PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] New Christmas Carol?

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: [Y] New Christmas Carol?   To Marras 30, 2017 11:09 pm

Maanantai 04. joulukuuta – "I'm gonna give it to someone special", van der Veenien asunto, Tankerville Place, Newcastle

Amanda makasi Julianin ja Deirdren asunnon vierashuoneen sängyllä, tuijotti kattoa ja nakutti jalallaan kevyesti ilmaa kappaleen rytmissä. Raskas, teollinen rytmi täytti pään kun kalliista kuulokkeista tuleva ääni valtasi tilaa hänen ajatuksissaan. Musiikki tuntui olevan ainoa asia joak ei syyllistänyt häntä sillä hetkellä ja raskas industrial riitti vaimentamaan Julianin aiemmat sanat hänen päässään hetkeksi. Se kaikki tuntui pyörivän pakkotoistolla hänen päässään, jättämättä sekunniksikaan rauhaan. Sitten musiikkikin päätti että hänen syyllistämisensä olisi mukavaa. Hän ei varsinaisesti kaivannut muistutusta siitä miten sietämätön olonsa oli, saatika sitten siitä että hän oli pilannut välinsä yhteen rakkaimmista ihmisistään. Eikä Amandalla ollut rakkaita jaettavaksi asti, saatika sitten elämästä häädettäväksi.
Englantilaistyttö nousi istumaan sängyllä, naputellen jalallaan lattiaa vasten nyt. Huomaamattaan hän alkoi laulaa hiljaa kappaleen englanninkielisen version tahdissa.

You don't know anymore who you are
You don't know anymore what love is
Your mirror image is distorted
Nobody is here who sticks by you


Se tuntui niin omalta tällä hetkellä. Amanda tunsi olevansa hukassa, vailla turvaverkkoa, josta ottaa kiinni. Olihan hänellä enonsa, mutta elämä ei silti tuntunut omalta. Sisällä myllersi, hän oli satuttanut ihmisiä osama omaa, julmaa peliään, jota hän ei kylläkään ollut koskaan suunnitellut pelaavansa. Silti hän oli satuttanut Larissaa, sen hän tiesi sanomattakin ja ehkä kolhaissut Kaspariakin, tahtomattaan. Hänen ei ollut tosiaan pitänyt, mutta se oli ollut vain refleksi. Hän oli vain halunnut olla onnellinen täällä Englannissa, mutta ei ollut tosiaankaan onnistunut siinä. Nyt se oli selvää. Pahinta oli edelleen se miten hän piinasi itseään Julianin sanoilla aina uudelleen ja uudelleen.

Nobody can tell you which doors are the right ones
My lost child
Left, right, straight ahead
You are in the labyrinth
Left, right, straight ahead - left, right straight ahead
 
Nobody can tell you who are the good and the bad ones
My lost child


Puhelin käsissään hän tuijotti varpaitaan. Tuttu nimi loisti kontaktikentässä. Jos hän laittaisi viestiä? Hän aloitti monta luonnosta, pyyhkien ne kaikki pois. Mikään niistä ei ollut riittävästi korvaamaan sitä mielipahaa jonka hän oli sanoillaan aiheuttanut ja vaivaa, jonka hän oli aiheuttanut häätämällä ystävänsä ulos asunnostaan keskellä yötä.
Ei, Larissa oli ollut enemmän kuin ystävä. Tuo olisi voinut olla joskus tyttöystävä, mutta se mahdollisuus oli menetetty. Puhelin lensi sängylle ja tuskastuneena hän tukisti hiuksiaan.
”Aaarh! Helvetin jumalauta!”
Kiroaminen sai Deirdren koputtamaan oveen ja kurkistamaan sisään. Amanda veti kuulokkeet korvistaan, hymyillen anteeksipyytävästi.
”Onhan kaikki hyvin? Julian tulee kohta, tulethan sitten syömään?”
Irlantilaisnainen yritti huolehtia aviomiehensä siskontytöstä Julianin ollessa poissa. Hänestä vain tuntui ettei hän saanut yhteyttä Amandaan, vaikka yritti olla mukava.
”On, kaikki on hyvin. Minä tulen. Anteeksi.”
Deirdren suljettua oven Amanda kaatui jälleen makaamaan sängylle. Hän tunki kuulokkeet takaisin korviinsa, peittäen sitten kasvot käsillään.

Knock, knock, let me in
Let me be your secret
Knock, knock - knock, knock
Knock, knock, let me in
Let me be your secret
Knock, knock, let me in
Let me be your secret
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Pe Joulu 01, 2017 10:19 pm

Tiistai 05. joulukuuta –  "I'm riding in the midnight blue", aamuyö, Morlandien talo, Durham

Hän oli jo kerran käynyt nukkumaan miehensä viereen, nousten kahden tunnin kuluttua ylös. Edes Teddyn uninen tuhina makuuhuoneen hämärässä ei saanut Gabriellea nukahtamaan. Nainen oli kietoutunut satiiniseen aamutakkiinsa, avaten nyt poikansa huoneen ovea. Käytävän himmeä yövalo loi lastenhuoneeseen kaistaleen, joka osui pienen pojan pinnasänkyyn. Kaikki oli hyvin, Matthew nukkui omassa sängyssään ja oli kunnossa. Kuristava pelko, joka usein nykyään viipyi hänen vieraanaan, oli täysin turha. Teddy nukkui valmennuksista uupuneena ja Matthew oli turvassa omassa sängyssään.
Nainen kumartui nappaamaan lastenhuoneeseen pyrkivän Fattyn syliinsä, veti oven kiinni ja suunnisti kohti alakertaa pehmein askelin, haluamatta herättää ketään.

Lopulta hän saattoi istua sohvalle valtava teemuki kädessään. Koska ei ollut muutakaan tekemistä, hän avasi telkkarin, laittoi äänet hyvin hiljaiselle ja etsi Netflixistä Modern Familyn. Hän löysi lohtua siitä viihdyttävästä perhesuhteisiin keskittyvästä sarjasta ja sitä tarjosi myös hänen syliinsä viltin päälle käpertynyt kissa. Toinen käsi silitteli hellästi siniharmaata kissaa, joka puski päällään naisen vatsaa ja kehräsi.
”Voi Fatty-rakas. Miten tahtoisinkaan olla kissa.”
Gabrielle otti kulauksen kamomillateestään, nyrpistäen nenää sen hikisukkamaiselle hajulle. Se tuoksui pahemmalle kuin maistui.

Hän tunnisti itsessään niin paljon samoja piirteitä kuin Claire Dunphyssa, että häntä nauratti. Nauru tuntui olevan ihana lääke ja hetki unohdusta, vaikka hän joutuikin pidättämään itsensä nauramasta ääneen. Hän havahtui vasta kun kuuli yläkerrassa askelia. Ne kulkivat makuuhuoneesta vessaan – kopsahdus, Teddy löi kantapäänsä kynnykseen – ja sieltä Matthewin huoneen ovelle. Sitten hän kuuli miehensä askeleiden pysähtyvän portaiden yläpäähän.
”Minä tulen ihan kohta, rakas. Mene vain sänkyyn. Hyvää yötä. Olet rakas.”
Ainakin niin hän lupasi. Gabrielle huomasi hakevansa kaapista Keikon ja Sabrielin tuoman kakun jämiä jossakin vaiheessa, kun uni ei vieläkään tullut. Eikä hän edes hävennyt katsoessaan sitcomia keskellä yötä ja syödessään kakkua.

Kello oli lähempänä kuutta aamulla, kun hän lopulta tuli yläkertaan ja kävi makaamaan silmät kiinni aviomiehensä viereen. Teddyn tasainen hengitys ei vieläkään riittänyt saattamaan häntä uneen, mutta ainakin hän saattoi rentoutua ja levätä. Hän voisi nukkua päiväunet kun Matthew nukkui päivällä.


Viimeinen muokkaaja, Hatsiubat pvm Ma Joulu 04, 2017 10:18 pm, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Su Joulu 03, 2017 7:53 pm

Sunnuntai 03. joulukuuta – "All is calm, all is bright", The Lodge, Rosings Park, alkuilta

Ivor oli tehnyt ruokaa aiemmin – jälleen tarpeeksi kaikille kolmelle – ja tehnyt jäliruoaksi suklaamoussea. Hän ei saanut syödä mitään missä oli isoja paloja, kiitos kurkun ja hengitysteiden toipumisen. Siitä oli kaksi viikkoa kun hän oli jäänyt jumiin ostoskeskukseen sen palaessa, mutta toipuminen oli tuskallisen hidasta. Hän sai sentään tehdä töitä jo, hieman kevennetysti kylläkin. Jos henkeä alkoi ahdistaa, hänen piti heti lopettaa ja käydä lepäämään.

Nyt Ivor oli asettunut sänkyynsä peiton alle, lusikoiden isosta kulhosta vaahtoisaa suklaaherkkua suuhunsa. Se maistui hyvältä eikä syöminen tuntunut pahalta, joten kaikki oli hyvin. Hän katseli samalla pieneltä läppäriltään Netflixistä sarjaa jossa toivoi itse joskus kilpailevansa. Oli sääli ettei hän koskaan tulisi pääsemään amerikkalaiseen drag queen-kilpailuun. Ei hän olisi tarpeeksi tasokas kilpailija siihen.
Tyhjennettyään sen valtavan kulhollisen Ivor nousi ja veti ompelukoneensa esiin. Seuraavaan esiintymiseen olisi aikaa, mutta yhtä hyvin hän voisi ommella. Tosin, kaksi saumaa myöhemmin Jemma huusi häntä olemaan hiljempaa.
Voisiko Jemma itse olla hiljempaa ja painua helvettiin?
Ei noin saanut ajatella. Hyi. Jemma ei ollut niin kamala että olisi ansainnut tuollaista! Hyvä on, oli tuo. Tavallaan Ivor kaipasi Paulusta ja Lucya asuintovereikseen, mutta Jemman ja Pauluksen vääntö oli jotakin mitä hän ei kaivannut. Ja ylipäätään mies oli ollut hieman karmiva. Jollakin tavalla.

Kun Ivor ei kerran voinut ommella, hän otti esiin yhden peruukeistaan ja alkoi harjaamaan sitä rivakoiden liikkein. Hän voisi laittaa sen ja kokeilla erilaisia kampauksia siihen. Ovi oli lukossa, kukaan kämppis ei pääsisi yllättämään häntä.


Viimeinen muokkaaja, Hatsiubat pvm Ma Joulu 04, 2017 10:20 pm, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Ma Joulu 04, 2017 10:17 pm

Maanantai 04. joulukuuta 2017 – "Liinakkomme kiitää", Elmfield Square, Newcastle

”Oletko koskaan koittanut paketoida keinuhevosta? En saatana suosittele.”
Miyato istui toista tuntia ja viidettä(?) lahjapaperirullaa myöhemmin keskellä asuntonsa olohuoneen lattiaa, puhuen Dannien kanssa puhelimeen. Kun mies lopulta ilmoitti menevänsä nukkumaan, amerikkalaisjapanilainen toivotti tuolle hyvät yöt, muistutti rakastavansa miestä hellään sävyyn ja sulki puhelun.

”Nyt, sinä pikkuinen pörröperkele.”
Etusormi tönäisi silmäalseja paremmin nenälle, Miyaton katsoessa punaruskeaa keinuhevosta, jolla oli musta pörröinen harja. Olisi ollut muitakin värivaihtoehtoja, mutta tuntui sopivalta ostaa Teddyn Minxiä muistuttava keinuhevonen tuon pojalle. Sitten olisi isällä ja pojalla samanlaiset. Tosin, Miyato veikkasi että tämä keinuhevosversio olisi enemmän isällekin mieleen. Ajatus sai hänet naurahtamaan pehmeästi ja ottamaan kulauksen kaakaota mukista joka oli unohtunut viereen.
”Miksi tämäkään ei voinut olla laatikossa, olisi paljon helpompaa...”
Miyato sihisi itsekseen, koettaen kietoa hieman polvea korkeampaa leluhevosta paperiin. Aina kun hän sai paperin kiedottua sen pikkuperkeleen ympärille, teipatessa se repesi. Hän huokaisi syvään, pudistellen päätään. Mies nojautui tummanruskean divaanisohvan pintaa vasten, katsellen keinuhevosta kuin pahinta vihollistaan.
Jossakin vaiheessa hän repesi nauruun, kun tajusi miten paljon tämä pieni lapsen lelu muistutti sitä Rosings Parkissa seisovaa esikuvaansa.

'Koitapa joskus paketoida Minx lahjapaperiin. Minä kokeilin.'
Teddy pitäisi häntä hulluna, kiitos sen tekstiviestin, mutta oliko sillä enää väliä? Hän oli amerikkalainen. Ruskeat silmät vilkaisivat lattialla makaavaa setteriä, joka näytti sanalla sanoen huolestuneelta.
”Hetty, älä viitsi. Siinä minulla avustajakoira. Ai mitä? Ai niin, terapiakoira. Tämäkö ei siis kuulu tehtäviisi? On siinäkin minulla yksi...”
Miyato jutteli koiralleen, pohtien samalla sotasuunnitelmaa. Hänhän paketoisi tämän kummipoikansa lahjan, vaikka henki menisi. Muutamia kymmeniä paperihaavoja saaneena hän oli melko varma että tämä projekti veisi häneltä hengen. Jossakin vaiheessa Miyato huokaisi syvään, nousten ylös lattialta.

Mini-Minx saisi tämän erän. Huomenna he ottelisivat uudestaan ja silloin Miyato aikoisi selviytyä taistelustaan voittajana. Jos ei muuten, niin ostamalla vahvempaa lahjapaperia.
”Hetty, tule ottamaan iltaruoka.”
Hän kutsui etterin mukanaan keittiöön. Punaruskea koira nousi lattialta vauhdilla, tassuttaen siivolla ravilla miehen vierellä asunnon keittiöön.
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Ma Joulu 04, 2017 11:58 pm

Tiistai 05. joulukuuta 2017 – "We wish you a merry christmas", Tesco, Hexham

Joskus olisi kai pitänyt yrittää edes jaksaa raahautua kauppaan Newcastleen asti, eikä aina kiroilla itsekseen Hexhamin Tescon valikoimaa. Näin kaksi vuotta myöhemmin ei voinut tulla yllätyksenä, ettei siellä myyty hänen suosikki proteiinipatukoitaan tai proteiinijauhetta. Silti se tuntui joka kerta yllättävän hänet, etenkin silloin kun Andrea makasi sängyssä pitkälle päivään, jaksaen vasta sitten lähteä salille, tehdä ruokaa ja oho, hups, hän oli kaupassa vasta kymmeneltä illalla. Silloin oli toisaalta ihanan hiljaista, mutta muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan.
”Kuka hitto tuotakin haluaisi syödä?”
Andrea naureskeli, katsellessaan pakastealtaassa olevaa popcornpizzaa. Kuka olisi muka niin mielipuoli, että haluaisi pizzaa, jossa oli popcornia päällä? Milloin oli sellainen tilanne, että se tuntui hyvältä idealta? Hä ei voinut vastustaa kiusausta ja nappasi kuvan Bexille. Tuo varmasti arvostaisi tämän komiikkaa ja järjenvastaisuutta! Jonkun olisi pakko. Jos tämä oli kaupassa, se tarkoitti että joku myös osti näitä.
Ja kukahan helvetti se joku oli?

Mitä muuta hänen piti ostaa? Niin, hedelmiä ja salaattitarvikkeita. Joo.
Andrea nappasi satunnaisia tavaroita kärryynsä, sen kummemmin ajattelematta. Andrea ajattelisi sitten vasta kotona, että mikähän helvetti se tämä tällä kertaa oli ja oliko se edes tarkoitettu ihmisravinnoksi. Elämä oli paljon mielenkiintoisempaa niin ja hän oli löytänyt monia maukkaita asioita niin. Silti oli mukavaa kun August toi käydessään aina ruokaa jääkaappiin. Isoveli osti järkeviä asioita, joista sai helposti kasattua pari ateriaa.

Vielä pari levyä suklaata, vähän limsaa koska viikonloppuna olisi kuitenkin krapula. Kivennäisvettä, sitä mangon makuista. Noin, olikohan hänellä nyt kaikki? Ehkä, kuka välitti jos ei ollut. Hän voisi tulla huomenna päivällä uudestaan kauppaan, kunhan olisi käynyt salilla.
Elämä oli niin tyhjää ilman hevosia.
Kassalla Andrea nakutti tiskin reunaa tyhjä katse silmissään, kun kassa piippasi tuotteita. Vanhemman puoleinen nainen katsoi paheksuen kahta erilaista pakkausta kumeja, jotka oli heitetty kaikkien muiden ostosten päälle.
Voisikohan hän suositella naiselle jotain nutturaa löysäävää toimintaa? Sentään hän osti niitä, koska ei tosiaan halunnut lasta.
Nainen käytti korttinsa maksupäätteen läpi, hymyillen aurinkoisesti. Ironista, kun otti huomioon että ulkona oli yö.
”Kannattaa kokeilla mansikkaa, se maistuu aika hyvältä. Jos saisit hymyä huulillesi.”
Kahden kauppakassin kanssa Andrea poistui kaupasta, hihittäen itsekseen. Olisi ehkä kotona hyvä mennä nukkumaan.
Mitäs oli tuijottanut niin pitkään?
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Ti Joulu 05, 2017 11:22 pm

Keskiviikko 06. 2017 – "Last Christmas", Norwood Farm, Hexham

Wesley oli keittiössä, Pearlin vallattua kylpyhuone. Nainen oli jupissut jotain siitä että halusi laittautua mennessään ulos (voisiko Pearl vaikka unohtua viikoksi reissulleen?) ja saanut pisamakasvoisen miehen siirtymään keittiöön. Hän kaatoi kylmän veden sekaan vedenkeittimestä kuumaa vettä, kokeillen sitä sormillaan. Keittiön pöydällä olevasta pahvilaatikosta kuului tuhinaa ja rapistelua.
”Ihan kohta, ette saa vilustua kylmästä vedestä.”
Mies naurahti pehmeästi, kaataen vielä hiukan lämmintä vettä muoviseen pesusaaviin. Noin. Hän kääri neulepaitansa hihoja, kääntyen pahvilaatikon puoleen.
”Hei Freud. Mitä muru? Pikkuinen piikkipylly. Tuletko sinä ensin? Tule vain, näytetään Caponelle mallia. Joo, niin... Ai, älä heittäydy pisteliääksi. Iskä tässä vain.”
Joku olisi voinut pitää englantilaismiestä hulluna jos olisi kuullut. Hänellä oli hampaidensa välissä pienen froteepyyhkeen kulma, kun kädet oli varattu pallolle menneen siilin kanniskeluun.

Varoen hän laski pallolle vetäytyneen siilin veteen. Se oli aina yhtä huvittavaa, miten ne kelluivat vedessä ollessaan pallona. Wesley rapsutti hellästi tuhisevan piikkipallon nenää, saaden sen näyttämään nyrtyneeltä.
Mieleen palasi se hetki kun hän oli saanut siilit luokseen. Hieman vajaa kaksi vuotta sitten hän oli ottanut siilit eläinsuojalta. Hän oli ollut niin onnellinen pienistä piikkipalloistaan.
Kuten tästä työpaikastakin kesällä. Nyt hän poti syyllisyyttä siitä että toivoi välillä olevansa jälleen Berliinissä. Siellä oli ollut hektistä, eläinten olot eivät ihan sitä mitä täällä (ja se oli asia jota hän arvosti farmilla aina yhtä paljon), työkavereita oli ollut paljon mutta siitä huolimatta elämä oli ollut helppoa. Viiden hengen tiivis yhteisö tuntui kierolta sketsisarjalta.
Toisaalta, oli hän Berliinissäkin mokannut.
Ei työkaverinsa kanssa, mutta kuitenkin naisen kanssa. Miksi hän ei oppinut?

”Sinä olet niin kultainen ja ihana, mutta olet ystävä.”
”Wesley, olet hyvä ystävä.”
”Olet kultaisin tapaamani mies.”

Se oli jotakin mikä toistui tiettynä teemana hänen elämässään. Pitiköhän Andromedakin häntä liian kilttinä, liian suloisena? Kaipaisiko tuokin erilaista miestä? Hän palasi hetkeksi viime viikonloppuun, siihen sähkökatkokseen Andromedan asunnolla. Tuo oli vaikuttanut niin... Järkyttyneeltä.
”No niin, eiköhän tämä riitä. Kuivataan sinut nyt. Etkä sitten pistä, jooko? En tarvitse verikokeita, piikkipylly.”
Wesley nosti Freudin varoen pyyhkeen päälle, kuivaten siiliä myötäpiikkiin suuntautuvin liikkein. Kun se oli kuivattu, hän nosti otuksen pöydällä olevaan pahvilaatikkoon ja kääri fleecevilttiä sen ympärille.
”No niin, Capsukka.”
Varoen hän nosti siileistä hieman aremman veteen. Caponea hän ei uskaltanut kelluttaa, vaan kannatteli siiliä kädellään vedessä. Se sai miehen hymyilemään.

Ehkä naiset eivät tosiaan halunneet miestä, joka käytti iltansa siilin kylvettämiseen tällaisella omistautuneisuudella ja hellyydellä. Hän ei vain tiennyt miten olisi ollut muunlainen. Wesley oli aina ollut mielettömän kiltti, halunnut muille hyvää ja miellyttää muita.
”Hienosti, Capone. Otetaanko tämän jälkeen jauhiksia? Joo, jauhomatoja hienolle mussukalle. Olet muru. Niin, hieno poika olet.”
Hän nosti Caponen nopeammin pois vedestä, kuivasi sen ja laittoi samoin fleecepesään laatikkoon kuin Freudinkin. Pesuvesi pois ja sitten hän otti lukitusta kaapista jauhomatofarminsa. Paljain sormin mies noukki sieltä vaaleanruskeita matoja, ojentaen suoraan sormista siileilleen. Ilmeisesti vain matojen haistaminen sai Pavlovin vaappumaan paikalle, juovaskunkin mustavalkea häntä tirheästi pystyssä.
Hän muisti kun oli saanut Pavlovin. Se oli tuskin jaksanut kävellä ja kun se oli alkanut kävellä, sen jalat olivat olleet vääristyneet.
”Ehkä pari. Vain koska sinunkaan elämäsi ei ole aina ollut helppoa.”
Milloinhan hän voisi vastata edes yhteen vaatimukseen menneisyydestään?
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Ke Joulu 06, 2017 11:23 pm

Torstai 07. joulukuuta – "Joy to the world", Hellpool Lane, Helian asunto, Hexham

Helia oli aamulla joutunut tukkimaan kaikki mahdolliset kolot asunnostaan, kun oli pitänyt karata avaamaan liike. Tehtyään pitkän päivän töissä, hän asteli portaat ylös. Ovi kiinni ja hiukset kiinni satiininauhalla. Pois kasvoilta, tiukasti.
”No niin. Missäs sinä Muumi kiemurtelet? Sain uuden terralukon kuormassa tänään. Ja isillä on koko ilta aikaa etsiä sinua. Po, minulla on rottakin.”
Hän asteli viekkain askelin peremmälle asuntoonsa. Shifu paukutti terraarion laseja. Yllätys.
”Mussu, sinä pääset ulos kun Po löytyy.”

Jos olisit kuningaspython, missä olisit? Helia katseli ympärilleen. Vessan hän oli käynyt läpi aamulla, jo lattialämmityksen takia. Ei ollut siellä ja ovi oli ollut kiinni koko päivän. Hän asteli tiskikaapille ja otti sieltä rasian, jossa oli sulanut rotta vesihauteessa.
Noin. Nyt oli houkutin, jahka hän löytäisi sen viheliäisen madon jostakin. Ei koskaan pitäisi luottaa siihen että pärjäisi ilman terraariolukkoa. Onneksi Po ei ollut myrkyllinen ja Augustille oli tullut yllättävä työvuoro.
Olisi ollut suorastaan hilpeää käskeä miesystävää varomaan, sillä jostain voisi löytyä palloksi käpertynyt mustavalkoinen python.
Toivottavasti August ei olisi niin herkkäsieluinen. Polla kun oli paha tapa karkailla heti jos terraarion laseissa ei ollut lukkoa.Yleensä siinä oli, mutta joskus eräs sulava iguaani saattoi hajottaa sen ja sitten oltiin hetki ilman. Hupsista.

Oli varmasti näky kun kaksimetrinen mies konttasi pitkin asuntonta lattiaa, kurkkien taskulampun kanssa kaikkiin mahdollisiin rakoihin. Lopulta Helia nousi ylös. Ei, käärme ei ollut missään alla, joten sen piti olla sitten ylhäällä. Mahtavaa. Onneksi hän yltäisi käymään katonrajankin läpi ilman apuvälineitä.
Taskulammi hampaiden väliin ja käymään asuntoa läpi hieman kerrallaan, nousten ylöspäin. Lopulta Helia löysi karkulaisen, tuulettaen käsillään voitonriemuisesti. Mies oli polvillaan sängyllä ja katsoi sängyn takana olevan patterin taakse. Hitaasti hän vei kapean kätensä patterin ja seinän väliin (luojan kiitos patteri ei ollut kovin kuuma, Po olisi voinut saada palovammoja) ja tönäisi käärmeen suomuista pintaa sormillaan.
Jaha.

Hän otti hellän otteen pallolle vetäytyvän pythonin kropasta ja ujutti sen pois, antaen luikeron eläimen madessa kättään pitkin niskalle.
”Nyt terraarioosi siitä, mussukka. Sitten saat rottasi.”
Helia lupasi käärmeelle nauraen. August olisi pitänyt häntä hulluna. Kuka tahansa olisi. Hän asteli matelijoidensa valtaamaan, alunperin makuuhuoneeksi tarkoitettuun huoneeseen ja siirsi käärmeen niskastaan takaisin terraarioonsa.
Kaikki hyvin.
Po oli tallessa.
August voisi tulla kylään lauantaina töidensä jälkeen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   To Joulu 07, 2017 10:25 pm

Perjantai 08. joulukuuta 2017 - Rosings Park, Slaley

Amanda kirosi itsekseen, kun seisoi Larissan oven takana ja kävi taskujaan läpi. Hän oli ihan varma että oli ottanut ne avaimet kaapista. Jalat eivät olisi jaksaneet enää kulkea pimeässä takaisin Rosings Parkiin ja sitä paitsi Julian lopettaisi valmennuksensa pian, eli vaara törmätä enoon olisi todellinen. Ei hän varsinaisesti enoaan pakoillut, mutta hän ei myöskään halunnut ihan vielä joutua jälleen kerran selittelemään itseään tuolle.
”Hevonperkele.”
Tyttö puuskahti ja istui portaalle. Hän katseli kauemmas valojen kajoon. Valoja oli päällä jo huomattavasti vähemmän, mutta iltatalli oli edelleen kesken. Larissalla menisi vielä hetki tulla tallilta tänne.

Ei mitään kiirettä, hän oli sanonut. Argh!
Tämän siitä sai kun jätti puhelimen kotiin ja karkasi enoltaan keskellä iltaa, sanomatta mitään ja pysytteli piilossa. Miksi hän ei osannut käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan?
”Et enää ikinä tee mitään tällaista, kuuletko?”
Julianin tiukka ilme piirtyi elävänä mieleen. Hän huokaisi raskaasti. Mitä tämä sitten oli, jos ei sellaista? Amanda veti softshell takkia tiukemmin ympärilleen ja hukutti kasvojaan kaulahuiviin. Oli varmasti mennyt jo minuutteja. Missä Larissa oli?
Tai sitten oli kulunut kaksi sekuntia. Sekin oli mahdollista.

”Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, miten lähellä olet menettää kaiken, minkä eteen olet tehnyt töitä. Olet ollut naurettavan onnekas urallasi, kun vastaavat stunttisi eivät olet tuhonneet uraasi kertarysäyksellä – et tunnu lainkaan ymmärtävän, että tällainen käytös on varma keino tuhota itseltäsi kaikki mahdollisuudet toimia kilparatsastajana. Jos se ei ole mitä haluat, minä tuen sinua siinä, mitä ikinä haluatkaan tehdä. Mutta jos sinä haluat ratsastaa, sinä et voi käyttäytyä näin! Yksikään kilpahevosen omistaja ei anna hevostaan vastuuttoman, ajattelemattoman ja epätasapainoisen teinin käsiin. Ymmärrätkö lainkaan, minkä arvoisia hyvät hevoset ovat? Ne ovat sijoituksia eikä niihin suhtauduta kevyesti – niin kuin sinä osoitat käytökselläsi tekeväsi. Sinä käyttäydyt kuin hemmoteltu lapsi, joka ei osaa ajatella omaa nenäänsä pidemmälle, ja jos minä olisin hevosenomistaja, en haluaisi sinua lähellekään hevostani.”
Silti hän oli saanut tänään harjata Mentosta, juoksuttaa Foxya ja eläinlääkäriltä hyvän lausunnon Huzzlelle. Julian ei ollut sanonut kenellekään mitään. Hän saisi edelleen ratsastaa.

Amanda puhalsi lämmintä ilmaa kämmeniensä sisään, hieroen sormia yhteen. Nerokasta unohtaa hanskatkin sisälle. Ei ihme että eno halusi huolehtia, aikuinen ihminen ja unohti sekä avaimet että hanskat. Hän puhalsi kuumaa ilmaa kirpeään iltaan, katsellen sen muodostamaa höyryä.

Hän saisi ratsastaa edelleen. Kukaan ei ollut vienyt häneltä vielä hänen uraansa. Jos käyttäytyisi hyvin, Amanda pääsisi asumaan takaisin omaan asuntoonsa. Hän voisi ehkä jopa sisustaa sitä nyt enemmän, kuin oli sisustanut kahdessa vuodessa. Ehkä se olisi hyvä idea.
Oli huolestuttavaa kun Julianin vierashuone tuntui kodikkaammalta kuin oma makuuhuone.
”Larissa! Hei! Anteeksi, unohdin toiset avaimet... Minä tiedän, olen tyhmä. Mennään, jäädyn. Tai työnnän sormeni niskaasi.”
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Pe Joulu 08, 2017 11:07 pm

Lauantai 09. joulukuuta 2017 – Rosings Park, Slaley

Miten pitkältä ajalta pari päivää saattoi tuntua?
Toki hän olisi voinut mennä Keikon luo myöhään illalla, käydä suihkussa ja kaatua sänkyyn, vain noustakseen seuraavana aamuna aikaisin tallille. Hevosten oli oltava Lontoossa Olympian kilpailuissa seuraavalla viikolla.

Pariin päivään hän ei ollut nähnyt Keikoa. Se tuntui ikuisuudelta. Miten se edes saattoi tuntua siltä? Olihan toki puhelin ja viestit, mutta se ei ollut sama asia kuin tehdä iltapala yhdessä, nukahtaa yhdessä ja syödä aamupalakin yhdessä.
Hyvä on, se oli ehkä totta että he viettivät aivan liikaa aikaa yhdessä, mutta mitä sitten? He eivät olleet aiemmin voineet tehdä niin ja nyt he saattoivat olla yhdessä kuin mikä tahansa vastarakastunut pari. Hän tiesi töidensä vievän aikaa, onneksi hän saisi olla tammikuussa vapaammin. Se lohdutti ajatuksena todella paljon.
Hän ihan varmasti veisi Keikon syömään hienommin silloin. Ei liian hienosti, mutta antaisi heille sellaisen ihanan treffi-illan. Paremman kuin Madridissa.

”Sshh, Spook, otetaan rauhassa. Hei, minä tiedän, se uusi kuolain on pehmeämpi, mutta se ei anna sinulle lupaa revitellä.”
Brian nauroi hellästi hevosen selässä. Spook oli selvästi huomannut uuden kuolaimen pienemmän vipuvaikutuksen ja painoi miehen kädelle raskaana, mutta ei sentään lähtenyt revittämänä pitkin maneesia. Se oli edistystä josta hän oli tumman punaruskean hevosen kohdalla enemmän kuin tyytyväinen.
”Hiiieeenoosti. Hyvä poika.”
Ratsastaja haki ratsuaan kevyemmäksi edestä ja rennoksi. Hän oli omasta mielestään edistynyt hevosen kanssa todella siitä kun oli saanut sen ratsastettavakseen kesällä. Brian kumartui kevyesti eteenpäin satulassa, rapsuttaen hevosen kaulaa.Lopulta hän haki Spookin siistiin pysähdykseen ja jalkautui, ojentaen hevosen ohjia paikalle kompuroineelle Vincentelle.
”Se oli viimeinen?”
”Se oli todellakin viimeinen. Jokainen lihakseni huutaa hoosianna van der Veenin kahden kouluvalmennuksen jälkeen.”
Artemis oli vaatinut. Saatanan irlantilaispiru.

”Lähdetkö suoraan kotiin?”
Brian jäi miettimään hetkeksi. Hän tiesi että Vincent kaipaisi varmaan seuraa yhdelle tai kahdelle. Mies vilkaisi kelloa, huokaisten pehmeästi.
”Jos saat sen riisuttua nopeasti. Haluat pubiin?”
”Todellakin haluan. Jos yhdet?”
”Vain yhdet. Minä ajattelin etten mene tänään kotiin yök-- Vincent Marlow!”
Hänen hevosenhoitajansa käveli kauemmas, kohti maneesin ovia, pussauskopista rallatellen. Harmaantunut irlantilaismies veti kypärää päästään ja tungettuaan hanskat sen sisään pyöräytti silmiään. Hevonhelvetti, ei tuo voinut olla tosissaan. Odottaessaan Vincentiä hän kaivoi puhelimensa esiin taskusta.
Miten sydän saattoikaan hypähtää ja siirtyä hakkaamaan epätahdissa kun Keiko vastasi.
”Hei, ghrá geal. Ethän nukkunut? Tiedän että kello on vasta kahdeksan, kunhan varmistin. Sitä vain, että kun tästä lähden, jos menen Vincentin kanssa yhdelle pubiin ja tulen sitten sinne?”
Mies hymyili suorastaan vajaaälyisen onnellisena puhelin korvallaan.
”Niin. Minä...”
Hän nielaisi palaa kurkustaan.
”On ikävä, vaikka siitä on vasta pari päivää. Minä ilmoitan kun tulen. Ei, minä syön pubissa jotain. No, jos välttämättä haluat. Olet niin rakas. Lupaan että hyvitän sen sinulle jollakin mukavalla. Nähdään.”
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Su Joulu 10, 2017 11:51 pm

Maanantai 11. joulukuuta 2017 – Norwood Farm, Hexham

Tuntui miltein siltä kuin olisi asunut jälleen vanhempien kanssa. Naurettava jännitys sykki mielessä kun hän veti neuleliiviä kauluspaidan päälle huoneessaan. Vielä rusetti kaulaan ja pikainen kurkistus ovesta ulos. Ketään ei näkynyt missään.
Oli naurettavaa hiippailla näin. Wesley otti Pavlovin kainaloonsa, päästäen Nietzschen Marigoldin huoneeseen. Nainen kun näytti olevan sängyssä vielä. Yksin tai Knoxin kanssa, sitä hän ei tarkistanut. Ei todellakaan. Wesleyllä oli muuta tekemistä. Hän kipitti portaat alas reippain askelin, otti jääkaapista valmissmoothien ja puki Pavloville valjaat.
”Mennään kylään. Käyttäydyt sitten pallukka, onko selvä? Ei hajuja Andyn huoneeseen, kuunteletko? Etpä tietenkään, miksi sinä minua kuuntelisit? Haluat autoon nukkumaan koska siellä on lempipesäsi häkissä. Senkin mukavuudenhaluinen-- Pavlov, tassu tänne nyt. Noin, hieno päärynä.”
Mies leperteli skunkille eteisessä kun puki sille valjaat päälle.

Smoothie toisessa kädessään ja Pavlov kainalossa hän tarpoi autolleen (Pav olisi toki voinut kävellä, mutta siinä menisi ikuisuus). Hän laittoi skunkin sen häkkiin takaluukussa, siirtyen itse kuskin paikalle. Ennen liikkeelle lähtöä hän korkkasi sen mansikkasmoothien, laittaen sen mukitelineeseen kun lähti ajamaan.
Oli naurettavaa aikuisena ihmisenä salailla sitä että kävi tapaamassa... tyttöystäväänsä(?) silloin kun vain oli aikaa. Ehkä se oli piilotelemisen arvoista koska hän ei jaksaisi Marigoldin reaktiota (amerikkalaisnainen varmasti kuulustelisi hänet nauraen elävältä ja sitten alkaisi pitää estoiselle englantilaiselle seksuaalivalistusta), Knox taputtaisi hänen olkansa sijoiltaan niillä miehekkäillä läimäisyillään ja sitten pitäisi Marigoldin painostuksesta varmasti tuoda Andromeda käymään tai jotakin.
Jotta vaaleahiuksinen voisi puhua ohi suunsa, kun tuolla oli huulta kymmenelle hammasriville, tai jotain sellaista, kuten nainen itse sanoi. Se siitä vielä puuttuisi.
Ja sitten oli se tosiasia, että Andromeda oli järkyttävän ujo nainen, joka ei kestäisi kymmentä sekuntia kauemmin heidän hullujen huoneensa keskellä saamatta paniikkikohtausta. Wesley ei tosiaan halunnut sitä.

Joten olkoon tämä hänen pieni salaisuutensa.
Asia, jonka hän voisi pitää itsellään, hymyillä puhelimelleen kaikessa rauhassa ja nauttia siitä että elämässä oli ihminen josta hän välitti niin paljon. Ilman seinähullujen asuintoverien tuomaa draamaa ja sotkua.
Wesley laittoi radion päälle, hyräillen satunnaisen kappaleen tahtiin. Voi kun hän olisi tiennyt, että myöhemmin tänään hänen pieni salaisuutensa romahtaisi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Eilen kello 12:25 am

Maanantai 11. joulukuuta 2017 – Greenridge Stables, Slaley

Raiden oli tullut tuomaan Benjaminin tunnille. Poika oli tohkeissaan satunnaisista ratsastustunneista isommalla ratsastuskoululla, ratsuponeista kylmäveriponien sijaan. Toisin kuin isänsä, poika kasvoi normaalisti ja alkoi olla isommille poneille sopiva.
Poika tuntui halkevan onnesta kun sai tänään jopa varustaa welsh ponin itselleen. Nahkatakkiin pukeutunut mies nauroi pojan innolle. Tänään oli tunneista vapaa päivä Skeldalessa, joten hän oli luvannut katsoa poikansa ratsastustunnin.

”Oh, anteeksi! Ei ollut tarkoitus, olen pahoillani...”
Mies kääntyi pahoittelevan äänen suuntaan, hymyillen ja pudisteli päätään. Häneen vahingossa törmännyt nuori nainen vaikutti nolostuneelta, haroessaan tumman ja galaksivärien sekoituksella värjättyjä hiuksiaan.
”Ei se mitään. Etsitkö jotakuta?”
Mies nyökkäsi naisen kädessä olevaa kypärää kohti. Se näytti liian pieneltä aikuiselle, joten ehkä tuo oli tullut tuomaan sen lapselleen.
”Hyvä... Etsin. Oletko nähnyt 10-vuotiasta tyttöä? Suurin piirtein näin pitkä.”
Vanessa näytti kädellään ja katseli ympärilleen.
”Minkä niminen?”
”Trisha.”
Mies hymyili pehmeästi ja osoitti yhden ponin karsinaa. Ainakin joku oli hetki sitten huikannut jotakin Trishasta sen karsinan suuntaan. Vanessa asteli Marsin karsinalle – tietty, totta kai tyttö oli paninsa luona – ja ojensi lapselle kypärän. Äitiään huikkaamalla kiittäen tyttö katosi Kitin ja Acen perässä tallista Marsin kanssa.

”Se vaihe että kaikki unohtuu?”
Raiden kysyi naurahtaen, pehmeyttä äänessään. Hän ojensi kättään toiselle erilaiselle vanhemmalle, joka erottui ratsaskoululla lastensa takia aikaa viettävistä vanhemmista kuin kipeä peukalo. Ihan samaan tapaan kuin hänkin.
”Raiden Wonchester. Poikani käy täällä tunneilla silloin tällöin.”
”Juurikin se. Ja jos muistutan, minulle tiuskitaan. Ah, Vanessa Locksley. Tyttäreni ylläpito-jokin-poni asuu täällä.”
Vanessa hymähti, esitellen itsensä. Oli piristävää vaihtelua että joku puhui hänelle kuin ihmiselle täällä. Ehkä se johtui tämän miehen erikoisesta ulkonäöstä myös. Se tuntui hyvältä. Edes pieni kohtaaminen täällä normaalien ihmisten maailmassa jonka aikana hänelle puhuttiin normaalisti, kuin ihmiselle.
”Minun pitää kyllä nyt mennä, tulin vain tuomaan kypärän, ennen kuin pitää karata taas. Oli kiva tavata, heippa!”
Vanessa lähti kiireellä, ehtiäkseen vatsatanssiharjoituksiinsa ja takaisin sillä aikaa kun Trisha ratsasti ja vietti aikaansa (asui) tallilla.
”Heippa!”
Raiden sen sijaan jäi katselemaan Benjin touhuamista vieraan ponin kanssa, hymyillen onnellisena.
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1214
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   Eilen kello 11:33 pm

Tiistai 12. joulukuuta 2017 – Haugh Lane, Hexham

Enemmän kuin raskaan työpäivän jälkeen tummanpunertava, puinen ovi sulkeutui opettajattaren takana kun hän astui kotiin. Vaaleanruskean villakangastakin peittämä selkä painui vasten ovea, Hildan vetäessä syvään henkeä.
Hyvä luoja mikä päivä. Eikä tämä ainakaan helpottaisi mitä lähemmäs joulua valuttaisiin. Lapset olivat niin levottomia, ettei historian opettamisesta teini-ikäisten ihmistaimien päähän tahtonut tulla mitään. Eikä asiaa ainakaan auttanut Hildan onneton kyky pitää kuria, tänään vaatimattomat kolme oppilasta olivat saaneet mennä rehtorin kansliaan.

Kissat saapuivat eteiseen laiskasti venytellen, puskien naisen kellohameen alta pilkottavia jalkoja, jotka oli tänään verhottu tummanvihreisiin sukkahousuihin ja yhdistetty punavihreän hameen kanssa.
”Whoopie, älä kynsi, au!”
Hän työnsi hellästi kissaa jalallaan kauemmas, napaten sen syliinsä. Noin, nyt oli parempi. Hän laski salkkunsa siististi oven viereen, lähtien luovimaan tietään kohti keittiötä. Kupillinen teetä, yksi kuppikakku ja sitten hän lähtisi kuoroharjoituksiin. Keittiössä hän laski kissan käsistään, naksauttaen vedenkeittimen päälle. Hilda hyräili itsekseen, rapsuttaen ohimennen pöydälle hypännyttä Brownieta.
”Miten teillä on mennyt? Oliko hyvät aamupäivä- ja iltapäivätorkut, hmmm?”
Lyhythiuksinen nainen kyseli kissoiltaan hymyillen. Ehkä hän voisi ottaa yhteyttä Oreon kasvattajaan. Tuolla oli ollut ihana kermanvaalea kissanpentu vailla kotia.
Kyllähän neljäs kissa menisi siinä missä kolmekin? Joululahjaksi itselle?

Berthilda kaivoi puhelimensa esiin, kirjoittaen kasvattajalle tekstiviestin, kysellen vienosti oliko kyseinen cremen värinen kolli edelleen vapaana. Se olisi oikein suloinen lisä laumaan!
Cookiedough.
Se olisi selvästi hyvä nimi pienelle kermaiselle, punertavalle kollipojalle. Nainen värähti innosta, tömistäen kevyesti jaloillaan. Hän kaatoi teetä lopulta pieneen, sievään posliinikuppiin ja otti kulauksen inkiväärillä ja sitruunalla maustetusta juomastaan. Hän ehti ottaa yhden haukkauksen, kun tajusi vilkaista mitä kello oikeasti oli.
Noin paljon!? Apua!
Hilda jätti kaiken niille sijoilleen, nappasi käsilaukun johon oli pakannut kuoroharjoituslappusensa siististi kansioon ja ryntäsi ovesta ulos. Pitäisi olla kirkolla ajoissa, ei olisi aikaa selvittää kulkiko bussia. Posket punaisina hän juoksi kohti harjoituspaikkana toimivaa kirkkoa.
Rouva Creighton olisi hyvin nyrtynyt jos hän tulisi myöhässä.
Ajatuskin puistatti.
Ja hän ei ehkä ehtisi saada rouva Marstallin kuivakakkureseptiä.
Katastrofi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: [Y] New Christmas Carol?   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] New Christmas Carol?
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Muu maailma-
Siirry: