lieke mutisi voihkeen seasta, sormet petivaatteisiin takertunein. Jos Angus ei ollut hänen pikkusormensa ympärillä, hänen naisenmielensä oli pettänyt hänet, rajusti.

Vielä kerran. Angus kamppaili itsensä kanssa hengästyneenä, pakottaen itsensä kestämään puhtaalla tahdonvoimalla. Hän työnsi Lieken jalat naisen päätä kohti, kiersi sormet kevyesti kaulalle ja laski toisen polvensa sängyn reunalle saadakseen maksimaalisen voiman liikkeeseensä. Toinen käsi liukui alas reittä auttamaan naista.

Se sentään vaimensi Lieken halun voihkia hävyttömiä, mieleen hiipineitä helliä ajatuksia ääneen. Ei tosin mennyt kauan kuin teräväm voihkaisun kera koko keho värisi. Angus olisi vielä hänen kohtalonsa.

Se oli miehelle merkki saada keskittyä hetki vain omaan nautintoonsa, täyttää hetkeksi kyltymätön nälkänsä niin, että lopulta polvet tuntuivat hieman huterilta. Angus tasasi hengitystään, kun kömpi vihdoin naisen vierelle ja antoi silmiensä painua kiinni.

Lieke keskittyi hetken värisemään nautinnosta, kierähtäen kainaloon. Hän ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tai sitten oli ja ei voinut sille mitään.

Angus kiersi käsivarren naisen ympärille ja halasi tämän kiinni itseensä. Iho tuntui kuumalta ja nihkeältä, ja mies silitti Lieken hiuksia taakse, painaen raukean suudelman niiden joukkoon.

Vihreät silmät pysyivät tiukasti kiinni. Käsi nousi rintakehälle, piirrellen sormella kuvioita skotin ihoon.
”Hyvä mies.”

"Likainen tyttö", Angus vastasi ja antoi selälle jääneen käden valua alas pakaralle, puristamaan sitä kuin kehuna.

Koko keho värähti puristuksen myötä.
”Et tiedäkään miten.” Hän pudisteli kevyesti päätään pelkästä ajatuksesta. Pitäisi alkaa hillitä kielensä.

"Kerro", Angus kannusti käheästi ja antoi pakaraa puristaneen käden valua jalkojen väliin.

Lieke voihkaisi melkein säikähtäneenä. Herran jumala!
”Mieluusti en. Puhun hävyttömiä.”

"Onneksi minä jumaloin hävyttömiä, rivoja asioita", Angus vastasi liikuttaen kättään ja painoi suudelman kaulalle, lähtien sitten valumaan hittasti alemmas.

Lieke vinkaisi terävästi. Voi helvetti.
”minä... ei mitään kääntämisen arvoista...”

"Kiltit tytöt tekevät, mitä pyydetään", Angus vastasi hamuten vatsan ihoa ja työnsi sitten jalkoja erilleen valuakseen suudelmineen niiden väliin.

”Jotain katoaa käännöksessä.” Lieke voihkaisi, levittäen jalkojaan kiltisti.

Angus oli melko varma, ettei nainen voisi saada liikaa orgasmeja. Hän naurahti käheästi ja paneutui herkkiin sopukoihin tunnollisella perfektionismilla kielensä kanssa.

Angus ei ollut nainen. Ei kohtua, ei mielipidettä. Lieke voihkaisi raskaasti, haroen miehen hiuksia. Perfektionismin seuraamukset saapuivat hyvin nopeasti, tehden naisesta jälleen värisevän mytyn.
”En.... voi kääntää jos... häiritset.”

"Etkö arvosta haastetta?" Angus vetosi jatkaen säälittä ja haki paremman otteen naisen reisistä.

Lieke pudisteli päätään. Ääni nousi ensimmäisen orgasmin myötä korkeammaksi, kadoten tasolle jonka vain koirat kuulivat kun toinen lähestyi. Ei, hän ei arvostanut haastetta.

Se vain hymyilytti Angusta, joka jatkoi suuremmalla omistautuneisuudella, auttaen kieltään nyt myös sormin. Hän tunsi juopuvansa naisen mausta.

”Tapat minut!” Lieke parahti vain osin hätääntyneenä. Hän ääni katosi nyt täysin, hänen lätkäisten miehen takaraivoa. Hän kuolisi tähän.
”M-mitä sinä h-haluat?”

Angus naurahti ja lopetti hetkeksi, jotta saattoi katsoa naisen kasvoja.
"Ajaa sinut hulluksi nautinnosta", hän vastasi. Sitten hän jatkoi.

”Angus!” Ei enempää, hyvä jumala ei enempää. Ei, jumala ei paljoa häntä auttanut. Neljäs sai naisen painumaan väkisin kerälle.
”Ei!” Nyt riitti. Seuraava ei olisi enää miellyttävä, vain kipua. Nyt jo vatsalihakset kramppasivat tuskaisina.

Se sai Anguksen lopettamaan kiltisti. Mies pyyhki kasvojaan ja nousi istumaan, silittäen hellästi Lieken vatsaa. Angus veti tyynyjä sängynpäätyä vasten ja haki mukavan asennon, vetäen Lieken sitten hellästi syliinsä.
"Sinä ihana, likainen tyttö."

Lieke värisi kainalossa, haukkoen henkeä. Keho ei haluaisi palautua tästä hetkeen. Anguksella olisi aikaa kehitellä loppuillan ohjelmaa, ei kello tainnut olla kuutta enempää.
”... Shhh.” Jos mies alkaisi imarrella, hän vielä sortuisi jälleen.

"Jokin hätänä?" Angus kysyi suupieli nykien, itsekin hengästyneenä. Hän kurotti yöpöydän laatikosta eilisen voiteen, joten levitti sormiinsa ja hieroi sitten hellästi kovia kokeneihin, herkkiin sopukoihin auttaakseen niitä palautumaan nopeammin käsittelystään.

Lieke halusi lätkäistä käden pois, mutta ei pystynyt.
”Jos... jatkat noin niin... sanon jotain mitä kadun. Joten shh.”

"Katumus on ajanhukkaa", Angus vastasi huvittuneena ja nosti Liekeä paremmin syliinsä, levittäen naisen jalkoja, jotta saattoi hoitaa kovassa käsittelyssä ollutta aluetta paremmin – mutta hellästi ja liikaa stimulointia varoen.

Lieke veti jalkojaan takaisin yhteen.
”Jos... kohta, Angus, neljästi...” Hän kai yritti sanoa ettei kestänyt juuri nyt kosketusta vaikka se miten välttelisi kaikkea seksuaalista.
”En silti pidä katumuksesta.”

Angus painoi suudelman vaaleisiin hiuksiin ja nosti kätensä lepäämään Lieken vatsalle, kunnioittaen pyyntöä.
"Mikä on ennätyksesi?"

”Viisi, hitto, illassa.” Lieke mutisi hiljaa. Angus tappaisi hänet. Miehen komeiden kasvojen katsominen oli todellinen virhe.
”Zo knap.” Hän totesi pehmeästi, hipaisten kädellääm miehen poskea.

"Mitä se tarkoittaa?" Angus kysyi silitellen naisen hiuksia.
"Vain viisi?"

”Niin komea.” Sen hän kyllä käänsi, mielellään.
”Vain viisi... vittu, ei kohtua, ei milipidettä.”

Angus vastasi silmät siristävällä hymyllä ja painoi suudelman naisen hiuksiin.
"Luulisi, että sinullekin sopisi ennätykseksi kaksinumeroinen luku."

Lieke vinkaisi hiljaa.
”... sanoin aiemmin että rakastan sinua.” Hämää, harhauta, hajoita, hallitse? Jotain?
Hieman armoa naiselle. Vaikka epäreilun hämmennyksen kautta.

"Kahvi oli hyvä syy, vai miten se meni?" Angus vastasi huvittuneena ja silitti paljasta kylkeä. Hän oli usein pohtinut, miltä naisen orgasmi tuntui. Niiden saaminen putkeen oli varmaan ravisteleva kokemus.

Lieke pudisteli päätään.
”Ik hou van je.” Hän toisti vain hetki sitten henkimänsä sanat uudelleen, silmäänsä räpäyttämättä.

"Sinä rakastat minua? Ilman kahviakin?" Angus kysyi suupieli hymyyn nykien ja silitti naisen pakaraa.

Typerintä mitä hän oli tehnyt. Sitten työnantajansa naimisen.
”Ilman kahvia, ilman neljää orgasmia.”

Siniset silmät siristyivät hymystä, ja Angus puristi hellästi kaunista takapuolta.
"Vai sillä lailla, sinä ihana, likainen olento", hän vastasi häivähdys naurua äänessään, "se on ehdottomasti hyvä tietää."

Jokin hyvin musta läikähti naisen sisällä, pyrkimättä ulos. Hienosti, taas asetit itsesi alttiiksi kaikelle.
”Mmm.” Käsi kietoutui lämpimän kehon ympärille hellästi.

Angus silitteli Lieken pakaraa antaessaan silmiensä painua kiinni. Vai sillä lailla.
"Oliko viisi tarpeeksi?" hän kysyi raukeasti, huvitusta äänessään.

"Aivan tarpeeksi." Lieke totesi ymisten tyytyväisenä.
"Nyt olen ehkä tyytyväinen paluuseeni asti."

Angus nauroi käheästi ja painoi suudelman vaaleisiin hiuksiin, ennen kuin nyki tyynyä paremmin päänsä alle ja heilautti peiton heidän ylleen. Jos Lieke muuttaisi mielensä, ehkä hän ehtisi viihdyttää naista vielä kerran aamulla, ennen kuin kiirehtisi lennolle Los Angelesiin.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:25 am

Keskiviikko 19. syyskuuta 2018 - ilta, Samuelin asunto, Lontoo

Pelissä esiintyvät myös Samuel Locksley ja Aida Fitzgerald.

Samuel oli tullut hätätilanteen vuoksi pariksi päiväksi Lontooseen. Murielia vahtivat tuon ystävät ja no, hän oli päättänyt nähdä samalla ystäviä. Mies oli valmistanut illanistujaisiin sopivaa syötävää ja varannut erilaisia juomia juotavaksi. Ovikellon soidessa huippukokki asteli avaamaan oven, hymyillen skotille leveästi.
"Angus, pääsit paikalle!" Mies tervehti huvittuneena, kurtistaen kulmiaan kevyesti mukana tulleelle blondille.
"Onneksi teen aina liikaa ruokaa, en tiennyt että sinulla olisi seuralainen mukana."

"Minulla on tapana yllättää silloin tällöin", Angus vastasi virnistäen takaisin ja kiersi toisen käsivarren Samuelin ympärille miehekkääseen halaukseen.
"Samuel, tässä on Lieke – Lieke, Samuel", tummaan, hyvinistuvaan pukuun pukeutunut skotlantilainen esitteli paimentaen seuralaisensa peremmälle huippukokin hulppeaan asuntoon.

Miehekäs halaus oli ainoa oikea tapa tervehtiä.
"Oh, hauska tavata. Toivottavasti löydät täältä jotakin syötävää, Angus kun ei antanut varoituksen luksusta." Skotti sai osakseen syyttävän katseen ystävältään. Lieke hymyili miehelle ja ojensi tuolle kättään, kätellen miestä.
"Enköhän, en ole nirso. Hauska tavata."
"Varoittiko Angus sinua edes siitä että varaudu uimapuvulla?"

Angus hymyili vinosti. Kyllä, hän varoitti – mutta ajatus alastonuinnista oli varsin viehättävä. Hän kosketti Lieken selkää ja vaelsi peremmälle, tarkastaen tottuneesti puhelimensa, kuten työnarkomaaneille oli tavallista.
"Mitä olet laittanut meille?"

"Oh, oletpa jalomielinen" Samue totesi huvittuneena ja viittasi keittiön puoleen.
"Avocado-hummeritryffeleitä, savustettua ankkaa ja karamelisoitua päärynää vartaassa sekä vuohenjuustolla ja punajuurivaahdolla täytettyjä suolaisia macaronseja. Ajattelin että syödään lämmintä kun Aida tulee, syö tyttökin edes kerran viikossa jotain ruoaksi laskettavaa."

Angus nauroi käheästi ja veti Lieken kevyesti käsivartensa alle.
"Miten huomaavainen ajatus", hän sanoi hymyä silmissään.
"Mitä kuuluu? Isyys häämöttää?"

Lieke painui mielellään Anguksen kylkeen, vilkaisten miehiä päätään pudistellen.
"Todellakin. Ei voi tulla tarpeeksi nopeasti. Raskaana oleva nainen... noh, huolehdi paremmin kuin minä." Samuel totesi huvittuneena.
"Naiset ensin. Mitä haluaisit juoda? Angus ei kertonut sitäkään." Lieke naurahti pudistellen päätään.
"Valkoviiniä?"
"Millaisesta pidät?"
"Sinä taidat olla se ammattilainen, päätä sinä." Lausahdus sai kokin katoamaan hetkeksi.
"Angus, entä sinä?"

"Viskiä, tietenkin", Angus vastasi ja painoi suukon Lieken hiuksiin, ennen kuin viittasi naista istuutumaan alas. Lontoon onnea oli vapaus juoda tarvitsematta ajaa kotiin – tai hotellille, kun koti oli nykyään Newcastlen rauhassa, minne hänen veljensäkin oli asettunut. Vaikka heidän makunsa oli hyvin erilainen.
"Ja avaat ravintolan Newcastleen?"

Lieke istui alas, katsellen varoen ympärilleen asunnossa. Se oli mielettömän kallis, sen näki. Samuel palasi viskin ja valkoviinin kanssa, ojentaen ne vierailleen.
"Lieke, naiset ensin." Samuel viittasi pöytää kohti. Nainen nousi ylös, kiitollisesti hymyillen.
"Olen elänyt lentokoneruoalla, et tiedä miten iloinen olet nyt." Naisen sanat saivat Samuelin nyrpistämään nenäänsä.
"Niin, Hummingbird. kelvollista ruokaa Newcastleenkin."

"Sitä on odotettukin", Angus vastasi ja otti lasin vastaan, siemaisten viskiä asiantuntevalla nautinnolla.
"Kuka tietää, vaikka sitä tulisi vietettyä enemmän aikaa kotona, kun tulee ruokituksikin. Liekö meidän pitäisi jo aloittaa? En usko, että nyt olisi se sininen kuu, kun Aida olisi ajoissa."

"Kun Aida joskus saapuu, minulla on meille kampasimpukkarisottoa kauden kasviksilla." Samuel totesi huvittuneena. Lieke keräsi itselleen lautaselle syötävää ja istui alas. Se oli niin hyvää.
"Anguus, miksi et puhu minulle koskaan noin kauniisti?" Nälkäinen nainen.

"Koska sinä sytyt aivan toisenlaisesta puheesta", Angus vastasi tyynesti ja istuutui Lieken viereen katsellen ruokaa ihaillen.
"Kai liityt seuraan?" hän kysyi kokilta lämmin tuikahdus sinisissä silmissään ja vilkaisi kelloaan. Aidakin oli varmastikin matkalla pian illan esityksen päätyttyä äskettäin.

"Et voi sanoa noin julkisesti!" Lieke sihahti, syöttäen miehelle suupalakokoisen avocadotryffelin.
"Kolmanneksi siihen sohvalle? Ei tosiaan." Samuel istui nojatuoliin punaviinilasi sormissaan.
"Joten, Angus, hyvä tekosyy sille miksi olet pitänyt näin viehättävää naista piilossa?"

Angus vastasi Liekelle tietävällä hymyllä ja haukkasi naisen sormia kevyesti samalla, kun poimi herkullisen tryffelin suuhunsa.
"Tunnethan sinä minut", hän vastasi Samuelille olkiaan kohauttaen ja haki rennomman asennon sohvalla. Hän ei ollut harrastanut sellaisia suhteita pitkään aikaan, jossa seuralainen esiteltiin läheisille.
"Olet ylittänyt itsesi jälleen", mies lisäsi kohottaen lautastaan kunnioituksen osoituksena.

Vihreät silmät tuikahtivat sen haukkaisun myötä. Hävytön mies.
”Tunnen toki, siksi yllätyin tästä.” Samuel myönsi hymyillen viinilasinsa takaa.
”Aidalla tulee olemaan hauskaa tänään.” Mies huomautti vielä.
”Minulla ei ole verrokkia, mutta tämä ruoka on ihanaa.” Lieke yhtyi Anguksen mielipiteeseen.
”Se on hyvä että maistuu.”

"Oletpas sinä vaatimattomalla tuulella tänään", Angus hyrähti käheästi ja siemaisi kiireettä viskilasistaan, tarjoten siemausta myös Liekelle. Nainen tuntui kehittäneen rutiininin hänen lasistaan varastamisesta.
"Oletko aikeissa viettää enemmänkin aikaa Newcastlessa, kun lapsesi syntyy?"

"Joskus sitäkin hyvettä." Samuel totesi huvittuneena.
"Olen. Olen nyt ainakin ristiäisiin asti suurimman osan ajasta pohjoisessa."

"Ehkä meidän pitäisi siis kokeilla nähdä joskus sielläkin", Angus vastasi ja piirteli sormenpäillään Lieken niskaan sohvan selkänojalla lepäävällä käsivarrella.
"Milloin Murielin laskettu aika oli?"

"Ehdottomasti." Samuel joutui miettimään asiaa hetken.
"Loppukuusta Keisarinleikkaus on sovittu jollekin päivälle, älä vittu kysy mille." Ei mitään muistikuvaa.

"Olet ylpeän isän perikuva", Angus nauroi käheästi ja vilkaisi puhelintaan.
"Pikkulintu kertoi, että olit jo sisustanut tännekin lastenhuonetta?"

"Minä olen!" Samuel ähkäisi nauraen.
"Mutta en voi muistaa kaikkea. Ja odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, Muriel on sietämätön... Mm, toinen vierashuone."

"Ajatella. En olisi uskonut näkeväni tätä päivää", skotlantilainen virnisti ja kohotti viskilasiaan. Samuel ei ollut ollut mies, jonka hän olisi kuvitellut sisustamaan lastenhuonetta.

Sellainen piti olla pienelle prinsessalle, ihan varmuuden vuoksi, isinkin luona. Ei kerrottaisi Angukselle miten hän asiasta ajatteli.
"Haluatko nähdä? Siellä on kyllä kalusteissa edelleen muovit."

"Katsotaan sitten, kun olen humalassa", Angus lupasi. Häntä ei voinut varsinaisesti sanoa lapsiystävälliseksi – vaikka jostain syystä hänen sisarensa lapset ihastelivat hänen karua kielenkäyttöään ja pehmittelemätöntä maneeriaan.
"Liekö se on Aida", hän sanoi ovikellon soidessa ja vilkaisi kelloaan. Vain vartti myöhässä siitä, mitä oli arvioitu.

"Olet suppea." Samuel totesi huvittuneena, nousten ylös.
"Saamme ruokaa nopeammin kuin kuvittelen, jos on." Kokki asteli avaamaan oven, hyläten viinilasinsa oven vieressä olevalle tasolle.
"Hei! Meillä on täällä yllätysvieras." Mies supatti ystävänsä korvaan.

Aida pyrähti sisään pyörremyrskynä väriä, kesyttömät, punaiset hiukset tuulentuivertamina, jäänsiniset silmät esityksen jälkeistä euforiaa hehkuen ja tummansininen, reisimittainen mekko liikkeessä keinuen.
"Niinkö?" hän nauroi kiertäen käsivartensa Samuelin ympärille halaukseen ja suikkasi suukon miehen poskelle.

Samuel naurahti omalaatuisella tavallaan, suukottaen Aidan poskean.
"Mm'hm." Mies ymisi salaperäisenä, ottaen Aidan takin.
"Olemme yllättyneitä että olet ajoissa." Hän viittasi naista olohuoneeseen.
"Ota alkupaloja. Mitä haluat juoda?"

Aida nauroi hyväntuulisesti kehräten ja työnsi hiuksia taakse, kevyesti hengästyneenä vauhdikkaasta matkasta.
"Minä todella yritin olla ajoissa! Vaihdoin vaatteita vauhdilla, joka olisi vienyt sinulta muinoin jalat alta – yllätä minut, kiitos – mutta sitten jäin jumiin stage doorille, koska otin kuvan parin kanssa, en raaskinut jättää loppuja ilman", hän selosti viittoillen eloisasti, kevyet, hopeiset rannerenkaat helähtäen, kun siirtyi olohuoneeseen.
"Hei!" hän tervehti sulaen valovoimaiseen hymyyn, kun Angus nousi ylös ja harppoi häntä vastaan. Angus kiersi käsivartensa tiukkaan rutistukseen ja nosti Aidan ilmaan suoristautuessaan, mikä sai naisen nauramaan. He vaihtoivat poskisuudelmia, ja Angus työnsi kurittoman, punaisen suortuvan naisen korvan taakse.
"Samuel vihjasi yllätysvieraasta. Ajattelitko esitellä meitä?" Aida kysyi silmät tuikahtaen ja tuuppasi leikkisästi miehen rintaa.
"Aida, Lieke – Lieke, Aida", Angus viittasi naisesta toiseen ja Aida astui lähemmäs ojentaen kätensä Liekelle, tutkien naista hyväntahtoisella uteliaisuudella.

Samuel pudisteli päätään tahdille jolla Aida puhui.
"Äpäp, älä puhu tuollaisia ettei Muriel kuule!" Samuel huusi keittiöstä, kaataen naiselle samaa valkoviiniä kuin Liekellekin. Hän ei kaivannut tuollaisista heitoista suuttunutta hormonista merilehmää päälleen. Muriel voisi jotenkin kuulla.
Lieke katseli sohvalta miten Angus tervehti tätä Aidaksi mainittua naista. Hän ei mitenkään voinut sanoa pitävänsä siitä. Aivan liian läheistä. Helvetti. Hän nousi seisomaan, hymyillen hieman kylmästi. Aida ei hänen kirjoissaan ansainnut lämmintä hymyä.
"Hauska tavata." Sen verran hän saattoi sanoa, aksentti läpi paistaen.
"Lieke, pitikin kysyä, mistä olet kotoisin? Belgia, Alankomaat?" Samuel istui takaisin nojatuolille.
"Alankomaista, toisella oikein. Niin selvää?"

Kylmähkö hymy ei yllättänyt Aidaa. Jostain syystä harva nainen tuntui pitävän hänestä. Charlottekin tuntui hautovan hyisen synkkiä ajatuksia aina tavatessaan hänet, ennen kuin raahasi Milon kotiin.
"Kiitos", hän kiitti Samuelia aurinkoisesti ja siemaisi viiniään, ennen kuin istui alas sohvan laitaan, Anguksen toiselle puolelle.
"Lieke on ratsastaja", Angus esitteli huvittunut tuikahdus silmissään sanan kaksoismerkitykselle, "ja Aida on näyttelijä, nyt Satinena Moulin Rougessa West Endillä. Se on varmaankin opettavainen, inspiroiva rooli?"
"Sinä olet yksi aasi", Aida vastasi epäuskoista naurua äänessään ja läpsäisi hellästi miehen takaraivoa.
"Minkä lajin ratsastaja?" hän jatkoi osoittaen ystävällisen kysymyksen Liekelle.

Lieken valtasi hetkellinen halu tuupata Aida alas sohvalta. Näyttelijä? Mahtavaa, tällaisten kanssa Angus vietti päivänsä, läheisissä väleissä? Hän otti kulauksen viiniäm huokaisten syvään.
"Kouluratsastaja. Olin juuri MM-kisoissa Amerikassa edustamassa Alankomaiden joukkueessa." Oli pakko leveillä omalla saavutuksella, vaikka se ei ollut kummoiseksi jäänytkään ja pettymys söi hieman.

"Niinkö? Se kuulostaa hyvin jännittävältä", Aida vastasi kohteliaasti.
"Vaikka mitä muistelen, et taida paljoa opetusta tarvita", Angus lisäsi vienosti siemaistessaan viskiään ja Aida pudisteli päätään huvittuneena, muksaisten miehen kylkeä.
"Asutko sinäkin Newcastlessa?" hän jatkoi osoittaen kysymyksen Liekelle ja otti kulauksen viinistä, esityksestä viipyvä euforia ja adrenaliini suonissa edelleen kuohuen.

Lieke oli valmis vannomaan että Angus oli joskus viettänyt aikaa tämän naisen sängyssä. Helvetti.
"Hexhamissa, lyhyempi matka tallille." Lieke totesi hymyillen tavalla, joka ei yltänyt silmiin. Mikä tuossa punapäässä oli niin ihanaa?
"Aida, otitko sinä varusteita paljuun vai pitääkö taas hakea se uimapuku jonka jätit?"

"En", Aida irvisti anteeksipyytävästi. Hän tuntui varistavan omaisuuttaan minne sattuu, säntäillessään paikasta toiseen. Jokin kosminen laki tuntui estävän häntä olemasta ajoissa ja liikkeellä hallitusti ja suunnitellusti.
"Luulisi, että suurin osa meistä on jo nähnyt toisensa alasti, joten liekö uimapuvuilla niin suurta painoarvoa", Angus totesi tyhjentäen viskilasinsa.

Samuel kohotti kulmiaan ja kääntyi katsomaan Angusta.
"Minä epäilen että Liekellä olisi toisenlainen näkemys tähän." Samuelin sanat saivat hollantilaisnaisen ottamaan pienestä vartaasta palan ankkaa ja päärynää suuhunsa. Hän söi, ei voinut puhua.
Aidan tuo vain halusi nähdä alasti.

"Unelmissa on hyvä elää", Aida vastasi pudistaen Angukselle päätään, naurua kissamaisesti siristyvissä silmissään.
"Mitä Elille kuuluu?" Angus kysyi, aina pieni häivähdys mustuutta äänessään, kun Eli tuli puheeksi. Mies oli ollut piikki hänen lihassaan New Yorkin vuosina eikä muisto koskaan täysin haihtunut.
"Vain hyvää", Aida sanoi hymyillen ja taputti Anguksen reittä.
"Mutta Samuel, mitä sinulle kuuluu? Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun näimme viimeksi."

Nähtyään vilauksen siitä, Lieke tunnisti äänensävyn. Hän joi loput viinistään ja nousi ylös.
"Samuel, minne jätitkään viinipullon? Eiei, autan itse itseäni kyllä." Nainen lupasi petollisen pehmeästi. Hän asteli istuvassa mekossaan keittiöön, täyttäen lasiaan väillä kulauksia ottaen.
"Hyvää! Pian piina päättyy pian ja Muriel jakaantuu. Sitten elämäni on maitopuklua ja likavaippoja. Ja sinulla on kummityttö."

Aida painoi käden sydämelleen ja suli onnelliseen hymyyn, pyrähtäen ylös niin, että saattoi käydä puristamassa Samuelin kättä, ennen kuin palasi istumaan.
"Olen niin valtavan onnellinen puolestanne! Sinua ei suinkaan jännitä? Onko tyttäresi huone muuten valmis?" hän kysyi tyhjentäen viinilasinsa. Olisi varmasti paras pitää se yhdessä.

Samuel nyökkäsi huvittuneena.
"Helvetisti. Ja on, haluatko nähdä? Angus lupasi katsoa vasta kun on kännissä."

Aida nauroi ja katsahti skotlantilaista vanhaa tuttuaan silmäkulmastaan.
"Tule nyt, sinä känkkäränkkä", hän vetosi ja nousi ylös, pyyhkäisten mekkonsa liehuvaa, lyhyttä helmaa suoraan. Angus huokasi ja vääntäytyi ulos, kutsuen Liekeä heidän seuraansa.
"Totta kai haluan nähdä! Olet aivan ihastuttava isän roolissa", Aida jatkoi Samuelille ja viittoi miestä näyttämään tietä.

Samuel pyöräytti silmiään Aidan sanoille, viitaten Aidan suuntaan näyttävästi.
"Angus, näin kannustetaan ystävää!" Mies ähkäisi, johdattae heidät makuuhuoneen viereiselle ovelle. Oven takana oli suoraan sisustuslehdistä revitty lastenhuone, sisustettu beigellä, valkoisella ja satunnaisin keltaisin aksentein. Samuel satui peremmälle, katsellen ympärilleen.
"Tällainen." Mies totesi hymyillen. Lieke oli seurannut muita, vilkaisten ympärilleen.

"Ihastuttava", Aida kehui nauraen ja kosketti Samuelin käsivartta.
"Ihan itsekö sisustit?" hän kysyi silmät tuikahtaen ja vaelsi peremmälle tutkimaan yksityiskohtia.
"Hyvin siisti", Angus naurahti käheästi ja tarjoutui kiertämään käden Lieken vyötärölle.
"Hyvin... Valkoinen."

Samuel pudisteli päätään.
"Ei ole ollut aikaa. Sisustussuunnittelija." Mies myönsi huvittuneena. Lieke vilkaisi Angusta, miettien tuntiko olonsa mukavaksi.
"Värejä tulee lelujen myötä." Samuel huomautti Anguselle.
"Tilasin keraamisen mobilen sängyn yläpuolelle, se ei ole tullut vielä."

Anguksen suupieli nyki. Hän oli ajatellut enemmän vauvojen tapaa räjähtää sotkuisia asioita arvaamattomasti kummasta tahansa päästä.
"Tämä on todella kaunis", Aida huokasi ihaillen vaeltaessaan huoneen läpi tutkien valtakuntaa, jonka rakastava isä oli rakennuttanut pienelle tyttärelleen.
"Palaatko jo huomenna pohjoiseen?"

Samuel nyökkäsi.
"Illasta. En uskalla olla kauan pois." Hän oli luvannut olla paikalla kun Pikkuloinen päättäisi tulla.
"Joten, mennäänkö nyt ensin paljuun, koska Aida tuli ajoissa ja alkupaloista ei ole kolmea tuntia?"

Aida nauroi työntäen kesyttömiä hiuksia pois kasvoiltaan. Hänen tapansa myöhästyä taisi olla yhteinen vitsi hänen ystäviensä keskuudessa.
"Mennään ihmeessä", Angus virnisti, "kenties toiset lasilliset samalla?"

Se oli vitsi. Suuri ja yleinen, rakkaudella sanottu.
"Selvä. Pariskunta voi vaihtaa vierashuoneessa, Aida minun huoneessa." Samuel voisi sitten vaihtaa kylppärissä. Mies lähti hakemaan Aidalle tuon unohtamia bikineitä.
"Minä tuon toiset lasilliset kaikille!"

Ehkä toinen lasillinen ei satuttaisi, Aida pohti lähtiessään Samuelin huoneeseen. Angus viittasi Liekeä vierashuoneen suuntaan.
"Sinä saat kyllä varmasti käydä alastonuinnillekin, jos siltä tuntuu", mies lupasi poimien olkalaukkunsa mukaan, johon oli pakannut uimapuvut ja pyyhkeet.

Aida oli seurassa jossa tuolle ei sattuisi mitään pahaa. Lieke vilkaisi Angusta lasinsa takaa, astellen vierashuoneeseen tuon perässä.
"En tiedä olenko paljutuulella." Se tuntui taivaalliselta ajatukselta, mutta hän ei tiennyt haluaisiko samaan altaaseen täydellisen Aidan kanssa.

"Usko pois, haluat pulahtaa Samuelin paljuun", Angus vakuutti koskettaen Lieken selkää, ennen kuin ojensi naiselle uimapuvun.
"Hän pahoittaa vielä mielensä, jos kieltäydyt kunniasta. Komea palju", mies sanoi silmät tuikahtaen, riisui puvuntakkinsa ja napitti auki valkoisen kauluspaidan.

Sitä se kattoterassilla siaitseva palju oli. Iso, lämmin, poreilla varustettu. Täydellinen. Lieke istui vierashuoneen päiväpeiton peittämälle sängylle, neonsävyisissä tiikerinraidoissa hehkuva monokini käsissään.
"En haluaisi häiritä teitä kolmea."

"Tulehan nyt, hävytön hollantilaiseni", Angus vastasi ja nykäisi housunsa häpeilemättä alas.
"Vai pitääkö minun riisua sinut?"

Lieke pyöräytti silmiään ja laski tyhjennetyn viinilasin sormistaan. Hän hapusi mekon vetoketjun sormiinsa, riisui sen (mitä alusvaatteet olivatkaan, niitä ei ollut) ja veti äkkiä ylleen sen urheilullista kehoaan halaavan monokinin.
"Osaan itsekin."

"Iso tyttö", Angus totesi huvittuneena ja veti uimashortsit jalkaansa, vaikka olisi yhtä hyvin voinut lompsia asunnon poikki ilkosillaan ja pulahtaa paljuun.
"Mennäänkö?"

Viisas mies. Lieke olisi voinut räjähtää ykistyisten osien esittelystä Aidalle. Hän veti pyyhkeen ympärilleen, sipaisten vaaleat kutrinsa ylös nutturalle.
"Mennään."

Angus saattoi Lieken ulos paljun luo ja hengitti nauttien raikasta yöilmaa. Syksy antoi odottaa itseään, päivälämpötilojen noustessa edelleen reilusti yli kahdenkymmenen ja yönkin viipyessä kohtuullisissa lukemissa.
Aida liittyi pian heidän seuraansa kauniisti leikatuissa, sinisissä bikineissä, nostaen kesyttömiä hiuksiaan huolimattomalle ponihännälle.
"Oletko harkinnut tällaisen hankkimista?" hän kysyi.
"Ehkä jos asuisin vielä Los Angelesissa", Angus vastasi. Pohjoinen Englanti ei varsinaisesti imarrellut itseään sään suhteen.

Samuel oli pulahtanut jo paljuun, laskenut kaikille maun mukaiset juomat tasolle joka kiersi sitä muualta paitsi portaiden kohdalta. Lieke jäi odottamaan että muut menisivät ensin.
"Noh, tällainen olisi ihan siedettävä lasitetulla parvekkeellakin." Samuel huomautti, kohottaen punaviinilasia.

Angus värähti kuvitellen Newcastlen syksyä ja talvea, ennen kuin kiipesi veteen ja poimi viskin käteensä, siemaisten sitä pitkään. Aida seurasi miestä, laskeutuen tanssijan pehmeydellä veteen ja liukui istumaan sen laidalle, kurottaen uuden lasin itselleen.
"Tämä on ihastuttava", hän vakuutti Samuelille hymyä kalpeissa silmissään.
"Oletteko te olleet kauan yhdessä? Angus on varsin salamyhkäinen", Aida jatkoi kääntäen hyväntuulisen huomionsa Liekeen.

Lieke tuli viimeisenä, silmiä särkevän kirkkaassa monokinissaan altaaseen. Nyt hän piti mieheen pienen turvavälin, ettei vaikka puristaisi tuon kiveksiä muusiksi.
"Emme oikeastaan ole yhdessä." Ei se mitä hän olisi halunnut sanoa. Ei edes se mitä hän oli sanonut ystävilleen Tryonissa.
"Vain seksiä ilman kolmansia osapuolia."
"No sellainen kuulostaa jo enemmän Angukselta." Samuel naurahti.

Angus nauroi käheästi ja kohotti lasiaan Samuelille, ottaen uuden kulauksen viskiä. Hän olikin arvellut, että Lieken rakkaudentunnustus oli liittynyt olennaisesti seksiin. Imartelevahan se oli niinkin.
"Ja sinä ja Eli?" skotlantilainen kysyi takaisin, kohottaen toista kulmaansa.
"Vai oletko vielä naimisissa?" Kysymys sai tuskan häivähtämään Aidan jäänsinisissä silmissä ja naisen painamaan ahdistuneen katseensa hetkeksi, ennen kuin saattoi loihtia kasvoilleen hymyn.
"Ei, avioero virallistui kesällä. Oletteko puhuneet Murielin kanssa tulevaisuudesta?" nainen jatkoi kääntäen huomionsa Samueliin.

Lieke vain nielaisi sen nyt. Se ei ollut liittynyt vain siihen. Samuel hipaisi Aidan hiuksia tuon korvan taakse, lohduttava hymy huulillaan.
"Ei, emme todellakaan. Olen joka päivä ylpeä että olen vielä elossa, tiedätkö? En ole kosimassa. Miten me edes järjestäisimme kaiken? Lapsen kanssa on tarpeeksi."

Aida soi lämpimän, kiitollisen hymyn Samuelille, vaikka tuska ei täysin kadonnut hänen silmistään.
"Tapasin Murielin", hän huomautti, "hän on aivan ihana. Aiotko asettua pysyvämmin pohjoiseen? Vai onko hän muuttamassa tänne?"

Samuel näytti miltein kauhistuneelta. Aida ja Muriel samassa tilassa?
"En tiedä pelkäisinkö sitä että Muriel on sinusta ihana." Mies totesi lämpöä äänessään.
"Muriel ei ole tulossa tänne. Me... Tasapainotamme elämät jotenkin. Minä olen ainakin ristiäisiin asti pohjoisessa."

"Hänellä ja Emmiellä on niin kaunis suhde, että tunnen melkein haikeutta siitä, että olen ainoa lapsi", Aida huokasi naurua äänessään ja siemaisi lasistaan.
"En ihmettele, miksi Em kirjoittaa vahvoja naishahmoja sisarestaan inspiroituneena. Ja olen onnellinen puolestasi – olen varma, että saatte elämänne tasapainotettua. Sinusta tulee ihana isä", hän jatkoi kurottuen koskettamaan Samuelin käsivartta.

"Voimmeko olla mainitsematta Tempestistä poskeni lähellä?" Hän oli varma että muisto vihlaisi.
"Oletpas sinä ihanan täynnä rakkautta kaikkea kohtaan. Ja yritän olla kelvollinen isä. Joka ostaa ponin ja muistaa syntymäpäivät." Mies naurahti. Lieke vaimensi vaarallisesti itseään viinillä. Ihana, kaunis, positiivinen Aida, jonka näkeminen innosti Angusta enemmän kuin hänen.
Helvetti.

Aida nauroi, ääni asteen käheämpänä. Hän oli vuodattanut sielunsa Satineen ja se tuntui.
"Niin käy, kun juotat minua humalaan", hän torui siemaisten lasistaan silmät tuikkien.
"Ja minähän varoitin sinua Emmien sisareen sekaantumisesta."
"Minäkin haluaisin tavata Murielin", Angus lisäsi kiertäen käsivarren paljun laidalle, houkutellen Liekeä kainaloonsa.
"Kaikki ympärilläni taitavat tuntea hänet."

"Aida, olet seurassa jossa voisit vaikka sammua turvallisin mielin." Mitään pahaa tai tapahtuisi, ei heidän vahtivuorollaan. Päinvastoin, Aida peiteltäisiin parhaaseen petiin nukkumaan.
"Niin teit. Angus, Muriel vihaisi sinua. Uhkaisi kuohita sinut." Samuel pyöräytti silmiään. Tuttu uhkaus. Lieke asettui kainaloon, olematta liian lähellä.

"Unohdat skotlantilaisen charmini", Angus huomautti silmät hymystä siristyen ja siemaisi viskiä.
"Veljenikin hurmasi hänet. Miksen minä?" hän kysyi ja laski käsivartensa Lieken hartiolle, piirtäen sormillaan naisen olkapäähän ja käsivarteen.

"Ei jumalauta, sinunkin veljesi?" Samuel ähkäisi miltein epätoivoisena.
"Vittu onneksi olen ainoa lapsi." Ei pelkoa siitä että Muriel keksisi rakastua hänen veljeensä. Lieke antoi kosketuksen olla, mutta ei tuntenut oloaan ollenkaan mukavaksi.
"Joten, te molemmat olette naineet Aidaa?" Hei viini.

Angus nauroi käheästi ja kohotti lasiaan Samuelille.
Lieken kysymys sai aikaan hetkellisen, hämmästyneen hiljaisuuden. Aida katsahti Liekestä Angukseen ja Samueliin, sanattomana yllätyksestä.
"Emme samaan aikaan", Angus vastasi katsellen Liekeä huvittunutta tuiketta silmissään.

”En olettanutkaan teidän egoillanne.” Lieke totesi tyynesti ja nousi ylös.
”Käyn hakemassa vettä.” Ratsastajan lanne keinuen hollantilainen katosi sisälle.
”... tulinen.” Samuel mutisi viinilasiinsa.

Aida katsahti häkeltyneenä Lieken perään ja käänsi sitten katseensa Angukseen, joka nauroi leppoisasti Samuelin sanoille.
"Olet kerrassaan hurmaava humalassa, tiesitkö?" nainen kysyi huvittumatta ja katsahti Lieken perään, empien pitäisikö hänen seurata naista.
"Sinuna ehkä selventäisin hänelle asioiden todellista laitaa."

Samuel hymyili viattomana.
”Olen varmasti, mutta Aida-rakas, en ole humalassa.” Ei vielä kolmeen lasilliseen.
”Ja se on totta. Anguksella on tuossa naisessa itselleen jo haaste. Vaikka etpä sinäkään tai se tummempi, Annabelle? ollut sen helpompia.” Anguksen eksiä voinut kukaan muistaa.

"Et sinä", Aida sanoi Samuelille koskettaen miehen käsivartta ja loi närkästyneen katseen Angukseen, josta viski tuntui tuovan esiin tavallista terävämmän kielen ja mustemmat ajatukset. Tai sitten alkoholi vain kirkasti muistot.
Ei, hänen ja Anguksen suhde ei ollut ollut helpoimmasta päästä.
"Ehkä parasta, että käyn katsomassa, onko hän kunnossa", hän jatkoi nousten vedestä, antoi sen hetken valua pois iholtaan ja kiipesi sitten viinistä huolimatta varsin ketterästi paljusta etsimään Liekeä.

Samuel naurahti ja kohotti nyrkkiä voitokkaana ilmaan. Kerrankin hänelle ei huudettu!
”Käy.” Samuel myönsi, jääden kahden ystävänsa kanssa.
”Et yleensä tuo näytille vain seksiä-suhteitasi.” Mies huomautti.
Lieke oli keittiössä, kivennäisvesipullo sormissaan ja sadatteli hollanniksi. Paskapää.

Angus kohautti olkiaan ja siemaisi lasistaan.
"Hän vaati yksinoikeutta, joten arvelin, että liekö siitä haittaa, jos hän saa enemmän naisystävän statusta." Tryonissa nainen oli vielä ilmoittanut rakastavansa häntä.
"Onko kaikki hyvin?" Aida kysyi seisahtuen keittiön ovensuuhun, muutama kostea hiussuortuva pisamaisiin kasvoihin takertuen.

Samuel kurtisti kulmiaan.
"Saarnaat kuorolle, joten mikä tässä oikeasti on takana? Olen nykyään erilaisten suhteiden kuningas." Suhde Murieliin ei tosiaan ollut tavallisin.
Olisiko ollut väärin iskeä naista naamaan? Olisi, ehdottomasti. Vaaleahiuksinen nainen nielaisi sen tunteen.
"On. Huonosti menneet kisat, jetlag."

"En tiedä", Angus vastasi laskien tyhjentyneen lasinsa tasolle ja nautti paljun kuplien tunteesta ihollaan.
"En voi väittää, että pysyisin perässä hänen mielialojensa vaihteluissa."
Sillä välin Aida tutki Lieken olemusta levoton nakerrus vatsanpohjaa. Oliko hän käyttäytynyt sopimattomasti? Hän toivoi, ettei. Alkoholi sumensi vähänkin järjen.
"Seurustelimme kauan sitten", hän sanoi empien, "olemme olleet vain ystäviä jo... Kymmenisen vuotta. Ehkä haluaisit liittyä takaisin seuraan?"

Samuelia se nauratti.
”Tervetuloa kerhoon!” Heitä oli kaksi, jotka eivät koskaan osaisi ymmärtää naisiaan.
”Olet yrittänyt?” Se piti varmistaa.
Lieke otti kulauksen kuplavettä ja hymyili Aidalle kovin jähmeästi.
”Se on normaalia että miehellä on entisiä. Ja mehän vain naimme kun aikataulut kohtaavat.”

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:25 am

Angus kohotti Samuelille kulmaansa.
"Makuuhuoneessa ymmärrämme toisiamme vallan mainiosti", hän vastasi. Keittiön ovensuussa Aida soi Liekelle hämillisen hymyn ja otti askeleen takaisin paljua kohti.
"Tule vain takaisin veteen", nainen kannusti poimien käsilaukussaan soivan puhelimen matkallaan takaisin.

”Minä sitä kysynyt.” Samuel naurahti. Hän ja Muriel eivät edes siellä. Loistavaa.
”Tulen ihan juuri.” Lieke lupasi, jättäen vesipullon siihen ja palasi täyden viinilasin kanssa.
”Eli? Kerro terveisiä.” Samuel totesi Aidalle.

Ei, ei Eli. Oli erikoista, kuinka tutuksi toisesta päästä kuuluva hengitys oli käynyt edellisten viikkojen aikana. Aida tunsi olonsa aina epämukavaksi kuullessaan, kuinka se kiihtyi ja kävi raskaammaksi, kun hän puhui.
"Hei?" hän tervehti saamatta vastausta.
"Oletko se sinä? Mitä sinä haluat?" Sekään ei saanut vaimeaa huohotusta kummempaa vastausta, ja Aida sulki puhelimen turhautuneena silmiään pyöräyttäen, ennen kuin jätti sen tasolle ja kiipesi takaisin kuplivaan veteen.
"Kerron Elille terveisiä", hän lupasi Samuelille hymyillen, "kerro sinäkin Murielille?"
Angus kohotti Liekelle kulmaansa.

Samuel kurtisti kulmiaan puhelun oudolle kululle. Hän kysyisi asiasta myöhemmin. Vaikka puhelimitse.
”Tietenkin kerron.” Mies lupasi hymyillen. Lieke nakkasi skotille kevyesti niskojaan.

Angus tarjosi tyynesti kainaloaan, suupieli huvituksesta nykäisten. Vai sillä lailla.
"Ja kerro, kun- miksi hän kutsuukaan lastanne? Pikkuloiseksi? Kun Pikkuloinen saapuu", Aida pyysi ja poimi viinilasinsa ajatuksissaan käsiinsä, siemaisten puolilleen unohtunutta juomaa.

Lieke oli kainalossa, kuitenkaan olematta siinä. Nainen oli sydänjuuriaan myöten loukkantunut nyt, ilman loogista syytä.
”Pikkuloinen, kyllä. Olet toinen joka saa minulta kuvan.”

Aida nauroi kehräten.
"Olen imarreltu! Kuka on toinen?" hän tiedusteli siemaillen lasistaan. Huomenna olisi kahden shown päivä, joten vastuullinen aikuinen olisi luultavasti mennyt aikaisin nukkumaan ja välttänyt alkoholia – mutta hän oli huono katumaan tekemisiään.

”Vanhempani ovat ensimmäiset.” Samuel totesi hymyillen. Isovanhemmat olivat kovin innoissaan.
”Joten, jos kohta häviän tekemään ruoka? Tai, lämmittämään.”

Aida vastasi lämpimällä, vilpittömällä hymyllä ja kosketti Samuelin käsivartta. Hän oli varma, että Samuelista tulisi loistava isä. Hän oli aina tiennyt ystävänsä olevan hieno mies, sanoivat muut mitä tahansa.
"Ehdottomasti hyvä ajatus", Angus julisti. Hän voisi taputella Liekestä väreilevää kiukkua, kun he palaisivat hotellilleen.
"Se kuulosti erinomaiselta."

Samuel nyökkäsi ja nousi hymyillen.
”Nauttikaa te vielä hetki.” Mies naurahti mennessään. Menisi hetki saada ruoka syötäväksi. Hollantilaisnainen tuntui olevan melko hyytävällä mielellä.

Hetken Aida harkitsi, pitäisikö hänen seurata Samuelia. Mutta hän oli enemmän kuin hyödytön keittiössä, ja Samuel tiesi sen paremmin kuin hyvin. Luultavasti ei epäröisi kertoa sitä hänelle.
"Joten, Anastasian maailmanensi-ilta järjestetään Pariisissa, jännittääkö jo?" Angus kysyi silmät tuikahtaen ja Aida vastasi häkeltyneellä, onnellisella hymyllä.
"Ei kai", hän nauroi ja käänsi huomionsa Liekeen.
"Mitä kautta te tutustuitte?"

Samuel todella kertoisi sen ja hätistäisi naisen pois. Mahtavaa, maailmanensi-iltoja ja hän kahlasi hikisissä vaatteissa hiekassa ja paskassa. Mitä vittua hän teki täällä? Viini ei tehnyt hyvää.
”Eräässä loungessa. Angus ujuttautui seuraan ja sai numeron siitä hyvästä.”

Aida vastasi lämpimällä hymyllä ja sipaisi kostean, kesyttömän suortuvan korvansa taakse.
"Oletteko tunteneet kauan?" hän jatkoi yrittäen olla tiedoton kylmyydestä, jota vaistosi naisen tuntevan häntä kohtaan. Se oli varmasti parempaa kuin kiusallinen hiljaisuus tai Lieken jättäminen keskustelun ulkopuolelle.

Varmasti. Lieke ei ottaisi ohittamistaan hyvällä.
”Puolisen vuotta, hieman alle. Kai?” Hän vilkaisi miestä, varmistaakseen. Muistiko tuo edes?

"Keväällä kai me tapasimme", Angus vastasi. Hän oli muuttanut Newcastleen toukokuussa kyllästyttyään Lontoon hälinään.
"Awakeningin kuvaukset ovat muuten täydessä vauhdissa. Lennox on neuvotellut sinun osasi kuvausta vuodenvaihteeseen, mutta siinä vaiheessa Los Angeles on varmaan jo tuttu paikka Anastasian promootioiden jälkeen."
"Oletko sinä koskaan käynyt Los Angelesissa?" Aida kysyi Liekeltä ja laski käden vatsalleen ajatellessaan lähestyviä viikkoja, joina hän palaisi Anastasian pariin haastatteluissa, kuvauksissa ja talk showssa.

Lieke sulki korvansa. Angus ei ollut reissaamassa entisensä kanssa, ei, hän kuvitteli vain.
”En voi sanoa käyneeni siellä. En oikein ehdi töiden lisäksi matkustaa muualle.” Nainen räpäytti silmiään viattomana.

"Minäkin olen nähnyt sen vain elokuvissa. Se tuntuu hyvin erilaiselta maailmalta verrattuna teatteriin", Aida sanoi kevyesti naurahtaen ja siemaisi viiniä, mikä levitti rentoa, lämmintä tunnetta hänen jäseniinsä.
"Voi satakieleni", Angus nauroi ja tuuppasi Aidan säärtä jalallaan veden alla.
"Olisi pitänyt lyödä kanssasi vetoa isommasta summasta aikoinaan." Hän olisi voittanut loistokkaasti myös vedon siitä, oliko Eli vain ystävä.
"Missä päin sinä yleensä matkustat töissäsi?" Aida kysyi Liekeltä ja soi Angukselle hymyn.

Lieke nielaisi tyhjää. Hän halusi kuristaa Anguksen tai musertaa tuon kivekset pähkinänsärkijällä. Sen mainitun Murielin kastraatio ei kuulostanut pahalta.
”Euroopassa, harvemmin muualla. Isot kilpailut, maailmanmestaruudet ja olympialaiset ovat erikseen.”

"Ehkä meidän pitäisi suunnata pian sisälle", Aida ehdotti katsahtaen olkansa yli, vaikka kuplivassa, lämpimässä vedessä olisi helposti viettänyt puolet yöstä. Ilmapiiri vain alkoi olla käsinkosketeltava. Hän tyhjensi lasinsa ja kiipesi altaasta, poimien värisevän puhelimensa tasolta ja hiljensi sen turhautuneena huoahtaen.
"Mennäänkö?" Angus kysyi rakastettavasti Liekeltä ja nousi ylös, tarjoutuen auttamaan naisen ylös paljusta.

Lieke nyökkäsi, nousten tosin ylös tarttumatta apuun. Nainen kääriytyi pyyhkeeseen ja asteli takaisin vierashuoneeseen. Keittiössä Samuel alkoi kasata annoksia, hyräillen samalla.

Angus seurasi Liekeä kiirehtimättä, ja Aidakin suunnisti vaihtamaan takaisin liehuvahelmaiseen, tummansiniseen mekkoonsa. Ehkä ei ollut huono ajatus jättää bikinejä tänne, sillä hän ei taatusti muistaisi uimapukuaan jatkossakaan – ja palju oli kieltämättä ihastuttava, rentouttava kokemus pitkän päivän päätteeksi.
"Toivottavasti olet nälkäinen", Angus sanoi napittaessaan valkoista kauluspaitaansa, vetäen sitten puvuntakin takaisin päälleen ja sukien kuparinpunaisia hiuksiaan taakse.

Lieke keskittyi kuivaamaan itseään, rentoutuen hieman.
”Urheilijalla on aina.” Lieke huomautti hymähtäen. Hän ujuttautui takaisin mekkoonsa, joka nuoli naisen urheilullista kehoa.
”Toivottavasti sinullakin, nälissään on kamala mennä nukkumaan.”

"Samuelin kokatessa on tosin yhdentekevää, onko nälkä – olisi synti jättää syömättä jotain niin taivaallista", Angus sanoi suoristaen hopeisia kalvosinnappeja ja kiinnittäen kellon takaisin ranteeseensa.
"Mennäänkö?"

”Kehutpa sinä häntä hämmentävän vuolaasti.” Lieke ei voinut sanoa todella perehtyneensä englantilaiseen julkkiskokkiin, vaikka nimi hämärästi tuttu olikin. Hän nyökkäsi avattuaan hiuksensa ja asteli kohti keittiötä. Samuel nosti lautasia pöydälle. Annos kieltämättä näytti ihanalta ja herrasmiesmäisesti Samuel veti Liekelle tuolin esiinkin.
”Ihanaa jos sinullekin kelpas ruoka. Angus on JOSKUS tuonut sellaisia jotka vain siirtelevät ruokaansa, kuten myös ex-vaimoni. Kokin sielu itkee.” Mies naurahti.
”Ei hätää, urheilijalla on aina nälkä ja yhtä suuri kuin hevosillani.”

Lieke ei selvästi ollut syönyt tarpeeksi Samuelin ruokia, jos uskoi Anguksen kehuja vuolaiksi. Mies otti paikkansa pöydässä asettuen rennosti tuolilleen.
"Hämmästytät minua kerta kerran jälkeen", Aida vetosi koskettaen Samuelin selkää, kun katseli miehen luomuksia.

Lieke ei ollut koskaan syönyt Samuelin ruokia tai ei ainakaan miehen itsensä tekemiä. Henleysissä joskus, mutta se oli ketju. Hyvä ketju, mutta ei ikinä Acapellan, Black Birchim tai Saltwaterin veroinen.
”Tehtäväni on hämmästyttää. Sinä nainen hämmästytät minua sen osalta että et jo syö, ruoka jäähtyy.” Samuel painoi nauraen kiitokseksi hipaisunomaisen suukon Aidan ohimolle. Mies istui itsekin alas kun kaikilla oli juotavaa.

Aida vastasi lämpimällä, silmät kissamaisesti siristävällä hymyllä ja liukui paikalleen tutkimaan kaunista annostaan.
"Taivaallista", Angus huokasi maistaessaan.
"Parhaita uutisia pitkään aikaan, että avaat ravintolan Newcastleen."

”Avaan aivan uudenlaisen, mielettömän elämyksen, en vain ravintolaa.” Samuel korjasi ystäväänsä leveästi hymyillen. Nyt hollantilaisen hiljaisuus ei johtunut kiukusta, vaan hiljaisesta palvonnasta ruokaa kohtaan.

Angus nauroi käheästi.
"Ajattelinkin, ettei vaatimattomuus pukenut sinua", hän vastasi nostaen haarukallisen suuhunsa.
"Mmmhh", Aida huokasi koskettaen sydäntään, "olet ylittänyt itsesi." Ehkä hänen pitäisi syödä useammin muuta kuin noutosalaatteja tai Pretin voileipiä juostessaan teatterille.

”Ei tietenkään.” Samuel totesi huvittuneena. Ei tosiaan pukenut.
”Aida, tämä oli vielä pientä. Sinä vain syöt surkeasti."

"Ehkä, mutta tämä on silti ihanaa", Aida nauroi kehräten. Ehkä hänen pitäisi järjestää enemmän aikaa hyvälle ruoalle, mutta poikkeuksetta hän huomasi syöksyvänsä täyttä vauhtia teatterille, sovittuun tapaamiseen tai kotiin, koska jotenkin aika vain karkasi.
"Mitä minä syönkään?"

Samuel naurahti huvittuneena.
”Syöt risottoa, sen varmaan tajusit itsekin. Päällä on ensin aasialaisittain maustettua paprikaa, bambunversoa, porkkanaa ja kaalia. Sitten tämä paistettu tässä on kampasimpukkaa.” Samuel otti aina ilon irti, kertoen kuin lapselle. Aidaa piti kiusata!

Aidan silmät tuikkivat lämmintä huvitusta. Samuel oli tainnut aina nauttia kiusoittelusta.
"Jumalaista", hän huokasi haukaten bambunverson haarukastaan.

Aina. Se oli luultavasti vain pahentunut iän myötä.
”Hyvä niin.” Samuel vilkaisi Liekeä joka otti kulauksen viiniä.
”Täydellistä. Alan harkita miehen vaihtoa.” Lieke totesi huvittuneena.

"Kokissa on puolensa", Angus vastasi tyynesti, "Samuel, taisit saada uuden ihailijan." Aida nauroi ja siemaisi lasistaan pohtien, pitäisikö vaihtaa veteen, kun keho alkoi tuntua kovin kevyeltä ja huolettomalta.
"Niitä taitaa olla kokonainen joukkue."

"Niin on. Selvästi." Lieke naurahti huvittuneena. Samuel nosti kätensä, painaen sormen huulilleen.
"Shhht nyt, minulla on kotona aivan hiton kiukkuinen Stellerin merilehmä."

"Ei kuulosta lainkaan tapaamaltani Murielilta", Aida totesi.
"Vaikka en väittäisi herrasmiesmäiseksi kutsua lapsesi äitiä merilehmäksi – ei sillä, että herrasmiesmäisyys olisi koskaan ollut teidän kummankaan vahvuuksia."

Samuel nojasi kyynerpäänsä pöytään ja osoitti Aidaa etusormella. Ehkä hieman hiprakkaisesti tuolin reunaa Aidan vieressä.
"Muriel on minulle aavistuksen erilainen kuin muille ja toisekseen, hän itse kutsuu itseään merilehmäksi."

Aida hymyili ja nojautui eteenpäin niin, että saattoi näpäyttää miehen nenänpäätä etusormellaan.
"Se ei tarkoita, että sinun pitäisi tehdä niin, kullanmuru", hän huomautti ja siemaisi lasistaan.

Samuel nyrpisti nenäänsä nippaisulle.
"Ei varmasti, mutta tykkään elää vaarallisesti. Ja hän on oikein rakas, kaunis ja herttainen merilehmä."

"Oletko harrastanut aina yhtä kauniita lempinimiä rakkaillesi?" Aida nauroi.
"Sinä ainakin olet", hän lisäsi Angukselle, "mutta Samuelista uskoin parempaa."

"Sinä tiedät että en ole." Samuel huomautti huvittuneena.
"Muriel on ensimmäinen laatuaan, monessa asiassa." Mies myönsi, laskien aterimet käsistään pian Lieken perästä.
"Angus, kelvottomat lempinimet eivät usein lämmitä naisten mieltä." Samuel huomautti huvittuneena.

"Tiedän", Angus vastasi vinolla hymyllä ja nojasi rennosti taakse tuolissaan. Kelvottomat lempinimet johtivat usein mitä tyydyttävimpään kiukkuseksiin.
"Sinä et voi väittää, ettet olisi ansainnut niistä useampaa", hän huomautti Aidalle, joka vastasi rakastettavalla hymyllä.

Samuel pyöräytti silmiään. Hänellä sentään oli itseusojeluvaisto.
"Ei kai hän sinuakin paisko kelvottomilla nimillä?" Mies koetti vetää hollantilaista keskusteluun.
"Hän on kelvoton koko mies." Lieke totesi suoraan, saaden Samuelin ähkäisemään ja nauramaan sen jälkeen. Ai hyvä jumala minkä naisen ystävä oli itselleen löytänyt.

"Sitä tuskin kiistää kukaan tässä pöydässä", Angus huomautti huvittuneena. Hän ei ollut koskaan leikkinyt olevansa herrasmies tai edes hyvä mies.

Lieke veti syvään henkeä. Täysin kelvoton idiootti, joka ei ymmärtänyt vihjettä.
"Minä vähiten." Nainen totesi, suoden melko lukemattoman katseen skotin suuntaan. Samuel taipui pihisemään naurusta kaksinkerroin

Angus vain kohotti tyynesti kulmaansa. Hänen naisystävänsä olivat kutsuneet häntä paljon rumemminkin nimin.
"Onko tämä annos muuten tarjolla ravintoloissasikin?" skotlantilainen kysyi kääntäen huomionsa itseään viihdyttävään Samueliin.

Samuel pudisteli päätään.
"Ei listalla, mutta etköhän sinä tiedä että pienelle röyhkeydellä saa mitä haluaa." Ystävilleen hän salli erikoikeuden pyytää mitä haluaisivat.

"Totta kai, röyhkeys on supervoimani", Angus vastasi vinosti hymyillen ja siemaisi lasistaan. Ruoka oli herkullista, ja oli harvoja asioita, joista Angus todella nautti enemmän kuin taivaallisesta ruoasta.

Samuel nousi seisomaan, alkaen kerätä tyhjiä lautasia kaikessa rauhassa.
"Ette tietenkään halua jälkiruokaa?" Mies vilkaisi Aidaa huvittuneena.

Aida vastasi hymyllä ja pudisti päätään. Pääruoka itsessään oli niin täyttävä, ettei hän uskaltanut edes haaveilla jälkiruoasta.
"En ainakaan pahastuisi vielä yhtä viskilasillista", Angus vastasi. Se oli hänen suosikkijälkiruokansa.

Samuel naurahti päätään pudistellen.
"Selvä, viski. Muille?" Lieke pudisteli myös päätään.
"Menkää istumaan mukavammin, tuon Angus sinulle sen viskin kohta."

Angus nousi pöydästä kiireettä ja vaelsi takaisin sohvalle, houkutellen naisia istumaan kummallekin puolelleen.
"Jatkuihan Moulin Rouge lokakuun loppuun?" mies varmisti, ja Aida nyökkäsi.
"Haluaisin nähdä sen vielä pariin otteeseen. Voisit lähteä seuraksi, jos olet Lontoossa", hän tarjosi Liekelle.

Lieke teki jotakin siinä mielessä poikkeuksellista, että istui Anguksen syliin. Minun, ei sinun, sitä tuskin olisi voinut selkeämmin viestittää.
"Minä harvemmin olen Lontoossa, ellet anna syytä olla." Lieke hymähti pehmeästi. Ei, hänen elämänsä oli tallilla ja pohjoisessa.

Angus kiersi käsivarren Lieken ympärille ja jätti käden lepäämään vienosti naisen takapuolelle.
"Siinä on erinomainen syy olla", mies huomautti tuikahdus hymyä silmissään.
"Jos olet kiltisti, voisin myös viedä sinut maailmanensi-iltaan Pariisiin."

Pariisiin? Miksi ihmeessä mies veisi panonsa Pariisiin? Hetken miettivä ilme viipyi myös naisen kasvoilla, kunnes hän muisti pyyhkäistä sen hymyn tieltä pois.
"Mitähän sinä haluat sinne katsomaan? Puolisopivaa alastomuutta?"

"Mielellään täysin sopimatonta alastomuutta palkinnoksi moisesta hemmottelusta", Angus vastasi.
"Mutta Anastasia on kyllä koko perheen elokuva, vai mitä teidän korkeutenne?" mies varmisti Aidalta, joka hymyili lasiinsa sohvan nurkkaan mukavasti nojaten.

"Minä tarkoitin sitä teatteria." Lieke naksautti kieltään. Samuel palasi tilaan, ojentaen käsistään toisen viskilasin Angukselle. Ehkä hänkin voisi ottaa lasillisen, vaikka yleensä suosi kallista konjakkia.

Angus kiitti lasista ja otti pitkän kulauksen, hykertäen naurusta.
"Sanohan, satakieli, oletko puolisopimattomasti alasti?" hän kysyi katsahtaen Aidaa silmäkulmastaan, "vaikka ehkä se olisi oletusarvo Pariisin halutuimmalle kurtisaanille, vai mitä?" Aida pudisti päätään ja käänsi katseensa vienosti vaivaantuneena Samueliin.

Lieke vastusti halua heittää viskin Anguksen niskaan, mutta sen sijaan varasti tuon sylissä istuen kulauksen miehen juomasta. Hän tunsi olonsa koristeeksi, ei, lavasteeksi jossakin kierossa näytelmässä, josta hän ei saanut otetta. Samuel kurtisti kevyesti kulmiaan. Aidan hätään oli helppo reagoida.
"Angus." Mies muistutti käytöstavoista.

Aida otti pitkän kulauksen lasistaan, sysäten mielestään epämukavuuden, joka heräsi aina hänen muistaessaan viestilaatikkoaan täyttävät kirjeet ja runot, joiden sisältö oli vähintäänkin omituista ja häiritsevää.
"Se on erinomainen musikaali", Angus vastasi silittäen Lieken reittä, "näkemisen arvoinen. Tarina on varmaankin tuttu?"

Lieke nyökkäsi, ottaen toisen kulauksen viskistä.
"Olisit sinä Lieke saanut omankin." Samuel huomautti huvittuneena.
"Ei, en pidä viskistä niin paljon. Ja tiedän, voin sanoa nähneeni elokuvan."

"Kuinka kauan viivytte Lontoossa?" Aida kysyi pariskunnalta ystävällisesti, ennen kuin Angus ehtisi jatkaa sopimattomilla kommenteilla hänen alastomuudestaan tyttöystävänsä edessä. Heillä oli vakiintunut tapa flirttailla, mutta se ei varmasti ollut sopivaa sellaisilla teemoilla suoraan selvästi asiasta ahdistuvan tyttöystävän edessä – ja Anguksen heittoihin tuli varsin julma, musta terä, kun mies joi.

Ja koska tyttöystävä oli saanut vilauksen sitä mustuutta, hän osasi kiinnittää siihen huomiota. Se taas ei auttanut ollenkaan hänen oloansa.
"Minulla on aikaa olla perjantaihin asti, sitten todellakin minua kaivataan kotiin ja töihin. En tiedä miten kauan Angus on suunnitellut."

"Jään varmaankin täksi viikoksi, lennän maanantaina Sydneyyn", Angus vastasi. Olisi turha lentää Newcastleen päiväksi tai pariksi viikonloppuna, mutta hän pitäisi Lieken mielellään luonaan perjantaihin saakka. Hotellihuone oli paljon miellyttävämpi, kun siellä oli seuraa.
"Heppasi taitaa kaivata sinua niin, ettei ole aikaa Australian lomalle?"

Lieke nyrpisti nenäänsä. Australiaan. Katselemaan säiden lämmetessä siellä kauniita surffaripimuja. Ärsyttävä ajatus.
"Niin, minulla ei kausi lopu vielä hyvään toviin."

"Eihän siinä. Tiedät, miten pidän siitä, kun ratsastat", Angus totesi siemaisten lasistaan ja taputti naisen reittä.

Yleensä miehen rivous ei mennyt ihon alle edes julkisesti, mutta nyt paikalla oli nainen jolle tuo luultavasti oli sanonut samat asiat. Eniten ärsytti, että Angus selvästi edelleen välitti naisesta, ainakin ystävänä.
"Ei sinusta ole arvostamaan niin hienoa harmoniaa vaativaa lajia."

"Päinvastoin", Angus hymisi lasiinsa ja tarjosi Liekelle siemausta. Hänellä oli mitä suurin arvostus naisen ratsastusta kohtaan.
"Onko jotain, mitä haluaisit tehdä Lontoossa ollessasi?"

"Tarkoitan sitä mistä saan palkkani." Lieke totesi kuivasti, ottaen siemauksen miehen viskistä.
"Käykää Acapellassa huomenna syömässä. Laitan yhden pöydän teille." Samuel tarjosi hymyillen.
"En tiedä, en ole juurikaan edes kisa-aikoina ehtinyt pyörimään Lontoossa. Mitä täällä pitäisi nähdä?"

"Käykää katsomassa Jekyll ja Hyde", Aida ehdotti silmät vilpitöntä intoa tuikahtaen.
"Eli on siinä aivan uskomaton!" Angus huokasi lasiinsa, mutta nyökkäsi. Varmasti oli.

Eli taisi olla Aidan poikaystävä ja se huokaisu sai Lieken nousemaan miehen sylistä. Nyt riitti. Käsi vilahti mekon taskuun, hollantilaisen kiristellessä hampaitaan. Koruttomasti hän nappasi tutusta povitaskusta Anguksen sähkötupakan.
"Kiitos lainasta." Nainen totesi tyynesti, astellen kattoterassille. Saatanan saatana.

Angus katsahti Lieken perään, mutta vajosi mukavasti sohvan selkänojaa vasten tyhjentäen viskinsä.
"Moneskos suhde avioliittosi oli, jossa Eli oli kolmas jäsen?" mies kysyi, ja Aida huokasi laskien lasinsa tasolle, nousten sitten ylös hiuksiaan sukaisten.
"Selvä. Minulla on huomenna kahden shown päivä, joten on varmasti parasta lähteä kotiin. Oli ihanaa nähdä, Samuel."

Samuel ähkäisi hiljaa, hieroen kasvojaan kädellään. Oliko hän tosiaan ainoa mies joka ei kokenut naurettavia inhontunteita Eliä kohtaan? Hän nousi ylös, hymyillen pehmeästi naiselle.
"Oli ihana nähdä. Koita soitella kun sinulla on aikaa. Ehkä sitten videopuhelussa näet Murieliakin. Ja hän voi valittaa minusta sinulle."

"Toivottavasti", Aida vastasi suoden miehelle hymyn ja kiersi käsivartensa tämän vyötärölle halaukseen. Hän kurotti painamaan suukon Samuelin poskelle.
"Ja sinä olet aasi", hän lisäsi olkansa yli herttaisesti hymyillen Angukselle, ennen kuin lähti ovelle ja eteiseen.

"Varmasti." Samuel lupasi nauraen. Hän puristi Aidan tiukkaan halaukseen, päästäen tuon vasta sitten menemään.
"Sepä tuli tunteella!" Hän huikkasi vielä Aidan perään valuen sitten istumaan.
"... Tyytyväinen?"

Aidan ei onnekseen tarvinnut tehdä kotimatkaa yksin.
"Älä viitsi", Angus huokasi tyhjään lasiin ja laski sen sitten Aidan lasin viereen.
"Ainahan me vitsailemme keskenämme."

Ja jos Samuel olisi tiennyt sen, hän oli saattanut Aidan taksilla kotiin.
"Toki, mutta nyt taisit ylitää Aidan rajan." Samuel huomautti, pudistellen kevyesti päätään.

Angus huokasi uudelleen. Hän tiesi sen. Eli vain herätti hänessä tuskaiset, mustat muistot, jotka olivat saaneet hänet sekä inhoamaan että pelkäämään itseään – ja muutama viskilasi varmisti, että hänen oli vaikeaa estää niitä luikahtamasta ulos.
"Kyllä hän selviää", mies totesi.
"Mutta todella oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Ruoka oli fantastista."

"Voisit vaikka vähän pahoitella kun olet selvänä." Samuel huomautti, hymyä äänessään.
"Ehkä yritämme nähdä kun palaat? Mikäili Lieke enää laskea sinua ulos kanssani."

Angus vilkaisi terassin suuntaan.
"En usko, että sinä olet tässä ongelma", hän huokasi. Häntä taitaisi odottaa vähemmän mukava ilta, joka sisältäisi huutoa ja pitkiä keskusteluja.
"Ja totta kai nähdään! Onnea muuten lähestyvästä isyydestä. Odotan mielenkiinnolla, kuinka selviät siitä", mies virnisti poikamainen tuikahdus silmissään.

Samuel kohotti kulmaansa.
"Mitä, vihjaatko että Aida olisi?" Samuel pudisteli päätään, muistellessaan entistään.
"Niinpä niin, odotat tosiaan. Joudut tulemaan ristiäisiin, tiedäthän sen?"

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:25 am

Angus oli melko varma, ettei Lieke ollut pahoittanut mieltään hänen ja Samuelin keskusteluista. Tosin, naisen mieli toimi niin kummallisesti, ettei hän ollut lainkaan varma, oliko mieli pahoitettu jo paljon ennen tätä iltaa.
"Totta kai. Voin tuoda mahdollisimman sopimattoman ristiäislahjan?"

"Ei lahjaa." Samuel totesi suoraan. Ei tosiaan lahjoja, ei ainakaan Angukselta.
"Ei sinulta. Tarkistan sen ainakin etukäteen."

Angus nauroi käheästi.
"Älä murehdi. On minulla silloin tällöin häivähdys soveliaisuuden tajua", hän lupasi. Hän ei tosin tiennyt, mitä ristiäislahjoiksi yleensä annettiin.

Mies siristi silmiään.
"En tiedä luotanko siihen." Hän huomautti, siivoten laseja keittiöön. Lieke asteli takaisin sisälle, salaa iloisena siitä että Aida oli jo mennyt.

"Fiksu mies", Angus virnisti susimaisesti ja soi samanhenkisen hymyn myös Liekelle.
"Pitäisikö meidän palata hotellille?"

”Fiksumpi kuin sinä, ei kanssasi muuten pärjää.” Samuel kuittasi ystävälleen, kaikella rakkaudella.
”Ehkä Samuel haluaa nukkumaan.”

"Totta kai haluaa – vanha mies", Angus kuittasi takaisin, lämmin tuikahdus sinisissä silmissään.
"Pitää valmistautua isyyden onneen, eikö niin? Eiköhän mennä."

Samuel naurahti, hyvästellen ystävänsä huvittuneena. Lieke veti ylleen kovin silmiä särkevän keltaisen syystakin eteisessä ja sujautti samansävyiset korot jalkaansa. Ulkoilma teki hyvää.

Angus rutisti Samuelia miehekkäästi, onnellisena ystävänsä näkemisestä pitkästä aikaa, ja tilasi heille alhaalta taksin. Ehkä hänen pitäisi aktivoitua käyttämään metroa.
"Väsyttääkö?" mies kysyi Liekeltä asettuessaan tämän viereen takapenkille.

Lieke liukui siististi takapenkille, hipaisten hiuksia korvansa taakse. Se sama tumma kiukku, joka velloi Anguksen sisällä, nosti päätään myös hänessä. Mustasukkaisuus.
”Ei, minä en ole vanha.”

"Mukava kuulla", Angus vastasi ja laski kätensä naisen reidelle, silittäen sitä kevyesti.
"Ehkä meillä ei siis ole kiire nukkumaan?"

Oli ehkä väärin sanoa että se nosti päätään. Se oli kuin hyökyaalto, nieli kaiken alleen.
”En tiedä mitä sinä ajattelit tehdä, minä ajattelin lukea uusista ratsastustekniikoista.”

"Kiehtovaa", Angus hyrähti. Ilmeisesti Liekeä harmitti. Taksi hiljensi hotellin eteen ja mies maksoi sen luottokortillaan, avaten Liekelle oven ja tarjoutuen auttamaan naisen ulos. Hän yritti kiertää käsivarren naisen vyötärölle kävellessään hissille.

Ei hän kehdannut alkaa venkoilemaan asiasta siinä kaikkien katseiden alla. Lieke puuskahti hississä ja lopulta hotellihuoneessa pyöräytti dramaattisesti silmiään.
”Minustakin.”

Kuka tiesi, kauanko Lieken kiinnostus pysyisi ratsastustekniikoissa, Angus pohti sulkiessaan oven heidän takanaan. Hän riisui puvuntakin henkariin ja ryhtyi napittamaan auki kauluspaitaansa.
"Ihailen tunnollisuuttasi", hän sanoi hymyä silmissään.

”Hyvä että edes jotain minussa.” Lieke sivalsi julmasti takaisin, riisuen sen keltaisen takin yltään. Korkokengät saivat jäädä jalkan kun hän asteli lantio keinuen peremmälle.

"Aijai, onko itsetunto pohjamudissa?" Angus kysyi seuraten perässä ja ripusti paitansa hengariin takin seuraksi. Hän istahti sängyn laidalle riisumaan mustia nahkakenkiään.

Pitkä hollantilainen katsoi miestä kulmat kurtistuneina.
”Ei tietenkään, voin loistavasti katseltuani miten haikailet entisesi perään.”

Angus purskahti nauruun, joka sai hänet nojaamaan reisiinsä olkapäät hytkyen.
"Olet sinä kyllä verraton."

”Sinuahan tämä toki naurattaa.” Lieke puuskahti, alkaen etsiä laukustaan yövaatteita. Tai siis, sellaiseksi kelpaavaa, ei hän sellaisia pakannut Angusta tavatessaan.

"Totta kai naurattaa", Angus hyrisi nakaten kengät ja sukat sängyn vierelle.
"Koska se on absurdia."

"Absurdia? Olimmeko me samassa tilassa? Sinä olet helvetti mustasukkainen hänestä ja iloisempi hänen näkemisestään kuin minusta!" Nainen ärähti, viskaten sanojensa päätteeksi miestä tuon omalla paidalla. Se jonka tuo oli jättänyt hänelle Tryoniin yöpaidaksi.
"Satakieleni... Godverdomme, ga je hondje neuken! Se... se... Goedkope teringslet on selvästi jotain mitä et saa ja sekös sinua vituttaa, helvetin... eikel!"

"Lieke!" Angus nauroi ja torjui paidan, nakaten sen lattialle. Mies nousi ylös.
"Aida – satakieleni, yksi yritykseni kovimmin nousevista tähdistä – on ystäväni. En tiedä, mitä goedkope teringslet on, mutta minä en ole mustasukkainen. En ole kovin kiintynyt hänen poikakaveriinsa yhteisen menneisyyden tähden."

Liekeä ei naurattanut ollenkaan. Hän oli raivoissaan. Bex oli ollut oikeassa, mitä hän oli kuvitellut saavansa rakastumalla mieheen, joka ei halunnut asettua tai jonka kanssa oli sovittu vain seksistä? Sentään Bex oli luvannut ostaa viinaa palatessaan Tryonista, jotta hän voisi mennä valittamaan.
"Voi, ihana, mahtava Aida! Ja se on jotain mitä minä en ikinä alentuisi olemaan, sillä minulla on standardit." Nainen nakkasi niskojaan, kietoen hiuksiaan nutturalle. Ehkä suihku viilentäisi.

"Mitä?" Angus kysyi edelleen huvittuneena.
"Sinulla on nyt jokin väärä pää kepistä, likainen tyttöni."

"Minä en ole sinun mikään." Lieke sihahti takaisin, hapuillen mekkonsa vetoketjua. Se oli ollut helpompaa kun ei ollut tärissyt raivosta.

"Hei", Angus protestoi ja astui lähemmäs, kiertääkseen käsivarret naisen ympärille takaapäin.
"Rauhoitu. Aida on ystäväni. Eikö sinulla ole yhtään entistä ystävissä?"

"Irti!" Nainen ärähti kunnolla, vetäen syvään henkeä.
"Se ei liity tähän. Minun menneisyyteni ei flirttaile minulle, ole kultapieneni tai mikään muukaan, saatika sitten saa minua käyttäytymään kuin omistaisin osan hänestä edelleen."

"Hei", Angus protestoi uudelleen, irrottamatta otettaan. Hän yritti lukita Lieken käsivarret naisen kylkiä vasten lujasti mutta hellästi, haluamatta satuttaa, mutta haluamatta tulla lyödyksi. Nainen niin usein hätisti häntä pois oikeasti halutessaan hänet lähelleen, että ehkä tämä oli vain yksi niistä kerroista.
"Se on vain tapa, jolla puhumme toisillemme. Meidän välillämme ei ole mitään."

Lieke ei tarvinnut käsiään häätääkseen miestä. Kirkkaankeltaisen stileton korko jalkapöydässä varmasti saisi tuon siirtymään kauemmas, eikö?
"En välitä! Godverdomme, minä en enää aio tuntea itseäni noin typeräksi! "Hän vihasi sitä tunnetta. Se ei tosiaan ollut kokemisen arvoista, ei ikinä.
"Menet hänen kanssaan minne hitto haluatkaan, minä menen huomenna kotiin. Jos minulla on jotain tavaroita luonasi, heitä ne helvettiin. En ole mikään koriste kainaloosi ja lämmike sänkyysi."

Angus ärähti korolle ja astui kauemmas, päästäen Lieken otteestaan.
"Mitä hittoa sinä riehut, nainen?" hän kysyi kulmat painuen.
"Jokunen päivä sitten vielä sanoit rakastavasi minua. Ja sinä olet se, joka halusi parisuhteen, jossa ei nähdä muita. Mutta tänään kuulin, että meillä on vain seksisuhde. Mitä sinä haluat minulta?"

Hän tiesi mitä halusi, mutta sen sanominen olisi vaatinut itsensä asettamista alttiiksi asioille kovin inhottavalla tavalla. Hän pyyhkäisi meikattuja silmiään, valuttaen mekon yltään, samalla polkien korot jaloistaan. Käsi tärisi tavoitellessaan pyyhettä, jonka kietoa ympärille.
"... Se tässä onkin vialla." Lieke totesi hiljaa, katsoen miestä olkansa yli.
"Ik hou echt van je uit mijn hart."

"Ik hou mitä? En puhu hollantia", Angus vetosi taistellen ollakseen kärsivällinen. Hän todella halusi ymmärtää, mitä Lieke halusi, sillä hän tunsi olevansa varsin eksyksissä.

Lieke pyyhkäisi toista silmäänsä. Miksi se oli niin vaikeaa? Muutama sana.
”Todella rakastan sinua.” Ei vain osaa miehestä, ei vain sitä mitä sai makuuhuoneessa. Aivan kaikkinensa, niin kamala rontti kuin tuo joskus olikin.

Sitä Angus ei tosiaan ollut odottanut. Miehen kulmat kohosivat hämmästyksestä ja siniset silmät räpsähtivät muutaman kerran.
"Hei", hän vetosi pehmeämmin ja astui lähemmäs vetääkseen Lieken takaisin syliinsä.

”Ei.” Lieke totesi sen nyt paljon pehmeämmin, vähän luovuttaneena
”Käyn pesemässä meikit pois.” Muuten silmiä kirvelisi pian. Pahasti.

"Olen melko varma, että mieluummin vain käpertyisit syliini", Angus vastasi kiertäen käsiään naisen ympärille ja vetäen tätä paljasta rintaansa vasten.

”silmiä kirvelee jos en pese pois.” Se oli todellinen vaiva kun silmiin tunki kyyneliä ja oli meikkiä. Inhottava vaiva.

"Pieni kipu voi olla nautinnollista", Angus muistutti, mutta päästi kuitenkin irti ja istahti sängyn laidalle avaamaan vyötään.
"Sinulla ei ole syytä olla tolaltasi."

Lieke nielaisi sanojen myötä, astuen kylpyhuoneeseen. Hän kävisi tätä keskustelua paljon mieluummin ilman kirveleviä silmiä. Pikainen suihku ja hän astui ulos kylpyhuoneesta.
”Mistä?”

"Mistään", Angus vastasi. Hän oli riisunut housut ripustaen nekin hengariin puvun kanssa ja asettunut peremmälle sängylle tummissa alushousuissaan. Mies kutsui Liekeä syliinsä.
"Voin kertoa sinulle, mitä New Yorkissa tapahtui."

Hieman tiukemmin pyyhkeeseen takertunut nainen asteli sängyn luo. Siinä Angus oli oikeassa että paras paikka oli tuon sylissä, vaikka Lieke ei sitä ääneen sanonutkaan.
”Jos haluat.” Ei hän voisi pakottaa.

Angus veti Liekeä kainaloonsa ja kiersi käsivarsiaan naisen ympärille.
"Seurustelin Aidan kanssa kauan sitten New Yorkissa. Hän oli, ehm, nuorehko opiskelija, ja hän seurusteli silloisen työnantajani kanssa. Saatoimme aloittaa suhteemme ennen kuin heidän suhteensa oli loppu", mies sanoi kulmat asteen kurtistuen. Miten usein hänen varjoisa mielensä muistutti häntä siitä, miten helposti Aida oli livahtanut suhteesta toiseen kerran – miksei useammin?
"Ja hänen nykyinen poikaystävänsä oli hänen paras ystävänsä. Vain ystävä. Vaikka sain tietää, kuinka Aida kiipesi Elin sänkyyn nukkumaan öisin alusvaatteisillaan, kuinka he kiehnäsivät yhdessä, kuinka he olivat koko kampuksen mielestä pariskunta, vaikka eivät myöntäneet sitä itse. Kuukausia tunsin tulevani hulluksi, kuin en enää tuntisi itseäni tai hallitsisi itseäni. En pitänyt ihmisestä, joksi se jatkuva... Epäluulo ja kaihertava raivo minut muutti. Lopulta sain kuulla, että he eivät tosiaan enää olleetkaan vain 'ystäviä', ja hieman... Menetin itsehillintäni", Angus selosti tuntien kuuman, kipeän raivon kouraisevan vatsanpohjaansa edelleen. Ei mustasukkaisuudesta, vaan kipeistä muistoista.

Pienin liikkein nainen asettui kainaloon hyvään asentoon. Aidalla oli ollut merkitystä. Ei, sen ajatuksen hän työnsi pois.
”... mitä sinä teit?”

"En ollut mukava", Angus vastasi hieraisten silmiään tuskastuneena. Muistot kaihersivat häntä edelleen – sekä sen takia, miten suhde oli mennyt että sen takia, millainen hänestä oli tullut.
"En halua päätyä olemaan sellainen ihminen enää. Ei, minulla ei ole lämpimiä tunteita Eliä kohtaan, mutta en ole mustasukkainen Aidasta. Muistot eivät vain ole erityisen miellyttäviä. Sinullakaan ei ole syytä olla mustasukkainen."

Voisiko hän kysyä enemmän? Seuraisiko siitä turhautunut riita vai voisiko Angus kertoa?
”En voinut sille mitään.”

"En minäkään voi omalleni", Angus vastasi rauhoittaen. Ei hän syyttänyt Liekeä reaktiosta. Hän tiesi paremmin kuin hyvin, kuinka ylivoimainen tunne saattoi olla, eikä pahastunut menneisyydestään puhumista.
"Olemme vain vanhoja ystäviä nykyään. Minun tarvitsee vain muistaa kaikki ne kuukaudet, joina Eli tuntui olevan elävä muistutus ihoni alla, ja tunnen hienoista... Synkkyyttä."

Sormet piirtelivät kuviota skotin rintakehälle. Mitä ihmettä hän voisi tehdä ettei reagoisi niin?
”... mitä sinä teit?”

"Minä vain... Muutuin", Angus sanoi. Hän toivoi, ettei se ihminen ollut hänen todellinen minänsä.
"Minusta tuli jotenkin, ehm, pakkomieltynyt. En voinut ajatella muuta. En ollut voida nukkua, kun mietin kiehnäsikö Aida juuri itseään Elin kylkeen puolialastomana, kosketteliko hän toista miestä 'vain ystävänä' ja syytti minua hölmöksi ja kohtuuttomaksi, kun kielsin häntä tekemästä niin. En pitänyt siitä, miten tuota... Kontrolloiva minusta tuli tai siitä, miten sokeuttava raivo saattoi ottaa vallan enkä kohdellut häntä niin kuin minun pitäisi. En koskaan lyönyt häntä", Angus kiirehti lisäämään.
"Olin vain... Ehm. Kovakouraisempi ja hallitsevampi kuin olisin halunnut."

Sen hän oli halunnut tietää. Jos mies ei ollut lyönyt, kaikki oli kutakuinkin hyvin.
”Muutenkin kuin menemisten ja tekemisten suhteen?”

Angus hieraisi ahdistuneena kasvojaan, tuntien häpeän polttelevan ihollaan.
"Kävin häneen käsiksi", hän myönsi. Useammin kuin kerran. Sokea raivo otti vallan ja hän vain halusi tyttöystävänsä lähtevän mukaansa, taipuvan tahtoonsa, lakkaavan väittämästä vastaan.
"Olen pyytänyt anteeksi ja hän on pyytänyt anteeksi sitä, mitä teki Elin kanssa, ja olemme ystäviä. En ole ylpeä siitä, etten pidä Elistä vieläkään, enkä todella ole ylpeä siitä, miten saatoin... Retuuttaa häntä tai pitää aloillaan tai... No, ehkä ymmärrät."

Lieke nyökkäsi. Miesparka.
”Et sinä oikeasti ole sellainen.” Hän huomautti, kuin vakuutellakseen. Se oli hänen mielipiteensä.

"Toivon niin", Angus vastasi. Hän halusi uskoa, ettei ollut. Että hän oli menettänyt järkensä niinä kuukausina, joina seurasi avuttomana, kuinka toinen mies sai koskettaa hänen tyttöystäväänsä ja hän oli kohtuuton suuttuessaan.
"Mutta tarkoitin sitä. En välttämättä ole hyväksi sinulle – ja jos sinustakin tuntuu siltä, en syytä sinua, jos kävelet pois."

Sanat saivat Lieken liikahtamaan levottomasti. Olisi ollut varmasti viisasta kävellä pois.
”En haluaisi kävellä pois vain koska voi olls niin.” Se voisi myös olla että he voisivat olla yhdessä melko sopuisasti.
”Mutta sinun on sitten hyvä tietää että minulla on entinen, jonka kanssa olen läheinen ystävä.” Huhuja liikkui edelleen välillä, niin naurettavaa kuin se olikin.
”Ettei se tule yllätyksenä.”

"Tiedän", Angus vastasi.
"Joten arvelin sinun ymmärtävän, että entisen kanssa voi olla läheisiä ystäviä."

”Ja teemme myös töitä yhdessä. Joten vaikka haluaisit, en saisi häntä elämästäni.” Sama taisi päteä kyllä Aidaankin.
”olisi pitänyt. Se vain... olette niin läheisiä ja tuntui että olin koriste. Sinä olisit toivonut häntä viereesi.”

"Olet sinä yksi hölmöläinen", Angus naurahti ja silitti Lieken selkää.
"Sinä olet likainen, hurmaava tyttöni, muistatko?"

”Mistä tyttö muka tietää miten vakavissasi sinä sanot sinun...” kun oli miehiä jotka sanoivat niin,mutta sitten ei ollut väliä.
”Ja kuvittelin rikkoneeni sopimusta tunteilemalla.”

"Sanon minun mitä?" Angus kysyi ja taputti hellästi Lieken takapuolta.
"Minä luulin, että sopimus oli suhde, jossa emme tapaa muita. Yleensä se tarkoittaa oikeaa suhdetta. Ainakin sen perusteella, jos kertoo rakastavansa toista", hän muistutti hymyillen ja hieraisi nenäänsä naisen hiuksiin.

”Että olen sinun.” Joskus miehet vain puhuivat saadakseen mitä tahtoivat.
”En sanonut sitä silloin kun vaadin ja ei minun pitänyt sanoa sitä Tryonissakaan.”

"Sinä olet minun", Angus muistutti. Niin kauan, kuin Lieke haluaisi olla.
"Ja sinä sanoit niin kahdesti", hän lisäsi hymyä silmissään ja rutisti naista, valuen hamuamaan tämän kaulaa.
"Joten taidat tosiaan rakastaa minua."

Siitä muistuttaminen sai naisen nyrpistämään nenäänsä.
”Niin kelvoton paskiainen kuin oletkin niin kyllä, minä...” Miksi hän ei osannut sanoa sitä englanniksi vaan suu lakkasi tekemästä yhteistyötä?

"Rakastat minua", Angus täydensi susimaisesti virnistäen ja puristi hellästi Lieken pakaraa.
"Mutta mikä tapa tuo on puhutella rakastasi?"

Nainen kiemursi kainalossa, ynähtäen yllättyneesti.
”Sinulle sopiva tapa”

Angus naksautti kieltään toruen ja puristi takapuolta hieman napakammin.
"Oletko ihan varma? Sinä kuitenkin rakastat minua", hän hyrisi ja hamusi naisen kaulaa.

Se sai aikaiseksi teräväm henkäisyn.
”Mmh, olen. Sinä olet täysin kelvoton paskiainen, hävytön ja röyhkeä kutale.”

"Jota rakastat", Angus nauroi näykäten naisen solisluuta.
"Likainen, hävytön, räävitön tyttöni."

”Tämän takia sitä ei pitäisi kertoa sinulle! Sinusta tuli sietämätön.” Nainen puhisi, painaen silmiään kevyesti kiinni. Jos hän vain unohtaisi sen että ei ikinä saanut sanallista vastakaikua. Ehkä Angus oli enemmän tekojen mies.

"Mitäköhän likainen, hävytön, räävitön tyttöni haluaisi?" Angus kysyi näykkien naisen kaulansyrjää ja vetäen tätä tiukemmin kylkeensä. Ehkä kurja mieli oli sulanut pois.

Ainakin hetkeksi se oli helpottanut, päästänyt naista otteestaan.
”minähän olen pieni enkeli...”

"Ja minä niin nautin siitä, kun muistutat olevasi jotain aivan muuta", Angus vastasi naurua äänessään sivellen naisen takapuolta.

”Tsk! Kehtaat väittää.” Silti kävi valui rintakehältä vatsaa pitkin aivan muualle.

"Hyvä tyttö", Angus kehui matalasti, silmät hymyä tuikahtaen ja hamusi naisen korvaa huulillaan.

”En minä mitään tehnyt.” Lieke väitti pehmeästi vastaan. Käsi valui hyvin, hyvin paljon alemmas kun enkeleille oli sopivaa.

"Jatka vain samalla linjalla", Angus hyrisi tyytyväisenä ja ujutti pyyhettä pois naisen ympäriltä.

Mukavan hyväilyn sijaan hän siirtyi tökkimään miehen nappeja ja veti parista, josta ei olisi monien miesten mukaan saanut.
”Ja muistakin, kuka sinun pallejasi pitelee, jos ikinä mietit muita naisia siihen sävyyn.”

Angus ähkäisi ja tukisti vaaleita hiuksia kevyesti.
"Nätisti, eikö niin?" hän kannusti.
"Jos jatkat näin hurmaavana oloa, miksi koskaan miettisin muita naisia?"

Tukistus ei varsinaisesti kesyttänyt naista.
”Mihin sinä noita kun et lapsiakaan halua?” Nainen naurahti käheästi, tehden sen uudelleen.
”Muistutan miksi ei kannata.”

Angus murahti, liikahtaen otteessa.
"Kannustaisin aivan toisenlaista muistutusta", hän huomautti tavoitellen naisen kättä.
"Sellainen toimii paljon paremmin."

Lieke nojautui kohti miehen huulia, näykkäisten tuon alahuulta. Juuri kuten hänen kaltaisensa, röyhkeät naiset tekivät.
”Pyydä.”

"Äpäp", Angus torui kiertäen sormensa Lieken ranteen ympärille.
"Se toimii toisinpäin."

”Kuka sen säännön muka keksi?” Lieke murahti pehmeästi, päästämättä vielä irti.

"Minä", Angus vastasi kiristäen otettaan.
"Ja sinä tiedät, että haluaisit minun naivan sinut nirvanaan tämän illan päätteeksi. Teen niin vain kilteille, kuulaisille tytöille."

"Olet tehnyt minulle niin monesti ja en täytä noista mitään." Lieke huomautti, päästäen hitaasti irti.

"Älä aliarvioi itseäsi", Angus vastasi huokaisten helpotuksesta ja tukisti hellästi vaaleita hiuksia, "olet oikein kiltti tyttö, kun pyydät – suorastaan jumalaisen kuuliainen, kun anelet."

Vihreissä silmissä oli haastava, hieman halveksuva katse.
"En koskaan aliarvioisi itseäni. Minä tiedän olevani jumalainen."

Anguksen silmät siristyivät hymystä, kun mies irrotti naisen hiuksista ja nykäisi tyynyn päänsä alle asettuen mukavampaan.
"Toki, toki", hän hymisi.

Lieke katsoi miestä toinen kulmansa koholla, huokaisi ja pyöräytti teatraalisesti silmiään.
"Angus, kiltti, lekker ding, olisit kiltti ja ottaisit kunnolla." Samalla hän vapautti vaaleat hiuksensa pilveksi päänsä ympärille, hymyillen suloisesti.

"Oletpas sinä kiltti tyttö", Angus hymyili silmät siristyen ja kosketti vaaleita hiuksia, toinen käsivarsi pään taakse taitettuna.
"Olisin luultavasti vielä taipuvaisempi suostumaan kauniiseen pyyntöön, jos teet pienen palveluksen ensiksi."

Hetken Lieke oli varma että Angus oli ymmärtänyt lempinimensä merkityksen, mutta ei se niin voinut olla. Hän istui miehen jalkojen päälle, haroen hiuksensa kunnolla pois tieltä. Pieni palvelus oli hänelle oikein mieluinen annettava, kuten aina.

Pieni palvelus oli myös oikein mieluinen vastaanotettava. Angus nautiskeli rennosti kattoa katsellen, sormet vaaleita hiuksia hellästi sukien ja vienosti ohjaillen, ennen kuin työnsi Lieken kauemmas, ennen kuin innostuisi liikaa. Hän tuuppasi naisen selälleen sängylle ja kumartui tämän ylle, painaen nälkäisen suudelman naisen huulille.

Lieke olisi voinut mielellään jopa antaa miehen ensin innostua liikaa. Hän huokaisi raskaasti kun kaatui sängylle, kietoen suudelman aikana kädet miehen niskaan.

Anguksen käsi valui vatsaa pitkin naisen reidelle ja hiipi sitä ylös, kun hän valui näykkimään kaulansyrjää. Häntä ei merkittävästi häirinnyt, montako merkkiä hänen hampaansa ja suudelmansa jättivät vaalealle kaulalle. Oli vain hyvä, jos muu maailma tiedosti, että Lieke oli varattu.

Lieke voihkaisi hiljaa, levittäen kevyesti jalkojaan. Hän ei mustelmista välittänyt.
”Kiltti...”

"Hyvä tyttö", Angus kuiskasi näykäten naisen solisluuta, kun käsi nousi hyväilemään vain vienosti härnäten keskeytellessään ja liikkuessaan kevyesti.

Lieke vei kätensä hakemaan otetta miehen ranteesta. Lähemmäs, kunnolla, nyt heti. Hän suorastaan vaati.

Angus nauroi matalasti ja suoristautui polviensa varaan, kopaten naisen lantiota paremmin syliinsä, jotta saattoi käyttää kättään kunnolla. Olihan hän jalomielinen mies, joka mielellään täytti niin... Innokkaat pyynnöt.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:26 am

Lieke todellakin nautti, antaen sen kuulua kovin häpeilemättömästi kuulua. Hän ohjasi kättä pois saatuaan kerran. Ei nainen kestänyt nyt määrättyä enempää.

"Yksikö vain?" Angus vetosi pettyneenä, käheä terä äänessään. Naisen äänellä oli lahja innostaa häntä niin, että hän tunsi menettävänsä järkensä.
"Ja minä niin haluaisin syödä sinua."

Pelkästään sen mainitseminen sai naisen ähkäisemään.
”... vain yksi lisää.” Hän muistutti.

Angus harvoin lupasi sellaisia. Mutta aloitti suudelmilla kaulalta, valui solisluulle ja vietti tovin rintojen herkällä iholla, ennen kuin valui vatsalle ja vihdoin alemmas – antaakseen naisen keholle hetken aikaa palautua. Ei nautintoon sopinut turtua. Hän tarttui paremmin naisen reisiin, ennen kuin hautasi kasvonsa niiden väliin.

Anguksen tapoihin kuului hukuttaa hänet siihen, turruttamiseksi sitä ei voinut sanoa. Käsi takertui tuon hiuksiin, naisen ollessa kovin herkästi heti rajoillaan.

Ehkä hän voisi tyytyä kahteen, jotta naisesta olisi vielä leikkikaveriksi hänelle hetken tauon jälkeen, Angus pohti käyttäessään armeliaasti kieltään.
"Haluan sinut vielä kahdesti tänä yönä", hän sanoi käheästi nostaessaan hetkeksi päänsä, nojaten sen tukistusta vasten.

Lieke silitteli hiuksia raskaasti hengittäen. Pelkät sanat saivat värähtämään.
”Puhut aina yhtä kauniisti naiselle...”

"Tiedän", Angus vastasi ja painoi suudelman naisen jalkojen väliin, ennen kuin kohottautui polvilleen ja silitti Lieken vatsaa.
"Tarvitsetko hengähdystaukoa?"

”Riippuu suunnitelmastasi.” Lieke henkäisi pehmeästi.
”Voisin kyllä ottaa sinut lähelle nyt.”

"Ajattelin naida sinut nirvanaan", Angus muistutti ja nousi sängyltä jaloilleen. Sitten hän tarttui Lieken jalkoihin ja nykäisi naisen lähemmäs, koppasi tämän hajareisin syliinsä pidellen urheilullisia jalkoja ja painoi selän vasten seinää niin, että vierainen taulu saattoi helähtää.
Hampaat koskettivat kaulaa samaan aikaan, kun mies painautui nälkäisenä lähemmäs ja haki paremman otteen naisen polvitaipeista.

Välillä tuntui että nainen jousti naurettavalla tavalla. Hän huokaisi terävästi suoraan miehen korvaan. Kynnet upposivat tuon selkään kunnolla, raapien siihen punaisia rantuja.

Angus jatkoi niin, että taulu oli pudota seinältä heidän vierellään.
"Huuda minulle", hän vetosi käheästi Lieken korvaan, lukitessaan naisen itsensä ja selkänsä väliin, kokeillen hampaitaan lujemmin naisen hartiaan.

Lieke toteutti miehen pyynnön mielellään, säälimättä heidän huonenaapureitaan enää. Angus sai naisen muuttumaan helposti äänekkääksi mytyksi tuon ja seinän väliin.

Angus ei ollut valmis. Mies keinautti Lieken sylistään vatsalleen sängylle, nykäisi tämän jaloista lähemmäs laitaa ja painautui edelleen nälkäisenä lähemmäs takaapäin, kumartuen näykkimään naisen hartiaa, ennen kuin haki tukevan, hyvän otteen hiuksista jatkaessaan.

Vatsallaan olemisen huono puoli oli siinä että hän ei voinut koskea ollenkaan. Vain rutistaa lakanoita ja antaa äänensä kertoa miten nautti. Hotellin sänky valitti hiljaa itsekseen.

Onneksi Angus oli niin huomaavainen, jalo ja kertakaikkisen kiltti mies, että auttoi naista kädellään aina sen vapautuessa. Eikä hän voinut olla pohtimatta, miten hassua Lieken oli olla mustasukkainen – hän ei koskaan ollut tavannut niin täydellistä yhdistelmää janoa rajuun, likaiseen seksiin, käytetyksi tulemiseen ja kykyä olla kiltti tyttö ja pyytää.
Lieke taisi kiertää hänet pikkusormensa ympärille ihan huomaamatta.

Silti hän oli sitä. Keho jännittyi pinkeäksi, käden kääntyessä taakse hamuamaan otetta jostakin osasta miestä. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi milloin hän sai huippunsa.

'Naiset ensin' mottona taisi olla herrasmiesmäisin osa Angusta. Lieken huipun jälkeen mies antoi itselleen luvan samaan ja kömpi sitten hengästyneenä sängylle, nykäisten naisen kainaloonsa. Iho tuntui kuumalta ja nihkeältä.
"Hyvä tyttö", hän kuiskasi karheasti.

Lieke voihkaisi raskaasti, könyten kainaloon onnesta väristen.
”Kuinka hyvä?”

"Erittäin hyvä", Angus lupasi.
"Niin hyvä, että rikon mielelläni viiden ennätyksen yhdeltä illalta."

Lieke virnisti kevyesti.
”kuule.” Hän kehräsi petollisen pehmeästi.
”Jos viet minut huomenna shoppailemaan Lontoossa, voisin tehdä jotakin todella mukavaa..”

"Millaista mukavaa?" Angus kysyi ääni edelleen karheana ja siveli naisen paljasta selkää, nykäisten peittoa kevyesti heidän jaloilleen.

”Olen opetellut kaikenlaista elämässä.” Lieke kehräsi, sivellen miehen rintakehää.
”Sellainen....... hieronta jota et koskaan saa muilta.”

"Hieronta?" Angus kohotti kulmaansa hymyä silmissään.
"Kerro minulle lisää, sinä ihana, likainen olento, ja vien sinut shoppailemaan kultakortillani."

Lieke naksautti kieltään.
”Minä haaveilin vain oppaasta mutta sekin käy.” Nainen nousi istumaan, venytellen sormiaan hitaasti.
”Hieronta.”

"Kertoisit nyt", Angus vetosi huvittuneena ja jäljitteli naisen selkärankaa sormillaan.

”Voi liefje, minä näytän.” Hän totesi, siirtyen miehen reisien päälle istumaan.

Angus seurasi raukeana, utelias pilke sinisissä silmissään, ja nyki tyynyä paremmin päänsä taakse. Eiköhän hän päätyisi antamaan kultakorttinsa naisen käyttöön joka tapauksessa, mutta huomio Liekeltä olisi varmasti sen arvoista.

Ja Lieke oli oikeasti ajatellut vain seuraa ja opasta kaupoille. Korttia voisi kyllä lainata. Hän piti huolen että kitkaa ei käsiin juurikaan jäänyt. Hieronta oli kovin tarkalle alueelle, mutta sitäkin hitaampi, kiduttavampi ja taidokkaampi. Lieke oli sanonut oppineensa asioita jos toisiakin elämässään.

Hetki sitten mies oli arvellut olevansa raukea ja jokseenkin kulutettu, ainakin hetkeksi. Mutta hän oli perinpohjaisen väärässä. Angus antoi päänsä painua taakse epäuskoisena ähkäisten ja sulki silmänsä keskittyen vain 'hieronnan' tuomaan nautintoon. Kyllä, ehdottomasti kultakortin arvoista.

Lieke jatkoi sitä kaikessa rauhssa, ottaen myös taukoja tässä. Anguksen kuului tulla hulluksi tästä.

Angus huokasi raskaasti. Hän oli tullut elämässään hulluksi monella tavalla, mutta ei koskaan näin.
"Helvetti olet hyvä", hän ähkäisi antaen päänsä kallistua taakse, kun tunsi viipyvän, patoutuvan mielihyvän polttavan suonissaan ja nakertavan järkeään.
"Sinulla ei ole... Mitään... Syytä... Olla... Mustasukkainen."

Kun Angus oli hyvin lähellä, hän keskeytti hetkeksi.
”Oh?” Lieken kasvoille levisi pahaenteinen virne.
”Minulla on vielä ässä hihassa.”

Angus voihkaisi turhautuneena ja pohti, kuinka pahasti väärin olisi tarttua vaaleisiin hiuksiin ja vienosti... Kannustaa jatkamista.
"Ässä?" hän kysyi käheästi ja silmäili naisesta pikku-Angukseen vetoavasti.

Hyvin väärin. Se keskeyttäisi hieronnan. Lieken sormet valuivat hämmentävästi alemmas.
”... ässä.”

Angus kurtisti kulmiaan hämillisen asteen.
"Ässä?" hän toisti yrittäen pitää hengitystään tasaisena, janoten huippua, ennen kuin mielihyvä muuttuisi pakottavaksi ja tuskaiseksi.

Lieke pidätteli hymyään, koettaen otta virnistämättä. Mutta kun, kokemus kertoi että miehillä oli toinenkin mukava piste. Monikaan mies ei vain antanut koskea siihen, mutta hän ei kysynyt.

Sieltähän se tuli. Voimalla, joka sai miehen pään kallistumaan taakse ja naapurit luultavasti harkitsemaan huoneen vaihtamista.
"Herra jumala", Angus ähkäisi ääni karheana ja nosti käden kasvoilleen, kun koko huone keinahti.

Lieke virnisti leveästi.
”Ei auta sinua.” Hän huomautti huvittuneena.

"Jos puhunkin sinulle?" Angus vetosi kurottaen yöpöydältä nenäliinoja, joilla siistiä itseään. Hänellä oli ollut osansa hauskasta myös miesten kanssa, mutta koskaan aikaisemmin ei hänen kanssaan ollut nainen ollut keksinyt nautinnon salattua pistettä.

”En ole herra.” Lieke huomautti kehräten. Hän oli oivaltanut sen joskus, hieman samassa yhteydessä kuin tämän hieronnankin.

"Tällaisina hetkinä saat olla minun herrani", Angus lupasi nakaten nenäliinat roskakoriin tarkalla, laiskalla sihdillä ja veti Liekeä kainaloonsa.

Lieke kävi kiltisti kainaloon, kehräten tyytyväisenä.
”Hyvä tietää.”

Hetken Angus vain tasasi hengitystään. Mikä miellyttävä yllätys.
"Oletko koskaan haaveillut kolmenkivasta?" hän kysyi raukeasti.

Lieke kallisti päätään.
”Ei toisen naisen kanssa.” Sen hän sanoi suoraan.

Angus nauroi käheästi ja rutisti Liekeä, hieraisten nenäänsä vaaleisiin hiuksiin.
"Niinkö? Miksi ei?" hän kannusti uteliaana.

”Kuule, kuuntelitko minua aiemmin?” Naisen äänestä paistoi huvittuneisuus.
”Voisin heittäytyä kiukkuiseksi.”

"Olet hyvin seksikäs kiukkuisena ja mustasukkaisena", Angus vastasi hamuten naisen korvaa.
"Väitätkö, ettei kolmenkiva olisi hauska piriste vaikka Aidan kanssa?" hän kysyi vitsaillen, tiukentaen otettaan Liekestä, jos nainen hermostuisi leikinlaskusta.

”Jos haluaisit Aidan silmättömänä tai kuristettuna.” Lieke totesi kuivan huvittuneena.
”Toisen miehen kanssa sen sijaan...”

Angus nauroi hykertäen. Aida tuskin olisi suostunut muutenkaan – enää. Ihana, kultainen Eli ja sitä rataa.
"Niinkö?" hän kysyi kohottaen kulmaansa.
"Sekin kävisi aivan yhtä hyvin."

”Mitä valitettavaa minulla siinä olisi?” Lieke naurahti huvittuneena.
”Se kävisi minullekin.”

Angus kumartui painamaan suudelman Lieken kaulalle.
"Hyvä", hän sanoi sivellen naisen vatsaa.
"Kunhan muistat, että tämä jumalainen, jumalainen suu", mies jatkoi kohottaen päätään ja työnsi peukalonsa naisen huulien väliin, "kuuluu vain ja ainoastaan minulle."

Lieke raotti huuliaan kevyesti, hieman hämmentyneenä.
”Millä kaikilla tavoin?” Ei suudelmia vai laajemmin?

"Se on minun", Angus kuiskasi matalasti ja kosketti sormellaan naisen kieltä, painaen sitten suudelman naisen huulille.
"Koske sillä toisen miehen penistä, ja leikkaan sen elimen irti."

Se sai naisen nauramaan pehmeästi suudelmaa vasten.
”Ihan vain sinun.”

"Hyvä", Angus hyrähti halaten Lieken tiukemmin itseään vasten.
"Minulla on esimerkiksi varsin hyvännäköinen yhtiökumppani. Meillä on ollut osamme hauskanpidosta ennenkin."

”Angus!” Lieke ei voinut olla nauramatta.
”Jos kerran olet jo todennut hyväksi...”

"Mm'hh", hän vastasi hamuten toista suudelmaa naisen huulilta.
"Olen todennut, että miesten kanssa oleminen silloin tällöin on varsin... Sytyttävää. He tietävät – sinua lukuun ottamatta, likainen tyttöni – mistä miehet nauttivat."

Angus saisi juuri niin monta suudelmaa kuin mies haluaisi. Hän kehräsi suudelmia vasten, nauraen selvästi jollekin ajatukselleen.
”Etkö muka ole saanut sitä oivallusta naiselta ennen?”

"Ehen", Angus vastasi näykäten Lieken alahuulta.
"Harva nainen antaa edes minun koskea omaansa – saati että uskaltaisi työntää käpäläänsä minun."

”Mitä uskaltamista?” Lieke tyrskähti huvittuneena.
”Iso mies sanoo jos ei kelpaa.”

"Harva nainen on yhtä rohkea kuin sinä", Angus muistutti.
"Tai yhtä notkea. Tai yhtä jumalaisen hävytön ja likainen."

”Jooga.” Lieke totesi tyynesti.
”Jooga on todella hyödyllistä.”

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:26 am

"Taatusti", Angus hymisi koskettaen kielellään naisen kaulataivetta, maistaen suolan iholla.
"Onko jotain, mitä sinä haluaisit kokeilla?"

Lieke jäi oikein miettimään. Halusiko hän jotain erikoista?
”Ei tule mieleen nyt, olen vain kovin avoin.”

"Ja erittäin viehättävä sellaisena", mies lupasi silittäen paljasta pakaraa.
"Varsinkin ollessasi oikein kiltti, kuuliainen tyttö."

Lieke pyöräytti niskojaan kevyesti.
”Niin niin. Opit vielä etten aina ole kiltti ja alistuva...”

"Oletko varma?" Angus hyrisi hamutessaan naisen kaulaa raukeana ja onnellisena.

”Olen. Hyvin varma. Minä en pelkää ottaa kiinni kalleuksistasi ja huomauttaa käytöstavoistasi. Tai polkea jalallesi korkokengällesi.” Lieke puuskahti nyreästi.

"Jos muistan oikein, olet tehnyt niin muistaaksesi, miten mukavaa on olla kiltti tyttö ja pyytää kauniisti", Angus huomautti vetäen peittoa paremmin heidän ylleen, kun ihon kuuma nihkeys viileni.

”Niin. Mutta osaan myös sen. Ja nyt tiedän miten sinusta saa lauhkean.” Lieke huomautti virnistäen.

"Usko pois, saat tehdä minusta lauhkean noin milloin tahansa", Angus totesi silmät tuikahtaen.

”Teen kohta uudelleen.” Lieke mutisi, mutta sen sijaan vain haki miestä hellään suudelmaan.
”Olitko vakavissasi siitä Pariisista?”

"Totta kai", Angus vastasi suudelmien lomassa, punoen sormiaan naisen hiuksiin.
"Meillä on yksiavioinen suhde, muistatko? Ketä muuta pyytäisin? Ja Pariisi on romanttinen kaupunki. Naisin sinut nirvanaan mielelläni sielläkin."

Lieke hymyili pehmeästi.
”En pahastuisi siitä. Tarkoittaako se jotain erityistä? Se ensi-ilta?” Ei hän edes tajunnut ajatella joutuvansa ihmeelliseen tilanteeseen.

"Se on ensimmäinen kerta, kun uusi Anastasia esitetään yleisölle", Angus vastasi sukien vaaleita suortuvia sormiensa lomassa.
"Punainen matto, kirkuvia faneja, paljon kameroita ja sitä rataa. Ei lainkaan huono valinta Aidan ensimmäiseksi elokuvaksi."

Lieken sydän pysähtyi. Siis hetkinen.
”Siis...” naisen päässä raksutti.
”Niin sinä menet sinne?”

"Niin. Pyysin sinua seuralaisekseni sinne", Angus vastasi tukistaen naista hellästi.
"Ensi-iltoja on toki myös Lontoossa, New Yorkissa, yksi taitaa olla Tokiossa – mutta ensimmäinen tuntuu aina erityisimmältä ja tunnelma on korkeimmalla."

”Min...” Lieke meni siitä hämilleen.
”Minäkö sinne näyttelijöiden ja ties minkä sekaan?”

"Mm'hh", Angus sanoi huvittuneena.
"Näyttelijöiden, ohjaajien, tuottajien, elokuvan muiden tekijöiden – kuten minun – ja VIP-vieraiden sekaan. Se on mukavaa. Ilmaiset juomat, ruoat ja varsin erinomaiset after partyt."

Lieke nousi istumaan ja haroi hiuksiaan.
”... minä ole edustusmateriaalia...”

"Päinvastoin", Angus vastasi.
"Jos voisimme mennä alasti, sinä pyyhkäisisit jalat alta koko Pariisilta."

Lieke naurahti hänmentyneenä.
”Minä en..” ajatus sai pään pyörimään.
”Eikö se ole hyvin julkista ja..” hyvä jumala.

"Ja mitä?" Angus nauroi sivellen sormillaan naisen rintakehän siluettia.
"Kyllä, se on hyvin julkista. Sen on tarkoitus olla iso spektaakkeli. Studio on sijoittanut kymmeniä ja kymmeniä miljoonia, ja haluaa rahoilleen vastinetta."

Lieke koetti kerätä ajatuksiaan.
”Sinä ottaisit sinne minut, lannassa ja hiekassa ja paskassa rämpivän hollantilaisen keskinkertaisen kouluratsastajan, joka näyttää harmaavarpuselta kaikkien mielettömien naisten seassa?” Siinä ne olivat.

"No, minä voin palkata sinulle stylistin tilaisuutta varten", Angus vastasi huvittuneelta.
"He voivat siivota sinut lannasta, hiekasta ja paskasta ja pukea sievästi."

”Kyse ei ollut siitä.” Eikö sellaisissa pitänyt olla seurana nimekäs malli tai jotain? Joku edustava.

"Haluatko, että otan seuralaisekseni jonkun muun?" mies kysyi kohottaen toista kulmaansa.

”En!” Lieke ei kestäisi sitä tunnetta.
”... pieni tyttö Rotterdamista ei vain voi käsitellä tällaista.”

"Mikä auttaisi käsittelemään?" Angus kysyi sivellen naisen paljasta ihoa.

”Aika. Anna minulle vain hetki ja... ja se stylisti.” Lieke pudisteli päätään. Herran jumala.

Angus hyrähti naurusta ja veti Liekeä kainaloonsa.
"Olet hyvin herttainen."

Lieke kierähti miehen kainaloon.
”Lupaan sitten yrittää näyttää tyrmäävältä.”

"Sinun tarvitsee vain riisua vaatteesi", Angus lupasi naurua äänessään ja hieraisi nenäänsä vaaleisiin hiuksiin.

”En voi tehdä sitä julkisesti.” Lieke huomautti, takertuen mieheen raajoillaan tiukasti.
”Haluan näyttää upealta vieressäsi.”

"Sinä olet varsin upea, likainen tyttöni", Angus huomautti ja painoi suudelman naisen huulille.

”Olisin puhtoisempi jos kävisin suihkussa.” Lieke huomautti huvittuneena.
”Vai oliko sinusta ottamaan minua kahdesti tänään?”

"Minä niin pidän likaisuudestasi", Angus vastasi ja nauroi käheästi.
"Miten tahtoisit tulla otetuksi?"

Lieke mietti hetken, nippaisten Anguksen nenää hellästi.
"Tiedätkö, jos otat rauhallisesti, voin demonstroida millaisia lihaksia ihmisestä löytyy..."

Angus haukkasi Lieken kaulaa. Rauhallisesti ottaminen ei kuulunut hänen vahvuuksinsa, mutta hän oli aina valmis kokeilemaan uusia asioita. Käsi valui rintojen yli alas vatsaa ja pujottautui jalkojen väliin, lämmittelemään vienosti. Sen hän ainakin osasi rauhassa, vailla mitään kiirettä maailmassa.

Lieke voihkaisi huomion alta, muuttaen mieltään. Ei ollut yllätys hänen kanssaan.
"Voisinkin ratsastaa."

"Kohta", Angus lupasi.
"Olen niin kovin nälkäinen..."

Lieke vinkaisi ajatuksestakin, tukistaen miehen hiuksia tiukasti.
"Sinä olet kyllä naisen unelma..."

Angus nauroi käheästi ja haukkasi naisen kaulaa, ennen kuin lähti valumaan suudelmineen kiireettä alas. Niin kovin, kovin nälkäinen. Nääntymäisillään suorastaan.

Lieke tukisti kunnolla, huohottaen vain ajatuksesta raskaasti.
"Ja voisin haluta huomenna romanttiselle... mh, päivälliselle siihen ravintolaan..." Samuelin tekemä ruoka oli ollut taivaallista, mutta jos hän ehti puhua siitä, Anguksella oli vielä työtä.

Mies siveli sormillaan naisen reittä ja painoi niiden väliin muutaman suudelman, ennen kuin keskeytti jälleen kuin kiusallaan.
"Niinkö?" Uusi suudelma.
"Se voisi olla hyvä ajatus", hän totesi nojaten leukansa naisen alavatsalle ja jatkoi kiireetöntä hyväilyä kädellään.

"Huomaa se sana siinä edessä..." Lieke voihkaisi hiljaa. Pää kohosi mulkaisemaan miestä pahasti.
"... Vihaan sinua nyt."

Angus nauroi hyväntuulisesti, silmät tuikahtaen ja hautasi kasvonsa naisen jalkojen väliin. Kiltti, huomaavainen mies, kun oli.

Kiltti, huomaavainen mies onnistui myös tavoitteessaan kovin pian. Lieke työnsi miehen päätä kauemmas.
"Nyt, kiusahenki."

Mies näykkäsi naisen reittä.
"Mitä, hullu hollantilainen?" hän kysyi takaisin ja otti tukevamman otteen Lieken lantiosta, viipyen valmiuksissa.

"Pois sieltä. Minä lupasin sinulle jotain." Hän mutisi käheästi. Nainen todella halusi demonstroida lantionsa liikettä.

Angus nauroi ja suoristautui kiltisti, kierähtäen selälleen ja nostaen Lieken vaivattomasti istumaan päälleen.
"Niin lupasit", hän sanoi ja piirsi sormillaan alas naisen vatsaa.

Lieke haki hyvän asennon, nojautuen suutelemaan miehen huulia.
”Niin tein.” Ja hän myös aina lunasti lupauksensa.

Liekellä oli selvästi useampikin ässä hihassaan. Angus oli varsin vaikuttunut esitellystä lantion liikkeestä, siinä määrin, että tunsi olevansa pyörällä päästään katsellessaan kattoa.

Lantio liikkui mutta naisella oli myös kyky kiusata kovin mielenkiintoisilla syvillä lihaksilla. Oma käsi valui auttamaan itseä sen viimeisen kerran. Muuten ei jaksaisi shoppailla huomenna.

"Taitava tyttö", Angus totesi käheästi, ihaillen naisen kehoa katseellaan. Hänen pitäisi antaa ratsastajan esitellä kykyjään useammin. Hän houkutteli Liekeä kainaloonsa, ihastuttava raukeus kehoon leviten.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:26 am

* * *

Lieke kippasi miehen kainaloon. Suihku jäi kyllä haaveeksi, naisen valuessa rauhalliseen uneen, josta hän havahtui vasta aamulla. Laiskat venytykset ja yminät kertoivat naisen heränneen.

Lieken nukkuessa Angus oli käynyt hotellin kuntosalilla, suihkussa, pukeutunut ja istahtanut sängyn laidalle naputtelemaan sähköposteihin vastauksia puhelimellaan. Hän katsahti Liekeä olkansa yli yminät kuullessaan.
"Huomenia", hän tervehti huvittuneena.
"Maistuuko aamupala?"

Lieke kääntyi miestä kohti, hymyillen pehmeästi.
”Jos tarkoitat oikeaa ruokaa, kyllä.”

Angus nauroi käheästi.
"Jos tämän kerran", hän lupasi silmät tuikahtaen ja kosketti vaaleita hiuksia.
"Voin tilata huonepalvelusta. Mitä haluat?"

”Mysliä ja jotain proteiinipitoista. Kahvia.” Hän kampesi istumaan. Sillä aikaa voisi käydä suihkussa.

Angus kohotti punertavaa kulmaansa ja seurasi naista katseellaan häpeilemättömänä, kun nosti yöpöydällä olevan lankapuhelimen korvalleen ja tilasi parhaan mannermaisen aamiaisen, mitä hotellilla oli tarjota. Jotain proteiinipitoista myös. Ehkä Lieke tykkäsi makkaroista.

Lieke asteli kylpyhuoneeseen täysin estoitta, nauttien lämpimästä suihkusta ja pesi hampansa. Nainen palasi heränneenä, hymyillen.
”Joten. Onko sinulla muita asioita joihin kaipaat seuralaista?” Se olin osin vain kiusoittelua.

"Totta kai", Angus vastasi vienosti hymyillen, silmät hymyyn siristyen.
"Jos kehität nälän elokuvien ensi-iltoihin, voin ottaa sinut mukaan. Ainakin jos olet kiltti, kuuliainen tyttö."

Lieke nyrpisti kevyesti nenäänsä. Mahdoton, ihana mies. Kovin rakas.
”Olen aina. Kuule...” Hän istui pyyhe päällään miehen syliin, suudellen hellästi.
”Haluatko mennä katsomaan sen esityksen?”

"Minkä?" Angus kysyi kiertäen käsivartensa Lieken vyötärölle, nostaen naisen paremmin syliinsä. Hänen elämänsä oli täynnä esityksiä.

”Moulin Rouge.” Ja hän ehdotti sitä aivan itse!
”Pidin siitä elokuvastakin.”

"Oh", Angus vastasi yllättyneenä, "toki. Katson, saanko meille paikat illan esitykseen." Hotellin ovelta kuului koputus ja siististi pukeutunut henkilökunnan jäsen rullasi sisään ruhtinaallisen aamiaistarjoilun. Anguksen suupieli nyki, kun mies näki yhden kuvun alta paljastuvat makkarat. Hän painoi katseen puhelimeensa katsoakseen lipputilannetta suositussa musikaalissa. Kalleimpia premiumpaikkoja usein sai halutuimpiinkin näytöksiin.

”Katso. Olisi hauska käydä treffeillä yhdessä.” Sitä he eivät olleet harrastaneet. Lieke nousi työntekijän mentyä, keräten itselleen ruokaa. Munakasta, niitä makkroita, mysliä kuivatuilla hedelmillä ja maustamatonta jogurttia.

"Miltä maistuu?" Angus kysyi seuraten naisen aamiaista poikamainen tuike silmissään.
"Noniin. Meillä on liput. Show alkaa 19.30."

”Hyvältä. Olet enkeli kun tilasit ruokaa. Ja ehdimme siis hyvin kaupungille, syömään ja tänne takaisin että laittaudun vähän.” Nyt hän tiesi törmäävänsä entiseen ja halusi näyttää hyvältä.

Angus naurahti huvittuneena ja vajosi selälleen sängylle, aikaisen aamun jätettyä uneliasta raukeutta jäseniin.
"Kyllä vain. En ole unohtanut lupaustani shoppailusta. Mitä haluaisit käydä ostamassa?"

”Tarvitsen jotain nättiä illaksi, en ottanut sellaista mukaan. Muuten vain haluaisin kierrellä Lontoon kauppoja.” Hän kun ei ollut ehtinyt pääkaupungista nauttia.

"Hyvä on. Pyörähdetään Oxford Streetillä tai Harrodsilla", Angus vastasi.
"Millä olet menossa kotiin perjantaina?"

”En ole vielä päättänyt.” Lieke myönsi hymyillen.
”Ajattelin junaa.”

"Voin postittaa ostokset luoksesi, jos innostut shoppailemaan toden teolla", Angus lupasi nykien tyynyä päänsä alle.

"Enköhän minä jaksa kantaa, ei saa hyväksikäyttää luottokorttiasi." Lieke otti myslikulhon käteensä ja asteli sänkyyn syömään.
"En ole mikään maksullinen."

"Noh, noh", Angus torui huvittuneena.
"Maksullisilla on mitä jaloin ammatinvalinta."

Lieke kohotti kulmaansa.
"Nyt mietit mitä sanot. Tarkkaan." Hän ei ottaisi hyvällä jos tulisi nyt kutsutuksi huoraksi, kun alkoi leppyä aiemmasta kiukustaan.

"Rauhoitu", Angus vastasi.
"Arvostan vain ammattikuntaa, vaikken olekaan heidän palveluksiaan koskaan lunastanut."

"Tarkoitin että mieti mitä sanot, ettet tule sanoneeksi minua sellaiseksi." Lieke huomautti. Seksin aikana hän voisi olla huora, mutta nyt... Ehei.

"Kuulitko minun sanovan niin?" Angus kysyi kulmaansa kohottaen.

"En vielä, siksi varoitin sinua." Lieke mutisi ja työnsi lusikallisen mysliä suuhunsa. Rouskeessa oli jotakin rentouttavaa.
"Vaikka toisessa tilanteessa en pane sitä pahakseni."

Angus huokasi pyöräyttäen silmiään.
"Kun olet valmis, voimme ottaa metron Oxford Circukselle. Siellä ei lopu tarjonta kesken."

"... Anteeksi." Lieke totesi hiljaa. Hänen pitäisi rauhoittua hieman.
"Sinä olet johtaja tänään." Hän lupasi hymyillen.

"Onko jotain erityistä, mitä haluaisit? Kaipaatko hienompia mekkoja tai arkisempia vaatteita? Ehkä kampaajalle tai hierontaan?" mies kysyi hakien mukavamman asennon.

"Jotain teatteriin sopivaa nättiä. Ja kengät siihen. Muuten voisin kierrellä, myönnän että taisin jättää tyhmyyksissäni melko paljon syysvaatteita vanhemmilleni enkä ole heti menossa Alankomaiden suuntaan." Tuntui siltä että hän oli särkenyt rennon aamun taian äksyilyllään.

"Voin kysyä assistentiltani suosituksia, hänellä tuntuu olevan varsin hyvä käsitys Lontoon tarjonnasta", Angus sanoi ja soi Liekelle puolittaisen hymyn. Hän oli vihdoin suostunut painostukseen ja hankkinut henkilökohtaisen assistentin. Kieltämättä se lievitti stressiä.
"Mutta todella, voit ostaa ihan mitä tahdot. Lupasinhan korttini käyttöösi."

Lieke hymyili pehmeästi.
”Lupasit, mutta jos silti olisin maltillisesti.” Nainen naurahti ja nousi kun kulho oli tyhjä. Hän pukeutui kovin arkisiin vaatteisiim, jotka olisi helppo ottaa pois sovituskopissa.

"Olen aina pitänyt maltillisuutta yliarvostettuna hyveenä", Angus vastasi kohottautuen istumaan ja suoristi kalvosinnappejaan.

”Mijn liefje, oletko tosiaan varma että haluat sanoa naiselle noin?” Hän otti olkalaukkunsa ja vilkaisi miestä.
”Olen valmis jos sinä olet.”

"Mennään vain", Angus vastasi nousten ylös, työnsi huonekortin, puhelimen ja lompakon taskuihinsa ja viittasi Liekeä ulos huoneesta. Oxford Streetiltä löytyisi taatusti jotain teatteriin sopivaa. Ja eiköhän paljon muutakin.

Lieke astui huoneesta ulos edeltä. Hän mietti hetken, koettaen varoen hakea Anguksen kättä omaansa. Olikohan tämä sallittua?

Angus katsahti Liekeä toinen kulma yllätyksestä koholla, mutta kiersi sormensa naisen käden ympärille. Ehkä tämä oli jälleen jotain muuta kuin vain seksisuhde.
Hän päästi Lieken käden heidän laskeutuessaan metroon, mutta kiersi käsivarren naisen hartioille, kun he nousivat ihmisiä tungeksivan, maailmankuulun ostoskadun hälinään.
"Sano, kun näet kaupan, johon haluat."

Se oli ollut seksisuhde vain koska Lieke oli halunnut etäännyttää itseään tunteistaan muiden edessä. Hän kulki ostoskadulla mielellään kainalossa, katsellen ympärilleen.
”Luojan kiitos en ole käynyt täällä aiemmin, olisin tuhlannut vuokrani.”

"Onneksi sinulla on minut", Angus hyrähti Lieken korvaan ja hieraisi nenäänsä naisen hiuksiin.
"Tuolla on mekkoja", hän osoitti kohti korkealaatuisen näköistä kauppaa, jonka ikkunassa mannekiinit paistattelivat kiiltelevässä silkissä, satiinissa ja tyllissä.

”Voin muuttaa kellariisi jos asunto menee?” Lieke vilkaisi ikkunaa ja nyökkäsi hyväksyvästi.
”Käydään siellä ensin.”

"Voin harkita jopa sänkyni jakamista", Angus totesi ja työnsi vienosti kilahtavan oven auki.
"Katso, onko täällä jotain sinua houkuttavaa", hän kannusti vajoten nojatuoliin vaaterekkien lomassa.

”Se on kovin jaloa.” Lieke myönsi hymyillen. Nainen eksyi heti värikkäiden vaihtoehtojen luo. Yksinkirkkaan keltainen, tyttömäisen seksikäs mekko veti häntä todella puoleensa. Kävisiköhän se?
”Ovatko kirkkaat värit sopivia?”

"Miksi ei?" Angus kysyi. Se lähtisi vauhdilla Lieken päältä kyllä illan tullen.
"Haluatko sen? Löytyykö muuta mukavaa?"

Lieke jäi pyörittelemään myös kirkkaahkon vihreän, kehoa nuolevan mekon helmaa.
”Voisin sovittaa ja katsoa kumpi on parempi.”

"Ota molemmat", Angus kannusti päätään kallistaen.
"Jos pidät niistä."

Lieke vilkaisi niitä.
”Sovitan silti. Hetki.”

Angus huokasi käyden melkein kärsivällisestä miehestä, haki mukavamman asennon nojatuolissa ja veti puhelimensa esiin, ajatellen hoitaa muutaman työasian odottaessaan.

Ei mennyt kauan kun nainen palasi molempien kanssa, varmistuttuaan koon sopivuudesta.
”Molemmat sopivat. Katsotaan kumman laitan illaksi.”

"Selvä", Angus totesi vääntäytyen ketterästi jaloilleen, ojensi luottokorttinsa ja tarjoutui sitten kantamaan vaatekassin.
"Minnekäs seuraavaksi?"

Lieke vilkaisi kasseja.
”Kengät. En myöskään ottanut viehkeitä korkoja kuin ne keltaiset.” Eikä se sopinut että mekko olisi sävy sävyyn.

"Eiköhän täältä löydy kenkäkauppa tai useampi", Angus totesi johdattaen Lieken takaisin Oxford Streetin hulinaan. Ja mitä tahansa muuta, mikä Lieken huomion sieppaisi.

Pieni, sievä kenkäpuoti sai naisen huomion. Siellä oli ikkunassa tosin vähemmän sievät kengät.
”Mitä pidät korkossappaista?”

"En voi väittää, että minulla olisi erityisen suurta mielipidettä", Angus vastasi huvittuneena ja viittoili Liekeä sisään huomion kiinnittäneeseen kauppaan.
"Millaisista kengistä sinä pidät?"

Lieke astui sisään kauppaan.
"Kunhan kysyin. Jotkut miehet pitävät niistä. Vai onko sinun tyyppiäsi enemmän siro ja seksikäs stiletto, joka pidentää jalkaa kaksikymmentä senttiä?" Nainen kehräsi huvittuneena.
"Koroista. Kirkkaista vär--- ihanat!" Nainen oli nähnyt tekonahkaiset, kirkuvan oranssit avokkaat.

"Ovathan korkokengät kauniita, mutta en voi väittää, että minulla olisi suuria tunteita naisten kenkiä kohtaan. Naisellinen, siisti tyyl-", miehen ajatus katkesi kiljahdukseen. Hänen oli siristettävä silmiään värin edessä.
"Nekö haluat?"

Lieke otti mallikappaleen käteensä ja ihasteli kirkuvam oranssia kenkää.
”Hei, olemmeko tavanneet? Oletko ikinä nähnyt mitä värimaailmaa suosin?”

Angus rykäisi.
"Selvä. Ne sitten. Haluaisitko jotain muutakin?" mies kysyi viitaten ympärilleen.

”Hmm...” lieke katseli ympärilleen. Ehkä keltaisen mekon kanssa sopisi pinkit korkokengät? Ne vielä. Lopulta nainen arpoi keltaisten syysnilkkureiden ja pinkkien avokkaiden välillä.

"Ota molemmat", Angus kannusti seisahtuen naisen taakse ja laski kätensä tämän vyötärölle.

Lieke vilkaisi miestä hymyillen.
”Sanoit jotain siististä tyylistä?”

"Pidän siististä, edustuskelpoisesta tyylistä", mies vastasi suupieli nykäisten. Sellaisesta, jolla kehtasi esiintyä ihmisten ilmoilla.
"Sellaisesta, jossa ei luulla kodittomaksi."

”Luullaanko minua kodittomaksi?” Neonväreissään ja sillä lailla.
”Jos otan nämä molemmat.”

"Etkös katsellut kolmattakin paria?" Angus kysyi vilkaisten ympärilleen.
"Sinä olet oikein edustava. Ehkä värisokea, mutta korvaat sen muilla avuilla."

”Kuulen värisokeudesta usein.” Hän nauroi ja otti ne kolmannetkin.
”Sinä hemmottelet minut pilalle.”

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:27 am

"Sinä hemmottelet minut pilalle", Angus vastasi takaisin, vaikka viittasikin johonkin ihan muuhun kuin muutamaan vaatekappaleeseen. Mies ojensi kengät kassalle, maksoi ja otti kassin kantaakseen.
"Mitä muuta haluaisit?"

”Tietenkin.” Lieke totesi vakavana hymyillen.
”umm...” Naista alkoi yllättäen naurattaa. Erotiikkaliike.
”En kuvitellut tuollaista tänne!”

"Ei varmasti pitäisi yllättyä, että huomasit sen", Angus totesi suupieli nykien.
"Haluatko ostoksille?"

Lieke kohotti kulmaansa.
”Pitäisikö huolestua kun sinä et? Ja haluatko sinä? Sinä olet se jonka luona ei ole karkkilaatikkoa.”

"Karkkilaatikkoa?" Angus nauroi.
"Ehkä sinun pitäisi valikoida minulle sellainen."

”Karkkilaatikkoa. Tai komeroa!” Lieke totesi haltioituneena.
”Ehkä. Koska minä en muuta omaani luoksesi. Sitten minulla olisi hyvin ankeaa kun olet matkoilla.”

Anguksen suupieli nyki ja mies viittasi naista sisään edellään.
"Hyvä on. Saat vapaat kädet."

"Teidän synkän salaisuutesi. Varo mitä toivot." Lieke virnisti, ollen aivan liian kotonaan liikkeessä. Kultainen paikka todeta jotakin Alankomaiden vapaamielisyydestä.

"Et sinä pelota minua", Angus vastasi silmät hymystä siristyen ja taputti naisen takapuolta.

Lieke ei edes läpsäissyt kättä pois, vaan käänteli käsissään pientä pakkausta, tavaillen ominaisuuksia.
"Varo vain, tai ostan kunnon panovyön ja pian se oletkin sinä joka saa elämänsä kyydit." Joskus naisella olisi ehkä pitänyt olla jokin suodatin.

"Kuulepas", Angus naurahti ja hipaisi hampaillaan naisen niskaa.
"Kiltit ja kuuliaiset tytöt eivät haaveile sellaisesta."

Lieke värähti hampaille niskassaan.
"Se oli vain toteamus."

"Mikä se on?" Angus kysyi nyökäten kohti pakkausta naisen käsissä. Hän laski leukansa Lieken hartialle ja kiersi toisen käsivarren tämän vyötärölle.

Se olisi voinut olla romanttista, ellei ympäristö olisi ollut (siisti) erotiikkaliike. Ehkä se tosin sopi heille.
"Tämä, mijn liefje, on sellainen mukava asia joka voisi auttaa minua saavuttamaan sinun pisteitäsi."

"Aloitetaanpas nyt kuitenkin sinun pisteistäsi", Angus kannusti huvittuneena.
"Olen paljon kiinnostuneempi niistä."

"Suppeaa." Lieke hylkäsi pakkauksen hyllyyn ja asteli hieman eteenpäin. Harkitsematta edes hän otti paketin sormiinsa.
"Otamme tämän. Ja sitten..." Kaipaisiko hän oikeastaan muuta kuin luottolaitteensa? Ei välttämättä.

"Mikä se on?" Angus kysyi seuraten naista parin askeleen päässä, katsellen vienolla kiinnostuksella liikkeen tarjontaa. Ehkä hänen olisi pitänyt perehtyä asiaan aikaisemmin.

"Aivan tavallinen hieromasauva. Ei mitään villiä. Kerran sinä olet noin suppea..." Ei, hän ei antaisi miehen unohtaa sitä ihan heti.

"Neiti on hyvä ja valikoi ihan mitä haluaa", Angus nauroi.

"Neiti valikoi sinulle suukapulan." Lieke totesi huvittuneena, varastaen pikaisen suukon.
"Sen sinä tarvitset. Ja siveysvyön matkoillesi. Se olisi hilpeää kun selittelisit miksi nivusesi piippaavat lentokentällä."

"Ehkä sinä ansaitset sitten käsiraudat tai kahdet", Angus vastasi.
"Jos tyydyt vain tuohon sauvaasi, kumpi tässä on suppea?"

"Minä mietin mitä muuta haluan." Lieke huomautti, kääntyen miehen puoleen ja nippaisi tuota nenänpäähän.
"Kahdet? Houkutteleva tarjous."

"Olen täynnä houkuttelevia tarjouksia", Angus vastasi ja läpsäisi Lieken pakaraa.

"Tämä, sinulle se aiempi, käsiraudat. Minulla on monta piiskaa kotona." Yllättäen ratsastajalla oli kotonaan kokoelma.

"Mitä muuta sinä haluat?" mies kysyi viitaten ympärilleen.
"Älä turhaan ujostele."

Lieke kiersi liikkeen aivan liian tehokkaasti ja asteli Anguksen luo.
"Ostin sinulle jotakin, mitä kadun, mutta en välitä."

"Kerro toki", Angus kannusti ja tarjosi korttiaan maksaakseen kaikki ostokset.

"Pienen vibraattorin, jota voi ohjata älypuhelinsovelluksella. Kadun sitä ja varmasti poistan sen sovelluksen puhelimestasi nopeasti, mutta se voisi olla kokeilun arvoista." Ei hän antaisi kenen tahansa saada itseensä sellaista valtaa.
"Ja sitten, vaatteita! En tajunnut miten kylmä Lontoossa on."

Angus nauroi epäuskoisena, silmät tuikahtaen.
"No mutta. Sehän kuulostaa suorastaan täydelliseltä", mies kehräsi ja hipaisi huulillaan Lieken korvaa, ennen kuin päästi heidät ulos uudet ostokset mukana.

"Käytä sitä viisaasti tai menetät etuoikeutesi." Lieke huomautti huvittuneena.
"Sinä joudut kyllä postittamaan asioita. En saa näitä kaikkia laukkuuni."

"Se ei ole ongelma", Angus lupasi.
"Millaisia vaatteita kaipaat? Pilkkihaalareita?"

"Jotain sellaista!" Lieke puuskahti, katsellen näyteikkunoita, etsien jotakin mukavaa. Muutamaa naistenvaateliiketä myöhemmin hän oli luultavasti käyttänyt enemmän rahaa vaatteisiin kuin koko aikuisiässään, jos ratsastusvaatteita ei lasketa. Mukaan mahtui pari settiä kovin sieviä alusvaatteitakin.
"Nyt olen valmis. Onko sinulla jo nälkä vai vaatiiko se ravintola laittautumista?" Acapella ei aivan ollut farkkujen ja villapaitojen ravintola.

Lupauksensa mukaan Angus tarjoutui kustantamaan ostokset sekä niiden postituksen pohjoiseen.
"Voimme mennä syömään ennen illan showta", hän vastasi, "paras laittautua sitä varten. Onko vielä jotain, mitä haluaisit ostaa?"

Lieke pudisteli päätään.
"Ei, meikkejä ja muuta minulla on mukana aivan tarpeeksi." Pieni meikkilaukku vinkui jo kauhusta.

"Hyvä on", mies vastasi vilkaisten kelloaan.
"Ehkä voimme sitten napata vaikka Pretistä kahvit ja käydä hotellilla vaihtamassa vaatteita", hän jatkoi nyökäten läheistä kahvilaa kohti.

"Tehdään niin." Lieke asteli miehen vierellä, hamuten tuon vapaata kättä omaansa. Toinen käsi olikin täynnä kasseja. Miesparka ja miehen korttiparka.
"Millaiset vaatteet ravintolaan tulisi laittaa? Samuel vaikutti kovin ylpeältä siitä."

"Samanlaiset kuin teatteriin", Angus vastasi punoen sormensa Lieken käteen.
"Jokin siisti mekko on varmasti sopiva." Kun he saivat mukaansa kuumat kahvit, he saattoivat ottaa suunnan takaisin hotellille.

Lieke nyökkäsi. Eli jompikumpi ostetuista mekoista.
"Saat toimia makutuomarina. Tai, päättää mitä riisut illalla."

"Jotakin, minkä saa nopeasti pois päältä", Angus sanoi päästäen Lieken sisään heidän hotellihuoneeseensa ja läväytti sitten runsaat kassit sängyn vierelle.

"Laaja kriteeri." Lieke huomautti, ottaen kassista esiin sen kehoa nuolevan, vihreän mekon ja tyttömäisemmän keltaisen.
"Minulla on myös eilinen sininen."

"Laita sellainen, missä on mukava istua muutama tunti", Angus kannusti vajoten selälleen sängylle.
"Ja ota mukaan takki."

Lieke naurahti huvittuneena.
"Mitä, etkö anna omaasi jos minä palelen?"

"Voit olla fiksu tyttö ja varautua niin, ettei sinun tarvitse viedä minun takkiani", Angus vastasi ja avasi pari ylintä paidannappia, kun nykäisi tyynyä päänsä alle.

"Minä varaudun. Hän levitti keltaisen, vihreän ja hyvin syvän sinisen mekon sängylle.
"Minä näistä?"

Angus osoitti epäröimättä sinistä. Keltainen sai hänen silmänsä särkemään.
"Sovitpahan melkein sävy sävyyn minun kanssani."

Lieke nauroi miehen suorasukaisuudelle.
"Selvä, tuo se on." Ja keltaiset korot. Sitten olisi hyvä.
"... keltaiset vai oranssit kengät?"

"Kummat vain", Angus vastasi. Liekellä oli selvästi vahva, oma tyyli, eikä hän halunnut puuttua siihen.
"Lähdetään tunnin päästä. Riittääkö se?"

Ei kannattanut. Siitä voisi saada aikaiseksi riidan.
"Riittää." Nainen lupasi hymyillen. Hän sulkeutui kylpyhuoneeseen, meikaten ja kihartaen hiuksiaan latvoist hieman enemmän, suuremmille kiharille. Hän sujautti mekon alle pitsiset alushousut, asetteli olkaimettomat, liimapintaiset liivit paikoilleen ja pujotteli mekkoonsa.

Angus tyytyi vain vaihtamaan tummansinisen, laadukkaan, poolokauluksellisen neuleen laivastonsinisen puvun alle ja pyyhkäisi tuuheita, kuparinpunaisia hiuksia pois kasvoiltaan.
"Lähdetäänkö?" hän tiedusteli.

Lieke pujotti jalkansa lopulta kansallisväriään tunnustaviin kenkiin.
"Mennään." Hän otti käsilaukkunsa, hymyillen.

Angus viittasi heille lontoolaisen, mustan taksin ja antoi sille ravintolan osoitteen, asettuen mukavasti takapenkille. Hän yritti pitää puhelimen taskussaan, vaikka melkein neuroottinen vaisto oli opettanut tarkastamaan sen työasioiden merkeissä muutaman minuutin välein.

Lieke ei sanonut puhelimesta mitään. Ehkä jos se olisi soinut kokoajan, mutta ei sentään. Ravintolan edessä hän nousi taksista, vilkaisten ravintolaa ulkoapäin.
"Hetkinen. Acapella? Se Acapella?"

"Sepä se", Angus vastasi viittoen Lieken edellään sisään. Kun he pääsivät pöytäänsä ja saivat menut käsiinsä, Angus antoi katseensa lipua kiireettä rivien yli.
"Mitä haluaisit?"

Lieke tuijotti miestä hetken. Hän oli meikannut olkapäidensä mustelmat taidokkaasti piiloon, jotta saattoi antaa takkinsa narikkaan.
"Ystäväsi omistaa yhden maailmankuuluista ravintoloista Lontoossa?" Hän huokaisi raskaasti. Hän silmäili listaa.
"Voisin kokeilla tuota ankkaa jolla on toivottoman vaikea nimi." Nainen osoitti ranskankielistä nimihirviötä listalla.

"Et päätellyt sitä hänen ruoastaan?" Angus kysyi suupieli nykien ja viittasi tarjoilijaa lähemmäs, suoden naiselle hurmaavan hymyn tilatessaan Liekelle 'ankkaa, jolla on toivottoman vaikea nimi' ja itselleen mitä kokki pitäisi parhaana.

"En!" Lieke puuskahti. Hän oli arvannut ettei miehen ravintolassa saisi huonoa ruokaa. Hän pukkaisi miestä jalallaan pöydän alla.
"Nolaat minut, kelvoton mies."

Angus nauroi käheästi ja sipaisi Lieken säärtä jalallaan.
"Ei kai sellainen edes mahdollista? Toivottavasti jaksat myös jälkiruokaa. Se on sen arvoista."

"On. Sinulla on ainakin hyvä yritys. Ja tietenkin syön. En pääse tällaiseen toiste elämässäni." Lieke huomautti huvittuneena.

"Hyvä tyttö", Angus väläytti naiselle susimaisen virneen ja siemaisi viinilasista.
"Onko sinulla lempiruokaa?"

Lieke mietti hetken.
"Se ei ole ruoka, mutta stroopwafelit. Voisin syödä niitä loputtomiin."

"Stroopmikä?" Angus kysyi.
"Ovatko ne vohveleita?"

"Mmm, ovat. Sellaisia ohuita, välissä on siirappimaista täytettä. Täydellisiä." Niitä olisi voinut syödä miten paljon tahansa.

"Pitää pitää mielessä", mies naurahti. Hän ei voinut väittää koskaan syöneensä sellaisia. Ehkä hänen pitäisi käydä useammin Alankomaissa.

Liekenkin olisi pitänyt, mutta hän ei jaksanut. Hein ja Heiko olivat perheen pikkuprinssit ja isoveli sai myös huomiota. Hän ei.
"Älä. Olen kuin hamsteri, tungen niitä poskiini molemmin käsin. Liitulakritsit ovat myös rakkauteni."

"No jopas. Se on ehdottomasti jotain, mitä pitää nähdä", Angus vastasi hymyillen lasinsa takaa.
"Ja ajattelin, etten voisi pitää sinua seksikkäämpänä."

"Et halua. Syön niitä sängyssä ja murustan." Nainen otti kaulauksen kovin keltaisesta juomastaan.
"Pidät minua seksikkäänä kun aivan jokin muu on poskessani."

"Niin pidän", Angus myönsi silmät tuikahtaen, "mutta maalaat silti hyvin... Kutsuvan mielikuvan."

"Posket täynnä vohvelia, sormet tahmassa ja sänky täynnä murusia on kutsuva?" Toinen vaaleista kulmista kohosi, jalan sivelless Anguksen jalkaa pöydän alla.
"Olet ihana."

"Kuvaus sinusta syömässä kaksin käsin kuin hamsteri on varsin hellyyttävä", Angus myönsi lämmin tuikahdus silmissään.
"Ja sinä tiedät, miten viehättävä olet suu täynnä."

Lieke kohotti kulmaansa terävästi.
"Mm'hm." Hän ei sanonut mitään, sillä selvästi heidän tilauksensa olivat menneet jonon ohi ja saapuivat nopeasti. Tarjoilijaparka olisi saanut traumoja.
"Voin nakertaa kuin hamsteri jos se tekee onnelliseksi."

"Ole hyvä vain", Angus vastasi viitaten vaikeasti nimettyä ankkaa kohti silmät tuikahtaen ja maistoi uteliaana omaa annostaan.

Lieke otti haarukallisen, ymähtäen hiljaa.
"Sinun kanssasi kulkeminen hemmottelee makuhermoni pilalle. Täydellistä."

"Tiedän", mies sanoi suupieli nykäisten.
"Minua on kehuttu maukkaaksi ennenkin."

Lieke osoitti miestä haarukallaan.
"Tarkoitan tätä ruokaa. Se on toisenlainen keskustelu, lekker ding."

"Mikä on lekker ding?" Angus kysyi.

Lieken kasvoille nousi toispuoleinen virne.
"Hellittelynimi." Vähän toisenlainen sellainen, oikein keskusteluun sopiva.
"Lähin käännös olisi herkullinen."

Angus nauroi käheästi.
"Sinä se osaat imarrella miestä", hän vastasi huvittuneena ja poimi haarukallisen suuhunsa.

"Kaikenlaista oppii elämän aikana." Lieke totesi hymyillen pehmeästi. Hänen ei tosiaan ollut pitänyt upota siihen tunteelliseen suohon, mutta Anguksen käheä nauru ja tuikkivat siniset silmät veivät jalat alta ennen kuin ehti sanoa mitään.
"Sinä et aina ihan kyllä osaa puhua naisille."

"Ja silti olet siinä", mies väläytti Liekelle susimaisen virneen.
"Kuinka sinulle pitäisi puhua?"

"En ole kuten useimmat naiset." Hän muistutti miestä huvittuneena.
"Lady in the streets, whore in the sheets." Paras tiivistelmä siitä mistä hän piti.

"En näe ongelmaa", Angus vastasi kulmaansa kohottaen.

"Hyvä mies. Turhaan ripitän sinua kelvottomaksi." Lieke laski aterimet sormistaan kun oli valmis.
"Tämä on upea paikka. Täälläkö sinä käyt Lontoossa ollessasi? Alan olla katkera."

"Nautin hyvästä ruoasta", Angus vastasi.
"Samuelia parempaa kokkia saa hakea, ja koska hänellä on valitettavasti muutakin elämää kuin kokata minulle, tyydyn hänen ravintoloihinsa."

”Kuten sanoin, alan käydä katkeraksi kun sinä olet täällä ja minä syön kolmatta päivää noutokiinalaista.” Heidän elämäntyyleissään tosiaan oli valovuosien ero.

"Sinun kannattaa tulla mukaani useammin", Angus sanoi silmät tuikahtaen ja viittoili tarjoilijan lähemmäs.
"Mitä haluat jälkiruoaksi?"

”Minulla on työni, mutta yritän kun kausi hiljenee.” Nainen lupasi hymyillen.
”Chilisuklaajäätelö kuulosti annokseltani.”

"Kaksi sellaista siis", mies ilmoitti tarjoilijalle ja tyhjensi viinilasinsa, vilkaisten varmuuden vuoksi puhelintaan.
"Vaikka luultavasti saisit siirappivohveleitasikin, jos pyytäisit."

”Ne eivät sopisi tämän ruoan kaveriksi. Ja ne ovat lohturuokaa. Syötäväksi kotona sängyssä kun on vähän paha mieli.” Lapsena niitä oli saanut silloin tällöin. Muistutti siitä.

"Syötkö sinä paljonkin sängyssä?" Angus kysyi.

”Asuntoni on yksiö. Sohvani on sänkyni.” Lieke huomautti hymyillen.
”Ja minä viihdyn sängyssä peittiin käpertyneenä jos tuntuu pahalta.”

Chilisuklaajäätelöt saapuivat ja Angus maistoi omaansa, antaen lusikan viipyä suussaan katsellessaan Liekeä.
"Tämä on hyvää, mutta ei suosikkijälkiruokani."

Lieke kohotti katseensa jäätelöstä. Hänellä oli epäilys mitä sanoihin kätkeytyi.
”Saat jotain palkinnoksi jos kerrot suosikkijälkiruokasi niin että sen kuuleminen kestää päivänvalon.”

Anguksen siniset silmät siristyivät hymystä, joka viuhkotti ne kulmista naururypyille.
"Se on nopeaa, hyvin kuumaa ja vähäkalorista. Päinvastoin, se jopa polttaa niitä", mies vastasi siemaisten lasistaan.

”Puhut selvästi kymmenen minuutin pikatreenistä.” Lieke totesi ottaessaan lusikallisen jäätelöä suuhunsa.

"Mm'hh", Angus vastasi poikamainen tuikahdus silmissään. Juuri siitä.
"Acapellan vessassa."

Se sai blondin siristämään silmiään.
”Yleensä en ole sellainen nainen.” Se piti tehdä selväksi.

Anguksen suupieli nyki. Liekelle suotakoon oma mielipide asiaan. Hän työnsi toisen lusikallisen jäätelöä suuhunsa.
"Menen käymään miestenhuoneessa", hän vastasi ja soi Liekelle vinon, susimaisen hymyn olkansa yli. Kuka tiesi, vaikka nainen päättäisikin olevansa toisenlainen nainen.

Hän siristi silmiään. Jäätelöä ei sopinut hukata, joten hän huolehti ensin sen häviämisestä. Ehkä hieman liian näppärästi hän seurasi miehen perästä ja sujahti avonaiseen miestenhuoneeseen, vääntäen oven lukkoon.
”Tämän kerran teen poikkeuksen.” Ravintola ei ollut mikään räkälä (vessakin naurettavan tyylikäs ja ylellinen) ja muistaisipa Angus kuka olikaan se nainen joka sai tuon polvet lonksumaan, kun katselisi entistään kurtis— noh, maksullisena.

Angus nojasi selkänsä peiliä reunustavaan lavuaaritasoon ja katseli Liekeä tietävä hymy silmissään.
"Totta kai", hän lupasi huvittuneena ja kiersi kätensä naisen vyötärölle, vetäen tämän lähemmäs. Käsi valui alas.
"Joten... Kymmenen minuuttia."

Vaaleahiuksinen nainen painui lähemmäs, juoksuttaen hitaasti sormensa miehen niskaan.
”Kymmenen minuuttia. Käytä se hyvin.”

Angus tarttui Lieken kasvoihin ja työnsi naisen jokseenkin kiihkeästi vessan suljettua ovea vasten, lukiten tämän itsensä ja puun väliin. Kädet vaelsivat alas kylkiä kiskomaan mekon helmaa ylös, kun mies painoi nälkäisen suudelman naisen huulille ja näykkäsi alahuulta kutsuen.

Korot kopisten hän peruutti ovea vasten, siirtäen jalkojaan erilleen. Pelkkä suudelma sai hengästymään. Ei huono idea ollenkaan. Hän tukisti kuparisia hiuksia, muistuttaakseen että heillä oli hieman kiire. Joku voisi vaikka haluta vessaan.

Angus vastasi naurunsekaisella murahduksella ja repi Lieken alushousut alas helman noustua ylös, kaapaten naisen hajareisin syliinsä. Ollakseen hälyttämättä ravintolan henkilökuntaa hän kiepahti ympäri ja tuki naisen lavuaaritason laitaan, kun laski kätensä tämän jalkojen väliin.

Onneksi Lieken alushousut eivät olleet monimutkaista sorttia, sellainen olisi tappanut tunnelman nopeasti. Hiljainen ymähdys pääsi huulilta. Pitäisi olla hiljaa, he eivät haluaisi jäädä kiinni tästä.

Mies painoi päänsä hamuamaan Lieken kaulaa, kokeillen siihen hampaitaan, kun veti naista lähemmäs itseään. Käytävällä ohikulkevat askeleet saivat hänen verensä palamaan adrenaliinista ja käsi kävi rohkeammaksi samalla, kun toinen siirtyi avaamaan hänen omia housujaan.

Nainen venytti siroa ja pitkää kaulaansa paremmin esiin, painuen kättä vasten. Nopeammin, helvetti, he jäisivät vielä kiinni.

"Malttia, sinä paha, paha tyttö", Angus kuiskasi näykäten naisen kaulaa, joskin tarttui samaan aikaan tämän lantioon ja painui lähemmäs. Hän painoi käden Lieken suulle ja piteli toisella tämän lantiota toivoen, että lavuaaritaso kestäisi. Samuelilla olisi ehkä huumorintajua asian suhteen.

Samuelilla voisi olla, mutta mies ei ollut täällä, joten asia pitäisi selittää tuon henkilökunnalle. Noilla voisi olla vähemmän huumoria asian suhteen. Vihreät silmät painuivat kiinni, naisen puristaessa sormillaan tasoa. Hän oli saanut elämässään paljon huonompiakin ideoita. Hyvin monta.

Angus oli valmis kahdeksan minuuttia kellon aloituksen jälkeen. Hän vetäytyi kauemmas, varmisti Lieken pysyvän tasolla ja astui lähemmäs vieressä olevaa lavuaaria siistimään itseään.
"Kymmenen minuuttia on aika täydellinen aika jälkiruoalle", mies sanoi silmät adrenaliinista hehkuen, sulki housunsa ja suki tuuheita, kuparinpunaisia hiuksiaan taakse katsellessaan peilikuvaansa.

Lieke pysyi siinä kun piti huolen että pysyi, katsellen miestä huultaan purren.
"... Olet mahdoton."

Angus katsahti Liekeä sivusilmällä, suoden naiselle tietävän, huvittuneen hymyn.
"Tiedän", hän vastasi ja painoi nälkäisen suudelman naisen huulille, ennen kuin nosti tämän jaloilleen tasolta. Hän kyykistyi poimimaan naisen alushousut lattialta, nosti toista jalkaa, sitten toista ja ujutti ne takaisin seuralaisensa jalkaan, taputtaen sitten hyväksyvästi tämän takapuolta.
"Mennäänpäs sitten."

Nainen vastasi voipuneena suudelmaan ja nousi seisomaan.
"mmh, sinä nautit takapuolestani liikaa." Hän naurahti pehmeästi.
"Mene sinä edeltä ja katso ettei kukaan näe. En saisi kai olla täällä."

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:27 am

"Voin nauttia siitä lisää illalla", Angus lupasi ja astui ulos, harppoen rennoin, itsevarmoin askelin takaisin ravintolan puolelle ja heidän pöytäänsä tien ollessa selvä myös Liekelle. Mies ojensi tarjoilijalle luottokorttinsa ja vilkaisi kelloaan. Heidän pitäisi alkaa lähteä teatterille.

Lieke oli sanomassa jotakin siitä että mies sai arvostaa sitä vain visuaalisesti, mutta ei ehtinyt. Hän seurasi miestä pian pöytään ja hymyili viattomana.
”Vain visuaalisesti.”

Angus kohotti vain kulmaansa merkitsevästi, kun saattoi naisen ulos ylellisestä ravintolasta käsi tämän selällä leväten. Hän viittoili heille mustan taksin ja auttoi Lieken sen takapenkille. Mies antoi Royal Strand Theatren osoitteen ja laski kätensä naisen reidelle taksin pujotellessa ruuhkaisen liikenteen läpi kohti Strandin yläpään teatterikorttelissa sijaitsevaa vanhaa, historiallista teatteria.

Taksissa Angus sai pehmeän suukon poskelleen. Hän oli omituisen otettu päivästä joka oli normaalia tekemistä sängyn ulkopuolella. Erilaista heille.

Teatterilla Angus ojensi heidän lippunsa henkilökunnalle ja johdatti Lieken sitten sisään menneiden aikojen loistoa ja ylellisyydessään sanattomaksi jättävää arkkitehtuuria viljelevään teatterisaliin, jonka upottavat, punaiset samettipenkit viettivät kohti esiripun verhoamaa lavaa. Talon akustisesti parhaat paikat odottivat heitä.
"Käytkö usein teatterissa?" mies kysyi ristien jalan kevyesti toisen päälle ja asettui mukavasti penkilleen.

Nainen katseli ympärilleen eikä voinut vastustaa parin valokuvan ottamista. Hän istui paikalleen ja haki hyvän asennon, ristien pitkät jalkansa siivosti.
"Otin juuri tästä kuvia, en."

Angus hykersi ja sipaisi sormillaan naisen niskaa.
"Se on Lontoossa ja New Yorkissa asumisen etuja. Maailmanluokan teatteri", mies sanoi ja katsahti ympärilleen tehokkaasti täyttyneessä salissa. Kun yleisö oli asettunut, odottava hiljaisuus laskeutui valojen pimetessä.
Lavalla murtunut, sydämensä menettänyt Christian aloitti tarinansa. Pennitön kirjailija löysi tiensä Moulin Rougeen yhdessä hullujen, villien boheemien kanssa, Harold Zidlerin tyttöjen lumoihin. Hurjan, energisen numeron jälkeen laskeutuva hiljaisuus sai teatterin pidättämään henkeään, kun yksinäinen valokeila kohdistui kattokruunusta laskeutuvaan keinuun, joka sai kimmeltävän hopeasilpun satamaan eturivien ylle. Satine saapui.
Ensimmäiset, pehmeästi kehräävät nuotit saivat Anguksen niskan kihelmöimään ja teatterin täyttävä ääni vangitsi yleisön huomion. Joku parahti katsomossa, kun Pariisin kuuluisin kurtisaani menetti tajuntansa ja putosi keinusta.
Angus unohtui ajattomaan, traagiseen rakkaustarinaan, jossa pennitön kirjailija ja lähestyvästä lopustaan tiedoton Satine menettivät sydämensä toisilleen ravistelevan musiikin ja pökerryttävän tanssin pyörteissä. Lavalla oleva kemia oli käsinkosketeltavaa, kun Christian kaappasi kurtisaanin syliinsä ja kantoi tämän pois lavalta.
Odotettu 'Come What May' viimeisteli ensimmäisen näytöksen vyöryvällä voimalla ja tunteella, joka sai yleisön osoittamaan raisusti suosiotaan jo ennen kuin väliajasta kertova turvaesirippu laskeutui paikalleen.

Lieke tempautui ehkä hieman liiaksikin esitykseen mukaan. Harmikseen hän jopa unohti ajatella pahaa Aidasta, mutta totuuden nimissä, hän oli tullut tänne voidakseen olla sellaisen pikkumaisuuden yläpuolella. Nainen taputti muiden mukana, vilkaisten Angusta sivusilmällä. Näyttikö tuo liian onnelliselta tai kenties kurtisteliko kulmia vähän liikaa?
Mustasukkaisuus ei pukenut kumpaakaan heistä.

Angus laskeutui takaisin istumaan ja nojasi rennosti penkkinsä selkänojaan. Suuri osa yleisöstä mateli kohti vessoja ja osa jonotti ostamaan pieniä jäätelöpurkkeja tarjottomia piteleviltä henkilökunnan jäseniltä.
"Mitä pidät?" hän kysyi laskien käden Lieken niskalle, silittäen sitä kevyesti sormenpäillään.
"Pahastutko, jos viivymme hetken esityksen jälkeen? Haluaisin tervehtiä häntä."

Lieke kohotti kevyesti kulmaansa ja vilkaisi lavaa.
"Olen nähnyt paljon huonompaakin." Hänen oli myönnettävä se.
"Riippuu miten paljon se hetki pitää sisällää sopimatonta lepertelyä, koskettelua tai kiukkuista mulkoilua."

Angus nauroi käheästi ja veti Liekeä lähemmäs, jotta saattoi painaa suudelman naisen ohimolle.
"Vain vanhojen ystävien tervehdyksen", hän korjasi.
"En kertonut hänelle, että olemme tulossa. On aina mukava yllättää positiivisesti."

Hollantilainen siristi silmiään.
"Parempi olisi. Sinä tykkäät pitää tärkeää osaa itsestäsi kovin lähellä hampaitani. Ja minä tyttö osaan purra."

"Niin minäkin", Angus kuiskasi ja hipaisi huulillaan naisen korvaa.

"Sinusta ole puremaan jos puren ensin. Enkä mitenkään hellästi, jos koen tervehdyksenne epäsopivana varatulle miehelle." Lieke nurisi, vaikka sanat menettivätkin teräänsä kun huulet hipaisivat korvaa.

Angus naurahti käheästi ja näykkäsi naisen korvanlehteä, kun valot sammuivat yleisön palattua paikoilleen ja Christianin ja Satinen tarina saattoi jatkua. Loppu lähestyi vääjäämättä. Herttua ei hyväksynyt enää kieltävää vastausta, vaan vaati sen, mitä oli luvattu. Ja Christian luisui mustasukkaisuuden synkkään hulluuteen El Tango del Roxannen mukana.
Anguksen sydäntä kylmäsi, kun Satine torjui Herttuan ja mies kävi naiseen karusti käsiksi. Oliko hän tehnyt samoin?
Satine ja Christian eivät koskaan pääsisi pakenemaan Moulin Rougesta yhdessä. Ensimmäistä kertaa Satine ymmärsi olevansa rakastettu, ei vain sen arvoinen, mitä joku oli valmis maksamaan – ja hänen aikansa oli loppu. Kattokruunusta riippuvassa keinussa esitetty soolonumero välitti kaiken sen tunteen ja tuskan, jota liian aikaisin päättyvä elämä saattoi tuntea. Angus ojensi toisella puolellaan istuvalle, vuolaasti itkevälle vierustoverille nenäliinan taskustaan myrskyisten suosionosoitusten hiivuttua.
Yö kävi synkemmäksi. Pelastaakseen Christianin Herttuan mustasukkaiselta raivolta Satine torjui rakastamansa miehen. Christian maksoi huoralleen ääni särkyen Moulin Rougen lavalla – ja lopulta sai tämän takaisin käsivarsilleen Come What Mayn sävelmissä, vain menettääkseen rakastamansa naisen voimalle, joka oli mustempi kuin mustasukkaisuus ja voimakkaampi kuin rakkaus.
Christianin sydäntäsärkevä tuska jätti yleisön murtuneen hiljaisuuden valtaan, ennen kuin lavalle palaavat näyttelijät ansaitsivat seisovat aplodit katsojiltaan. Aida nauroi onnellisena kehräten vastaanotolle ja kosketti kiitollisena sydäntään, poimiessaan eturivistä heitetyn ruusun lavalta.
Esirippu laskeutui viimeisen kerran ja euforinen yleisö alkoi valua ulos ovista. Angus laski käden Lieken selälle ohjatessaan naista virran mukana ulos ja sitten teatterin takaovelle, jonne kerääntyi hyvä joukko odottamaan näyttelijöitä.

Lieke keskittyi nyt sentään esitykseen eikä Angukseen ihan yhtä paljon. Hänen oli myönnettävä että hyvä elokuva oli hyvä myös hyvä lavalla nähtynä. Hän nousi Anguksen mukana ja kulki kiltisti tuon vierellä, vetäen takkia päälleen. Hrh.
"Lontoo on kylmä paikka."

"Onko?" Angus naurahti käheästi ja kiersi käsivarren Lieken vyötärölle, vetäen naisen kylkeensä, kun seisahtui odottamaan lähelle sisäänkäyntiä, josta näyttelijöitä pyrähti ulos. Osa juoksi ehtiäkseen junaan tai bussiin, osa pysähtyi armeliaasti kirjoittamaan nimiään ohjelmiin tai ottamaan kuvan faniensa kanssa.
"Voin lämmitellä sinua hotellilla", hän lupasi silmät tuikahtaen.

"On. Paljon kylmempi kuin pohjoisessa." Lieke mutristi huuliaan. Ehkä se oli suurkaupungin tietty koleus tai jotakin.
"Varmasti voit."

"Luulen, että tuo on vain vieno tapasi kertoa, miten kovasti haluat tulla lämmitetyksi", Angus totesi naurua äänessään. Christiania näyttelevä Milo saapui ovesta yhtä aikaa neuletakin voimakkaan sinisen, polvimittaisen mekon päälle vetäneen Aidan kanssa. Odottava joukko sähköstyi ojentaen ohjelmiaan. Viuhtoessaan Aida Fitzgeraldia kuvansa viereen käsialalla, josta kukaan ei parhaalla tahdollaankaan saisi koherentteja kirjaimia Aida huomasi tutut kasvot.
"Suokaa anteeksi, palaan pian", hän lupasi ja pujottautui odottajiensa luo. Angus rutisti vanhaa ystäväänsä tiukasti ja vaihtoi keveitä poskisuudelmia esityksen euforiaa vielä hehkuvan näyttelijän kanssa.
"Olit uskomaton, satakieli", mies sanoi vapauttaen Aidan halauksesta ja tarjoten käsivarttaan jälleen Liekelle.
"Mikset kertonut, että olette tulossa?" Aida kysyi jäänsiniset kissansilmät hymyä tuikahtaen ja soi lämpimän hymyn myös hollantilaiselle, jonka hyvällä puolella ei arvellut olevansa.
"Tiedät, miten pidän yllätyksistä", Angus vastasi.

Lieke tunsi miten leukapielet kiristyivät poskisuudelmita, vaikka ne olivat kutakuinkin normaali tapa tervehtiä.
Satakieli. Hyvästele kiveksesi.
Hän ojensi suloisesti hymyillen kättään Aidalle ja kätteli tuon hymyillen. Nainen oli koroissa vaikuttavan pitkä(jalkainen).
"Hieno esitys."

"Kiitos, olet hyvin ystävällinen", Aida vastasi tarttuen ojennettuun käteenä ja kiersi sitten värähtäen neuletta paremmin ympärilleen. Ehkä hän muistaisi takin siinä vaiheessa, kun Lontooseen sataisi ensilumi.
"Todella arvostan tuloanne. Viettäkää ihana ilta", hän toivotti silmät hymystä siristyen.
"Vietänkö minä toisenlaisia ollenkaan?" Angus kysyi silittäen Lieken selkää, vaikka sekä Aida että hän tiesivät hänen viettävän aivan toisenlaisiakin iltoja.

Lieke puri kevyesti huultaan ja vilkaisi miestä sivusilmällä. Heikko jää, hyvin, hyvin heikko jää. Satakieli oli jo miltein hukuttanut miehen jään murruttua tuon alta. Hän ei sanonut mitään, sillä ei ollut varma mitä tulisi purskauttaneeksi ulos. Ehkä jotakin siitä miten rooli sopi Aidalle.

"Nähdään taas, kun olet Lontoossa", Aida sanoi ja puristi Anguksen kättä, ennen kuin palasi uskollisesti odottaneen teatteriväen luo ottamaan muutaman valokuvan ja vaihtamaan teatteritarinoita. Hänen sydäntään lämmitti, kuinka Elin kuulumisia kyseltiin – ja hän saattoi vastata tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että tiesi Elin kuulumiset paremmin kuin aviomiehensä.
"Lähdetäänkö?" Angus kysyi lähtien pääkadun suuntaan pysäyttämään heille taksia.

"Lähdetään." Lieke totesi hymyillen ja suuntasi miehen vierellä kohti pääkatua.
"Ennen kuin innostut lepertelemään lisää satakielellesi."

"Onko joku pahalla tuulella?" Angus nauroi kiertäen käsivarren rennosti Lieken hartioille.
"Satakieli on vain lempinimi. Olen kutsunut häntä siksi 17-vuotiaasta saakka."

"Voisit siis vaikka kokeilla hänen nimeään." Lieke puuskahti silmiään pyöräyttäen.
"Ja älä naura minulle."

"Mikä ongelma sinulla on lempinimen kanssa?" Angus kysyi kohottaen kulmaansa huvittuneena ja avasi naiselle taksin takaoven.

"Ihan vaikka vain se että olet käyttänyt sitä pannessasi sitä punapäätä." Lieke ei tosiaan ollut nainen jolle mustasukkaisuus sopi. Hän liukui istumaan taksiin ja katseli ikkunasta ulos kireänä.

"Noh", Angus protestoi yrittäen olla nauramatta ja houkutteli Liekeä kainaloonsa.
"Voin panna sinua kohta, niin et tunne oloasi ulkopuoliseksi."

Lieke ei tosiaan tullut kainaloon, ei niiden sanojen myötä.
"Sinä et kohta pane ollenkaan jos et ala miettiä miten asettelet sanasi."

"Oletpas sinä hapan", Angus huokasi ja laski kätensä, poimien siihen Lieken sijasta viesteistä säännöllisesti täyttyvän puhelimen.
"Ja miten arvon neiti laittaisi minut asettelemaan sanani?"

"Siten että ne eivät kuulosta siltä että entisesi on kolmas osapuoli sängyssämme." Lieke puuskahti ja pyöräytti silmiään.

"Se kuulostaisi siltä, jos huokaisin hänen nimeään kliimaksissa", Angus vastasi.
"En ymmärrä, mikä sinua nyt kiukuttaa niin kovin. Olen kutsunut Aidaa satakieleksi viimeiset, mitä, kymmenen vuotta? Se on vain lempinimi."

Lieke puraisi huultaan. Ehkä kyse oli siitä että Aidalle oli rakas lempinimi. Hän oli.... Hullu hollantilainen, jotakin irstasta tai vain Lieke. Ärsyttävää.
"Olet varmasti tehnyt niinkin."

"Niin olen, silloin kymmenen vuotta sitten", Angus vastasi ja maksoi taksin sen pysähtyessä heidän hotellinsa eteen. Hän saattoi naisen hissiin.
"Ja sinäkin olet varmasti huokaillut ties kenen nimeä elämäsi aikana."

"Ja pidät siitä itsepintaisesti kiinni." Nainen huomautti kevyen katkerasti
"Tiedätkö mikä ero siinä on? En käytä sitä nimeä heistä enää. Kenestäkään."

"Olen kutsunut ystävääni lempinimellä kymmenen vuotta – ja nyt minun pitäisi lakata käyttämästä sitä, koska se nyppii sinua?" Angus kysyi kohottaen kulmaansa skeptisesti.
"Hän on ollut ystäväni huomattavasti kauemmin kuin tyttöystäväni. Hyvänen aika, hän oli melkein lapsi niihin aikoihin. Se on historiaa. Hän on vain hyvä, vanha ystäväni."

Lieke veti syvään henkeä. Rauhoitu, nainen, rauhoitu.
"No, saatpa sinäkin nyt osasi mustasukkaisuudesta elämässäsi." Lieke puuskahti ja veti kädet ympärilleen.
"Ja minä olen vanha ja käytetty narttu. Et ole ainakaan nostanut standardejasi."

Angus avasi huoneen oven ja päästi Lieken sisään edellään. Mies polki kengät jalastaan ja jätti mittatilatun puvuntakin henkariin.
"Puhutpas sinä kauniisti", hän kommentoi kohottaen toista kulmaansa ja istahti sängylle napittamaan auki paitaansa.
"Mikä Aidan ja minun ystävyydessä saa sinut niin pahalle päälle? Pitäisikö minun meuhkata siitä, että sinulla on historiaa valmentajasi kanssa?"

"En tiedä!" Lieke äyskähti ja polkaisi kirvelevän kirkkaat korot jaloistaan.
"Ei? Mutta me emme... Hyvä jos näemme enää töiden ulkopuolella, koska hänestä tuli isä ja aviomies. Ja minä en viihdy lasten lähellä. Hän ei... Äh! Minua vain ärsyttää, olen mustasukkainen, koska hän on monta asiaa mitä minä en ole!"

"Tule tänne", paitansa auki napittanut Angus käski ja ojensi kättään vetääkseen Lieken istumaan syliinsä.
"Osaat olla varsin suloinen mustasukkaisena", mies huomautti. Aivan toisin kuin hän.
"Mitä Aida on, mitä sinä et ole?"

Kaikesta kiukusta huolimatta Lieke istui miehen syliin.
"... Nuori. Ilmeisen lahjakas. Kaunis. Sinulle todella rakas."

"Teillä on ehkä pari vuotta ikäeroa", Angus huomautti painaen nenänsä Lieken hiuksiin ja kiertäen kätensä naisen ympärille.
"Sinäkin olet ilmeisen lahjakas omalla alallasi ja varsin viehättävä olento."

"Olen kolmekymmentä, hän näyttää siltä että on noin 20." Lieke puuskahti ja veti syvään henkeä.
"En oikeastaan, olen parhaimmiston keskinkertaisuus."

"Etkös sinä juuri ollut jossakin maailmanmestaruuksissa?" Angus kysyi kohottaen kulmaansa. Vai mikä oli Pohjois-Carolinassa järjestetty spektaakkeli, jossa Lieke edusti maataan.
"Ja Aida on näyttänyt siltä suurimman osan ikäänsä. Arvelen, että se on yksi argumentti, mitä Samuel on käyttänyt perusteluna niin nuoren tytön kanssa seurustelulle."

"Joista tulin kotiin sijan 22. kanssa enkä olisi päässyt edes vapaaohjelmiin, jos ne olisi ratsastettu." Nainen kuittasi hieman pettyneesti.
"Niin niin. Hän näyttää siltä silti. Minä näytän kolmekymppiseltä."

"Hei, hullu hollantilainen", Angus protestoi hieraisten nenäänsä naisen kaulansyrjään ja halaten Liekeä tiukemmin.
"Minä pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet."

"Pidät." Nainen totesi pelottavat painokkaasti, sadatellen hiljaa hollanniksi.
"Voisin haluta suihkuun, shoppailu on raskasta."

Angus hellitti otettaan naisen ympäriltä hämmentyneenä. Kuinka se saattoi olla väärä asia sanoa? Yleensä se tuntui mitä suurimmalta kohteliaisuudelta.
"Mikä sinua nyppii, nainen?" hän kysyi tutkien Liekeä kulmat mietteliäässä kurtussa.

Lieke kohautti olkiaan.
"Naisellinen vitutus siitä miten me kiinnymme ärsyttävän tiukasti ihmisiin joille levitämme jalkamme." Nainen sihisi hiljaa, hapuillen mekkonsa vetoketjun auki.
"Sekä vitutus siitä että en osaa antaa entisesi olla."

"En tiennyt, että minuun kiintyminen olisi suuttumisen arvoista", Angus vastasi kulmat kohoten. Ehkei viisasta, jos menneisyydestä saattoi mitään oppia, vaikka hän toivoikin hartaasti muuttuneensa ja voivansa hillitä itsensä paremmin.
"En taida ymmärtää, mikä ongelmasi on Aidan kanssa. Sinä olet erittäin viehättävä."

"On!" Lieke äyskähti ja pudisteli päätään. Hitto nyt.
"Godverdomme, minä en tiedä! Se vain... Minä... Argh!" Miksi hän ei saanut edes sanoja suustaan?
"... minä poltin näppini kun viimeksi kiinnyin seksisuhteessa mieheen. Tulin jätetyksi ja nyt hänellä on joku vaimomateriaali. Pelkään että sinä teet samoin. Entisesi kanssa.

Angus silitti Lieken vaaleita hiuksia kevyesti ja nosti naista paremmin syliinsä.
"Sinun ei todella tarvitse murehtia Aidasta, hullu hollantilaiseni", mies vetosi painaen nenänpäänsä naisen hiuksiin.
"Hänellä on Eli – ja minä en ole etsimässä mitään muuta kuin sinua."

"Tai kenen tahansa kanssa." Nainen mutisi hiljaa. Se oli inhottava tunne. Mitä siinä naisessa oli ollut mitä hänessä ei? Tosin nyt hän ajatteli toisen miehen nykyistä.
"Kyllähän minä tiedän etten ole mikään unelmien vaimo mutta se on silti inhottavaa."

"Ihmiset vaan etsivät eri asioita", Angus vastasi ja hätisti mielestään hienoisen hälytyksen, jota vaimoista puhuminen herätti.
"Minunkaan suhdehistoriani ei ollut varsinaisesti satua. Mitä sinä sitten etsit?"

Sitä kaikki tuntuivat etsivät. Siistiä, pullantuoksuista vaimoa jonka kanssa hankkia poika ja tytär, oma talo, koira ja mitä muuta siihen mielikuvaan kuuluikaan.
"En minä tiedä. Miestä joka ei ole että teen hänelle joskus lapsia oman urani ja terveyteni kustannuksella. Joka jaksaa minua, ymmärtää."

"Minä en haikaile lapsia", Angus lupasi. Hän ei voinut kuvitella paljoa pahempaa kuin omakotitalon, asuntolainan, turhautuneen vaimon ja pari taaperoikäistä lasta takertumaan kiinni aina kotiintullessa.
"Ymmärtämistä en voi luvata, mutta yritän", hän lisäsi suupieli nykäisten.

Heillä oli siis sama kauhukuva ja tieto siitä mitä eivät halunneet.
"Ha ha. Oletpas vitsikäs. Vihjaatko ettei minua ymmärrä?"

Angus naurahti käheästi ja hamusi naisen kaulaa rutistaen tätä tiukemmin.
"Pois se minusta", hän lupasi ja laski kätensä tottuneesti Lieken takapuolelle.

"Mmmm, niinpä. Pois se sinusta." Nainen naurahti pehmeästi ja suukotti miehen huulia kovin hellästi.

"Meidän on sitten varmasti paras käydä nukkumaan, koska sain ihailla takapuoltasi vain visuaalisesti", hän muistutti silmät tuikahtaen ja kellahti selälleen sängylle, vetäen Lieken mukanaan.

"Tiedätkö, sanoin niin, mutta yleisesti ottaen olet ollut tyytyväinen sen vieressä." Hän kiusasi miestä, hamuten huulillaan tuon kaulaa.

Angus huokasi haikeasti ja silitti Lieken hiuksia, punoen niitä sormiensa lomaan.
"Ehkä sinun pitäisi piristää näin murtunutta miestä."

"Ja mikä sinut niin murtaa, jos saan kysyä?" Hän jatkoi kaulan hamuamista, huvittunut särmä äänessään.

"Olin haaveillut ihailevani pyllyäsi aivan muuten kuin visuaalisesti, mutta ei tässä mies voi muuta kuin luopua toivosta", Angus huokasi kohottaen murheellisen katseen kattoon.

"Mutta jos... se on alasti... sinähän voit ihailla sitä?" Lieke näykkäisi miehen kaulaa kiusoitellen.
"Sinun pitää kertoa mitä haluat."

"Minä haluan perehtyä suosikkikaupastasi haettuun kassilliseen. Muistelen, että saatoit lupailla toista hierontaa, jos vein sinut shoppailemaan – mitä tein. Ja minä haluan tehdä jotain aivan muuta kuin katsella pyllyäsi, hölmöläinen", Angus vastasi ja tukisti vaaleita hiuksia kevyesti.

"Oh? Niinkö? Siinä tapauksessa..." Lieke taivutti päätään tukistuksen suuntaan, nykien miehen housuja auki.
"Jos päästät irti, voin lunastaa lupaukseni."

Angus nosti kätensä Lieken hiuksista, hymyä sinisissä silmissä tuikahtaen ja antoi päänsä vajota rennosti päiväpeittoa vasten.
"Mitäs kaikkea minä ostinkaan sinulle lempikaupastasi? Ainakin jotain, mitä voi ohjata puhelimella, eikö?"

Lieke pyöräytti kevyesti silmiään. Kontrolloivalle miehelle kontrolloitava lelu - hän ei voinut syyttää kuin itseään.
"Mmmhm. Haluatko todella nyt leikkiä puhelimellasi?"

"Voin leikkiä sillä myöhemminkin", Angus vastasi.
"Kysyin vain, mitä kaikkea ostin sinulle."

"Oh." Nainen nyki vaatteita miehen päältä, varmistaen myös että olisi itse alasti.
"Ostit sen, minulle sauvan, parit käsiraudat meille, jotain millä kokeilla sinun hurmaavia pisteitäsi hieronnan yhteydessä jaaa..." Muistiko hänkään kaikkea?
"Siinä ne."

"Minun pisteitäni?" Angus kysyi kohottaen kulmaansa ja auttoi napittamalla auki valkoisen kauluspaitansa. Se putosi sängyltä lattialle.
"Minä ajattelin kokeilla sitä sinuun."

Nainen ähkäisi ja osoitti miestä etusormellaan, huvittunut hymy huulilla.
"Kuules nyt, sinun. Sinä niin nautit siitä." Hän mutristi huultaan kevyesti ja pudotti rintaliivinsä lattialle.
"En minäkään tosin vastaan pistä, mutta sinulla on omasta takaa jotakin siihen sopivaa."

Anguksen suupieli nyki ja mies kurotti kättään voidakseen koskettaa naisen kyljen paljasta ihoa.
"Jaetaan sitten", hän lupasi jalosti ja veti tyynyä päänsä alle.
"Olen hyvin vaikuttunut, että valitsit ihan itse sen kauko-ohjattavan härvelin."

Nainen naurahti huvittuneena, aloittaen sen saman mikä viimeksi oli saanut miehen kevyesti tolaltaan.
"Ajattelin että voisi olla jotain mistä pidät ja jotain mikä saa minut murhaamaan sinut sen jälkeen."

"Murhaamaan?" Angus kysyi ja huokasi rentoutuen.
"Tarkoitat kai kerjäämään lisää? Miksi muuten olisit ostanut sen?"

"Sinä luultavasti keksit tavan saada minut janoamaan murhaasi." Lieke totesi kehräten, häiriintymättä keskustelusta. Angus tosin puhui liian paljon kun ollu tilanteen huomioon.

Todennäköisesti, Angus pohti. Lieke tosin tuntui jumaloivan nautintoa, joka sai naisen nimittelemään häntä ja puhumaan väkivallasta. Mies nojasi päänsä taakse ja keskittyi kosketukseen, joka lähetti mielihyvän väreitä varpaisiin saakka.

Ja väkivaltaa ei koskaan toteutettaisi, joten kukaan ei tosiasiassa kärsisi. Nainen kiusoitteli tuota antaumuksella. Hän ei tosiaan olisi voinut käyttää aikaansa paremmin kuin miehen miellyttämiseen. Se oli itsellekin miellyttävää.

Angus nautti erittäin paljon miellytetyksi tulemisesta eikä pahastunut kiusoitteluakaan, vaikka se teki olon lopulta levottomaksi ja tukalaksi. Onneksi nautinnon huippu oli pitkitettynä harvinaisen intensiivinen ja ravisteleva.

Se sai naisen hymyilemään leveästi. Hän kurottautui ottamaan paperia, pyyhkien sormiaan hymyillen.
"Sinusta saa niin helposti ihanan säyseän. Melkein kelvollisen.

"Olet tervetullut tekemään minusta säyseän milloin tahdot", Angus lupasi raukeasti ja sukaisi hiuksiaan taakse loikoillessaan sängyllä.
"Testataanpas nyt kauko-ohjattavaa leluasi."

Nainen naurahti ja nousi sängyltä, astellen paketin kanssa sängylle. Siellä olevat ohjeet hän heitti Anguksen rintakehälle - mies saisi itse asentaa mokoman puhelimeensa.
"Olet ihanan innokas kiduttamaan pientä enkeliä."

Angus tutki ohjeita kiireettä ja kurotti puhelimensa yöpöydältä.
"Sinä janoat tulla kidutetuksi", hän muistutti ja loi naiseen huvittuneen katseen ohjeiden yli.
"Laitapas sinä oma kappaleesi paikalleen."

Nainen kohotti kulmaansa, hymyillen viattomana.
"En ikinä." Hän nojautui eteenpääin kun toteutti Anguksen pyynnön. Hän halusi ajatella sen pyyntönä.
"Mitä muuta haluaisit, herra?"

Herroittelu sai Anguksen hymyilemään, kapeat silmät tyytyväisinä siristyen. Hän kokeili ensimmäistä asetusta puhelimellaan.
"Sanohan, kuinka kaukaa tämä toimii? Metrin päästä? Samasta kaupungista? Toiselta mantereelta?"

Lieke ynähti kevyesti.
"Siinä on bluetooth... muutama metri?" Lihaksikkaat reiden värähtivät kevyesti.
"Aika voimakas."

"Ja vasta ensimmäinen asetus", Angus hymyili, poikamainen tuikahdus silmissään. Tämä oli selvästi aikuisten versio kauko-ohjattavasta lennokista.
"Sinähän voit siis pitää tätä ollessamme ulkona. Kätevää."

Ja Lieke kun oli kuvitellut aikuisten miesten leikkivän niilläkin. Lieke veti terävästi henkeä.
"... ulkona?"

"Mm'hh", Angus vastasi hypäten muutaman asetuksen ylöspäin, "kun olemme syömässä tai ostoksilla tai ystävän luona viettämässä iltaa..."

Jalat painuivat vaistomaisesti yhteen asetuksen noustessa. Hyvä luoja.
"E-et voi tehdä ulkona noin! Kaatuisin!" Jos hän siis kävelisi sillä hetkellä.

"Onhan minulla tilannetajua", Angus lupasi hykertäen ja katseli Liekeä uteliaana, kun vaihtoi asetusta hetken kuluttua uudelleen.
"En minä anna sinun kaatua."

"Onko?" Jokainen vaihto sai naisen kiemurtamaan hieman ja aina seuraavaksi hieman enemmän.
"Niin, se olisi kyllä ikäv--" Lause katkesi ja nainen halusi ottaa puhelimen Anguksen sormista.

Angus siirsi kätensä tyynesti naisen ulottumattomiin ja nosti asetusta.
"Mitä olit sanomassa?" hän kysyi silmät huvittuneena siristyen.

Hän puri tiukasti huultaan, takertuen tyynyyn.
"Tiedätkö miten paljon haluan nyt ottaa sen sauvan tuolta?" Anguksesta kuitenkaan olisi apua.

"Et saa tarpeeksesi?" Angus nauroi ja kohottautui istumaan, koskettaen vapaalla kädellään Lieken vatsaa.

"Se on sisällä, ei siinä missä sen pitäisi olla että minulla todella olisi mukavaa." Nainen huomautti, valuttaen omaa kättään salakavalasti alemmas.

"Noh, noh", Angus tyynnytteli ja kumartui kassille, josta tämä hurjan hauska lelukin oli löytynyt. Sauvan sijasta hän kuitenkin poimi karvareunaiset käsiraudat, joilla yritti kahlita Lieken kädet sängyn päätyyn kiinni.

Lieke veti käsiään piiloon, mutta se ei kantanut kovin kauas.
"En voi tehdä noin.." Hän voihkaisi epätoivoisesti.

"En kai minä julma olisi", Angus protestoi huvittuneena, käänsi puhelimesta lelun vauhdikkaimmalle asetukselle ja jätti sen sitten yöpöydälle, kun kumartui itse Lieken luo, hamuten ja hipoen paljasta ihoa huulillaan, valuen rintakehältä vatsan yli alemmas.

Lieke voihkaisi uudelleen ja yritti olla vetämättä jalkojaan yhteen.
"Ik kan niet.... Schiet alsjeblieft op." Tällaisina hetkinä Lieke lipsahti herkästi hollantiin.

"En ymmärrä", Angus vastasi hilpeä sävy äänessään. Jos Lieke sätti häntä, pyysi lopettamaan tai esitti muita toiveita, ne valitettavasti kaikuivat kuuroille korville. Mies valui sängyn reunalle, jotta saattoi koskettaa huulillaan ja kielellään reiden ihoa ja haudata sitten kasvonsa niiden väliin.

Oli niin helppoa lipsua äidinkieleensä kun ei ollut kovin paljon englantilaisten kanssa tekemisissä. Anguksen, enimmäkseen.
"... ymmärsithän sinä." Hän huokaisi ja nykäisi käsirautoja nyreänä.

Angus nosti päänsä ja nojasi käsivarteensa.
"Onko tuo mikään tapa puhutella ystävääsi?" mies kysyi kulmaansa kohottaen ja leikitteli edessään olevalla lelulla.

Lieke napsautti sormiaan turhaumuksesta. Mies kerjäsi nenäänsä.
"Kiitos kun teit kuten pyysin?" Toinen yritys.

"Parempi", Angus hymyili ja hipoi kevyesti sormillaan.
"Kuka on herrasi?"

Lieke puristi käsirautojen ketjua sormiinsa.
"Sinä." Se oli helppo myöntää.

"Hyvä tyttö", mies sanoi hykertäen, tarttui Lieken reisiin ja painoi kasvonsa uudelleen niiden väliin, auttaakseen lempileluaan siinä, minne sen valta ei ylettynyt.

Naisen koko keho tuntui painuvan kasaan ja sitten rentoutuvan. Jalka laskeutui tuon olkapäälle ja työnsi miestä kauemmas.
"Godverdomme, lopetalopeta minulta menee järki..."

Jalomielinen, armelias ja kiltti Angus suostui pyyntöön, painaen viimeisen suudelman naisen alavatsalle, ennen kuin suoristautui ja käveli yöpöydän luo sammuttamaan leikkikalunkin. Sitten hän istahti sängylle silittelemään Lieken vatsaa.
"Se oli hyvä ostos."

Liekellä olisi ollut muita sanoja, mutta nyt hän ei jaksanut käyttää niitä.
"... se oli." Hän myönsi, vetäen vatsaansa sisään silityksen myötä. Vilunväreet juoksivat kehoa pitkin.
"Milloin palaat Sydneystä?"

Angus nykäisi peittoa naisen alta ja kellahti tämän viereen, peitellen heidät molemmat, ennen kuin syksyn viileys alkaisi purra.
"Olen siellä noin viikon, mutta lennän sieltä Los Angelesiin, missä saattaa mennä pari viikkoa", hän sanoi ja ojensi käden silittämään vaaleita hiuksia pois naisen kasvoilta.

Lieke puraisi kevyesti huultaan. Se oli melkein kuukausi. Kuukausi ihan yksin. Inhottava tunne. Ehkä pitäisi hankkia harrastus tai viettää enemmän aikaa töissä.

"Voit tulla käymään luonani Los Angelesissa, jos haluat", Angus vastasi hamuten kevyesti naisten kaulaa.

Nainen värähti tarjouksesta.
"Oletko koskaan vilkaissut lentojen hintoja ja mitä kouluratsastaja tienaa..." Hän mutisi huvittuneena kaulansa hamuamisesta.

Angus pärskähti naurua ja antoi kätensä sivellä Lieken vatsaa.
"Minä maksan, hullu hollantilainen, tietenkin."

Aivan. Miehellä oli rahaa enemmän kuin hän tienaisi elämässään.
"... Miten kauan jaksaisit minua siellä?" Ehkä hän saisi vapaata. Amandahan oli tullut takaisin, tyttö voisi ratsastaa hevosia jonkin aikaa.

"Jos olet kiltti tyttö, kuinka kauan vain tahdot", Angus hymyili ja näykkäsi naisen solisluuta.

"Koetan saada vapaata." Hän naurahti pehmeästi. Värähdys kulki kehon läpi näykkäisyn myötä.
"Ja olen aina kiltisti, enkö?"

"Melko kiltisti", Angus myönsi ja tukisti vaaleita hiuksia hellästi.
"Vaikket aina puhu kovin kiltisti."

Leuka kohosi hieman tukistuksen myötä.
"Puhun ihan miten haluat." Nainen lupasi hymyillen, kuumeinen katse silmissään.

"Hyvä tyttö", Angus nauroi ja näykki vaaleaa kaulansyrjää, jolla saattoi olla jokunen muisto ennestään hänen hampaikkaista suudelmistaan.
"Ettet suinkaan olisi jotain vailla?"

Lieke ei välittänyt. Hän oli opetellut meikkaamaan kaulansa tai käyttämään poolopaitoja.
"Sinua. Lähdet pois ja olen ihan yksin kotona." Vaikka hän tulisikin käymään, siihenkin menisi pari viikkoa.

"Tarkemmin", Angus torui naksauttaen kieltään paheksuen ja painoi suudelman naisen huulille, ennen kuin valui solisluulle ja siitä alemmas, hamuten herkkää ihoa.

Lieke puri tiukasti huultaan.
"Haluan sinun ottavan minut niin että muistan sen vielä kahden viikon päästä." Se oli hänestä tarkemmin.

"Hyvä on sitten", Angus nauroi ja suoristautui, sysäten peittoa syrjään. Vai viisi yössä, varmasti voisi pistää paremmaksi. Hän nykäisi naista kokeillen käsirautojen pitävyyttä, ennen kuin antoi kätensä valua lämmittelemään Liekeä, kun asetti ehkäisyn paikalleen.

Käsiraudat pitivät oikein hyvin. Lieke ei ollut ostanut niitä leluja. Naurahdus karkasi naisen huulilta, saaden hänet katsomaan miestä hyvin kuumeisesti. Jalat siirtyivät erilleen kuin itsestään.

Angus nousi polvilleen sängylle, koppasi Lieken lantion syliinsä ja painui pyynnön mukaan lähemmäs, työntäen naisen jalat pian kohti päätä, jotta sai paremmin tilaa ja saattoi kiertää toisen kädet sormet sirolle kaulalle. Hän oli varma, että saisi annettua ainakin kolme peräkanaa, kun olisi tarpeeksi nälkäinen.

Onnistuisi se, Lieke vain harvemmin antoi sen onnistua. Hän halusi kävellä ja istua seuraavana päivänä. Naapurit varmasti kuulivat heidät.
"Vähän kovempaa..." Lieke voihkaisi, tarkoittaen kättä kaulallaan. Ihan vähän vain. Ensimmäinen kerta oli jännityksestä päätellen mennyt jo.

Sormet tiukensivat otettaan, tarpeeksi hallitakseen, mutta eivät tarpeeksi tukehduttaakseen. Angus antoi samalla itselleen luvan kovempaan, nälkäisempään tahtiin ja painoi Liekeä patjaa vasten. Kun hän oli liian lähellä omaa huippuaan, hän vetäytyi kauemmas ja jatkoi kädellään, aivan yhtä nälkäisenä, näykäten olkapäälleen nostamaansa säärtä.

Lieke sai vain sormien kiristymisen ansiosta toisen kerran. Hän työnsi itseään lähemmäs, päästen hyvin pian tasoihin vanhan ennätyksensä kanssa.
"Mijn God..."

Angus hamusi nilkkaa ja säärtä edelleen nälkäisenä.
"Tarvitsetko tauon?" hän kysyi antaen kätensä sivellä naisen reiden sisäpintaa.

Syvä hengenveto ja nilkan pyöräytys antoivat tarpeeksi aikaa miettiä.
"En. Saan taukoa kun hylkäät minut tänne."

"Hyvä", Angus vastasi karheasti, kiepautti Lieken ympäri polviensa varaan ja painui rajusti lähemmäs. Koska naisen kädet olivat kahlittuina, hän kurotti kassista vielä käyttämättömän hieromasauvan, jolla auttaa Liekeä joutumatta luopumaan ihanteellisen liikkuvuuden kulmasta.

Sen avulla oli suorastaan naurettavan helppoa lyödä ennätys ainakin kahdella ja varmasti ärsyttää huonenaapureita. Ainakin Lieke muistaisi kaksi viikkoa käyttäytyä, jos ei mitään muuta. Hän puristi tiukasti ketjuja jotka kiinnittivät hänet sänkyyn.

Angus oli valmis vasta tovia myöhemmin, nojaten otsansa hetkeksi Lieken selkään, ennen kuin suoristautui ja siisti itsensä. Sitten hän kurottui avaamaan käsiraudat ja vapautti Lieken, peitellen naisen kevyesti, ennen kuin kömpi tämän viereen.

Siine peiton alla vieressä oli hyvä paikka. Hän todella halusi olla siinä, mikä oli suorastaan pelottava ajatus. Sen verran hän kääntyi että saattoi katsella Anguksen kasvoja ja hipaisikin niitä sormillaan.
"Miksi minä?"

"Miksi sinä mitä?" Angus kysyi raukeasti ja veti tyynyä päänsä alle, kiertäen käsivarren kevyesti Lieken vyötärölle.

"Tarjosit juoman ja pyysit numeroa. Miksi minä?" Lieke oli jo silloin häkeltynyt huomiosta. Paikka ei ollut hänen vakituisiaan ja siellä oli ollut kauniimpiakin.

"Minulla oli tunne", Angus vastasi antaen silmiensä painua kiinni, häivähdys hymyä suupielessään.
"Ja olin oikeassa."

Se sai naisen naurahtamaan hiljaa.
"Mikä tunne? Höpötät, hölmö mies." Käsi nousi silitämään kuparisia hiuksia. Hän viihtyi tässä liian hyvin.

"Tunne, että pitäisin sinusta", mies sanoi nauttien kosketuksesta hiuksillaan.
"Että sinun ei tarvitse teeskennellä pitäväsi mistä minä tai esittää olevasi muuta kuin olet."

"Ai röyhkeys näkyy?" Nainen naurahti, suukottan nenää, sitten huulia. Hän käpertyi pienemmäksi kainaloon, siirtäen käden silittelemään rintakehää.

"Tiedä siitä", Angus vastasi kiertäen käsivartensa paremmin Lieken ympärille ja halaten naisen syliinsä.
"Mutta pidän aitoudesta."

"Etköhän saa sitä minulta enemmän kuin koskaan tilasit." Hän oli melko surkea piilottamaan mitään, etenkään pidemmän päälle.
"Hyvää yötä, liefje."

Tietämättä, oliko 'liefje' kenties paskiainen, kusipää, ryökäle, kelvoton mies tai herra iso hollanniksi, Angus painoi suudelman vaaleisiin hiuksiin.
"Hyvää yötä, hullu hollantilainen."

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:41 am

Lauantai 27. lokakuuta 2018 - 16.46, Nr Ponteland, Newcastle

Pelissä vierailevat myös Julian ja Deirdre van der Veen sekä Fred Dalton. Varoitus hyvin aikuisesta materiaalista.

Deirdre oli suosiolla ottanut kolmoset vahdittavakseen kun Julian keskittyi laittamaan ruokaa. Luojan kiitos nuo eivät vielä liikkuneet, peitolla kieriviä kolmosia oli helppo vahtia. Ovikellon soidessa hän vilkaisi keittiöön.
”Ehditkö sinä vai menenkö minä? Ja ketä tänne oli edes tulossa?” Deirdre oli ilokeen saanut mahdutettua itsensä vain pienin vilunkikonstein erääseen vanhaan mekkoonsa. Halleluja muotoileville alusvaatteille!

"Minä menen", Julian vastasi kuivaten käsiä mustaan, vyötärölle kietaistuun essuun, jätti puukon puiselle leikkuulaudalle ja lähti ovelle. Meriahvenet olivat valmiina uuniin. Huolella valittu valkoviini odotti jo katetussa pöydässä, samoin kuin valikoima alkupaloja.
"Kutsuin paikalliset Jehovan todistajat päivälliselle", hän huikkasi olkansa yli, "ajattelin, että voisit arvostaa uusia ystäviä."

”Voi kiitos, kaipaan todellakin Pelastajaa elämääni.” Deirdre naurahti kuivasti. Nainen istui lattialla ja viihdytti kolmosia. Lieke oli oven takana, silmiä särkevän oranssiin mekkoon laittautuneena.

Julianin kalpeansiniset silmät siristyivät hymystä ja painoi kevyet poskisuudelmat valmennettavansa poskille, arvostaen heidän urheilunsa kansallisväriä. Lieken takana seisova, pitkänhuiskea skotlantilainen joutui lähinnä siristelemään silmiään katsoessaan mekkoa. Angus ojensi kätensä Julianille ja hetken miehen mittasivat toisiaan hiljaisin katsein, ennen kuin Julian viittasi vieraat peremmälle. Angus suoristi laivastonsinisen puvuntakin kauluksia ja tarjoutui ottamaan Lieken takin.

Angus siristeli aina muutenkin, joten se ei ollut uutta! Tai niin Lieke itselleen uskotteli.
”Ette pienempää taloa löytäneet?” Hän kiusasi valmentajaansa nauraen ja luopui takistaan.
”Kaunis kyllä, mutta valtava. Tänne eksyisi.” Nuoremman naisen asuvalinta sai irlantilaisnaisen siristämään silmiä samalla kun hän nousi ylös. Tumman turkoosi Diorin kotelomekko halasi naisen linjoja tiukasti. Linjoja jonka muhkut oli tasoiteltu muotoilevilla alusvaatteilla. Hän ei ikinä lakkaisi ylistämästä niitä.
”Ihan hyvin Julian pärjää.” Nainen totesi hymyä silmissään, kätellen Lieken pikaisesti. He eivät ihan vielä tienneet mitä mieltä olla toisistaan.

"Vaimoni Deirdre", Julian esitteli viitaten ihmisestä toiseen, "valmennettavani ja ystäväni Lieke ja hänen ystävänsä Angus." Hän viittasi seuruetta käymään pöytään. Au pair voisi huolehtia lapsista.
"Toivottavasti olette nälkäisiä."

Irlantilaisnaisen kulma kohosi. Ystävä, toki! Deirdre kumartui vielä antamaan helistimen Lottien käteen, mikä sai tytön nauramaan onnellisena. Lieke värähti kevyesti.
”Olen aina.” Hän vakuutti hymyillen. Aurie hivuttautui lasten luo ja Lieken silmissä pilkahti onnea kun hän näki au pairin hiukset pöytää kohti siirtyessään. Ihanat!

Angus veti Liekelle tuolin ja istuutui sitten itsekin alas, kiittäen kohteliaasti täytetystä viinilasista. Julian kannusti käymään käsiksi alkupaloihin.
"Mitä sinulle kuuluu, Lieke?" Julian kysyi istuutuen itse alas, kun jokaisella oli juotavaa ja ruokaa edessään ja meriahvenet oli nostettu uuniin.

Lieke hymyili Angukselle pehmeästi. Deirdre oli päättänyt ottaa vettä, se oli hänelle mukavampaa.
”Hyvää. Töissäkin, vaikka sinä olet eri mieltä, rankasti.” Nainen mutristi nauraen huultaan. Julma mies!
”Miten teidän... uusi elämänne sujuu?”

Julian kohotti tummaa kulmaansa merkitsevästi Liekelle ja siemaisi viiniään.
"Tässähän se", hän vastasi nojautuen taakse tuolissaan, "joten, onko tämä se huono mies, johon menit sekaantumaan?"
Angus kääntyi katsomaan Liekeä kulmat merkitsevästi koholla.

Lieke räpäytti silmiään.
”Onkohan tuo sopiva kysymys?” Nainen huomautti ja nosti viinilasin huulilleen. Olikin pitänyt heikolla hetkellä itkeskellä asiaa Julianille. Helvetti.
”Kaikilla on mielenkiintoisia ennakkoluuloja.”

"Ennakkoluuloja?" Julian kysyi huvittuneena, ja Angus kääntyi paremmin Liekeä kohti, nojaten käsivartensa rennosti tuolin selkänojaan.
"Niin, Lieke. Kerro toki tästä huonosta miehestä, johon olet sekaantunut."

Lieke väläytti skotille mitä hurmaavinta hymyään. Ehkä, ehkä hän ei illan myöhemmän ohjelman myötä joutuisi myöskään puhumaan asiasta!
”Angus on täysin kelvoton skotinkutale, jolla on vähintään yhtä surkea huumori kuin sinulla, isompi kokoelma viskejä kuin vaimollasi ja menestyvä yritys.” Deirdre pärskähti kuvaukselle.
”Hänen viskinsä ovat väärältä saarelta kuitenkin.”

Anguksen kuparinpunainen kulma pysyi koholla. Mitäköhän Lieke oikein tarinoi hänestä pitkin kyliä? Hän kuitenkin hymyili puolittain kuvaukselle, siemaisten viiniään.
"Käyn katsomassa ruokaa", Julian sanoi poistuen hetkeksi keittiön puolelle. Hän voisi samalla tarkastaa jälkiruoan tilanteen.
"Joten, Deirdre, mitä sinä teet?" Angus tiedusteli kohteliaasti illan emännältä, vaikka Lieken entinen näyttikin huolehtivan varsinaisesti isännöinnistä ja ruoanlaitosta.

Deirdre vilkaisi miehensä perään. Vihreiden silmien katse kääntyi Angukseen ja mies sai osakseen lämpimän hymyn.
”Olen kotona tällä hetkellä ja kerään vain osinkoa perheyrityksen osakkeista.” Hän naurahti ja pyöritteli vesilasiaan.
”Aiemmin hoidin markkinointia ja kauppasopimuksia Euroopan alueella, ennen kuin jäin lasten takia pois. Entä sinä?”

Angus vastasi hymyyn aina vain hieman susimaisella tavallaan, siniset silmät tuikahtaen, ja siemaisi lasistaan.
"Kuulostaa jännittävältä", hän vastasi.
"Olen enemmistöosakas perustamassani, kansainvälisessä talent agencyssä, mutta nykyään toimin päätoimisesti casting directorina lähinnä Lontoossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa."

Deirdre kohautti olkiaan. Kai se oli tavallaan jännittävää.
”Oh, se on varmasti mukavaa. Vaihdella maisemia työn myötä.” Deirdren sanat saivat Lieken nyrpistämään nenää.

"Kyllä, joskin olen huomannut kaipaavani takaisin synnynseuduilleni", Angus vastasi.
"Ehkä joku päivä erakkoidun kuin pikkuveljeni ja päädyn ostamaan mökin keskeltä Skotlannin nummia. Oletteko te viihtyneet Newcastlessa?"

Lieke vilkaisi miestä. Mitä? Erakoitua Skotlantiin? Aina paheni!
”Me taidamme erakoitua vain Den Houtiin Julianin kotitilalle, jo johonkin.” Deirdre naurahti pehmeästi.
”Hän on kyllästynyt sateisiin saarivaltioihin.”

"Olen todennut hollantilaiset hulluiksi", Angus sanoi Deirdrelle. Julian saapui hetkeä myöhemmin, kattaen ylelliset annokset meriahventa inkiväärillä, chilillä ja kevätsipuleilla riisin ja uunijuuresten kanssa tarjoiltuna.

”Ai sinäkin?” Deirdre naurahti ja vilkaisi miestään, lämpöä vihreissä silmissä. Lieke inahti onnesta saadessaan ruokaa.
”Olemme vain laatutietoisia.” Nainen huomautti keskusteluun.
”Eikö, Julian? Tue kansakuntaamme ja minua tässä.”

"Hollantilaiset ovat tavattoman hienoa väkeä", Julian vastasi istuutuen takaisin alas, kun kaikilla oli ruokaa edessään.
"Mutta Lieke on toki aivan oma lukunsa."

Lieke kohotti katseensa lautasesta Julianiin ja siristi silmiään. Deirdre nojautui tuolin selkänojaan, hymy kasvoillaan. Joku olisi voinut väittää että irlantilaisnainen kehräsi sisäänpäin huvittuneesta naurusta.
”Mitähän tarkoitat?” Lieke ei päästänyt valmentajaa katseestaan.

Julian kohtasi naisen katseen tyynesti, kalpeansiniset silmät tuikahtaen.
"Olet vain ainutlaatuinen kuin lumihiutale", hän lupasi naurua äänessään. Angus katsahti Liekeä silmäkulmastaan ja laski kätensä pöytäliinan suojissa vaivihkaa naisen reidelle, ujuttaen sitä ylöspäin.

Lieke ei antanut ilmeensä värähtää. Julian noukki sellaiset liian helposti. Onneksi hänellä oli timanttinen pokerinaama halutessaan.
”Kun sinä sanot noin, siinä on kieroja merkityksiä, tavalla tai toisella.”

"Jos oikein muistan, sinä et ole lainkaan parempi", Julian vastasi takaisin ja maistoi meriahventaan. Angus oli vitsaillut kauko-ohjattavan lelun käytöstä päivälliskutsuilla eikä voinut olla toivomatta, että Lieke olisi tarttunut pyyntöön. Ehkä hänen pitäisi testata sovellusta jossain kohtaa illasta.

Lieke oli hyväksynyt sen, reunaehdoin ja sen käytöllekin oli sovittu... noh, omat sanat. Että hän saisi skotin lopettamaan jos olisi seota.
”Minä olen se enkeli jolta näytänkin.” Lieke puuskahti. Deirdre yritti olla nauramatta syödessään.

"Aivan, se onkin juuri se sana, jota pohdin", Julian myönsi huvittunutta sarkasmia äänessään. Angus siemaili viinilasistaan ja antoi kätensä vaeltaa pöydän alla rohkeasti ylemmäs, hakea tietään naisen jalkojen väliin.

Lieke antoi ilmeensä pysyä tavallisena, kevyen ilmeettömänä.
”Olet kamala mies. Vihjaat että en olisi?” Nainen laski käden teatraalisesti sydämelleen. Deirdre pärskähti.
”Kuvittelee suuria itsestään. Kelvoton ukonretjake.”

Heillä kahdella taisi olla samanlainen naistyyppi, Angus totesi katsahtaessaan illan isäntää. Hän vilkaisi vaivihkaa puhelintaa. Käynnisti yhtä vaivihkaa sovelluksen, joka oli ollut mitä nerokkaimpia ostoksia.
"Miltä meriahven maistuu?" Julian tiedusteli.

Lieke otti kulauksen viiniä, risti vain siivosti jalkansa ja jatkoi syömistään.
”Hyvältä, kuten aina. En ymmärrä miten Deirdre pysyy laihana kanssasi.” Hän ei olisi pysynyt.
”En olekaan enää, kiitos Edin, Lottien ja Izzyn.” Irlantilaisnainen naurahti pehmeästi.
”Ja ruoka on loistavaa rakas.”

Julian värähti poikansa lempinimelle, jota hän kieltäytyi pyhästi käyttämästä, ja leikkasi uuden palan meriahventaan.
"Paistan jälkiruoaksi belgialaisia vohveleita", mies lupasi.

Lieken kasvoilla melkein syttyi.
”Ne vohvelit ovat syy laitta sinut purkkiin.” Nainen naurahti.
”Noh, mieti nyt miten kamalaksi hän kävisi hetkessä.”
”Totta.”

Ilmeisesti he molemmat olivat onnistuneet valitsemaan naiset, jotka haukkuivat ja parjasivat surutta miehiään, Angus totesi tyhjentäen viinilasinsa. Ehkä vohvelit lukeutuivat Lieken lempiherkkuihin hyvien muistojen tähden.
"Menen paistamaan niitä", Julian lupasi täytettyään viinilasit uudelleen.

Joku olisi voinut saivarrella, että belgialaisilla vohveleilla ja hollantilaisilla stroopwafeleilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.
”Kauanko olette tapailleet?” Deirdre ei niellyt sekuntiakaan tarinaa ystävyydestä.

Angus siemaisi lasistaan.
"Kauanko olemme tapailleet?" hän välitti kysymyksen eteenpäin Liekelle.

Lieke yskäisi hiljaa.
”Keväästä asti kai.” Ei hän oikein tiennyt mitä sanoisi.
”Kai?”
”Siinä oli vähän kaikenlaista epäselvyyttä.”

Julian palasi tarjoilemaan jälkiruoaksi annokset belgialaisia vohveleita. Päältä kullanrapeaksi ja sisältä untuvaisen pehmeiksi paistetut vohvelit oli höystetty käsinvatkatulla kermavaahdolla, metsämarjoilla ja äsken sulatetulla maito- ja tummasuklaalla.
Angus tunsi inspiroituvansa kermavaahdosta. Ehkä pitäisi poimia sitä joku päivä kaupasta mukaan.

Lieke miltein vinkaisi onnesta, hymyillen kovin kiitollisena.
”Joskus vielä varastan sinun reseptisi.” Hän totesi hymyillen.

"Ole hyvä vain", Julian vastasi huvittuneena. Hänen annoksensa oli neljäsosa muista ja koostui pääosin marjoista. Mies ei välittänyt syödä turhanpaljoa sokeria.

Lieke mulkaisi annosta.
”Viallinen mies. Onko tuo nyt kilttiä, aiheuttaa naisille syyllisyys jälkiruoasta?” Nainen puhisi ja risti jalkansa pöydän alla toisinpäin.

"Minulla ei ole mitään tekemistä sinun syyllisyytesi kanssa", Julian totesi tyynesti. Angukselta ei jäänyt huomaamatta jalkojen liike ja hän nosti sovelluksen asetusta parilla pykälällä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Lieke huokaisi syvään.
”Ei tietenkään. Sinä syyllistät minua töissäkin!” Hän huokaisi kovin dramaattisesti.

"Tai sinä olet vain hieman turhan dramaattinen", Julian ehdotti siemaisten viiniä.

”Minä? En koskaan!” Hän haki dramatiikkaa ääneensä.
”Et toki. Hieman vain. Ja ei Julianin syyllistämisestä pidä välittää, hän on vain snobi ja hieman kelvoton.”

Julian huokasi.
"Haluaisiko joku lisää?" hän tarjosi kohteliaasti illallisseurueelle.

Lieke risti jalkojaan levottomana.
”Voisin ottaa, vain siitä ilosta etten saa niitä taas aikoihin.”

Angus kiitti kohteliaasti, mutta oli hyvin kylläinen. Julian tarjoutui ottamaan myös Deirdren lautasen uudelleen täytettäväksi, ennen kuin poistui keittiöön valmistamaan toisen annoksen kullanrapeita vohveleita. Angus katseli Liekeä kiinnostuneena silmäkulmastaan.

Lieke oli kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Ehei, hän ei kärsinyt mistään. Ehei!
”Kiitos Julian!”

Julian palasi hetkeä myöhemmin uudet vohveliannokset mukanaan ja laski ne naisten eteen. Hän täytti myös viinilasit uudelleen, siemaillen omaansa niin maltillisesti, että päätyisi juomaan illan aikana vain yhden lasillisen.
"Ole hyvä vain."

Lieke naurahti pehmeästi.
”Sitten me taidamme jättää teidät nauttimaan perhe-elämästä.”

Sen täytyi olla todella nautittavaa, Angus pohti, jonkun muun mielestä. Hän ei voinut kuvitella mitään puuduttavampaa kuin omakotitalon lähiössä ja joukon pikkulapsia. Ehkä mökki keskellä Skotlannin ylämaita ei olisi kaukaahaettua, koska hän oli todennut, ettei halunnut enää asua suurkaupunkien humussa – vaikka pilailikin Lennoxin kustannuksella.
"Kiitoksia herkullisesta ateriasta", mies totesi kohteliaasti.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Kirke
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
avatar

Viestien lukumäärä : 1650
Join date : 09.07.2013
Ikä : 27

ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   La Loka 27, 2018 8:41 am

Lieke näykkäisi skotin kaulaa. Freddyn suoristautuessa. Mielettömän seksikäs pari.
”Miltähän sinä näyttäisin polvillasi?” Lieke kiusasi miestään.

"Polvillani tekemässä mitä?" Angus kysyi raukeasti ja sukaisi tuuheaa, kuparinpunaista tukkaansa.

Lieke vilkaisi sängylle kellahtanutta miestä.
”Fred oli sinulle kovin kiltti. Palauttaisit palveluksen.” Lieke kannusti nauraen.

Angus vastasi käheällä naurulla, kun ymmärsi, mitä Lieke tarkoitti ja vääntäytyi istumaan, sukaisten hiuksia taakse, ennen kuin nousi ylös. Hän veti Fredin seisomaan eteensä ja nojautui suutelemaan miestä, siirtyen sitten kiireettä hamuamaan kaulan ihoa ja valui vähitellen alemmas ja alemmas, kunnes vajosi toisen polvensa varaan katse toisen miehen kasvoissa ja otti tämän suuhunsa.

Lieke olisi halunnut kehrätä ääneen. Tähän suostuminen oli ehdottomasti hänen elämänsä parhaita ideoita. Kaksi komeaa miestä samassa makuuhuoneessa sai naisen ristimään kevyesti jalkansa ja vain katsomaan hetken. Fred oli ollut sanomassa jotakin, mutta se unohtui Anguksen suun myötä. Kiusallaankin tuo laski käden miehen hiuksiin, kun kerrankin saattoi tehdä niin. Skotti oli aina niin tietoinen johtajuudestaan, että tilaisuuudesta oli otetta ilo irti.
”N-naisesihan tekee sinusta kovin lauhkean ja miellyttävän.” Fred kähähti nautintonsa seasta. Lieke naurahti päätään pudistellen.
”Voi kun tietäisit miten.” Nainen virnisti hieman mielipuolisesti.

Angus katsahti Frediä kulmansa alta merkitsevästi, mutta ei keskeyttänyt ystävänsä hyväilyä. Liekekin saisi vielä kaipaamaansa kohtelun. Ei ollut mitään väärää suoda läheisilleen nautintoa – ja sitä paitsi, hän halusi ottaa Fredin vielä. Ehkä useammankin kerran. Voisiko hänen ystävänsä istua ei ollut hänen suurin murheensa.

Fred oli jo ajat sitten keksinyt kymmeniä syitä vuosien varrella. Mies jopa kehtasi röyhkeästi tukistaa kun nautinto pyyhkäisi yli. Mitä sitä olla ottamatta iloa irti tästä?

Angus suoristautui, painoi suudelman Fredin huulille vastauksena ja kiepautti sitten miehen ympäri.
"Kumarrupas sitten kiltisti, vai mitä?" hän kysyi näykäten ystävänsä huulta.

”Ajattelinkin että se oli liian mukavaa.” Mies naurahti käheästi.
”Tiedän, tavat ovat huonot.” Lieke huokaisi miltein dramaattisesti, nauttien kun Fred nojautui huomioimaan häntä kosketuksin.

Angus painoi Fredin sopivaan kumaraan, otti hyvän otteen miehen lantiosta ja painautui lähemmäs syvään huoahtaen. Saatuaan sopivan, nälkäisen rytmin, hän saattoi kurottaa myös hyväilemään miestä kädellään samaan aikaan.

Lieke ynähti näykkäyksestä, joka taisi olla Fredin reaktio Angukseen. Kilttinä naisena hän raapi pariskunnan väliin jääneen miehen selän punaisille juoville, mikä tuntui vain nostavan tunnelmaa yhdessä kaiken muun kanssa, lopulta kattoon asti.

"Joten", Angus huokasi käheästi, edelleen hyvin lähellä Frediä, "oletko Lieke nainut kahta miestä samaan aikaan?"

Lieke vilkaisi miestä Fredin yli, hymyillen vinosti.
”Ylläty, en ole.” Jotakin uutta siis. Tähän asti hän oli pitänyt kaiken kahden välisenä, mutta ei tämä huono ollut.

"Haluaisitko?" Angus kysyi ja vetäytyi ulos, läpsäisten Fredin pakaraa, ennen kuin astui lähemmäs Liekeä.

Fred liikkui kovin vikkelästi pois alta läpsäyksen jälkeen, silmät siristyneinä.
”Jos vastaisin ei, haluaisin että toimitat minut hoitoon hetimmiten.” Lieke vastasi kehräten, houkutellen Angusta suudelmaan.

Angus naurahti suudelmaa vasten ja kumartui koppaamaan Lieken hajareisin syliinsä. Hän näykkäsi naisen kaulaa ja viittasi Frediä lähemmäs. He voisivat hyvin jakaa Lieken, joka omien sanojensa mukaan taisi nauttia käytetyksi tulemisesta.

Hullu hollantilainen ponkaisi kevyesti vauhtia jotta sai jalkansa kunnolla tuon ympärille. Fredin tuntuessa selkää vasten hän värähti kevyesti, painaen kynsiään nyt Anguksen yläselkään. Kahden miehen välissä ei ollut ollenkaan surkeampi olla.

Angus painui nälkäisesti lähemmäs hamuten Lieken huulia ja antoi sitten osan naisen painosta Fredin kannateltavaksi, jotta saattoi kiertää toisen kätensä Lieken kaulalle – tarpeeksi lujasti maksimoidakseen nautinnon ja hallituksi tulemisen tunteen, tarpeeksi kevyesti ollakseen aiheuttamatta vahinkoa tai mustelmia.

Ehkä hän ei ollut ajatellut tätä loppuun asti, sillä Lieke epäili ettei liikkuisi huomenna. Miehet yhdessä ja käsi kaulalla tuntuivat liian hyvältä, taaten sen että viisi tuli ylitettyä kahden peräkkäisen orgasmin myötä. Onneksi hän ei pääsisi siitä putoamaan lattialle kun oma keho tuntui julmasti pettävän.

Angus kohtasi Fredin katseen Lieken olkapään yli, silmät tyytyväisinä välkähtäen, näykkäsi terävästi naisen hartiaa ja keskittyi omaan nautintoonsa, kun Lieke näytti olevan puoliksi tiedoton omastaan.

Sellaista sattui, eikö? Fred teki samoin, vaikka valuttikin kätensä pariskunnan väliin jotta Lieke voisi nauttia tästä vielä heidän mukanaankin.

Kun Angus sai vihdoin tarpeekseen hetkeksi, hän laski Lieken sängylle ja vajosi itse selälleen naisen viereen, antaen silmiensä painua kiinni.

Lieke tunki itsensä pieneksi miehen kainaloon. Fred ei uskaltanut kaatua maate, mutta istui alas. Hänen olisi ehkä pitänyt hävetä. Naimisissa oleva mies, mutta hän ei aikonut.
”... jos lainaan suihkuasi tässä välissä?”

"Ihan vapaasti", Angus vastasi raukeasti ja raotti silmiään.
"Pitäisi nähdä sinua useammin."

Mies kohotti kulmaansa.
”Missä?” Ei, hän ei voinut vastustaa kiusantekoa.

"Alasti", Angus vastasi tyynesti, "olet erittäin hyvännäköinen kumartuessasi eteenpäin."

”Siihen minä pyrin.” Mies viittasi treenaamiseensa.
”Ja ehkä meidän pitäisi.”
”Kysytäänkö minulta?” Kuului naisen voipunut, vahvasti hollantilainen aksentti Anguksen kainalosta.

"Meidän ehdottomasti pitäisi", Angus nauroi käheästi ja katsahti Liekeä silmäkulmastaan, liu'uttaen kätensä naisen jalkojen väliin.
"Mitä sanoit?"

Lieke värähti kosketukselle, ristien voimattomasti jalkojaan.
”Että kysytäänkö minulta?”

Käsi kävi leikittelemään häpeilemättä.
"Meillä on ollut aikanamme Fredin kanssa varsin hauskaa."

Hän ei jaksanut edes kääntyä, saati pistää vastaan.
”Angus on kovin miellyttävä leikkikaveri.” Fred myönsi nauraen ja nousi seisomaan.
”... No ehkä minä voisin katsella teitä uudelleen, ette te nyt rumia ole.” Lieke mutisi laiskasti kainalosta.

Angus kurotti jalkaansa ja hipaisi Fredin reittä.
"Kiitos samoin", hän vastasi raukeasti ja vei toisen käsivarren koukkuun päänsä alle, häpeämättä alastomuuttaan.

Se röyhkeys huvitti miestä suuresti. Hän puristi nilkkaa sormillaan ja katosi suihkuun.
”... sinä kannat minut kylpyyn, ettäa tiedät.” Lieke ei tosiaan ollut luottamassa jalkoihinsa.
”Ja mikä on... tuo käsi?”

"Hmm?" Angus kysyi katsahtaen suihkun ovea kohti ja jatkoi kädellään hieman röyhkeämmin.

Lieke vei kätensä miehen ranteelle.
”Jalat eivät — kanna ja sinä - tapat minut.” Voihkaisu kertoi kyllä enemmän.

"Eikö tämä ole paras tapa lähteä?" Angus kysyi matalasti ja hamusi naisen kaulaa, kun käsi liikkui rohkeammin ajaakseen Lieken järjen toiselle puolen.

Lieke voihkaisi raskaammin, jaksamatta vängätä vastaan.
”Minä odotan sitten mitä hellin jälkihuoltoa.” Nainen mutisi hiljaa, annettuaan periksi.

Angus naurahti käheästi ja vajosi takaisin selälleen, nykien tyynyä paremmin päänsä alle. Ilta tuntui lihaksissa kuin lyijy.

”Älä naura.” Nainen sihahti, katsellen tuota hellin silmin. Kolmas osapuoli tuli suihkusta, alkaen pukea päällensä.

"Ajattelitko kertoa terveisiä vaimolle?" Angus kysyi katsellen Fredin pukeutumista.

Fred värähti sanojen myötä.
”... mitä olen sanonut hänen mainitsemisestaan?”

Angus vain kohotti punaista kulmaansa. Niin hauskaa kuin heillä olikin, hän ei koskaan ymmärtäisi Fredin tapaa pettää vaimoaan häpeilemättä ja samaan aikaan väittää välittävänsä tästä.
"Luuletko, että voit istua huomenna?"

Se oli jotain mitä oli vaikeaa selittää. Hyvin vaikeaa.
”Voin, tietenkin.” Lieke kurtisteli kulmiaan hiljaisena. Vaimo?

Angus hymyili puolittain ja kohottautui istumaan.
"Onko kiire?" hän kysyi Frediltä ja tarjoutui saattamaan miehen ovelle, jos tämä oli lähdössä.

”Ei varsinaisesti kiire.” Vaimon mainitseminen vain sai häneen vähän vauhtia.

Angus saattoi Fredin ovelle, vaivautumatta pukemaan edes alushousuja jalkaansa, ja taputti ystävänsä selkää.
"Jatketaan maanantaina osakkaiden kokouksessa", hän sanoi avatessaan miehelle oven ja komensi puikkonenäiset, uteliaat koiransa kauemmas.

Fred huokaisi ja poistui naurahduksen säestämänä ovesta. Lieke oli aika varma että raajat olivat pettäneet. Hyvä jumala.

_________________
jamie + charles + knox + aida + julian + wolfie + tempest + joaquim + ava + angus + lennox
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Enkeleitä, liekö heitä   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Enkeleitä, liekö heitä
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Pikaviestinpelit-
Siirry: