PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] You'll never shine if you don't glow

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2457
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: [Y] You'll never shine if you don't glow   La Syys 16, 2017 8:32 pm

Yksinpelejä kenttäkilpailuista, joihin Bex Hale osallistui Charles Edgerlyn hevosilla kesäkauden 2017 aikana.
-----
Torstai 10. elokuuta 2017 - Aston-Le-Walls, Intermediate

”Oletko valmis, poikakulta?” Bex jutusteli pidellen mustankimon ruunan päätä sylissään. Selkie puhisi vasten ratsastajansa rintaa ja hieroi otsaansa takkiin, jonka Bex oli vetänyt ylleen suojatakseen kilpavaatteitaan viimeiseen saakka. Hän hieroi hellästi hevosen korvia ja vilkaisi viimeisen päälle letitettyä harjaa. He olivat valmiit päivän koitokseen Intermediate-tason kenttäluokassa tutulla radalla eteläisessä Englannissa. Kausi ei ollut mennyt Selkien kanssa lainkaan odotetusti, mutta toivon mukaan tämä viime hetkillä lisätty ilmoittautuminen kääntäisi kauden suunnan nousujohteiseksi. Edelliset kisat olivat jääneet kesken Selkien kaaduttua maastoesteillä, mutta onneksi he olivat selvinneet siitä rytäkästä ilman sen suurempia loukkaantumisia. Hänellä oli ollut pari mustelmaa jalassa seuraavan viikon, ja Selkie oli ollut hieman tavallista jäykempi seuraavana päivänä. Nyt, kaksi viikkoa Burghamin katastrofin jälkeen, Selkie oli kuitenkin täydessä terässä. Ainakin hän tahtoi uskoa siihen, sillä ruunassa oli sitä jotakin, joka vetosi häneen. Vielä se ei kilpailutuloksissa näkynyt, ja vaikka Charles ei ollut suoraan asiaa nostanut puheeksi sitten alkukauden keskustelun, tiesi hän miehen olevan tyytymätön ja varmasti harkitsevan ruunan myyntiä jälleen kerran.

Koulurata sujui lähestulkoon moitteettomasti ruunalta, jonka vahvuus ei tosiaankaan ollut sileätyöskentelyssä. Hän oli ylpeä ratsustaan ja kertoi sen Selkiellekin selvin sanoin. Ruuna pöhisi tyytyväisenä saadessaan muutaman herkun, ennenkö ratsastaja luovutti hevosen hiljaisen hoitajan käsiin. Bex palasi seuraamaan loppuja koululuokkia sekä syömään hieman evästä, ennenkö esteosuus alkaisi. Hän kävi läpi mielessään edellisten kilpailujen esteratoja valmistautuessaan uusimpaan koitokseensa Selkien kanssa. Ruuna oli yleensä hypännyt varsin hyvin, eikä ollut koskaan pudottanut puomeja muutoin kuin hänen virheestään. Niitä tosin oli riittänyt - heinäkuun alussa oikein kaksin kappalein, kun hän ei ollut saanut koottua hevosta riittämiin sarjalle. Moiselle virheelle ei tänään olisi sijaa. He hyppäisivät puhtaan radan, jos se hänestä olisi kiinni. He olivat pystyneet siihen kahta viikkoa aiemmin Burghamissa. He pystyisivät tänäänkin.

Hyvän koulusuorituksen jälkeen oli helppoa lähteä esteille tietäen, että he olivat viidentenä tuloslistalla. Hän valmisteli hevosen huolellisesti koitokseen, ratsasti tarkasti ja Selkien heikkouksia paikaten, ja kumartui halaamaan hevosen kaulaa puomien jäädessä koskemattomina kannattimilleen. Jälleen kerran ruuna ansaitsi koko joukon kehuja, eikä hän ollut huomaavinaankaan hevosenhoitajan tiukkaa tuijotusta, kun hän syötti ruunalle pari herkkua suoraan ratsastushanskan peittämältä kämmeneltään. Nainen helli hetken hevosta tallialueella, ennenkö palasi vilkaisemaan esteratsastusta. Edellinen luokka jonotti edelleen vuoroaan maastoesteille viivästymisen tähden, joten hänellä ei ollut mitään kiirettä. Winter pitäisi hevosesta huolta sillä aikaa kun hän vilkuilisi muita ratsukoita, joita hänen luokkaansa oli mahtunut. Muutama huippunimikin kilpaili täällä nuoremmilla hevosillaan, ja taitavampien ratsastajien seuraaminen oli aina opettavaista - tai niin hänelle ainakin väitettiin.

Bex asettui estekentän laidalle seuraamaan luokan etenemistä ja arvioimaan muita ratsukoita. Muutama hevonen hurmasi taidoillaan, mutta suurin osa ei vakuuttanut häntä - ei, kun hänellä oli Selkie, Duffy, Java ja Diana, sekä mahdollisuus valmentautua Paddyn kanssa. Nainen vilkaisi kelloaan arvioiden, että ehtisi nähdä vielä kolme ratsukkoa ennenkö hänen olisi paras palata oman hevosensa luokse ja jatkaa kilpailuja eteenpäin. Suloisen rautiaan pudotettua viimeisellä esteellä, nainen huokaisi pettyneenä muun yleisön mukana. Oli aina sääli poistua radalta siten, että viimeisestä hypystä oli jäänyt huono maku suuhun. Moiset ajatukset tosin unohtuivat, kun hiekkapohjaiselle kentälle tanssahteli pärskyvä, uhmakkaasti kaulaansa kaartava poniruuna, jonka nainen tunsi paremmin kuin moni muu.
”Bubbles”, hän henkäisi katse liimaantuneena pieneen poniin, joka kalusi kuolaintaan raivokkaasti ja viskoi päätään martingaalin sallimissa rajoissa. Pieni ruuna potkaisi kipakasti taakseen ja selässä istuvalla nuorella miehellä oli kädet täynnä töitä pidelläkseen pientä ratsua aisoissa sen aikaa, että lähtökello soi. Bex painoi etäisesti merkille, ettei ratsastaja ollut tutun näköinen, mutta muutoin seurasi vain entistä poniaan, joka lähestyi esteitä vauhdikkaassa, lyhyessä laukassa. Bubbles ei ollut koskaan hurmannut aurinkoisuudellaan, mutta ruunasta väreilevä energia tuntui tavallistakin synkemmältä. Bex kurtisti kulmiaan seuratessaan ponin etenemistä esteradalla. Ruuna painoi kädelle, repi ohjia ja pukitti useamman kerran kesken radan. Poni päätyi kieltämään sarjalle, sai terävästi raipasta ja nousi pystyyn näyttäen hetken siltä, että kaatuisi vielä selälleen. Ratsastaja käänsi hevosen takaisin tehtävälle kasvot kalpeina, mutta Bex ei osannut sanoa, oliko värinmenetyksen syynä raivo vai pelko. Niin tai näin, ratsukko suoritti radan loppuun ilman enempiä virheitä, ja nuori mies laskeutui selästä sillä sekunnilla, kun Bubbles oli ulkona kentältä. Nainen lähti kiirehtimään kohti ratsukkoa, mutta ei onnistunut tavoittamaan ratsastajaa. Ponin saavuttaminen ei kuitenkaan ollut niin vaikeaa, sillä Bubbles loikki tasajalkaa ja koetti purra ja potkia taluttajaansa, mikä hidasti etenemistä huomattavasti.

”Oletpa sinä tänään huonolla tuulella”, Bex huomautti saavutettuaan ponin ja epäonnisen hoitajan. Bubblesin mustan harjan sekaan hautautuneet korvat värähtivät ja nousivat hetkeksi näkyviin, ennenkö poni palasi takaisin luimimisen ihmemaahan.
”Se on aina”, hoitaja vastasi nyreänä ja hieroi käsivarttaan, joka punersi näykkäyksen jäljiltä. ”Ei kannata tulla lähemmäs, se puree ja potkii. Se on yksi piru.”
”Tiedän, olen työskennellyt sen kanssa varsasta”, nainen naurahti astahtaen epäröimättä lähemmäs. ”Hei Bubbles, mitä jätkä?” Ruunan korvat värähtivät ja poni käänsi pientä, siroa päätään katsoakseen lyhyttä naista. Mustat sieraimet värisivät hetken, kun poniruuna haisteli ojennettua kämmentä. Yllättäen poni tuntui keksivän, kuka tervehtijä oikein oli, ja nykäisi epäonnisen taluttajan mukanaan astahtaessaan innoissaan lähemmäs naista iloisesti hirnahtaen.
”No johan sinulla kesti tajuta”, Bex nauroi hieroen kermansävyistä otsaa. Bubbles hörähti vastaukseksi ja näytti hetken varsin hyväntuuliselta ponilta tervehtiessään entistä omistajaansa. Hoitaja näytti häkeltyneeltä, mutta käytti ponin muuttuneen mielialan hyväkseen ja kiepautti ketjuriimunnarun ponin turvan ympäri. Bex vilkaisi naista kummissaan.
”Se käy kuumana kisoissa”, oli ainoa selitys, jonka hoitaja tarjosi. Bex kurtisti kulmiaan ja vilkaisi suitsia, jotka Bubblesille oli puettu.
”Niin kuumana, ettet pysty taluttamaan sitä narulla, joka on kiinni pelhamissa?” Hän kyseenalaisti toista kulmaansa kohottaen. Hoitaja kohautti harteitaan. ”Uskomatonta”, nainen mutisi. ”Kuka sillä ratsasti tänään?”
”Will McLaughlin”, hoitaja vastasi automaattisesti. Bexin kulmat painuivat entistä enemmän kurttuun. Sukunimi kuulosti tutulta, mutta hän olisi voinut vannoa, että poni oli myyty Samille tai Sebastianille tai Scottille. Steven, ehkäpä?
”Onko hän ratsastanut sitä pitkään?” Bex päätti sen sijaan kysyä.
”Vain tämän kauden. Edellisellä kaudella Willin pikkuveli Spencer ratsasti sitä.” Ah. Spencer McLaughlin, niinhän se oli ollut.
”Miksi ratsastaja vaihtui?” Bex uteli käyttäen hyväkseen hoitajan puheliaisuutta.
”Spencer ei pärjännyt ponille. Liian vahva hänelle, joten Will otti Bubblesin toiseksi ratsukseen.”
”Joten he kilpailevat nyt Intermediatea?”
”Kyllä. Tarkoitus olisi saada poni myyntiin muutaman hyvän kisatuloksen tukema- minun ei olisi pitänyt sanoa tästä mitään. Meidän on parasta mennä, Will varmasti kaipaa jo poniaan”, hoitaja kiirehti korjaamaan ja lähti kiskomaan Bubblesia perässään. Ruuna repi raivokkaasti vastaan turvan ympärille kiristyvää ketjua, ja Bexin teki mieli repiä naru taluttajan käsistä. Bubbles loikki tasajalkaa taluttajan rinnalla kohti traileriparkkia, ja Bex kääntyi kulkemaan kohti heidän parkkipaikkaansa synkkänä. Hänen pieni poninsa, jonka kasvua hän oli seurannut ensihetkistä alkaen, oli päätynyt jonkun taitamattoman, lellityn isoveljen ratsuksi.

Nainen ei sanonut sanaakaan Winterille ottaessaan maastokoetta varten varustellun ja valmistellun Selkien haltuunsa, heilautti itsensä satulaan ja suunnisti synkkänä kohti lähtöaluetta. Veri kiehui edelleen epäoikeudenmukaisuudesta, jolla Bubblesia oli kohdeltu. Poika ei ollut ratsastanut ponia hyvin esteillä, eikä hoitaja hurmannut tavallaan käsitellä ratsua. Ponilla oli aivan liikaa metallia pienessä, sirossa suussaan, jos häneltä kysyttiin. Hän oli ratsastanut parhaimmillaan pelkällä nivelellä, joskus käyttänyt useampinivelisiä kuolaimia maastoesteillä, mutta siinä se. Poni oli kuunnellut häntä paljon vähemmällä vaivalla - vai kultasikohan aika muistot? Bex pakotti ajatuksensa pois ponista keskittyäkseen Selkieen, joka keräsi kisapaikan latautunutta tunnelmaa itseensä lämmittelyn läpi ja steppasi edelleen kärsimättömänä lähtöboksissakin. Hänellä oli töitä tehtävänä, eikä Bubbles kuulunut siihen. Reilu viisi minuuttia rautaista keskittymistä maastoesteillä, ja kisapäivä olisi paketissa. He olivat kohonneet kolmansiksi puhtaan esteratansa ansiosta, mutta saisi nähdä, kauanko se kantaisi. Nyt pitäisi koettaa ratsastaa lähestulkoon nollan tulos maastoesteiltä, vaikka sallittu aika olikin osoittautunut jo aiempien ratsukoiden kohdalla tiukaksi.

Hän kannusti Selkien liikkeelle kellon soitua ja antoi ruunan etsiä oman, vaivattoman rytminsä lennokkaassa nelissä. Hän kokosi hevosta ennen hyppyjä, valmisteli useamman esteen yhdistelmät huolella ja pakotti ajatuksensa pysymään edessä aukeavassa radassa ja innokkaassa, kiihkeässä kilparatsussaan. Selkie puski vasten kuolainta esteiden välissä, eikä ollut kuunnella pidätteitä ennen esteitä. Hän joutui kokoamaan ratsua jo yhä kauempaa, ja kerran teki virheen arvioinnissa alkaen pidättää ratsua turhankin aikaisin. He menettivät useamman sekunnin hyvää aikaa lähestyessään verrattain helppoa yksittäistä tukkiestettä jo kaukaa hillityssä laukassa. Bex sulki moisen mielestään. Hän tosin antoi ruunan nelistää hieman reippaammin seuraavien esteiden välissä ottaakseen aikaeroa kiinni. Kenties lupa venyttää askelta entisestään oli kuitenkin se virhe, joka kostautui rankimmin, sillä kahden kulman lähestyessä, hän ei saanut hevosta kiinni kunnolla. He ylittivät ensimmäisen esteen liian vauhdikkaasti ja vinosti, eikä seuraavalle osalle saanut suoraa linjaa sitten millään, vaikka hän koettikin korjata rajusti esteiden välissä. Kulman ohittaminen pakotti kääntymään ja valitsemaan toisen reitin. Huokaisten hän alistui kahteenkymmeneen virhepisteeseen ja ainakin osittaiseen aikavirheeseen, sillä mikään mahti maailmassa ei enää lennättäisi heitä maaliin sallitun ajan puitteissa. Bex huokaisi raskaasti viimeisen esteen jäätyä taakse, kannusti ruunaa venymään vielä viimeiseen kiriin ennen maaliviivaa, ja pidätti sen jälkeen ratsunsa ravin kautta käyntiin. Winter oli maalialueella vastassa, otti kiinni hevosen suitsista ja kävi heti toimeen saadakseen hevosen sykkeen putoamaan. Synkeänä Bex kiskoi estesatulan hikisestä selästä syliinsä ja marssi sivummalle tarkistamaan pistetilanteen. Kuten hän oli arvellutkin, tuli virhepisteitä sen verran reilusti, että putoaminen kahdellakymmenellä sijalla tuskin riittäisi. Nainen huokaisi raskaasti ja seurasi hevosenhoitajaa kohti eläinlääkärin tarkastusta. No, ainakin he voisivat lähteä kotimatkalle ajoissa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2457
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] You'll never shine if you don't glow   To Syys 28, 2017 7:18 pm

Lauantai 2. syyskuuta 2017 - Land Rover Burghley Horse Trials, CCI4*

Zoe seurasi kalpeaa ratsastajaa lähtöalueella valppain silmin. Diana oli valpas ja herkkä, mutta toisin kuin niin monet hevoset, tamma ei riehunut lähtöboksissa. Bex käveli laajaa kahdeksikkoa lähtöalueen vieressä ja vei tamman aitojen sisään vasta, kun viimeisiä sekunteja alettiin laskea. Zoe katsoi naista, jonka kalpeat kasvot saivat jopa Dianan valkean harjan näyttämään tummalta vertailukohtana. Kellon soidessa tamma ponnisti laukalle ja Zoe tuijotti radalle lähteneen ratsukon perään antaen ensimmäistä kertaa päivän aikana itselleen luvan hermostua ja huolehtia. Hän ei voinut viedä moista hermostunutta energiaa Dianan lähelle, mutta seuraavan reilun 11 minuutin ajan tamma ei ollut hänen lähellään, vaan Burghleyn hurjalla, haastavalla maastoesteradalla. Nainen käänsi katseensa suurelle näytölle, joka välitti livekuvaa maastoesteradalta. Ei ollut yllättävää, ettei Dianan ensimmäisiä hyppyjä kuvattu, mutta ratsukon saapuessa Lion Bridgelle, kamerat kääntyivät kimon tamman puoleen. Zoe pidätti hengitystään tamman hypätessä valkopuisen, leveän esteen yli alamäkeen ja uskalsi hengittää vasta, kun Dianan vauhdikas laukka-askel lennätti vettä korkealle. Vesi ei kuulunut tamman suosikkielementteihin, mutta vedessä hypätyn esteen jälkeen nainen tunsi pienen sykähdyksen ylpeyttä. Tamma oli selättänyt ensimmäisen vesielementin radalla. Bex pyysi Dianaa liikkumaan heti, kun tamma oli laskeutunut hypystä, ja tummien etukavioiden koskettaessa kuivaa maata, oli Diana jo täydessä nelissä. Zoe hymyili nähdessään ruudultakin, miten Bex taputti Dianan kaulaa tasapainotellessaan nelistävän hevosen selässä.

”Ratsasta eteen, ratsasta eteen”, Gina mutisi hevosenhoitajan vieressä katse ruutuun liimautuneena. Diana ylitti kapean risuaidan hetkeäkään epäröimättä, mutta kuten he olivat rataa kävellessä arvelleet, suuri tukki, josta laskeutuminen oli suoraan veteen, sai tamman epäröimään. Bexin vahva ratsastus ja voimakas tuki saivat tamman liitelemään Anniversary Splashin yli vaivattomasti ja laskeutumaan tasapainossa veteen. Bex kehui hevosta Dianan ylittäessä pienen saarekkeen ja laukatessa veden läpi korvat hörössä. Zoe puristi kädet nyrkkiin katsoessaan, kuinka pieni ratsastaja kokosi laukka-askelta - liikaa, liikaa! Naisen teki mieli kiljua, mutta Dianan ponnistaessa kuivalle maalle, kannusti Bex hevosta eteen, ja tammahan venyi - massiivinen, häntä kauhistuttanut risukulma näytti lämmittelyesteeltä kimon tamman liidellessä sen ylitse. Bex kehui hevosta jälleen kiihdyttäessään esteeltä eteenpäin, ja kuva siirtyi seuraamaan pidemmällä olevaa ratsukkoa.

”Tämä on kamalaa”, Zoe puhahti joutuen ajattelemaan hartioidensa ja käsiensä rentouttamista tajutessaan, miten oli puristanut lyhyilläkin kynsillään jäljet kämmeneensä.
”He eivät ole vielä joutuneet navigoimaan yhtäkään haastavaa yhdistelmää”, Gina vastasi. Zoe kääntyi katsomaan kenttäratsastajaa syyttävänä. ”Se on totuus. En tullut tänne rauhoittelemaan hermojasi”, kokenut kilparatsastaja totesi kääntäen katseensa takaisin ruutuun. ”Sitä paitsi, hän on ratsastanut hyvin kotona. Ei tämä eroa siitä.”
”Tämä on se rata, jolla ratsastamisesta Bex on unelmoinut koko ikänsä. Tietenkin se eroaa”, Zoe vastasi vilkaisten Ginaa. Miten valmentajaksi mukaan lähtenyt nainen saattoi olla niin rauhallinen, kun ratsukko oli radalla? Keskustelu tyrehtyi, kun kuva vaihtui jälleen näyttämään, miten Bex oli lähestymässä jo kaksi ratsukkoa kaatanutta uutta yhdistelmää Storm Dorista. Massiiviset tukit muodostivat tukin ja kulman yhdistelmän, jonka väliin ei jäänyt kuin kaksi askelta. Linja oli saatava täysin oikein, tai tehtävä epäonnistuisi, kuten usean kohdalla oli jo nähty.

”Whoah, rauhoita, tasoita, tasapainota”, Gina henkäisi Dianan ylittäessä ensimmäisen esteen massiivisella loikalla, joka teki välistä ahtaan tammalle. Ratsukko kuitenkin suoriutui hurjan leveästä kulmasta vain pienellä kolauksella, mutta Zoe vannoi, ettei katsoisi kilpailuja enää enempää. Hänen mielenterveytensä ei kestäisi tätä. Hän vilkuili ympärilleen voimatta ymmärtää katsojia, joita paikalle oli kerääntynyt niin valtavasti. Kuka tahtoi maksaa siitä, että saattoi seurata sydän kurkussa ratsukoita koko päivän? Yleisö tosin tuntui olevan täynnä nauravia perheitä ja innokkaita kaveriporukoita - ja epäilemättä Maybekin oli jossakin väkijoukon seassa nauttimassa täysin rinnoin kisapaikan sähköisestä tunnelmasta.
”He tulevat Cottesmore Leapille”, Gina sanoi ja Zoen katse kääntyi salamannopeasti takaisin suureen näyttöön, joita oli sijoitettu ympäri kisa-aluetta. Hän oli nähnyt kaksi vuotta aiemmin, miten Paddy Blue ja Charles Edgerly olivat liidelleet samaisen hurjan, maailman pelottavimmaksi maastoesteeksikin tituleeratun risuesteen ja haudan yhdistelmän yli, mutta hän ei muistanut silloin tunteneensa samaa kuristavaa kauhua kuin nyt.
”Nätisti, nätisti”, Gina jutteli itsekseen katse ratsukkoon liimautuneena. Askelta myöhemmin Diana ponnisti ja ylitti esteen kuin siinä ei olisi mitään pientä kavalettia ihmeellisempää. Zoe kaipasi jotakin, mistä ottaa tukea, ja harkitsi hetken maahan istumista. Kuinka asiatonta se olisi? Yleisö harrasti sitä kautta maastoesteradan, mutta näyttäisikö hän hoitajana huonolta, jos istuisi alas? Kuva vaihtui seuraamaan radalle lähtenyttä uutta ratsukkoa ja Zoe keskittyi käymään läpi rutiinia, joka odottaisi hevosen saapuessa. Hänellä oli jo kaikki valmiina - kylmää vettä ämpärissä jalkojen juuressa, pari suurta sientä ja tamman riimu, kylmäyssuojat ja muut tarpeelliset tavarat selässä olevaan reppuun aseteltuna. Ehkä hän voisi tarkistaa, että repussa todella olisi kaikki. Nyt ehtisi vielä juosta tallialueelle noutamaan unohdettuja tavaroita, jos tarvitsisi.

”He suorittivat Land Rover Dairy Farmin yhdistelmän suoralla tiellä virheittä”, Gina raportoi hetkeä myöhemmin. Zoe nyökkäsi käyden edelleen repun sisältöä läpi. Hänen ei tarvinnut tietää, miten ratsukolla meni - hän ei ollut lainkaan varma, kestäisikö hänen sydänpoloisensa moista -, ja pitikin sen sijaan huomionsa tiiviisti repussa. ”Lähestyvät Rolexin yhdistelmää, Diana näyttää hyvältä - laukassa on voimaa, mutta se kuuntelee Bexiä ja on rehellisesti jalan edessä ja pohkeiden välissä”, Gina kommentoi seuratessaan ratsukkoa, joka ylitti puiset okserit rohkeasti ja epäröimättä. ”Tiedätkö, heillä voi hyvinkin olla mahdollisuudet puhtaaseen rataan. Toki heillä on vielä sekä Land Rover Trout Hatchery että Discovery Valley edessään, Leaf Pitistä puhumattakaan, mutta juuri nyt näyttää oikein hyvältä. Kunhan Diana ei väsy tai innostu liikoja, ja Bexin keskittyminen ei herpaannu, vaikka rata onkin pitkä ja raskas.”

Zoe vilkaisi silmäkulmastaan harmaantunutta valmentajaa, jonka silmissä loisti tuttu tuli: sama pilke tuntui syttyvän niin Bexin, Mayben kuin Charlesinkin silmiin silloin, kun kilpailuista tuli puhe. Hän ei voinut ymmärtää sitä. Vielä vähemmän hän ymmärsi, miten Bex saattoi nauttia hevosella nelistämisestä ja kiinteiden, haastavien esteiden hyppäämisestä. Hän sulki repun todettuaan, että mukana oli kaikki mitä hän saattaisi tarvita, ja vilkaisi varoen suurta ruutua. Se oli kuitenkin keskittynyt toiseen ratsukkoon, ja Zoe huokaisi helpotuksesta. Hän voisi hengittää hetken syvempään odottaessaan, että Diana kääntyisi kotia kohden ja lähtisi hyppäämään esteitä alamäkeen, kohti maalilinjaa.
”Siinä he tulevat”, Gina totesi, ”ja rauhallisesti tulevatkin. Hienoa.” Zoe vilkaisi yhdeksi ratkaisevista yhdistelmistä muodostunutta estekokonaisuutta, jota kohden Bex ja Diana laukkasivat. Tamma näytti innokkaalta, lähestyi korvat hörössä ja askel voimakkaana. ”Tasapainota, tasapainota”, Gina mutisi jälleen ja Zoe ymmärsi hyvin miksi - Diana, joka ei parhaana päivänäkään pitänyt veteen hyppäämisestä, joutui nyt ylittämään massiivisen tukin, laskeutumaan veteen ja olemaan saman tien haastavalla, monta virhepistettä ratsukoille maksaneella linjalla kahta kapeaa estettä kohden. Ruudulla näkyi kuinka Bex puhui hevoselle, liimasi pohkeet harmaisiin kylkiin ja sai hevosen laskeutumaan veteen jännityksestä kankean hypyn jälkeen siivosti tasapainossa - joskin se oli maksanut naiselle ohjien pituuden, sillä Bex oli antanut hevoselle runsaasti ohjaa taatakseen sen, että Diana pystyi käyttämään vapaasti päätään tasapainottamiseen.
”Ota pitkä reitti, ota pitkä reitti”, Zoe rukoili ja yllättyi, kun Gina nyökkäsi hänen vierellään. Heidän anelustaan huolimatta niin ei käynyt, vaan Bex ohjasi leveällä ohjasotteella Dianan ensimmäiselle kapealle risuesteelle, ja siitä saman tien toiselle. Heidän ympärillään olevan yleisön mylvintä ei varmasti vetänyt vertoja paikalla olleen yleisön huudolle, mutta Zoe sai hyvän käsityksen yleisön sähköisestä ilmapiiristä näinkin, kun lähtö- ja maalialueen katsomoihin kerääntyneet henkilöt kannustivat ruudulta nähtyä suoritusta.

”Se oli riskialtista”, Gina totesi, ”rohkeaa ehdottomasti, mutta siinä oli suuri riski. Hänen täytyi todella luottaa siihen, että Diana oli sitoutunut ylittämään kapeat esteet, sillä hän ei olisi voinut tehdä yhtään mitään, jos tamma olisikin valunut sivuun linjalta. Ei noin pitkällä ohjalla, kun pelkkä ohjastuntuman säilyttäminen vaati käsien levittämistä.” Zoe nyökkäili vaitonaisena. Hänellä ei ollut eriävää mielipidettä Ginan analyysiin, ja niin kamala kuin olikin kuulla vierestä ohjeita, joita ratsastaja ei mitenkään voisi kuulla, oli hänen myönnettävä, että valmentajan läsnäolossa oli jotain rauhoittavaakin. Niin kauan kuin Gina ei vetäisi terävästi henkeä, ei hänen tarvitsisi pelätä.
”Diana ei ole parhaimmillaan kapeilla esteillä”, Zoe kuitenkin sanoi vilkaistessaan ruudulla näytettävää ruunikkoa.
”Tänään se on”, Gina vastasi, eikä Zoe voinut kuin nyökätä. Joko niin, tai sitten tuuri oli ollut ratsukon puolella hetken ajan.

”Hän on edellä aikaansa”, Gina huomautti, kun Diana palasi ruudulle hypätessään alas kohti Discovery Valleyn risuokseria, jolla oli jo tänäänkin nähty kompuroimisia ja ratsastajien putoamisia. Hän ei oikeastaan tahtonut nähdä tätä, mutta Zoe ei pystynyt repimään katsettaan irtikään. ”Whoah, rauhassa, rauhassa”, Gina henkäisi jälleen, ”muista mitä puhuimme kun kävelimme radalla, pidätä, pidätä, ja - noin juuri!” Zoe tunsi sydämensä jättävän lyönnin väliin, kun Diana ylitti hurjan esteen ja laskeutui alamäkeen, mutta pelko ja mielessä pyörineet kauhukuvat voltilla kumoon lentävästä ratsukosta osoittautuivat turhiksi, sillä Bex oli valmistellut hevosen hyvin ja tuonut Dianan täydelliseen ponnistuspaikkaan antaen tammalle kaikki mahdollisuudet ylittää este ongelmitta.
”Älä yritä suoraa tie-” Gina aloitti, mutta ennenkö nainen sai lausettaan loppuun, oli ruudulla jo näkynyt, kuinka Bex aukaisi suunsa huutaen varoituksen tuomareille valitsemastaan pidemmästä linjasta. ”Hyvä, upea valinta”, valmentaja totesi seuratessaan hymyillen, kuinka ratsukko ohitti lyhyen tien esteen, kaarsi takaisin ja ohitti auton perässä olevan valkoisen perävaunun. ”Vielä kaksi askelta, anna Dianalle aikaa nähdä este jolle tuot sen, sinulla on aikaa”, Gina mutisi ja näytti varsin tyytyväiseltä, kun Bex käänsi ratsunsa ympäri, suoristi huolella ja toi valkealle esteelle.
”Eikö tuo ollut juuri se reitti, jota heidän ei pitänyt ottaa?” Zoe kysyi ratsukon siirryttyä jälleen lentävään, matkaavoittavaan neliin esteen jälkeen.
”Oli”, Gina totesi ja kääntyi katsomaan hoitajaa, ”mutta Diana laskeutui niin pitkänä ensimmäiseltä osalta, ettei Bex olisi saanut tuotua sitä toiselle osalle hyvin. He olisivat ottaneet turhan ohiratsastuksen siitä, joten oli parempi lähteä pidemmälle reitille heti. Hän tajusi vielä huutaakin estetuomarille ilmoituksen, joten siitä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä, mitä hän aikoi tehdä.”
”He saavat aikavirheitä tämän takia”, Zoe pohti vilkaisten kelloaan.
”En usko. He olivat ainakin viisi sekuntia edellä optimiaikaa sukeltaessaan Discovery Valleyyn. He ovat liikkuneet hienosti ja jättäneet pelivaraa yhtä pitkää tietä varten. Jos he säilyttävät saman tahdin, uskon, että he ovat maalissa aikarajan sisällä.”

Aikarajan sisällä tai ei, ensin ratsukon olisi suoriuduttava Leaf Pitin haasteesta, mutta kuten selostaja naurahti - aavistuksen epäuskoisena, mutta se hänelle suotakoon, sillä Zoe tunsi samoin -, he saivat vaikean yhdistelmän näyttämään helpolta. Nainen tunsi hengityksensä kulkevan paljon helpommin heti, kun kapeiden puuesteiden yhdistelmä jäi taakse ja ratsukko kiihdytti kohti kotia. Enää muutama este jäljellä, ja he olisivat maalissa. Se sai Zoen nostamaan ämpärin kantoonsa ja siirtymään lähemmäs maalilinjaa. Gina seurasi perässä varsin ylpeänoloisena. Zoen teki mieli sanoa, ettei kannattanut nuolaista ennenkö tipahtaisi. Bex voisi hyvinkin tehdä jotakin typerää ja pilata koko upean suorituksensa aivan viime metreillä.

Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sinisen Land Rover Finalen läpi hyppäsi korvat hörössä kimo tamma ja leveästi hymyilevä, hevosen kaulalle loppukiriin painunut ratsastaja. Diana ylitti maalilinjan reilun sekunnin optimiajan ylittäneenä, mutta Bexin tuuletuksesta ei voinut lukea muuta kuin puhdasta riemua. Nainen seisoi jalustimilla ja tuuletti oikealla kädellään niin railakkaasti, että Zoe pelkäsi ratsastajan putoavan vielä selästä huitomisensa tähden. Diana kaarsi maalialueelle ja Bex pidätti ratsun raville ja lopulta käyntiin asti loikaten tamman selästä alas ja riisui hetkessä satulan käyden toimeen yhdessä hevosenhoitajansa kanssa. Tamma kantoi päätään korkealla Bexin vaihtaessa suitset riimuun ja taluttaessa hevosen syrjemmälle, jossa Zoen vesiämpäri odotti. Zoe upotti suuren sienen kylmään veteen alkaen kylmätä hevosen selkää, kaulaa ja jalkoja, ja Bex teki samoin heti, kun oli ensin heittänyt vettä omille punoittaville kasvoilleen. Diana hörisi tyytyväisenä, kun kaksikko hoiti hienosti työnsä tehnyttä ratsua Ginan kumartuessa kiinnittämään kylmäyssuojia jalkoihin. Zoekaan ei viitsinyt laittaa vastaan valmentajan puuhia, sillä mitä nopeammin tamma saataisiin viilennetyksi, sen parempi. Nainen pyyhki märällä sienellä Dianan päätä ja hymyili onnellisena. Jälleen yksi maastoestekoe, jolta hän oli saanut hevosen ehjänä takaisin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Yksisarvinen
Yksisarvinen
avatar

Viestien lukumäärä : 2457
Join date : 18.04.2014
Ikä : 23

ViestiAihe: Vs: [Y] You'll never shine if you don't glow   To Syys 28, 2017 7:32 pm

Sunnuntai 3. syyskuuta 2017 - Land Rover Burghley Horse Trials, CCI4*

Lauantai-illan levottomuudesta ja pitkälle venyneestä nukkumaanmenosta huolimatta he olivat olleet aamuvarhaisella liikkeellä. Zoe vieläkin aiemmin kuin muut hevosrekassa yöpyneet, sillä nainen oli kiillottanut Dianan huippukuosiin tarkastusta varten. Kun Bex saapui tallialueelle siisteissä vaatteissa, joissa esittelisi tamman yhdeksän jälkeen, oli Diana jo saanut paitsi aamuruokansa, myös laiduntaa tunnin narun päässä vehreää nurmea nykien, tullut pestyksi ja puunatuksi, ja päässyt liikkumaankin liinan päässä sen verran, että Zoe oli voinut luottaa tamman liikkuvan puhtaasti tarkastuksessa. Ajettuaan kilparatsastajan muualle ennenkö Bex sotkisi vaatteensa Dianan karvoihin, Zoe oli harjannut tamman vielä viimeisen kerran läpi ja varmistanut, että tamma näytti edustavalta esittelyä varten. Sen jälkeen ei auttanut kuin suunnata alueelle, varmistaa jälleen kerran että kimo liikkui puhtaasti ja oikealla vuorolla astua esiin, ojentaa ohjat Bexille ja katsoa, kuinka nainen hölkkäsi tamman vierellä esitellessään hevosen puhdasta, joustavaa ravia tuomareille. Diana läpäisi tarkastuksen vaivatta ja sai luvan siirtyä eteenpäin kilpailuissa. Zoe otti ojennetut ohjat vastaan hengittäen jälleen aavistuksen helpommin. Hän suunnisti takaisin tallialueelle ja kiitti onneaan hetken rauhasta ja vapaudesta, kun Bex lähti vaihtamaan vaatteitaan.

Kilparatsastajan palatessa ei auttanut kuin antaa naiselle vapaus hoitaa kilparatsuaan, sillä mikään mahti maailmassa ei olisi pitänyt lyhyttä kilparatsastajaa poissa Dianan karsinasta. Tamma hörisi pehmeästi ja kuunteli ympäristön ääniä korvat hörössä näyttäen palautuneen edellispäivän koettelemuksesta kerrassaan loistavasti. Hevonen nautti huomiosta jota sai sekä hoitajaltaan että ratsastajaltaan, jotka työskentelivät hevosen ympärillä syvässä hiljaisuudessa. Kummallakaan ei ollut mitään sanottavaa toisilleen, joten hiljaisuus jatkui jatkumistaan, kunnes vilkaisu kelloon paljasti, että alemmas sijoittuneet olivat aloittelemassa esteradalla. Bex lähti seuraamaan ratsukoita kai toiveissaan rauhoitella hermojaan ja nähdä, millainen haaste heillä olisi Dianan kanssa edessä. Zoe naksautti riimunnarun jälleen kiinni ja lähti taluttamaan Dianaa tallialueelta sivummalle. Tamma hamusi vehreää nurmea tyytyväisenä heti, kun hoitaja pysähtyi ja antoi narun roikkua löysänä.
”Tänään lähdetään kotiin, kävi miten kävi”, nainen jutteli hevoselle, joka käänsi toista korvaansa häntä kohti. ”Olet jo yllättänyt kaikki. Olemme sinusta todella ylpeitä.” Hän ei edes välittänyt siitä, miltä puheet kuulostaisivat ohikulkijoiden korviin. Diana ansaitsi kehuja edellispäivän huippusuorituksensa jälkeen. Vaikka tamma tänään pudottaisi jokaisen esteen, olisi hän silti ylpeä tammasta.
”Toivottavasti sinussa on vielä vähän tulta jäljellä. Tänään on viimeinen koettelemus edessä. Pääset esteille, niin pääset”, nainen huokaisi ja rapsutti tamman säkää. ”Koeta olla koskematta puomeihin, jooko? Olet hieno, hieno tamma ja on aika, että maailmakin näkee loisteesi. Bex tarvitsee apuasi, joten sinun täytyy olla vieläkin parempi kuin yleensä.” Diana pärskähti ja hamusi seuraavaa ruohomätästä, mikä sai hoitajan hymyilemään lempeästi.
”Niinpä niin. Sinä tiedät tarkalleen, mitä teet.”

-----

Jos edellispäivän lämmittely ennen maastoesteitä oli koostunut kalpeista kasvoista, tärisevistä käsistä ja hermostuneesta nieleskelystä, ei se ollut mitään verrattuna tähän. Diana oli päässyt kentälle lämmittelemään kymmenen ratsukkoa ennen omaa vuoroaan, eikä ylimääräistä aikaa siis ollut. Bex oli vaikuttanut varsin varmalta palatessaan kävelemästä rataa, mutta se varmuus oli hiipumassa, mitä lähemmäs naisen oma vuoro hiipi. Zoe seurasi kentän laidalla, juoksi nostamaan ja laskemaan esteitä Bexin ohjeiden mukaan, ja keskittyi pitämään ilmeensä kurissa. Hänen hermostumisensa ei auttaisi lainkaan ratsastajaa, joka oli uransa suurimman koitoksen erässä. Paineet lähteä radalle viimeisenä edellispäivän huipputuloksen jälkeen olivat valtavat. Bex oli pitänyt visusti huolta, ettei kysellyt tuloksista tai edes kuullut niitä, sillä mitä paremmin ratsukoilla meni, sitä kalliimmaksi jokainen virhe radalla kävisi. Zoe nielaisi vilkaistessaan puhelimensa näytöltä päivittyvää tuloslistaa. Viidentenä ollut ratsukko oli hypännyt puhtaan radan ja siirtänyt omalta osaltaan paineita eteenpäin. Mustahiuksinen hoitaja vilkaisi laukkaavaa hevosta kahdeksikoilla pyörittävän ratsastajan suuntaan tuntien kenties ensimmäistä kertaa elämässään myötätuntoa lyhyttä naista kohtaan.

Minuutit kuluivat tuskastuttavan hitaasti, jos Zoelta kysyttiin, ja kauhistuttavan nopeasti, jos kysymyksen suuntasi kimoa ratsastavalle punahiuksiselle naiselle. Bex suoristi kisatakkinsa helmaa katsoessaan, kuinka toisena oleva ratsukko poistui lämmittelyalueelta. Hän pidätti tamman käyntiin, laski ohjan pitkäksi ja kumartui valkoisen harjan ylle silitellen molemmin käsin papurikkokuvioista, lihaksikasta kaulaa.
”Rakas, olet epäilemättä paras hevonen täällä tänään. Kukaan ei uskonut, että pystyisit virheettömään rataan maastossa, mutta sinä selvisit vain vajaan pisteen aikavirheellä. Pyysin sinulta eilen, että lennät kanssani, ja sinä vastasit kasvattamalla siivet selkääsi. Olet puhdasta timanttia, Diana”, nainen supatti tamman korviin, jotka kuuntelivat tarkkaavaisesti taaksepäin kaulalla roikkuvan ratsastajan sanoja. ”Mitä ikinä tänään tapahtuukin, muistan ikuisesti miten annoit kaikkesi eilen, koska minä pyysin sitä sinulta. En olisi pystynyt siihen ilman sinua. Olet opettanut minulle enemmän kuin minä koskaan voisin opettaa sinulle. Kiitos siitä, Diana.” Hän painoi suukon tamman harjan sekaan ja kurkotti hieromaan mustan korvahupun peittämiä korvia.
”Tänään pyydän, että luotat minuun. Luotit minuun eilen. Luota siihen, että tuon sinut kotiin tänäänkin iltakaurojesi ääreen. Minä ratsastan niin hyvin kuin vain mahdollista, mutta tarvitsen sinun apuasi. Teen kuitenkin virheen, mutta luotan siihen, että sinä korjaat tilanteen. Olet paras hevonen, joka tällä radalla on tänä vuonna nähty. Osoitetaan se kaikille muillekin, eikö vain?” Bex suoristautui satulassa, taputti viimeisen kerran Dianan kaulaa ja kokosi ohjat käsiinsä. Heti kun ohjat olivat pehmeästi nyrkissä ja hän istui kevyesti satulassa, nosti Diana päätään ja otti muutaman tanssahtelevan askeleen.
”Mennään näyttämään kaikille, miten uskomaton sinä olet”, Bex vastasi tuli silmiin syttyen ja kannusti Dianan kohti porttia, jolle häntä oltiin viitottu. Hän veti syvään henkeä ennenkö ratsasti areenalle tuhansien silmäparien eteen hevosella, joka asettui pehmeästi kuolaimelle ja tuntui sanovan koko olemuksellaan olevansa valmis haasteeseen.

Zoe pysytteli portin läheisyydessä vilkaisten pikaisesti suurelle ruudulle, jolla näytettiin lähikuvaa kiss & cry -nurkasta, jonne niin Charles hevosenomistajan ominaisuudessa kuin Gina ja Maybe olivat siirtyneet. Hän olisi mieluusti jännittänyt suoritusta Mayben rinnalla, mutta hänen ei auttanut siirtyä kauas portilta. Diana ja Bex tarvitsisivat häntä heti esteradan päätteeksi. Zoe vilkaisi puhelintaan ja pudisti pienesti päätään. Edellinen ratsukko oli tehnyt täysin puhtaan radan, mikä tarkoitti ettei Bexillä ja Dianalla ollut varaa pudottaa yhtäkään puomia. Radalla nähtyjen suoritusten jälkeen hän ei uskonut, että aralta esteratsulta voisi odottaa niin hienoa suoritusta eilisen jälkeen. Yhdellä pudotuksella he olisivat toisena, mutta jos päälle tulisi yksikään aikavirhe, putoaisivat he hetkessä parikin sijaa. Zoe nielaisi ja kohotti katseensa takaisin takaisin radalla laukkaavaan ratsukkoon. Hän ei voinut edes kuvitella paineita, jotka vasta tällä kaudella neljän tähden kisoissa kilpailevan punapään harteille oli laskettu. Kenties yksi estevirhe eiliseltä olisi ollut inhimillisempi ratkaisu kuin lähteä radalle paalupaikalta. Hän tarttui kaksin käsin porttiin pelätessään käsiensä tärinän näkyvän kauaskin ja liimasi katseensa ratsukkoon. Aika tuntui hidastuvan kohtuuttomasti.

”Tämän vuoden Burghleyn suurin yllättäjä on vihdoin areenalla”, selostaja kertoi kotoa kilpailuja netin kautta seuraavalle yleisölle. ”Rebecca Hale ja Dipped in Diamonds aloittivat yhdessä kilpailemisen vasta tällä kaudella, mutta katsokaa millaista tulosta he ovat takoneet. Top 15 -sija Badmintonissa, ratsukon ensimmäisessä yhteisessä neljän tähden kisassa, neljäs Luhmühlenissa kesäkuussa ja nyt lähdössä Burghleyn viimeiseen vaiheeseen voittopaikalta.”
”Olet oikeassa John”, toinen selostajista vastasi, ”tätä tuskin kukaan osasi ennustaa. Hale oli eilen ensimmäistä kertaa ikinä Burghleyn maastoesteradalla ja sai sen näyttämään sunnuntaikävelyltä.”
”Totta puhut Andrew, mutta nyt edessä on esterata. Millainen tulosrekisteri tällä nuorella tammalla on esteiltä?”
”Kaksi pudotusta Badmintonissa, yksi Luhmühlenissa. Edellisellä kaudella tamma hyppäsi yhden puhtaan radan kansainvälisissä kilpailuissa.”
”Eli he joutuvat ylittämään itsensä ja peittoamaan todennäköisyydet, jotka puhuvat heitä vastaan, jos mielivät pitää johtoasemansa.”
”Sitähän me rakastamme.”

Ratsukko pysähtyi ja Bex kohotti kätensä kypäränsä lipalle nyökäten. Tervehdyksen jälkeen kimo tamma ja pieni ratsastaja lähtivät laukassa kohti esteitä, jotka olivat viimeinen haaste heidän pitkällä ja raskaalla mutta sitäkin palkitsevammalla kisaviikollaan.
”Ja niin he ovat radalla”, selostaja totesi, ”ja ensimmäiset kaksi estettä on ylitetty ongelmitta.”
”Millainen vaikutus sillä on, että he ovat lähdössä radalle viimeisinä, Andrew?”
”No, paineet ovat epäilemättä kovat. Tämä on nuori, lahjakas hevonen, joka teki hyvää tulosta viime kaudella edellisellä ratsastajallaan Noah Burkella. Nyt on aika todistaa, että ratsastajan vaihtaminen kannatti. Heillä ei ole mahdollisuutta pudottaa yhtäkään estettä, sillä seuraava ratsukko on vain reilun kahden virhepisteen päässä.”
”Olet aivan oikeassa. He selvittävät kaksoissarjan kauniisti. Mitä mieltä olet hevosesta?”
”Se näyttää palautuneen upeasti eilisestä suorituksestaan, eikä ollut eilenkään niin väsynyt kuin monet muut maaliin aikarajan lähellä saapuneista ratsukoista. Tällä tammalla on kaunis, voimakas hyppy, mutta kuten tuloksista näkee, se epäröi usein esteillä. Tällä tasolla sitä ei anneta anteeksi, vaan sen jälkeen puomit kolisevat.”
”Totta puhut, totta puhut. Hevonen näyttää olevan pehmeästi kuulolla, kun he lähestyvät porttia, joka on tuottanut useamman ongelman tänä- ooh”, selostajan lause jäi kesken kun mies yleisön mukana veti terävästi henkeä. ”Siinä oli voimakas kolahdus, mutta tuurilla este jäi pystyyn. Tämähän käy jännittäväksi!”

Zoe seurasi kauhulla ratsukon etenemistä. Heillä ei olisi varaa tuollaisiin kosketuksiin. Oli puhdasta onnenkauppaa, ettei portti ollut pudonnut ratsukon jäljessä. Hän ei voinut kuin toivoa, että kosketus oli saanut niin hevosen kuin ratsastajan skarppaamaan sen sijaan että se olisi syönyt loputkin itsevarmuudesta, jolla ratsukko oli liikkeelle lähtenyt. Bex ratsasti vahvasti, tuki hevosta tuodessaan sitä esteille ja valmisteli jokaisen lähestymisen huolella. Diana teki oman osuutensa eikä kertaakaan hidastanut ennen estettä, vaan hyppäsi oikealla askeleella ja liiteli puomien yli etujalkojaan tiukasti vatsan alle painaen.
”Rauhassa nyt, anna Dianan nähdä este”, Zoe mutisi itsekseen katsoessaan, kuinka ratsukko lähti kaartamaan kohti limenvihreän ja laivastonsinisen kirjavaa estettä. 360 asteen käännös esteelle oli ehdottomasti Dianan heikoin lenkki koko radalla, kuten Gina ja Bex olivat radalla kävelyn jälkeen pohtineet, eikä Zoe edes huomannut pidättävänsä hengitystään kun katsoi, miten nainen ratsasti hevosen ympäri laajalla kaarella, toi suorana esteelle ja liiteli sen yli. Zoe puhalsi keuhkonsa tyhjiksi. Koko yleisö tuntui pidättävän hengitystään ja vajoavan äänettömyyteen, joka tuntui niin suuren yleisömassan keskellä epäluonnolliselta. Zoe oli hetken varma, että hän oli vain menettänyt kuulonsa seuratessaan, miten Diana laukkasi kohti vihreän ja oranssin kirjomaa kolmoissarjaa. Diana ylitti ensimmäisen osan, ja sen jälkeen niin paikallaolevat kuin netistä kilpailua seuraava yleisö kuulivat, kuinka Bex rohkaisi hevosta äänellään. Tamma venytti itsensä valtavalta näyttävän okserin yli ja jätti lopulta jälkeensä sarjan viimeisen pystyn hipaisemattakaan puomeja.

”Kaksi estettä jäljellä”, toinen selostajista ilmoitti, ”ja tähän asti heillä on puhdas rata.”
”Heillä ei ole varaa yhteenkään pudotukseen.”
”Ja aika näyttää käyvän ahtaaksi.”
”He kääntyvät viimeiselle linjalle, kolme, kaksi, yksi, whoah”, saatteli hyppyä, kun yksivärinen, tummanvihreä puomi keikkui uhkaavasti kannattimillaan kolauksen jäljiltä. Puomi jäi heilumaan, kun ratsukko ylitti viimeisen esteen ja Bex kannusti Dianaa eteen ylittämään maalilinjan. Nainen kapsahti heti halaamaan hevostaan, kun yleisö heräsi henkiin massiivisten suosionosoitusten myötä.
”He hyppäsivät puhtaan radan, mutta riittikö aika?”
”Riitti! Hyvät naiset ja herrat, Land Rover Burghleyn vuoden 2017 voittaja on Rebecca Hale ratsullaan Dipped in Diamonds!”

Yleisön korviahuumaava pauhunta katosi kokonaan sinä sekuntina, kun Bex vilkaisi tulostaulua kohden. Heillä oli puhdas rata ja vaikka he menivät ajasta ylitse, ei siitä tullut kuin kaksi virhepistettä. Heillä oli ollut varaa kahteen virhepisteeseen, mutta ei yhtään sen enempään. Nainen hautasi kasvonsa Dianan kaulaan kietoen molemmat kätensä tamman kaulan ympärille. Kyyneleet valuivat poskille valtoimenaan, kun punapäinen nainen ratsasti hevosen ulos nurmipohjaiselta kentältä. Zoe tarttui sanattomana Dianan mustiin nahkaohjiin, ja Bex valui alas satulasta niin, että kaatui heti maahan, kun jalat pettivät alta. Nainen istui hiekalla nauraen ja itkien, eikä välittänyt lainkaan siitä, että useampi lämmittelyalueella liikkuva henkilö katsoi häntä kahdesti. Hänen ymmärrykseensä ei mahtunut muuta kuin se, että he olivat tehneet jotakin mahdotonta yhdessä Dianan kanssa.

Palkintojenjakoon mennessä nainen oli saanut tunteensa jotenkuten hallintaan, mutta istuessaan Dianan selässä, ei nainen kyennyt hillitsemään tunteitaan. Kun he lähtivät kunniakierrokselle, hän katseli yleisömerta kyynelten sumentavan näkökentän läpi ja tuuletti, kun tamma laukkasi ympäri valtavaa nurmikenttää. Hän laski irti molemmista ohjista, kohotti kätensä ilmaan ja huusi yleisön mukana tuulettaessaan raikuvasti. Hän kapsahti takaisin Dianan kaulalle, keräsi ohjat tuntumalle ja antoi tamman kiertää yleisön edessä vielä yhden reippaamman lenkin, ennenkö ohjasi voitokkaan tamman portille. Hän hyppäsi alas selästä rutistaen hetkessä hevosta, jonka suitsia koristi sinivalkoinen ruusuke. Zoe ilmestyi äänettömänä ratsastajan rinnalle, kosketti kevyesti Bexin käsivartta saadakseen huomion, jonka ratsastaja oli suunnannut ratsuunsa. Kääntyessään kummastuneena katsomaan hevosenhoitajaa, tajusi hän naisen pitelevän jotakin nyrkissään. Bex laski kätensä Zoen nyrkin alle, ja hoitaja aukaisi nyrkkinsä antaen kourallisen hevosnameja pudota Bexin hanskalle. Vetisesti, mutta sitäkin kiitollisempana hymyilevä Bex kääntyi syöttämään namit tammalle, joka oli näyttänyt koko maailmalle, miten uskomaton hevonen kimo olikaan.


Kuvan © Kirke
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: [Y] You'll never shine if you don't glow   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] You'll never shine if you don't glow
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Muu maailma-
Siirry: