PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] Everybody's changing

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Sarpa
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1155
Join date : 28.12.2014
Ikä : 20

ViestiAihe: [Y] Everybody's changing   Su Toukokuu 07, 2017 8:51 pm

Yksinpelejä Maryam Broadbentin elämästä Yorkissa, Bishopthorpen lapsuudenkodissaan

6.5.2017 lauantai

Maryamin harvinainen vapaapäivä oli alkanut reippaalla lenkillä ja vahvan kahvin kyydittämällä kevyellä aamupalalla. Hän ei saattanut kuitenkaan jäädä ruokapöytänsä ääreen hidastelemaan, sillä hän oli luvannut mennä täksi päiväksi Yorkiin Amoksen ja Auroran luo. Kuulemma Blanche, Breanne ja Bradenkin olisivat tulossa illalliselle, joten Maryam saattoi vain olettaa, että Yorkissa menisi koko päivä. Se ei toisaalta haitannut, sillä hän ei ollut käynyt Yorkissa sitten vaihdettuaan Westfieldistä Rosings Parkiin, ja Maryam huomasi jo kaipaavansa Heddyä ja Nalaa ja Yorkin valtavan talon rauhallisuutta.

Lähes kahden tunnin ajomatka Stocksfieldistä Yorkin Bishopthorpeen ei ollut Maryamin lempiasoita, mutta hän oli onnellinen, että hänen sukulaisensa olivat vain kahden tunnin ajomatkan päässä vaikkapa päivän matkan sijaan. Hän rakasti vierailla Yorkissa, ja kun maisemat muuttuivat tutummiksi, kirkastui naisenkin mieli iloisemmaksi ajon puudutuksen sijaan. Yorkin keskusta, Ouse-joki ja tuttuakin tutummat lähiöt vilisivät nopeasti ohi ja Maryam saapui Bishopthorpeen. Hän hiljensi, kun saapui viimeiseen risteykseen ja näki jo kauniin kivisen kartanomaisen talon katon puiden lomasta. Amos ja Aurora Broadbentin talo oli upea, ruskeakivinen lukaali. Se kohosi kolmeen kerrokseen ja sen lukuisten ikkunoiden ja terassin lasitetun seinän pielet oli remontoitu juuri edellisenä kesänä ja maalattu vitivalkoisiksi, ja ne kimmelsivät nyt pilvien takaa rakoilevassa auringonvalossa. Erityistä ihastusta Maryamissa oli aina herättänyt talon suojaisa sisäpiha, jota reunustivat ainaisen tarkasti ammattilaisen ottein leikattu pensasaita ja muutama valtava puu. Sen reunalle Maryam parkkeerasi Priuksensa ja astui ulos autosta. Hän veti sisään kevyttä tuulenvirettä ja venytteli käsiään ajomatkan päätteeksi.

Maryam käveli talon katetulle pääovelle ja kopautti oven messinkistä vanhaa kolkutinta kahdesti puiseen oveen. Heddy ja Nala olivat tavanmukaisesti ensimmäisenä ovella ja vinkuivat viimeistä päivää ennenkuin Aurora tuli ja avasi oven. Oranssinkirjava ja jo harmaantunut 10-vuotias Heddy ja 2-vuotias mustankirjava Nala rynnistivät ovenraosta ja pyörivät vaaleanhuiskeat hännät villisti viuhuen rakkaan Maryamin ympärillä.
”Hei!”, Aurora, aina yhtä klassisesti tyylikkään brittileidin tavoin pukeutuneena, tervehti iloisena ja kurottautui koirien yli halaamaan ottotytärtään.
”Hei Aurora”, Maryam naurahti ja halasi tiukasti takaisin ennenkuin ennen sisään menemistään kyykistyi kahden koiran tasolle ja antoi niiden tukehduttaa hänet kuolaisiin pusuihin samalla kun rapsutti kummankin silkkisenpehmeää pitkää karvaa. ”Ja hei teillekin rakkaat”, hän sanoi lämmöllä ja nousi hetken päästä ylös kävelläkseen sisään. ”Onko täällä muita?” Maryam tiedusteli ja sai vastauksekseen pudistuksen edeltä kävelevältä Auroralta, jonka matalat korot kopisivat tummaan parkettiin. Koirat seurasivat kaksikkoa suuret silmät vilkkuen ilosta. ”Amos lähti aivan hetki sitten töihin ja palaa hmm... kolmelta”, Aurora kertoi ja sipaisi kadehdittavan kauniisti taivutetun  tummanruskean polkkatukkansa korviensa taa. Korvia koristivat suuret helyt ja vasenta nimetöntä yli Maryamin ymmärryksen sitäkin isompi sormus. Ne olivat ehkäpä muun maailman ja Maryaminkin paljon luonnonmukaisemman kasvatuksen silmissä pinnallisia statuspohjaisia esineitä, mutta perheen sisässä ne olivat kaikkea muuta.  Maryam ihaili sitä, miten silmittömästi Amos rakasti vaimoaan ja Aurora Amosta ja miten he jaksoivat näyttää rakkauttaan arkipäivissä, jotka tuntuivat muuten niin tavanomaisilta. Maryam ihaili heitä yhtälailla kuin omia vanhempiaan, jotka olivat olleet aivan samanlaisia ja löytäneet kaikki arjen ihanuudet elämäänsä. Aurora oli monin tavoin hyvin ylellinen nainen, mutta hän oli myös hyvin tasapainoinen ja hyväsydäminen ihminen, jonka jalat olivat aina pysyneet, niin Maryamin omista kokemuksista kuin Amoksen loputtomista tarinoista ymmärtäen, maan tasalla. Maryam saattoi vain toivoa, että olisi tätinsä ikäisenä yhtä fantastinen persoona ja päässyt yhtä pitkälle kuin hän oli päässyt arkkitehtinä.

”Voi harmi”, Maryam vastasi ja katsahti avoimen ja vaaleasti sisustetun eteisen katonrajassa olevaa kelloa, joka näytti kellon olevan hieman yli kymmenen. ”Ja Breanne, Blanche ja Braden ovat tulossa illalla?” hän kysyi vielä, kävellen tätinsä vierellä alakerran oleskelutilaa kohden ja rapsuttaen samalla Nalaa, joka puski päätään Maryamin vapaan oikean käden alle.
”Kyllä. Tai, Braden ei osannut luvata tulevansa yhtä aikaisin kuin siskonsa mutta se ei ole mitään uutta”, Aurora kertoi tuttuun aavistuksen tuomitsevaan sävyyn nuorimmasta lapsestaan. Braden oli siskojaan menevämpi ja kaikista nuorin, vaikkakin menestyvä finanssialan ammattilainen. Jokainen sisaruksista oli löytänyt maailmastaan oman suuntansa. Vanhin lapsi, 37-vuotias Blanche oli toiminut jo useamman vuoden journalismin lehtorina Leedsin yliopistossa ja hänellä oli kaksi ihanaa pientä poikaa. Breanne taas oli löytänyt polkunsa isänsä jalanjäljissä silmätautilääkäriksi ja mennyt kolme vuotta sitten naimisiin hulvattoman aviomiehensä Miken kanssa. Ne olivat olleet parhaimmat häät, missä Maryam oli ikinä ollut ja hänet oli jopa Breannen pyynnöstä meikattu ihmisen näköiseksi. Akateemisesti Maryam tunsi itsensä kuitenkin usein hieman ulkopuoliseksi Broadbentin perheessä. Niin Amoksen perheellä kuin hänen seikkailunhaluisilla vanhemmillaankin oli ollut hienot koulutukset ja urat takanaan. Hän oli ”vain ratsastanut” koko elämänsä ja vaikka hänkin oli päässyt urallaan pitkälle ja koki olevansa menestynyt eivätkä Broadbentit ikinä tuominneet hänen valintojaan, tunsi hän olonsa alemmaksi lääkäreiden ja pankkiirien ja perheellisten sukulaisten vierellä. Onneksi hän oli hyvin tyytyväinen elämäänsä eikä ikinä vaihtaisi sitä jonkun toisen omaan.

”No, Braden tulee kun tulee”, Maryam naurahti huvittuneena tätinsä äänensävylle. Milloin hän nyt oli ajallaan saapunutkaan, hyvä ettei luvannut mitään.
”Ja tosiaan, heidän puoliskonsa tulevat myös”, Aurora lisäsi ja sipsutti varsin juhlavalle vaalealle sohvalle istumaan. Hän viittasi Blanchen ja Breannen aviomiehiin ja Bradenin tyttöystävään.
”Tulevatko myös Andy ja Georgie?” Maryam innostui ajatuksesta, että pääsisi näkemään Blanchen poikia, ja istui sohvapöydän toiselle puolelle samanlaiselle kahden istuttavalle sohvalle ja risti jalkansa näyttääkseen siivommalta farkuissaan ja ruskeassa villatakissaan.
”En tiedä”, täti joutui myöntämään. ”Toivon niin”, hän hymähti. ”Mitä sinulle kuuluu?”
Maryam ei tiennyt mitä vastata, sillä hänen elämänsä ei ollut juurikaan muuttunut, vaikka työpaikka oli vaihtunut. Hän heräsi, teki töitä ja ratsasti ja tuli kotiin, urheili vapaa-aikansa ja meni sitten nukkumaan. ”Hyvää”, hän vakuutti pehmeästi hymyillen. ”Työt Rosings Parkissa ovat lähteneet erinomaisesti käyntiin. Minulla on todella erinomaisia valmennettavia ja olen saanut uuden kisattavankin, kauniin Romy-tamman”, hän kertoi. Romy oli todella ihastuttava hevonen ja Maryam odotti innolla heidän tulevaisuuttaan. Mainitsematta hän kuitenkin jätti sen, että Romy oli skottilaisen lordin hevonen – siitä Aurora vasta olisikin innostunut. ”Sinä ja Amos ja hevosenne viihtyisitte erinomaisesti siellä, se on todella fantastinen paikka”, Maryam kehui vielä.

”Kuulostaa erinomaiselta”, Aurora vastasi hymyillen ja sipaisi kynähamettaan suoremmaksi. ”Entä muutoin?”
”Muutoin?” Maryam toisti ja sipaisi paksuja avonaisia kiharoitaan korvansa taa ja selälle. Kaikki hänen sosiaaliseen elämäänsä liittyvät kysymykset saivat hänet hieman epämukavaksi, sillä Aurora ja hän itsekin tiesivät, että hän oli viihtynyt aina paremmin eläinten kanssa ja hän saattoi kutsua vain harvaa ja valittua hyväksi ystäväkseen tai ihmiseksi, jonka kanssa hän vietti enemmän aikaa. Viime parisuhteesta oli pitkä aika ja Broadbenteistä vain Amos kehtasi viitata Maryamin rakkauselämään suoraan kommentoiden sitä vähä väliä leikkisän pirullisesti. Amoksen kommentteihin Maryam vastasi jollakin sen sivuuttavalla vitsillä tai pelkällä naurulla. Hän saattoi kuitenkin kuvitella, mitä hyvin vanhanaikaiset ottovanhempansa ajattelivat. Breanne oli häntä 2 vuotta vanhempi ja oli ollut naimisissa jo 3 vuotta. Puhumattakaan Blanchesta, joka oli 37-vuotiaana ollut naimisissa jo 10 vuotta. Ei kestäisi varmasti kauaakaan, kun Bradenkin menisi naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa ja hän olisi vihdoinkin viimeinen naimaton perheenjäsen. Välillä hän koki häpeää, erityisesti näinä hetkinä kun hän oli käymässä Yorkissa. Muutoin hän sivuutti asian. ”Ei mitään erityistä, istun iltaa aina välillä ystävieni kanssa Westfieldistä”, hän kohautti olkiaan. Ei hänellä yksinkertaisesti ollut muuta kerrottavaa.
”Selvä”, Aurora vastasi hieman vaisusti ja osasi olla tivaamatta pidemmälle. Hän tunsi kyllä Maryamin ja saattoi vain antaa naiselle aikaa ja luottaa siihen, että aikuisena hän tiesi mikä itselleen oli parasta. Neuvoja hän olisi kyllä osannut antaa, mutta tiesi, ettei Maryam ottaisi niitä vastaan ennenkuin itse pyysi.

”Olisimmeko siis menossa ratsastamaan Murphya ja Normaa tänään, ennenkuin muut tulevat?” Maryam vaihtoi aihetta sulavasti hevosiin, joista oli aina helppo puhua. Heddy ja Nala olivat jo rauhoittuneet pehmoiselle vaaleansiniselle matolle sohvien vierelle ja Heddy oli tyytyväisenä torkahtanut nyt kun rakas Maryam oli kotona.

”Aivan, kyllä”, Aurora vastasi. ”Voimme lähteä heti kun olet valmis ja palautunut ajomatkastasi, siellä kun menee helposti monta tuntia.”
”Voimme puolestani jo ruveta tekemään lähtöä, kunhan haen autosta varusteeni ja vaihdan niihin”, hän hymyili.
”Selvä, sitten lähden itsekin vaihtamaan”, täti vastasi ja nousi sitten sohvalta. ”Mutta ota toki jääkaapista juotavaa ja jotakin syötävää ennenkuin lähdemme, sillä voi olla että lounaamme hieman myöhästyy kun lähdemme vasta nyt”, hän muistutti huolehtivasti hymyillen ennenkuin lähti olohuoneesta yläkertaan avioparin päämakuuhuoneeseen.

Maryamin noustessa Nala lähti jolkottamaan naisen perässä keittiöön, joka oli Maryamin silmissä ollut pienestä aikuiseksi asti aivan valtava. Se oli neliön muotoinen tila alakerrassa, jonka kahta seinää koristivat koristeelliset vaaleapuiset kaapit ja niiden alla kauniit vaaleanharmaat kiviset tasot. Keskellä keittiötä oli samaa tyyliä oleva upea keittiösaareke, joka olisi pelkkänään täyttänyt Maryamin oman keittiön. Nainen avasi kaksiovisen jääkaapin ja huvittui aina siitä, miten täydeksi Aurora sen osti. Toisaalta Aurora osti myös Maryamin vierailujen varalle kaikkia ihania ainesosia, joista tehdä hänelle erikseen vegaanista huippuruokaa. Nyt sivuhyllystä löytyi Maryamin iloksi hänen vuosien varrella lempimehuksi kehkeytynyttä mango-appelsiinimehua ja hän kaatoi sitä itselleen ja otti hedelmäkulhosta banaanin, jonka naposteli samalla kun käveli takaisin autolleen. Nala ei karannut hänen viereltään koko matkana, kun hän käveli autolta urheilukassi olallaan takaisin sisälle ja omaan lapsuuden makuuhuoneeseensa yläkerrassa ja vaihtoi päälleen ratsastusvarusteet, jotka oli tuonut kotoa mukaansa. Auroran ja Amoksen hevosten Murphyn ja Norman asuintalli Elvingtonissa, Yorkin itäpuolella, oli sen verran hienostunut paikka, että Maryam otti aina mieluiten siisteimmät housunsa ja paitansa mukaan eikä lähtenyt ratsastamaan tätinsä tai setänsä tai heidän tuttujensa hevosia ilman kypärää ja saappaita. Tänään hän oli ottanut mukaan siistin harmaan pitkähihaisen vetoketjukauluksisen paidan ja tummansiniset housut, joiden päälle vetäisi toiset, komeat ruskeat saappaansa. Näin hän näytti sopivansa joukkoon ja tunsi itsensä asiansatuntevaksi, kun katsahti itseään makuuhuoneensa vaatekaappien valtavista peileistä.

//

Hetkeä myöhemmin he saapuivat tallille. Heddy ja Nala olivat lähteneet mukaan, sillä Aurora ei heltinyt jättää niitä yksin kotiin. Ne viihtyivätkin tallilla erinomaisesti ja lähinnä makoilivat yksityistallin käytävälle asetetuilla pedeillä sillä aikaa kun omistajat hoitivat hevosensa. Amosin ja Auroran eri hevoset olivat asuneet tallilla jo 20 vuoden ajan ja oli sanomattakin selvää, että Broadbentit olivat omistajien hyviä ystäviä. Christian ja Amy Patton olivat omistaneet 12 yksityistä hevosta asuttavan tallinsa jo 35 vuoden ajan ja olivat Maryamin uskoen saman ikäisiä kuin Aurora ja Amos. Täällä hänen rakas Gingerinsäkin oli elänyt elämänsä loppuun asti, joten Broadbentien lapsista ainoana aktiivisesti ratsastavana nämä tallin käytävät olivat hänellekin hyvin tuttuja. Samoin olivat Christian ja Amy, joiden hevosia hän oli ratsastanut vuosien varrella enemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä heillä oli yksi todella hauska nuori hevonen, 5-vuotias holsteinruuna Johnny, jonka Maryam sai Auroran sanojen mukaan ratsastaa tänään. Se tieto sai hymyn naisen huulille.

Johnnysta toivottiin estehevosta, joten siinä mielessä se oli Maryamille hieman erilainen ratsastettava, mutta hänen silmissään sillä ei ollut niin merkitystä. Täydellinen pohja mille tahansa hevoselle syntyi ehdottomasti sileäratsastuksesta ja 5-vuotiaalle siitä vasta hyötyä olikin. Viime ratsastuskerralla, ensimmäisellä kerralla, monta kuukautta takaperin Johnny oli ollut todella hupaisa ja yritteliäs ratsastettava.

Maryam harjasi ja varusti nuoren, tummanrautiaan ja sympaattisella kuonopilkulla koristetun ruunan samaan aikaan kun Aurora varusti liinaharjaisen tammansa Norman. Kahdesta tallin kentästä he valitsivat sen tyhjän ja he nousivat hevostensa selkään. Maryamin oli vaikea pidetellä hymyä kun Johnny ei tahtonut innoissaan pysyä paikallaan ja teetti maastakäsin täydellistä etuosankäännöstä. Kokenut hevosnainen oli kuitenkin nopeampi liikkeissään ja pääsi selkään, vaikka hevonen ei niin välittänyt odottakaan. Maryam antoi ruunan lähteä heti lönksyttämään uraa pitkin ja sääti jalustimet ja vyön ruunan kävellessä. Norma oli vielä nuori neiti, mutta paljon rennompi kun vertasi Johnnyyn. Norma ja Aurora olivat Maryamista kuin valetut toisiinsa.

Johnny oli kehittynyt jo kahdessa kuukaudessa paljon. Se liikkui tahdikkaasti ja tuntui reagoivan rauhoittaviin apuun mieluummin, kun oli vielä aikaisemmin keväällä juossut aivan miten sattui kuvitellessaan, että mitä kovempi vauhti sen parempi suoritus. Selvästi jokin oli iskeytynyt sen kovaan kalloon tällä välin. Kun puomit kolisivat naapurikentällä, lähti vauhti kuitenkin kiristymään ja Maryam nauroi, sillä ruuna tuntui todella ovan estehevonen vain innostuessaan nähdessään esteitä. Valmentajan onneksi se jaksoi kuitenkin hetken päästä jo keskittyä hänen pyyntöihinsä ja vilautteli laukassa ja sen jälkeen varsin kauniita, tasapainoisempia askelia. Siinä välillä kun ratsasti nuorta ruunaa, ei saattanut Maryam olla kommentoimatta tädilleen myös kohentavia vinkkejä. Minkä hän teki, opettaminen oli hänellä verissä. Aurora otti kuitenkin vinkit mieleensä eikä Maryam todellakaan joutunut tätiään opettaa, jolla oli puolet enemmän ratsastusvuosia allaan kuin hänellä.

Ratsastettuaan Johnnyn, Maryamilla oli todella tyytyväinen ja rentoutunut olo. Hän ei päässyt tänään ratsastamaan Amberia ollenkaan, joten tämä oli jo paljon. Tamma Rosings Parkissa sai viettää rentoa vapaapäivää ja tarhata suurimman osan päivästä ja käydä sitten työntekijän kanssa pikku kävelylenkillä. Vapaapäivät olivat Amberille todella tärkeitä ja rakkaita kuten oikeastaan Maryamillekin.

Kuten naiset olivat aavistaneet, olivat he vasta yhden aikaan takaisin Bishopthorpessa. Aurora lähti heti vaatteet vaihdettuaan keittiöön ja Maryam seurasi perästä ja he tekivät yhdessä lounasta. Kahdestaan suuressa ruokailutilassa istuminen tuntui kummastakin hölmöltä idealta, joten he toivat lounaansa lasitetun terassin kauniille valkealle pöydälle. Ilma ulkona oli varsin kaunis ja Yorkin luonto oli alkanut vihertämään upeasti. Vaikkeivat he olleet oikeasti ulkona, maistui maukas lounas paljon paremmalta terassilla kuin sisällä.

//

Kello 15:15 Amos tuli takaisin Yorkin sairaalasta kotiin. Koirat kuulivat oven avautuvan ensimmäisenä ja Maryam ja sitten Aurora seurasivat perästä. Maryam otti muutaman juoksuaskeleen ja halasi rakasta setäänsä tiukasti kun hän oli vasta ehtinyt laskea salkkunsa lattialle. ”Hei”, Maryam tervehti tätä leveästi hymyillen ja sai yhtä iloisen tervehdyksen ja lämpimän halauksen takaisin. ”Varo vain, onneksi työkumppanini eivät ole näkemässä tällaista pehmoilua”, Amos virnisti. Maryamista oli ollut pienestä lähtien huvittavaa, että Amos otti roolin kirurgin ja nykyään konsultin työtään varten, sillä hän tiesi miten pehmo ja lälly mies osasi olla oikeasti. ”Mitä? Eivätkö he vieläkään tiedä todellista luonnettasi”, Maryam naurahti takaisin.
”Eivät, se on ikuisesti salaisuuteni”, Amos vastasi ja rapsutti lopulta koiria, jotka olivat kärsivällisesti hyörineet rakkaan isäntänsä ympärillä.

Amos oli ollut aina hyvin läheinen Maryamille ja erityisesti ensimmäisinä vuosinaan Yorkissa vanhempiensa kuoleman jälkeen. Maryam ei ollut ikinä ajatellut syytä miksi hän oli ollut hieman etäisempi Auroraan, mutta Amoksessa oli jotakin hyvin samaa kuin hänen edesmenneessä isässään, Amoksen isoveljessä Carlislessa. Oli se veljesten samanlainen vaalea ulkonäkö, yhtä älytön huumorintaju tai ei mikään, oli Amos ollut Maryamille aina hyvin rakas.

//

Neljältä ovea koputtivat Blanche, hänen aviomiehensä Harrison ja heidän poikansa 8-vuotias Andrew ja 5-vuotias George. Pojat juoksivat tervehtimään kummitätiään yhtä innoissaan kuin Maryam itse otti pojat syliinsä ja sitten leikkimään oleskelutilaan tervehdittyään Blanchen ja Harrisonin. Hieman myöhemmin saapuivat Breanne ja Mike ja vihdoin, puoli viideltä ruoan jo ollessa lähes valmis, Braden tämän italialaisen tyttöystävänsä Gian kanssa. Talo täyttyi iloisella puheensorinalla ja ruoan tuoksulla, kun suuressa keittiössä valmistuivat monenlaiset keitokset – eihän Auroran huushollissa saattanut pärjätä vain yhdellä pääruoalla. Blanchen ja Harrisonin pojat pitivät aina huolen, että Heddy ja Nala eivät saattaneet nukahtaa ja että erityisesti Breannella ja Maryamilla piti kiirettä. Maryam rakasti poikien hurjia leikkejä ja innovatiivisia ideoita ja lähti niihin mukaan aikuisten silmissä varmasti turhankin suurella innolla, mutta muiden onneksi hän ei sentään yllyttänyt mitään kamalia tapoja kaksikolle. Siitä hän olisi saanut vähintäänkin Blanchelta tupenrapinat.

Lopulta koko perhe saattoi istua suuren puisen ruokapöydän ääreen ja Blanche kantoi äitinsä avuksi salaatin, keiton, leivät, pääruoan, viinit ja kaiken muun mahdollisen pöytään. Maryam oli varma, että se vielä joku päivä kaatuisi kaikesta tarjottavan painosta mutta hän piti sellaiset ajatukset mielessään.

Puolivälissä ruokailua Amos keskeytti juttelun ja hymyään varsin selvästi pidätellen antoi puheenvuoron Breannelle ja Mikelle. Maryam ei ollut varma, mitä kolmikko salaili, mutta Amos oli ollut aina huono pitämään salaisuuksia ja hän näki setänsä kasvoilta, että jotakin oli meneillään.

”Kyllä tosiaan”, Mike vastasi Amokselle ja katsahti vaimoaan niin lämpimästi hymyillen, että Maryamkaan ei osannut olla hymyilemättä. ”Meillä on ilmoitusasiaa ja siksi onkin mahtavaa, että olette kaikki täällä paikalla.”
”Olemme raskaana!”, Breanne huudahti iloisesti piinaavan hetken jälkeen ja Mikekin heltyi leveään hymyyn. Koko perhe yhtyi pariskunnan iloon ja Maryam sai syyn sille miksi Breanne oli vaivihkaa ollut ottamatta viiniä.
”Amos, sinä petturi, tiesit tästä kokoajan etkö tiennytkin?” Aurora kiusasi onnellisena aviomiestään ennenkuin koko pöytä repesi kysymyksiin ja onnitteluihin.

”Itseasiassa”, Braden tuli sanoneeksi, kun suurimmat keskustelut olivat laantuneet, ja kaikkien katseet siirtyivät Bradeniin ja tämän vieressä istuvaan tummahiuksiseen Giaan, jonka kanssa veli oli seurustellut jo 6 vuotta. Gia oli tullut Englantiin opiskelemaan ja jäänyt sille tielle rakastuttuaan Bradeniin ja siinä ajassa Giasta oli tullut tiivis osa perhettä. ”Meilläkin on jotakin kerrottavaa”, hän naurahti rempseästi.

”Hän kosi!” Gia vinkaisi innoissaan ennenkuin Braden ehti jatkaa ja suuteli Bradenin poskea.

”Mitä!” Aurora kohahti innoissaan ja peitti suunsa kädellään. Gia ja Braden olivat yhtä hymyä vierekkäin ja vastakkaisella puolella istuva Maryam pakahtui ilosta veljeltä tuntuvaa serkkuaan ja tämän nyt kihlattua kohtaan. Hän ei tiennyt, että ihminen saattoi tuntea näin suurta ylpeyttä ja onnea samaan aikaan kuin tunsi nyt.

”Yllätys”, Braden nauroi ja tuntui olevansa ylpeä siitä, että oli pitänyt asian aivan kaikilta piilossa.
”Missä välissä tämä nyt sitten tapahtui?” Aurora kysyi kun oli saanut itsensä kokoon. Näytti siltä kuin hän alkaisi itkemään ilosta hetkenä minä hyvänsä eikä Maryam olisi tuominnut. Amos oli aivan hiljaa mutta yleensä varsin hillitysti käyttäytyvän miehen hymy oli vaimonsa tavoin loputtoman leveä.
”Viime viikon torstaina”, Gia paljasti hymyillen ja näytti isoa kiveään nimettömässään.
”Se tuli hieman spontaanisti”, Braden lisäsi ja hieraisi niskaansa.  ”Onneksi sanoit kyllä, koska muuten olisin hypännyt sillalta alas”, mies naurahti ja katsoi kihlattuaan hymyillen niin pehmeästi, että Maryam ei ollut nähnyt häntä aikaisemmin sellaisena. Sitä se rakastuminen kai teki ihmisille, onnea ja silmät kuin sydäminä. Mitäpä hän olisi aiheesta tietänyt, kun viime suhteesta oli taas jo kolme vuotta ja sekin tulinen rakkaus oli hiipunut puolessa vuodessa.

Näiden kahden ihanan uutisen kunniaksi perhe kilisti vielä uudemman kerran mehulla ja viinillä ja ilta jatkui pitkälle kun juteltavaa riitti suurella joukolla niin paljolti. Paljastui, että Braden ja Gia aikoivat naimisiin jo pian, toivottavasti syksyllä, ja että Breannen laskettu aika oli vuoden 2018 tammikuussa. Maryam ei malttanut odottaa, että tapaisi tämän uuden ihanan lisäyksen perheeseen ja pääsisi todistamaan kuinka Braden ja Gia menisivät naimisiin ja muu perhe oli täysin samaa mieltä.

//

Nyt hän jäi jäljelle, kuten oli aikaisemmin pelännyt. Hän ei osannut koskaan lukea muiden kasvoilta mitä he toivoivat hänestä ja nytkin asia jäi vaivaamaan, kun jälkiruoat oli syöty ja Maryam oli päätynyt iltamyöhään rattiin ja ajamaan kohti kotia Stocksfieldissä. Blanche ja Breanne perheineen olivat liuenneet paikalta myös, mutta Amos ja Aurora olivat jääneet tenttaamaan ainoaa poikaansa ja tämän uutta kihlattua tulevaisuudensuunnittelmista.

Kotimatka meni nopeammin ja myöhäisillan pimeydessä Maryam hiipi kotitalonsa ovelle toiveinaan olla häiritsemättä naapureitaan. Hiljainen rivitaloasunto toivotti omistajansa tervetulleeksi ja Maryamista tuntui kuin hän olisi muuttanut toiselle puolen maapalloa siirtyessään Yorkin klassisesta kivitalosta omaan varsin monikulttuuriseen pieneen koloonsa. Mutta tämä riitti hänelle tähän hetkeen ja huomenna hän pääsisi taas Rosings Parkiin ja ratsastamaan tutulla rakkaalla Amberillaan.

_________________
- Our hoofbeats were many, but our hearts beat as one.
Didi & Miranda & Bailey & Liam & Dakota & Elis & Josephine & Abigail & Matthew & Maryam & Daphne & Niamh | (aikajanat)
Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] Everybody's changing
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Muu maailma-
Siirry: