PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1354
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: [Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään   Ke Loka 25, 2017 2:09 pm

Yksinpelejä Brian Darcyn elämästä.

Sunnuntai 8. lokakuuta 2017 – ilta

Kotiinpaluun jälkeen oli hyvä tarkistaa hevoset kuljetuksen jälkeen ja suunnata kohti kotia. Suihku, paremmat vaatteet ja ulos. Huonosti sujunut kisaviikonloppu kaipasi arvoisensa päätöksen jossakin Hexhamin hämyisessä baarissa, jossa Brian voisi tehdä huonoja päätöksiä ja puhua mukaansa mitäänsanomattoman naisen, jolla ei seuraavana aamuna olisi väliä. Mieluiten nainen olisi häipynyt ennen kuin hän heräisi seuraava aamuna. Hän ei onneksi koskaan ollut väittänyt selviytysmekanismiensa olevan terveitä, joten tämä olisi sallittua, eikö?
Brian ei kyllä välittänyt siitä kuinka sallittu suunnitelmansa oli, kun hän asteli Hexhamissa sijaitsevaan pubiin.

Sopivan loosin löydyttyä mies heitti sateesta kostean nahkatakkinsa penkille, napaten sormiinsa tiskiltä haetun paukun, joka ei tällä kertaa ollut viskiä, vaan jotakin vahvempaa. Ei ehkä paras idea tai edes sellainen, mitä psykologi suosittelisi, mutta kukaan ei ollut kysynyt keneltäkään. Mies halusi nyt unohtaa puhelimitse saamansa haukut ja kerätä voimaa huomisiin valmennuksiin, jotta ei löisi Artemista ties monettako kertaa. Mies oli käynyt hänen hermoilleen päivittäin sen jälkeen kun ystävä oli auliisti kertonut Keikolle hänen menneisyydestään.

Eniten siinä kaikessa Brian inhosi sitä miten se vaikutti häneen. Vastuuton, yhden hetken hauska, jonka ajan hän oli ollut naimisissa olevan naisen pakohetki avioliitostaan. Silti hän takertui siihen miten se kaikki päättyi. Ja siitä oli pian kuukausi, naurettavaa.
Enää hän ei takertuisi. Seuraavana aamuna kun hän heräisi, mies olisi unohtanut kaiken, keskittyisi työhönsä sen ansaitsemalla intensiteetillä. Sen hän päätti tehdä.

Ties montako irlantilaista elämän vettä vahvempaa myöhemmin Brian huomasi olevansa matkalla kotiin naisen kanssa. Mitään muistikuvaa ei ollut edes tuon nimestä, mutta siitä miehellä oli hämärä muistikuva, että tuo oli ollut kolmas kauniimman sukupuolen edustaja, jonka kanssa hän oli illan aikana flirttaillut. Kaksi muuta olivat saaneet aina unohtua seuraavan tieltä. Joku olisi saattanut luonnehtia varhaisen harmaantumisen kokenutta miestä siaksi, jopa hän itse oli sitä mieltä. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä.
Joku olisi voinut odottaa rentouttavaa yötä, mutta suudelmat vaihtuivat äkkiä lentäviin vaatekappaleisiin. Vaatteet eivät suinkaan lentäneet lattialle, vaan kohti irlantilaismiestä, jonka yltä ne oli hetki sitten riisuttu.
Oliko se nyt oikeasti niin vakavaa jos humalassa kutsui yhdenyön huumaansa väärällä nimellä?
Oli se ilmeisesti tämän naisihmisen mielestä.

Vähintäänkin masentava taksimatka kotiin sai arvoisensa päätöksen kun nahkakengät holahtivat autosta noustessa vesilätäkköön, hörpäten nilkkojen kohdalta kunnolla vedet sisälle.
”Helvetin perkele!”
Irlantilaismies kirosi ja humalassa koki hyväksi ratkaisuksi ottaa kengät pois. Onneksi kukaan naapureista ei tainnut nähdä selvästi humalatilassa ristiaskelin rapun ovelle kulkevaa kilparatsastajaa. Kotioven auettua mies onnistui kompuroimaan kisamatkan aikana ovien väliin kertyneisiin posteihin, sadatellen itsekseen. Naapurit varmasti arvostivat kompuroivaa, kolistelevaa irlantilaismiestä yhä enemmän, toivoen hänelle urallaan menestystä vain jotta Brian olisi enemmän poissa kotoa eikä saisi päähänsä auttaa surkeaa olotilaansa alkoholilla.

Seuraava aamu ei valjennut kovin kauniina tai oli se ulkona harvinaisen kaunis.
Sen sijaan keittiössä aamukahviaan juova mies ei kyennyt avaamaan verhoja tai laittamaan valoja päälle, ettei takaraivossa potkiva päänsärky saisi lisää tulta allensa. Tuntui kuin pään sisällä olisi ollut tuhansia kellonsoittajia, jotka kaikki hakkasivat kellojaan lekalla.
Pitäisi ryhdistäytyä.
Ehkä huomenna.
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1354
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään   La Marras 04, 2017 10:59 am

Maanantai 06. Marraskuuta 2017 - Brianin asunto Hexhamissa

Lauantaina Lontoosta kotiutettu mies oli käynyt aiemmin tallilla. Hän veti syvään henkeä, astuen kynnyksen yli omaan asuntoonsa. Oli nautinnollista olla kotona vihdoin, sairaalat kun eivät koskaan olleet miellyttäviä, vaikka ne olivat tulleet tutuiksi ammatin myötä. Ei sitä koskaan toivonut että joutuisi tutustumaan valkoihiin huoneisiin ja kliinisen steriiliin tuoksuun, mutta niin sitä vain joskus joutui. Kuten nyt, onneksi hän oli kunnossa.
Irlantilaismies laski apteekista saadun pussin keittiön työtasolle, kaivaen sieltä uuden kipugeelituubin. Se kuulemma auttaisi tulehdukseen, kun vain olisi vielä joku joka auttaisi sen levittämisen kanssa. Hoitaja oli hymyillen käskenyt miestä pyytämään vaimoaan tekemään sen. Brian ei ollut jaksanut korjata tuntemattoman hoitajan käsitystä siitä, että vihkisormus sormessa käymään tullut nainen ei ollut oikeasti hänen vaimonsa. Se tuntui samaan aikaan rikolliselta huijaukselta ja maailman ihanimmalta huijaukselta.

Vahvasti mentholilta ja aloe veralta tuoksuva geeli sai miehen pyöräyttämään silmiään. Miksi niiden piti aina tuoksua voimakkaasti? Haju jäi käsiin pitkäksi aikaa ja tarttui vaatteisiin. Ja tahmasi kaiken, lakanoita ja vaatteita myöten. Lisäksi olisi ollut helpompaa jos olisi ollut joku levittämässä sitä. Yksin peilin kautta venytteleminen ei oikein tuottanut toivottavaa tulosta, kun kipu vihlaisi venytellessä juuri siihen kohtaan, mihin geeli piti levittää. Parikymmentä kirosanaa myöhemmin irlantilaismies heitti tuubin kädestään, jatkaen hajun kiroamista päässään.
Hän vilkaisi puhelintaan, vain todetakseen ettei kukaan ollut kaivannut. Vanhemmat olivat soittaneet eilen, kysellen hänen tilastaan ja siitä, haluaisiko mies tulla Irlantiin toipumaan. Ei sentään, ei tämä ollut niin paha. Toisekseen, hän ei halunnut olla samassa kaupungissa eksänsä kanssa.

Lysähdettyään istumaan kankaiselle divaanisohvalle Brian irvisti. Se geeli. Nyt sitä oli sohvan kankaassa ja sohva lemuaisi sairaalalle seuraavan vuosikymmenen. Pitäisi polttaa se kun hän muuttaisi seuraavan kerran. Tosin, ennen seuraavaa muuttoa tulisi ehkä ajankohtaiseksi ennemmin hankkia uusi sohva muuten vain. Ruskeiden silmien katse osui pöydälle jääneeseen huulipunaan. Se oli jäänyt Keikolta varmaan silloin kun he olivat tehneet sovinnon. Olisivat vaikka puhuneet kuin aikuiset, kunnolla. Ei, hän oli antanut sen liukua heti pidemmälle, siihen mihin he olivat jääneet. Miltä sekin näytti naisen silmiin?
Mies hieraisi kasvojaan, älähtäen pian tuskastuneena.
"Helvetin perkele!"
Selkävaivainen esteratsastaja kolisteli kylpyhuoneeseen puolisokeana, laskien hanasta vettä. Hän huuhteli kasvojaan ja piti silmänsä auki, jotta saisi sen Saatanan itsensä keksimän geelin pois silmästään. Miten hän oli selvinnyt tähän asti hengissä yksin asuessaan, mutta nyt ei edes muistanut pestä käsiään kipugeeliä levitettyään? Amatöörien virhe oli unohtaa käsin peseminen ja saada sitä kirvelevää tatinaa silmiinsä. Hän oli hoitanut tarpeeksi monta lihasjumia ja revähtänyttä sellaista elämässään, että olisi pitänyt tietää paremmin.

Brian suoristautui ja katsoi peilikuvaansa. Väsyneet silmät eivät olleet kadonneet, vaikka hän ei ollut tehnyt muuta kuin levännyt. Kai hänet oli tuomittu elämään silmäpussiensa kanssa, palkintona kaikesta matkustamisesta työn mukana. Sormet hivelivät leukaa, mielen päättäessä jättää sen siistimisen toiseen kertaan. Jos hän nyt alkaisi leikkiä vielä partakoneellakin, hän olisi uudelleen sairaalassa kun oli ajanut kurkkunsa auki.
Mitähän sitä tekisi?
Normaalisti hän olisi voinut soittaa Artemikselle, kysyä miestä pubiin yksille. Nyt se ei ollut vaihtoehto, kun välirikko miehen kanssa rasitti edelleen kaikkia muita paitsi ammatillisia välejä. Töissä he osasivat käyttäytyä, mutta muuten siitä oli turha haaveillakaan. Keikollekaan hän ei viitsinyt laittaa viestiä. Nainen tiesi hänen aikataulunsa, tuo ottaisi yhteyttä kun haluaisi ja voisi tavata. Kumpi ikinä koittaisikaan ensin.
Kun tulisi se päivä ettei nainen haluaisi tavata?
Mies hieraisi väsyneesti kasvojaan. Kauanko hän kuvitteli kestävänsä tätä? Niin kauan kuin hän haluaisi ja vain saisi.

Havahtuessaan miltein naurettavan epätoivoisista ajatuksistaan, hän kulki keittiöön tyynesti. Teen keittäminen sujui sentään ilman katastrofia. Se tästä olisi puuttunutkin, että hän olisi polttanut itsensä kuuman veden kanssa pelatessaan. Jättäessään teen hautumaan, Brian asteli olohuoneeseen, vetäen tv-tason laatikon auki. Sieltä hän otti kuvan itsestään, kaksi lasta sylissään. Fiona taisi olla noin yksi, jolloin kuvassa oleva poika oli noin kolme. Siitä oli kuusi vuotta kun hän oli nähnyt lapsensa viimeksi, kuullut noiden sanovan häntä isäksi.
Vitut teestä, hän halusi viskiä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1354
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään   Ti Marras 14, 2017 9:16 pm

Torstai 30. marraskuuta 2017 – Iltapäivä

Ratsastettuaan hevoset kerrankin yhdessä aamupäivässä (joskus sattui ihmeitä, kun oli valmennuksista vapaa päivä kaikilla hevosilla yhtä aikaa), Brian oli eksynyt kotimatkalla Hexhamin keskustaan. Ensin hän oli käynyt postissa, hakemassa sieltä kirjattuna kirjeenä kotimaasta saapuneen korun. Se saisi olla yksi Keikon joululahjoista. Ei tuntunut kovin alkuperäiseltä antaa jotakin vihreistä haltioistaan tunnetun maan tarustoon liittyvää symbolia, mutta siro koru kauniilla, hillityllä kristallilla oli vaikuttanut naiselle sopivalta. Eikä vähiten merkityksensä takia. Kuvastakoon Bardin valoksi kutsuttu koru sitten vaikka sitä miten Keiko toi valoa hänen elämäänsä, kiven heijastellessa naisen täydellisyytta ja kärsivällisyyttä. Brian ei voinut taputtaa itseään olalle omalaatuisesta oivalluksesta, mutta sillä ei ollut väliä.
Hän ei voinut kehua ostaneensa naiselle joululahjaa vuosiin, eikä hän ollut siinä erityisen hyvä ollessaan naimisissakaan. Ainakin hän oli yrittänyt.

Eksyttyään sen jälkeen keskustan jouluhumuun hän antoi katseensa kiertää erilaisten kauppojen ikkunoissa. Lämmin kaulahuivi? Ei, Keiko osaisi kyllä ostaa itselleen mieluisen kaulahuivin. Villapaita? Ei, sama juttu kuin sen kaulahuivin kanssa.
Lopulta Brian huomasi eksyneensä kosmetiikkaa myyvään liikkeeseen, katsellen ympärilleen. Ei hän tiennyt mitään naisten kosmetiikasta ja ilmeisesti sen myös huomasi. Huolellisesti meikattu naismyyjä asteli miehen luo asiakaspalveluun luotu hymy huulillaan.
”Päivää, voisinko auttaa jotenkin?”
Se tuntui miltein painostukselta. Brian kiskoi kaulahuivia löysemmälle kaulassaan, huokaisten syvään.
”Ajattelin jotakin...”
Mitä Keiko oli hänelle? Voihan hemmetti. Myyjä hymyili rohkaisevasti, miltein samanlaista ärsyttävän tietävää hymyä kuin Vincent. Olivatkohan nuo jotakin sukua?
”Naisystävälle. Joululahjaksi. En oikein tiedä mitä.”
”Ilmeisesti vähän vanhemmalle naiselle?”
Brian kurtisti kevyesti kulmiaan, haroen harmaantuneita hiuksiaan. Pitäisiköhän samalla ostaa jotakin itselleen näihin silmänalusiin ja ryppyihin – tai vaikka joskus ajaa se sänki pois?
”Ei. Tuoksu ehkä? Ei kovin raskasta, kai.”
Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta ilmeisesti myyjä sai samantien ajatuksen, johdattaen enemmän kuin eksyneen irlantilaismiehen naisten hajuvesien luo.

Aivan varmasti ylihintaisen hajuveden ostettuaan Brian astui liikkeestä ulos. Hän vilkaisi mukaan eksynyttä voidetta – jokainen nainen kuulemma nautti hyvästä kuorintavoiteesta. Kuka hän olisi väittämään vastaan, kuulosti joltakin mistä hän oli avioliitossaan joskus kuullut. Silloin se välähti hänen mieleensä. Sen sijaan että Brian olisi jatkanut kadulla haahuilua keksimisen tuskan vallassa, hän otti suunnan kohti autoa. Autoon istuttuaan hän laski paperikassin ja postipaketin pelkääjän paikalle, kaivaen puhelimensa esiin.
Siinä. Jotakin tuollaista Keiko kaipaisi elämäänsä kaiken keskellä. Olipa hän ollut typerä mies.
Kuka nainen ei pitäisi lahjakortista hyvään kylpylään Alnwickissa? Sinne oli matkaa, hyvä on, mutta hän lupautuisi maksamaan naisen matkan sinne. Tuo saisi mennä vaikka ystävänsä kanssa joulun jälkeen rentoutumaan joulun jälkeen.
Olkoonkin että viikonlopun kattava lahjakortti lohkaisi paljon isomman loven hänen lompakkoonsa kuin mies oli ajatellut, mutta ei hän tällaista tehnyt usein. Hän jättäisi vain vaikka Harleynsa turhan kosmeettisen remontin tekemättä (jota oli suunnitellut ja säästänyt siihen) ja sillä selvä.
Oli tärkeämpää että Keiko saisi jotakin muuta kuin kaulakorun ja hajuveden (joiden kummankin kanssa oli vaara ettei nainen pitäisi niistä).
Takaisin alkuun Siirry alas
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1354
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: Vs: [Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään   Tänään kello 9:53 am

Tiistai 3. huhtikuuta 2018 – Aamupäivä, Newcastle

Keikon lähdettyä töihin Brian oli antanut naiselle hieman etumatkaa. Sitten hän oli hypännyt omaan autoonsa ja ajanut keskustaan, jossa avovaimonsa kyydillä tullut Artemis jo odotti. Viikonloppuna oli deadline hänen suunnitelmalleen ja Brianille alkoi todella iskeä todellinen epätoivo. Siksi mies päätti turvautua sarkastisen irlantilaisen apuun, ettei joutuisi siirtämään suunnitelmaansa vain koska ei osannut valita tai oikeastaan edes tiennyt mitä kihlattunsa haluaisi.
Metallihohtoisen harmaa urheiluauto pysäköitiin melko vauhdilla ja mies nousi tuhahtaen ylös autosta.
”Et vakavissasi aja vieläkin tuota.”
Artemiksen ääni kuului parin metrin päästä, miehen vetäessä sanojensa päälle henkosia sähkösavukkeestaan.
”Se on hyvä auto.”
”Ja sinne ei mahdu edes jalat.”
”No sitten varmaan kävelet. Tai menet linja-autolla?”
Se sai Artemiksen vaikenemaan ja nyrpistämään nenäänsä.

”Mitähän varten minä muuten olen täällä?”
Mies ojensi telineestä Brianille soijamaitolattea ja nosti itse käsiinsä valtavan kupin mustaa kahvia. Irlantilainen oli opetellut juomaan kahvia joskus mustana ja joskus kasvimaidoilla, kun ei osannut elää ilmankaan.
”Kiitos. Mistä arvasit että kaipaan kahvia?”
Mies juoksutti vapaan käden sormet hopeisten hiusten läpi, naurahtaen samalla vielä aamusta käheästi. Väsytti, mutta tämä oli hoidettava ennen työpäivää, jos mieli saada Artemiksen apua.
”En arvannutkaan, mutta minä kaipasin. Valvotetaanko sinua?”
”Artemis! Ei, kyllä minä olen nukkunut, johtuu stressistä.”
Brian otti kulkiessaan kulauksen kahvia ja sai punatukkaisen irlantilaisen katsomaan miestä kulmat kevyesti kurtussa. Mikähän tuota sitten stressasi? Brian ei tuntunut nykyään stressaavan mistään, kun oli muuttanut siihen söpöön lemmenpesään uuden naisystävänsä kanssa. Jos tuota nyt enää uudeksikaan saattoi luonnehtia, hän oli käsittänyt että pari oli tapaillut enempi vähempi vuoden päivät, vaikka vasta hiljan nainen oli saanut avioeronsa.
”Mitä sinä stressaat?”
”Sinä tiedät, jos koskaan muistaisit keskusteluja jotka käymme parin viskin jälkeen.”
Oranssit kulmat painuivat tiukempaan kurttuun. Hetkinen? Mistä he olivat...
”Ah! Oletko varma tästä?”
”En. En helvetissä ole millään tasolla varma.”
Brian ähkäisi kun kesken kävelyn ystävän käsi iskeytyi lapaluiden väliin, ilmeisesti lohdulliseen taputukseen. Ei ehkä olisi pitänyt hämmentyä, olihan hän tottunut Knoxin ystävällisiin taputuksiin silloin kun ystävää näki.
”Hei, ajattele positiivisesti! Se ei voi mennä huonommin kuin minulla meni ja olemme edelleen yhdessä!”
Sarkastinen huvittuneisuus loisti miehen äänestä läpi. Brian olisi halunnut kysyä että miten mies ei ollut tuon nyreämpänä siitä, mutta piti suunsa kiinni.
”Lohduttavaa, Artemis, lohduttavaa.”

Mies nykäisi valitsemansa liikkeen oven auki, ollen kierähtää ja tuulikaapissa kannoillaan. Ei hän ollut tajunnut että se näyttäisi näin kalliilta.
”Ehei, ei! Sinne nyt vain, pelkurileijona!”
Artemis nauroi, kääntäen ystävänsä ympäri ja miltein työnsi sinne kultasepänliikkeeseen hymyillen. Liike näytti kieltämättä siltä ettei Brian sopinut sinne (Artemis hieman paremmin jakkutakissa, suorissa housuissa ja italialaisissa nahkakengissään) mutta nyt ei ollut kyse siitä.
”Noh, kerro sitten. Mitä haemme? En tiedä osaanko auttaa. Veronica kyllä käyttää siitä sormuksesta tehtyä korua, että kai se oli ihan nätti.”
”Sinä teetit siitä korun, siitä saatanan sormuksesta? Ja hän käyttää sitä?”
”Veronica ei tiedä että se on se sormus jonka hän heitti kiroillen naamaani.”
”Voi jumalauta. Ja en tiedä mitä haemme. En vain... En tiedä. En minä pyytäisi apuasi jos tietäisin.”
Brian puuskahti, katsellen neuvottomana sormusten rivejä vitriineissään. Voisiko hän selittää romanttisen ravintolan ja hienomman hotellin muulla tavalla? Tuskin.
”Hienosti Brian. No niin. Mikä metalli?”
Artemis pudisteli päätään kun sai vastaukseksi vain miltein epätoivoisen katseen.
”Mistä hän pitää? Mitä metallia hänen muut korunsa ovat? Eejit.”
Brian jatkoi katselua ja ähkäisi epätoivoisesti.
”En tiedä.”
”Minkä värinen puhelin hänellä on? Tai millaiset kuoret siinä on?”
”... Vaaleanpunertavan kultainen?”
Artemis pärskähti. Ai hyvä jumala.
”Entä tietokone?”
”Aika samaa sävyä.”
Artemista alkoi huvittaa vain enemmän.
”Onko hänellä saman sävyisiä koruja?”
”Joitakin.”
”Eli hän pitää ruusukullasta.”
”Ai sillä on nimi?”
Mies huokaisi syvään ja lätkäisi harmaantunutta ystäväänsä takaraivolle.
”Et jumalauta ole tosissasi. Tässä menee vielä henki kanssasi.”
”Itse lähdit mukaan.”
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: [Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Hexham-
Siirry: