PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] Dancing through life

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:03 pm

Pätkiä Evien elämästä niin Lontoossa kuin Newcastlessakin.
-----
Joulukuu 2016

”Evie. Evie!” Turhautuneisuus alkoi kuulua läpi Paulin äänestä miehen toistaessa vaimonsa nimeä ties kuinka monetta kertaa. Pöydän ylle kumartunut Evie kohotti terävästi päätään miehen äänen vihdoin hiipiessä naisen tajuntaan.
”Mitä?” Nainen kysäisi hyväntuulisesti ja sipaisi mahonginruskean hiuskiekuran korvansa taakse.
”Kysyin, oletko edelleen lähdössä viikonlopuksi Mayan luokse Elijahin kanssa”, Paul toisti aiemman kysymyksensä, joka oli mennyt töihin uppoutuneelta naiselta täysin ohitse. Evie räpäytti silmiään nopeasti, hämmennystä kasvoillaan. ”Nyt on torstai”, mies huokaisi.
”Oh”, Evie henkäisi. Hän oli menettänyt ajantajun viikon vapaan aikana täydellisesti. ”Kyllä, niin oli tarkoitus.”
”Selvä”, Paul vastasi, katseli hetken vaimoaan silmissään tunnetta, jolle Evie ei osannut antaa nimeä ja aukaisi suunsa kuin sanoakseen jotakin. Sanat tuntuivat kuitenkin takertuvan miehen kurkkuun, sillä Paul sulki hetkeä myöhemmin suunsa raskaan huokaisun kera, kääntyi kannoillaan ja palasi olohuoneeseen, josta kantautui television pehmeä ääni. Evie katseli miehen poistuvan selän perään kulmiaan kurtistaen. Pitäisikö hänen mennä perään? Kysyä, mitä Paul mietti? Nainen pyöritteli vihreää yliviivaustussia sormissaan ja vilkaisi papereita, jotka oli levittänyt pöydälle. Hänellä oli kuukausi aikaa oppia vuorosanansa, ennenkö harjoitukset alkaisivat, eikä hän ollut vielä päässyt edes toiseen näytökseen. Paul voisi odottaa hetken, jotta hän saisi käytyä huolella läpi tämän kohtauksen loppuun saakka. Ei siinä menisi varttia kauempaa. Hän vannoi, että suuntaisi sen jälkeen Paulin luokse katsomaan loput elokuvasta, jonka pariin mies asettuisi.

Kun mies vilkaisi keittiöön paria tuntia myöhemmin elokuvan lopputekstien pyöriessä televisiossa, löysi hän vaimonsa torkkumasta papereiden päällä, vihreä tussi kädestä pudonneena. Paul huokaisi tutun näyn edessä ja nojasi hetken seinään katsellen vaimoaan. Evie oli vastikään palannut Lontoosta syksyn kestäneen esitysputken päätyttyä, opetellut uutta rooliaan samalla kun esiintyi vanhassa, ja kuten ennenkin, polttanut kynttiläänsä molemmista päistä. Miehen teki mieli astua kunnolla keittiöön, poimia siro nainen käsivarsilleen ja viedä Evie pehmeään sänkyyn jatkamaan uniaan, mutta mies tukahdutti mieliteon ja päätyi sen sijaan sammuttamaan valot alakerrasta, ennenkö suunnisti itse yläkertaan, jossa heidän pieni poikansa jo nukkui sikeästi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:04 pm

Tammikuu 2017

”Äiti, milloin tulet taas kotiin?” Pojan ääni tuntui niin pieneltä ja hauraalta, kun Evie katseli iPhonen ruudulla näkyviä kasvoja.
”Viikonloppuna, kultapieni. Lauantaina kun heräät, olen kotona”, nainen lupasi pehmeästi. Elijah kurtisti kulmiaan, kun pieni poika yritti selkeästi päätellä, kuinka kaukana viikonloppu oli. ”Isä peittelee sinut kolme kertaa, ja sitten minä olen siellä.”
”Kolme kertaa”, Elijah toisti, mietti vielä hetken ja suli sen jälkeen lämpimään, leveään hymyyn. Ilmeisesti kolme yötä ei kuulostanut pojasta liian pitkältä ajalta harkinnan jälkeen. ”Voidaanko mennä katsomaan Nazeemia?”
”Tietenkin”, Evie lupasi pitäen hymyn kasvoillaan, vaikka ajatus tallilla käymisestä pienen pojan kanssa saikin mielen synkkenemään. Hän ei ollut valmis antamaan Paulille anteeksi typeryyttä, joka oli johtanut Nazeemin hankkimiseen kuukautta aiemmin, kun hän oli ollut Elijahin kanssa tapaamassa pojan viimeistä elossaolevaa isoäitiä.
”Jes!” Elijah iloitsi ja heittäytyi kertomaan polveilevaa, varsin päämäärätöntä tarinaa viimeisestä vierailustaan tallille, jolla pieni hevonen asui. Hän oli kuullut tallipäivästä jo kahdesti aiemminkin tämän viikon aikana, mutta nainen ei aikonut keskeyttää innokasta poikaansa. Sen sijaan Evie keskittyi säihkyviin, sinisiin silmiin, jotka tuntuivat säteilevän onnea puhelimen ruudun läpikin, ja pyöreisiin kasvoihin, joita leveä hymy halkoi jatkuvasti. Ei se ollut sama asia kuin pidellä poikaa sylissä, ei lähellekään, mutta se oli parasta, johon he pystyivät juuri nyt. Hänen täytyisi puhua Paulin kanssa. Yrittää houkutella miestä muuttamaan Lontooseen, tai ainakin harkitsemaan asiaa. Kaikki ongelmat ratkeaisivat, jos he asuisivat yhden katon alla.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:04 pm

Helmikuu 2017

He olivat aiemminkin riidelleet Paulin kanssa. Joskus useammin, joskus harvemmin, mutta aina yhtä intensiivisesti. Tällä kertaa riita tuntui erilaiselta. Se tuntui venyvän ratkeamispisteeseen saakka, ja vielä siitä ylikin, kunnes tuntui tukahduttavan kaiken alleen ja repivän häntä rikki. Paul ei ollut puhunut hänelle tammikuun puolivälin jälkeen, kun he olivat ottaneet yhteen hänen uudesta roolistaan ja muutostaan takaisin Lontooseen. Mykkäkoulu oli ajanut hänet juoksemaan pidempiä lenkkejä ja vuodattamaan kaikkensa tanssimiseen. Kun hän vihdoin pääsi, suunittelematta ja yllättäen, lavalle, oli hän antanut kaikkensa heittäytyessään vuosien takaa tuttuun unelmarooliin. Kolmen tunnin ajan hänen ongelmillaan ei ollut ollut väliä, sillä hänellä oli harteillaan toisenlaisia ongelmia ja haasteinaan erilaisia asioita. Hän tunsi tukahtuvansa tunteisiin vielä silloinkin, kun riisui peruukkinsa pukuhuoneessa ja levitti kylmältä tuntuvaa rasvaa kasvoilleen. Hän pyyhki vihreän meikin kasvopyyhkeeseensä ja nieleskeli kyyneliä, jotka tuntuivat kumpuavan tyhjästä. Hän oli juuri saanut viettää illan teatterin lavalla. Hänellä ei ollut mitään syytä itkeä.
Vaan kyyneleet eivät moisia perusteluja kuunnelleet valuessaan yksi kerrallaan pitkin poskea, jonka vihreän värin alta kalpea iho paljastui.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:04 pm

Maaliskuu 2017

Vaikka kello näytti aamuviittä, ei Evie tuntenut väsymystä jäsenissään hiipiessään Buddy kannoillaan pienen paritalon halki. Hän oli viettänyt yön tunnit bussissa matkalla Lontoosta Newcastleen torkkuen pätkissä, mutta väsymys oli kaikonnut sinä hetkenä, kun hän oli noussut bussin kyydistä. Oli ihmeellistä, miten suuri vaikutus Elijahin näkemisellä saattoi olla. Hän hiipi viimeiset askeleet raollaan olevalle makuuhuoneen ovelle ja kurkisti sisään. Ikkunasta tulviva katulampun loiste valaisi riittämiin, jotta hän saattoi erottaa pienen kerän liiankin suurella sängyllä. Tunnekuohua tukahduttaen nainen luovi tiensä lelujen peittämän lattian halki ja kumartui peittelemään lapsen, joka oli potkinut peittonsa puoliksi lattialle. Evie istahti sängyn laidalle ja suukotti tummien hiuskiekuroiden peittämää päätä.
”Hyvää yötä, rakas”, nainen kuiskasi lähes äänettömästi ja sipaisi sormillaan pehmeää, pyöreää poskea. Elijah ei liikahtanut lainkaan, mutta pojan jalkopäässä makoileva Dexter seurasi valppain, älykkäin silmin Evien liikkeitä. Nainen olisi voinut vannoa koiran katseen olevan sävyltään syyttävä, kun Evie kumartui painamaan toisenkin suukon poikansa poskelle. Hän oli kaivannut Elijahia niin paljon, ettei tunteelle ollut sanoja. Nainen silitteli pojan hiuksia nauttien talon hiljaisuudesta, yön rauhasta ja viattomuudesta, jota nukkuva, pienesti hymyilevä poika tuntui säteilevän ympärilleen. Hän vilkaisi vastentahtoisesti makuuhuoneen ovelle tietäen, että hänen tulisi nousta ja suunnata omaan makuuhuoneeseensa, riisua matkan rypistämät vaatteet ja käpertyä Paulin viereen lämpimien peittojen alle, mutta edes huonosti bussissa nukutun yön jäljiltä ajatus ei ollut lainkaan niin mieluinen, kuin pojan katselu Elijahin nukkuessa sikeästi. Evie nielaisi, suuntasi äänettömän pahoittelun oven suuntaan, ja asettui varovaisesti nukkuvan lapsen viereen. Hän silitteli Elijahin hiuksia vetäen pojan rintakehäänsä vasten ja hengitti syvään tummien hiusten tuoksua. Paul ei ollut kylvettänyt poikaa illalla, sillä hiuksista puuttui shamppoon tuoksu. Nainen hymyili sulkiessaan silmänsä ja kietoessaan kätensä paremmin lapsen ympärille, joka painautui unissaan vasten äitinsä kehon lämpöä hymy huulillaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:05 pm

Huhtikuu 2017

Kuun alussa saavutettu aselepo oli kantanut aina hänen lomaansa saakka. Hän oli saapunut pohjoiseen keskiviikon viimeisellä junalla, ja suunnitellut lähtevänsä vasta maanantaina. He olivat käyneet kahteen kertaan tallilla koko perheen voimin, ja vaikka hän ei voinut edelleenkään sanoa hevosen hankkimisen olleen hyvä päätös, oli hänen myönnettävä, ettei Nazeemissa ollut mitään vikaa ja Elijahin into hevosen kanssa touhutessa oli hellyyttävää katsottavaa. Lauantain auringon rohkaisemina he olivat lähteneet eväskorin kera rannalle. Hän oli jahdannut poikaansa kylmissä aalloissa, joita Elijah juoksi karkuun parhaansa mukaan märällä hiekalla. Paul oli nauranut tummanruskeat silmät siristyen ja yllyttänyt Elijahia kaivamaan kuoppaa viltin viereen. Ennen kuin leppoisa päiväretki oli päättynyt, oli Elijah Paulin avustuksella haudannut äitinsä osittain hiekkaan. Toimelias päivä oli väsyttänyt pienen pojan niin, että Elijah oli nukahtanut jo ennen seitsemää.
”Onko sinun pakko lähteä takaisin Lontooseen?” Paul kysyi silitellessään vaimonsa mahonginruskeita hiuksia, kun Evie nojasi miehen rintakehää vasten sohvalla. Nainen huokaisi hiljaa.
”Sinä tiedät, että minun on mentävä.” Hän ei pitänyt pojan ja miehen jättämisestä sen enempää kuin Paulkaan, mutta hänen työnsä olivat Lontoossa, eikä hän voisi vain olla ilmestymättä työpaikalleen.
”Niin tiedän”, Paul myönsi pienen, lähes katkeralta kuulostavan huokaisun kera. ”Toivoisin vain, että… Että sinä olisit meidän kanssamme enemmän. Asuisit kanssamme, sen sijaan että käyt vain vierailemassa silloin tällöin viikonloppuisin.” Evie nielaisi silmät kostuen. Hän ei toivonut mitään enempää kuin sitä, että voisi aina palata töistä kotiin, jossa Elijah juoksisi nauraen vastaan ja Paul tervehtisi sohvalta.
”Tulen tänne niin usein kuin vain voin, sinä tiedät senkin”, nainen huomautti ja ujutti sormensa miehen sormien lomaan, ennenkö nosti Paulin käden huulilleen. Hän painoi pehmeän suudelman miehen kämmenselälle. ”Minun työni ovat sidottuina Lontooseen. En voi muuttaa tänne.” Mutta sinä voit muuttaa Lontooseen Elijahin kanssa, Evie jatkoi ajatuksissaan.
”Tiedän”, Paul huokaisi. ”En vain pidä siitä.” Vihdoinkin jotain, mistä he saattoivat olla vaivatta samaa mieltä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:05 pm

Toukokuu 2017

Hän muisti hyvin ensimmäisen kerran helmikuussa, kun oli odottanut Apollo Victorian taustatiloissa merkkiään astua lavalle. Hän oli seissyt taustana toimivan kellotaulun takana, ovien kohdalla, ja pyöritellyt hermostuneena matkalaukkua käsissään. Sormet olivat tuntuneet kankeilta ja kurkku karhealta, eikä hän tiennyt, miten jalat kantaisivat hänet aina lavan etuosaan saakka. Jännitys oli tunne, joka oli vuosien varrella tullut tutuksi, mutta kuunnellessaan viimeisiä kuulutuksia, ei nainen voinut mitään kurkkua kuristavalle kauhulle. Mihin hän oli lupautunut?
Enää ei kuitenkaan auttanut perääntyä, sillä kupla oli jo nostettu piiloon massiiviseen, kimaltelevaan mekkoon puettu näyttelijä mukanaan, ja yleisö hiljeni kuuntelemaan kuulutusta, joka kehotti sulkemaan puhelimet. Hän vilkaisi vierellään seisovia kokoonpanon jäseniä ja imi rohkeutta kannustavista hymyistä, joita hänelle suotiin. Hän selviäisi kyllä. Koko kokoonpano olisi katsomassa hänen peräänsä. Evie pidätti henkeään verhon kohotessa tuijottaen sumentunein silmin muuta kokoonpanoa. Mielessä välähti ajatus pakenemisesta, mutta musiikin sävyn muuttuessa huomasi hän lähtevänsä vuosien takaa tuttuun tanssirutiiniin epäröimättä.

Suuri pukuhuone ei ollut koskaan ollut niin täynnä elämää väliajalla. Evie nauroi muiden mukana puolipukeissa peruukki jo valmiiksi päässään ja pudisteli päätään kahden miehen tarjoilemalle tanssikilpailulle, jota kolmas kuvasi epäilemättä johonkin sosiaalisen median kanavaan.
”Evie, sinun vuorosi”, kännykällä kuvaava mies virnisti. Evie kohotti kulmaansa, harkitsi hetken kohteliasta kieltäytymistä, mutta sille tuskin oli mahdollisuutta, kun yksi toisensa perään tutut näyttelijät kannustivat yleensä Elphaban varanäyttelijänä toimivaa naista. Evie naurahti, nousi jaloilleen, antoi musiikin liikuttaa jäseniään ja innostuipa laulamaankin reippaan biisin tahdissa, jonka joku laittoi pyörimään.
”Niin sitä pitää!” Mel virnisti tarjoten kättään high fivea varten, johon Evie vastasi nauraen. Sisäisestä radiosta kantautuva viiden minuutin varoitus sai näyttelijät hetkeksi hiljentymään, kun jokainen paikansi rooliasunsa, ennenkö puheensorina ja nauru palasi pukeutumisen myötä. He asettuivat kukin paikoilleen odottamaan merkkiä siirtyä lavalle. Evie unohti täysin jännittää odottaessaan mahdollisuuttaan astua täyttämään kipeänä olevan taustatanssijan jättämää aukkoa kokoonpanossa. Olihan hän selvinnyt jo ensimmäisestä näytöksestäkin.

Loppukumarruksissa nainen ei voinut kuin nauraa, kun eturivissä seisaaltaan hurraavat tutut fanit menettivät hetkeksi puhekykynsä, kun tunnistivat naisten rivissä saapuvan standbyn. Nopeasti muukin teatteri sai selville, että esityksessä oli ollut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, kun viidestä kumartavaan saapuneesta naisesta kolme astui taaksepäin ja viittoi kädellään Evien ja Melin suuntaan, jotka kumarsivat vielä toiseenkin kertaan. Sen jälkeen oli aika siirtyä sivuun, jotta loputkin työnsä tehneistä näyttelijöistä pääsisivät kiittämään yleisöä. Evie tanssi toisessa rivissä peruuttaessaan pois laskeutuvan verhon alta, ja nauroi kiitäessään muun kokoonpanon mukana kohti pukuhuonetta.
”Upeaa Mel ja Evie!”
”Mieletöntä!”
”Mahtavaa!”
Evie ja swinginä työskentelevä Mel olivat hukkua onnitteluihin niin näyttelijöiltä, stage managereilta kuin crewltakin, eikä Evie edes yrittänyt kiirehtiä ulos ovista. Hän voisi hyvin nauraa muiden mukana hetken hulluudelle, jossa he olivat onnistuneet.

Matineen jälkeinen stage door oli hiljainen lukuunottamatta muutamaa usein käyvää fania, jotka olivat sattumalta olleet katsomassa esitystä. Neljän kaveruksen porukka räjähti kuuluviin suosionosoituksiin ja puhuivat päällekäin, kun Mel ja Evie astuivat peräkkäin ulos tummasta ovesta.
”Illalla sama edessä”, Mel iski silmää faneille ja nappasi Evietä käsivarresta, kun yksi tytöistä heilutteli puhelintaan ryhmäkuvaa varten. He joutuivat hetken asettumaan, jotta kaikki kuusi mahtuivat yhteen kuvaan, mutta sen jälkeen Evie ja Mel jatkoivat matkaansa noutamaan lounasta.
”Kai tiedät, että illan esitykseen on nyt säntäämässä kymmenen fania lisää?” Evie kohotti kulmaansa, kun he odottelivat noutoruokiaan ravintolan seinustalla.
”Se oli tarkoitus”, Mel naurahti. ”Täytyyhän meidän saada jotain irti tästä hulluudesta, että hoidamme kuutta raitaa kahdestaan.” Evie nauroi päätään pudistellen.
”Se oli kieltämättä melkoisen intensiivistä”, nainen myönsi mahonginruskeita hiuksiaan setvien. Täytyisi kerätä ne uudestaan pienille sykeröille ennen iltanäytöstä.
”Se oli hullua”, Mel nauroi ja sieppasi oman annoksensa tarjoilijan käsistä. ”Varsinkin sinulle. Kauanko ehdit harjoitella ennen esitystä?”
”Neljä tuntia”, Evie myönsi pienesti irvistäen ja kiitti tarjoilijaa ottaessaan pussin kantoonsa. ”Mutta ensimmäinen tunti meni puvustuksen ja tekniikan kanssa, joten varsinaisesti pääsin harjoittelemaan vasta kun Henry saapui.”
”Olet aivan hullu”, Mel pudisti päätään kääntyessään harppomaan takaisin teatterille. ”Mutta kiitos. En olisi pystynyt siihen ilman sinua, kun niin monella raidalla on peräkkäisiä sooloja.”
”Ole hyvä. Se oli varsin hilpeää, kunhan alkujännityksestä pääsi yli.”
”Valmis uusintaan?”
”Aina.”

Illan esitys ei ollut kerännyt eturiviin tuttuja kasvoja, mutta stage doorilta niitä löytyi tusinan verran, kun sana oli kiertänyt ja vakituiset kävijät olivat sännänneet opiskelijalippujen ja halpojen paikkojen toivossa teatterille. Evie ja Mel olivat vakikaluston tähtiä tänä iltana, jopa siihen pisteeseen asti että useampi ensimmäistä kertaa esitystä katsomassa ollut ojensi ujosti ohjelmaansa nimikirjoituksia varten. Evie jätti Melin jälkeensä, kun swing jäi odottamaan muita kokoonpanon jäseniä, ja suunnisti itse junalle ja kotiin täynnä kuplivaa onnea. Päivä oli ottanut odottamattoman käänteen, kun hän oli saanut puhelun ennen yhdeksää teatterilta, jossa oli tiedusteltu mahdollisuutta hypätä hänen uransa alkuajoilta tuttuun taustatanssijan rooliin kokoonpanon koettua suuria vähennyksiä jäsenmäärässä sairausaallon myötä. Hän oli suostunut, ja sen jälkeen saanutkin sännätä päätä pahkaa teatterille harjoittelemaan uutta rooliaan.
Kun hän kaatui kuuman suihkun jälkeen pehmeälle sängylleen, oli nainen unessa ennenkö pää edes kosketti untuvaista tyynyä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2154
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   To Syys 28, 2017 10:07 pm

Kesäkuu 2017

”Poikki, poikki!” Henry huikkasi ja huitoi käsillään, kunnes äänipöydän takana heiluva mies sammutti musiikin ja jokainen Apollo Victorian viettävälle lavalle kerääntynyt näyttelijä pysähtyi ja kääntyi katsomaan tanssikapteenin suuntaan.
”Sitten olisi teknisen puolen hiominen. Evie?” Henry etsi katseellaan standbytä, joka istuskeli sivummalla jutellen hyväntuulisesti heidän tulevan päätähtensä kanssa. Pienen naisen pää kääntyi niin nopeasti tanssikapteenin suuntaan, että vieressä istuvat kuulivat niskan naksahtavan.
”Mitä tahdot?” Nainen kysäisi nousten ylös ja astellen kohti tanssikapteenia. Henry naurahti ja viittasi tekniikan väen puoleen, jotka parveilivat lavalla valmistellen nosturia, joka herätti henkiin yhden teatterimaailman näyttävimmistä kohtauksista.
”Sillä aikaa kun kokoonpano juo vettä ja käy läpi seuraavia blokkauksiaan, tekniikka tahtoisi näyttää nosturin toiminnan”, Henry selitti harteitaan kohauttaen. Evie nyökkäsi ja astahti kohti paikkaa, josta Elphaba säntäsi varjoihin ennen lentoonlähtöään. Henry ja tekniikan Sam viittoivat sekä uuden Elphaban näyttelijän että ensimmäiseksi coveriksi saapuneen uuden kasvon paikalle, ja uteliaana myös uudet Glindat seurasivat perästä.

Tekniikka selitti nosturin toiminnan nopeasti ja Evie näytti esimerkkiä nosturiin asettumisessa kokemuksen suomalla sulavuudella. Kun vuorollaan jokainen, joka saattaisi työpäivänsä puitteissa joutua nosturia käyttämään oli saanut testata sulkumekanismin kertaalleen, viittoi Henry sekä uudet että vanhat kokoonpanon jäsenet paikalle.
”Käydään kohtaus läpi hitaasti, niin katsotaan, että jokainen osaa blokkauksensa”, tanssikapteeni totesi ja taputti käsiään pikaisesti yhteen muutamaan kertaan, mikä sai kokoonpanon ryhdistäytymään ja nyökyttelemään pirteämpänä, kuin millaiseksi kukaan saattoi tuntea oloaan pitkien, aamusta alkaneiden harjoitusten jälkeen.
”Evie, otatko Elphaban paikan?” Henry ohjeisti ja Evie astahti omalle paikalleen lavalla. Vanhat kokoonpanon jäsenet löysivät omat paikkansa vaivattomasti, mutta Henry joutui asettelemaan uusia hetken, ennenkö jokainen seisoi tanssikapteenin silmiin oikeilla kohdilla. Evie ei kuunnellut tanssikapteenia sen tarkemmin, kun mies jakoi ohjeita kokoonpanolle, mutta kokoonpanon vetäytyessä sivummalle ja uuden standby-Glindan astuessa eteenpäin harjoittelemaan omaa blokkaustaan, terästäytyi nainen.
”Evie, kun lasken kolmeen, käynnistetään kohtaus. Vartijat säntäävät paikalle, sinä menet nosturiin, Hayley, siirryt lavan sivuun kun pääset vartijoilta irti”, Henry ohjeisti.
”Sam hei, ettehän ole käynnistäneet nosturia?” Evie huikkasi tekniikan päänä hyörivälle tanakalle miehelle, josta piti kovin. Sam oli aina niin ystävällinen ja hyväntuulinen, kun he törmäsivät taustatiloissa.
”Nosturi on kuumana, se toimii kuten sen on tarkoitus toimia tänä iltana showssa. Testaammepa samalla senkin toimivuuden”, Sam vastasi hartiansa yli keskeyttäen keskustelunsa toisen tekniikan mustiin t-paitoihin pukeutuneen miehen kanssa.

”Henry, minä en astu nosturiin jos se lähtee nousemaan”, Evie huomautti pehmeää äänensävyä tavoitellen, vaikka kireys jännittikin hartioita. Henry kääntyi Glindojen näyttelijöiden luota katsomaan pöllämystyneenä Elphabana lukuisia kertoja ollutta naista. Hetken standby ja tanssikapteeni tuijottivat toisiaan, ennenkö Henryn ilme muuttui lennosta.
”Aivan, niin tietenkin. Sam, testataan nosturi myöhemmin, tehdään nyt kohtaus ilman nostoa”, tanssikapteeni huikkasi.
”Miksi?” Hayley, heidän uusi standby-Glindansa kysyi huvittuneena ja sulki vesipullonsa korkin. ”Pelkäätkö korkeita paikkoja?” Nainen vitsaili, mutta Evie ei nauranut muiden mukana.
”Kyllä”, nainen myönsi pieni itsetietoinen hymy huulillaan. Vasta mukaanliittyneet näyttelijät hiljenivät ja jäivät tuijottamaan standbytä, jonka työhön kuului nousta nosturilla ylös laulaen samalla tunnetun musikaalikappaleen loppuhuipennusta.
”Mitä?” Hayley naurahti epäuskoisena.
”En pidä korkeista paikoista lainkaan, ja tuo nosturi nousee melkoisen korkealle”, Evie kohautti harteitaan kuin se selittäisi kaiken.
”Mutta sinähän esiinnytkin siinä!”
”Se ei ole Evie vaan Elphaba”, Mel liittyi sivummalta keskusteluun naurua äänessään. ”Elphaba ei arkaile korkeita paikkoja. Vain meidän kultainen standbymme.”
”Haista home Mel”, Evie naurahti, mutta ei korjannut swingin tarjoamaa selitystä, sillä Mel oli oikeassa. Hän ei ollut lavalla oma itsensä vaan roolihahmo. Elphabaksi eläytyneenä oli helppo unohtaa, miten korkealle nosturi hänet nostikaan.
”Mel, voitko sinä toimia mallina, kun nosturi nousee?” Henry huokaisi huvittuneena.
”Toki”, skottinainen vastasi ja harppoi keskemmälle. ”Pois tieltä, Evie, niin näytän miten tämä tehdään.” Evie astui nauraen sivuun ja jäi seuraamaan harjoitusten kulkua huvittuneena. Ei kestänyt kauaakaan kun Hayley siirtyi hänen viereensä istumaan.
”Vai pelkäät sinä korkeita paikkoja”, nainen mutisi matalaa naurua äänessään.
”Älä sinäkin aloita”, Evie hautasi kasvot käsiinsä estääkseen itseään nauramasta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Linjoilla
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: [Y] Dancing through life   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] Dancing through life
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Muu maailma-
Siirry: