PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Aloïs Baudry

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Lilibet
Höpsötys
Höpsötys
avatar

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 07.02.2018

ViestiAihe: Aloïs Baudry   To Helmi 08, 2018 5:30 pm

In me burns the most
Catholic of longings: to
devour the divine.

- A haiku for a childhood on my knees


PERUSTIEDOT

Nimi: Aloïs Baudry
Virallinen nimi: Aloïs Alphonse François Louis Ludovic Marcel de Bourbon
Arvonimi: His Royal Highness the Duke of Bourbon

Syntynyt: 05.09.1988, 29v (Toulouse, Ranska)
Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Naimaton
Seksuaalinen suuntautuminen: Pan


Kansalaisuus: Ranskalainen
Äidinkieli: Ranska
Muu kielitaito: Englanti, Espanja, Latina + muita muinaiskieliä


Koulutus: Eton College, 2006; Master of Philosophy in Classical Archaeology, University of Oxford, 2011; HDPRCC sniper course, 2016
Uskonto: Roomalaiskatolinen
Ammatti: Räätäli, työskentelee lähinnä huvikseen.


Lemmikit: Borzoi uros Lord Admiral Nelson (3v)
Hevoset: Toscanini des Pins, Caradoc des Pins


Tunnuskappaleet: Holiest - Glass Animals || Rich Kid Blues - Lykke Li
Aesthetic: Tumblr



KUNINKUUS

Jos ihmisten sukupuuta vertaisi samoin kuin hevosten, olisi nyt hyvä mainita että Aloïsilla on niinsanottu huippusuku. Historiaan kun palaa tarpeeksi kauas, käy ilmi että mies polveutuu Ranskan Aurinkokuninkaan Louis XVI:n ainoasta avioliitossa syntyneestä lapsesta. Matkan varrelle mahtuu kuitenkin ennenaikaisia kuolemia ja titteleiden perimisiä, joten Aloïs sattuu myös olemaan Espanjan kuninkaan pikkuserkku sekä Englannin kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsi.

Moisella suvulla ei nykypäivänä ole muuta väliä kuin sen ansiosta kertynyt varallisuus joka on periytynyt Bourbonin dynastiassa sukupolvelta toiselle. Koska Ranska ei ole enää monarkia, ei Aloïsilla ole mitään mahdollisuutta periä kovinkaan kummoista titteliä. Jopa hänen tämänhetkinen arvonimensä lepää kyseenalaisella pohjalla, koska arvonimi ei ole laillisesti validi vaan toimii enemmänkin koristeena ja muistona Ranskan monarkian ajoilta.

Jos Aloïsilta kysyy, on se hänelle se ja sama onko hän Bourbonin herttua vai ei. Vaikka hänen isänsä sekä isänisänsä olivat kummatkin kiihkeitä kruununtavoittelijoita, ei Aloïs koskaan jakanut heidän intohimoaan. Hän peri isältään Bourbonin herttuan tittelin, mutta ei itse juurikaan ole kiinnostunut siitä. Sille hän ei tosin voi mitään että jotkut, luoja paratkoon, todella uskovat hänen olevan oikeutettu kruununperijä ja haluaisivat hänet modernin monarkian valtaistuimelle.

Juuri tästä syystä Aloïs pyrkii pitämään asiallisen etäisyyden omaan oikeaan nimeensä. Hän käyttää nimeä Aloïs Baudry ja pyrkii välttelemään oikean nimensä käyttöä niin kauan kuin mahdollista. Varsinkin Ranskassa, jossa hänen ‘faninsa’ tunnetaan erittäin kiihkeinä monarkian kannattajina, Aloïs yrittää pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Hän välttelee poliittisia piirejä ja pyrkii aiheuttamaan mahdollisimman vähän hässäkkää. Englantiin pakeneminen tuli siis luontaisesti nuorelle miehelle joka oli jo viettänyt suurimman osan opiskeluajastaan siellä.


PERHE

Kovin paljoa Bourbonin sukua siniverisemmäksi ei ihminen voi maanpäällä tulla. Kun sukupuussa on kuninkaita enemmän kuin ihmisellä kahdessa kädessä sormia voi olettaa että aristokraatin veri virtaa jokaisessa Bourbonin perheenjäsenessä. Naimisiin ei mennä ihan kenen tahansa kanssa ja syntyvien lasten tulee olla yhtä siniverisiä kuin vanhempansa.

Kuten Bourbonin herttualta oletettiin, Aloïsen isä Louis Ludovic de Bourbon nai espanjalaisen Cádizin herttuattaren Eloisa Dorotea Alban ja vuosi häiden jälkeen syntyi Bourbonin suvun uusin perijä. Poikalapsi oli ja tulisi aina olemaan isänsä silmäterä, mutta Aloïsen äiti kiintyi enemmän hänen pikkusiskoonsa Edwardaan. Louis Ludovicin menehdyttyä kyseenalaisissa olosuhteissa Aloïsen välit perheeseensä kylmenivät huomattavasti.

Koska isänsä oli kiihkomielinen kruununtavoittelija, noudatti hän myös hyvin perinteistä perimysjärjestystä. Nuori Aloïs peri siis koko isänsä omaisuuden sekä arvonimet ollessaan vain yhdeksäntoistavuotias. Suurimman osan uusista varoistaan hän antoi heti kokeneempien pankkiirien huostaan ja jätti suvun yritysten johtamisen paremmin koulutettujen ihmisten vastuulle. Hän silti rahoittaa suurimman osan äitinsä sekä siskonsa elämästä mutta nuori Bourbonin herttua on tarkempi rahoistaan kuin vanha. Aloïs ei siis arvosta sitä kun hänen perheenjäsenensä tuhlaavat hänen varojaan ilman minkäänlaista kiitosta.


ASUMINEN

Jos kaikki Bourbonin perheen omistuksessa olevat asunnot ja rakennukset pitäisi listata, olisi semmoinen lista aika pitkä. Suvun naisilla on nimittäin ollut taipumus ostella taloja sieltä täältä ehkä useammin kuin olisi toivottavaa. Erityisesti Aloïsen äiti on aina pitänyt talojen ostamisesta ja se onkin johtanut siihen että kasvaessaan Aloïs ramppasi alinomaa talosta ja maasta toiseen. Toki, hän myös sattui kiintymään tiettyihin taloihin erityisen paljon.

Eniten lapsuudenmuistoja Aloïsilla on perheensä kolmikerroksisesta, vanhasta tiilitalosta Toulousen keskustassa. Hän asui siellä ensimmäiset vuodet elämästään ja kävi ala-asteen muutaman korttelin päässä olevassa kirkossa. Asunto on edelleen Bourbonin perheen omistuksessa ja toimii Aloïsen äidin kaupunkiasuntona silloin kun hän ei ole matkoilla. Aloïs itse ei palaa sinne kovin usein, mutta palatessaan muistaa aina miksi viihtyi siellä nuorena niin hyvin. Kaupunkina Toulouse kun on niin viihtyisä ja eloisa.

Nuoren miehen vanhemmat halusivat lapselleen vain parasta, joten hänet lähetettiin Eton Collegeen suorittamaan peruskoulunsa loppuun. Aloïs palasi takaisin Toulouseen aina kesäisin viettämään aikaa ystäviensä kanssa, mutta muut lomat hän vietti perheensä uudessa asunnossa Grosvenor Crescentillä Lontoossa. Asunto oli upea, tietenkin, mutta ei yhtään niin viihtyisä kuin Toulousen lapsuudenkoti. Niinpä yliopistosta valmistuttuaan ja isänsä kuoltua Aloïs myi asunnon.

Hieman Toulousen ulkopuolella, keskellä Ranskan kaunista maaseutua on Bourbonin suvun vanhin maanomistuskohde. 1600-luvun loppupuolella valmistunut Château de Bourbon on barokkiarkkitehtuurin mestariteos. Keskellä tyhjää maaseutua kohoaa valtava kolmikerroksinen linna jonka ympärille on levittynyt hehtaarien kokoinen puistoalue ja metsä. Maata yhteensä on satoja hehtaareita, mutta suurin osa siitä on joko maanviljelyskäytössä tai kartanon siittolassa asuvien hevosten laidunmaana. Nuorempana Aloïs vietti maaseudulla aikaa niin usein kuin mahdollista, ratsastaen ja touhuten hevosten kanssa. Linna häntä ei koskaan kauheasti kiinnostanut sillä hän piti sen omistusta itsestäänselvyytenä. Toki hän piti sen valtavista kirjastoista ja avarista kullalla koristelluista juhlasaleista mutta hevoset olivat aina kiinnostavampia. Nuorena opittu harrastus on pysynyt Aloïsen mukana aina aikuisikään saakka.

Yliopiston suoritettuaan ja armeijan palveluksesta vapauduttuaan Aloïs päätti asettua aloilleen Newcastleen. Hän osti mukavan 200m2 penthouse asunnon Tyne-joen rannasta sekä pienen tilan kaupungin keskustasta johon hän perusti räätälin liikkeen.


HEVOSET

Bourbonin suku on kasvattanut hevosia lähes yhtä kauan kuin Château de Bourbon on ollut asutettu. Toki toiminta on hiipunut useammin kuin kerran, mutta vanhan linnan tallissa on aina asunut vähintään kymmenen hevosta. Ennen vanhaan hevosia käytettiin paljon linnan peltojen kyntämiseen ja metsien kunnossapitoon mutta viimeisen sadan vuoden aikana koneet ovat korvanneet hevoset niissä hommissa. Hevoset saivat kuitenkin jäädä  Château de Bourbonin idylliseen talliin ja sukupolvien saatossa ne vaihtuivat pikkuhiljaa raskaista työhevosista urheilullisiin puoliverisiin. 

Aloïs peri intohimonsa hevosia kohtaan isältään. Pienestä pitäen hän on ollut kapuamassa tallin hurjimman ja suurimman orin selkään ilman pienintäkään pelkoa. Niinpä oli luonnollista että hän sai ensimmäisen oman poninsa jo hyvin nuorena. Valitettavaa kuitenkin oli että Aloïs vietti niin vähän aikaa ‘maalla’ että hän kehittyi hyvin hitaasti eikä päässyt koskaan kilpailemaan. Poneista hevosiinkin siirtyminen kesti valitettavan kauan, mutta muiden kiireiden ohella Aloïs on pyrkinyt ylläpitämään harrastustaan mahdollisimman aktiivisesti.

Englantiin jäätyään Aloïsen ei pitänyt enää jatkaa harrastustaan niin aktiivisesti. Kun hevoset jäivät Ranskaan, hän oli jo päättänyt että se vaihe hänen elämässään oli ohi. Elämällä tosin on tapana yllättää ja yhtäkkiä Aloïs huomasi omistavansa kaksi itäfriisinhevos oria. Vaikka hevoset olivatkin aikamoinen yllätys, oli nuori mies yllättävän tyytyväinen uuteen tilanteeseen.

Aloïsen ratsastusharrastus aktivoitui toden teolla kun hänellä oli yhtäkkiä kaksi hevosta hoidettavana. Hän asui Lontoossa kaksi vuotta ja pääsi valmentautumaan taitavan valmentajan silmän alla. Kahden tasokkaan kilpahevosen kanssa Aloïs kehittyi huimasti muutamassa vuodessa ja oppi ratsastamaan hyvin tasaisesti sekä eleettömästi. Hän oppi niin koulu- kuin esteratsastustakin mutta ei siltikään kisannut, vaikka kapasiteettia olisi riittänyt vähintään 140cm asti.

Muutettuaan Newcastleen, Aloïs siirsi hevosensa Rosings Parkin huipputason ratsastuskeskukseen jossa tilukset todellakin ovat kohdillaan. Niin hevoset kuin niiden omistajakin ovat viihtyneet hyvin.


ULKOMUOTO

Vaikka Englannin pimeät talvet ja suhteellisen sateiset kesät ovat ryövänneet Aloïselta tämän kauniin lähes ympärivuotisen rusketuksen, näkee miehestä silti että hän on ranskalainen. Miehen kapeita, pitkähköjä kasvoja koristavat kirkkaansiniset silmät joiden yläpuolella makaavat suorat, tuuheat kulmakarvat. Hänellä on lähestulkoon mustat luonnonkiharat hiukset jotka on yleensä kesytetty hiusgeelillä jonkinlaiseen siistiin kampaukseen.

Suoraryhtinen ja itsevarmasti itsensä kantava mies voi vaikuttaa pidemmältä kuin onkaan. Hän on hoikka, pitkäjalkainen ja ylävartaloltaan lievästi v-mallinen. Koko Aloïsen ulkonäkö ja itsevarmuus saavat hänet näyttämään reilusti yli 173 sentin pituiselta. Eihän hän kamalan lyhyt ole, mutta voisi omasta mielestään olla pitempikin.

Yleisilme Aloïsilla on hyvin neutraali. Hän hymyilee harvoin mutta kun hymyilee, näyttää melkein eri ihmiseltä kun hänen ilmeensä syttyy loistoon. Sama pätee nauramiseen; vaikka mies arvostaa kuivaa ja kunnollista brittihuumoria hänen harvemmin kuulee nauravan. Mutta hänen naurunsa on hyvin paljon kuin hänen äänensä; tasainen ja pehmeä. Aloïs ei puhu murteella lähes ollenkaan ja jos joku ei tietäisi paremmin voisi häntä luulla ihan syntyperäiseksi englantilaiseksi.

Tyyliltään Aloïs on valitettavan pankkiirimainen. Hän pitää tummista, yksinkertaisista puvuista ja harvoin poikkeaa itselleen asettamastaan pukukoodista pukeutumalla mihinkään värilliseen tai laittamalla esimerkiksi farkut jalkaan. Tämä ei tosin tarkoita sitä etteikö Aloïsella olisi tyyliä – hän pystyy tekemään itselleen mittatilauspukuja minkä jaksaa eikä hänellä rahaakaan kyllä ihan heti lopu kesken jos hän haluaa itselleen jotakin ostaa. Hän vain pitää eniten tummista sävyistä ja yksinkertaisista vaatteista. Parhaimmalta hän omasta mielestään näyttää tummansinisessä puvussa.

Tallilla ollessaan Aloïs noudattaa samantyylistä pukukoodia. Hänet näkee useimmiten pukeutuneena vaaleisiin housuihin, tummaan puseroon ja kauluspaitaan. Välillä miehellä on päällä myös kravaatti, välillä ei. Mustat nahkaratsastussaappaat kiiltävät aina kaikessa komeudessaan niin kuin muutkin Aloïsen varusteet. Vaikka tallilla voikin tulla likaiseksi, hän pitää varusteensa kunnossa.


Capitalist monster wears beautiful clothes to hide ugly personality.

LUONNE

Kuten jokainen korkeakoulutettu ihminen, Aloïs osaa olla neutraalin kohtelias tuntemattomille sekä ihmisille joita kuuluu kohdella erityisen varovasti. Hän osaa olla hiljaa silloin kun on parempi olla hiljaa ja osaa ilmaista asiansa hyvin neutraaliin ja ystävälliseen tapaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö Aloïs arvostelisi jokaista ihmistä joka hänen tielleen sattuu. Hän kokee itsensä olevan parempi – ei välttämättä arvokkaampi, mutta parempi – koska hän pystyy salaamaan niin monelta niin suuren asian kuin todellisen identiteettinsä.

Aloïs on nuoresta asti ollut hyvin narsistinen ja ikuisesti välinpitämätön. Häntä eivät ihmisten elämäntarinat hirveästi kiinnosta ja vaikutuksen tekeminen mieheen on valitettavan vaikeaa. Kun sävy jolla hän puhuttelee ihmisiä on useimmiten sarkastinen, sardoninen ja joskus jopa alentava, voi Aloïs vaikuttaa hyvinkin epämukavalta henkilöltä. Kieltämättä, sitä hän kyllä onkin jos ei pintaa syvemmälle uskalla katsoa.

Hän voi vaikuttaa tunteettomalta ja ylikriittiseltä, ihmiseltä joka ei näe omaa nenänpäätään pidemmälle. Aloïsen todellisen huomion saaminen voi todellakin olla vaikeaa sillä mies on hyvin itsekeskeinen. Hän on parantumaton narsisti, häpeällisen itsekäs, materialistinen, omahyväinen ja turhamainen.

Mutta vaikka Aloïs on päällepäin hyvin kamalan ihmisen oloinen, on hänellä myös hyviäkin piirteitä huonojen piirteiden valtavan kasan alla. Esimerkiksi Aloïs on kärsivällistäkin kärsivällisempi niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa. Hänellä tuntuu olevan valtavan pitkä pinna eikä hän hermostu turhista lähestulkoon ikinä. Hän ei myöskään ole pitkävihainen.

Jos miehen kanssa onnistuu ystävystyä hän on avoimempi yksityisasioistaan ja huomattavasti rennompi. Ilkeä vitsailu todennäköisesti jatkuu mutta Aloïs tuskin tarkoittaa sitä samalla tavalla kuin ihmisille joita ei tunne niin hyvin. Itse asiassa, hänen kestää kauan luoda suhteita muihin ihmisiin mutta kun suhteet ovat luotu ovat ne hyvin kokonaisvaltaisia. Aloïs luottaa ystäviinsä ja suojelisi heitä vaikka omalla hengellään. Hän on lojaali ja välittää syvästi läheisistään. Se ei vain aina tule ilmi verbaalisesti sillä mies on hyvin huono puhumaan niinsanotuista sydämen asioista.


HISTORIA

Aloïs on jo lapsesta asti elänyt etuoikeutettua elämää. Isänsä silmäteräksi syntynyt, perheen vanhin poika on tietenkin saanut kaiken mitä rahalla vain voi saada. Hyvän lapsuuden, hyvän koulutuksen ja hyvän takeen tulevaisuudelleen. Päivääkään elämässään hänen ei ole täytynyt huolehtia töistä taikka velvollisuuksista – lähestulkoon kaikki hoidetaan ja on hoidettu hänen puolesta.

Aloïsen lapsuus Ranskassa ennen isänsä kuolemaa oli hyvin idyllistä. Traumaton, mukava ja rakastava lapsuus tuli vietettyä suurimmalta osalta matkaten edestakaisin Eton Collegen jylhien salien ja Toulousen tiilikivisten katujen välillä. Kesät Aloïs vietti Château de Bourbonin idyllisessä ympäristössä ratsastaen ja seikkailen sydämensä kyllyydestä.

Viimeisinä vuosinaan Etonissa Aloïs tunnettiin sinä tekopyhänä jolla on messias-kompleksi. Hän oli häikäilemätön; vaihteli fritsuja kemian kotiläksyihin ja oli valitettavan monen pojan ensimmäinen ihastuksen kohde. Melankolinen, sarkastinen, hoikka ja tummatukkainen poika oli yksi koulun suosituimpia. Poikaparat ihastuivat häneen, joutuivat pettymään, suutuspäissään levittelivät huhuja ympäri koulua mutta päätyivät silti öisin itkemään Aloïsen huoneen ovelle tarjoamaan ystävyyttään jos poika ei mitään muuta huolisi.

Yliopisto oli Aloïsille raitistavampi kokemus. Koska hänellä ei ollut tarvetta miettiä tulevaa uraansa, lähti hän opiskelemaan muinaiskielien historiaa. Päivät hän vietti opiskellen enemmän tai vähemmän aktiivisesti, iltapäivät menivät Oxfordin soutujoukkueen harjoituksissa ja yöt hän pohdiskeli surkeita filosofisia kysymyksiä opiskelutovereidensa kanssa. Lomilla hän palasi aina rituaalinomaisesti Ranskaan pysyäkseen mukana perheen juoruilussa ja tavatakseen hevosiaan.

Suoritettuaan yliopiston kiitettävin arvosanoin Aloïs liittyi Englannin armeijaan. Hänen lahjakkuutensa tarkka-ampumisessa huomattiin hyvin nopeasti ja siitä luontevin polku oli kouluttautua niin pitkälle kuin hänen taidot riittivät. Aloïs oli koulutuksessaan viittä vaille valmis erikoisjoukkoihin mutta päätti vetäytyä pois viime hetkellä kun koulutuksen suorittaminen olisi vaatinut viimeisen vuoden pituisen harjoitusjakson aktiivisella sota-alueella.

Käsistään aina taitava ollut nuori mies päätti alkaa harjoittamaan räätälitoimintaa sotilaskoulutuksen sijasta. Hän perusti oman firman Newcastleen ja palkkasi kaksi erittäin kokenutta räätäliä johtamaan pientä puotia ja opettamaan häntä. Onneksi kehitys oli ripeää ja nyt kolmikko pitävät yhtä kaupungin suosituimmista mittatilausvaateliikkeistä.


LISÄÄ

➢ Perinteitä kiihkeästi noudattavassa perheessä varttuminen tarkoitti Aloïsille myös sitä että hän kasvoi hyvin kristillisessä ympäristössä. Roomalaiskatolisuus oli suuri osa hänen nuoruuttaan mutta suurimman osan ajasta kirkossa nuori poika vietti pää alhaalla ei rukoillakseen vaan kuiskiakseen salaisuuksia pikkusiskolleen. Myöhemmin elämässään Aloïs ei ole enää palannut kirkkoon yhtä tarkalla aikataululla mutta saattaa eksyä synnintunnustukseen silloin tällöin vaikka hän väittää ettei moiseen uskokaan.

➢ Aloïsen kiinnostuksen kohteita ovat mm. kirjallisuus, pianonsoitto, muoti, politiikka, historia ja kielet.

➢ Kirjoittaa vapaa-ajallaan häpeällisen surkeaa runoutta.

➢ Rakastaa koiria enemmän kuin tulee varmaankaan koskaan rakastamaan yhtäkään ihmistä.

➢ Sinkku todennäköisesti vain siksi koska on liian kiireinen deittailulle, kaikki aika menee tuijottaessa omaa peilikuvaa.

➢ On niin pikkumainen että lähestulkoon kaikki ärsyttää, mutta listaykkösenä varmaankin kaikenlainen turha melu. Vetolaatikoiden kaiveleminen, tuolien liikuttelu lattialla tai ihan vain ihmiset jotka keskustelevat liian äänekkäästi ärsyttävät suunnattomasti. Ja luoja paratkoon jos Aloïs joutuu altistumaan ihmisille jotka viheltelevät työskennellessään tai jotka kliksuttelevat kynäänsä turhaan. Ja jos hiljaisuus tarkoittaa sitä että joku hönkii hänen vieressään niin ehkä sitten olisi vain parempi jos tämä ‘joku’ ei hengittäisi ollenkaan.

➢ Kukaan ei oikein tiedä mistä roskiksesta jumala repäisi Aloïsen mutta siunatkoon hän niitä sieluraukkoja jotka joutuivat tämän häpeäpilkun kasvattamaan.

➢ A bitch face blessed by the gods.
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Aloïs Baudry
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Hahmoesittelyt :: Ihmiset :: Miehet-
Siirry: