PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [P] Behind Every Great Man

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Lilya
Melkein julkkis
Melkein julkkis
avatar

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 25.09.2017

ViestiAihe: [P] Behind Every Great Man   Pe Loka 06, 2017 10:45 pm

Hatsiubatin Gabrielle Morland ja Lilyan Wren Reynard työskentelevät samalle miehelle, joten tapaamiset ovat valtion tulevaisuuden kannalta välttämättömiä.

Maanantai 2.10.2017, aamupäivä, Lontoo

"Winston! Tänne! Tuo pallo tänne!"
Wren oli kyykistynyt musta-valkokuvioiselle lattialle ja ojensi toiveikkaasti käsivarttaan kohti corgia, joka mennä viiletti tassut sutien, liian suurilta näyttävät korvat riemusta lerpahdellen.
Olkoon, ehkä Winston ei ollut ollut jonossa ensimmäisenä silloin, kun järkeä oli annosteltu, mutta voi Luoja, että se oli suloinen.
Wren oli törmännyt elämässään moneen mieheen, joihin sama kuvaus olisi sopinut täydellisesti.
Winstonin kierähtäessä läähättäen selälleen nainen suoristi selkänsä ja vilkaisi vaivihkaa rannekelloaan.
Miksi hän tunsi olonsa niin... hermostuneeksi? Herra Edgerly oli valinnut hänet hakijoiden joukosta, kaikki oli tapahtunut protokollan mukaan, eikä kellään pitäisi olla mitään valittamista asiaan.
Ei kai Gabrielle Morland häntä sentään elävältä söisi, vai mitä? Puhelimessa nainen oli ainakin vaikuttanut aivan täyspäiseltä ihmiseltä.

Gabrielle oli tullut Lontooseen ja sopinut tapaavansa Charlesin vasta seuraavana päivänä. Tänään nainen oli saapunut virka-asunnolle tavatakseen tuon uuden assistentin. Hän halusi tavata tuon, sillä joutui työskentelemään assistenttien kanssa, joten yhteys piti luoda. Tavoilleen uskollisesti laventelin sävyiseen mekkoon pukeutunut nainen asteli oikeaan huoneeseen, katsoen pientä koiranpentua hymyillen.
"Päivää." Kasvoille oli tehty huoliteltu, hyvin luonnollinen meikki. Tuntui miltein syntiseltä jättää pieni lapsi isänsä huostaan eden päiväksi, mutta Matthew pärjäisi varmasti Teddyn kanssa. Ainakin tummaihoinen nainen näytti hymyillessään ystävälliseltä. Ei, hänellä ei ollut aikomustakaan pelotella Wreniksi kutsuttua naista karkuun. Mikäili tuo olisi pätevä.

Winston kiepautti itsensä ympäri, ravisti päätään ja alkoi sitten jahdata omaa hännäntöpöään.
Wren huokaisi ja pudisti päätään, kietaisten odotellessaan hiuksensa uudelleen löyhäksi nutturaksi niskaansa.
"Ei se sinun vikasi ole, Winston. Hieno poika olet joka tapauksessa", hän hymähti ja kumartui uudelleen houkuttelemaan koiraa luokseen.
Tietenkin juuri sillä hetkellä Gabrielle päätti saapua.
Wren suoristautui nopeasti ja käänsi katseensa tummahipiäiseen naiseen. Laventelinsiniseen pukuun pukeutuneena tämä näytti äärettömän tyylikkäältä, ja Wren koki hetkellisen paluun kauhunhetkiinsä ennen haastattelua. Vihreä jakku, kapearaitainen paita ja laivastonsininen hame yhdistettynä kirkkaan keltaisiin korkokenkiin ei ollut asu, jota olisi voinut kutsua klassiseksi.
Yritä edes.
"Gabrielle? Mukava viimein tavata kasvokkain", punahiuksinen nainen sanoi ja ojensi sitten kättään tervehtiäkseen tätä kunnolla. Hänen ei aivan onnistunut pakottaa hymyä kasvoilleen (hän oli siinä tavattoman huono), mutta toffeenruskeiden silmien katse oli joka tapauksessa avoin.

Gabrielle ei oikeastaan välittänyt siitä mitä naisella oli yllään. Se ei ollut hänen asiansa - jos Charles hyväksyi värikkään pukeutumisen, se oli hyvä.
"Kyllä, Gabrielle Morland. Hauska tavata." Nainen istui alas, nykäisten hieman ennen polvea päättyvän hameen helmaa suoraan istuuduttuaan.
"Joten, miltä sinusta on tuntunut työskennellä Charlesille?"

Heidän tapaamistaan varten pöydälle oli katettu naurettavan yltäkylläinen teetarjotin. Siis todella yltäkylläinen, Wren olisi hyvin voinut elää sellaisella voileipien, skonssien ja pikkuleipien määrällä useamman päivän.
"Tahdotko teetä?" hän kysyi ennen kuin istui alas, siirtäen jo valmiiksi siron posliinikupin lähemmäs itseään kaataakseen siihen höyryävän kuumaa teetä pyöreäkylkisestä pannusta.
"En muista, milloin viimeksi olisin tuntenut olevani näin vahvasti elossa."
Gabrielle vilkaisi tarjotinta, naurahtaen pehmeästi. Voi jestas. Kevyttä liioittelun makua.
"Kyllä, kiitos." Ainahan sitä voisi kupillisen juoda. Tai kaksikymmentä.
"Nauti tuosta tunteesta." Välillä tuntui ettei sitä kestäisi kauan, vaikka hänelle ainakin Charles oli enemmän kuin helppo asiakas edellisiin verrattuna.
"Haluan sinun tietävän, etten ole arvostelemassa sinua tai työtäsi. Eikä minua tarvitse pelätä."

Wrenin huomio kiinnittyi naurahdukseen ja hän vilkaisi naisen katseen suuntaan.
"Ollaanko täällä aina näin yltäkylläisiä?" irlantilaisnainen tiedusteli samalla kun ojensi teekupin Gabriellalle. Hän kaatoi kupillisen vielä itselleenkin, ennen kuin istahti alas ja risti jalkansa rennosti. Winston keskeytti päämäärättömän ryntäilynsä suunnatakseen pöydän luo herkkupalojen toivossa.
"Winston, senkin porsas, ei! Kuka sinua on pöydästä syöttänyt..." Wren murahti ja käänsi katseensa corgista takaisin häntä vastapäätä istuvaan naiseen.
"Väitätkö siis, ettei tunne ole pysyvä?"
Ajatus tuntui mahdottomalta, kun otti huomioon, millaisista lähtökohdista hän oli. Jopa ne hetket, kun hän kaatui vuoteeseen puolikuoliaana, saivat hänet kiljumaan henkisesti riemusta.
Naisen huomautus pelottelusta sai viimeinkin Wrenin suupielet nytkähtämään.
"Voin vakuuttaa, ettei minua ole kovinkaan helppo pelotella. Usko pois, kasvoin Irlannissa... Sinä siis vastaat herra Edgerlyn pr-puolesta?"

"En tosiaan tiedä." Nainen pudisteli kevyesti päätään. Tällainen oli kyllä täysin hätävarjelun liioittelua.
"En voi kehua käyväni täällä kovin usein." Mitä sitä ei olisi tehnyt matkustelua vältelläkseen, kun kotona oli muutaman kuukauden ikäinen poikalapsi, joka tarvitsi vielä äitiään enemmän kuin maan ulkoministeri?
"Väitän. Toki toivon toista sinun kohdallesi." Gabrielle ei toki ollut toiminut assistenttina sitten opiskeluaikojensa, mutta edellisessa työssään hän oli väsynyt.
"Hyvä niin. Ja kyllä, sen mitä siitä pitää vastata. Hän järjestää minulle melko vähän oikeita töitä, jotenn lähinnä seurailen mitä hänestä kirjoitellaan ja kerään eräänlaista yhteenvetoa hänen suosiostaan ja julkisuuskuvastaan kokoajan."

Winston tuntui päättäneen, että osa pöydän antimista kuului sille, ja alkoi juosta pöydänjalan ympäri typerä corgihymy naamallaan.
Ei ihme, että seuraajat rakastivat sitä. Siunattu elukka.
"En ole koskaan nauttinut erityisen rauhallisesta elämästä, joten ehkä minulla on toivoa."
Wren lisäsi teensä joukkoon kaksi sokeripalaa ja jäi odottamaan niiden liukenemista höyryävän kuumaan veteen.
"Ulkoministerimme ei siis ole erityisen skandaalinhakuinen?" hän tiedusteli, kohottaen kysyvästi toista kulmakarvaansa. Suoraan sanottuna hänen mieleensä ei noussut montakaan tapausta, joissa lehdet olisivat päässeet hekumoimaan herra Edgerlyn villistä elämästä.

Gabrielle vilkaisi pöydän alla juoksevaa koiranpentua, komentaen sitä tiukasti. Hän ei halunnut vahingossa potkaista työnantajansa pentua tai astua noustessaan sen päälle. Winston oli liian suloinen siihen.
"Ei, sitä hän ei todellakaan ole. Hän on hyvin rauhallinen, joskus liiankin. Luoja tietää että olisin onnellinen edes pienestä repäisystä silloin tällöin. Sanon tämän hänen kummipoikansa äitinä ja ystävän vaimona." Gabrielle nosti teekupin huulilleen, kehuen ainakin hetkeksi asettunutta pentua. Kyllä se unohtaisi torut alle puolen minuutin.

Komennettu Winston tipahti hämmentyneesti takapuolelleen ja jäi läähättämään, suupielet edelleen typerään virneeseen kääntyneinä.
Vaikka eiväthän koirat osanneet virnistellä. Se oli hölmöä inhimillistämistä.

_________________
"Oh come on. Be brilliant."





Viimeinen muokkaaja, Lilya pvm To Loka 12, 2017 10:35 pm, muokattu 3 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Lilya
Melkein julkkis
Melkein julkkis
avatar

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 25.09.2017

ViestiAihe: Vs: [P] Behind Every Great Man   Pe Loka 06, 2017 10:48 pm

Wren teetään sirolla, hopeisella lusikalla, jonka vei hetkeksi huultensa lomaan. Sokerin makeus jäi kummittelemaan kielelle.
"Oh, kummipoikansa? Hän mainitsikin, että olet osittaisella äitiyslomalla. Mikä poikasi nimi on?"
Hän laski lusikan kädestään ja otti varovaisen kulauksen teestään.
"Kieltämättä herra Edgerly vaikuttaa varsin... yksityiseltä. Hänen kaappeihinsa on vaikea kuvitella kovinkaan monta luurankoa piilottelemaan."
Valitettavasti.

Gabrielle ajatteli sen mielellään koirien hymynä. Winston näyttikin niin onnelliselta. Joskus vielä hekin voisivat hankkia koiran.
"Tavallaan. Teen töitä vain Charlesille, joten hoidan kyllä kaiken mitä hän tarvitsee. Matthew. Hän syntyi joulukuussa." Gabrielle ei koskaan kyllästyisi puhumaan pojastaan. Ehkä olisi siis hyvä lopettaa, ennen kuin hän todella aloittaisi.
"Hän on ja olen iloinen siitä. Toki, jos huomaat jotakin toimenkuvaani kuuluvaa, mikä epäilyttää, kerro toki. Olen täällä katkaisemassa epämääräisiltä huhuilta siivet."

Ei vielä vuottakaan.
"Matthew on ihastuttava nimi. Sen alkuperähän on lahjaa tarkoittavassa sanassa? Ja herra Edgerly on siis hänen kummisetänsä? Herttaista."
Wren ei täysin voinut estää mielikuvaa Charles Edgerlystä istumassa Don Corleonen paikalla. Paitsi että Don oli hitaasti lähemmäs hiipivää tulta, herra Edgerly taas murtuvan jään ritinää.
Heidän ensimmäinen kohtaamisensa palasi taas Wrenin mieleen. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Hän pudisti kevyesti päätään.
"Tietenkin. Pidän silmäni auki. Onko jotain muuta, mitä toivot yhteistyöltämme?"

Gabrielle hymähti pehmeästi. Hän ei ollut syventynyt nimen merkitykseen, mutta se piti paikkansa. Matthew oli lahja vanhemmillensa.
"Ei sen erityisemmin. Halusin vain tavata, varmistaa sen että olet järkevä ihminen, vaikka ei kai Charlesin kohdalla pitäisi epäillä. Ja toivon todella, että minun tietooni tulee sellaiset asiat, mitä voisitte kuvitella minun haluavan tietää."

Wren kohotti jälleen ilmeikkäästi kulmakarvaansa, pieni hymy kohotti suupieltä.
"Oletko jo onnistunut tekemään minun järjenjuoksustani diagnoosin, vai odotatko keskustelun loppuun?"
Winston tuntui reagoivan sanaan "järki" ja alkoi taas jahdata häntäänsä, ilman minkäänlaista näkyvää syytä.
"Haluan tosin huomauttaa, että olen irlantilainen, joten se saattaa vaikuttaa... Ja totta kai. Minulla on sinun numerosi. Jos herra Edgerly menee hölmöilemään, ilmoitan siitä suoraan sinulle."

"Uskon järkesi juoksevan aivan hyvin. Karkuun. Kovaa. Kuten meillä kaikilla muillakin." Yksin luoja tiesi että Theodore oli yrittänyt ajaa hänet hulluksi eilen, miltein siinä onnistuen. Nainen vilkaisi töpöhäntäistä koiraa, joka yritti selvästi jahdata häntäänsä. Ei mitään järkeä.
"En minä pelkää että hän hölmöilee. Media senkin edestä."

Wren naurahti ja hörppäsi teetään.
"Voin vakuuttaa, että sen se on tehnyt jo hyvän aikaa sitten. Mutta tulen loistavasti toimeen sillä vähällä, joka minulla on jäljellä... Winston, lakkaa leikkimästä Ouroborosta."
Nimensä kuullessaan corgi pysähtyi kesken liikkeen, tuiskahti miltei kuonolleen ja lähti sitten kiitämään Wrenin luokse minkä töppöjaloistaan pääsi. Nainen kurtisti kulmiaan, mutta kumartui siitä huolimatta rapsuttamaan olentoa, jonka nahka tuntui hieman liian suurelta koiraan verrattuna. Kasvuvaraa.
"Mmm, voin kuvitella. Onko jotakin, mitä pitää erityisesti silmällä? Median lempiaiheita hänestä?"
"Minusts tuntuu että mieheni yrittää välillä viedä minulta ne viimeisetkin rippeet." Silti hän ei olisi suostunut naimaan ketään muuta.
"Yleensä olemattomat suhde-epäilyt milloin kenenkin kanssa."

"Olen olettanut, että se on kirjoitettu pienellä präntillä parisuhdesopimukseen. En vain ole vielä onnistunut löytämään, mille sivulle."
Winston kierähti selälleen, eikä Wren voinut vastustaa haluaan rapsuttaa sen vatsaa. Voi Winston, sinä karvainen sydäntenmurskaaja!
"Ah, lehdistön lempiaihe! Yksi vääränlainen valokuva, huonosti ajoitettu katse, monitulkintainen sana... Lehdistön jäsenet ovat varsinaisia velhoja, mitä sellaiseen roskaan tulee. Eikä se tunnu loppuvan edes silloin, kun julkisuuden henkilö avioituu."

"Olen aivan samaa mieltä." Silti naisen äänessä viipyi lämpö, kun hän mainitsikaan perheestään. Että hän kaipasi kotiin. Huomenna vasta.
"Ja tässä tilanteessa ne ovat vain tuulesta temmattuja. Mutta jotain on keksittävä." Gabrielle ei voinut ymmärtää sitä vimmaa. Miksi? Hän oli tylsä ja torppasi aina kaiken sellaisen.

Wren lähes kadehti rakastavaa sävyä, jolla Gabrielle puhui perheestään.
"Sellaista se on. Seksi myy, joten lehdet suoltavat sitä ulos, niin mainoksissa kuin juoruissa."
Selkä alkoi väsyä kumartelusta, joten lopulta Wren yksinkertaisesti nappasi Winstonin syliinsä - mikä sai koiran ensin jähmettymään täysin, sitten keinuttamaan koko karvaista ahteriaan. Voi jessus.
"Ja onhan herra Edgerly varsin arvoituksellinen henkilö, joten voin kuvitella, kuinka reportterit kirjoittavat juttuja kuola innosta roiskuen."

"Eikä välttämättä edes seksi. Vaan romantiikka." Niin paljon kuin Gabrielle nauttikin romantiikasta itse, lehdistö olisi saanut kyllä jättää muiden suhteet rauhaan.
"On. Sehän hänestä uhrin sellaiselle sonnalle tekeekin. Noh, ehkä he vielä joskus kyllästyvät."

Wren ei oikeastaan uskonut romantiikkaan. Mutta kai se toimisi, arvon herra pääministeri löytäisi jonkun surkean tyttöparan, joka työskenteli niska limassa ja kärsi maailman epäoikeudenmukaisuudesta, ja kantaisi tämän vahvoilla käsivarsillaan uuteen elämään.
Ehkä sellainen tarina myisi. Ja tukehduttaisi Englannin siniveriset teehensä.
Ajatus hymyilytti.
"Täytyy toivoa. Ehkä herra Edgerlyn täytyy vain tarjota heille jotain mielenkiintoisempaa kirjoitettavaa."
Turha toivo. Politiikka myi harvoin yhtä hyvin kuin rakkausjuorut.
"Hänhän osallistui siihen tanssikilpailuun?"

"Niin osallistuu. Se tulee työllistämään minua koko syksyn." Nainen huokaisi. Tavallaan hän oli salaa vähän innoissaan.
"Vaikka toisaalta, olen hieman innoissani. Ei kerrota hänelle." Gabrielle virnisti hieman teekuppinsa takana.

Charles Edgerly ei vaikuttanut henkilöltä, joka noin vain suin päin ilmoittaisi itsensä tanssikilpailuun.
Wren rapsutti mietteliäänä Winstonia korvan takaa, ja corgi kallisti autuaana päätään.
"Lehdet repivät sellaisesta kyllä riemua", nainen myönsi, toinen suupieli ylöspäin nykien. Mies tuntui olevan täynnä mysteereitä, tämä oli kuin erityisen kiehtova ristisanatehtävä, josta ei tiennyt, mistä suunnasta olisi kannattanut lähteä liikkeelle.
"Kauanko olet työskennellyt hänelle?"

_________________
"Oh come on. Be brilliant."



Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Lilya
Melkein julkkis
Melkein julkkis
avatar

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 25.09.2017

ViestiAihe: Vs: [P] Behind Every Great Man   Pe Loka 06, 2017 10:49 pm

"Niin repivät." Niin aikoi tosin tehdä myös miehen pr-edustaja, mutta sitä Charlesille ei oltu vielä kerrottu. Hups.
"Alkusyksystä asti. Erosin vanhasta työstäni voidakseni olla kotona lapsen kanssa."

Winston alkoi käydä levottomaksi, ja Wren laski koiran varovasti lattialle, jotta se pääsi taas oikomaan pätkitynoloisia jalkojaan.
"Vaikutat yllättävän tyytyväiseltä asiasta. Onko suunnitelmissa jokin yhtä nerokas ajatus kuin Winstonin instagram-tilin perustaminen?"
Wren katsahti naista mietteliäästi. Olikohan tämä todella valinnut jäädä kotiin, vai oliko kyse vain ympäristön painostuksesta?

"Sanotaan näin että vaikka ilmoittautuminen ei todellakaan ollut ideani, aion hyödyntää sen, kerran tästä ei saa puhuttua häntä poiskaan." Nainen vastasi hymyillen.
Hän oli todellakin valinnut itse. Gabrielle oli saanut irtisanouduttuaan useammankin työtarjouksen, jotka oli hylännyt. Hän oli jo todistanut mihin urallaan pystyi, nyt oli perheen vuoro.

Kai tanssikilpailuun osallistumisesta saattoi repiä aineksia tietynlaisen imagon luomiseen. Sellaisen, johon kuului myös yksi ääliömäinen corgi, joka oli kellahtanut kyljelleen ja yritti nyt taipua kaksin kerroin yltääkseen nuolemaan takapuoltaan.
Jessus mikä elukka.
Wreniä hymyilytti, joten hän käänsi katseensa pois koirasta ja piilotti hymyn teekuppinsa taakse.
"Uskoisin, että tulemme varmasti oikein hyvin toimeen keskenämme."

Kun tarkoituksena oli tehdä esimiehestään julkisuudessa hieman inhimillisempi, ällöttävän suloinen corgi ja tanssikilpailu olivat oikein käypä alku.
"Emmeköhän. Voi Winston, tule tänne." Nainen taputti reittään ja nappasi luokseen lopulta (kolmannella tai neljännellä pyynnöllä) taapertaneen pennun syliinsä.
"Winstonin Instagramissa on se hyvä puoli, että joudun seuraamaan itse sitä." Nainen virnisti vinosti. Oli kerrassaan kamalaa joutua seuraamaan söpön koiran elämää. Tai sitten eim

Wren laski teekupin kädestään ja nyppäsi ajatuksissaan pari pitkää, vaaleaa karvaa laivastonsinisen hameensa helmasta. Jo ensimmäisen työpäivänsä jälkeen hän oli marssinut kauppaan ostamaan säästöpaketillisen teippiharjoja. Hyödyllisiä kapistuksia jokaiselle koiranomistajalle, mutta myös henkilölle, joka suosi puvuissaan vähänkään tummempia sävyjä:
Henkilökohtainen assistentti oli jo alkanut katsella itselleen uutta laukkua sillä silmällä, että siihen saisi mahdutettua kaiken tarvittavan oheissälän. Kengännauhoja, kamman, sellaista.
"Winstonin instagram on hurmaava", nainen myönsi. Jos maailma jotakin rakasti, niin suloisia, hölmöjä koiria.
"Sen ympärille pitäisi kehitellä jonkinlainen hyväntekeväisyyskampanja. Winston olisi loistava keulakuva."

Gabrielle vilkaisi koiranpentua hymyillen. Hän oli kissanomistajana oppinut kantamaan teippiharjaa mukanaan jo aikoja sitten.
"Niin on. Ja olen ajatellutkin sitä, mutta hyvä kohde on vielä haussa."

"Toivottavasti sellainen löytyy pian."
Maailma oli harvinaisen epäreilu paikka, jos sattui syntymään kädessään huonot kortit, oli sitten eläin tai ihminen. Wren oli kohottamassa teekupin huulilleen hörpätäkseen viimeisen kulauksen, kun puhelin piippasi merkiksi viestistä. Hän kaivoi sen esiin taskustaan ja katsahti näyttöä.
"Oletko- Voi paska!"

Ehkä sen olisi luonnollista liittyä eläimiin, mutta Gabriellen pitäisi kuitenkin ehdottaa sitä Charlesille.
Nainen kohotti kevyesti kulmaansa.
"Hmm?"

"Monarch Airlines meni ja kaatui."
Wren nousi nopeasti pystyyn, katse yhä puhelimen ruutuun suunnattuna.
"Pakko mennä, tämä on... Tule, Winnie, mennään."
Hän oli jo kohottamassa kännykkää korvalleen.
"Täytyy jatkaa keskustelua jokin toinen kerta."

Gabrielle kohotti toisen kerran kulmaansa. Noh, ehkä hän voisi ottaa taksin hotellille ja potea koti-ikävää. Ei hetkeen kaksipäiväisiä matkoja Lontooseen.

Wren nappasi Winstonin kainaloonsa, tarkoituksenaan sysätä koira assistentin huomaan. Se vielä eksyisi loputtomien huoneiden sokkeloon. Vaikka koirilla kai oli hajuaisti, joka toimi niiden eduksi silloinkin, kun ympäristö koostui labyrinttimaisesti levittäytyvistä huoneista ja portaikoista.
Wren katsahti vielä Gabrielleen, aikeenaan hyvästellä kunnolla, mutta ääni linjan toisesta päästä vaati hänen huomionsa. Sen sijaan nainen heilautti kättään sen verran, kuin koiraa pidellessään pystyi ja pyyhälsi ulos huoneesta.

_________________
"Oh come on. Be brilliant."



Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: [P] Behind Every Great Man   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
[P] Behind Every Great Man
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Muu maailma-
Siirry: