PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] A Little less conversation

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Hatsiubat
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1216
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: [Y] A Little less conversation   Su Loka 08, 2017 9:45 pm

Yksinpelejä Artemis Cavanaugh'n elämästä.

Sunnuntai 29. lokakuuta 2017

”Raisa ja Sergei, tänne! Hyvä, hienosti. Istu. Raisa, istu. Raisa!”
Whippet ei olisi millään malttanut asettua Newcastlessa sijaitsevan kolmion eteiseen edes siksi aikaa, että sen omistaja saisi sille nutun ja kaulapannan päälle. Mies kuitenkin sai mustan fleecehaalarin pennun päälle, vaikka se vaatikin hetken keskustelua energisen whippetin kanssa. Sergei näytti miltein kyllästyneeltä pennun sähellykseen, mikä sai irlantilaismiehen naurahtamaan pehmeästi.
”Minä tiedän poika, minä tiedän. On rankkaa elää idioottien kanssa. Kestä se, se on meidän nerojen kohtalo. No niin, mennääs ulos.”
Mies oli avannut asunnon oven ja tarkistanut ettei naapureita näkynyt. Ulkona hän suunnisti kohti puistoa, vetäen henkoset sähkötupakastaan. Kirpeä syysilma (ja myös kostea sellainen) tuiversi mustiksi värjätyissä hiuksissa ja piiskasi kasvoja. Sergeitä sää ei onneksi haitannut ja mustan nahkahihnan päässä säheltävä Raisakaan ei tuntunut välittävän siitä nyt kun se oli puettu nuttuunsa.

Mies naksautti kieltä kitalakeensa, kiinnittääkseen koiriensa huomion. Sergei siirtyi kiltisti omistajansa sivulle, pentua sen sijaan piti houkutella makupalalla. Pieni matka kävelytietä pitkin puistoon sujui melko rauhallisesti, saaden miehen hymyilemään. Miksi hän ei ollut hankkinut koiria aiemmin? Se oli ollut yksi elämän parhaita päätöksiä ja Artemis sentään katui hyvin vähän tekemiään asioita.
Hymy syveni leveämmäksi miehen kasvoilla kun puhelin ilmoitti vai hänen naisystävälleen omistetulla äänellä tekstiviestistä. Hän pysähtyi, vaatien koiriltaan itselleen kymmenisen sekuntia, että sai vastattua viestii lyhyesti. Viini ja pieni naposteltava hänen luonaan huomenna kuulosti hyvältä, sitä varten pitäisi vain siivota.

Hän vilkaisi koirapuistoa kävellessään sen ohi. Raisa jäi hetkeksi tuijottamaan puistossa leikkiviä koiria, inahtaen innostuneesti. Artemis huokaisi, houkutellen koiran mukaansa pehmeästi.
”Ei nyt. Kun Sergei ei ole mukana.”
Hän ei aina edes tajunnut, kuinka paljon puhui koirilleen. Ennen hän oli saattanut kulkea päivän puhumatta mitään, jos ei pitänyt valmennusta. Nyt hän puhui kahdelle nelijalkaiselle päivässä useita kertoja, eikä vain käskyjä. Se oli tavallaan vapauttavaa, sillä mies ei ollut koskaan osannut puhua itsekseen, mutta eläimille puhuminen ei ollut itselleen puhunut.
Puiston kiertämisen jälkeen oli aika pestä Sergein tassut, mikä kirvoitti snautserista joukon mitä mielenkiintoisimpia ääniä, saaden sen omistajan nauramaan. Vaikka hän ei ollut koskaan kuvitellut olevansa polvillaan vessan lattialla, pesemässä koiran kuraisia tassuja, tilanne nauratti.
”Sergei, en minä sinua pelkää. Älä jaksa. Noin, nyt se on tehty. Kuolitko? Sitä minäkin.”
Harmaa uroskoira tepsutteli kylpyhuoneesta loukkaantuneena, mulkoillen perässä seuraavaa omistajaansa tuimasti kulmiensa alta.
”Nohnoh. Haetaanko namit? Haetaanko teille namit?”
Lauseen viimeinen sana sai molemmat koirat kiiruhtamaan keittiöön, tietyn kaapin eteen. Siellä hän säilytti koiriensa ruokia, herkkuja ja luita (se oli myös ainoa kaappi keittiössä jossa oli lapsilukko). Mies otti sieltä pienet herkkutikut molemmille, kääntyen odottavien koiriensa puoleen.
”Sergei, maahan. Istu. Maahan. Istu, tassu. Hienosti, saa ottaa.”
Snautseri lähti häntä iloisesti pystyssä olohuoneeseen naminsa kanssa. Se ei koskaan jäänyt syömään keittiöön.
”Raisa, istu. Tassu. Odota. Hyvä tyttö, saa ottaa.”

Mies vilkaisi kelloa, huokaisten syvään. Hän voisi hetken katsoa eilen kesken jäänyttä ohjelmaa, ennen kuin aloittaisi ruoanlaiton. Irlantilainen otti pullon vettä itselleen ja settui hyvään asentoon sohvalle. Herkästi palelevat, laihat jalkansa mies peitti torkkupeitolla, jonka alle kömpi alle minuutissa myös hänen nuorempi koiransa. Kun Raisa oli valmis asettautumisensa kanssa, sinisestä whippetistä näkyi peiton alta vain kuono, joka lepäsi miehen reidellä. Mies silitteli koiran kaulaa peiton läpi hajamielisesti, saaden Raisan takajalan rapsuttamaan tyhjää. Sergei makasi sohvan edessä, vilkaisten omistajaansa jälleen kovin paheksuvana.
”Sergei, tiedät että mahdut sohvalle myös jos haluat. Ei ole minun syyni, että makaat siinä.”
Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] A Little less conversation
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Newcastle-
Siirry: