It's the power you feel

Se ei ollut vastaus, jota Alan oli odottanut. Hetken aikaa hän oli varma, että oli kuullut väärin.
"Siis ootko sä neitsyt? ", mies kysyi. Katse käväisi Ivorin päästä jalkoihin.
"Kuin vanha sä oot?"

Drag queen väläytti hieman hermostuneen hymyn Alanille. 
"... 25." 
Kyllä, hän oli 25-vuotias neitsyt. Ei luoja, sen sanominen ääneen hävetti.

Alan oli oikeasti yllättynyt. Hän oli pitänyt Ivoria ujona ja ehkä vähän kokemattomana, mutta että neitsyt? Se tuli puun takaa.
"No mutta, eikös se sitten olis jo aika? Eikö yhtään kiinnosta tietää, mistä oot jäänyt paitsi?", Alan uteli.

Ivor puraisi kevyesti huultaan. Olisi ehkä, mutta ei hän kiinnostanut ketään. 
"En tiedä."
Ääni jo hieman pehmeämpi. Mitä pahaa voisi tapahtua?

Alan ei alkaisi pakottaa, ei missään nimessä. Suostuttelu ei kuitenkaan ollut pakottamista. Eikä pieni pehmittely. Mies veti Ivoria lähemmäs itseään ja kumartui näykkäisemään kiusoitellen tuon korvaa.
"Ei sun tarvi pelätä"

Ivor pelkäsi aina jos muita ihmisiä oli läsnä, mutta se ei sinänsä ollut mitään uutta. Yleensä niin hiljainen ja seiniin sulautuva drag queen oli suorastaan sairaalloisen ujo, eikä oikein osannut auttaa sitä.
"Mmmmh..."
Se ei ollut enää ei, mutta ei se ollut vielä ihan myöntyminenkään. Mutta jotain myöntymisen kaltaista.

Alan tulkitsi sen nimenomaan myöntymiseksi. Hän näykkäisi Ivorin korvaa uudestaan, kun tuo ei työntänyt häntä poiskaan.
"Mennään mun luo. En mä pakota sua mihinkään, sä saat rauhassa poistua, jos vielä silloin tahot, söpöliini", hän suostutteli.

Ivor ynähti hiljaa, kiemurrellen hieman. Se tuskin oli fiksua lähteä kenenkään mukaan, mutta hän halusi tavallaan.
"... Varmasti?"
Idioottimainen kysymys, eikai kukaan tunnustaisi jos olisi muissa aikeissa.

Koko ajanhan baarista poistui ihmisiä yhdessä, myös ennestään tuntemattomia. Aika harva noista mihinkään katosi tai tuli raiskatuksi, loppujen lopuksi.
"Varmasti. Ja hei, sä tiedät, missä mä oon töissä. Kyllä mä valitsisin täysin oudon uhrin, jos jotain pahaa aikoisin"

"Harva muistaa edes että olen olemassa." 
Ivor olisi siis sinänsä loistava uhri. Jos siis olisi ollut uhria etsimässä. 
"No sekin on totta."

"Kai sua joku jäis kaipailemaan", Alan totesi. Ei hän tiennyt Ivorin ihmissuhteista tai niiden puutteesta eikä varsinaisesti ollut kiinnostunutkaan tietämään.
"Eli sä suostut? Kuten sanoin, sä oot vapaa poistumaan, jos tahdot. Tosin, tuskin tahdot", Alan hyrisi Ivorin korvaan.

Ivor jätti vastaamatta ensimmäiseen kysymykseen. Äiti ja sisko, mutta nuokaan eivät pariin viikkoon tajuaisi mitään. Hän nojautui huomaamattaan lähemmäs Alania, miltein äänettömästi kehräten. 
"Phois sieltä korvasta." 
Kutitti.

Alan lipaisi Ivorin korvaa.
"Sä käsket pois, mutta kuitenkin tuut lähemmäs. Vähän ristiriitasta, en mä tommosia ohjeita ymmärrä", mies kiusoitteli. Hän kietoi kätensä nuoremman lantiolle ja veti tuon mukaansa.
"Mennään"

"Se kutittaa." 
Ivor mutisi hieman nyreänä. Kutittaminen oli ilkeää! Hän lähti seuraamaan Alania klubilta pois, ottaen takkinsa narikasta. Inhottava todellisuus iski - hänellä ei ollut muita vaatteita mukana kuin yllään olevat.

"Mutta tuntuu kivalta", Alan virnisti. Hän otti oman nahkatakkinsa narikasta ja suuntasi Ivorin kanssa ulos. Matkaa oli jonkun verran, mutta onneksi lähellä oli taksitolppa ja vieäpä taksikin. Alan avasi oven Ivorille ja istui tuon viereen takapenkille, kertoen kuskille osoitteen.

Siihen Ivor ei voinut väittää vastaan. Se tuntui todella mukavalta, mutta silti kutitti liikaa. Hän seurasi Alania taksiin ja istui alas takapenkille, koettaen mahtua korkokenkineen päivineen.

Alan kietoi taksissa käden Ivorin ympärille, muttei sen kummemmin lähennellyt tuota. Heidän päästessään perille mies maksoi taksin ja nousi ulos. Hän avasi kerrostalon oven ja päästi Ivorin sisään.
"Neljäs kerros", Alan sanoi. Onneksi talossa oli hissi eikä Ivor joutunut vaappumaan koroilla ylös.

Ivor huokaisi helpotuksesta astellessaan hissiin. Sisällä hän otti korkikengät pois, ollen enää vain 183 senttiä ja peruukki. 
"Tota.. Mun pitäisi saada tää... Tää kaikki pois." 
Ainakaan hän ei olettanut että Alan haluaisi riisua dragia.

Alan sytytti valot eteiseen ja riisui takin päältään. Hän kääntyi katsomaan Ivoria.
"Vessa on tossa, jos haluut rauhassa... muuntautua", mies sanoi viitaten oikealla puolella olevaan oveen. Eteisessä oli toinenkin ovi, joka johti Alanin eläinhuoneeseen.

Ivr löysi nyt tiensä vessaan, alkaen vetää sitä kaikkea yltään. Kun hän tuli vessasta, oli Ivorilla mekko edelleen päällään. Se roikkui kohdista joiden alta toppaukset oli otettu pois ja näytti hyvin oudolta kun peruukki ja meikki oli poissa. 
"Oisko sulla lainata muuta vaatetta?" 
Ivor näytti juuri niin hiljaiselta hissukalta kuin oli.

Alan kaatoi heille drinkit sillä aikaa, kun Ivor oli vessassa. Tuon tullessa takaisin hän kääntyi katsomaan ja hymyili näylle.
"On...", mies sanoi hitaasti. Hän laski lasin kädestään ja meni lähemmäs.
"Mutta ootko sä varma, että sä tarvit niitä nyt?"

"Näytän transulta. Huonolta sellaselta." 
Ivor ei viihtynyt naisten vaatteissa jos ei ollut meikannut ja peruukissa. Se tuntui vain huonolta ristiinpukeutumiselta eikä miltään muulta. Hän otti juoman ja siitä kulauksen rentoutuakseen.

Alan pyöräytti silmiään. Toinen tosiaan oli niin kokematon, kuin oli sanonutkin...
"Mä nyt lähinnä tarkoitin, että ootko sä varma, että tarviit vaatteita ylipäätään?", hän väänsi rautalangasta. Samalla Alan meni ihan lähelle Ivoria, veti tuon kiinni itseensä ja kumartui hieman suudellakseen nuorempaa.

Ivor meni hetkeksi hämilleen, vastaten suudelmaan johon Alan hänet veti. 
"No.. Joo. Mekko vaan pitäs avata." 
Kuka oli keksinyt ommella selkään vetoketjun?

Alan kuljetti hitaasti käsiään Ivorin vartaloa pitkin ylöspäin.
"Ehkä mä osaan just ja just hoitaa sen", hän sanoi tarttuessaan vetoketjuun. Sen avaaminen onnistui hyvinkin kivuttomasti. Vetäessään vetoketjun alas Alan suuteli Ivoria uudestaan.